Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Mun silmissäni maailma näyttää sumuiselta ja kauniilta

Minulla oli tarkoitus tehdä Lappi-turneesta pieni ja lyhyt kooste, johon tulisivat vain matkan parhaat palat. Kuvia koosteeseen valitessani havaitsin kuitenkin pienen käytännön ongelman: kuvia oli yhteensä 80. Ei siis ole tulossa yhtä pientä koostetta, vaan tulossa on kaksi isoa. 😀

Minulla oli ollut ennen matkaa säiden suhteen vain yksi toive: ettei sataisi. No, kolme päivää satoi. Sen lisäksi lämpötilat olivat hyvin alhaiset, ja esimerkiksi Enontekiöllä oli vain kolme astetta lämmintä. Piti oikein ruveta jännittämään, tulisiko lunta ja uskaltaisiko lähteä aamulla kesärenkailla liikenteeseen. Säät muokkasivat matkan hyvin vahvasti sellaiseksi kuin siitä tuli, ja kaikki patikkaretket ja sen semmoiset sai suosiolla unohtaa. Olen nimittäin sen verran mukavuudenhaluinen, etten halua lähteä kiipeilemään tunturiin vesisateessa ja kolmen asteen lämpötilassa, vaikka laelta olisi luvassa miten hienot näköalat tahansa. Sitä paitsi eihän niitä näköaloja olisi edes näkynyt, kun pilvet roikkuivat niin alhaalla. Suurin osa varsinkin näistä ensimmäisen postauksen valokuvista on siis varsin harmaita, mutta sille ei nyt mahda mitään.

Jätän tarkoituksella kaikki majoituspaikkamme mainitsematta, koska ajattelin ehkä tehdä niistä myöhemmin erillisen koosteen. Ilmoitelkaahan, jos semmoinen kooste kiinnostaisi, etten väsää juttua turhaan. Jos ei kiinnosta, niin pääsenpähän vähemmällä kirjoittamisella!

Jatkoimme Kolarin asemalta Ylläksen kautta kohti Enontekiötä eli Hettaa. Olimme ajatelleet ajaa gondolihissillä Ylläksen huipulle, mutta ilma oli niin surkea, että päätimme jättää Ylläksen suosiolla välistä.

Äkäslompolossa tuli asioitua Jounin kaupassa, josta tulee tv-ohjelmakin, Lapin Sampo ja kauppiaan rouva, tässä syksyllä. Kauppias Sampo Kaulanen haluaa kai seurata Vesa Keskisen jalanjälkiä. Keskisen kaula on kuitenkin melkoinen, sillä Jounin kauppa oli varsin vaatimaton verrattuna Tuurin kyläkauppaan.

Jounin kaupan pihalla oli kumminkin komea poro!

Jounin kaupan poro on muuten maailman suurin poro: sillä on korkeutta kuusi metriä ja pituutta 11 metriä. Nimensä se on saanut Kimi Räikkösen pojalta, eli poron nimi on Robin. Sillä lailla. 

Pallastunturi.

Vuontisjärven kylää.
Enontekiöllä sade oli tauonnut sen verran, että pääsimme kiipeämään Jyppyrän laelle kastumatta. Jyppyrä on reilut 400 metriä korkea vaara, jonka laelle johtaa 700 metriä pitkä polku. Laelta avautuvat mukavat näköalat Ounastunturiin ja Ounasjärvelle.


Matkalla ollessa pukeutumisongelmia helpottaa huomattavasti se, että kulkee koko matkan samoissa vaatteissa. Minulla oli mukanani vaikka kuinka monta vaatekertaa, mutta tulin niin laiskaksi, etten jaksanut kaivaa päälleni mitään muuta, vaan käytin koko matkan noita samoja vaatteita. Lisäsin alle vain vaatekerroksia sen mukaan, miten kova pakkanen oli. 😆

Jyppyrän laella oli myös kota, jossa saattoi paistaa makkaraa. Kotia ja laavuja on Lapissa muutenkin pilvin pimein, ja ne ovat kai enimmäkseen lähes kaikki vapaassa käytössä. Minusta on todella hienoa, että kuka tahansa saattaa pysähtyä matkallaan kodalle, tehdä tulet ja keittää vaikkapa nokipannukahvit. Kaikki (tai ainakin lähes kaikki) Suomen laavut ja kodat löytyvät muuten täältä.


Sauvun kota tarjosi meille sateelta suojaisan eväspaikan, jossa oli myös mukava lämmitellä nuotion äärellä.

