Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Etelän hetelmät

Minua on vähän ärsyttänyt täällä, kun kaupat ovat täynnä jännittävän näköisiä hedelmiä, mutta en ole uskaltanut ostaa niitä, kun ne ovat kaikki minulle ihan vieraita. Olisi niin kiva, jos voisi ostaa joskus jotain muutakin kuin mangoja, omppoja, banskuja ja ananaksia! Onneksi pulmaan löytyi helppo ratkaisu: opastettu kierros vihannes- ja hedelmätorille, jossa tutustuttaisiin paikallisiin hedelmiin. Töppöstä toisen eteen ja torille!

Medellínissä on kaksi isoa toria, Minorista ja Mayorista. Minorista on näistä kahdesta pienempi, ja kierroskin tehtiin siellä. Olin käynyt Minoristalla jo aiemmin itsekseni, joten paikka oli minulle tuttu. Näiden kahden torin lisäksi kaupungissa järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin paikallistoreja, mercados campesinos, jonne viljelijät tulevat myymään tuotteitaan.

Tämä kuva on otettu jo ennen joulua. Ei tuolla enää mitään joulupukkeja ole.

Minorista oli todella myönteinen yllätys siinä mielessä, että se oli todella siisti verrattuna moneen muuhun toriin. Esimerkiksi intialainen tori saattaa olla pienoinen järkytys sellaiselle, joka on kovin tarkka siisteydestä ja hajuista. Bolivialainen torikin oli minusta epäsiistimpi kuin Minorista.


Nuo oikeassa laidassa olevat pavut ovat karpalopapuja (frijoles cargamanto), jotka ovat erittäin suosittuja täällä.
Kun ryhmämme, johon kuului kahdeksan osallistujaa, oli saatu vihdoinkin kokoon, oli aika lähteä tutustumaan hedelmiin. Opas jakoi meille kaikille ensimmäiseksi omat lusikat, joilla saisimme maistella hedelmiä. Hedelmiin ei saisi koskea ilman oppaan lupaa, ja kuvia torilla saisi ottaa. Ihmisiäkin saisi kuvata, mutta ensin pitäisi pyytää kuvattavilta lupa. Yhdessä paikassa ei kuitenkaan saisi kuvata, varsinkaan ihmisiä. Opas ilmoittaisi meille sitten, kun tulisimme kyseiseen paikkaan, ja selittäisi syyn.

Ensimmäiseksi saimme maistaa puutomaattia eli tamarilloa, jota ei kuulemma yleensä syödä sellaisenaan, vaan siitä tehdään mehua.





Puutomaatilla on paljon hyviä terveysvaikutuksia, joista mainittakoon esimerkiksi myönteiset vaikutukset näköön, verensokeritasapainoon, ihon hyvinvointiin ja painonhallintaan. (Lisää puutomaatin terveysvaikutuksista voi lukea englanniksi esimerkiksi täältä.)

Ei jatkoon.


Lulo eli suomeksi kai naranjilla.

Johanneksenleipäpuun hedelmän avaamiseen tarvittiin vasara, jotta kova kuori saatiin murrettua. Sitten kuituisesta hedelmästä kaivettiin paloja veitsellä.

Jos minun pitäisi valita kierroksen kamalimman makuinen hedelmä, tässä olisi ehdoton voittaja. Johanneksenleipäpuu näytti ihan paperilta ja myös maistui siltä. Kerrassaan järkyttävä kokemus. 😅  Onneksi oli vesipullo mukana.

Chontaduro eli persikkapalmun hedelmä muistutti koostumukseltaan raakaa bataattia, enkä lähtisi tätäkään riemusta kiljuen kaupasta ostamaan. Mutta jos hedelmää söi kolumbialaiseen tapaan eli laittoi päälle runsaasti suolaa ja hunajaa, maku menetteli.

Maistuis varmaan... tai sitten ei.


Borojó oli varsin kummallinen mötikkä.

Kelmutettu ruskea löllykkä ei vastannut lainkaan kuvan vihreää hedelmää, ja saimmekin kuulla, että kun hedelmä laitetaan kuorineen päivineen kelmun sisään, siitä tulee luonnollisen käymisen seurauksena tuollanen ruskea, hyytelömäinen köntti.

Borojóa kutsutaan superhedelmäksi, sillä sen sanotaan sisältävän enemmän vitamiineja ja mineraaleja kuin minkään muun hedelmän maailmassa. Borojó tunnetaan myös luonnon omana Viagrana, ja sitä onkin käytetty afrodisiakkina jo vuosisatojen ajan. Tavallisimmin borojó nautitaan mehuna, joko veteen tai maitoon sekoitettuna riippuen siitä, halutaanko hedelmästä saada terveydelliset vai ravitsemukselliset hyödyt irti.

Maistoin borojóa maitoon sekoitettuna, ja ainakin näin nautittuna borojó oli minusta tosi hyvää. Moni hedelmä päältä ruma!

 Maistui ihan pirtelöltä.




Pääsimme maistamaan myös arepoja eli maissikakkusia, joiden syömistä olen tarkoituksellisesti vältellyt. Arepoja on täällä kuulemma yli 30 eri lajia, ja niitä syödään tavallisimmin aamiaiseksi.

Nämä arepat tulivat suoraan liedeltä ja olivat suorastaan herkullisia.

Päällä oli voita ja paikallista juustoa.

Maissinpilkkojapoikaa sai videokuvata, ja tilaisuus oli luonnollisesti käytettävä hyväkseni. Tulin vain vahingossa kuvanneeksi videon kamera pystyasennossa, ja reunoihin jäi tuommoiset rumat mustat palkit. Kyllä tuosta ehkä saa idean (ja työskentelynopeuden!) selville.



Saattaisi kulua useampikin harjoittelukappale, ennen kuin pääsisi itse tuohon samaan!

