Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


torstai 24. marraskuuta 2011

Kulma

Tämän viikon makrokuvausaiheena on kulma. En meinannut ensin keksiä mitään kuvattavaa, mutta sitten muistin vanhan puisen laatikon, joka on kulkeutunut isältäni minulle. En muista, olenko ihan virallisesti saanut laatikon omakseni, vai olenko vain vaivihkaa ominut sen...

Viisivuotiaana, kun olin juuri oppinut kirjoittamaan, löysin tämän laatikon jostakin ja raapustin laatikon kanteen harakanvarpain oman nimeni ja 5 v. Itse olin kovinkin ylpeä kirjailustani, mutta äiti ei ollut erityisen ilahtunut siitä, että olin mennyt jättämään laatikkoon puumerkkini. :-)






Lisää kulmia löydät täältä.

9 kommenttia:

  1. Olipas kauniita ja jykeviä kuvaKULMIA! Ihana perintökalleus tuollainen puinen laatikko. Vähän näyttää jo saaneen kolhuja elämänsä aikana, mutta kukapa/mikäpä ei...! :)

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan PUUmerkki, hehe!

    VastaaPoista
  3. Hienot pinnat tuossa laatikossasi ja upeita kuvakulmia sait siitä kameralla:)

    VastaaPoista
  4. Ihana tuollainen kolhiintunut vanha puulaatikko! Lämmin tunnelma.

    VastaaPoista
  5. Tosi hieno laatikko! Ajan patinaa ja muistoja omastakin lapsuudestasi siihen kirjattuna, hyvä että on säilynyt. Kuvatkin on tosi hienot.

    VastaaPoista
  6. vau, hienot kuvat, tykkään! puumerkkiki ois ollu kiva nähdä (:

    VastaaPoista
  7. TeeTee, laatikko on tosiaan aika räjähtänyt; siinä on hirveästi naarmuja ja halkeamia, joita on paikkailtu liimalla ja teipillä. Mutta niinhän se on, että elämä kolhii aina välillä, niin laatikoita kuin ihmisiäkin. :-)

    Allu, hih, tosiaan!

    Yaelian, pinnat on tosiaan aika elämää nähneet... :-)

    Marjut, harmi vaan, kun laatikk on joutunut vaan sellaiseksi rojujen säilytyspaikaksi. Pitäisi ehkä kaivaa se keittiön laatikosta jonnekin näkyvämmälle paikalle.

    Sirokko, kiitos. :-) En kyllä yhtään muista, mistä tämä on iskälle tullut; pitääkin varmaan kysyä äiskältä.

    Hheidi, kiitos kovasti. :-) Puumerkkiä en viitsinyt laittaa näkyville, kun siinä on koko mun nimi, ja toista samannimistä ei taatusti ole. :-)

    VastaaPoista
  8. Kauniin näköistä puupintaa kolhuineen päivineen. Tuossa on ainakin kovasti muistoja ja sitä aitoa elämää mukana!

    VastaaPoista
  9. Anne, laatikossa on tosiaan elämää ja muistoja mukana...:-)

    VastaaPoista