Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 10. toukokuuta 2018

Helatorstai, hela dagen

Niin se vain tämäkin torstai saapui, vaikka melkein muuta toivoin. Illalla koittaa taas lähtö Boliviaan, ja tuntuu harmilliselta lähteä Suomesta nyt, kun kesäkin on alkamassa. Mutta toivon oikein kaunista ja lämmintä kesää tänne Suomeen! Ehkä minäkin ehdin vielä siitä nauttimaan.



Joku voisi ajatella meikäläisen elämän olevan kovinkin hohdokasta, kun saan matkustella niin paljon. Matkustaminen onkin ihanaa, ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut nähdä. Matkustamisessa on kuitenkin varjopuolensa, ja yksi vaikeimmista asioista minulle on jatkuva syyllisyydentunteen kanssa eläminen.

Suomessa on ihmisiä, jotka toivoisivat minun olevan täällä eikä jossakin kaukana toisella puolella maailmaa. Tuntuu pahalta tuottaa heille kerta toisensa jälkeen pettymys ja sanoa, etten ole jäämässä vieläkään Suomeen, vaan lähden pian uudestaan.



Kukaan ei tietenkään pakota minua lähtemään mihinkään, vaan voisin pysyä Suomessakin. Tämän vaihtoehdon huono puoli on se, että silloin ukkeli olisi maailmalla yksinään, mikä tuntuu aika ahdistavalta ajatukselta. Ukkelin työ on laadultaan sellaista, että hän joutuu matkustamaan joka tapauksessa paljon, ja se, olenko minä hänen kanssaan vai en, ei sitä tosiasiaa muuta. Jos siis haluan olla ukkelin kanssa, minun on lähdettävä hänen mukaansa. Maailmalla voi sattua mitä vain, ja vaikka minä en voisi tapahtumia millään lailla estääkään, on kuitenkin parempi olla lähellä ukkelia kuin tuhansien kilometrien päässä. Ukkeli on tullut niin herkkävatsaiseksikin, että ravintolaruoka aiheuttaa hänelle herkästi ongelmia. Kun ukkeli jäi maaliskuun lopussa yksin Boliviaan, hän sai niin kovan vatsapöpön, ettei ole tainnut toipua siitä vieläkään. Vaikka meikäläisen kokkailut eivät aina niin herkullisia olisikaan, niin niistä ei sentään sairastu. 😆

Olisikin kiva, jos voisin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, koska silloin ei tarvitsisi tuottaa pettymystä kenellekään. Sellainen ei kuitenkaan tietääkseni ole mahdollista, joten on ollut tehtävä valintoja ja opittava elämään syyllisyydentunteen kanssa. Helppoa se ei ole ollut, vaikka tiedänkin, että jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat päätöksensä. Tunteet on pakko sysätä joskus syrjään ja "unohtaa" esimerkiksi vanhempiani hyvästellessä se tosiasia, että he ovat jo varsin iäkkäitä. Jos rupeaisin joka kerta hyvästellessäni miettimään sitä, että nämä hyvästit voivat olla viimeiset, itkulle ei tulisi ikinä loppua.  


Toki jatkuva matkusteleminen tuottaa haasteita jo ihan käytännön kannaltakin. Ärsyttävintä on se, että tavaroitamme on levällään siellä sun täällä. Osa kamppeistani on Boliviassa ja osa täällä Suomessa. Koska tavaroita on kuljeteltu Suomen ja Bolivian väliä, sitten Suomesta Boliviaan ja edelleen Intiaan, ja kohta taas takaisin Boliviaan, toisesta makuuhuoneestamme on muodostunut eräänlainen keskusvarasto. Huone on täynnä matkalaukkuja ja tavaroita, jotka ovat tulossa tai menossa tai muuten vain olemassa. Huone on kuin pommin jäljiltä, ja se on ollut sitä jo monta viikkoa. Olen ollut aina järjestyksen ystävä ja tykännyt siitä, että tavarat ovat paikoillaan, mutta kummasti se näköjään meikäläisen pinnakin venyy. Turhaa työtä kannattaa vältellä aina mahdollisuuksien mukaan. 😜

Suomenojan lintulammella näkee toisinaan myös kalastajia. Nämä olivatkin hyvin naamioituneita.