Guava on minulle tuttu Intiasta, mutta intialaiset guavat näyttävät ihan erilaisilta kuin täkäläiset keltaiset guavat. On täällä toki muitakin guava-lajikkeita kuin nämä.


Guava oli aika kirpakka, mutta tykkäsin siitä kovasti. Guavassa on myös erittäin paljon C-vitamiinia, muistaakseni kolme kertaa enemmän kuin appelsiinissa, joten se on oikea vitamiinipommi.

Ananaskirsikoita olen nähnyt suomalaisissa kaupoissakin, ja olen muistaakseni joskus niitä ostanutkin.

Ananaskirsikka (täkäläisittäin uchuva) on siitä näppärä hedelmä, että siinä on tuommoinen luonnon oma suojakuori päällä. Ei muuta kuin kääre auki ja pikainen tarkastelu, että hedelmässä ei ole halkeamia, ja sitten leipäluukkua kohti.

Pitaijoita olen nähnyt Suomessakin, tosin niitä vaaleanpunaisia yksilöitä. Täällä pitaijat ovat tavallisimmin keltaisia.

Tykästyin pitaijaan kovasti, ja mietin, että näitähän voisi vaikka ruveta syömäänkin. Sitten saimme kuulla, että pitaija on erittäin voimakas laksatiivi. Opas ei suositellut turisteille kuin maksimissaan kolme pitaijaa viikossa - ja minä kun olin ajatellut jotain kolmea päivässä. Jos siis on ongelmia huussiasioiden kanssa, pitaijasta saattaisi olla apua.


Guanábanaa eli suomeksi graviolaa emme maistaneet - onneksi. Tilasin nimittäin kerran yhtä jälkiruokaa, jossa oli graviolaa, enkä tykännyt hedelmästä yhtään. (Nyt kuulostaa aivan siltä, että olen hirveän ronkeli hedelmien suhteen, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.)


Kermaomenat ja avokadot olivatkin jo entuudestaan tuttuja, ja kermaomenoita taitaa saada nykyään Suomestakin. Niitä ei kuitenkaan kannata ahtaa kaksin käsin, sillä ne ovat kuulemma erittäin kaloripitoisia. Nyt kun kävin googlettamassa kermaomenan kaloreista, selvisi, että eihän kermaomenassa ole kuin 93 kaloria sadassa grammassa hedelmää - siis vain hieman enemmän kuin banaanissa.

Avokadot ovat täällä jättimäisiä, ja periaatteessa tykkäisin avokadoista. Niitä on vain niin kovin hankala ostaa, kun kypsyydestä ei oikein koskaan tiedä. Joskus vuosia sitten puristelin avokadoja Prismassa, ja yksi nainen tuli huutamaan minulle, että ei niiden kypsyyttä tuolla lailla testata. "Jos avokadot ovat läpeensä pehmeitä, ne ovat pilalla! Kypsyyttä pitää testata täältä päästä painamalla!" Sitten nainen näytti, miten kypsyyttä testataan hedelmän kapeammasta päästä painamalla. Nyt kun kysyin tuota kypsyysasiaa oppaalta, opas neuvoikin testaamaan kypsyyttä paksummasta päästä painamalla. Avokado kun kuulemma kasvaa kapeampi pää ylöspäin, ja jos paksumpi pääkin - siis hedelmän alapuoli - on pehmeä, silloin avokado on läpeensä kypsä.

Sitten olikin vuorossa yksi omista suosikeistani, nimittäin mangostani.


Mangostanin vihreä hattu irrotetaan sitä vähän kääntämällä, ja sitten hedelmän kuori halkaistaan.

Vain tuo valkoinen osa syödään.

Se paikka, jossa ei saanut kuvata, oli kuivattujen yrttien osasto. Olin käynyt siellä jo omalla reissullani - ja tietenkin ottanut myös kuvia.

Olin tehnyt kyseisellä osastolla erittäin mieluisan löydön: yhdestä kojusta sai monia intialaisen ruoanlaiton perusmausteita, kuten tummia sinapinsiemeniä, jeeran siemeniä ja sarviapilansiemeniä!


Ostin tuolta sarviapilan siemeniä, sillä olin kuvitellut tuoneeni sarviapilaa Suomesta, mutta en ollut kuitenkaan löytänyt purkkia mistään. Myöhemmin olin laittamassa yksiä kenkiä jalkaani, jolloin huomasin, että toisen kengän sisällä oli jotain. Kas siellähän se sarviapilapurnukka olikin! Tärkeät tavarat pitää kätkeä riittävän hyvin, jos vaikka sattuisi joutumaan lentokentällä tarkastukseen.

Tästä tulikin mieleeni taannoinen tapaus, kun malesialainen mies jäi kiinni kokaiinin salakuljetuksesta Bogotán lentokentällä. Mies oli piilottanut 830 grammaa kokaiinia viiteenkymmeneen jalkaraspiin. Ei varmaan yhtään herätä epäilyksiä, jos jollakulla on matkalaukussa 50 jalkaraspia? "Vien tässä vaan vähän vaimolle tuliaisia..."

Kuivayrttiosastoa ei voi mitenkään olla huomaamatta, sillä sen huumaava tuoksu ulottuu kauas. Kun seisoin ulkona jalankulkusillalla ottamassa postauksen ihan ensimmäistä kuvaa, yrttien tuoksu tuli sinne asti!

Yrttiosastolla ei saanut kuvata siksi, että yrttejä käytetään vaihtoehtolääkkeinä - tai noituuteen, kuten opas asian ilmaisi. Ihmiset eivät halua tulla ikuistetuiksi valokuvaan, koska he uskovat sen tuottavan huonoa onnea.

Nämä hedelmät minäkin tunnistan!



Kierroksen lopuksi istuimme pöydän ääreen maistelemaan vielä muutamia hedelmiä ja juomaan mehua. Opas kysyi meiltä, millaiselta Minorista oli meistä vaikuttanut, ja oliko paikka tuntunut turvalliselta. Turvallisuuskysymys vaikutti minusta aika erikoiselta, sillä minulle ei olisi tullut mieleenkään pelätä tuolla.

