Työ on pakopaikka niille, joilla ei ole parempaakaan tekemistä.


keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Pesänrakennusta

Iloitsin alkuvuonna siitä, että nyt kun en olisikaan keväällä alkuperäisten suunnitelmien mukaan Kolumbiassa, näkisin parin vuoden tauon jälkeen taas kevään tulon Suomessa. Minullahan on jäänyt kaksi viimeisintä kevättä välistä, sillä viime vuonna olin Kolumbiassa ja sitä edellisenä Boliviassa. Tämä kevät on edennyt varsin poikkeuksellisissa merkeissä, kuten kaikki tiedämme, mutta onneksi on asioita, jotka pysyvät ennallaan, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Linnut muuttavat Suomeen joka kevät viruksista välittämättä. 

Olen käynyt Suomenojan lammella tänä keväänä jo useammankin kerran katselemassa, joko linnut olisivat palanneet, mutta vasta eilen siellä oli oikein kunnon tohinat. Naurulokit kinastelivat keskenään minkä kerkesivät ja jahtasivat yhdessä takaa ärsyttäviä joutsenia, jotka kuvittelevat omistavansa koko lammikon.



Sovun löydyttyä on hyvä alkaa miettiä tulevaa pesäpaikkaa.


Sitten voidaankin purjehtia yhdessä ikuiseen auringonlaskuun.


Harmaasorsia on yleensä vähän vaikea nähdä, sillä ne pysyttelevät aika lailla omissa oloissaan. Nyt kuitenkin bongasin yhden pariskunnan. Niiden synkronoitua sukeltelua oli hauska katsella.








Lintujen määrä on vähentynyt minusta Suomenojalla vuosi vuodelta, mikä ei ole ihmekään, kun ihan lammen viereen on alettu rakentaa Finnoon uutta asuinaluetta.

Lammella näkyi kuitenkin useita tuttuja lintuja.

Ihana (ja erittäin uhanalainen) nokikana.





Punasotka.
Tukkasotkaherroja.
Telkkäherra (osa).
Telkkärouva.
Muutama mustakurkku-uikkukin uiskenteli lammella, mutta linnut olivat niin kaukana, että en saanut niistä oikein kunnon kuvaa.


Lapasorsaa ei ole Suomenojalla viime vuosina näkynyt (tai ainakaan minä en ole sitä nähnyt), mikä on vähän harmi, sillä se on aika vaikuttavan näköinen lintu.

Välimatkasäännöt pätevät lintulammellakin.





Lintubongailun lisäksi olen kunnostautunut tässä kotona kykkimisen aikana neulomisessa. Minulla oli kyynärpään takia pitkä tauko, etten neulonut oikeastaan yhtään, mutta äiti pyysi viimeksi Savonalinnassa käydessämme, josko voisin tehdä hänelle uudet villasukat, kun vanhat alkoivat olla puhki kuluneita.

Kun kyynärpää ei kipeytynytkään sukkia neuloessa samalla lailla kuin aiemmin, tein äidille yksien sukkien lisäksi toiset ja sitten vielä kolmannetkin.


Posti sentään kulkee onneksi vielä Uudenmaan rajojen ulkopuolellekin, joten äiti sai sukkansa, vaikka en päässytkään itse viemään niitä hänelle.

Nuo alimmat sukat olivat hieman ärsyttävät, sillä kokeilin niihin Novitan uutta Louhetar-lankaa. Kyseisessä langassa värit eivät vaihdukaan tavalliseen tapaan vuorottelemalla, mikä tuotti hieman päänvaivaa. En voi sietää sitä, jos sukat näyttävät yhtään erilaisilta, sillä sukkien pitää olla minusta tismalleen samannäköiset. Langan kanssa olikin pieni kikkaileminen, että sain sukat samanlaisiksi, mutta onnistuin kuitenkin ihan hyvin.

Semmoinenkin ihme tapahtui, että ostin elämäni ensimmäisen käsityökirjan! En ole koskaan omistanut yhtään käsityökirjaa, koska en ole käsityöihminen laisinkaan. Sukkien neulomista olen harrastanut kuitenkin jo niin monta vuotta, että rohkenisin väittää, että harrastus on tullut jäädäkseen.


Satumaiset silmukat (jolla on erittäin oivallinen nimikin 😜) vaikutti siinä mielessä kivalta kirjalta, että siinä on paljon muitakin kuin kirjoneuleohjeita. Yleensä kaikissa sukkakirjoissa on enimmäkseen kirjoneuleohjeita, enkä minä tykkää kirjoneuleesta alkuunkaan. En saa kirjoneuleesta tasaista, ja kaiken lisäksi kirjoneuleen neulominen on niin tarkkaa puuhaa, että samalla ei voi tehdä oikein mitään muuta.

Lankalaatikkoa penkoessani löysin muutaman kesken jääneen sukankin. Aivan erityisesti harmittavat nämä polveen asti ulottuvat sukat, joista toinen on jo valmis, eikä toisestakaan puutu enää paljon.


