Moni luulee itseään kärsivälliseksi, vaikka on tosiasiassa vain välinpitämätön.


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Valkoisesta tuli just mun lempiväri

Viime päivinä on ollut taas jostain syystä vähän apea olo. Mieli on askarrellut aika paljon Suomessa, ja tuntuu, että olisin mieluummin siellä kuin täällä. Kyllä on typerää.

Ukkelillakin on taas jonkinlainen vatsatauti, eikä ole hajuakaan, mistä se olisi voinut tulla. Epäilyksen alla on ollut milloin mikäkin ruoka tai juoma, mutta mitään tolkkua asiaan ei ole tullut. Huoh. Mutta eipä tässä auta valittaa, vaan pitää vain yrittää piristyä keinolla millä hyvänsä. Jos olo ei muuten tokene, niin lähden hautausmaalle kävelemään. Siellä rupeaa tuntemaan itsensä hyvin äkkiä eläväiseksi!

No, asiasta viidenteen. Bongasin viime viikolla yhden kaupan ikkunassa sellaisen mainoksen, että silmämunani lensivät katuun. Piti oikein pakottaa itseni jatkamaan matkaa eteenpäin.

Hyvänen aika sentään. Kauanko tätä saa tuijottaa?

Melkein mainoksen vieressä oli poliisiasema, joten oli parempi jatkaa matkaa eikä jäädä töllistelemään liian pitkäksi aikaa. Bolivialaiset poliisiasemat ovat yleensä tuollaisia vihreitä pömpeleitä, jotkin isompia, jotkin pienempiä. Yhdellä poliisiasemalla olen käynytkin, kun siellä tehtiin se Interpol-haastattelu viisumia varten. Otettiin sormenjäljet, kysyttiin veriryhmä, mitattiin pituus ja kaikkea muuta mukavaa.




Olen ihmetellyt, kun kauppojen ikkunoissa ja lehdissä näkyy äitienpäivämainoksia aina vain, vaikka äitienpäivästä on jo aikaa. Sitten selvisikin, että Boliviassa ei vietetäkään äitienpäivää toukokuun toinen sunnuntai vaan vasta toukokuun 27. päivä. Syy löytyy Bolivian historiasta.

Vuonna 1812, toukokuun 27. päivänä, espanjalaisen kenraali Goyenechen joukot olivat menossa tukahduttamaan vallankumousta Argentiinassa, mutta kun Goyeneche kuuli, että myös Bolivian Cochabambassa kapinoitiin, Goyeneche päättikin johdattaa joukkonsa Boliviaan. Koska kaikki cochabambalaiset miehet olivat taistelemassa muissa taisteluissa, kaupungin naisilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin aseistautua ja ryhtyä itse puolustamaan lapsiaan espanjalaisia vastaan. Naiset eivät kuitenkaan voineet mitään espanjalaisten ylivoimalle, ja taistelu päättyi hirveään verilöylyyn. Toukokuun 27. päivää on juhlittu Boliviassa äitienpäivänä vuodesta 1927, ja äitejä juhlitaan varsin näyttävästi. Kouluissa ruvetaan valmistautumaan äitienpäivän juhlintaan jo hyvissä ajoin, ja äideille järjestetään monenlaista ohjelmaa. Äidit pääsevät myös koululuokkiin vierailemaan. Kun monessa muussa maassa lapset antavat äidilleen kukkakimpun, Boliviassa lapsilla on tapana antaa äidille iso kermakakku.











Näistä äiti varmasti ilahtuu.


Äitienpäivän nimissä myydään kaikkea mahdollista. Huvittavimpia ovat olleet minusta viinakaupan ja autokaupan "paras lahja äidille" -tarjoukset. Etteivät vain viinat menisi isin kurkusta alas ja autokin tulisi lopulta iskän käyttöön!




Tulevan äitienpäivän kunniaksi Plazan takana olevalla aukiolla järjestettiin taas lauantaina Para Ellas -käsityötapahtuma, jossa naiset myivät tekemiään käsitöitä, herkkuja, koruja ja kaikkea muuta pientä kivaa.


Nämä lasimaalaukset olivat minusta aivan ihania.
Hibiskuksesta oli tehty marmeladia ja siirappia!
Tämä lupsakka viisikko oli esittelemässä erilaisia maissilajikkeita.
Dulce de leche- ja maapähkinäherkkuja.
Väritystehtäviä lapsille.
Ryhmäkuva.
Ostimme tapahtumasta aika paljon kaikenlaista, sillä tykkään ostaa käsitöitä jo ihan kannatuksenkin vuoksi. Rahat voisi käyttää niin paljon huonomminkin - esimerkiksi kaljakuppilaan.