Kysymykseen oli kuitenkin syynsä. 80-luvulla Minorista oli nimittäin oikeasti vaarallinen paikka, eikä kukaan tullut mielellään sinne. Rikolliset kiristivät kauppiailta jonkinlaisia suojelurahoja, ja jos kauppias kieltäytyi maksamasta, kauppias saatettiin tappaa. Väärään aikaan väärässä paikassa ollut asiakaskin saattoi päästä samalla hengestään. Minoristassa onkin tapahtunut useita murhia. 90-luvulta alkaen (Escobarin kuoleman jälkeen) Minoristan turvallisuus on parantunut huimasti, mutta silti moni karttelee yhä Minoristaa, koska mieltää paikan edelleen vaaralliseksi.

Opas - kuten muidenkaan kierrosten oppaat - ei kutsunut Escobaria nimeltä, vaan puhui hänestä salanimellä varmistaen, että tiesimme kaikki, kenestä oli kyse. Vaikka Escobarin kuolemasta on jo 25 vuotta, aihe on täällä edelleen erittäin arka. Vaikka paikalliset eivät ymmärtäisikään englantia, he tunnistaisivat Escobarin nimen ja saattaisivat luulla, että puhumme Escobarista jotain hyvää. Siksi on parempi olla lausumatta nimeä lainkaan.



En ole hyytelömäisten ja/tai kovin happamien hedelmien suuri ystävä, ja suuri osa kierroksella maistetuista hedelmistä oli jompaakumpaa tai molempia. Kovin monta uutta hedelmäsuosikkia ei siis löytynyt, mutta ainakin tunnen paikalliset hedelmät nyt paljon paremmin. Oli aika siistiä mennä kierroksen jälkeen kaupan heviosastolle ja huomata, että tunnen tuonkin hedelmän - ja tuon ja tuon! Ainakin tiedän nyt, mitä minun ei kannata ostaa, ja löytyihän kierrokselta kuitenkin aika monta kivaa uutta tuttavuutta. Nyt voin ostaa niitä huoletta, kun minun ei tarvitse miettiä, osaankohan edes syödä hedelmää oikein.

Passiohedelmä.


Keltainen passiohedelmä.
Granadilla eli makeapassio.
Banaanipassiohedelmä.
 
Tässä vielä kierroksen aikana maistamamme hedelmät.









Emme maistaneet guanábanaa, guamaa emmekä mamoncilloa. Guanábana olisi ollut liian iso maistettavaksi, ja guamaa ei torilla näkynyt (ehkä ei ollut sesonki). Tuosta guamasta muuten kyselinkin joskus aiemmin, kun näin niitä Boliviassa, ja joku lukija osasikin kertoa minulle ihan oikein, mistä hedelmästä oli kyse. 😘 Mamoncillo olisi kai ollut liian kirpeä maistettavaksi - jos se siis on jonkinlainen sitruunalajike, kuten nimestä voisi päätellä. 

Oletko maistanut jotakin näistä hedelmistä? Jos olet, mitä pidit?

Loppukevennyksenä(?) taas kuva supermarketista, tällä kertaa kassalta. Edessäni seisoi taannoin mies, jolla oli ostoskorissaan ehkä vajaat parikymmentä tölkkiä kaljaa eikä mitään muuta. Herralla taisi olla melkoinen kaljantuska, sillä hän avasi yhden tölkin jo kassajonossa ja tyhjensi sen siinä vuoroa odotellessaan.

En malta odottaa muutamaa minuuttia, vaan tätä on saatava just nyt.

Sitten mies laittoi tyhjän tölkin täysien kanssa hihnalle, eikä miehen toiminnassa ollut kenenkään mielestä mitään ihmeellistä. Mitenköhän pian tulisi sanomista, jos joku sihauttaisi Prisman kassajonossa kaljatölkin auki?

46 kommenttia:

  1. Onpa ihana kierros 🍉🍈🍇🍊🍋🍌Täälläkin järjestetään torikierroksia, ja usein näkee ryhmä ihmisuä oppaan kanssa, jotkyt sellaisia että ensin mennäään torille, ja sitten yhdessä kokkaamaan. Ihania hedelmiä, osa tuli minullekin tutuksi Etelä-Anerikassa asuessa, ja esim. zapotesta pidin paljon. Muuten, usrita noisya eksoottisista hedelmistä viljellään täääläkin, kuten pitahayaa, kirsikka-ananasta, guanabanaa ja muita,ja kolumbialainen ystäväni täällä rakastaa guanabanaa, itsr en tykkää siitä lainkaan. Muuten, Tuo ei ole varsinaisesti Johanneksenpuuhedelmä, vaikka muistuttaakin paljon, :kyseeessä on täysin eri puulajike kuin täällä kasvava Johanneksenleipäpuu eli carob. Tuosta sinun näkemästäsi hedelmästä käytetään kuivana jauhetta, jota esim Perussa join yhdessä ihanassa drinksussa. Hih, tuo kaljatölkkimies voisi olla täältäkin, tuttua😏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on noita kokkauskierroksiakin, mutta en ole (ainakaan vielä) uskaltanut mennä sellaiselle, kun en ole varma, haluanko oppia laittamaan paikallista ruokaa. ;-D Kokemuksena olisi varmasti mielenkiintoinen, ja pidän tuon mielessä tulevaisuutta varten, jos vaikka innostun.

      Minäkin tykkään sapotasta, jos se nyt on sama hedelmä kuin mitä sinä tarkoitat. En ole nähnyt niitä täällä, mutta Intiassa ovat kovin tavallisia. On sellainen pingispallon kokoinen pyörylä, joka näyttää vähän kiiviltä. Ainoa ongelma sapotan kanssa oli se, että sitä oli vaikea saada juuri sopivan kypsyisenä. Jos se ei ollut tarpeeksi kypsä, se oli liian kova, ja jos se oli yhtään ylikypsä, se maistui minusta jotenkin käyneeltä.

