Aikainen lintu madon nappaa; toinen hiiri juuston.


torstai 16. huhtikuuta 2020

Tikapuut taivaaseen

Luonto ei lakkaa ihmetyttämästä. Maanantaina ollessani kävelyllä näin kävelytien viereisessä pusikossa jotain liikettä. Jäin tuijottamaan ällistyneenä. Mikä ihme tuo on?



Ensin luulin, että eläin oli hirven vasa, mutta myöhempi kyselykierros viisaammilta tuotti tuloksen, että tämä olikin ilmeisesti metsäkauris.

Eläin näytti olevan valmiina säntäämään karkuun, kun se huomasi minut, mutta kun pysähdyin, se totesi minut ilmeisesti vaarattomaksi ja jatkoi rauhallisesti heinien syömistä. Kummallakin puolella kävelytietä oli taloja, enkä voinut kuin ihmetellä, mitä kauris teki keskellä asutusta. Muutama viikko aiemmin olin nähnyt talomme pihalla ketun, mikä sekin oli tuntunut minusta ihan uskomattomalta. Olimme tulossa silloin ukkelin kanssa iltakävelyltä, ja kettu luikki muina miehinä vain muutama metri meidän edestämme ylös läheiselle kalliolle. Ovatkohan eläimet rohkaistuneet liikkeissään, kun ihmiset pysyttelevät pesäkoloissaan?


Kauris valpastui aina kun liikahdin, mutta kun pysähdyin, kauriskin rauhoittui ja rupesi taas syömään.






Kotvasen kuluttua toisesta suunnasta tuli ihmisiä (ilonpilaajat), jolloin kauris pelästyi ja lähti loikkimaan kovaa vauhtia karkuun.


Luin myöhemmin, että metsäkauris synnyttää yhdestä kolmeen vasaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta nyt oli vasta huhtikuun alkupuoli. Metsäkaurisemo karkottaa vasat noin vuoden ikäisinä juuri ennen seuraavaa vasontaa, joten voisikohan tämä olla viime vuoden vasa, siis jo vajaan vuoden ikäinen? Nuoret vieroitetut vasat voivat kulkea ilmeisesti jopa satoja kilometrejä, ja kukapa tietää, mistä tämäkin onneton on tänne asutuksen keskelle eksynyt.

Olen yrittänyt pysyä liikkeellä niin paljon kuin mahdollista siitäkin syystä, että olen taas tässä koronan aikaan huomannut, että ihmistä (tai ainakaan meikäläistä) ei ole tehty istumaan. Liiallinen istuminen aiheuttaa minulle monenlaisia ongelmia. Ensinnäkin lonkankoukistajani kiristyvät ja lyhenevät, mikä aiheuttaa jäykkyyden tunnetta ja kipuilua. Pyöräily, johon olen nyt suorastaan rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni, vain pahentaa ongelmaa, kun lonkankoukistajat eivät pääse kyyryssä ajoasennossa ojentumaan.

(Kuvat ovat taannoiselta pyörälenkiltä.)


Toiseksi polveni – erityisesti vasen – alkavat nekin kipuilla liiallisesta istumisesta, mikä johtuu kondromalasian aiheuttamasta rustonpehmentymästä. Kondromalasiaan kuuluu ns. teatterioire, joka tarkoittaa sitä, että pitkäaikainen istuminen aiheuttaa kipua polvilumpion alle. Jos tilanne pääsee oikein pahaksi, polveen tulee myös turvotusta ja jäykkyyttä, eikä missään asennossa ole hyvä olla. Toipuminen vaatii viikkojen, joskus jopa kuukausien (nimimerkillä kokemusta on) täyslevon ja varovaisen kuntouttelun, ja vasta sitten voi ruveta harkitsemaan "oikeaa" liikuntaa. Olen yrittänytkin välttää kaikin keinoin, etten päätyisi taas tuohon jamaan, sillä elämä ei ole silloin mitään kivaa. Toisaalta ylenmääräinen rasituskaan ei ole polville hyväksi, ja rasituksestahan kondromalasia ensimmäisen kerran tulikin. Syynä oli maalausurakka – sekä yhdeksän tunnin ajomatka suuntaansa – jonka keksin kerran appivanhempien kesämökillä Intiassa suorittaa. (Postaus kyseisestä älynväläyksestä löytyy täältä.)

Laivat kulkevat; matkustajat eivät.

