Jos pää on mennyttä, ei kannata murehtia kampauksesta.


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Autojunalla pohjoiseen

Kävin elokuun lopussa pienellä Lappi-turneella, ja matkustin ensimmäisen kerran elämässäni autojunalla. Lapissa on tämmöisen etelän ihmisen näkökulmasta se huono puoli, että se sijaitsee niin tolkuttoman kaukana. Jos täältä pääkaupunkiseudulta lähtee automatkalle Lappiin, saa ajaa hullun lailla, ennen kuin pääsee edes varsinaisen matkan lähtöpisteeseen.

Kilometrejä laskiessani ja välimatkoja harmitellessani muistin, että onhan niitä autojuniakin. Mitähän matka sellaisella maksaisi? VR:n hinnat tuntien arvelin, että autojunamatkustaja saisi kaivaa kuvettaan oikein kaksin käsin. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun selvisi, että kahden henkilön ja yhden auton matka Helsingistä Kolariin maksaisi 230 euroa. Hintaan kuului myös oma makuuhytti, jossa oli suihku ja wc. Vertailin autojunalla matkustamisen ja pohjoiseen asti ajamisen hyviä ja huonoja puolia, ja vaaka kallistui lopulta selvästi autojunan puolelle. Autojunalla säästyisi ajamisen tuskalta, sillä tuskaahan pidemmän matkan ajaminen on, jos ainoana tarkoituksena on päästä perille. Autojunalla matkustettaessa ei kuluisi rahaa bensaan, kun auto kulkisi junan kyydissä (mikä oivallus!). Autojunalla säästyisi myös yhden yön majoitukselta, kun pitkän ajopäivän päätteeksi olisi kumminkin pakko nukkua jossakin. Kaiken lisäksi - ja tämä oli minulle se kaikkein ratkaisevin tekijä - autojunalla olisi perillä jo aamusta, virkeänä ja heti valmiina päivän seikkailuihin!

Niin sitten varasin autojunamatkan Kolariin, koska Kolari oli pohjoisin paikka, jonne autojunalla pääsee. 😀 Ukkeli ehdotti, että miksi ette tulisi paluumatkallakin autojunalla, ja harkitsin tätäkin vaihtoehtoa pitkään ja hartaasti. Lopulta totesin, että ajatus etukäteen lukkoon lyödyistä aikatauluista ahdisti niin kovin, että olisi parempi tulla takaisin ajamalla. Viimeinen päivä menisi kuitenkin ihan vituralleen, kun pitäisi koko ajan vilkuilla kelloa, että joko pitää olla autojuna-asemalla. Ajaessa saa ainakin mennä oman aikataulunsa mukaan.

Autojunalippua varatessa pitää päättää, kuormaako auton junaan itse vai antaako kuormauksen VR:n työntekijöiden tehtäväksi. Auton ajaminen ahtaaseen junaan jännitti minua aika tavalla, mutta päätin kuitenkin yrittää selvitä hommasta itse. Ei kai junaan ajaminen voisi olla paljon sen vaikeampaa kuin laivaan ajaminenkaan? Kävin kuitenkin lähtöä edeltävällä viikolla tutkailemassa Pasilan asemaa ja autojen lastauspaikkaa, jotta reitti olisi sitten lähtöpäivänä selvä. Pasilaanhan on nousemassa uusi asemarakennus, ja käytössä on tällä hetkellä vain tilapäinen asema. Koko aseman seutu on yhtä rakennustyömaata, ja autojuna-asemallekin mennään kiertotietä.

Autot kuormataan junaan huomattavan paljon ennen junan lähtöä. Kun juna Kolariin lähtee kello 18.21, autot kuormataan junaan kello 16.54 ja 17.44 välisenä aikana. Olin kuormauspaikalla aivan liian aikaisin, jo puoli viiden jälkeen, mutta sepä ei haitannut, sillä kuormaaminen oli jo aloitettu.

