Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lauantai-illan huumaa

Ukkeli lähti taas reissuun, joten minä läksin käymään Itä-Suomessa. Täällä(kin) on nimittäin juhlantynkää, sillä iskällä ja äiskällä on tänään 45-vuotishääpäivä. Tuohon on meikäläisillä vielä matkaa!


Äiti halusi, että leipoisin jotain, ja koska heillä oli omenoita, äiti keksi, että voisin tehdä keikauskakun eli tarte tatinin. Tuumasta toimeen! En ole tehnyt koskaan aikaisemmin tarte tatinia, ja karamellikastikeen keittely hieman arvelutti. Minulla oli nimittäin sellainen hatara muistikuva, että aiemmat karamellikastikeyritelmäni olivat olleet katastrofeja. Uskoin kuitenkin siihen, että tällä kertaa kastike onnistuisi.

Vaan eihän se mitä onnistunut.

 Kyllä näistä tarte tatin syntyy!
Yritin tehdä kastikkeen kahdesti, mutta rasva ja sokeri erottuivat kummallakin kerralla. Vaikka yritin googlettaa, mitä olin tehnyt väärin, en löytänyt asialle selitystä. Kolmannella yrityksellä rupesin muistelemaan, että ehkä sokerin piti antaa sulaa rauhassa, ja kokeilin tällaista taktiikkaa. Kolmannella kerralla kastikkeesta tulikin sellaista, että sen ilkesi laittaa torttuun, mutta mitään kaunista ja tasaista kastike ei edelleenkään ollut. Osaisiko joku neuvoa, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin? Kastikkeen ei olisi pitänyt löytämieni ohjeiden mukaan olla todellakaan mitään rakettitiedettä, vaan ihan simppeli juttu, enkä voi ymmärtää, miksi kastike ei onnistunut. (Yritin tehdä kastiketta nyt siis sillä lailla, että laitoin sokerin ja voin pannulle ja rupesin kuumentamaan. Sekoittelin koko ajan - ja sitten minulla olikin yhtäkkiä ruskeanharmaa sokerilieju ja sokerista erottunut rasva.)

Juhlistimme 45-vuotishääpäivää syömällä paikallisella huoltoasemalla herkullisen buffetlounaan.



Näillä leveysasteilla ei ole ruokapaikoissa hirveästi valinnanvaraa, sillä ruokapaikkoja on tarjolla näin sunnuntaisin tasan yksi.

Yhden autiotalonkin kävin bongaamassa, mutta en päässyt taloon sisälle.



Jouduimme hieman jännittämään, juuttuisiko auto mutaiseen pihaan kiinni, mutta iskä totesi, että onhan meitä tässä työntäjiä.

Televisiotarjonta oli eilen illalla niin surkeaa, että yritimme keksiä äidin kanssa jos jonkinlaista viihdykettä. Ohjelmassa oli esimerkiksi puujalkavitsien kerrontaa tyyliin:

Mitä hevonen sanoi, kun haisteli sirkkeliä?
- Tulipa turvaton olo.

Lueskelimme myös netistä tärkeitä uutisia.

Tämä olikin tärkeä tieto.


Höpön Löpön -peliäkin tuli pelattua. Peli toimii niin, että toinen on kysyjä ja toinen on vastaaja. Pelissä on siis kysymyksiä ja vastauksia, ja pakasta luetaan aina päällimmäinen kysymys/vastaus. Olin ostanut pelin, sillä kummisedälläni oli ollut lapsuudessani samankaltainen peli, joka oli minusta tosi hauska.


Tämä peli oli kuitenkin vain kehno kopio, eikä meitä naurattanut yhtään. Tuumasinkin, että pelistä pitää tehdä oma versio, ja kysymykset ja vastaukset pitää keksiä uusiksi. Rupesin hommaan saman tien, mutta sitten mielikuvitukseni loppui.

Possea katsoimme sen verran, että näimme ohjelmassa kilpailun, jossa piti saada keksi otsalta suuhun ilman että koskee keksiin käsin. Keksiä sai siis liikuttaa pelkästään naaman liikkeillä. Äidillä oli Domino-keksejä kaapissa, ja pääsimme testaamaan peliä. Ainakin saimme hommasta hyvät naurut. Otin kuviakin tästä hupaisasta ajanvietteestä, mutta jätän ne kuitenkin häveliäisyyssyistä julkaisematta. Loppuilta sujuikin sitten keksinmuruja naamasta kaapien.

Parhaat kaverukset taas yhdessä!



Tuli tutkiskeltua pitkästä aikaa myös äidin 50 vuotta vanhaa keittokirjaa, joka tarjoaa aina yhtä miellyttävän lukuelämyksen.

Onhan sinullakin suurusteensekoittaja?


Entä lyhytaikamittari?



Kuinka monta kertaa sinä tartut veitseen?
Jos dieettiä pukkaa, niin tässä pientä vinkkiä.



Nyt lähden lenkille lasehdittamaan vatsaani. Palaillaan!

23 kommenttia:

  1. Hauska postaus Satu:) Saat kyllä kaikesta keksittyä jotain joka tuo hymyn huulille. En osaa nyt auttaa sua tuossa Tarte Tatinin kanssa, vaikka olen sellaisen tehnyt,mutta siitä on ikuisuus,jopa ennen blogia. Tomaattitatinin olen sen jälkeen kyllä tehnyt.
    Hauskat nuo vanhat keittokirjat; mummollani oli sellaisia, harmi etten säästänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos et masentunut meidän ankeasta lauantai-illasta. ;-D

      Tomaattitatin kuulostaa todella mielenkiintoiselta. En ole tiennyt, että tatinista voi tehdä suolaisenkin version, mutta miksipä ei!

