Työ on pakopaikka niille, joilla ei ole parempaakaan tekemistä.


lauantai 4. huhtikuuta 2020

Suo siellä, vetelä täällä

Kaipailin uusia patikkamaastoja ja muistin Meikon. Kun kolmisen vuotta sitten kirjoittelin Torronsuosta (postaus löytyy täältä), lukija vinkkasi minulle Meikon luonnonsuojelualueesta, joka sijaitsee Kirkkonummella. Jostain syystä en ole tullut kuitenkaan vielä koskaan käyneeksi Meikossa. Oli siis korkea aika lähteä tutustumismatkalle! Kaiken lisäksi Meikossa oli lukemani mukaan muutakin kiinnostavaa kuin erämaiseksi mainittu luonto, nimittäin bunkkereita ja juoksuhautoja.

Kuutisen kilometriä Kirkkonummen keskustasta pohjoiseen ajettuani tulin Meikon parkkipaikalle.

Parkkialue on iso, mutta viikonloppuina tämäkin on varmaan ääriään myöten täynnä. Arkipäivänä tilaa oli ihan mukavasti.
Korona ei jätä rauhaan täälläkään.
Meikolla on kolme erilaista rengasreittiä: 3,2 kilometrin pituinen Kuikankierros, 4,4 kilometrin pituinen Kotokierros 4,4 km sekä 8,3 kilometrin mittainen Meikonkierros. Valitsin Meikonkierroksen, koska se kiertää Meiko-järven, joten tarjolla olisi varmasti mukavia järvimaisemia. Myös bunkkerit sijaitsevat Meikonkierroksen varrella. 

En tiedä, miten päin reitti olisi tarkoitus kulkea, mutta vastaantulijoista päätellen ilmeisesti myötäpäivään. Parkkipaikalta lähti juuri ennen minua kaksi naista kiertämään polkua kyseiseen suuntaan, joten minulle jäi tasan yksi vaihtoehto: lähteä päinvastaiseen suuntaan. Metsässä kun pitää saada olla mahdollisimman rauhassa ja juosta kilpaa korkeintaan hirvien kanssa. En tykkää kulkea jonkun kannoilla, ja vielä vähemmän tykkään, jos joku huohottaa niskaan.  👻

Tästä se lähtee! Meikonkierros on merkitty keltaisin vinoneliöin, eikä reitiltä voi mitenkään eksyä.


Saavuin aika pian tulipaikalle, joka tosin oli hieman sivussa reitiltä. Tulipaikalle oli kumminkin selkeä opastus polulta.

Puitakin löytyy.
Ja huussi. Vessapaperia ei ollut.
Näkymät tulipaikan rannasta.


Polku seuraili tiiviisti järven rantoja pääasiassa mänty- ja kuusimetsikössä. Pitkospuitakin oli siellä täällä.

Luoteispohjukassa polku rupesi kuitenkin kääntymään sisämaahan, mikä tuotti pientä hämmennystä. Bunkkerit ja juoksuhaudat kun näyttivät sijaitsevan järven rannalla. Kuinkas minä nyt bunkkereille pääsisin?

Kun näytti siltä, että polku ei menisi läheltäkään bunkkereita, ei auttanut muu kuin poiketa polulta ja lähteä rymistelemään metsän läpi kohti rantaa. Myöhemmin kävi ilmi, että rannassakin kulkee polku, minkä olisin kyllä huomannut, jos olisin tutkinut alueen karttaa ennen kierroksen tekemistä enkä vasta sen jälkeen. Niin tyypillistä meikäläiselle, että karttaa katsellaan vasta sitten, kun reissu on jo heitetty.

Pienen rymyämisen jälkeen saavuin bunkkerin koordinaateille, mutta jouduin tekemään paikalla pienen kierroksen, ennen kuin saatoin olla varma, että bunkkeri tosiaan oli siinä.

Kivikasa vai bunkkeri?
Olin kuvitellut, että bunkkeriin pääsisi sisälle, ja pettymys oli suuri, kun tajusin, että bunkkeri oli täytetty kivillä. En tiedä, miksi näin oli tehty, mutta olettaisin, että bunkkeri on ollut sen verran huonossa kunnossa, että se on ollut turvallisuusriski, ja bunkkeri on poistettu tällä tavalla käytöstä. 