Pelottavan näköinen kuormauspaikka.
Lähtöselvitys toimi samaan tapaan kuin satamassakin, eli paperit ojennettiin auton ikkunasta lähtöselvityskoppiin. Opastus oli hyvin lyhytsanaista, ja jäinkin hieman epätietoiseksi siitä, mitä minun piti seuraavaksi tehdä. Lähtöselvitysmies oli käskenyt ajaa vasemmanpuolimmaisen rampin takaa oikealle, koska automme lastattaisiin kuulemma alatasolle. Minulle ei kuitenkaan ollut tullut selväksi, lastattaisiinko autoni heti, vai pitikö minun pysäköidä auto ja jäädä odottamaan. Ajoin lopulta niin pitkälle kuin ilkesin ja jäin siihen odottamaan. Kaipa minut tultaisiin ajamaan siitä muualle, jos olin väärässä paikassa.

Mitäs nyt sitten?

Kuormausohjeissa oli sanottu, että vain auton kuljettaja saisi tulla kuormauspaikalle ja että matkatoverit ja suuremmat matkatavarat piti jättää Pasilan asemalle odottamaan. Koska olin lukenut ohjeet suurella pieteetillä ja myös toiminut niiden mukaan, en voinut muuta kuin istua autossa yksin ja ihmetellä.

Moni muu ei ollut näitä sääntöjä kuitenkaan noudattanut, vaan kuormauspaikalle tultiin koko perheen voimalla ja isojen matkalaukkujen kera. Kuormauspaikan vieressä oli sentään mukava odotustila, jossa muu perhe saattoi odotella.



Minua ihmetytti myös venäläisten ja muiden ulkomaalaisten suuri osuus autojunamatkustajista. En tiedä, sattuiko autojunaan tuona päivänä poikkeuksellisen paljon ulkomaalaisia, vai ovatko ulkomaalaiset ylipäänsä innokkaampia autojunan käyttäjiä kuin suomalaiset.  

Aikani odoteltuani lastausmiehet siirsivät alatason edessä olleen punaisen tötterön pois ja viittilöivät minua ajamaan sisään.

Ei ahtaan paikan kammoisille!

Renkaiden eteen ja taakse laitettiin tuollaiset metallistopit, jotta autot eivät pääsisi liikkumaan matkan aikana. Sitten vain loput tavarat autosta mukaan ja kävellen kohti Pasilan asemaa.

Asemalla odottaminen oli pitkästyttävää, sillä tilapäisen aseman palvelut ovat hyvin rajalliset, ja kylmäkin asemalla oli. Oli loppujen lopuksi miellyttävämpää odotella junaa asemalaiturilla, kun sinne sentään paistoi aina välillä aurinko.

Lopulta juna kumminkin saapui asemalle ja oli aika etsiä oma makuuhytti. Hyttejä on kahdessa kerroksessa: yläkerrassa ovat suihkulla ja wc:llä varustetut hytit, ja alakerrassa ovat pelkät makuuhytit, joiden matkustajat käyttävät käytävällä olevia yhteisiä vessoja ja suihkuja.

Yläkerran makuuhyttejä.

En ollut odottanut hytiltä oikein mitään muuta kuin että se olisi pieni, ja pienihän se olikin. Kyllä hyttiin kumminkin kaksi ihmistä mahtui, jos ei nyt ihan samalle neliölle samaan aikaan tunkenut.


Kylppäri oli erittäin kompakti vessan ja suihkun yhdistelmä. Keskellä olevaa seinää kääntämällä tilasta tuli joko vessa tai suihku.

Nyt se on vessa.
Ja nyt se on suihku.

Hytin varustetaso oli iloinen yllätys.



Kummallakin sängyllä odotti kaksi pyyhettä sekä vesipullo, ja vessan hyllyssä oli suihkumyssyt, saippuaa ja mukeja.


Kummankin sängyn vieressä oli herätyskello ja radio (josta ei kuitenkaan kuulunut mitään), pistorasia sekä näppärä lokero, johon saattoi laittaa yöksi vaikkapa vesipullon ja kännykän.

Tyytyväinen matkustaja. 😊



Hyttimme oli käytävän päädyssä, koska olin ajatellut, että käytävän päässä oleva hytti saattaisi olla parempi kuin keskellä oleva. En tiedä, oliko hytin sijainnilla loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä. Hytit eroavat toisistaan kuitenkin sillä tavalla, että päätyhyteissä ei ole alasängyn alla säilytystilaa laukuille, kuten keskihyteissä on, vaan säilytystilana toimii kummankin sängyn takana oleva matkatavarahylly. Päätyhyteissä on myös suksiremmit, joihin sukset saa kiinnitettyä.

