Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 13. huhtikuuta 2020

Villi pääsiäinen

Tuli puhetta pääsiäiskukosta, ja jäin miettimään, onko muillakin ollut lapsuudessa samanlainen traditio kuin meillä. Meillä oli perinteenä, että lankalauantai-iltana minä ja siskoni laitoimme sängyn alle hatut – mieluiten sellaista auki töröttävää mallia, kuten karvalakki. Seuraavana aamuna hattuun oli ilmestynyt suklaamunia, kun kukko oli käynyt yöllä munimassa. Vähän isompana lapsena heräsi kyllä epäilys, että äidillä oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta arvoitus ei koskaan selvinnyt, sillä en nähnyt koskaan yöllä äitiä sen enempää kuin kukkoakaan. Yhtenä vuonna jopa pelkäsin kukon tuloa niin, että valvoin pitkälle aamuyöhön. Muistan jännittäneeni sitä, jos kukko sattuisikin tulemaan silloin, kun olen vielä hereillä. Miltä kukko mahtaisi näyttää? Olisikohan se isokin? Lopulta olin kuitenkin nukahtanut – ja aamulla oli munat taas hatussa.


Lapsuuden pääsiäisperinteistä ei ole jäljellä muuta kuin pääsiäismunat, ja munatkin pitää käydä ihan itse ostamassa, jos semmoisia halajaa.

Nykyajan munat syödään lusikalla.

Hatuista ja kukoista ei ole siis enää tietoakaan (mitä nyt ukkeli joskus kukkoilee), rairuohoa en jaksa kasvattaa, tipuset olen tainnut heittää menemään ja pashasta tai lampaanlihasta en oikein pidä. Intialaisissa sörsseleissä lammas kyllä menettelee, mutta sörsseliruokiin sopivia lihoja on vaikea löytää kaupoista edes pääsiäisen aikaan. Näin kyllä Hesarissa mainoksen karitsan patalihoista, mutta kyseinen kauppa oli niin kaukana meiltä, etten viitsinyt lähteä ajelemaan sinne yksien lihojen takia.

Meidän oli tarkoitus tilata taas perjantai-iltana muutenkin ruokaa kotiin, mutta pääsiäinen antoi siihen erityisen hyvän syyn (= ei jaksa kokata). Päädyimme intialaiseen ravintolaan ja keksimme, että voisimme tilata toiseksi ruoaksi lammasta, niin mekin pääsisimme pääsiäislihan makuun. Ukkeli kirjoitti tilaukseen vielä erityistoiveen, "make it spicy", koska kyseisen ravintolan ruoka oli ollut kuulemma viime kerralla ihan mautonta.

Kahta erilaista naania, chicken madras ja lamb palak.

Kannattaa varoa, mitä toivoo, koska toiveet saattavat toteutua. Tämä olisi ollut hyvä pitää nytkin mielessä. Ruoka oli nimittäin niin tulista, että räkä vaan valui nenästä. Söimme ja niistimme, söimme ja niistimme. Kaiken lisäksi annokset olivat niin suuret, että ruoasta riitti hupia vielä lauantai-illaksikin. Ukkeli mätti naamaansa Bulgarian jogurttia minkä kerkesi, ja minä kävin makaamassa syömisen jälkeen sängyssä, kun olin kokemuksesta niin voipunut. Ukkeli pahoitteli, kun minä olin joutunut syömään niin tulista ruokaa, mutta ukkeli se taisi kärsiä loppujen lopuksi enemmän kuin minä. Ukkeli totesi, että hänpä ei taidakaan laittaa ensi kerralla tilaukseen mitään erityistoiveita.

Jotain pääsiäisilmettä kumminkin kaipasin, joten ostin keltaisen ruukkukrysanteemin(?). Kaipaan elämään nyt lisää keltaista. Saa nähdä, kuinka kauan kukkanen säilyy minulla hengissä.


Luin viikonlopun Hesarista naisesta, jonka "parvekkeella kasvaa viidakko", ja muistin entisen miesystäväni, jonka asunto oli myös kuin viidakko. Jos halusi päästä paikasta A paikkaan B (esimerkiksi sohvalta keittiöön), piti luovia tiensä läpi limoviikunoiden, peikonlehtien ja mitä näitä nyt on. Muistelen kerran joutuneeni jostain ihmeellisestä syystä kastelemaan tyypin kukkaset, ja siinä se päivä sitten menikin. Aamulla kun aloitti kastelukannun kanssa hyörimisen, niin illalla olikin jo kaikki kasvit kasteltu. Silloin päätin, että minulla ei ikinä, ei ikinä, tulisi olemaan sellaista määrää huonekasveja. Se päätös onkin pitänyt, vaikka moni muu päätös ei olekaan.

