Liika on aina liikaa

Virheiden tekeminen on siitä mukavaa, että voi toimia varoittavana esimerkkinä muille. Joskus virheistään voi ottaa ihan itsekin opikseen!

Kerroinkin jo aiemmin, että aloitin tammikuussa täällä Boliviassa vähän tavoitteellisemman treenaamisen salilla. Treenit sujuivat loistavasti, ja kehitystäkin tuli, mutta treenien jälkeinen olotila oli useimmiten kaamea. Muutama tunti treenin jälkeen iski aivan hirveä väsymys, jota jatkui koko loppupäivän. Väsymys on oikeastaan vähän lattea sana kuvaamaan olotilaani, sillä oloni oli niin kokonaisvaltaisesti vetämätön, että ruoanlaittokin tuntui aivan mahdottomalta ponnistukselta. Päänuppikaan ei oikein toiminut, vaan aivot tuntuivat jotenkin sumuisilta. Ajatus ei kulkenut, mieli oli synkkä ja elämä tuntui kaikin puolin lohduttomalta. Muistan yhdenkin päivän, kun läksimme illalla ukkelin kanssa mekko-ostoksille niitä maaliskuisia häitä varten. Meillä oli silloin auto vuokrattuna, ja minua pelotti lähteä auton rattiin, kun päässä oli jotenkin niin holtiton olo. Ihmettelin oloani, mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Ajattelin kai, että uupumus kuului jollakin tavalla asiaan, kun olin alkanut treenata uudella tavalla.

Kun tulimme nyt toukokuussa takaisin Boliviaan ja menin ensimmäisen kerran salille, olin treenin jälkeen niin voimaton ja flegmaattinen, että tajusin jotakin olevan vialla ja pahasti. Tuskin jaksoin edes liikuttaa itseäni mihinkään, ja makasin vain sängyssä, ilmastoidussa huoneessa, videoita katsellen. Mieli oli niin synkkä, etten nähnyt missään mitään järkeä, ja tunteet kulkivat omia polkujaan, ilman minkäänlaista kontrollia.  Kun äiti ei ollut vastannut kahteen viestiini, päätin lopulta soittaa äidille, ja kun hän vastasi puhelimeen, sain aivan hillitsemättömän itkukohtauksen. Uupumusta jatkui kokonaisen vuorokauden ajan, sillä olo normalisoitui vasta seuraavana iltapäivänä.

Oli pakko ruveta miettimään mahdollisia syitä uupumukselle, koska eihän tuollainen ollut enää mitään normaalia treeniväsymystä. Koska uupumus iski ainoastaan salitreenin jälkeen (ei koskaan aerobisen liikunnan jälkeen), mieleeni tuli ensimmäiseksi, että treenini olivat liian rankat ja että minun pitäisi keventää niitä jotenkin. Tämä teoria ei kuitenkaan tuntunut oikealta siitä syystä, että olin treenannut samalla tavalla Suomessakin, enkä ollut koskaan kokenut siellä vastaavaa uupumusta. Tätä tapahtui vain ja ainoastaan Boliviassa.

Sitten rupesin miettimään olosuhteita. Suomessa käymilläni saleilla oli ollut yleensä aika viileää, mutta täkäläisellä salilla on ilmastoinnista huolimatta varsin lämmin. Olen ollut aina kova hikoilemaan, mutta täällä hikoilen entistäkin enemmän. Ehkä olikin kyse nestehukasta, ja minun pitäisi juoda enemmän? Tämäkin teoria kuitenkin ontui siitä syystä, että virtsani oli väriltään hyvin vaaleaa, miltei väritöntä. Se ei näyttänyt ollenkaan sellaisen ihmisen virtsalta, joka oli juonut liian vähän.

Hikinauha päässä näyttää ihan naurettavalta (Jane Fonda täällä, hei), mutta ilman sitä en pärjää. Muuten muut joutuisivat kaivamaan soutuveneet esille.

Kokeilin kuitenkin ennen seuraavaa treenikertaa sellaista, että rupesin juomaan vettä jo hyvissä ajoin ennen treeniä. Siitä ei ollut kuitenkaan mitään apua, ja sama uupumus iski jälleen pari tuntia treenin jälkeen.