Lennämme tällä kertaa Santa Cruziin Buenos Airesin kautta, eli tulee piipahdettua Argentiinan maaperälläkin. Päädyimme tähän ratkaisuun sen takia, että olemme saaneet ukkelin kanssa tarpeeksemme Sao Paulon kentästä. Siellä kun on nähty milloin minkäkinlaista shownumeroa. Siitä hyvästä saamme istua lentokoneessa kaksi tuntia pidempään, sillä lento Frankfurtista Buenos Airesiin kestää melkein 14 tuntia. Olisikohan tuo pisin yhtämittainen lento, jonka olen lentänyt?

Kuinkakohan pitkälle punasotka jaksaisi lentää?
Tai kalatiira?

Näin eilen Lahdenväylää ajessani tien vieressä mainoksen, jossa sanottiin: Juureton puu ei pystyssä pysy. Jäin oikein miettimään asiaa ja totesin, että voihan se olla niinkin. Mutta toisaalta: juureton puu taipuu mihin suuntaan vain.



P.S. Asiasta viidenteen: Australian MasterChefin uusi kausi on alkanut Australiassa! Jos haluat seurata sarjaa heti tuoreeltaan, eikä suomenkielisten tekstitysten puuttuminen haittaa, voit seurata ohjelmaa esimerkiksi täältä. Ohjelma alkoi 7. toukokuuta, joten hyvin ehdit vielä mukaan! Sarjassa nähdään tällä kaudella ensimmäistä kertaa Gordon Ramsay, ja myös prinssi Charles tulee vierailemaan ohjelmassa. Meinaakohan hän kokata jotakin? 😅

Lautasmalli. Suomalaiset ravitsemussuositukset vuonna 2018.



22 kommenttia:

  1. Ei todella varmaan helppoa tuollainen monessa paikassa asuminen. Ei ihmissuhteiden eika kaytannon asioiden vuoksi. Kun se autokin ehti jaatya maahan kiinni silloin :))
    Pitkaanko on nyt suunnitelmissa olla Boliviassa? Onko teilla siella pysyva asunto edes vaiko taas uuteen paikkaan?
    Hyvaa matkaa kumminkin! Kauhulla ajattelen 14 tunnin lentoa, pisin omani on ollut 6 tuntia ja siinakin on kestamista. Taidat sentaan paasta taas bisnespuolelle onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen, että vastaus vähän kesti, mutta tuli sellainen "lentävä lähtö". :-D

      Mulla olisi meininki olla Boliviassa pari kuukautta, mutta saa nähdä, muuttuvatko suunnitelmat taas. Meillä on ollut sama Airbnb-asunto tammikuun alusta, mikä on helpottanut kyllä elämää huomattavasti, kun on voinut jättää kamoja sinne.

      Bisnespuolella matkustaminen on onneksi aika kivutonta, mutta kyllähän tuo on silti aika pitä matka. Lento tuli onneksi vähän nopeammin eikä kestänyt kuin suunnilleen 13 tuntia.

      Nyt ei ole onneksi kovin todennäköistä, että auto jäätyisi Suomessa maahan kiinni. :-D

      Poista
  2. Hei, löysin blogisi Annukan blogin kautta ja lukaisin heti muutaman näin alkajaisiksi putkeen. Hirveän hyvin kirjoitettu ja kiinnostavaa luettavaa, naurukin kivasti mukana.
    Hyvää matkaa Boliviaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta palautteestasi! Aivan ihana kuulla, että tykkäät. Lämpimästi tervetuloa. :-)

      Nyt olemme matkassa jo voiton puolella, sillä olemme päässeet Buenos Airesiin asti. Juhuu. :-)

      Poista
  3. Turvallista ja vähäkommelluksista matkaa Boliviaan! Tiedän tuon "kahden tulen välissä"-tunteen. Koko ajan olet itsellesi oikeassa tai väärässä ja toisille oikeassa tai väärässä paikassa. Ei kai siitä kukaan muuten pääsisi eroon kuin naimalla sisaruksensa... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla, että tunne on sinullekin tuttu. Eipä sitä kai voi muuta kuin yrittää elää sillä tavalla kuin itsestä tuntuu oikealta ja parhaalta, kun ei kaikkia voi kuitenkaan miellyttää.

      Kiitos! Olemme säästyneet onneksi ainakin toistaiseksi suuremmilta kommelluksilta.