Kolmanneksi liiallinen istuminen aiheuttaa ongelmia selälleni. Selkä on tästä Bermudan kolmikosta tällä hetkellä vähiten ongelmia tuottava, ja luulenkin, että ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat auttaneet. Kävin viime kesänä monta vuotta jatkuneiden selkäkipujeni takia viimeinkin fysioterapeutilla, ja totesin olleeni taas oikea pölvästi, kun en ollut käynyt fysioterapeutilla aiemmin. Kyseltyään vaivastani ja tutkittuaan selkääni fysioterapeutti totesi, että kyse on SI-nivelen eli risti-suoliluunivelen toimintahäiriöstä. Se aiheuttaa minulla terävää kipua oikealle alaselkään, ja istuminen, erityisesti huonossa asennossa sohvalla röhnöttäminen, on selälle erityisen pahaa myrkkyä. Fysioterapeutti mobilisoi SI-niveltä muutaman kerran ja neuvoi minua vahvistamaan pakaralihaksia, venyttämään lonkankoukistajia, kiinnittämään huomiota oikeanlaiseen istuma-asentoon ja välttämään tietynlaisia vatsalihasliikkeitä.

Paras hoito kaikissa näissä vaivoissa olisi, jos ne pystyisi ehkäisemään ennalta, ja siihen olen yrittänytkin nyt panostaa. Olen minimoinut istumisen ja yritän tehdä kaiken mahdollisen seisten (tätäkin kirjoittelen keittiössä seisten), treenannut erityisen paljon reisi- ja pakaralihaksia, vältellyt kaikenlaista iskuttavaa liikuntaa ja venytellyt ja vahvistanut lonkankoukistajia. Olen myös opetellut pyöräilemään enemmän seisoma-asennossa, koska suorempi asento tuntuu lonkankoukistajissa paremmalta, eivätkä polvetkaan joudu olemaan niin tiukassa kulmassa. Joogailuni ovatkin keskittyneet viime aikoina aika paljon lantion alueelle, ja laitan postauksen loppuun linkin muutamaan lempijoogaani lonkankoukistajille ja lantion alueelle, jos ne vaikka sattuisivat ilahduttamaan jotakuta.


Tällaisessa tilanteessa tulee ajateltua, että olisi kiva, jos olisi iso piha tai puutarha, jossa voisi käyskennellä. Minun pihallani paistaisi tietenkin aina aurinko (paitsi puiden luomissa varjopaikoissa), nurmikko olisi itseleikkautuvaa mallia, kukat kukkisivat tammikuussakin, eikä niitä tarvitsisi tietenkään koskaan hoitaa. Näin olisi parempi jo ihan kasvien kannaltakin, sillä se ruukkukrysanteemikin, joka oli vielä edellisessä postauksessa iso keltainen pallo, on nyt viimeistä iskua vaille valmis.

En tiedä, mikä tälle tuli. Saiko liikaa vai liian vähän vettä vai saiko kylmää? Vai saiko muuten vain tarpeekseen?

Tämä olikin pääsiäiskukkanen sanan varsinaisessa merkityksessä, kun se kesti hengissä vain torstaista maanantaihin. Neljä päivää on toki parempi kuin vain yksi, ja onhan minulla sentään valokuva muistona.




Eipä tällä kertaa muuta. Tämä menikin vähän sairauskertomukseksi. 😐

Tässä vielä muutama lantion ja alavartalon alueelle keskittyvä venyttelyjooga, joista tykkään erityisen paljon:

Deep Stretch Yoga for Hip Flexors
(Pitkäkestoisia venytyksiä lonkankoukistajille todella rauhalliseen tahtiin. 20 min.)
Hip Opening Yoga
(Suosikkivenyttelyni lantiolle. Rauhallinen tahti, pitkäkestoisia venytyksiä ja helpohkoja asentoja, jotka onnistuvat kipeilläkin lihaksilla. Ei kuitenkaan varsinaisia lonkankoukistajan venytyksiä, joten siihen tarkoitukseen ei ehkä paras vaihtoehto. 27 min.)
Hip Opening Yoga – Stretches for Hips & Lower Back Pain
(Miellyttävä ja rauhallinen alavartalojooga. Ei varsinaista venyttelyä vaan lähinnä avaavia liikkeitä. 39 min.)
Hips & Hamstring Stretches
(Erinomaisen kattavat venytykset alavartalon lihaksille. 17 min.)
Hip Stretch Workout – Stretches For Hip Pain Relief & Mobility
(Erinomainen venyttely erityisesti lantiolle mutta myös takareisille. 27 min.)
Yoga Flow for Hip Flexibility
(Varsin tehokas avaava jooga lantion alueelle. Jos kireyttä on paljon, tämä saattaa tuntua hieman liian "rajulta". 29 min.)
Yoga for Flexibility, Hip Flexors and Hamstrings
(Erittäin pitkäkestoisia venytyksiä lonkankoukistajille ja takareisille. Jos lonkankoukistajat ovat kovin kireät, jotkin venytykset saattavat tuntua vähän ikäviltäkin. 20 min.)
Yoga Stretch for Hips & Hamstrings
(Äärettömän hyvä venyttely lantiolle, lonkankoukistajille ja takareisille. 19 min.)