Sitten mieleeni tuli natriumtasapaino. Hikoilin salilla runsaasti, ja menetin hien mukana varmasti aika paljon natriumia. Samanaikaisesti vetelin salilla treenin aikana huiviin melkoisen määrän vettä, niin että joskus kaksi puolen litran pullollista ei riittänyt. Jospa elimistööni tulikin liikaa vettä, ja tuntemukseni johtuivatkin veren liian alhaisesta natriumpitoisuudesta?

Olin tietysti ajatellut, että koska hikoilen niin paljon, minun pitää juodakin paljon. Nyt kun jälkeenpäin ajattelen asiaa, niin en ollut koskaan ollut niin janoinen, että minun olisi oikeasti tarvinnut juoda treenin aikana sellaista määrää, jonka join. Veden juomisesta oli tainnut tulla vain tapa, sillä juominen tarjosi jotain tekemistä sarjataukojen ajaksikin. (Olen ollut aina hirveän huono pitämään salilla mitään taukoja, ja minun on pitänyt opetella taito alusta pitäen - kun ensin vihdoin tajusin, että miksi niitä taukoja oikein pidetään.)

Seuraava suunnitelma olikin sitten sellainen, että vähentäisin veden juomista salilla ja joisin veden lisäksi myös jotakin muuta nestettä. En ole ikinä pitänyt mistään urheilujuomista, koska jo niiden keinotekoinen haju saa vatsani kääntymään ylösalaisin, ja mietinkin, voisinkin tehdä itse jonkinlaista "urheilujuomaa". Täällä Boliviassa en edes uskaltaisi ostaa mitään urheilujuomia, kun niistä ei tiedä, mitä ne pitävät sisällään.

Löysinkin sitten netistä pari helpon ja mukavan kuuloista elektrolyyttijuoman ohjetta (tämän ja tämän), joista tein oman versioni.

Omaan versiooni tulee:

n. 4 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
n. 1/8 tl hyvälaatuista suolaa
yhden appelsiinin mehu
5 dl vettä

Laita kaikki ainekset pulloon tai tiiviiseen lasipurkkiin ja hyrskyttele sekaisin. Juo aina tarpeen vaatiessa.

Juotin muuten tuota juomaa ukkelillekin, kun hän oli ripulissa, ja uskon, että juoma oli siinäkin tapauksessa enemmän kuin paikallaan.

Päätin juoda ennen treeniä sekä treenin jälkeen yhden pienen lasillisen elektrolyyttijuomaa ja treenin aikana korkeintaan yhden pullollisen eli enintään puoli litraa vettä. Olen nyt noudattanut tätä uutta juomavaliota toista viikkoa aina treenipäivinä, ja arvatkaa mitä? Sitä hirveää uupumusta ei ole enää tullut! Kyse oli siis hyponatremiasta (veren alhaisesta natriumpitoisuudesta), joka johtui liiallisesta veden juomisesta.

Soimaan itseäni, etten tajunnut asiaa aikaisemminkin, enkä viitsinyt ruveta edes pohtimaan uupumuksen mahdollisia syitä, ennen kuin oli ihan pakko. Minä vain kuvittelin uupumuksen johtuvan siitä, etten ollut juonut tarpeeksi, joten join vielä vähän lisää. Se pahensi asiaa entisestään, koska minun olisi pitänyt toimia tismalleen päinvastoin ja vähentää juomistani. Onneksi kuitenkin tajusin asian ajoissa, sillä vesimyrkytykseenhän voi pahimmassa tapauksessa kuollakin. Tuntuu hurjalta ajatella, että niinkin yksinkertainen ja elintärkeä asia kuin vesi voi saada liiallisesti nautittuna ihmisen aivan sekaisin.

Juokaa vettä, mutta juokaa sitä(kin) kunnioituksella.

Kun suola-asiat ovat kunnossa, jaksaa lähteä vielä illalla rimpsallekin - ja ottaa vaikka vessaselfieitä.😀

Loppukevennyksenä vielä yksi aivan hillittömän hauska video erilaisista tyypeistä kuntosalilla. Repesin niin monta kertaa tätä katsoessani! Onneksi en sentään tunnistanut itseäni yhdestäkään tyypistä! 



ATHLEAN-X on muuten yksi lempparikanavistani You Tubessa ja fysioterapeutti sekä valmentaja Jeff Cavaliere aivan mielettömän ammattitaitoinen tyyppi. Miten ihmeessä tulimme ennen toimeen ilman You Tubea?!