Kurkistelin oviaukosta, mutta en viitsinyt yrittää sisälle, kun tie näytti päättyvän alkuunsa. Jospa seuraavaa bunkkeria pääsisi tutkiskelemaan sisältäkin?

Meikon bunkkerit, juoksuhaudat ja muut rakennelmat kuuluvat Porkkalan parenteesiin eli Porkkalan vuokra-alueeseen. Kun jatkosota päättyi vuonna 1944, yhtenä rauhanehtona Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli Porkkalan alueen vuokraaminen sotilastukikohdaksi Neuvostoliitolle. Vuokra-alue käsitti noin 380 neliökilometrin suuruisen maa-alueen ja siihen liittyvän merialueen, ja alueeseen kuuluivat mm. Kirkkonummi ja Porkkala. Vuokra-ajaksi sovittiin 50 vuotta ja vuokran määräksi viisi miljoonaa markkaa vuodessa.

Porkkalan vuokra-alue. Kartta täältä. (Olen merkinnyt Meiko-järven karttaan nuolella.)
Tämä tarkoitti siis sitä, että suomalaisten piti muuttaa alueelta pois. Evakuoinnin piti tapahtua nopeasti, ja täydet kuorma-autot ja hevoskärryt kuljettivat kotinsa menettäneiden omaisuutta yötä päivää. Karjaa kuljetettiin öisin, jottei kapeille teille olisi syntynyt ruuhkaa. Vain kymmenessä päivässä 7300 asukasta ja 8000-päinen karja oli siirretty muualle, ja syksyn satokin oli korjattu neuvostoliittolaisten alta parempaan talteen.

Vuokra-alueelle johtavat tiet ja sillat suljettiin 29.9.1944, ja Porkkalasta tuli kuin pieni Neuvostoliitto Suomen sisällä. Alueelle siirrettiin neuvostosotilaita ja siviilejä lähinnä Leningradin lähialueilta, ja sinne ruvettiin rakentamaan kasarmeja ja bunkkereita. Porkkalasta tuli sotilaskaupunki, jolla asui ainakin 10 000 siviiliä ja 20 000 sotilasta ja jossa oli myös sotasatama, lentokenttä, sairaala, kouluja ja päiväkoteja.

Alkuperäisen sopimuksen mukaan Suomi olisi saanut Porkkalan takaisin Neuvostoliitolta 50 vuoden päästä eli vasta vuonna 1994. 1950-luvun puolivälissä maailmanpoliittinen tilanne oli kuitenkin muuttumassa, ja Neuvostoliitto ilmoitti yllättäen luopuvansa Porkkalan vuokra-alueesta. Porkkala oli menettänyt strategisen asemansa, ja Neuvostoliitto halusi purkaa ulkomaisia tukikohtiaan.

Neuvostoliiton vuokra-aika päättyi siis jo vuonna 1956, ja rajat avattiin tammikuun 26. päivänä. Suomalaisten paluu alueelle ja jälleenrakennus saattoivat alkaa.

Meikon bunkkerit ja muut rakennelmat ovat siis jäänne tuolta neuvostoliittolaisten yksitoista vuotta kestäneeltä vuokra-ajalta. Maailma bunkkereiden ympärillä on muuttunut (ja kuinka paljon!), mutta bunkkerit ovat ja pysyvät, vaikkakin sitten kivillä täytettyinä.

Toinen bunkkeri löytyi helposti rannassa kulkevaa polkua seurailemalla. Tämä bunkkeri oli yhtä piilossa kuin edellinenkin – ja tämäkin oli tukittu kivillä. 




Katselin bunkkerin oviaukkoa ja päätin mennä sisälle. Tutkiskelisin bunkkeria sen verran, minkä pystyisin.


Oviaukolta pääsi kulkemaan esteittä ehkä reilun metrin, ja sitten vastassa olikin jo kivivuori. Kiipesin kivikasan päälle vain todetakseni, että myös käytävän päässä olevat tilat olivat täynnä kiviä. 


Ei siis auttanut muu kuin palata takaisin.

Kohti valoa.
Jäin kahvittelemaan bunkkerin vieressä olevalle kalliolle, eikä kahvimaisemissa ollut valittamista.

Bongasin maastosta myös lempijäkäläni "pusujäkälän" eli punatorvijäkälän.




Löysin myös ison koveran puunkuoren, johon jotkin ötökät olivat kaivaneet käytäviään.

Minusta kuorenpalanen oli hieno; ihan kuin taiteilijan tarkoituksella kaivertama!