32 kommenttia:

  1. Rupee tosiaan oleen näitä lomautuspäiviä viikossa vähä liikaa. Tänään päätin ottaa uuden rutiinin :lähden koirakävelyille (ilman koiraa kun ei ole koiraa) pari kertaa päivässä. Sen sijaan ett käyn yhdellä pitkällä kävelyllä. Luulen että se ois parenpi kun silloon katkasen "tyhjänä" olemisen useammin. Epäilen että kastelit liikaa , "hukutit" sun pääsiäiskukan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuommoiset koirakävelyt. :-) Pienet happihyppelyt katkaisee päivän mukavasti, ja pääkin saa tuuletusta. Mulle tulee ainakin jotenkin “tunkkainen” olo, jos istun koko päivän sisällä.

      Voipi hyvin olla, että tuli hukutettua pääsiäiskukka. Googletin sunnuntaina vai oliko se maanantaina tuommoisen ruukkukrysanteemin hoito-ohjeita, ja netissä sanottiin, että kukka pitää kastella 1-2 kertaa viikossa. No mie aattelin sitten kastella sen, kun olin ostanut kukan torstaina, ja siitä oli jo monta päivää. Ja sen jälkeen kukka sitten röntsähtikin. :-( Ja eilen kun en ollut varma, kärsikö kukka kuivuudesta vai märkyydestä (multa tuntui ihan koppurakuivalta), kastelin sitä varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. :-D

      Poista
  2. Ystäväni muutti muutama vuosi sitten Espooseen omakotitaloalueelle länsiväylän läheisyyteen. Ensimmäisenä kesänä kauriit söivät pihalta kaikki kukat. Nyt tontti on aidattu ja epätoivotut vieraat pysyneet poissa.I tsekkin olen nähnyt joskus aamuhämärissä kehä kakkosella ajaessani lauman kauriita ylittämässä tietä. Onneksi liikennettä ei ollut siihen aikaan paljon, näytti aika vaaralliselta leveän tien ylitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauriit näyttävät kovin söpöiltä, mutta näköjään ne saavat harmiakin aikaiseksi. Minäkin olen nähnyt kauriita tai peuroja Turunväylän ja Kehä kakkosen liittymäkohdassa, ja kerran oli yksi jäänyt auton allekin. Kuulostaa aika hurjalta tuommoinen koko lauman tien ylitys. Ei ole ihmekään, jos eläimiä jää auton alle.

      Poista
  3. Minulla vierailevat vain orava ja linnut, nyt keväällä erityisesti fasupalat tuolla takapihan puutarhassa. Täällä on paljon fasaaneja, niiden ääni kyllä kuuluu pitkin päivää. Kauriita on kaupugin toisella laidalla tosi paljon, mutta ei onneksi täällä
    Sie olet kyllä tosi ahkera tuon joogaamisen ja jumppaamisen suhteen. Itse olen yrittänyt joka päivä - yhtenä päivänä en nenääni ulos pistänyt - ulkoilla, joka kävellä tai tehdä kevättöitä tuolla puutarhaksi kutsutulla takapihalla, joka on aika sekaisin. .) Töitähän teen täällä kotona istuen, mutta olen päättänyt, että tietokone on sitten kirjoituspöydällä, ei sohvalla.
    Vaan kohta on ruokatauko ja ruoka alkaa olla valmista. Oikeasti järkeväksi olen havainnut sen, että kun luen, soitan jotain taustamusiikkia ja sopiva pienen tauon aika on kun kääntää levyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittaako fasupala siis fasaania? Mie tiedän vaan ne syötävät fasupalat. :-D En ole tainnut koskaan kuulla fasaanien ääntelyä. Oravista tykkään paljonkin, ja niidenkin touhuja voisi katsella vaikka kuinka pitkään. Vaan eipä niitä täällä kerrostalossa oikein näy, paitsi joskus harvoin tuolla pihalla. Nyt muistinkin yhden oravan, joka dyykkasi kerran meidän ulko-ovella olevaa roskista.