Matkatavarahylly seinässä.





Invahytti (säilytystila sängyn alla).
Inva-wc.

Ravintolavaunu oli yllättävän pieni, kun ottaa huomioon matkan pituuden. Pian junan lähtemisen jälkeen ravintolavaunussa oli vielä myös hyvin väljää.

Lihapullat. Oli muuten yllättävän hyvä annos ollakseen junaruokaa!
Ehkä monet ottavat junaan mukaan omat eväät ja syövät mieluummin niitä kuin junan kalliihkoa ruokaa. 

Omia juomia ihmisillä tuntui ainakin olevan, ja eräskin jo vähän varttuneempi rouva istui hytissään ovi auki siemailemassa viiniä. Ihmisillä tuntui muutenkin olevan tapana istua hyttiensä ovet auki, siis vähän niin kuin laivallakin. Ohi kulkiessa tulikin aina vahingossa pällisteltyä toisten hytteihin.

Juna tuntui olevan joillekin matkustajille oikein dokauspaikka, ja mikäs siinä oli ollessa, kun ravintolakin oli auki puoli kahteen asti yöllä. Ravintolan sulkeuduttua olikin sitten hyvä suunnistaa hyttiä kohti tai, mikä vielä parempi, jäädä käytävään örveltämään. Minulla ei ole tapana huutaa varsinkaan tuntemattomille ihmisille, mutta noina pikkuyön tunteina, kun uni ei ollut tullut silmääni vielä ollenkaan, käämini paloivat. Mitään ajattelematta syöksyin ovelle pyjamassani ja unimaski otsalla ja kiljuin käytävässä kokousta pitäneille miehille, että menkää muualle siitä mongertamaan; ihmiset yrittävät nukkua täällä!

Aamulla näitä baariveikkosia nukuttikin sitten niin makeasti, että naapurihytin mies meinasi ajaa asemansa ohi. Eri hytissä nukkunut kaveri syöksyi asemalla herättämään hänet, jotta hän pääsi junasta ulos.

Tampere kello 21.20. Näyttää olevan shortsikeli!


Minulla oli suuria vaikeuksia saada nukutuksi, vaikka sängyssä ei ollutkaan mitään moittimista. (Tyynyä olisin ehkä voinut moittia, mutta minulla oli oma tyyny mukana. 😎) Eihän siinä nyt saa mitenkään nukuttua, kun pitää ihmetellä kaikenlaista. "Missä me nyt olemme?" "Miksi me tässä pysähdyimme?" "Näkyykö ikkunasta jotakin?" "Miksi emme lähde jo liikkeelle?" "Liikkuuko tämä vai ei?" "Mikä ääni tuo oli?" Sain nukutuksi oikeastaan vasta sen jälkeen, kun juna oli lähtenyt Oulusta, mikä oli joskus puoli viiden jälkeen aamulla. Ei siis puhettakaan siitä, että olisin ollut herännyt Kolarissa virkeänä, kuten olin etukäteen suunnitellut!

Juna saapui Kolariin vähän ennen yhdeksää aamulla.

Kolarissa! Voiko tämä olla tottakaan!


Juna jätti matkustajat asemalle, minkä jälkeen automatkustajien piti kävellä parinsadan metrin matka laiturien päässä olevalle autojuna-asemalle. Kotvasen kuluttua veturi toi autonkuljetusvaunut ja peruutti ne rampille.

Tuolla se meidänkin auto jossain on! (Toivottavasti.)




VR:n mies kuului sanovan jollekulle, että ensin tuotaisiin nämä kaksi autonkuljetusvaunua ja sitten myöhemmin vielä yksi, joka sekin oli tulossa Helsingistä. Kukaan ei tuntunut olevan selvillä, missä vaunussa oma auto oli. Yksikin pariskunta kävi koko autonkuljetusvaunun läpi, ja kun heidän autoaan ei löytynyt, he tulivat siihen tulokseen, että auton täytyi olla sitten siinä toisessa vaunussa.

Sinne vain muiden perään etsintäretkelle!
Ei ole tämä, eikä ole tämäkään...




Reitti selvä!




Kaikki tämmöinen ylimääräinen sählinki on minusta ärsyttävää, kun ajattelee, miten pienillä muutoksilla asiat saataisiin korjattua. Ei luulisi olevan iso asia esimerkiksi numeroida autojenkuljetusvaunut ja ilmoittaa kuormauspaikassa matkustajille, minkä numeroisessa vaunussa kunkin auto on.