Toinen sukka on jäänyt tekemättä loppuun, kun olen ilmeisesti huomannut, että lanka loppuu kesken. Pitää varmaan purkaa molemmat, kun en tiedä, mitä muutakaan näille voisi tehdä.

Tällaisia koronaharrastuksia täällä. Mukavaa pääsiäisen aikaa!

28 kommenttia:

  1. Hauskat jutut vesilinnuilla :D Minkä silmu mahtaa olla tuo kaunis lilan värinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi satuin kuulemaan lintujen jutustelua. ;-)

      Hitsit, nytpäs en tiedäkään, minkä silmu tuo mahtaa olla. Yritän ottaa selvää, ja palaan asiaan, jos löydän vastauksen (ellei joku muu osaa vastata tähän).

      Poista
    2. Olen yrittänyt tässä kuumeisesti googletella, mutta en löydä millään, mikä silmu tuo voisi olla. Täytyy varmaan käydä kuvaamassa se koko pusikko, jossa tuo silmukin oli. Tosin en tiedä, mitä se auttaisi, kun en kuitenkaan tunnistaisi sitä puskaa. :-D Mutta äiti saattaisi tunnistaa, jos laittaisin kuvan hänelle. Tai sitten voisin kysellä sitä pusikon nimeä täällä blogissa. Jäi nyt oikein ärsyttämään, kun en tullut katsoneeksi tarkemmin, mitä kuvasin. :-D

      Poista
    3. Kävin ihmettelemässä ja kuvaamassa pusikkoa tänään, kyselin ystävältä ja äidiltä ja googletin ummet ja lammet. Kunnes sitten tajusin mennä Suomenojan luonnon sivuille, josta selvisi, että kyseinen pensas on terttuselja! Kiva, että kysyit asiasta, niin tuli tämäkin selvitettyä!

      Mukavaa pääsiäistä sinulle, Sari! :-)

      Poista
    4. Kiitos kun selvitit silmuarvoituksen. Tästä tuli mieleen kuulleeni seljankukkamehusta, googlettamalla selvisi, että sitä saa vain valkoisena kukkivasta seljasta, muut myrkyllisiä!
      Mukavaa toista pääsiäispäivää sinnekkin :)

      Poista
    5. Kiitos sinulle kysymyksestä! Tätä oli mukava selvittää. :-)

      Selja on minulle ihan tuntematon, vaikka seljankukkamehusta olen kyllä kuullut. Sen sain googlettamalla selville, että terttuseljan marjatkin ovat lievästi myrkyllisiä.

      Poista
  2. "Kato mie oon mato" :D :D. Pitkästä aikaa jotain, joka naurattaa kaiken tän kuran keskellä. Kiitos Satu ja lupsakkaa pääsiäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos lintujen höpinät naurattivat. :-) Lupsakoita pääsiäisen pyhiä sinullekin! <3

      Poista
  3. En kestä noita tirppojen kuvatekstejä :D

    VastaaPoista
  4. Olit mielessä, kun luin lehdestä nuoresta saksalaisesta parista, joka oli koronan takia "vankina" Kolumbiassa jossain kaukana sivistyksestä. Ainoa pankkiautomaatti oli pois käytöstä ja rahat ja ruoka loppu eikä kukaan paikallisista halunnut olla heidän kanssa tekemisissä kun pelkäsivät koronaa. Lähetystön ja katolisen papin avulla he saivat erikoisluvan ja venekuljetuksen jonnekin ja siellä Medelleniin ja jotenkin sitten lentokoneella Saksaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauheeta! Onneksi ei ole tarvinnut kokea tuollaista. Oikein sydäntä kylmäsi pariskunnan takia. Onneksi selvisivät pois Kolumbiasta!

      Poista
  5. :'D Noi kuvatekstit...

    Ihanat villasukat sai sun äiti. Tosi kauniita kaikki kolme. Kuten nuo keskenjääneet polvisukatkin.
    Mulla ei oo yhtään käsityökirjaa. Ei mulla kyllä olis mihkä niitä laittaakaan. Musta olis ihana tehdä kirjoneuleita (sukkia, villapaitoja...) mutta just kun et voi esim. katsoa telkkaa samalla, kun tarttis lukea sitä kaaviota koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti tuntui olevan kyllä ihan tyytyväinen sukkiin. Noiden harmaa-vaaleanpunaisten sukkien malliset saa kuulemma tehdä toisetkin. :-)

      Juu sama juttu mulla, että neuloessa pitäisi saada samalla katsoa telkkaa. Menee vähän liian työlääksi, jos kaikki huomio pitää kiinnittää neuletyöhön. Toisaalta en jaksaisi neuloa enää ihan sellaisia perussukkiakaan. On kiva, jos neuleessa on vähän jotain vaihtelua. Yhdet kirjoneulesukat olen tehnyt – nekin meni äidille – ja niistä tuli ihan siedettävät, kun ne neulottiin ohuesta langasta (Venla) ja ohuilla puikoilla. Jos yritän kirjoneuletta paksummilla puikoilla ja langalla, siitä tulee jotenkin tumppaista. En ole koskaan oikein sisäistänyt sitä lankadominanssia.