Panimoravintola Brown Fox.
Brown Foxin kiva sisäpiha.
Maistelulautanen eli kahdeksaa erilaista panimon omaa olutta.
 
Toukokuussa Boliviassa kukkii vaaleanpunainen toborochi-puu (suomeksi kai pullokapokki), joka on Santa Cruzin symboli.



Toborochiin liittyy myös oma tarinansa, mutta en jaksa ruveta kirjoittamaan sitä kokonaisuudessaan (sen voi lukea englanniksi esimerkiksi täältä). Lyhyesti kerrottuna puun uskotaan kukkivan siksi, että kaunis nuori nainen nimeltään Araverá, joka joutui tarinan mukaan piileskelemään toborochin sisällä kuolemaansa asti, tulee kerran vuodessa ulos puusta kauniina kukkina.

Loppuun vielä yksi järisyttävä havainto, jonka tein eilen. Olin jo viikonloppuna ihmetellyt, että mitä ihmettä aurinko oikein sekoilee taivaalla. Sen liikkeissä ei nimittäin tuntunut olevan mitään logiikkaa!

Paistaa kyllä, mutta mistä suunnasta?

Eilen päivällä kävellessäni sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen, mutta en voinut uskoa, että asia todellakin olisi niin. Google kuitenkin varmisti epäilyni: eteläisellä pallonpuoliskolla aurinko paistaakin keskipäivällä pohjoisesta eikä etelästä! Minä en ollut tajunnut tätä, vaan olin kai ajatellut, että aurinko liikkuisi samalla tavalla kaikkialla maailmassa, eli idästä etelän kautta länteen. Eteläisellä pallonpuoliskolla aurinko kuitenkin kulkee etelän sijasta pohjoisen kautta, eikä aurinko ole täällä etelässä koskaan.

Ihmettelin sitäkin, kuinka aurinko nousee kuitenkin niin korkealle, vaikka talvipäivänseisaus (pohjoisella pallonpuoliskolla siis kesäpäivänseisaus) on niin lähellä, vain kuukauden päässä. Sitten löysin netistä kuvan, joka selitti asian kertaheitolla.




Kuvasta näkee selvästi, miten auringon liikerata taivaalla riippuu siitä, millä leveysasteella ollaan. Mitä kauemmaksi päiväntasaajasta mennään, sitä loivempi on auringon kulkema kaari taivaalla. Päiväntasaajalla aurinko nousee ja laskee aina pystysuoraan, mutta talvella ja kesällä aurinko kulkee lyhyemmän matkan taivaalla, kun nousu- ja laskupaikka ovat suhteellisesti lähempänä toisiaan. Esimerkiksi nyt, kun eteläisellä pallonpuoliskolla on talvi, aurinko tuntuu laskevan melkein samaan paikkaan kuin mistä se nousi!

Kyllä tämä maailma on ihmeellinen.









19 kommenttia:

  1. " Silmämunat lensivät katuun" heh hyvin sanottu! Nauru pidentää ikää kuulemma. Kiva paostaus ja niin ostelen minäkin kaikenlaista aina kannatuksen vuoksi ja juurikin käsityöläisiltä ja muilta herkkujen myyjiltä jos niitä vaan täällä näen. Kyllä sietäänkin äitienpäivää siellä viettää historia kertoo karua tarinaa.
    Ja onneksi on google :)
    Kiitos kivasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumoria kannattaa etsiä joskus vaikka väkisin. Tulee pakostakin paremmalle tuulelle, kun ajattelee jotain hauskaa - tai katsoo vaikka jotain huumoriohjelmaa/videota.

      Minua oikein harmitti, kun ihmiset eivät tuntuneet oikein ostavan tuolla käsityötapahtumassa mitään. Enempi vain kiertelivät ja katselivat. Osteleminen jäi sitten minun ja ukkelin tehtäväksi. :-)

      Kiitos sinulle kommentistasi! Aurinkoisia päiviä!

      Poista
  2. Minä jäin tuijottamaan pidempään tuota viimeistä kuvaa. Aikamoinen laukaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärpänen olikin hieno, sellainen oikein räikeän vihreä. Pitkään arvoin, että kumman laitan, sivukuvan vai katsekuvan, mutta päädyin lopulta jälkimmäiseen.