Yhteenvetona voisin sanoa, että näin ensikertalaisena olisin kaivannut runsassanaisempaa ohjeistusta autojen kuormaamisessa ja purkamisessa, ettei olisi tarvinnut koko ajan arvuutella. Kokonaisuutena matka sujui kuitenkin hyvin, eikä autojunasta löytynyt juurikaan moitittavaa - paitsi joidenkin matkustajien osalta. Konnarin huumorikaan ei loppunut, vaikka matkustajat kyselivät kuinka tyhmiä tyyliin "rupeaako tämä juna kulkemaan jossain vaiheessa kovempaa, vai kuljemmeko koko matkan näin hitaasti?". 😃 En siltikään tiedä, valitsisinko autojunan vai ajamisen, jos lähtisin nyt pohjoiseen. Kummassakin on puolensa. Voi olla, että jos olisin yksin matkassa, valitsisin autojunan; jos kaverin kanssa, ajamisen.

18 kommenttia:

  1. Olipa kuule kiva postaus 😊 En ole minäkään koskaan mennyt autojunalla, vaikka miehen ammatin puolesta meidän lähes kuuluisi olla konkareita. Taitaisin itse kuitenkin jättää auton VR:n sählättäväksi.

    Junan ravintolavaunun ruokia olen maistanut ja joka kerran yllättynyt positiivisesti. Pointsit siis Avecralle 👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. :-)

      Auton ajaminen junaan oli loppujen lopuksi yllättävän helppoa, mutta vielä helpompaahan se olisi, jos joku muu sen tekisi. :-)

      Minä en varmaan ole koskaan ajatellut autojunavaihtoehtoa aiemmin siksi, että olen ajatellut sen olevan niin kallis. Ihmeen halpa tuo kumminkin oli, kun ajattelee, että yhden hengen vajaan neljän tunnin junamatka istumapaikalla maksaa jo melkein viisikymppiä!

      Poista
  2. Me ollaan muutaman kerran menty yöjunalla pohjoiseen. Ollaan koko viisihenkinen perhe yövytty tuollaisessa samanlaisessa junanhytissä, nuorimmainen kun on ollut vielä niin pieni, ettei häntä laskettu matkalaiseksi ja muutkin lapset sen ikäisiä, että heidän lasketaan mahtuvan vanhempien kanssa samaan hyttiin. Toissa kesänä meillä oli autokin reissussa mukana Rovaniemelle asti, sieltä ajeltiin sitten takaisin etelään omalla ajalla. Me otettiin ihan suosiolla tuo autonjunaankuormauspalvelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksistasi! Näin nytkin junassa muutaman lapsiperheen, jotka majoittuivat samassa hytissä. Pienihän se hytti on, mutta kyllä perhekin siinä varmasti yhden yön viettää.

      Minusta se kuormauspalvelu vaikutti niin monimutkaiselta (vaikkei se tosiassa sitä varmasti olekaan), että ajattelin, että on helpompi ajaa auto junaan itse. Rohkaistuin myös tästä ensimmäisestä kerrasta niin, että varmasti ajan auton ensi kerrallakin itse. Eipähän ainakaan tarvitse vaivata VR:n ukkoja. :-/

      Poista
  3. Hyvä postaus! Me suunnitellaan lappiin menoa ja täältä meiltä asti siis ensin laivalla suomeen ja sitten autojunalla lappiin, pitkä on matka. Toinen vaihtoehto lento ja auton vuokraus, no sekin ok.
    Olen yhden kerran ollut autojunassa, alppien alta ja oli kokemus! Tunneli ja ihan pimeetä, istut itse autossa ja näet kuinka kallion seinät ovat muutaman sentin päässä. Odotin koko ajan että milloin ollaan perillä. Nykyään siellä on tuo uusi tunneli se on kokematta, ehkä saa ollakin :) Mutta muuten tuo on helppoa matkustamista ja varsinkin lasten kanssa rentouttavampaakin. Kerrotko vielä erikseen Kolarin reissustasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tästä oli jotain iloa!

