Jos pää on mennyttä, ei kannata murehtia kampauksesta.


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Apinamaista menoa

Päivittelen tässä hieman kuulumisiani ja pahoittelen samalla, että en ole ehtinyt lukemaan muiden blogeja - enkä taida paljon ehtiäkään lähimmän parin viikon aikana, jos meno vieraani kanssa jatkuu samanlaisena kuin tähän asti. Smiley Yritän kuitenkin antaa tulevaisuudessa elonmerkkejä hieman tiheämmin - jos ei muuten, niin ainakin kuvien muodossa.

Saavuimme Hyderabadiin keskiviikkona, ja olin aika yllättynyt, kun parin viikon takainen pommi-isku ei näy täällä arjessa mitenkään. Täällä uudemmassa osassa kaupunkia ei voisi kyllä mistään arvata, että kaupungissa on mitään terrori-iskua tehtykään! En sitten tiedä, millainen on tilanne vanhassakaupungissa, mutta sekin varmasti selviää, kun pian on tarkoitus mennä sinnekin suunnalle.

Lämpöä täällä on ihan riittämiin, vaikka kesä on vasta aluillaan. Asteita on päivisin 36 ja yöllä vähän päälle kahdenkymmenen. Kävimme eilen ajelulla Medakin kaupungissa, ja luonnon kuivuus kauhistutti. Miltähän luonto mahtaa näyttää parin kuukauden päästä kesän loppupäässä?

Medakin matkan parasta antia olivat hupaisat apinat, joita oli tien vieressä pilvin pimein. Jotkut olivat käyneet kippaamassa apinoille tien viereen tomaatteja, riisiä ja banaaneja, jotta raukat saisivat edes jotain syödäkseen.





Apinat olivat villejä ja sen verran pelottavan näköisiä, että oli parempi ihailla niitä autosta sisältä. Jotkut oikein sähähtelivät ja näyttelivät hampaitaan. Ainoastaan noita riisikupilla hääräviä apinoita uskalsin mennä kuvaamaan ihan läheltä, kun paikalle oli pysähtynyt toinenkin auto, ja perhe oli ulkona katselemassa apinoiden syömistä. Muutenkin ajattelin, että apinat olivat niin keskittyneitä ruoan kahmimiseen, että niillä ei ollut aikaa hypätä niskaani. Touhusta piti tietysti ottaa pieni videonpätkäkin.



Medakissa kävimme katsomassa taas Medakin kivikirkkoa, joka on yksi Aasian suurimmista.





Kirkossa ei saisi ottaa sisällä valokuvia, mutta olimme niin ovelia, että menimme sisään sivuovesta, eikä kukaan sanonut minulle kamerasta mitään. Ilahduin kovasti, kun sain otettua sisälläkin kuvia. Smiley




Anoppi kutsui minut ja tätini syömään eräänä päivänä anopin kuuluisia masala dosia, ja tätinikin tykästyi näihin intialaisiin lättysiin kovasti. Anoppi on joutunut viimeiset pari viikkoa tekemään kaikki kotihommat itse, kun hänen kotiapulaisensa lähti kotikaupunkiinsa juhlistamaan tyttärensä ensimmäisiä kuukautisia. Olin luullut, että nämä kuukautisseremoniat ovat käyneet nykypäivän Intiassa harvinaisiksi, mutta yhä vieläkin - ainakin joissakin yhteisöissä - tytön tuloa hedelmälliseen ikään juhlitaan hyvinkin näyttävästi. Kotiapulaisen perheessäkin juhlitiin monta päivää, ja tytölle hankittiin komeita sareja ja kultakoruja, ja ruokapöydät notkuivat.

Kotiapulaisen poissaolessa anopin apulaisena on toiminut autonkuljettaja, joka on - tavanomaisten autonkuljettajan töittensä lisäksi - saanut luututa lattioita, pestä astioita ja käydä ostamassa vihanneksia. Sääliksi käy poikaparka!

Eräänä iltana kävimme käsityöpuisto Shilparamamissa, josta olen kertonut aiemmin jo monet kerrat. Nyt puistosta löytyi taas jotain ihan uutta, kun päädyimme syyskuussa avattuun veistospuistoon, jossa oli tehty hauskoja veistoksia kaikenlaisesta romumateriaalista.





Veistospuistossa oli kiva näköalapaikka, josta aukesivat hienot näköalat yli uudemman Hyderabadin.


Shilparamamissa on ihana kuljeskella varsinkin illan pimennyttyä, kun siellä on niin tunnelmallista.





Eilisen Medakin-retken jälkeen polveni on taas vaihteeksi hieman väsynyt, joten taidamme (?) ottaa tänään ihan rauhallisesti. Kohta lähdemme talomme katolle ottamaan aurinkoa ja katsomaan, josko saisimme naamaamme kauniin punaisen värin.


Mukavaa viikonalkua kaikille!