      Poista
  4. Minä ajattelen sen niin, että juuret on siellä missä perhekin on. Ja kun ihminen on mennyt naimisiin, on se hänen ensisijainen perheensä sen jälkeen se oma puoliso. Eli tottakai sinun kuuluu olla siellä missä ukkelisikin on. Kyllä muiden ihmisten se tulisi ymmärtää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki he sen ymmärtävätkin, vaikka välillä tuleekin vastalauseita, kun he eivät pidä tilanteesta.

      Poista
  5. Huono omatunto on aina oli elämä miten oli , lasten kanssa on aina huono omatunto .
    Arvaa tuntuuko elämä välillä vankilalta kun on pakko tehdä töitä , kun on lomaa niin sitä todella tuntee itsensä vapaaksi , mahtava fiilis kun voi tehdä mitä vaan , esim kattoo tv:tä koko yön tai istuu puutarhassa aamuyöhön asti ja kuunnella radiota tai istua lentokoneessa 14 tuntia :-)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huono omatunto taitaa kuulua kaikkien elämään jossakin muodossa.

      Istuminen puutarhassa aamuyöhön asti kuulostaa hauskalta. :-D

      Poista
  6. Vaikka olen täällä paljon lähempänä Suomessa asuvia tärkeitä läheisiäni, on minulla vähän samankaltainen olo aina sieltä lähtiessäni. Vaikka lentomatka täältä Suomeen on vain parisen tuntia, tuhraantuu kentillä aina lisää aikaa molemmissa päissä. Ja lentokentältäkin menee vielä pari-kolme tuntia ennen kuin olen läheisteni saatavilla. Onneksi kiirelähtöjä ei ole toistaiseksi tullut, mutta silti se on aina mielessä.

    Toisaalta, jos haluaa puolison kanssa elää yhteistä elämää, valinta on aika yksinkertainen. Ja sitten taas kun lähtee Suomeen, tulee toisaalta vietettyä melko intensiivisesti aikaa siellä olevien kanssa. Ei pelkkiä pikaisia kahvihetkiä. Ja sama homma täällä kun tulevat vierailulle.

    Mutta: Bolivia on kyllä paljon kauempana. Ymmärrän tunteesi aika hyvin.

    Meillä keskimmäinen asui vuoden verran Chilessä ja muistaakseni saman ajan Equadorissa, pari vuotta Kiinassa ja nuorimmainenkin asusteli lyhyempiä aikoja Kiinassa ja Ruotsissa opiskelemassa ja silloin katselin asiaa toisesta suunnasta. Vaikka lapsia oli aina kova ikävä, olin samalla onnellinen että saivat nähdä ja kokea uusia juttuja. Olisin ollut tosi suruissani, jos olisivat vain minun takiani jääneet kotiin.

    Turvallista matkaa Boliviaan Satu. Olethan yhteyksissä taas!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuja asioita kirjoittelit. Olen itsekin huomannut, että sitä on ihan eri tavalla läsnä läheisten kanssa, kun yhteinen aika ei ole samalla tavalla "itsestäänselvyys" kuin se Suomessa asuessa olisi.

      Minullakaan ei ole onneksi ollut kiirelähtöjä, mutta muutama hirveä tilanne on tullut vastaan. Kun olin Intiassa, isäni joutui ohitusleikkaukseen, ja kun olin Boliviassa, äitini joutui sydänoireiden takia sairaalaan. Kun välimatkaa on paljon, huoli moninkertaistuu ja järki meinaa kadota, kun ei tiedä, mikä tilanne tarkalleen ottaen on.

      Sinun lapsesi ovatkin nähneet paljon maailmaa, ja suhtautumisesi kuulostaa hienolta. Minusta maailmalla oleminen avartaa maailmakuvaa niin paljon, että tuommoisia kokemuksia ei oikein mikään voi korvata. Jos vain on tilaisuus asua maailmalla tai matkustaa, niin minusta tilaisuuteen kannattaa ehdottomasti tarttua.