Tässä pyhien aikana sattui semmoinenkin ihme, että rupesimme katselemaan ukkelin kanssa yhdessä jotain sarjaa, kaiken lisäksi Netflixistä, josta en ole katsellut koskaan mitään. Emme ole seuranneet mitään yhteistä sarjaa vuosikausiin, sillä ukkeli katselee läppäriltä tai padilta omiaan ja minä omalta läppäriltäni omiani. Viimeisin sarja, jota katselimme yhdessä, taisi olla Lost, ja kun Lostin viimeisin kausi tuli telkkarista vuonna 2010, yhteisestä telkkarin katselusta onkin vierähtänyt kymmenen vuotta. 

Tykkäämme katsella aivan erilaisia juttuja, sillä ukkeli katselee lähinnä telugusarjoja ja -elokuvia ja minä realityhömppää tyyliin Married at First Sight Australia, jonka viimeisin kausi päättyi juuri Australiassa. Tänään alkaisi taas Masterchef Australia, mutta Masterchef ei ole jaksanut oikein enää viime vuosina sytyttää, ja viimeisin kausikin jäi minulta kesken. Nyt Masterchefissä puhaltaisi tosin uudet tuulet, sillä kilpailun tuomarit ovat vaihtuneet.

Masterchef Australian uudet tuomarit.

Masterchef Australia henkilöityy minun mielessäni kuitenkin niin vahvasti tuomareihin, että en tiedä, jaksaisivatko nämä uudet kasvot sytyttää millään lailla. Ainakin ensi vilkaisulta uusi tuomarikolmikko vaikuttaa todella pliisulta. Kukaan ei voi korvata Garya, Georgea ja Mattia! Kilpailijatkin ovat tuttuja vanhoilta kausilta, enkä tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Pitäisi varmaan ruveta katsomaan ohjelmaa, niin asia selviäisi. 

Nyt päädyimme katsomaan – ukkelin Phoenixin-serkun suosituksesta – sarjaa nimeltä The Stranger. Hieman yllättäen sarja koukutti meidät molemmat heti alusta asti, ja olemmekin nyt joutuneet hieman himmailemaan sarjan katselua, koska jaksoja on ilmeisesti vain kahdeksan. En tiedä, onko tekeillä lisää, vai onko tuossa kaikki. Ärsyttää, jos löytää hyvän sarjan, ja sitten se loppuu juuri, kun on päässyt vauhtiin.


Ukkelin toinen serkku ja hänen vaimonsa ovat lääkäreitä, ja he työskentelevät koronapotilaiden parissa New Yorkissa. Tilanne on New Yorkissa todella paha, sillä ruumiita tulee jatkuvalla syötöllä. Viikonloppuna kuulimme kuitenkin serkun ja vaimon osalta hyviä uutisia: he olivat tehneet vasta-ainetestin, ja kummaltakin oli löytynyt koronan vasta-aineita. Serkku ja vaimo ovat siis sairastaneet koronan tietämättään ja voivat nyt huokaista edes jollakin tavalla helpotuksesta. Toki varotoimenpiteitä täytyy edelleen noudattaa.

Intiassa appivanhemmat kykkivät kotonaan, sillä kolmen viikon ulkonaliikkumiskielto on edelleen voimassa, eikä omaa asuinaluetta pidemmälle saa mennä. Seuralliselle ihmiselle, kuten appiukolle, kotiin erakoituminen on ollut erittäin haastavaa. Ulkonaliikkumiskieltoa jatkettiin vielä kahdella viikolla, joten piina jatkuu.

Tästä videonpätkästä näkee, kuinka aavemaiselta Hyderabad näyttää, kun kaduilla ei liiku ketään ja kun kaikki paikat on suljettu.



Kun tietää, millainen kuhina intialaisilla kaduilla normaalisti on, kontrasti on melkoinen. 

Olemme ukkelin kanssa pohdiskelleet, mistä johtuu, että koronakuolemia on ollut Intiassa niin vähän. Kuolleiden määrä miljoonaa ihmistä kohden Intiassa on vain 0.2, kun se esimerkiksi Suomessa on 10, Yhdysvalloissa 67 ja Espanjassa 368 (tietolähde). Ehkä kuolemien vähäisyys johtuu siitä, että Intiassa on liikkeellä kaikenlaisia viruksia jatkuvasti niin paljon, että ihmiset ovat siellä paljon vastustuskykyisempiä kuin meillä täällä lännessä. En tiedä, pitääkö teoriamme millään lailla paikkaansa, mutta ei tämä varmasti ihan mahdoton ajatuskaan ole.

Pääsiäinen on mennyt täällä aika lailla omalla painollaan, ja huomisesta alkaa sitten taas arki. Mitä se tulee tästä eteenpäin olemaan, jää varmaankin nähtäväksi.