Juoksuhautojakin löytyi, mutta en saanut niistä kummoisiakaan kuvia. Myös muutama geokätkö tarttui pitkästä aikaa haaviin.

Maisemakallioilla.


Loppupätkä oli mutapeltoa, joten vedenpitävät retkeilykengät olivat tarpeen.
Loppumatkasta matkanteko alkoi jo hieman puuduttaa, ja kierros oli kokonaisuudessaankin ehkä hienoinen pettymys. Minulla saattoi olla liian korkeat odotukset Meikoa kohtaan, tai sitten vertasin Meikoa alitajuisesti Torronsuohon. Torronsuota hienompaa paikkaa kun on vaikea Etelä-Suomesta löytää. Ehkä pitäisi käydä kiertämässä kaksi muutakin Meikon reittiä ja muodostaa lopullinen mielipide vasta sen jälkeen?

Lähteitä sekä lisää tietoa Porkkalan parenteesista:

Suosittelen katsomaan tämän seitsemän minuutin pätkän Porkkalan evakuoinnista. Vetää kyllä hiljaiseksi.
Porkkalan evakuointi (Yle Areenan filmi)

Muita lähteitä:
Porkkalan vuokrakausi 1944–1956
Puna-armeija miehitti Porkkalan 70 vuotta sitten
Rautaesirippu naapurissa

20 kommenttia:

  1. Tuli heti mieleen että mikä oli kotinsa menettäneiden kohtalo?! Ihanat merimaisemat, Vaasassa syntyneenä/ kasvaneena en ikinä kyllästy merimaisemiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin mietin, että minneköhän nuo kaikki alueelta häädetyt ihmiset muuttivat. Se ei käynyt tuosta filminpätkästäkään selville. Ehkä valtio tarjosi heille jonkinlaista apua?

      Minäkin rakastan merimaisemia. Meiko oli järvi, mutta nämä menisivät kyllä merimaisemistakin. :-)

      Poista
  2. Olen Meikosta kuullut, mutta en ole käynyt. Mukava päästä siivelläsi siellä käymään. Noita järvimaisemia minulla on hieman ikävä, ja havupuita. Bunkkerien tutkiminen kiinnostaisi, harmi että kulku on estetty kivillä, vaikka ihmiset tuntien ehkä parempi niin. :D Porkkalanniemessä olen käynyt, se on ihastuttavaa aluetta!

    Hassun näköinen tuo "pusujäkälä", aika söpö :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että viihdyit matkassa mukana. <3 Ehkä on tosiaan parempi, että bunkkerit on poistettu käytöstä. Onneksi niitä voi sentään käydä tutkimassa monessa muussa paikassa.

      Porkkalanniemellä käynti on sekin ollut mulla mielessä pitkään! Pitäisi joskus päästä sinnekin. Nyt varsinkin heräsi kiinnostus, kun sinäkin kerroit tykänneesi paikasta. :-)

      Meni kauan, ennen kuin löysin pusujäkälälle oikean nimen, mutta vihdoin google antautui. Tuo jäkälä on muuten niin pienikasvuista, että sitä on vaikea huomata, ellei katsele tosi tarkkaan. Minäkään en olisi huomannut noita, ellen olisi istunut kahvilla siinä vieressä.

      Poista
  3. Minäkin mietin, että minne ne porkkalalaiset sitten muuttivat? Ja kuinkahan moni aikanaan palasi takaisin?

    Meikosta olen lukenut, mutta eipä ole tullut käytyä. Onhan se melko kaukana meiltä, mutta on me Nuuksiossakin käyty, niin miksei sinnekin voisi tehdä reissua. Torronsuo on toinen mistä on luettu, mutta missä ei olla käyty. Sitähän voisi tehdä sellaisen etelä-Suomen ulkoilualueet tutuiksi-kierroksen kesällä... jos sinne Uudellemaalle jo silloin pääsis...

    Hauskoja noi pusujäkälät, mun suosikki on (ihan nimensä vuoksi) palleroporonjäkälä, kun mietin edelleen kumpi on se pallero - poro vai jäkälä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena tuossa alhaalla vähän vastailikin tuohon ekaan kysymykseen. Mullakaan ei ole asiasta valitettavasti sen parempaa tietoa.