      Vanhat keittokirjat paljastavat kyllä aika hauskasti ajan kulumisen.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen autiotalo, hyvin muuten jotku ikkunat suojattu muovilla. Mikähän on talon tarina ......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli muuten siitä mielenkiintoinen talo, että pihassa oli kyltti, jossa valotettiin vähän talon historiaa. Talo kuului samalle suvulle 1930-luvulta 1990-luvulle, jolloin tila autioitui. Nykyisin talo kuuluu Kiteen kaupungille, ja osa romahtaneista rakennuksista on purettu. Päärakennus vaatisi pikaista peruskorjausta, jotta "se säilyisi muistona tilan viljelijöistä".

      Poista
    2. Mielenkiintoista ! Minkähän takia tämä viimeinen sukupolvi jätti talon ?!?!

      Poista
    3. En tiedä. Se ei valitettavasti käynyt ilmi kyltistä. Mutta olisi kyllä kiva tietää! Ehkä nuoriso lähti maailmalle, ja talo kävi vanhalle pariskunnalle liian työlääksi hoitaa?

      Poista
  3. Sinullahan oli hauska viikonloppu. Mielikuvituksella keksii viihdyketta pienestakin.
    Tort tatinia en ole tehnyt. Kyllakin semmoista keikauskakkua. Siina laitetaan fariinisokeri ja voi vuoan pohjalle ja sen paalle omput ja taikina ja sellasenaan uuniin. Ihan hyva karamellinen pinta siitakin on tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi lukemistani ohjeista oli juuri tuollainen, että sokeri ja voi vain laitettiin pohjalle ilman mitään keittelyä. Mietin, että voisiko homma olla tosiaan noin yksinkertaista. Ensi kerralla kokeilen tuota tapaa! Jos siis ensi kerta vielä tulee, kun jäi pieni kammo koko torttua kohtaan. Ja ärsyttää se, kun ei osaa tehdä mitään toisinkaan, kun ei tiedä edes, mitä tekee väärin.

      Poista
  4. Paljon terveisiä nalleille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nallet kiittävät ja lähettävät sinulle takaisin terveisiä! <3 Mukavaa alkavaa viikkoa! :-)

      Poista
  5. Ihana postaus ja niin mukavan kuuloinen viikonloppu! Paljon kerkiää yhdessä viikonlopussa tapahtumaan:) Meillä tuota Possea aina välillä tulee porukalla seurattua, on kyllä hauska ohjelma..joskus joutuu ihan vedet silmissä nauramaan kohelluksille:) Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kovasti onnitteluja vanhemmillesi♥

      Poista
    2. Vissiin kun on tarpeeksi tylsää, niin tulee kokeiltua kaikki mahdolliset keinot tylsyyden poistamiseksi. :-D Minäkin seuraan Possea silloin tällöin, mutta en ihan joka viikko. Sätkyukko-/-akka -osuus on minun suosikkini. :-)

      Kiitos onnitteluistasi. <3 Välitin ne perille. Ja mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin!

      Poista
  6. Sait mun maanantai syndrooman katoamaan, niin nauratti taas sun jutut. Pitää kokeilla tuota keksia peliä! Muistan lapsuudesta nuo höpökortit, naurattaisikihan enää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, ettet järkyttynyt meidän omituisista lauantaipuuhista!

      Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan keksipeliä! Saa hyvät naurut, kun touhu näyttää niin hoopolta. :-D

      Voi olla, että lapsuuden höpökortit eivät enää aikuisena naurattaisi. Ehkä nuokin kortit oli tarkoitettu lapsille, eivätkä siksi naurattaneet?

      Poista
  7. Heh, hauska viikonloppu :) Keksijuttua en olekaan kokeillut, mutta olen aika haka lukemaan ääneen samalla pitäen kynää nenän ja ylähuulen välissä :D
    Minullakin on noita vanhoja keittokirjoja, jestas, vanhin kait jo 100-vuotias! Silloin ei ollut vielä edes lyhytaikamittaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuommoisesta ääneenlukemistavasta en ole ennen kuullutkaan. Varmasti tarpeellinen taito. ;-D

      Jos joskus päätät luopua keittokirjoistasi, niin minä olen halukas ostamaan ne. Ovat oikein rattoisaa ajanvietettä!

      Poista
  8. Miten mä olen voinut puhua munakellosta kun on olemassa niin hieno sana kuin lyhytaikamittari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munakelloksi minäkin olen tuota kutsunut. Aina oppii uutta! :-)

      Poista
  9. Mainioita puuhailuja vanhempien kanssa :D. Tuota keikauskakkua en ole minäkään ikinä tehnyt enkä edes maistanutkaan, onko se hyvää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se ihan hyvää, mutta kuten totesin baakkelsia syödessäni, että jos tästä pitäisi jokin vika löytää, niin se olisi se, että tämä on hieman liian makeaa. Ja näin sanoo siis sellainen, jonka mielestä mikään ei voi koskaan olla liian makeaa. Iskä puolestaan totesi, että "tämä on ihan hyvää, jos ottaa nämä päällyset (eli ne karamellikastikkeet) pois". Taistelin siis sen kastikkeen kanssa ihan turhaan. :-D

      Poista
  10. Lyhytaikamittari on hyvin näppärä :) Alankin tästä lähtien kutsumaan sitä sen oikealla nimellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei edes ole lyhytaikamittaria. Ajattele, miten jälkeenjäänyt olen. :-D Käytän aina uunissa olevaa ajastinta.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3