Heippa! 😘

32 kommenttia:

  1. Naureskelen täälä kun kerrot niin hauskasti teidän ruokaelämyksestä :)))
    Mulla ei ole minkäänlaista pääsiäismuistoa lapsuudesta, mun vanhemmat on/oli normaalista poikkeavia :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin elämys isolla E:llä. Jäi taatusti mieleen! :-D

      Onneksi aikuisiällä voi luoda uusia ja ihan itsensä näköisiä pääsiäismuistoja. <3

      Poista
  2. Hep! Täällä pipoperinne myös lapsuudesta asti. Meillä ne pipot myös piilotetaan (en muista onko tämä ollut aina vai tullut myöhemmin mukaan). Tänäkin vuonna kukko muni pipoihin ja lapset (no, lapset ja lapset 13v, 17v ja 21v 😂) saivat ne sitten eilen etsiä. Miehellenikin kukko muni, mutta mulle kumma kyllä ei.

    Mukavaa maanantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että teillä on ollut sama perinne, ja kiva että perinne jatkuu, vaikka lapset ovatkin jo vähän isompia. Saattaisi meilläkin kukko munia, jos tuo ukkeli olisi vähän innostuneempi pääsiäismunista.

      Pipojen piilottaminen oli mulle ihan uusi juttu, mutta on varmasti helpompaa “kukon” kannalta, kun ei tarvitse hiipiä yöllä makuuhuoneisiin ja köykkiä sänkyjen alle pimeässä. ;-)

      Mukavaa maanantain jatkoa sinullekin!

      Poista
  3. Me vietimme aamumme hyvin pääsiäiseen liittyvässä teemassa munia etsien. Ainakin 5 kaupassa käytiin eikä ollut. Kuudennessa juuri autosta purettiin munia mutta jono oli niin pitkä ettei jaksettu odottaa. Onneksi jääkaapissa on vielä 4.
    Munista on pulaa täällä usein pääsiäisen aikaan ja nyt vielä enemmän.
    Täällä myydään mustassa pörssissä jotain vasta-ainetestejä ja telkkarissa sanottiin että ne eivät ole ollenkaan varmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin aiemmin Jaelin blogista, että siellä on ollut pulaa kananmunista. Harmillista, että veditte vesiperän. :-(

      Olen käsittänyt, että Suomessakin on ollut saatavilla vasta-ainetestejä mutta että nekään eivät ole kovin luotettavia. Nuo serkun ja vaimonsa käyttämät testit olivat sairaalan testejä, joten luulisin niiden olevan ihan luotettavia. Toki mistäs sitäkään koskaan tietää!

      Poista
  4. Meillä ei oo ikinä ollut mitään pääsiäispupuja tai -tipuja. Suklaamunat tuli joko kummeilta virpoessa tai äidiltä ja isältä kaupasta. Rairuohon muistan joka vuosi liian myöhään, joten en edes viitsi enää yrittää. Ostin muuten yhden Muumi-munan ja äiti osti meille Koiramäen munat. Koiramäki tuhottiin pitkänäperjantaina, Muumi odottaa vielä sitä "oikeaa" hetkeä.

    Mä näen silmissäni ne siellä ravintolassa... "Ai spicy? Tässä sulle spicy!!" ja sit te niiskutatte kotona silmät punaisina... :D Ai kauhea... Mä keksin kerran tunkea lohikeittoon cayannea, mut en ihan noita määriä sit osannu miettiä... Oli ihan... no mielenkiintoinen soppa...

    Mä tuijottelin eilen Netflixistä Rahapajan uuden kauden loppuun. Strangerista on moni kakara koulussa puhunut, että se olis hyvä. Pitäis keksiä joku kiva sarja tuijoteltavaks. Vois kokeilla toi Strangeria.

    Ihana, että teidän Intian sukulaisilla on kaikki hyvin. Meilläkin appiukkeli on tulossa Kanarialla hulluksi, kun ei saa kotoaan lähteä ja sielläkin karanteeni saa vaan uusia jatkoaikoja. Heilläkin on hyvä tilanne siinä mielessä, että asuvat saarella, mikä jo tuo yhdenlaista eristystä muusta maailmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa niin virpominen; sen olinkin ihan unohtanut! Tulihan niitä munia silleenkin, ja jokunen kolikko rahaakin taisi tulla virpomispalkaksi. Inhosin virpomista sydämeni pohjasta, enkä oikein muista, miksi edes kävimme siskon kanssa virpomassa. Siksi kun se kuului pääsiäiseen?

      Sama juttu mulla, että en koskaan muista laittaa rairuohoa ajoissa kasvamaan. Kerran minulla on tainnut olla rairuohoa näin aikuisiällä, mutta koska rairuoho ei mitenkään kohottanut pääsiäistunnelmaa kattoon, ajattelin, että saa mun puolesta olla.

      Mä löysin vihdoin haeskelun jälkeen noita täytettyjä munia, ja söinkin eilen illalla yhden. Nuo ovat kyllä vaarallisen hyviä!

      Voi kääk, pystyn kuvittelemaan sen kalakeittosi. :-D Varmaan tuolla ravintolassa hykertelivät, että kun kerran pyysitte mausteista, niin sitä tulette saamaan. :-D

      Rahapajasta olen jostain lukenutkin, ja pitääkin googlettaa, josko siitä tulisi seuraava seurattava sarja minulle ja ukkelille.

