Avioliitto on vain hienompi ilmaus sille, että adoptoi aikuisen miehen, jota tämän vanhemmat eivät enää huoli.


torstai 13. heinäkuuta 2017

Parisuhdekriisejä ja Chichén Itzá

Olen palannut kotiin, ja kokemuskiintiöni on nyt niin täynnä, etten halua tehdä mitään erityistä vähään aikaan. Haluan vain katsella telkkaria, lukea kirjoja ja mietiskellä syntyjä syviä. Dieetillekin pitää ryhtyä. Huomasin nimittäin järkytyksekseni painoni kohonneen loman aikana sen verran, että nyt on aloitettava kurinpalautus. Kummallista, etten huomannut painon nousua loman aikana, vaan totuus valkeni vasta kotona, kun kaikki vaatteet kiristivät, eikä peili meinannut riittää. Kaiken lisäksi kuvittelin syöneeni lomalla suhteellisen maltillisesti (kaikkia iltapalaksi kahvilasta haettuja kakkupaloja ei lasketa). Ilmeisesti nestemäisessä muodossa olevat kalorit lihottavat yhtä lailla kuin kiinteässä muodossa olevatkin eivätkä vain sujahda kehon läpi, kuten olin ajatellut. 😳 Onneksi tiedän, miten kiloni lähtevät, mutta ärsyttää se tosiasia, että kilot eivät lähde yhdessä päivässä, vaan siihen menee aikaa. En yhtään jaksaisi katsella itseäni tämmöisenä. On epäreilua, että kilojen kartuttaminen on niin helppoa mutta niiden karistaminen niin vaikeaa.

En yhtään ihmettele, että kesäloma on monelle parisuhteelle koetinkivi ja että avioerot lisääntyvät loman jälkeen. Koetuksella se oli parisuhde välillä meilläkin, eikä asiaa yhtään helpottanut se, että mukana oli 20 ukkelin sukulaista. Suurimmat myrskyt kohtasimme kuitenkin kaksistaan ollessamme. Kun on toisen kanssa yhdessä 24/7, ristiriitoja ja ongelmia ei pääse pakoon, ja matkalla eteen tulevat yllättävät tilanteet saattavat näyttää toisesta usein ihan uusia puolia ja kiristää tunnelmaa entisestään. Kävi kuitenkin sillä lailla onnelllisesti, että ristiriitatilanteet ajoivat meidät puhumaan asioista kerrankin oikein perusteellisesti. Meidän riitammehan johtuvat usein yksinkertaisesti väärinkäsityksistä, kun toinen kuvittelee tietävänsä, mitä toinen ajattelee. Nyt tuntuu, että ymmärrämme toisiamme taas hieman paremmin ja että olemme entistä läheisempiä. (Sitähän minä en taas tiedä, miten kauan tämä tunne tulee jatkumaan. 😆) Miten teillä muilla: tuleeko lomalla enemmän erimielisyyksiä puolison tai muun perheen kanssa kuin arkena?

Kuinka toimitaan, jos hurrikaani yllättää.


Paluumatkamme oli semmoinen, että lensimme Panamasta takaisin Cancuniin ja sieltä sitten seuraavana päivänä Houstonin kautta kotiin. Loppumatkasta koettiin kaikenlaisia mielenkiintoisia yllätyksiä. Cancunin lentokentälle saavuttuamme jouduimme tullin lisätarkastuksiin, kun minulle sattui huono arpaonni ja tullin "random-check" -nappulaa painaessani syttyi punainen liikennevalo. Yövyimme Cancunissa hotellissa, jonka hisseistä toinen oli korjattavana. Käytössä oli siis vain yksi hissi, mutta vieraat saattoivat käyttää korjauksen ajan myös tavarahissiä. Minulla oli iltapäivällä kiire pedikyyriin, ja hermostuin, kun kumpikaan hissi ei tullut. Päätin siis käyttää paloportaita. Kävi vanhanaikaisesti, eli en löytänytkään pohjakerroksessa tietä ulos, vaikka kokeilin jokaista ovea, ja panikoin. Tuoreessa muistissa on nimittäin edelleen se, kun kerran Intiassa jäin lukkojen taakse ostoskeskuksen parkkihallin suljettuun ja pimeään pohjakerrokseen, enkä päässyt sieltä ulos. (Lopulta vartija tuli pelastamaan minut nähtyään minut valvontakamerassa.) Houstonissa kumpikaan meistä ei päässyt maahantuloselvitysautomaatin läpi, vaan jouduimme jonottamaan tiskille lisäselvityksiä varten. Onneksi jonot eivät tällä kertaa olleet kovin pitkät, sillä olen kuullut, että joskus voi joutua jonottamaan kaksikin tuntia. (Ja huomatkaa: tällä kertaa olin jopa muistanut ottaa ESTAn, ettei ukkelin kaverin tarvinnut taas täytellä ESTA-hakemusta Intiasta käsin.) Ukkelin kuulokkeet katosivat Houstonin ja Frankfurtin välisellä lennolla, ja niitä etsittiin sitten lentohenkilökunnan avustuksella Frankfurtin lentokentällä, kun kaikki muut olivat jo poistuneet koneesta. Kuulokkeet löytyivät ukkelin penkin välistä, vaikka ukkeli oli ollut ihan varma, että minä olin laittanut ne laukkuuni. Helsingin lentokentällä erotimme jo kaukaa laukkuhihnalta ukkelin laukun, joka näytti hieman erikoiselta. Laukun ympärille oli kiedottu paksut valkoiset teipit, joissa luki "inspected", ja laukku retkotti puoliksi auki. Mitä lienevät kuvitelleet laukusta löytävänsä.