      Tykkään jumppailusta, joten olen ahkera jo ihan senkin takia. Joogasta en niinkään aikaisemmin pitänyt, mutta olen oppinut tykkäämään siitäkin, kun olen huomannut, miten hyvää se tekee. Muutaman ohjatun meditointiharjoituksenkin olen tehnyt, mutta ne oli jo vähän liikaa mulle. ;-D Ehkä niidenkin aika tulee joskus.

      Toisaalta kiva, jos pääsee tekemään ruumiillisempia hommia omalle pihalle, kuten sinä pääset. Minä haaveilen joskus myös, että pääsisin jonkun massiivisen puusavotan kimppuun heiluttamaan kirvestä oikein urakalla. :-)

      Mukavaa ruokataukoa tai ruokaperäisiä sinulle!

      Poista
    2. Fasupala tarkoittaa tässä fasaania. :) En muuten ottanut nokosia, kävin kävelemässä ja sitten saunassa.

      Poista
    3. Kiitos selvennyksestä! Hauska nimitys. :-D Mukavaa päivää, Helena!

      Poista
  4. Noita kauriita näkyy täällä ihmeen usein, mutta ovat kyllä kamalan säikkyjät ja lähtevät heti karkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin tuntui tosi säikyltä ja ihmettelinkin, että antoi kuvata noinkin hyvin.

      Poista
  5. Meilläkin tässä nurkissa on kuulemma viisi kaurista, tosin itse olen bongannut niistä vain yhden. Katsoin kerran koiria viedessä, että kylläpä tuolla pomppii hitokseen iso rusakko... :P
    Espanjasta oli video, jossa eläimet köpsötteli tyytyväisinä pitkin kaupunkeja ja kyliä, kun ihmiset ovat kodeissaan; oli vuohia pikkukylässä, riikinkukkoja Madridissa, villisikoja Barcelonassa...

    Mä kokeilin tässä yks päivä fressitv:n pilatesta ja se oli ihan kivaa. Lisäksi ennen sitä tuli liikkuvuustreeni, myöskin ihan tehokas. Mulla on kaikkea muuta kuin ergonomisia nää mun työskentelyasennot. Vähän jännittää, että koska selkä päättää vetää juntturaan... Tosin olen harrastanut nyt paljon liikuntaa, erilaisia treenejä kehonhuollosta aerobiseen ja lihaskuntoon. Plus meilläkin tehdään sattuneesta syystä koiralenkkejä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli tosiaan rusakolla kokoa. :-D

      Jos ihmiset häviäisivät jostain syystä ihan kokonaan, luonto ottaisi varmaan aika pian omansa takaisin. Eläimet valtaisivat kadut ja kasvit alkaisivat rehottaa. Se onkin minusta autioissa rakennuksissa aina jotenkin erityisen pysäyttävää, kun kasvit ovat vallanneet talon. Ihminen yrittää kovasti pitää maapalloa hyppysissään mutta ei voi kuitenkaan loppujen lopuksi luonnolle mitään.

      Mä olen vilkaissut muutaman kerran Fressitv:n treenejä, että millaisia ne ovat. Olen ajatellut, että voisin kokeilla sieltä jotain, jos se sopisi mun muuhun treenaamiseen. Noissa ohjatuissa jutuissa on kuitenkin aina se ongelma, että niistä ei voi tietää etukäteen, mitä ne tulevat tarkalleen sisältämään, ja se on pieni ongelma, jos on liikuntarajoitteita. Toki treenin voisi jättää keskenkin, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että tempautuisin mukaan kivaan tekemiseen niin, etten muistaisi polvia enää ollenkaan, ja sitten saisin kärsiä taas ties kuinka kauan.

      Mä ajattelin ennen, että kaiken liikunnan pitää olla aina tehokasta, tai muuten se on ihan hyödytöntä. Muistan jopa, kun kävin polvien takia vuosia sitten fyssarilla, ja fyssari antoi jotain jumppaohjeita polville ja reisille, ja mä kysyin, että onko nämä edes tehokkaita. :-D Nykyään suhtaudun liikkumiseen ihan toisella tavalla kuin ennen ja arvostan myös palauttavia ja kehoa huoltavia juttuja. Siksi tykkään nykyään joogatakin, kun ajattelen, että tarvitsen myös rauhoittumista ja lempeyttä. Lepopäivätkin ovat nykyään arvossaan. :-)

      Nyt ois kyllä kiva omistaa koira. Tokihan sitä voi käydä koiralenkeillä ilman koiraakin, kuten Ulrika, ja tietysti minä voisin käydä kävelyttämässä myös Nallea. ;-D Tosin Nallen kanssa kulkeminen saattaisi herättää epätoivottua huomiota, ja saattaisin saada valkotakkiset perääni.