      Guanabana on varmaan yksi niistä hedelmistä, jotka jakavat mielipiteet voimakkaasti. Kai sitäkin tottuisi syömään, jos oikein yrittäisi, mutta ei huvita edes yrittää. ;-) Olen ymmärtänyt, että se onkin suurta herkkua monen paikallisen mielestä.

      Mielenkiintoista tietää, että sielläkin on tuommoisia kaljatölkkimiehiä. ;-D

      Poista
    2. Ei ehkä kaljatölkkejä avata, mutta sipaipusseja, makeispatukoita ym. ,ja sitten laitetaan väin käärepaperi kassalle..

      Poista
    3. No olenhan minäkin tietysti syönyt irtokarkkeja kaupassa, ennen kuin olen maksanut ne. Mutta toki olen punninnut ne ennen syömistä. :-)

      Poista
  2. No niin, kirjoitin tätä tärisrvässä bussissa, ja taas tuli kirjoitusvirheitä😏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa; ihana että jaksat kommentoida! <3

      Poista
  3. Tämä taitaa olla se mitä maistoit
    https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hymenaea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin teki mieli väittää vastaan, mutta olet varmasti ihan oikeassa. Ainakin tuon mainitsemasi kasvin ja johenneksenleipäpuun palot näyttävät varsin erilaisilta. Ensiksi mainitun palko on paljon paksumman näköinen ja jotenkin "jykevämpi" ja jäkimmäisen ohuempi ja "ryppyisempi". Ja nuo meidän näkemämme palothan olivat varsin järeää tekoa. Täytyy varmaan korjata nimi oikein tuohon tekstiin, jos löydän kasville jonkin suomenkielisen nimen. Kiitos oikaisusta!

      Poista
  4. Mielenkiintoista, kermaomena on mulle tuttu Intiasta. Mun suosikkeja on mango ja pasiohedelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mango onkin hyvää! Minähän en tykännyt aiemmin mangosta ollenkaan, kun olin vaan maistellut niitä kissanpissalta maistuvia raakoja mangoja, joita saa suomalaisista kaupoista. Vasta kun sain maistaa Intiassa todella kypsää ja makeaa mangoa, olin myyty. :-)

      Poista
  5. Kiva postaus! Noita kermaomenia söin eka kertaa joskus 80-luvulla Madeiralla. Silloin siemeniä oli kiva syljeskellä. Nykyään en olisi niin varma..
    Oma suosikki on passion.
    En muuten tiennytkään, että on olemassa keltainen pitahaya. Ainakin pinkkinä se on todella näyttävä erilaisissa hedelmäsalaateissa ja juomissa, mutta maultaan minulle aika yhdentekevä.

    Alkoi tehdä mieli raikkaita hedelmiä! Terveellinen mieliteko :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tykkää siementen syljeskelystä. :-D Tuolla torillakin olisi kai pitänyt syljeskellä monesta hedelmästä siemenet pois, mutta kun en jaksanut, söin siemenetkin. :-)

      Minäkään en tiennyt ennen tätä, että on olemassa keltainen pitaija. Ovat kyllä todella hauskan ja eksoottisen näköisiä! En muista aiemmin tykänneeni siitä, mutta ainakin tuo maistani yksilö oli tosi maukas.

      Hedelmät ovat hyvä mieliteko. :-) Minä syön täällä tosi paljon hedelmiä, ja meillä on aina tuossa pöydällä useampaa lajia. Ukkeli on vähän huono syömään hedelmiä, ja joskus hedelmät meinaavat mennä haaskiin, kun en pysty syömään yksinäni kaikkia. Mutta sitten keksin, että hedelmistähän voi tehdä mehuakin. Itse en mehuja juurikaan juo, mutta ukkeli taas harrastaa ennemmin niitä.

      Poista
  6. No huhhuh. Opastettu kierros on kyllä moisessa hedelmäviidakossa enemmän kuin tarpeen.

    Joukossa oli muutamia, jotka ei herättäneet kovin suurta intohimoa maistaa :). Esim. ruskeaksi lillukaksi muuttunut Bojero.

    Ja kiitos tosi paljon Avokadon kypsyystunnistusvinkistä. Tiedän ensi kerralla painella vaan sitä paksumpaa päätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opastusta tosiaan kaivataan, kun en ole tottunut kuin niihin omppoihin ja muihin tavallisempiin hedelmiin (ja joihinkin intilaisiin eirkoisuuksiin, joita ei täältä saa).

      Borojo-pallukka ei houkutellut minuakaan, ja täytyy tunnustaa, että olin todella epäluuloinen sen maun suhteen. En tiedä, miltä kyseinen hedelmä maistuisi raakana, mutta ainakin tuolla lailla juomana se meni hyvin alas. Tosin maku oli maitoon sekoitettuna niin mieto, että sitä ei oikeastaan edes huomannut.

      Ostin eilen avokadon tuolla perusteella, että painelin sitä paksumpaa päätä, ja kyllä se ihan toimiva vinkki oli. Toivottavasti auttaa sinuakin löytämään parhaat avokadot. <3

      Poista
  7. Kermaomenoita olen syönyt Intiassa. Tuskinpa niillä lihomaan pääsisi vaikka useamman söisi, koska oman kokemukseni mukaan niissä on loppujen lopuksi niin vähän syöntikelpoista osaa isojen siementen takia. Siemenestä saa muuten kasvatettua ihan hauskan viherkasvin myös Suomen oloissa. Satoa tuskin on odotettavissa.