Elämäni ensimmäiset nokipannukahvit.
Kodassa tulistelun huono puoli on se, että sen jälkeen haisee aivan järkyttävästi savulle! Oikein itsekin säikähdin sitä järkyttävää lemua.

Tulistelusta tuli mieleeni, että tulistelu on ilmeisesti lappilainen termi tulien teolle ja niiden ääressä istuskelulle. Samaan kategoriaan kuuluvat kai myös evästely ja kahvistelu. Nuo taitavat olla aitolappilaisia ilmaisuja, kun en ole niihin koskaan täällä etelässä törmännyt. Mutta nyt osaan minäkin puhua tulistelusta.

Kodat ja laavut ovat mukavia taukopaikkoja siinäkin mielessä, että huoltoasemia tai ylipäänsä mitään muutakaan ei Lapin hiljaisimmilla teillä juurikaan ole. Emme nähneet esimerkiksi yhden päivän ajomatkan aikana (Enontekiöstä Inariin) yhtä ainoaa kahvipaikkaa. Yksi kahvipaikan kyltti tien vieressä oli, mutta itse kahvila jäi vähän arvoitukseksi. Oliko sitä vai eikö sitä ollut? Toisaalta kahviloiden vähäisyys ei ole mikään ihmekään: näimme nimittäin samaisen päivän aikana sadan kilometrin matkalla yhteensä kolme autoa. Eivät taitaisi kahvilat oikein lyödä leiville näillä kulmilla?

Mietin sitäkin, että jos auto hajoaisi esimerkiksi jossakin Puljun erämaan tienoilla, kauankohan kestäisi, ennen kuin apu tulisi.

Tie Puljun erämaan halki.



Hietatievat. Hietatievat ovat dyynialue, joka syntyi jääkauden lopulla, kun tuuli kuljetti mannerjäältä hienoa hiekkaa ja kasasi sitä dyyneiksi.
Tuli ajeltua varsinkin kyseisen Enontekiö-Inari -päivän aikana melkoisia kärrypolkuja. Yhdellä tiellä sai pelätä, että auton pohja ottaa maahan kiinni, ja toisella sai pelätä irtokiviä. Kolmas tie oli niin mutainen, että auto oli sen jälkeen aika hurjan näköinen.

Jos oikopolku lyhentää matkaa 38 kilometriä, niin eiköhän me se oteta. Ihan ajokelpoinen tie kumminkin.






Olin käynyt ennen matkaa silmälääkärillä silmien vuotamisen takia ja saanut silmiini antibiootti-kortisonikuurin. Erittäin paksut silmätipat ja automatkailu ovat vähän huono yhdistelmä, kun näkökyky sumenee tippojen ottamisen jälkeen pitkäksi aikaa. Mutta kun silmiä räpytteli tarpeeksi, niin johan tiekin taas näkyi. 

Autiotupa jäi viime kesän Lapin-pyrähdyksellä näkemättä, mutta nyt pääsin näkemään sellaisenkin. Pokan lähistöltä löytyi Taatsin autiotupa, joka tuntui olevan vieraskirjan mukaan varsin aktiivisessa käytössä.

Taatsin autiotupa.


Tuvassa oli pari lavettia, tulisija ja pöytä, ja ulkona oli huussi (kävin testaamassa) sekä puuvaja, jossa oli klapeja isältä pojalle.

Seinällä oli myös autiotuvan säännöt. Autiotupa on metsähallituksen omistama, aina avoinna oleva tupa, jossa retkeilijät voivat levähtää ja ruokailla sekä yöpyä tilapäisesti yhden yön. Minusta on todella hienoa, että Suomessa on retkeilijöille tällaisia palveluita. Itse en kuitenkaan pystyisi autiotuvassa nukkumaan, sillä minusta olisi kauheaa nukkua tuntemattomien ihmisten kanssa samassa tilassa. Tuvassa yöpymiseen liittyisi aina myös sellainen jännitysmomentti, että onko tuvassa tilaa vai ei - autiotupamajoituksessa kun nopeat syövät hitaat.