      Poista
    2. Siihen vaan sitten selittämään, että toin Nallen katselemaan ikkunoissa olevia kavereita! :'D

      Poista
    3. Jaa tuo selityshän saattaisi jopa mennä läpi! :-D

      Poista
  6. Ihana pikku kauris , ja hyvät kuvat sait otettua siitä., Juu eläimet rohkaistuvat kun paikat ovat tyhjiä: juuri luin että Tel Avivin keskuspuiston sakaaleja pystyy nyt näkemään puistossa entistä enemmän kun iso puisto on lähes tyhjä. Itse aaiasa ne etsivät ruokaa, ja arat sakaalit uskaltavat
    sen vuoksi tulla lähemmäksi ihmisten asutuksia. Yleensä puistossa kävijöiden ruokajämät ovat riittäneet niille. Pohjoisessa taas villisiat ovat uskaltautuneet alueille missä ne eivät yleensä ole.
    Voi polveasi , paranemista sinulle.Minullakin on vasen polvi, joka hieman vahingoittui ikuisuus sitten kun pelasin lätkää ilman suojaimia, on alkanut välillä olla kipeä, kai koska käytän niin paljon portaita, enkä lainkaan hissiä nyt. Ja kun ulos saa mennä vain 100 metrin säteelle (no kuka sitä laskee;D) niin vien ehkä Bambia vähän useammin ulos;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo eläin oli niin suloinen. <3 Rupesin jo murehtimaan, että toivottavasti kauris ei jää auton alle, kun toikkaroi täällä asutuksen ja liikenteen keskellä.

      Olipa mielenkiintoista kuulla, miten eläimet ovat siellä rohkaistuneet tulemaan piiloistaan.

      Polvi on nyt onneksi ihan ok, kun tajusin reagoida heti ensimmäisiin kipuiluihin ja rajoittaa epäsopivaa liikuntaa ja istumista. Nyt täytyy vain olla tarkkana, ettei vaiva pahene taas.

      Tuommoiset vammat ovat niin harmillisia. :-( Toivottavasti sinunkin polvesi paranee eikä vaiva ainakaan pahene. <3

      Poista
  7. Noi on kyllä söpöläisiä, noi kauriit. Samoin oravat ynnä muut vipeltäjät. Kauriit ovat kyllä lisääntyneet huomattavasti jos aattelee miten harvoin niitä lapsuudessa näki. Haittapuolena on kun ne levittävät punkkeja melko tehokkaasti tai niin olen jotenkin antanut itseni ymmärtää
    :-D

    Lintujen parisuhde hoitoo ...;-D

    Tsemppiä vaivojen voittoon <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauriit ovat tosiaan lisääntyneet, sillä minä en edes muista nähneeni niitä koskaan lapsuudessani. Oli mulle niin eksoottinen eläin, että piti oikein kysellä muilta, mikä tämä on. :-)

      Oot muuten ihan oikeassa siinä, että kauriit levittävät punkkeja. Näin juuri eilen kauppareissulla paikallisen ilmaislehden lööpin, että punkit rakastavat kauriita. Juttu löytyi netistäkin. Samasta jutusta löytyi linkki toiseen, jossa kerrottiin, että kauriita ja peuroja jopa syötetään. Näin siksi, että "eläimet on saatava houkuteltua paikkaan, jossa niitä voi metsästää turvallisesti". :-(

      Juu, parisuhdeongelmansa ne on linnuillakin. Varsinkin näin korona-aikaan, kun joutuu kököttämään toisen kanssa samalla kivellä päivästä toiseen. ;-)

      Kiitos. <3

      Poista
  8. Olet saanut hyvät kuvat kauriista. Meilläkin niitä kulkee sekä etu- että takapihalla. Ne ovat mielestäni lisääntyneet valtavasti ja ovat aika kesyjäkin. Felix haukkuu aina päänsä melkein irti, mutta kauriit piut paut välittää.

    Venyttely tekee niin hyvää. Ja saunominen. Mun selkäsäryt lähtivät joku vuosi pysyvästi joogan avulla ja ovat pysyneet poissa, vaikka en enää tunneilla vakituisesti käykään. Mutta juuri hetki sitten taas huomasin, että aika jäykkiä sitä ollaan.