      Hienoa kuulla, että sinunkin appivanhempasi voivat hyvin, vaikka eristys vähän koetteleekin. Sosiaalisille ihmisille kotiin eristäytyminen voi olla kyllä todella vaikea paikka. Toivottavasti pääsemme palaamaan normaaliin elämään pian!

      Poista
    2. Se oli Stranger Things, mistä ne ipanat puhuu... :P
      Kokeilin yks ilta varmaan viittä eri sarjaa, kaikki tyhmiä (mulla on jotenkin lyhyt pinna). Kunnes ukko ehdotti Lost-sarjaa. Nyt aloin katsoa sitä. Sitä on onneksi 6 kautta, ei ihan heti lopu!

      Poista
    3. Ok, no hyvä että selvensit. :-)

      Toi on just niin ärsyttävää, kun haluaisi katsoa jotain, eikä mitään sopivaa tunnu löytyvän! Mulla on kanssa lyhyt pinna sarjojen kanssa, ja tuolla toisessa kommentissa kerroinkin, kun yritin katsoa Narcosia, niin jaksoin kokonaiset seitsemän minuuttia, kun totesin, että tämä ei ole mun juttuni. Vaikka oishan se saattanut ollakin, jos olisin päässyt juoneen sisälle.

      Lostissa riittää kyllä katsomista. ;-D

      Poista
  5. Muistan pääsiäiskukko asian lapsuudesta, mutta en sitä minne ne munat ilmestyi. Löysimme LIDL:stä jotain munia, ei ne olleet erityisen hyviä, mutta pakko oli syödä. Amerikassa niitä munia piilotetaan ja niitä sitten metsästetään koko perheen voimin, en kyllä muista tätäkään meillä ikinä harjoitetun.
    Tuo maustettu ruoka on aika hauska näin lukijan mielestä. En itse kovin voimakkaasti maustetusta ruoasta pidä ja meilläkin on muistoja paikkakunnan intialaisesta ravintolasta. Keittiöstä kannettiin minulle paperia (nenän niistämiseen ja silmien kuivaamiseen) ja jukurtin tapaista kurkun viilentämiseen. Tuntui että koko keittiön väki tuli paikalle katsomaan, emme ole vielä uskaltaneet mennä takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, että pääsiäismunanne tuottivat pettymyksen. Minä melkein toivoin, että nuo minunkin täytetyt munat olisivat olleet pettymys, mutta piru vieköön, kun osoittautuivatkin ihan järjettömän hyviksi.

      Itseänikin tuo ruokaepisodi naurattaa näin jälkeenpäin, mutta syödessä ei naurattanut kyllä yhtään! Ukkeli yritti puhua minulle syödessämme jotain, mutta minä ärähdin, että älä puhu mulle mitään; en pysty vastaamaan. :-D

      Mullakin kesti aikansa, että olen aloin sietää mausteista ruokaa, mutta nyt sietokyky on jo intialaisella tasolla. :-) Ukkelilla ottaa yleensä melkeinpä enemmän koville kuin minulle. Mutta kovin mausteista ruokaa syödessä tulee kyllä ajatelleeksi, että onko tässä mitään järkeä ja että pitääkö ihmisen kiusata itseään tällä tavalla. Mausteisissa ruoissa on sekin huono puoli, että kun niihin tottuu, sen jälkeen ns. normaali ruoka alkaa maistua mauttomalta.

      Poista
  6. Hih, hottia pitää olla 😏Tykkään tosi hotista, ja teen aina itse Chiu Chow-öljytahnaa, jota tungen joka paikkaan,mutta se tulisuus saa minut usein aivastanaan.Hauska tuo lapsuuden kukkoperinne🐧Tykkään pääsiäisen visuaalisesta ilmeestä, ja perinteista, ja vähän kaipaankin sitä. Mäkin luin sen Hesarin jutun viidakkoparvekkeesta, ja aika mahtava parveke se onkin 💚
    Nykissä on tosiaankin ihan kamala tilanne, ja mitäköhän siellä tehtiin niin väärin kun taas Kaliforniassa tilanne on niim erilainen. Jännää että Intiassa noin, vaikka siellå niin tiheään asuttua. Täällä suurin osa kuolleista ja vakabasti sairastuneista vanhainkodeissa ja ultrauskivaisten kaupunheissa/kaupunginosissa,jotka ovat todella tiheään asuttuja, ja sen vuoksi mm. Jerusalemissa eristettiin 17 kaupunginosaa. Kuolinluvut täällä ovat kuitenkin maltilliset väkilukuun suhtautettuns, ja moneen muuhun maahan verrtattuna. Kivaa pääsiäistä Satu 🐰🐣💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, hottia saa olla, mutta ei ihan noin hottia, että meinaa taju lähteä. :-D Mulle tulisuus aiheuttaa aina nenän valumista, ja sama vika näyttää olevan ukkelillakin, jos ruoka on tarpeeksi mausteista. Chiu chow-tahnasta en ole kuullutkaan! Pitääpä tutustua. :-)