Tuvassa oli ruokatarpeita, jotka saivat ihmettelemään, kuuluvatko tällaiset tuotteet yleensäkin autiotuvan varusteisiin. Hyllyllä oli muun muassa Watsa-espressoa ja raakasuklaantekopaketti. Aikamoisia hifistelijöitä nuo retkeilijät. 😀

Taatsin autiotupa saattaa olla varsin suosittu siitäkin syystä, että sen lähistöllä sijaitsee yksi Lapin mahtavimmista seidoista. Seidat ovat saamelaisen muinaisuskon pyhiä paikkoja, joita palvottiin ja joille uhrattiin. Seitoja olivat esimerkiksi epätavalliset kalliomuodostelmat, jättimäiset kivikasat tai isot luonnonkivet. Metsästäjä saattoi ennen metsälle menoa käydä hyvittelemässä seitaa ja lupaamassa sille osan saaliistaan. Hyvää onnea tuottamaan uhrattiin esimerkiksi koruja tai rahaa.

Taatsin seita sijaitsee hienolla paikalla Taatsijärven rannalla. Taatsijärvi on muodostunut rotkon pohjalle, ja kymmenen metriä korkea kivipaasi eli Taatsin seita, on vaikuttava näky ylhäältäkin katsottuna.



Koska satoi vettä ja maaperä oli varsin liukas, ei huvittanut lähteä liukastelemaan rinteeseen ja katsomaan seitaa alhaalta käsin.

Inarin keskustaa.




Tämäkin kävelylenkki Inarin lähellä (Tuulijärvellä) jäi torsoksi, kun edessä odottivat niin suuret lammikot, että olisi tarvittu saappaita.


Inarin lähellä on myös näköalapaikka, Tuulispää, josta avautuvat hienot näköalat Inarijärvelle. (Paikka sijaitsee noin seitsemän kilometriä Inarista etelään. Nelostieltä käännytään oikealle Inarin radio- ja tv-asema -kyltin osoittamaan suuntaan ja ajetaan maston juurelle.) Maston juurelta ei näkynyt sateella tietenkään mitään, mutta onneksi ajoimme etelään päin mennessämme saman paikan ohi toistamiseen, ja koukkasimme katsomaan maisemia uudelleen. Sanoisin, että kannatti. 



Inarista jatkoimme Sevettijärven kautta Näätämöön ja kohti Norjaa.

Joillakin poroilla oli aivan huikeat sarvet! Miten ihmeessä ne voivat olla niin suuret?

Porot ovat vaan niin ihania.


Lapissa on lukemattomia asioita, jotka aiheuttavat ihmetystä etelän ihmisessä. Yksi ihmetyksen aiheista olivat tällaiset kiviröykkiöt, joita näkyi matkan aikana todella paljon.

Googlettelin hieman ja mietin, voisiko kyse olla muinaisrannasta (toiselta nimeltään ilmeisesti pirunpelto). Muinaisrantahan on syntynyt niin, että jäätikkö on kerännyt vetäytyessään kiviä kasaan ja vesi on hionut niitä pyöreiksi.

Näätämö on siitä harvinainen lappilainen kylä, että siellä on kaksi kauppaa. On NordMarket sekä K-Market. Ilta-Sanomatkin on kirjoittanut alle 100 asukkaan Näätämön hulppeista palveluista. Kahden kaupan kylä tuntuu olevan Lapissa oikeasti luksusta, sillä esimerkiksi Utsjoella on vain yksi kauppa, joka sekin sulkee ovensa lauantaina jo neljältä. Tällaisen etelän lukuisiin palveluihin tottuneen on vaikea uskoa, miten vähän palveluita Lapin perukoilla voi olla. 

Nyt kun olimme Näätämön kauppakeskittymässä, päätimme hankkia illaksi lohta. Norja ja Jäämeri olivat vain kivenheiton päässä, joten lohi olisi Näätämössä varmasti tuoretta. Kävi kuitenkin ilmi, että tuoretta lohta ei ollut sen enempää NordMarketissa kuin K-Marketissakaan. (Lihatiskit kyllä notkuivat.) K-Marketin lihatiskin mies kertoi, että lohta oli saatavilla vain vakuumipakkauksissa. "Ei täällä taida olla kenelläkään lohta. Kirkkoniemi on lähin paikka, josta sitä ehkä saisi. Paikallisiltakin voisitte sitä kysellä, jos vain saatte jonkun paikallisen kiinni." Kun kuulimme, että Kirkkoniemeen olisi 50 kilometrin matka, päätimme tyytyä pakettiloheen. Myöskään tuoretta tilliä tai irtoperunoita ei ollut saatavilla, mikä pistikin toteamaan, että näillä tienoilla ei varmastikaan kannata lähteä kauppaan ostoslistan kanssa, vaan ensin kannattaa katsoa, mitä kaupassa on saatavilla.