    Itse olen kuullut että avokadon kypsyyden saa parhaiten testattua kokeilemalla irtoaako se kapeassa päässä oleva kanta kuinka helposti, ja miltä hedelmäliha sen alla näyttää. Jos se irtoaa kuin itsestään ja sisältö ei ole ihan kirkuvan vihreä, avokado on parhaimmillaan. Ananaskin on kuulema parhaimmillaan silloin, kun tupsun lehdykät irtoavat vetämällä ilman voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, totta tuo, että kermaomenassa on siemeniä varsin paljon, jopa suorastaan ärsyttävän paljon! Ja kermaomena on yksi niistä hedelmistä, joiden sopivaa kypsyyttä on vaikea ulkoapäin tietää (ainakin minun). Monesti kun olen ostanut pehmeältä tuntuneen hedelmän, se onkin ollut sisältä jo tummunut.

      Hauska tieto, että kermaomena kasvaa Suomessakin, ainakin vihrekasvina! Olisi kiva kokeilla kasvattamista itsekin, mutta tiedän jo, miten sen kokeilun kanssa tulisi käymään. ;-D

      Mutta eikös siihen avokadoon jää sitten ruma reikä, jos kokeilee kannan irrottamista, eikä ostakaan hedelmää? Ananaksen tupsuja minäkin olen repinyt irti, mutta en ole ihan varma, osaanko sittenkään ostaa aina ihan sopivan kypsää ananasta. Olen myös kuullut, että ananasta haistelemalla pitäisi selvitä ananaksen kypsyys. Haistelukeinoa käytän myös mangoihin (olen oppinut tavan anopilta).

      Poista
  8. Ananaskirsikka <3 Itse tosin kutsun näitä inkamarjoiksi, kun googlettelin että mitä tuli ostettua tuo nimi kuulosti paljon kivemmalta. En suosittele unohtamaan yöksi autoon - koko auto tuoksahtaa päiväkausia... Jäi laina-autoon yhdeksi yöksi rasia ja vaikka oli pakkasta sain palauttaessa kuulla asiasta moneen kertaan, onneksi haju kuitenkin hävisi viikossa.

    Passionhedelmiä ostan välillä miehelle kun silmiin osuu, täällä ne tosin ovat ruskeita. Kutsutaan sitä alienhedelmäksi, sisälmys muistuttaa alienien munia. Ei maistu minulle, liian kirpeää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin ison kasan ananaskirsikoita tuolta torilta kierroksen päätteeksi, mutta maku oli minulle vähän pettymys. Torilla maistamani yksilö oli minusta ihan eri makuinen kuin minun ostamani hedelmät. En tiedä, olivatko ostamani ananaskirsikat jo pikkuisen liian kypsiä tai jotain, mutta maku ei ollut lainkaan sellainen kuin olin muistellut.

      Voi kaamea, en osaa kuvitella ananaskirsikalta haisevaa autoa, mutta ei varmasti ollut mikään suuri elämys. :-D

      Täältä saa myös niitä ruskeita passiohedelmiä, mutta myös muita passiolajikkeita on paljon. En ollut edes tiennyt, että passiosta on olemassa niin monta erilaista lajiketta. Mutta aika kirpeitähän ne kaikki olivat, ja siemenet hieman ärsyttivät. Ja granadilla eli makeapassio oli aika epämiellyttävä syömiskokemus, sillä tuo harmaa sisus ei meinannut ensin tulla ulos kuoresta, ja sitten kun se tuli, se tuli kaikki kerralla, ja suu oli täynnä löllöä hedelmää. :-D

      Poista
  9. Israelin avokaadot ovat nyt parhaimmillaan. Mutta edelleenkin mysteeri miyen nopsaan ne kypsyvat. Joskus ostaa kivikovia ja ne ovat parissa paivassa syontipehmeita. Joskus melkein pehmeista ei tule syontitavaraa ikina. Joskus puoli hedelmaa pysyy kivikovana ja toinen puoli muuttuu jo mustaksi.

    Kermaomenaa ja passionhedelmaa saa meilta myos, samoin kuin guavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, jolle avokadojen kypsyys on mysteeri! En tykkää sellaisesta, että hedelmiä pitäisi kypsytellä vielä kotona, koska mun pitäisi saada syödä niitä heti. Olisi siis kiva, jos hedelmät olisivat jo kaupassa sopivan kypsyisiä. Anoppi kypsyttelee mangoja sanomalehden sisässä pahvilaatikossa, mutta se onkin eri asia, kun mangot tulevat omasta puutarhasta.

      Ostin guavojakin torilta, mutta tulin ostaneeksi sisältä vaaleanpunaisia guavoja, vaikka luulin ostaneeni noita keltaisia. Ne eivät olleet minusta lainkaan yhtä hyviä kuin keltaiset. Tein sitten lopulta niistä mehua ja panin joukkoon muutaman appelsiinin ja mangon, jolloin guavoista tuli ihan syömä (tai siis juoma-) kelpoisia.

      Poista
  10. Tähän piti vielä lisätä että sekoitin guanabanan ja anonan eli kermaomenan,jotka ovat samaa sukua, eli sitä tarkoitin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että ne ovat samaa sukua, mutta nyt kun mainitsit, niin ovathan ne aika samannäköisiä! Kiva tietää tämäkin! :-)

      Poista
  11. Mangostan on ehdoton suosikkini. En ole syönyt sitä pitkään aikaan, mutta muistaakseni mehua ei kannata tiputtaa vaatteelle, sitä on vaikea pestä pois. Tykkään myös kovasti passionhedelmästä, siemenissä on kiva suutuntuma.
    Kiitos vinkistä avocadon puristelemisessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että meillä on sama suosikkihedelmä. :-) Ja kiitos tuosta vaatevinkistä. Minähän olen armoton sottaaja, ja pilasin aika monta t-paitaa kurkumalla, ennen kuin uskoin, että mun ei kannata tehdä keittiössä mitään ilman essua.

      Mukavaa viikon jatkoa! Kiva, jos avokadovinkistä oli hyötyä. :-)

      Poista
  12. Todella hyvä idea tuollainen opastettu toriretki!