      Viidakkoparveke oli tosiaan melkoinen ilmestys, mutta itseäni ärsyttää tuollaisessa kasvipaljoudessa se, että sinne ei meinaa mahtua itse joukkoon, vaan pitää puikkelehtia. Siellä entisellä miesystävälläkin tuntui, että huushollissa edetään kasvien ehdoilla eikä päinvastoin. Kasvit eivät olleet kuitenkaan syynä meidän välirikkoon. ;-D

      Minäkin olen ihmetellyt, miten joissakin kaupungin tai maan osissa voi olla niin erilainen tilanne kuin jossakin toisissa. New Yorkissa vaikuttaa serkun puheiden mukaan ainakin se, että tietyn taustaiset ihmiset ovat pakkautuneet yhteen, jolloin tauti pääsee leviämään tosi nopeasti. Kävin kurkkaamassa Israelin tietoja tuolta taulukosta, ja teillä näyttäisi olevan 13 kuollutta miljoonaa ihmistä kohden, eli tilanne näyttäisi olevan siinä mielessä tosiaan aika maltillinen. Vaikka toisaalta tietysti yksikin kuollut on liikaa. :-(

      Kivaa pääsiäistä sinullekin! <3

      Poista
  7. Olenkin miettinyt, että miten sinun appivanhemmat pärjäävät sielä H:ssa, mutta tuossa tulikin vastaus.
    Meillä on ollut aiemmin - siis kun olin lapsi - pukeuduttu pääsiäislauantaina pääsiäisnoidiksi tai trulleiksi. Myöhemmin on tullut nämä itäisen perinteen mukaiset virpomiset ja minuakin on virvottu skypen tai muun avustuksella, kun ei ole voinut tavata.
    Täytyy katsoa jos ensi viikolla tilaisin jotain ruokaa, kun alkaa nämä pöperöt tai niiden tekeminen vähän kyllästyttää. Ihan hyvää ruokaa toki on nytkin, mutta jos vaikka se georgilainen voisi tuoda tänne vaihteeksi safkaa.
    Taidan lähteä vielä vähän haravoimaan puutarhaa, jäi pikkuisen vielä kesken se. Hyvää viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Appivanhemmat ovat pärjäilleet ihan hyvin muuten, mutta henkisesti tämä on ottanut koville. Appivanhemmilla kun ei mene normaalisti päivääkään, ettei ainakin joku kävisi kylässä, ja monesti porukkaa käy enemmänkin. On siis ollut varmasti todella outoa appivanhemmille olla päivästä toiseen kaksistaan. Onneksi samassa talossa asuu yksi ystäväperhe, jonka luona voivat sentään joskus vierailla (vaikka en tiedä, onko sekään ihan paras idea...).

      Jännä tuollainen pääsiäisnoita- ja trollitraditio. En ole kuullutkaan tuollaisesta! Kuulostaa kivalta, vaikka minä en olisi ehkä tykännyt pukeutumisesta ollenkaan, kun olin niin ujo ja ahdistunut lapsi.

      Mulla on ihan sama juttu, että pöperöjen vääntäminen kyllästyttää, ja ruokien tilaaminen on tuonut ihan kivaa vaihtelua (ja ukkelikin kokkailee aina silloin tällöin). Kokeilehan sinäkin!

      Tänään on ollut varmaan kiva päivä haravoida, kun ainakin täällä Espoossa on ollut kohtalaisen aurinkoista eikä mitenkään jäätävän kylmäkään.

      Hyvää viikkoa sinullekin, Helena! :-)

      Poista
  8. Mulla on päivät niin sekaisin, että ihan sama onko arki vai pyhä. Sitä samaa... Taisi olla oikein extra tulista sapuskaa, jos miehesi asiasta huomautti!!! Minä olen kunnostautunut keittiössä viime viikkoina. Hyvä tapa tappaa aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä on mennyt päivät itseltänikin sekaisin. Tänään olen ollut koko ajan sunnuntaissa. Mutta pääsiäisen kanssa mulla on ollut ihan päinvastoin. En yleensä piittaa pääsiäisestä juuri lainkaan, mutta tänä vuonna pääsiäinen on tuntunut jotenkin rauhoittavalta, vaikka se ei ole eronnut arjesta juuri mitenkään.