    Virkeätä mieltä loppuviikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna. Olin kyllä niin iloinen, että olin tullut ottaneeksi kameran mukaan. Täällä Espoon perukoilla ei näköjään uskalla mennä minnekään ilman kameraa, kun ei koskaan tiedä, mitä kuvattavaa luonto järjestää. Harmittaa vieläkin, kun olin kerran iltasella tuolla rantaraitilla käppäilemässä ilman kameraa, ja oli niin upea iltarusko, enkä saanut siitä kuvaa.

      Kauriiden määrä on tosiaan lisääntynyt, oikein ongelmaksi asti. Laitoinkin tuohon edelliseen kommenttiin linkin, jossa kerrotaan, että kauris- ja peurakantaa joudutaan jopa säätelemään. Voin hyvin kuvitella, että koirasta tuommoinen tungettelija omalla pihalla tuntuu valtavan ärsyttävältä. :-)

      Mulla oli tuon venyttelyn kanssa aiemmin vähän niin, että muistin sen vaan silloin, kun oli jokin akuutti ongelma selän tai lonkkien kanssa päällä. Nyt olen kuitenkin yrittänyt ottaa venyttelyn ja joogailun pysyvämmin ohjelmistoon. Mullakin jooga auttaa toisinaan selkäkipuun, mutta jos kipu on oikein paha, jooga kaikkine eteenpäin taivutuksineen ja kiertoineen vain pahentaa ongelmaa.

      Saunominen onkin erityisen ihanaa. Onneksi meilläkin on tänä iltana saunavuoro. Vähän ihmettelen, kun taloyhtiö ei ole perunut (vielä ainakaan) saunavuoroja, mutta hyvä niin.

      Virkeää ja leppoisaa viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  9. Voi että miten lutunen kauris! Ja ihanan räjähtänyt, taitaa olla “karvanvaihtoviikot” käynnissä :D On hyvinkin mahdollista, että villieläimet rohkenevat nyt asuinalueillekin, kun ihmiset pysyttelevät sisällä. Walesissa on lauma vuohia tullut hengailemaan asuinalueille nyt kun ihmiset pysyvät sisällä.

    Sama juttu muuten eli ole minuakaan luotu lojumaan paikallani. Selkä alkaa olla kunnossa ja se toipui nimenomaan liikunnalla ja venyttelyllä. Ikinä koskaan ei ole sellaista kipua minulla ollut. Tämän Koronan myötä olen istunut ja maannut enemmän kuin normaalisti, joten en sitten tiedä suuttuiko selkä siitä. On vaan vähän haastavaa harrastaa liikuntaa, kun ei liikkumista on rajoitettu. Tutustun siis ilolla noihin laittamiisi venytysvideoihin, kiitos <3

    Onpa hanurista, että kropallesi ei pyöräily tee hyvää. Itse fillaroin “pystyasennossa” (siis istuen kuitenkin, mutta selkä supersuorana) liikenteen seassa, koska pitää olla tarkkana tomppeleiden autoilijoiden kanssa. :D Tosin nythän en ole taas aikoihin pyöräillyt, kun menopeli on romuna.

    Auts, ymmärrän että tekee mieli “suojella” polvia, koska täyslepo on varmasti painajainen liikkuvaiselle ihmiselle. Ja ennaltaehkäisy on tosiaan suositeltavaa, ettei mene kokonaan jumiin. On tämä kanssa. Oma puutarha olisi kiva: minulle kelpaisi samanlainen kuin sinulle :D Meillä on tuo “communal garden” kyllä, mutta haluaisin ikioman, jonne kukaan muu ei saa tulla.

    Kasvien hoitaminen on hankalaa, kun ne tuppaavat kuolemaan ennenaikaisesti. Minulla tällä hetkellä vain persilja, jota hoivaan ja leikkelen sitä tarvittaessa “keitoksiini”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu miekin katselin, että taitaa olla kauriilla jotkin karvanvaihtoviikot menossa. :-) Vuohet olisi kyllä aika eksoottinen näky asuinalueella. Tai ehkä ei teillä siellä niinkään, mutta täällä kyllä. :-D

      Ihana kuulla, että selkäsi alkaa olla kunnossa! Luulen, että se saattoi hyvinkin suutahtaa liiallisesta paikallaan olemisesta. Minäkin olen huomannut, että liikkuminen auttaa sekä ennaltaehkäisynä että jo selkäkivun tultua. Selkäkivun kanssa pahin, mitä voi tehdä, on jäädä sänkyyn makaamaan, vaikka se tuntuisikin useimmiten helpoimmalta vaihtoehdolta.

      Korona vaikeuttaa kyllä liikkumista huomattavasti, kun saleille ja muille liikuntapaikoille ei pääse. Toisaalta ulkonakin voi jumppailla (siis jos olisi se oma piha) ja kotona. Toivottavasti venyttelyvideoista on apua ja iloa!