Näätämöjokea Norjan puolella.



Hieno Skoltefossen.
Ilmeisesti jonkinlaisia kalanpyydystysjuttuja.
Norjan rannikko oli minusta varsin kaunis, vaikka tietysti sekin olisi näyttänyt aurinkoisella ilmalla paremmalta.







Tässä oli tämä ensimmäinen kooste. Toinenkin pläjäys on vielä tulossa, ja se sisältää jo vähän aurinkoisempia kuviakin. En tosin tiedä, milloin tuo toinen osa mahtaa tulla. Olen nimittäin menettänyt lopullisesti järkeni ja lähdössä taas tien päälle. Mentävä on, mennä mun täytyy.

26 kommenttia:

  1. Upean näköistä, kyllä on kaunista tuolla. Olen kerran vain käynyt Lapissa, elokuussa v. 2004, ja olimme Rovaniemellä,emme kauheasti poikenneet sieltä mutta kävimme esim, Ranuan eläinpuistossa. Kuulostaa melkein oudolta että lohta oli niin vaikeaa löytää, Sua on näköjään nyt purrut joku reissukärpänen;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranuan eläinpuistossa haluaisin minäkin käydä! Jotenkin se on niin sivussa, ettei sinne ole koskaan muka aikaa mennä.

      Juu, reissukärpänen on puraissut, pahemman kerran. :-)

      Poista
  2. Kivoja reissukuvia.
    Minäkin olen haaveillut jo pidempään koko perheen ruskaretkestä. Mutta en ole uskaltanut lähteä reissuun huonon sään pelossa. Minä vielä kestäisin kehnompaakin säätä, mutta lapsille tulee tylsää ja tappelu alkaa ja sitten menee hermo minulta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säät voisi laskea myös Lapin huonoihin puoliin. Koskaan ei tiedä, millainen ilma siellä tulee olemaan, mutta voi olla melko varma siitä, ettei hellettä tule ainakaan olemaan. Kyllähän se vähän mielialaa latistaa, jos sataa ja on kylmä. vaikka kuinka yrittäisi olla iloisella mielellä.

      Poista
  3. Minä olen luovuttanut meidän lasten suhteen. Ovat niin kaupungissa kasvaneita, etten haikaile Lappiin koko perheenä. Mutta joskus teemme tämän(kin) reissun isännän kanssa. Jos järki on päässä ja joskus rahaa tilillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ne lapset rupeavat sitten joskus aikuisina haikailemaan Lappiin. :-) En minäkään muista, että minulla olisi nuorempana ollut mitään kiinnostusta Lappia kohtaan, mutta nyt siitä tuntuu tulleen miltei pakkomielle.

      Poista
  4. Omasta Lapin matkasta on aikaa hirveän paljon - olin silloin rippikouluikäinen. Lista vierailtavista paikoista vain kasvaa. Hyviä matkoja sinulle ja matkakertomuksia odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Kiva että jaksat olla matkassa mukana. <3

      Poista
  5. Hienoja kuviä säästä huolimatta. En pystyisi minäkään nukkumaan noissa majoissa.

    VastaaPoista
  6. Hei, nyt on pakko vastata, sillä mulla on "kesämökkI" kylässä, johon tuo Sauvu kuuluu. Sauvulle on aina kiva hiihtää ja nauttia eväitä, joskus paista lättyjä tai makkaraa. Sääli, että ilmat olivat teillä aika huonot, sillä maisemat Enontekiöltä päin ovat melko hienoja - ja tiet, no ajattavia. Tuossa Norjan vuonossa olevassa kuvassa on kalankasvatuskasseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Helena! Sauvun kota olikin oikein mukava paikka. Siellä kävisi mieluusti toistekin.

      Ja kiitos että kerroit, mitä nuo kalasysteemit ovat. Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa! :-)

      Poista
  7. Komeita maisemia, kyllä tuolla kelpaa lomailla. Meidän yksi kaverikin on juuri reissaamassa Lapissa, Kilpisjärvellä ja Norjankin puolella. Uskomattoman kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lappi on ihana. <3 Harmi vain, kun säät ovat siellä niin arvaamattomat!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina! Lämpimästi tervetuloa! :-)