      Minäkin hieman hämmästellen katselin, kun ukkeliltakin valui nenä! En muista, olenko koskaan nähnyt hänen kärsivän mausteiden takia sillä lailla. Aivan erityistä ruokaa siis. :-D

      Ruuanlaitto on tosiaan näppärä tapa tappaa aikaa! Kun kumminkin pitää aina syödä. :-)

      Poista
  9. Hah, omasta lapsuudesta samaiset sängyn alle munimismuisot!
    Olen nyt periyttänyt tätä samaa traditiota (vaikka Pupunen onkin ollut sitä mieltä, että pupu munii, ei mikään kana), tosin tänä pääsiäisenä taisin paljastua... Unohdin munia vasta aamuhämärissä, ja lapsonen olikin jo valveilla - lapsen mielestä parasta oli, että HÄN huijasi minua leikkiessään nukkuvaa. :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin luin jostain, että joidenkin mielestä se on pupu, joka munii. Tuntuu omasta mielestä hassulta ajatukselta, että pupu munisi, kun on niin tottunut ajatukseen kukosta. Vaikka jos tarkemmin ajattelee, niin sehän se varsinainen ihme olisikin, jos kukko munisi. :-D

      Hauska tarina. Kuka huijaa ketäkin. :-)

      Poista
  10. Meilläkin kävi pääsiäiskukko pyöräyttämässä munat hattuun. Omilla lapsillani kukko sen sijaan on piilotellut munat pitkin taloa. Tänä vuonna piilotukset halusi enää pienin, joten kohta on sekin perinne loppu. Mielenkiintoista tuo Intian selviytyminen kuolemista. Onko siellä oikeasti vanhoja ihmisiä, vai olisiko ikärakenne nuorempaa? Suomessa ja ehkä siis myös muissa länsimaissa tautiin taitaa kuolla ne, jotka olisi kuolleet myös kausi-influenssaan? Mielenkiintoista mielestäni on se, että eristymisellä on selätetty myös kausi-influenssat monissa paikoissa. Näin Suomi tänä vuonna tuntuu selviytyvän hyvin vähillä kuolemilla kaiken kaikkiaan. Koputan nyt kuitenkin puuta, että ei kohta ole helvetti irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kuulin tuollaisesta munien etsimisperinteestä ensimmäistä kertaa vasta näissä kommenteissa. Helppoa kukon kannalta, kun saa munia minne tahtoo, eikä tarvitse varoa nukkuvia lapsia. :-)

      Kävin tutkimassa hieman tilastoja, ja väestön ikärakenteesta löytyy varmaankin yksi selittävä tekijä. Intiassa yli 50 % väestöstä näyttäisi olevan alle 25-vuotiaita ja 65 prosenttia alle 35-vuotiaita. Aika huimia lukuja minusta. Lisäksi Intian mediaani-ikä on 26,8 vuotta, kun se esimerkiksi Suomessa on 42,6 vuotta (Italiassa 45,4 vuotta ja Espanjassa 44,9 vuotta). Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa kuolemien määrä on kokonaisuudessaankin aika alhainen (esim. Pakistanissa 0.3 kuollutta miljoonaa asukasta kohti; Afghanissa 0.5; Thaimaassa 0.6; Malesiassa 2 ja Filippiineillä 3), enkä tiedä, voisiko ikärakenteesta löytyä yhteinen selittävä tekijä. Mediaani-ikä kun näyttäisi olevan kaikissa näissä maissa varsin alhainen (paitsi Thaimaassa 40,1 vuotta). Kiitos, että toit uuden näkökulman asiaan ja annoit uutta pohdittavaa!

      Monelle (esimerkiksi äidilleni) on tullut yllätyksenä, että tavallisiin kausi-influenssoihinkin kuolee Suomessa vuosittain niin paljon ihmisiä. Influenssakuolemista ja kuolleiden määristä kun ei minusta normaalisti juurikaan puhuta.

      Toivotaan, että myönteinen suuntaus jatkuu, ja säästymme hirveämmilta katastrofeilta!

      Poista
  11. Meillä tuo sama muninta perinne elää edelleen:) Vaikka jälkikasvu onkin jo isoja niin suklaamunat kyllä uppoaa aina..nykyään vaan se kukko ei muni niitä sängyn alle laitettuun hattuun vaan vaikkapa lattialle jääneisiin verkkapöksyihin:)) Huh..on mahtanut olla tosiaan hottia ruokaa:) Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että munaperinne elää edelleen, ja kyllähän se suklaa maistuu yhtä lailla pienemmille kuin isommillekin. Hihii, hauska ja omaperäinen idea munia lattialle jääneisiin verkkareihin. :-)

      Mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin! <3

      Poista
  12. Pääsiäiskukkoa ei minun lapsuudessani ollut: silloin laiteltiin rairuohot ja sinne tiput kökkimään. Joskus pupujakin. Mämmiä vedettiin ja suklaamunia. Siinäpä se, nykyään ei senkään vertaa eli melko lailla ignoraan kaikki pääsiäiseen liittyvät toimet. :D