      Poista
  3. Hyvä että on välillä mainoksia meile naisille ja vielä valkosilla uikkareila !......aikoinaan mun poikakaveri katteli bikinimainosta ja vielä kommentoi niin sanoin hänelle : turhaan kattelet , tollasta naista ett ikinä tuu saamaan ja siihen loppui hänen kattelut sillä kertaa , yritti tehdä mutt mustasukkaseksi hahaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, samaa mieltä! Kiva, että on joskus vähäpukeisia miehiäkin eikä aina vain neitokaisia. Minuun olisi mennyt uikkaritkin ihan täydestä - olen vissiin edelleenkin pää niin pyörällä tuosta kuvasta. ;-D

      Onneksi minun ukkelini ei ole kova katselemaan naisten kuvia... siinä saattaisi olla vähän nieleskelemistä. Enkä mäkään mennyt esittelemään tuota alkkarimiestä ukkelille, että kato minkä ihanuuden löysin. :-D

      Poista
  4. Miten olisi pieni kieliharjoitus ja kävisit tuosta kaupasta kysymässä, että olisiko heillä mahdollisesti ylimääräistä julistetta tai voisitko saada ikkunassa olevan, kun he vaihtavat sen toiseeen :D :D

    Minustakin nuo lasityöt ovat tosi hienoja.

    Me menimme Ecuadorissa erikseen päiväntasaajaretkelle katsomaan kuinka vesi virtaa eri suuntaan lavuaarissa pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Päiväntasaajalla vesi hulahtaa lavuaarista suoraan alas pyörimättä kumpaankaan suuntaan. Jopa maksoimme tästä kokemuksesta ;)

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtava idea! :-D Tai sitten jos alkaa ujostuttaa, voisin ottaa selville, että minkä firman mainos tuo on, ja tilata sellaisen netistä, jos se vaikka onnistuisi. Melkein pitää toteuttaa tämä suunnitelma. Paitsi että ukkeli ei ehkä tykkäisi, jos tuommoiset alkkarit roikkuisivat meidän seinällä. Ovatko nuo edes laadukkaat housut. ;-D

      Ostin muuten tuommoisen lasityönkin, ja ihmettelin, kun sain kuljetettua sen ehjänä kotiin asti. Seuraava - ja astetta haastavampi - tehtävä onkin kuljettaa se ehjänä Suomeen!

      Kyllä mäkin maksaisin tuommoisesta kokemuksesta, että näkisin, miten vesi lavuaarissa päiväntasaajalla menee. :-) On tämä maailma tosiaan ihmeellinen.

      Mukavaa viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  5. Pakko myöntää, että nauliutui itselläkin silmät lukulistalla tuohon ekan kuvan pikkukuvakkeeseen ja piti oikein työntää kasvot lähemmäs näyttöä :D.

    Taas oli monenlaista värikästä meininkiä ja porukkaa kuvissa. Kaikkein eniten tykkäsin poliisiasemasta, joka on mun silmään ihanan rauhoittavan vihreä, eikä sellainen tuiman polisiinsininen kuin täällä.

    Toivottavasti ukkelin vointi paranee ja sun mieli vaeltaa harvemmin Suomessa ja enemmän siellä <3. Täällä on ihan varmasti kaikki ennallaan, kun joskus tuut(te) takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minä voin oikein nähdä silmissäni, kun tiirailet tuota kuvaa nenä ruudussa kiinni. :-D

      Onhan nuo poliisiasemat toisaalta aika kodikkaan näköisiä pömpeleitä. Noista tulee muuten mieleen Hyderabadin käsityöpuiston talot, jotka on tehty kai intialaisia rakennusperinteitä kunnioittaen. Tiedä sitten, mitä poliisiaseman seinien sisäpuolella tapahtuu!