    Muutamia noistan on tullut maisteltua, ainakin dragon fruittia, ananaskirsikoita, passioita ja mangostania. Muutamista en ole ikinä kuullutkaan. Yleensä suhtaudun hyvin varauksella tuntemattomiin hedelmiin, koska saatan olla niille yllättävän allerginen. Vuosi sitten Malediiveillä söin aina jälkiruokapöydästä jotain suklaista ja jotain tuttua hedelmää ja kaverini söi pelkästään hedelmiä ja mielellään niitä tunnistamattomia. Hänen yllytyksestään otin sitten paria uutta hedelmää ja eikös heti osunut sellainen, jolle olin allerginen. Tuli aika kiire ottamaan allergialääkkeet ja sitten toivottiin, ettei naama turpoaisi niin pahasti että en pystyisi laittamaan snorklausmaskia päähäni :D Kaveri lupasi syödä tuntemattomat hedelmänsä jatkossa yhtään niitä kehumatta ja minä saisin syödä rauhassa jotain suklaista ja iänikuista ananasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui. On kyllä todellakin parempi pysytellä tutuissa hedelmissä, jos vieraista saattaa tulla allerginen reaktio. Mutta hyvä että selvisit säikähdyksellä ja pääsit ilmeisesti vielä snorklaamaankin. :-)

      Minäkin olen melkein aina ottanut jälkkäriksi jotain suklaista, jos sellaista vaan on ollut tarjolla. Viime aikoina olen yrittänyt laajentaa repertuaaria ja kokeilla jotain muutakin, mutta usein on tullut pettymyksiä, kuten tuon guanabanan kanssa. Mutta eipähän tule ahdettua niin paljon makeaa, jos jälkkäri on niin pahaa, että se jää syömättä!

      Poista
  13. Mä olen hedelmäholisti, mutta huono kokeilemaan uusia hedelmiä. Kerran erehdyin maistamaan silloin kauppoihin rantautunutta khakia ja hyi olkoon se oli pahaa! Yleensä pitäydyn tutuissa ja turvallisissa. Tuollainen maisteluretki tosin voisi olla hyvä tapa maistella niitä oudompiakin hedelmiä.

    Kanarialla olen maistanut "tunoa" eli kaktusviikunaa (kertoo Wikipedia) sekä nisperoa (suomeksi myös mispeli). Ensimmäisistä en pahemmin välittänyt, toinen oli ihan syötävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään hedelmistä, mutta olen myös aika huono kokeilemaan uusia. Ottaa päähän, jos ostaa suurin toivein jonkin eksoottisen näköisen ja kalliin hedelmän, ja sitten se osoittautuukin ihan hirveäksi. :-D

      Tuommoinen retki oli tosi hyvä siinä mielessä, että sai maistella vähän kaikkea ja löytää hedelmien joukosta omat suosikkinsa ja inhokkinsa.

      Mulla on muuten kaksi kaktusviikunaa paraikaa jääkaapissa! Täällä niitä kutsutaan nimellä higo chumbo. En tiedä, miksi ostin niitä, kun eivät ne minustakaan mitään maailman suurinta herkkua ole. Nisperoa googletin, sillä en ollut koskaan kuullutkaan siitä, ja se näytti kovasti sapotalta (siis Intiassa niitä kutsutaan sapotaksi). Onkohan kyseessä sama hedelmä tai saman hedelmän eri lajike? Täytyy tutkiskella asiaa lisää.

      Poista
    2. Higo pico on toinen nimi tunolle Kanarialla.
      Sapota, jos oikean löysin, meni wikipediassa näin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sapotillapuu
      ja nispero näin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Japaninmispeli
      Tietolaatikon mukaan jokseenkin samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset.

      Poista
    3. Kiitos paljon, Menninkäinen! Ainakin noissa kuvissa hedelmät näyttävät ihan erilaisilta. En sitten tiedä, miten lähellä maku on toisiaan. Kiva tietää tämäkin. :-)

      Poista
  14. Mangosteen on mulle hedelmien kunkku ja kakkosena tulee mango ja vain jälkimmäistä saa täällä. Rambutan on myös hyvä ja tuo pitaija on musta taas jotenkin mauton? Ihan tuntemattomia kuuluisuuksia oli noissa paljon. Tuollainen hedelmäkierros onkin loistava idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä erittäin hyödyllinen ja mukava hedelmäkierros!

      Onpa harmillista, että mangosteenia ei saa sieltä. Rambutania en ole täällä nähnyt, enkä muista, olenko koskaan maistanut sitä.

      Jäin miettimään, että voisikohan erilaatuisten pitajoiden mauissa olla eroa, kun minusta ainakin tuo keltainen oli hyvää. Mutta tietysti nämä hedelmäjututkin ovat makuasioita. :-)

      Poista
  15. Olipas hedelmätori ja varmasti tuoreita! Kyllä minulle ainakin iskisi karmea valinnan vaikeus, kuten täällä karkki-ja jäätelö hyllyillä ;-D

    Kun poikani oli pieni kävimme useinkin asioikseen Prisman hedelmäosastolla kurkkimassa eksootisempiakin hedelmiä ja ostettiin maistiaisia yksittäiskappaleina. Mieleen kyllä jäi tuo Lohikäärmehedelmä, koska oletus nimensä mukaan olisi ollut joku kirpsakka maku. Mutta pettymys oli melkoinen kun maku oli jotenkin tunkkainen ja tympeä. Mutta luultavasti erikoiset hedelmät vaatisivat useamman maistelu kerran.

    Chontaduro näyttää ulkonäöltään melko paljon Persimonilta/Sharonilta, joista minä tykkään. Mangostanin sisälmyksestä taas tulee mieleen se Litsi.

    Se musta hyytelömöykky jäisi multa maistamatta oksentamisen pelosta! Mutta sitä Kermaomenaa pitää alkaa etsiskellä maistelumielessä.