    Minä varmaan tykkäisin tuosta intialaisen ravintolan ruuasta, jos sen saa mauttomana. :D Tykkäisin enempikin syödä intialaista vegeruokaa, mutta minä en taas kestä mausteita. Kerran tilattiin läheisestä intialaisesta himaan sapuskat ja minulle valittiin tietenkin ”mild” ja laitettiin vielä erikseen viestiä, että saa olla ”tosi mild”. Noh, oli siinä ja siinä, että pystyin eväkset syömään. :D

    Meilläkin mies pääasiassa katselee omiaan ja minä en katso juuri mitään. Meillä on muutama yhteinen sarja, jota seuraamme mutta niitä katsomme vain viikonloppuisin illalla. Meilläkin maut ovat aivan erilaiset. Ollaan katsottu tuo The Stranger ja se on hyvä! Minusta on hienoa, että tehdään sarjoja, jotka loppuvat joskus. En jaksa niitä sarjoja, joissa on miljoona tuotantokautta ja niiden tekeminen lopetetaan vasta kun kukaan ei enää jaksa katsoa niitä :D

    Mielenkiintoista tosiaan tuo pieni koronakuolleisuus Intiassa. Ei siis sillä, että sen toivoisi jotenkin olevan suurempi, mutta you know what I mean. Maakohtaisia eroja on mielenkiintoista seurata. Varmaan sitten joskus kun pahin alkaa olla ohi, niin syvennytään tutkimaan tällaisia eroavaisuuksia lähemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsiäismuistosi kuulostavat oikein kivoilta. :-) Minä en ole koskaan oppinut syömään mämmiä, vaikka kuinka yritin joskus laittaa kermaa ja sokeria. Ei vaan se maku iske (ulkonäkö ei kammota).

      No jos ukkeliin on uskominen, niin tuon ravintolan ruoka on ainakin mautonta, ellei sitä tilaa mausteisena. Mutta nämä maustejutut jos mitkä ovat makuasioita, sillä toisen mieto voi olla toisen tulinen. Kaiken lisäksi kun tulisuuteen tottuu, mausteiden määrää on vaikea arvioida objektiivisesti. Minäkin tein kerran yhdelle ukkelin kaverille "miedosti maustettua" ruokaa, ja kaveri hikoili koko syömisen ajan. :-(

      Onpas mukava kuulla, että tekin olette katselleet yhdestä Strangeria ja tykänneetkin siitä! Tuokin on kyllä ihan totta, että on hyvä, jos sarjan tekeminen osataan lopettaa ajoissa. Jos sarjalle kirjoitetaan aina vaan jatkoa, voi olla vaikea keksiä kiinnostavia juonenkäänteitä. Lost olisi minusta pitänyt lopettaa aikaisemmin, sillä se rupesi jo vähän pitkästyttämään.

      Juu, ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Erilaisia asioita on mielenkiintoista pohtia, ja ilmiöille olisi kiva saada selitys. Minua hämää esimerkiksi ihan hirveästi se, että vielä ei tiedetä, mistä koronan oireiden ja vakavuuden vaihtelu johtuu. Siis miksi toinen voi saada koronan lievänä tai peräti oireettomana ja toinen saa taudin vakavan muodon (en nyt siis tarkoita iäkkäitä tai muita riskiryhmiin kuuluvia vaan ihan perusterveitä ja nuorehkoja ihmisiä). Mutta ehkä näihin kysymyksiin saadaan vastaus joskus sitten, kun tilanne on rauhoittunut.

      Poista
  13. Lapsuuden perinteistä muistan virpomisen, äiti taisi laitella joitain pääsiäiskoristeitakin. Munat saatiin virpomispalkkana ja äiskän ja iskän ostamina :-)
    Alakoululaisena kävimme opemme heinävintillä pääsiäiskeinussa koko kylän joukolla. Se oli kyllä hauskaa!

    Mämmi on ristiriitainen sapuska, tavallaan ihan ok mutta pärjää hyvin ilmankin. Yleensä maistan joka pääsiäinen pienen satsin maidolla.

    Noi ruokajutut on tosiaankin todella makuasioita itse en tykkää kiinalaisesta ainakaan niistä mitä olen maistellut.. Intialainen on hyvää kohtuudella maustettuna
    ;-D Jos mausteita on liikaa on syöminen todellakin enemmän kärsimys kun nautinto.. Tulikin mieleen että täytyykin taas kokkailla joku ateria sun mainioilla resepteillä <3

    Korona tilanteesta vielä, että toivottavasti ihmiset edelleen noudattaisivat kaikkia suosituksia, vaikkakin Uudenmaan avattiinkin. Nyt täytyisi ajatella nimenomaan muita ihmisiä eikä itseään... mutta joo toivon että olen väärässä ja mitään massiivista sairastumis aaltoa ei tulisikaan..näihin mietteisiin ja tunnelmiin täältä yövuorosta

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pääsiäiskeinu kuulostaa kyllä tosi ihanalta ja harvinaislaatuiselta jutulta! On varmasti jäänyt mieleen ikuisiksi ajoiksi. :-) Eipä taida enää nykyaikana tuollaisia olla...