      Minäkin mietin tuota lento+autonvuokraus -yhdistelmää, mutta se olisi tullut aivan liian kalliiksi. Sitä paitsi lentokoneeseen voi ottaa vain rajallisen määrän tavaraa, joten on parempi mennä omalla autolla senkin takia. Mukana kun pitää olla kaikki ongista ja lapioista lähtien. :-D

      Autojuna Alpeilla kuulostaa tosi hienolta! Minä olen joskus nuorempana ajellut Alpeilla vanhempien kanssa, ja ne pitkät tunnelit olivat kyllä hieno kokemus! Olisiko pisin ollut (silloin) 17 kilometriä tai jotain.

      Toki kirjoittelen vielä Lapin-matkasta erikseen. Kolarissa emme edes käyneet (muuta kuin rautatieasemalla), mutta muuten tuli pyörittyä Lapin mailla aika tehokkaasti. :-)

      Poista
  4. Hei, kiitos tästä. En ole tullut ajatelleeksi koskaan, että näinkin voisi tehdä. Minä halajaisin joskus sitten sinne Jäämerelle. Sitten, kun ollaan miehen kanssa joskus kaksin, me lähdetään autojunalla niin pitkälle kun pääsee ja jatketaan sieltä sitten ajaen eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava jos sait tästä ideoita! Autojuna on minusta tosi näppärä vaihtoehto puuduttavalle ajamiselle, joten suosittelen lämpimästi.

      Jäämerelle haluaisin minäkin! Ehkäpä menen sinne seuraavaksi. :-)

      Poista
  5. Me olemme aikoinaan menneet monta kertaa Lappiin hiihtämään autojunalla. Silloin oli vielä niitä sinisiä vanhoja junia, joissa oli 3 makuupaikkaa hytissä. En yleensä saanut nukuttua lainkaan. Suurin ongelma oli hytin kuumuus? Oliko noissa vessallisissa hyteissä mahdollisuus säätää ilmastointia itse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se unohtuikin sanoa, että ilmastointi oli säädettävissä. Hytin sai juuri niin kylmäksi kuin halusi!

      Poista
  6. Oo miten loistoidea toi autojuna, kiitos paljon hauskasta esittelystä! Mää heti katoin, että pääsiskö Oulusta Kolariin, mutta ei anna sellasta vaihtoehtoa. Höh!

    Voi että, Lapin kuvia ootellessa :) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit. <3

      Voi olla, että Oulussa pääsee vain autojunan kyydistä pois, ainakin pohjoiseen päin mentäessä. Harmillista.

      Poista
  7. En enää edes muistanut autojunien olemassaoloa. Kiva oli lukea miten se toimii. Ja onhan sitten kivempi lähteä ajelemaan vasta perillä eikä turhaan väsyttää itseään etukäteen pitkällä maatkalla. Niin ainakin kuvittelisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ainakin on kiva, ettei tarvitse itse ajaa, vaan joku muu hoitaa hommat. Vielä jos saisi junassa nukuttua, niin saisi rahoille täyden vastineen. :-)

      Poista
  8. No nyt tulin uteliaaksi. Millä tavalla se kuormauspalvelu vaikutti monimutkaiselta?
    Mua arveluttaisi ajaa itse sisään kun ahtaat paikat ja minä ei sovita yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun auton avaimet ja jokin lipun saateosa olisi pitänyt toimittaa jonnekin postilaatikkoon puoli tuntia ennen kuormauksen alkua. Parempi vaan ajaa auto itse, niin ei tarvitse etsiä postilaatikoita ja saatelappuja. :-)

      Poista
    2. Me käytiin ihan vain viemässä avaimet ja näyttämässä liput sellaisella luukulla virkailijalle siellä autonlastausalueella. Ei ollut vaikeaa ollenkaan! Hankalampaa oli tulopäässä ymmärtää, että mistä saamme taas autonavaimet käteemme... Ensin nimittäin neuvottiin, että avaimia pitäisi itse käydä asemalta hakemassa, mutta käytännössä autot tulivatkin sitten kyllä ihan kaikessa järjestyksessä junasta avaimineen kaikkineen.

      Poista
    3. Kiitos paljon tiedosta! Ajattelinkin, että ei se varmaan niin vaikeaa ole kuin miltä se minusta tuntui. Kyse on varmaan siitäkin, että minulle taitaa olla luontevinta pitää ohjakset aina omissa käsissä.

      Poista