18 kommenttia:

  1. Ei tälläsiä kuvia sais kattoo...
    - vasta muutama viikko takas tultu Intiasta ja nyt jo ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, toivottavasti se ikävä siitä helpottaa! Kiva kun jätit viestin. :-)

      Poista
  2. Jännä tuo kuukautisten juhliminen. Tietysti kulttuurinen kysymys, mutta olisin kuollut noloudesta, jos aikanaan omien kuukautisten alkamista olisi juhlittu koko suvun ja tuttavapiirin voimin! :D Eikä näin myöhemminkään ole "siihen aikaan kuukaudesta" kyllä kovin juhlava olo... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nololta se minustakin kuulostaa! :-D Tätini kysyi, että juhlitaanko niiden loppumistakin täällä, kun eikö siinä olisi enemmän juhlimisen aihetta. :-D

      Poista
  3. Minä olen ajatellut nettihiljaisuutesi johtuvan siitä että podet jetlagia ja lepäilet Suomen matkan jäljiltä, mutta mitä vielä, sinähän se kiertelet siellä Intiaa vaan :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, eipä täällä ole pahemmin lepäilyty. Tänäänkin piti, mutta hilpaistiin sitten pienelle juna-ajalulle ja ihmettelemään oikein todellista Intiaa. :-D Sattui lehmäkin sopivasti huiskauttamaan kuraista häntäänsä niin, että kastuttiin mekin. :-D

      Poista
  4. Minusta se on oikein, että juhlitaan. Onpa jotakin hyötyä siitäkin riesasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intialaiset ovat hyviä keksimään juhlimisen aiheita! :-)

      Poista
  5. Hauskat apinat! Ja onpa mielenkiintoista tuo tyttöjen ensimmäisten kuukautisten juhliminen;en ole tuollaisesta aiemmin kuullutkaan! Hauskoja kierrätysolentoja! Tässä viereisessä kaktuspuistossa on vähän samantapaisia;D
    Mukavia hetkiä tätisi kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) Apinat olivat hauskoja – ainakin turvasta auton sisäpuolelta ihailtuina! :-D

      Poista
  6. Voi noita apinoita, ihana tuo yksi yksilö, poimi niin hellyyttävän näköisesti yksittäisiä pikku riisinjyviä maasta <3

    Mielenkiintoisen kuuloiset nuo kuukautisjuhlat, en ole tiennytkään että sellaisia pidetään nykyaikanakin. Onkohan se kohteen mielestä hienoa vai kiusallista? :) Ehkä vähän molempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne hellyyttäviä. <3 Ja varsinkin semmoiset ovat tosi suloisia, joilla roikkuu pienen pieni apinalapsi vatsan alla - tai istuu selän päällä. Tunnen vähän sellaista sukulaisuutta apinoiden kanssa. :-)

      En tiedä, kumpaa mahtaa kohteen mielestä olla, pitäisi päästä kysymään. Voi olla ihan hienoakin, kun täällä perhettä ja suvunjatkamista pidetään niin arvossaan.

      Poista
  7. Minä en ehkä olisi mennyt kuvaamaan vierestä noita apinoita, on ne sen verran pahanilkisiä, ainakin täällä.
    Hehee, kuukautisjuhlaa tänne ei ollakaan keksitty vaikka melkein kaikkia muita tapahtumia juhlistetaan milloin minkäkinlaisilla rituaaleilla. Onkin muuten aika outoa ettei niin tapahdu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, apinat ovat erittäin pahanilkisiä. Mutta sopivasti juuri kun tuo tilanne (=pysähdynkö apinoiden lähettyville vai en) tuli eteen, ukkeli (joka on kaikkein pahin pelottelija apinoiden suhteen) oli puhumassa kännykkäänsä, joten kerkesin hyvin pysähtymään ja lähtemään autosta ulos, ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään (tätini ehti vain sanoa, että "et kyllä varmasti mene ulos", ja minä siihen, että "ihan varmasti menen"). :-)

      Pitäisköhän sun lanseerata jonkinlainen kuukautisjuhla sinnekin... ;-D

      Poista
  8. intialaisen_vaimo5.3.2013 22.48

    Onko miehesi suvussa tapana jättää nainen sivuun kotihommista kuukautisten 3 ensimmäisenä päivänä uskonnollisiin syihin vedoten? Kokemani mukaan tämä on jokseenkin yleistä vielä sielläpäin. Tällöin nainen ei saa laittaa ruokaa, osallistua uskonnollisiin toimituksiin tai koskea muihin ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole tuollaiseen käytäntöön ainakaan meidän suvussa törmännyt, vaikka kuullut olen kyllä tuosta tavasta.

      Poista
  9. Voi kuinka kiva tuo puisto ja romuveistokset! Apinat pelottavat minua, siis livenä, kuvissa ihan kivoja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäköhän tämä bloggeri taas temppuilee, kun kommenttisi oli mennyt roskapostiin?

      Minustakin nuo romuveistokset oli tosi hauskoja ja hyvin oivallettuja. :-)

      Poista