      Kiitos, Leena. Ihan varmasti kirjoittelen heti, kun pääsen asettumaan taloksi. Toki ensin pitää siivota koko huusholli. :-)

      Poista
  7. Muistan kanssa nuo lähdöt, kun vanha isä jäi Suomeen. Sanoinkin aina vaan hei ja lähdin niinkuin lähtisin ostoksille, kaikki muu olisi kuullostanut niin kamalalta jäähyväiseltä.
    Onpas pitkä lento, meiltä taisi mennä vain 12,5 tuntia Madridista Ecuadoriin ja sekin riitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama selviytymiskeino. Pikaiset jäähyväiset on parempi kuin se, että lähdön hetkellä rupeaisi miettimään kaikenlaista.

      Meidän lento ei tainnut kestää loppujen lopuksi kuin 13 tuntia, joten matka ei ollutkaan niin pitkä kuin etukäteen kuvittelin. :-)

      Poista
  8. Voih..:( varmasti on ikävä välillä kun tuntuu että pitäisi revetä moneen paikkaan ja suomii itseään..vaan eipä se murehtiminen tosiaan auta,tulee vaan ikävämpi olo♥ Tuollaisessa elämäntilanteessa osaa varmasti eri tavalla nauttia sitten niistä hetkistä joita pääsee läheistensä kanssa viettämään! Hienoja kuvia olet ottanut! On tuollainen 14h lento vaan pitkä..huh, en ole mikää konkari matkustaja mutta minusta jo 2h lento on pitkä..siis istua paikallaan:)) Turvallista matkaa♥ Kaunista ja leppoisaa helatorstaista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että kun on paljon poissa, yhteisiä hetkiä osaa arvostaa ihan toisella tavalla. Läheisiä tulee pidettyä usein vähän itsestäänselvyytenä, vaikka ei haluaisikaan.

      Pitkiin lentoihin tottuu jossakin määrin, kun matkustaa paljon, mutta kyllähän ne joskus tuntuvat todella pitkästyttäviltä. Jos juo vähän viiniä, niin aika kuluu nopeammin. ;-)

      Kiitos, Päde. Ihanan kesäisiä päiviä sinne Suomeen! <3

      Poista
  9. Ymmärrän täysin sillä minähän vietin muutamia vuosia vähän samankaltaista elämää, ja silloin tavaroita oli sekä USAssa, Venezuelassa ja Suomessa, ja vielä Israelissakin eksän vanhempien varastossa. Vaikka olikin ihanaa matkustella niin kyllä se oli rasittavaakin kun ei voinut oikein juurtua minnekään sinä aikana.
    Mutta oikein ihanaa matkaa Boliviaan, ja jään taas odottelemaan kivoja raportteja sieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, sinulla onkin ollut tavaroita tosi monessa paikassa yhtä aikaa! Toisaalta kyllä tykkään valtavasti siitä, että on koko ajan menossa, mutta joskus tulee myös hetkiä, että jatkuva ravaaminen ja epäjärjestys tympäisevät.

      Kiitos, Jael. Lupaan kirjoitella heti kun kerkeän. :-)

      Poista
  10. Hyvää matkaa! Minusta on ihanaa kuulla taas Bolivian arjesta mutta ymmärrän hyvin tuon tuskan, nuorena sitä ei maailmalla pyöriessä niin ihan osaa ajatella tai ainakaan itse en osannut mutta iän myötä ihmisten ikääntyminen muuttaa asioita. Toisaalta minun oma pieni ydinperheeni eli mies ja tyttö (+koira) ovat ne, joita seuraisin myös maailmanääriin. Toivottavasti lento menee kivuttomasti vaikka 14 h onkin hieman istuskelemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Petra, ja mukava kuulla, että Bolivia kiinnostaa. :-)

      Ikääntyminen ja sairaudet todellakin muuttavat asioita. Nuorempana sitä kai jotenkin ajattelee, että ihmiset elävät ikuisesti ja että minun läheisilleni ei ainakaan satu mitään. Ikääntyminen on ikävä muistutus tosiasioista.

      Me elimme aiemmin ukkelin kanssa paljonkin erillämme, mutta nyt kun olen tottunut matkustamaan ukkelin mukana, erillään eläminen tuntuisi vähän vaikealta ajatukselta. Mutta kyllä kai siihenkin taas tottuisi, jos pakko olisi.

      Poista
  11. Varmastikin noin on. Olitpa siellä tai täällä, joku kaipaa. Kyllähän sitä puolisonsa kanssa haluaa olla. Hyvää ja turvallista matkaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3