      Poista
  9. Oijoi miten upeita kuvia olet ottanut!! Niin kaunista Lappia!! Kiva oli olla reissussa "mukana" kuvin:)😍♥ Tuolla sitä tuntee kyllä itsensä pieneksi...keskellä ei mitään:) Se on kaamea klisee, mutta siellä silmät ja sielu tosiaan lepää!! Tuo tulistelu on oikein mukavaa puuhaa...enkä kyllä tiedä mitään niin hyvää kuin nuotiomakkara tunturi/jänkhä-kävelyn päälle:) Ihanaa alkanutta syksyä sinne!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Päden paja. Olisipa ollut aurinkoista, niin olisi saanut paljon kauniimpia kuvia. :-( Mutta aina ei saa sitä, mitä tilaa. :-D

      Ihanaa syksyä sinullekin! <3

      Poista
  10. Kiva oli katsella kuvia ja laita ihmees yöpymis/majoitus kuvat myös.
    En ole koskaan ollut lapissa ja voin sanoa ettei varmaan ikinä tule käytyäkään . Jollei väkisin viedä :)))
    Toinen paikka joka ei kiinnosta on Islanti. Pari vuotta sitten olisin halvalla päässy kaveriporukan mukana mutta en lähteny kun ei kiinnostanu :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no ymmärrän, että Lappi ei vedä puoleensa kaikkia. Minut Lapin-hulluus on vallannut ilmeisesti totaalisesti.

      Islantikin kiinnostaisi, mutta siellä on sama ongelma kuin Lapissa, eli säät ovat lähes poikkeuksetta huonot. Katselimmekin taannoin ukkelin kanssa Islannin-matkoja, mutta ukkeli on yhtä kiinnostunut Islannista kuin sinäkin. :-D

      Mukavaa päivän jatkoa!

      Poista
  11. Oi hitsi, pitäiskin lähteä road trippaamaan Lappiin. Ja porot, ne vaan on ihan parhaita! :)

    VastaaPoista
  12. Upea ja asiaa täynnä oleva postaus! Kiitos että jaksat näitä laitella ja laita vaanlisää tulemaan, luen kyllä vaikka joskus jää kommentointi myöhemmäksi jne. Lappi kiinnostaa, vaikka olen siellä jokus käynytkin mutta aina voi mennä uudelleen. Mukavia reissuja ja reissaa ihmeessä kun kerran voit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Esther Helmiä! <3 Olenkin jo palannut viimeisimmältä reissultani, ja seuraava postaus on juuri työn alla. Että varo vaan, kohta saatat joutua lukemaan taas jotain mammuttipostausta. :-D

      Ja nyt taidan viihtyä hetken aikaa kotona. Ehkä. ;-)

      Poista
  13. Oi miten ihania tunnelmia <3 Mää oon täällä tosi jälkijunassa, kuten vähän kaiken (kivan) kanssa viime aikoina. Sellasta se vaan välillä on.

    Mielenkiinnolla lukisin ne muutkin osat, jos vaan satut innostumaan jossain vaiheessa :) Ite en oo koskaan käynyt korkeammalla kuin Hettassa, ja sitä kautta yli Kautokeinossa. Vaikka ko. viikosta on jo tosi kauan, lämmöllä muistelen niitä ainutlaatuisia maisemia.

    Jäinpä itekin miettimään, että mistähän tuo tulistelu -termi on omaan puhekieleen alunperin tullut. Ehkä kansanperinteisistä harrastuspiireistä kenties? Tosi hyvin voi kyllä olla, että sinne se taas on tullut alunperin juurikin Lapista.

    Kiitos kovasti tästä kertomuksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus elämä menee tosiaan sellaista vauhtia, ettei kyydissä tahdo pysyä. Muistahan levätäkin välillä. <3

      Katsotaan, jos vaikka innostuisin joskus näpyttelemään sen toisenkin osan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että pitää vaihteeksi kirjoitella jotain ihan muuta kuin näitä matkajuttuja.

      Nyt kun olen tottunut käyttämään tuota tulistelu-sanaa, en oikein ymmärrä, miten olen aiemmin saman asian edes ilmaissut. Esimerkiksi 'tehdä tulet ja istua nuotion ääressä' kuulostaa tosi kököltä ilmaisulta tulisteluun verrattuna. Kävin uteliaisuuksissani kurkkaamassa, löytyisikö tulistelu Kielitoimiston sanakirjasta, mutta ei sitä löytynyt.

      Mukava, että ehdit pyörähtää täälläkin. <3 Minullakin on jäänyt reissaamisen aikana blogimaailma vähän retuperälle, enkä ole tainnut käydä lukemassa sinunkaan kuulumisiasi. Täytyy tehdä siihen asiaan nyt muutos. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3