    Noita ananaskirsikoita kuorineen oli joskus koristeena joka kakun ja salaatin päällä, nykyisin ei juurikaan näy :-). Eli voisi taas kokeilla����
    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin saattaisi iskeä valinnan vaikeus, joten ehkä siinä mielessä on hyvä, että kaikki hedelmät eivät miellyttäneet. On vähemmän, mistä valita. :-)

      Tuommoinen hedelmien testaaminen kuulostaa kyllä tosi hauskalta! Olisinpa itsekin yhtä kokeilunhaluinen ja rohkea. Ja pojastakin on varmasti ollut jännittävää nähdä, mitä erikoisen näköinen hedelmä pitää sisällään. <3

      Se on kyllä totta, että jotkin hedelmät (ja muutkin ruuat) vaativat pientä totuttelua ja aika monta maistamiskertaa. Joskus taas jokin tuntuu jo heti ekalla kerralla niin vastenmieliseltä, että en edes haluaisi tottua syömään sitä, vaikka siitä saisi kaikki vitamiinit maailmassa. Esimerkiksi tuo pahvimainen hedelmä, jota kutsuin johanneksenleipäpuuksi, kuului tähän sarjaan. :-D Ja monesti minua ei ehkä töki niinkään se maku kuin syötävän koostumus. Varsinkin sellaiset löllömäiset jutut alkavat välittömästi oksettaa. En voi syödä vanukkaita ja sen sellaisiakaan muuta kuin tosi hitaasti, pieni nokare kerrallaan, tai muuten lentää laatta. Kaikkea sitä. :-D Että ymmärrän hyvin tuon borojo-pelkosi!

      Olen nähnyt joskus kermaomenaa suomalaisissa kaupoissa, mutta en tiedä, mistä ne kermaomenat mahtoivat tulla, ja mikä niiden "sesonki" Suomessa siis olisi. Toivottavasti löytyy! Niillä lähtee makeanhimo aika tehokkaasti. :-) Tsemppiä myös ananaskirsikoiden metsästykseen!

      <3

      Poista
  16. Kaktushedelmät joissa ei siemeniä eikä piikkejä ovat ihan ok, mutta euvät kuulu lempihedelmiini. Täällä ne ovat kesän hedelmiä. Mullahan on vieressä kaktuspuistossa ihanan violetinpunaiset kaktushedelmät, mutta ne ovat aika mauttomia, ja sain kamalasti piikkejä käsiin kun yritin kerran poimia niitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa minun kaktushedelmissä ei ole piikkejä, mutta siemeniä niissä on. Siemenet ovat kyllä sen verran pieniä, että ne pystyy (juuri ja juuri) nieleskelemään.

      Täällä kaktushedelmät (tai ainakin nuo minun ostamani) ovat sellaisia vihreänkellertäviä. Violetteja en ole nähnyt, mutta ovat varmasti kivan näköisiä. Harmi, että maku ei vastannut ulkonäköä. :-(

      Poista
  17. Tuommoinen kierros voisi olla jänskä! Kaikkea kivaa sitä muualla järkätäänkin: tosin ihan uskomattomat määrät hedelmiä siellä. Puolistakaan en ole edes kuullut, mutta osasta sentään vaikka maistanut en olekaan. En siis vissiin yhtäkään noista, joita kierroksella maistettiin.

    Suhteeni hedelmiin on aika perinteinen eli jos satun hedelmiä syömään (mitä tapahtuu superharvoin ja lähinnä kesällä), niin tartun viinirypäleisiin, mandariineihin (ja vastaaviin) tai omeniin (ns. jauho-omenista en tosin tykkää, pitää olla kiinteää ja kirpakkaa muttei liian kirpakkaa). Granaattiomenaa on pitänyt maistaa, mutten ole vielä "uskaltanut" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut kyllä todella myönteisesti yllättynyt siitä, miten paljon kaikkea Medellinissä järjestetään! Santa Cruzissa Boliviassa ei järjestetty mitään, varsinkaan englanniksi, ja Santa Cruzin jälkeen tämä paikka onkin tuntunut ihan paratiisilta. :-)

      Hih, minäkään en tykkää jauho-omenista! Syön mieluiten vihreitä Granny Smithejä, kun ne ovat juuri sopivia minun makuuni: hieman kirpakoita ja sopivan kiinteitä. :-) Punaisia omenoita en osta koskaan. Granaattiomena on hyvää, mutta voi hyvänen aika mikä sotku niiden siementen poistamisessa aina tulee. Joskus keittiössä on näyttänyt siltä, että siellä on taphtunut murha, kun sitä punaista mehua on ollut kaikkialla. :-D Siemenet saisi kai näppärästi irti koputtelemalla hedelmänpuolikkaaseen esim. veitsen varrella, mutta eihän mulla riitä kärsivällisyys mihinkään koputteluun. Lopputulos onkin sitten sen mukainen. :-)

      Poista
  18. Oi, mangostanit, samoin kuin litsit ovat hurjan hyviä. Kelvollisia yksilöitä järkevään hintaan on vain kovin harvoin saatavilla.
    Tuli tästä jutusta mieleeni, että srilankalainen (pitkän aikaa USA:ssa asunut ystäväni) kertoi duria-hedelmästä, joka haisee järkyttävälle mutta maistuu hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että hinta-laatu -suhde näissä eksoottisemmissa hedelmissä ei Suomessa ole oikein kohdallaan. Hinta on korkea, mutta maku on usein pettymys.

      Olen maistanut litsiä joskus, mutta en muistaakseni oikein tykännyt, vaikka se on maultaan vähän samantapainen kuin mangostani. Pitäisi ehkä kokeilla litsiäkin uudestaan, jos maku on vaikka muuttunut. :-)

      Minäkin olen kuullut durianista, mutta en ole koskaan nähnyt enkä maistanut sitä. Durianista tuli mieleen tuo hedelmä, jota kutsuin johanneksenleipäpuuksi, sillä siinä päti myös sellainen sääntö, että mitä pahemman hajuinen palko, sitä paremman makuinen hedelmä.