      Mulla tökkii mämmissä se maltaiden tunkkaisenmakea maku. Ja sitten se koostumus. Alkaa oksettaa, kuten puolukkapuuroa syödessäkin, vaikka se olisi muuten ihan hyvää.

      Mä tykkään kyllä kiinalaisesta, vaikka yhdestä ravintolasta onkin jäänyt vähän pelottava muisto. Mulla meinasi siinä kesken syömisen mennä vintti pimeäksi, enkä ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, mistä moinen olis voinut johtua. Syytin tietysti sitä kiinalaista ruokaa, kun en muutakaan selitystä keksinyt. :-D

      Voi kiitos. Kiva kuulla, jos reseptit ovat miellyttäneet. :-) Pitäisi taas yrittää joskus postata jotain ruokablogiinkin, mutta miten sen onkin nykyään niin vaikeaa...

      Mulla on sellainen tunne (pelko), että ihmiset lähtevät mökeilleen suurin joukoin nyt kun rajat on auki. Minäkin tietysti toivoisin, että ihmiset ajattelisivat vähemmän itseään ja enemmän muita, mutta en jotenkin jaksa uskoa tähän.

      Ukkelin kaveri lähetti tänään videon Nelloresta Intiasta, jossa kaupat olivat auki hetken aikaa. Ihmisiä oli kaduilla ihan valtavat määrät, eikä mistään välimatkoista ollut tietoakaan! Pahoin pelkään, että Intiassakin tulee vielä kunnon epidemia.

      Hyvää jatkoa sinne yövuoroon! <3

      Poista
  14. Kiitos toivotuksista :-)

    Unohtui äsken noi tv asiat kommentoida.
    Meillä ukkelin kanssa katotaan enää yhdessä ainoastaan Emmerdale. Ennen oli sarjoja joita katsottiinkin aktiivisesti kuten tuo mainitsemasi Lost. Sen katsonta tyssäsi siihen kun juonessa alettiin pomppimaan menneisyydessä ja tulevaisuudessa ja ties missä muualla. Meni niin sekalaiseksi ettei jaksanut enää seurata.

    Mie löysin Netflixista sellasen Kiinalaisen sarjan kun IceFantasy. Siinä oli ekalla kaudella 62 jaksoo :-O oli muutes syynäämistä...mutta uutta kautta ei taida sitten tullakkaan eli se siitäkin sitten:-) Varmaan olis kyl paljon sarjoi joita vois kattoo kun vaa löytäis ne.

    Inhokki sarja ollut aina Salkkarit sekä sen oheissarjat ja elokuvat..yök yök yök. Tää tv-kotityranni on kieltänyt sarjan katsomisen kun olen paikalla ( tosin tuskin kattovat vaikka en oliskaan)..

    - m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin katsoin joskus Emmerdalea, ja katson sitä vieläkin joskus silloin, kun olen vanhemmilla kylässä. Äiti kun seuraa Emmerdalea uskollisesti. Ihan hyvä sarja sinällään, mutta koska en ole seurannut sitä aktiivisesti niin moneen vuoteen, sarjaan on tullut uusia hahmoja niin paljon, että en tiedä, kukakin on. Yhteiskatselut äiteen kanssa menevätkin usein siihen, että minä kyselen, kuka tuokin tyyppi on ja miten se liittyy kehenkin, ja äidin katsominen menee pelkäksi selittämiseksi. :-)

      En muista, montako kautta Lostia tehtiin, mutta monta niitä oli! Ei ole kyllä hyvän sarjan merkki, jos melkein jo toivoo, että sarja loppuisi...

      62 jaksoa on kyllä aika hurja määrä. En tiedä riittäiskö itsellä turnauskestävyys. ;-) Mutta toisaalta jos sarja on tosi hyvä, niin mikäs sitä on seuratessa. Tosin mä olen huomannut omalla kohdallani, että vaikka sarja olisi kuinka hyvä, en vaan jaksa seurata sitä tolkuttoman pitkään. Esim. viime vuoden Married at First Sight Australiassa oli yli 40 jaksoa, ja välillä tuli kieltämättä jo mieleen, että koska tämä oikein loppuu.

      Se on tosiaan ongelma, kun sarjoja ei löydä ja kun niistä ei voi tietää etukäteen, mikä olisi sellainen, josta voisi tykätä. Mä olen vähän sellainen, että saatan luovuttaa liiankin helposti, jos sarjan alku ei heti tempaa mukaansa. Esim. paljon kehuttua Narcosia jaksoin katsoa jopa kokonaiset 7 minuuttia. :-D

      Salkkari on minustakin ihan kaamea sarja. Joskus aikoinaan, kun iskä katsoi Salkkareita, sitä tuli nähtyä pätkiä, ja silloin iski suorastaan myötähäpeä näyttelijöiden puolesta. En tiedä, onko sarja parantunut tässä vuosien myötä, vai onko se yhä yhtä nolo.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3