      Ukkeli meni tänään jo töihin, että olo on jo paljon parempi, kiitos. <3 Ainahan mulla on ne hautausmaat, jos ei muu auta. ;-)

      Mukavaa loppuviikkoa! <3

      Poista
  6. Aika jänniä havaintoja taas olet tehnyt ja ihania myytäviä juttuja siellä. Noita maapähkinäkakkuja olisin kyllä mielelläni ostanut. Uskon että vähän silti haikailet Suomeenkin kun täällä on nyt ihanat kelit ja kesä kauneimmillaan. Kaikki blogeissakin hehkuttaa ja tuntuvat olevan onnellisia. Oletteko siellä nyt toistaiseksi vai onko teillä paluulippu Suomeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo maapähkinäkakut kuuluvat meidän vakkariostoksiin aina kun vain näemme niitä. Ne ovat tosi hyviä, vaikka makeita tietenkin. :-)

      Ihan varmasti Suomi-haikeus johtuu ainakin osittain siitä, että kaikki tosiaan hehkuttavat Suomen kesää. Olen toki äärettömän iloinen, että Suomessa saadaan nauttia kerrankin kunnon kesästä, mutta mieluusti olisin itsekin siellä siitä nauttimassa. :-) Mutta mikäs täälläkään on ollessa, loppujen lopuksi!

      Paluulippu Suomeen on, mutta ukkeli tuntuu vähän toivovan, että siirtäisin paluutani. Minä taas en haluaisi siirtää paluutani yhtään, vaan haluaisin palata silloin, kun lippu on. Mutta sitten ukkeli joutuisi taas jäämään yksin tänne. Ikuinen dilemma!

      Poista
  7. Heheh! Mainokset on tehty tuijotettaviksi 8-D

    Ihana lueskella taas juttujasi. Olen ollut vähän blogitauolla, ensin tosi mukavasta syystä ja sitten ikävämmästä syystä ja voimat on nyt aika vähissä.

    Luin myös edellisen postauksesi ja siitä tuli mieleen tosi paljon asioita, mutta kuten sanottu, nyt en oikein jaksa. Lähetän kuitenkin kannustavan ajatukseni Sinulle.

    Ja vau, mikä kärpänen. Se tuijottaa suoraan tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuulostaa ikävältä. Toivottavasti kyse ei ole mistään vakavammasta! Voimia sinulle halauksen kera. <3 Ja kiitos kannustavasta ajatuksesta. Se lämmitti mieltä.

      Vaati hieman akrobaattisia toimenpiteitä, että pääsin tuon kärpäsen alapuolelle, mutta onnistuinpas. Ei ole siis ihmekään, että kärpänen tuijottaa, että mitä ihmettä tuo oikein puuhailee. :-)

      Kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
  8. Tulin tänne katsomaan vielä, että missä kaukomailla asustelet. No oletpa sinä kaukana!! Mutta lämmin sielläkin sitten on. Täällä kesä on ihmeen aikaisessa Suomessa. Kauniita nuo valokuvasi, ja niin upeita värikkäitä nuo lasimaalaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä ihan pysyvästi täällä asustele, vaan olen ollut täällä viime joulukuusta joitakin jaksoja ja käynyt välillä Suomessakin. Ja kyllä täälläkin on lämmin, mutta tosin on viilenemään päin. Kesäkuu on ilmeisesti kylmin kuukausi, kun täällä on silloin keskitalvi (päinvastoin kuin pohjoisella palonpuoliskolla esim. Suomessa), mutta en tiedä, kuinka alas lämpötilat laskevat. Toivottavasti eivät kuitenkaan alle kahdenkymmenen!

      Poista
  9. Voi herranjestas tuota mainosta, eihän tuota voi olla tuijottamatta;D
    Kivat markkinat siellä, ja ihanan värikkäitä juttuja niinkuin eteläisessä Amerikassa yleensä, Katselen kuvistasi ihmisiä ,ja huomaan että katuvassa näkyy paljon alkuasukasjuuria; sama oli Perussa, mutta Venezuelassa sitä näkyi vähemmän, ainakin Caracasissa.
    Pullokapokkipuita on täälläkin, kukkivat kesän lopussa ja syksyn alkupuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, onhan tuo kuva melkoinen katseenvangitsija. ;-D Ajoin tänään muuten taas mainoksen ohi ja sain selville, että se on Dolce & Gabbanan mainos.

      Värikästä täällä kyllä on, mutta silti väittäisin, että vähemmän värikästä kuin Intiassa. :-) Ainakin mitä vaatteisiin tulee.

      Täällä on niin paljon alkupäräisväestöä, että olen ollut suorastaan yllättynyt. Oikeastaan yllätyn joka päivä, kun heitä näkee katukuvassa niin paljon. Kerjäläisetkin ovat poikkeuksetta alkupäräisväestöä...

      Hauska kuulla, että pullokapokki kasvaa sielläkin!

      Poista