      Poista
  6. Hienoja sukkia olet tehnyt! Etkö löydä edes jotain lähellä olevaa väriä, jotta saisit nuo upeat pitkät sukat valmiiksi?
    Minulla on Islannista ostettuja lankoja ja olen valmistautunut kutomaan niistä huivin; nyt löytyi ehkä sopivan helppo mallikin. :)
    Hyvää pääsiäistä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena. <3

      Varmaan jotain väriltään lähellä olevaa lankaa löytyisi, mutta sukista tulisi kuitenkin enemmän tai vähemmän erinäköiset. Tosin ehkä sekin olisi parempi kuin jättää sukat tekemättä tai peräti purkaa ne. Seuraava ongelma onkin sitten se, että en muista yhtään, millä mallilla olen nuo sukat tehnyt. :-D

      Islannista ostetut langat kuulostavat tosi jänniltä, ja kiva, että löysit sopivan mallinkin. :-) Minä en ole uskaltanut kokeilla neuloa vielä muilla kuin Novitan langoilla, kun en oikein tiedä, mitkä langat vastaavat toisiaan. Pelkään, että neuleista tulee väärän kokoisia, jos rupean liian kokeelliseksi.

      Hyvää pääsiäistä sinullekin!

      Poista
  7. Ihania lintukuvia ja hillittömät kuvatekstit! Hyvää pääsiäistä! -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit tipusista! Hyvää pääsiäistä sinullekin! :-)

      Poista
  8. Aah, luonnossa ja sen asukkien touhuissa silmä ja mieli lepäävät. Ihanat kuvasarjat ja tekstit :D Nokikana taitaa olla erittäin uhanalainen lajina vain Suomessa, otaksun. Yleisesti nokikanapopulaatio on kasvussa ja täällä sitä ei ole luokiteltu uhanalaiseksi. Minusta tuntuu, että niitä on joka nurkassa täällä, mutta saa ollakin. :D Minulla on erityinen paikka sydämessäni nokikanoille. <3

    Mielettömän upeita nuo neulomasi sukat! Minulta ei neulominen vain suju: tulee ihan kamalaa jälkeä, sormet kipeytyvät ja hermo menee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnon asukkien katselu on kyllä niin mukavaa ja rauhoittavaa. Voisin katsella noita lintujakin vaikka tuntitolkulla! Harmi vaan kun on aina niin kylmä, että raja tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin (tai sitten tulee vessahätä :-D).

      Minä vähän hämmästelin nokikanan uhanalaisuutta, kun luin siitä muistaakseni viime viikolla Hesarista. Varmaan minäkin olen nähnyt niitä tuolla lammella niin paljon, että se tuntuu mulle ihan arkipäiväiseltä tirpalta. Ja minunkin sydämessä on nokikanan mentävä aukko. :-) Ne on jotenkin niin hassuja, kun ne kiitävät eteenpäin pää sojossa ja antavat varoitusääniä lajitovereilleen, kun näkevät pusikossa epämääräistä liikettä.

      Kiitos kovasti kehuista. <3 Vielä jokunen vuosi en osannut edes tehdä kantapäätä, mutta nyt mun villasukat jo tunnistaa villasukiksi. :-)

      Poista
  9. Lintujen jutut ja synkronoitu lintu-uinti - kiitos aamun hihityksistä. Piristää kaiken keskellä. Hyvää Pääsiäistä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava jos tämä piristi. :-) Kiitos, ja hyvää pääsiäistä sinullekin!

      Poista
  10. Hienoja sukkia!! Oisit laittanu muutaman kuvan siitä Kirjasta :)
    Kivaa pääsiäistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmi, eipä tullut mieleen ottaa kuvia kirjasta! Mutta täältä pääsee kurkkaamaan kaikki kirjan mallit, jos kiinnostaa. :-)

      Kivaa pääsiäistä sinullekin! <3

      Poista
    2. Kiitos! Kävin heti katsomassa <3

      Poista
    3. Kiva jos linkistä oli apua. :-)

      Poista
  11. Hienoja sukkia ja hauskoja lintujuttuja, ja mukavia arvoituksia silmujen omistajasta
    ;-D

    Mukavaa pääsiäisen aikaa sinne.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, oikein mukavaa pääsiäisen aikaa sinnekin! :-)

      Silmuarvoitus oli vähän kinkkinen, mutta selvisihän se lopulta. Tämä oli varmaan taas hyvä osoitus siitä, että ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Jos olisin heti tajunnut käydä Suomenojan luonnon sivuilla, ei olisi tarttinut säheltää siellä sun täällä. Kaiken lisäksi astuin Suomenojalla paskaankin, ja haju autossa oli ihan hirveä! :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3