      Meiko ei taida tosiaan olla teiltä paljon kauempana kuin Nuuksiokaan, joten sinne vaan! :-) Mä olen kartellyt Nuuksiota viime vuodet, kun olen ymmärtänyt, että siellä on aina ihan hirveä ryysis, eikä autoakaan saa minnekään. Tosin nyt on ryysistä kyllä joka paikassa.

      Palleroporonjäkäläkin on kivan näköistä! Hih, mahtaiskohan se pallero olla kumminkin jäkälä. Voi tietty olla porokin! ;-D

      Poista
    2. Mä oon jo unohtanu koko kasvin, näen silmissäni vain suloisia palleroisia poroja... <3

      Poista
    3. :-D Porot on kyllä suloisia. <3 Pääsispä Lappiin...

      Poista
  4. Vähän on kyllä mitäänsanomattoman näköistä seutua, mutta ehkä se luonnossa on parempi. Tai mihin on tottunut. :) Tuo jäkälä on kyllä aivan mainio. Muutenkin sulla on noita makrokuvia tosi hyviä.
    Kyllä tuo Porkkalan vuokraaminen kuulostaa aika absurdilta, mutta onneksi he pääsivät palaamaan aiemmin kuin se vuokra-aika. Olen nähnyt joitakin dokumentteja ja ohjelmia siitä. Nähtävästi evakuoidut sijoitettiin etupäässä Uudellemaalle, eri kuntiin. En ole varma tästä. Kuulemma Hesan ja Turun välisissä junissa ikkunat peitettiin siksi ajaksi kun juna kulki tuolla vuokra-alueella. Mahtoi olla sekin.
    Minä retkeilin tänään vain takapihalla, leikkasin ja leikkasin ruusupensaita ja syrenin taimia, joita en ollut viime kesänä viitsinyt tehdä ollenkaan. Töitä riittää moneksi päiväksi, kun pää ei kestä kauaa kumartelua (ylös-alas-ylös-alas, yök!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä tuolla ollut minusta luonnossa sen kummoisempaa kuin kuvissakaan. Ehkä oli vähän väärä vuodenaika, tai sitten meillä on aivan liian vaativa maku. ;-)

      Oon aina tykännyt makrokuvien ottamisesta, ja nytkin makailin tuolla Meikossa pusikoissa niin, että oli housunpolvet ja persukset märkinä.

      Minä en muistanut koko Porkkalan vuokraamista kouluvuosilta (jos siitä on puhuttu koulussa jotain, niin eipä ole jäänyt mieleeni), joten vuokra-aika tuli minulle ihan uutena tietona, kun rupesin tutkimaan Meikon bunkkereita. Tuosta junien ikkunoiden peittämisestäkin on muuten lyhyt pätkä, täällä.

      Puutarhassa riittääkin varmasti näin keväällä hommia. Ulkona puuhastelu on kivaa, jos vain tietää, mitä tekee. Äiti ei uskaltanut antaa mun edes kitkeä kukkapenkkiä ilman valvontaa, koska penkistä saattoi lähteä muutakin kuin rikkaruohoja. :-)

      Nautihan keväästä mutta muista huilata välillä. <3

      Poista
  5. Kiitos taas tästä kuvareissusta. Tuntui ihan normaalilta että menet sisälle tyhjiin bunkkereihin (tai taloihin). Tätä kaivataan näinä aikoina. Kiitos Satu !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, Leena, kommentistasi! Tämä nauratti, mutta bunkkerien ja autiotalojen tutkiminen taitaa tosiaan olla tässä blogissa sitä normaalia elämää.

      Hyvää viikonlopun jatkoa! :-)

      Poista
  6. Mä kävin ensikerran viime kesänä tuolla ja pidin kovasti paikasta. Kierrettiin koko järvi ja pidettiin taukoa katsellen kaunista maisemaa jossain kalliolla istuskellen. Ihanan monimuotoinen reitti. Varmasti tehdään tänä keväänä tai kesällä retki taas :)

    Mukavaa sunnuntaita sinulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit Meikosta! Minä en ollut ihan yhden kerran jälkeen vielä vakuuttunut. Ehkä pitää käydä kesemmällä uudestaan. :-)

      Mukavia illanjatkoja sinullekin!