      Mulla on sen mallinen pyörä, että pystyssä ajaminen ei oikein onnistu, mutta itsepähän sellaisen pyörän halusin. Kaiken lisäksi pyöräily pahentaa selkäkipua silloin kun sitä on. En tiedä, onko satula tai ohjaustanko säädetty jotenkin väärin, vai onko pyöräily yleensäkin myrkkyä silloin, jos se SI-nivel vihoittelee. Tomppeleista autoilijoista tuli mieleen, että mähän meinasin jäädä kevään ekalla pyörälenkillä auton alle. Oli ihan senteistä ja sekunneista kiinni. Yksi auto oli tulossa piha-alueelta kadulle, ja minä satuin olemaan juuri silloin siinä portin kohdalla pyörätiellä.

      Täyslepo polvien takia on kyllä jotain niin kamalaa, että haluan vältellä sitä kaikin keinoin. Mutta olen sentään oppinut virheistäni, ainakin tässä asiassa. :-) Polviongelmani ovat vähän petollisia siinä mielessä, että kipuilu alkaa ihan pieninä vihlomisina, jotka on kovin helppo jättää huomiotta. Kunnes sitten ollaankin yhtäkkiä siinä tilanteessa, että polvella/polvilla ei tehdä enää yhtään mitään.

      Hauska kuulla, että sinä olet samanlainen puutarhaihminen kuin minä. :-) En minäkään välittäisi tuollaisesta communal gardenista. Tuossa meidän talon edessä olevalla piha-alueellakaan en ole tainnut oleskella koskaan. Oma rauha ja yksityisyys olla pitää.

      Mulle kasvien hoitaminen tuntuu olevan sellaista rakettitiedettä, että en jaksa enää edes yrittää. Yhtä pitää olla kastelemassa jatkuvasti, ja toista ei taas saa kastella kuin harvakseltaan. Ota näistä nyt sitten selvää! :-D Yrttejä vois kyllä yrittääkin taas kasvattaa...

      Poista
  10. Ai niin, tuo otsikko räjäytti minut nauramaan sillä se sattuu olemaan toinen korvamatoni, joka alkoi tietenkin heti pyöriä päässäni ("Teen sulle temput ja paskannan porealtaaseen
    Ja näillä terrori-iskuilla sut hulluksi teen"). En usko, että ajattelit kyseisetä biisiä otikoidessasi, vaan onhan tuossa nuo oikeat tikapuut taivaaseen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luojan kiitos en tiedä tota biisiä, tai se alkaisi soida varmaan minunkin päässäni! :-D Mä ajattelin mielessäni sitä vanhaa "Staircase to Heaven" -biisiä, joka tuli luonnollisesti mieleen noista tikapuista. :-)

      Poista
    2. Se on Leevi and the Leavingsin biisi, jostain syystä Leevin biisejä soi nyt päässäni. Sinun ajattelemasi Staircase to Heaven on huomattavasti hienostuneempi mielleyhtymä tuohon kuvaan - ja hyvä biisi myös! :D

      (jestas muuten mitkä typot noissa kommenteissani, täytyy alkaa oikolukea kommentitkin, kun typotan niin paljon)

      Poista
    3. Leevi and the Leavingsillä on kyllä tosi pahoja korvamatoja. Hui kauheeta, ettei vaan kohta alkais pyöriä joku Mitä kuuluu Marja-Leena mielessä. ;-D

      Minusta on pääasia, että jättää viestiä. Typoilla tai ilman, ei väliä. <3

      Poista
  11. Oi, rohkea kauris! Eläimet ovat tosiaan nähtävästi alkaneet ottaa tilaa haltuunsa, täällä meillä Aurinkolahdessa on nähty jo useampana päivänä pieni kuutti rannalla ja leikittelemässä vedessä :) Onneksi olen täällä kotona voinut katsella videoita tästä iloisesta tapahtumasta:D koska meillä on niin aktiivinen kaupunginosaryhmä Facebookissa.

    Siis tämä paikallaan oleminen on kyllä pahinta, jotenkin kotona vielä tuntuu että kaikki hakeutuu siihen sohvaan (siis lapsethan tietysti hyppää siihen puolapuiden kautta. Uudestaan. Ja uudestaan...). Meidän sohva on vielä mun mielestä vähän huono istua kun on niin pehmeä. Kaipaisin jämäkämpää sohvaa, vähän tyyliin kun sängyssäkin on futon. Sulla on kyllä loistava taktiikka pysyä liikkeellä, toivottavasti se auttaa ettei paikat nyt kipeydy. Ja kiitos noista joogaohjeista <3 aion ehdottomasti kokeilla heti kun mahdollista!