      Poista
  19. Tämän hedelmäkeskustelun innoittamana ostin tänään keltaisia kiiwejä sekä syöntikypsän mangon ;-) Huomasin, että ihan eri tavalla katselee heviosastoa pienemmässäkin kaupassa.
    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla!! :-D Hitsiläinen, mä en ole tainnut edes nähdä keltaisia kiivejä! Toivottavasti se mango on oikeasti syöntikypsä ja hyvä. :-)

      Poista
  20. Meillä täällä USAn länsirannikolla avokadot on sen verran kalliita- luomu avokado maksaa n. 4 dollaria/kpl, että yhtään hutiostosta ei halua tehdä. Paras tapa on tämä: avokadon päässä kun se nuppi, mistä se kiinnittyy puuhun- haluat avokadon, jossa nupin alla on hyvä vihreä väri, silloin se on hyvä syötäväksi muutaman päivän sisällä. Eli irrotat kaupassa sen nupin ja katsot mitä sen alla on. Jos nuppi on lähtenyt irti, tai pohja on ruskea, avokado on ylikypsä. Ja ihan raa'an nyt tunnistaa siitä että se on ihan kivikova :-) -Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onpa tosiaan hirveän hintaisia avokadoja! Ei varmasti tee mieli tehdä hutiostosta, kun se on vähän sama kuin jos heittäisi rahaa roskikseen.

      Kiitos vinkistäsi. Täytyypä testata tuota ensi kerralla. Uniomena tuolla edellä jo ehdottelikin tuota, ja minä mietin, että eikö sen nupin kohdalle jää sitten ikävä reikä, jos sen nupin irrottaa, eikä ostakaan avokadoa. Mutta katkonhan minä toisaalta kaupassa inkivääriäkin, jolloin se katkaistu pää jää kauppaan kuivumaan...

      Minun mielestäni täkäläisissä avokadoissa ei ole sitä kantaa, vaikka avokadot saattavat olla hyvinkin kovia, mutta totuuden nimessä en ole koskaan oikein pysähtynyt miettimään asiaa. Pitääpä käydä taas avokado-ostoksilla ja katsella avokadoja uusin silmin. :-)

      Mukavaa sunnuntain jatkoa!

      Poista
  21. Olipa kattava hedelmäpostaus! Johanneksenleipäpuu näytti ulkoapäin munakoisolta ja sisältäpäin homeiselta kukkakaalilta, joten ei yllätä, ettei se maittanut :D Maistuuko ananaskirsikka enemmän ananakselta vai kirsikalta? En ole oikein kummankaan fani.. Ja tuon makeapassion sisälmys näytti ihan sammakonkudulta!

    Rohkeasti kyllä uskalsit maistella. Itselläni on sitrusallergia, joten ne ovat ihottuman takia kiellossa. Briteissä hullaannuin granaattiomenansiemeniin: niitä myytiin valmiissa paketeissa eikä hintakaan ollut paha. Suomessa ostin myöhemmin kokonaisen granaattiomenan, mutta niinkuin edellä jo todettiin, se siemenien irroitus oli aikamoista sotaa, eikä lopputuloskaan ollut niin hyvä kuin ulkomailla. Kroatiassa ihastuin viikunoihin: ne olivat aivan taivaallisia! Suomessa ostin niitä myös, mutta ne maksoivat ihan hitsin paljon (olisiko 5 kappaletta ollut n. 10 €) ja makukin oli pettymys. On se jännä, miten samat ruuat ja hedelmät maistuvat erilaiselta eri maissa.

    Suomessa hedelmäsuosikkeihini kuuluvat Uuden-Seelannin kiivit, Italian omenat ja vihanneksista parsatangot.

    - Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ananaskirsikka ei muistuttanut minusta oikein kumpaakaan. Enemmän sen mausta tuli mieleen jokin muu hedelmä, jota en nyt saa mitenkään mieleeni. Eli siinä mielessä saattaisit tykätä ananaskirsikasta. :-) Minä taas tykkään ananaksesta ja kirsikoista, vaikka ananaksesta menee aina suupielet rikki.

      Opas kysyi ennen tuota kierrosta, onko kenelläkään mitään allergiaa. Mulla ei tietääkseni ole, mutta ainahan sitä saattaa olla jotain piilevää, joka ei Suomen hedelmätarjonnan äärellä tule ilmi. Minäkin tykkään hirmuisesti granaattiomenasta, ja erityisesti tykkään yhdistää sitä jogurtin kanssa (intialaisen raitakastikkeen tyyliin) tai sitten simppelinä jälkiruokana vaniljakastikkeen kanssa. Boliviassakin myytiin granaattiomenaa siemeninä, mutta täällä en ole sellaista ylellisyyttä nähnyt. Ja nyt kun rupesin tarkemmin ajattelemaan, en ole nähnyt täällä koko granaattiomenaa!

      Viikunatkin ovat vähän kinkkinen juttu, sillä niidenkin pitäisi olla juuri oikean kypsyisiä (kuten kai kaikkien hedelmien :-D), jotta ne olisivat hyviä. Minä onnistun jostain syystä ostamaan aina liian kovia tai liian pehmeitä viikunoita. Ehkä siinä on paljonkin perää, että pitäisi syödä vain niitä hedelmiä, joiden satokausi on kulloinkin meneillään ja jotka tulevat läheltä. Tosin jos tätä sääntöä soveltaa Suomeen (varsinkin talvella), niin hedelmävalikoima ei kyllä päätä huimaa. :-D

      Kiivit ovat kyllä hyviä (sopivan kypsyisinä), ja omenoistakin tykkään (vihreistä, ja vähän happamista). Parsatangosta tykkään, mutta en keitettynä, varsinkaan jos se on mennyt yhtään yli. Paistettuna parsa on mukavan rapsakkaa, ja mautkin tarttuvat minusta pannulla siihen paremmin.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3