      Poista
  7. Kiitos mielenkiintoisesta virtuaalimatkasta, ja ihanaa tuo keväinen luonto:) Mua harmittaa kun näiden rajoitusten vuoksi en päässyt näkemään ihanaa luontoa ennenkuin se lopahti, tai jos olisin päässyt kauemmaksi ei vielä lopahtanut,mutta tässä lähelläni viimeisen viikon kuumat ja sateettomat päivät tietenkin kuivattivat luontoa. Mukavaa alkavaa viikkoa Satu:Just aloin miettiä että mikäs päivä nyt onkaan, mutta sehän on sunnuntai;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväinen luonto on ihana. :-) Mutta on kyllä niin harmillista, kun liikkuminen on rajoitettu siellä teillä niin pienelle alueelle, etkä ehtinyt enää nähdä vehreää luontoa. :-(

      Ei ole ihmekään, jos tässä menee päivätkin sekaisin. Keskiviikkona ukkeli väitti mulle kivenkovaan, että on tiistai, eikä uskonut, ennen kuin meni katsomaan kännykästään, että keskiviikkohan se on. :-D

      Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin, Jael! <3

      Poista
  8. On tullut kuvattua vähän enemmänkin poikien kanssa jäkäliä koulujen digikasvioihin, mutta en ole nähnyt aikaisemmin punatorvijäkälää. Sepäs on kivan näköinen. Tuo kaarna on tosiaan kuin taideteos.

    Kivaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä karanteeniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punatorvijäkälää kasvaa minusta aika harvassa paikassa, tai ainakin harvemmassa kuin muita jäkäliä, joten ei ole ihme, jos ei ole osunut silmiisi aiemmin. Se on myös tosi pienikokoista, mutta kyllä hauskan näköistä.

      Kivaa alkavaa viikkoa sinnekin! Tsemppiä epäkouluun ja etätöihin! Uutta kuva-arvoitusta ootellessa... :-)

      Poista
  9. Huhhuh tuota lähtöä Porkkalasta, en tiennytkään että se tapahtui tuollaisessa ajassa! Onpa ollut aikamoisen surullista jättää kaikki, oletettavasti loppuiäksi, noin. Mekin olemme joskus retkeilleet Porkkalanniemessä ja se on kyllä komea paikka myös! Eikä sinne pääse ajamaan niin ettei näkisi peuroja ja/tai hirviä matkalla :D joten kannattaa varautua ajelemaan rauhassa ja pitämään silmät auki!

    Harmi että tuolla bunkkerit olo tukittu, olisihan se ollut mielenkiintoista päästä näkemään mitä niistä löytyy ja minne johtavat. Mutta ehkä turvallisempaa näin, kun ilmeisesti ovat huonossa kunnossa.

    Ja tuo ötököiden kuvioima kaarna oli ihana <3

    Hienoa että meillä on kuitenkin tuollainen liikkumavara että voimme käydä kotia pidemmälläkin katselemassa hienoja paikkoja :) Torronsuolla mies on joskus ollut kuvauksissa ja oli hänestäkin vaikuttava paikka, täytyy itsekin lisätä se tulevaisuuden käyntikohteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muistanut koko Porkkalan vuokra-aikaa. Jokseenkin noloa. :-) Vaikea kuvitella, millaiselta on tuntunut lähteä yhtäkkiä kotoaan, ja vielä kun ihmiset luulivat lähtevänsä 50 vuodeksi eli monessa tapauksessa loppuelämäkseen. Sinne jäi kaikki tuttu, kotitalosta naapureihin ja perunamaista pihamaan koivuihin.

      Oho, nyt vasta haluankin Porkkalaan, jos siellä kerran saattaa nähdä peuroja tai hirviä. Hyvä että varoitit, kun mulla tuppaa tuo kaasujalka olemaan raskaanpuoleinen. ;-)

      Bunkkerien tukkiminen oli harmillista mutta ehkä(?) ymmärrettävää.

      Onneksi tosiaan saamme vielä liikkua kauempanakin kuin esim. Jael (kommentoi tuolla ylempänä) Israelissa, jossa ihmiset saavat liikkua kotoa vain sadan metrin etäisyydellä. Minut ainakin tämmöiset pienetkin irtiotot arjesta tekevät iloiseksi, kun voi hetken ajan teeskennellä, että mitään koronaa ei ole olemassakaan. Jos meilläkin ruvetaan rajoittamaan liikkumista enemmän, niin se on kyllä taas hirmuisen ahdistuksen paikka!

      Tervemenoa Torronsuolle! Suosittelen lämpimästi. :-) (Sitten joskus, kun sehän on Uudenmaan rajojen tuolla puolen...)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3