    Kuvailit juuri myös minun unelmapuutarhan :D :D Meillä on ollut nyt 4v. viljelypalsta. Me ollaan aina keväällä niin innoissamme, ostetaan siemeniä ja laitetaan paikat kuntoon. Sitten tulee viikko tai pari kun ei ehditä sinne... Ja sitten syksyllä koitetaan joskus iltahämärissä häpeissämme käydä siellä hävityksen kauhistuksessa poimimassa marjat ja mahdollinen muu sato talteen 1,5 metrisen heinän keskeltä :,D Siis se on jatkuvaa taistelua luontoa vastaan, ettei valtaisi koko tonttia, ja kyllä tilanne tällä hetkellä on luonto 4 - me 0.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, pieni kuutti! Ihan uskomatonta. <3 Sen touhuiluja on varmaan ihana katsella. :-)

      Kova sohva on minustakin parempi istua, varsinkin jos on selkävaivoja. Meille hankittiin uusi sohva muutama vuosi sitten ja kuvittelin sen olevan parempi istua kuin mitä se onkaan. On sitten kumminkin vähän turhan vajottava. Mutta kun ei aina jaksaisi töröttää keittiön tuolillakaan tai seisoa... Kyllä ihmisen pitää saada välillä röhnöttääkin. ;-)

      Toivottavasti joogaohjeista on iloa!

      Hih, voisin kuvitella, että olisin samanlainen puutarhuri kuin te. :-) Ensimmäisinä vuosina laitoin tässä asunnossa parvekkeelle kukkia ja yrttejä, ja ne muistaakseni selvisivätkin mun hoidossa ihan hyvin. Mutta korianteriin ainakin tuli jotain ötököitä, ja se vähän latisti intoa, ja kasvien hoitaminen on olevinaan muutenkin muka jotenkin niin vaikeaa. Taitaa olla parempi hankkia vaan tekokukkia. :-D

      P.S. Oispa meilläkin puolapuut. :-)

      Poista
  12. Meillä ei näy kauriita pihalla, mutta kaneja sitäkin enemmän. Olen tehnyt itselleni etätyöpisteen keittiöön siten, että voin tehdä töitä seisten. Tässä ollessani silmäkulmassa vilahtaa aina säännöllisesti jotain, se on yksi albiinokani, joka juoksee hulluna ympäri pihaa. Muitakin kaneja tässä pyörii kaivelemassa pesäkuoppia vähän jokapaikkaan, mutta tuo valkoinen kani on alkanut häiritä mua. Aika tasaisin välein oletan, että joku ihminen heiluu pihalla ja käännyn katsomaan että mitä siellä tapahtuu. Aina tapahtuu sama juttu: albiino vipeltää.

    Mä luulen, että sun kukka sai kylmää.
    Tuollainen ideaali oma piha sopisi mullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä meilläkin näkyy kaneja tosi paljon, varsinkin aamulla aikaisin ja illankorvillakin. Mutta albiinokania en ole koskaan nähnyt. Mahtaa olla näky. Mikähän mahtaa villitä kaverin hulluun juoksenteluun! Hauska tarina, mutta ymmärrän, että tuommoinen käy varmasti pidemmän päälle hermoille. Että kuka hitto meidän pihalla on... ei kun se onkin se albiinokani taas!

      Voi hyvinkin olla, että kukka sai kylmää, sillä se on tuossa tv-tason päällä ikkunan edessä, ja ikkuna oli jonkin aikaa auki, jotta saatiin intialaisten pöperöiden tuoksut ulos huushollista. Ihmeen kylmänarka tuo kasvi sitten kyllä on, koska ei se ikkuna nyt niin kauan auki ollut, että siitä pitäisi nokkiinsa ottaa. :-D Toisaalta mä saatoin itse vähän maalata piruja ennakkoon seinälle, kun mietin, että kauankohan tämäkin kasvi mahtaa mulla kestää. Ehkä kasvi ajatteli, että näytetäänpä nyt sitten sulle, kuinka surkea puutarhuri olet. ;-D

      Mistähän tuommoisia ideaalipihoja saisi...

      Poista
  13. Piti vielä lisätä, että kiitokset noista linkeistä. Käyn katsomassa mitä kaikkea hyvää sieltä löytyy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti linkeistä on iloa! Mukavaa päivää sinulle! :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3