Matkustimme Panama City - Cancun välin United Airlinesin koneella, ja saimme taas nauttia Unitedin turvallisuusvideosta. Yleensähän lentokoneiden turvallisuusvideot (siis ne, jotka näyttävät, kuinka kiinnität turvavyön, kuinka asetat happinaamarin jne.) ovat kaikki enemmän tai vähemmän samanlaisia, eikä niitä jaksa kukaan katsoa. Ilmeisesti amerikkalaiset eivät pysty katsomaan mitään, mikä ei ole viihdettä, ja niinpä turvallisuusvideostakin on tehty kevennetty versio. (Vanhemman Unitedin videon voi katsoa tuolta edellisen ESTA-linkin takaa.)

Bongasin merestä tällaisen erikoisen muodostelman matkalla Panamasta Cancuniin. Ehkä jokin matalikko?

Presidente Intercontinentalissa sanotaan olevan Cancunin paras ranta, mutta paha mennä sanomaan, onko se totta, kun en ole kaikkia Cancunin rantoja nähnyt. En ole muutenkaan ollenkaan rantaihmisiä - en tykkää suolaisesta vedestä, joka kirvelee iholla, enkä siitä, että hiekkaa menee joka paikkaan. Toki ranta oli kaunis katsella.

Party boat.
Pedikyyrissä on käyty!

Voileivät, joita saimmekin odotella vain tunnin.

Oli miten oli, en suosittele kyseistä hotellia kenellekään. Hotelli ei todellakaan ole hintansa väärti. Muutamina syinä mainittakoon erittäin kulahtaneet huoneet (ehdimme nähdä niistä kaksi, kun ensimmäinen ei vastannut varaustamme) ja aamiainen, joka katetaan avonaiseen ulkoravintolaan. Jo seitsemältä oli niin kuuma, että monet tuotteet (mm. juustot) olivat lötsähtäneet epämiellyttävän näköisiksi, eikä niissä olosuhteissa tehnyt tehnyt mieli syödä varsinkaan mitään liha- tai maitotuotteita. Kaiken lisäksi ravintolan ympärillä pyöri runsaasti variksia, ja satuin näkemään omin silmin, kuinka yksikin varis nokki tyytyväisenä buffetpöydässä vesimelonin palaa. Varmaan joku pahaa-arvaamaton hotellivieras poimi pian saman palasen lautaselleen.

Hotelli lentokoneesta nähtynä. Ranta on kyllä tuossa kohtaa leveä - jos se nyt on hyvä asia.

Tähän loppuun ajattelin vielä tehdä lyhyen koosteen retkestämme Chichén Itzálle. Olin aiemmin Hard Rock Rivierassa yhtenä päivänä niin kurkkuani myöten täynnä sitä resorttielämää, että sanoin ukkelille, että huomenna vuokraan auton ja lähden Chichén Itzálle. Mukaan saa tulla kuka haluaa, mutta minä ainakin lähden. Ukkeli ilmoitti lähtevänsä mukaan, ja seuraan liittyivät vielä myös ukkelin siskon mies sekä Ruotsin-serkku.

Ei ole enää pitkä matka!
Ukkeli on jo tottunut siihen, että otan ajaessani valokuvia, mutta pidättäydyin tällä reissulla ensi alkuun valokuvaamisesta, kun en tiennyt, mitä mieltä muut matkustajat siitä olisivat. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, joten arvelin, että ei kai kuvaaminen sitten ketään haitannutkaan.

Chichén Itzá on ehkä tunnetuin mayojen aikakaudelta säilyneistä kaupungeista, ja jo senkin takia minusta tuntui, että olisi hirveän noloa, jos viettäisin viikon parinsadan kilometrin päässä Chichén Itzásta enkä edes kävisi katsomassa sitä. 

Olimme lähteneet liikkeelle aivan liian myöhään, joten paikalla oli jo hirveä määrä ihmisiä. Kuumuus yllätti täysin: vaikka auton mittari näytti "vain" 36 astetta, alueella ei käynyt pieninkään tuulenvire, joten ilma oli todella pakahduttava. Onneksi olimme kaikki älynneet ottaa hatut mukaan, sillä muuten olisimme saattaneet rutistua rusinoiksi. Aurinko-/sateenvarjo olisi ollut vieläkin parempi varuste, mutta semmoisia emme olleet tajunneet ottaa.



Päätimme ottaa portilta oppaan, koska opas saattoi hakea meille oppaiden luukulta liput paljon nopeammin, eikä meidän tarvinnut jonottaa lainkaan. Jonot olivat nimittäin melkoiset.

Chichén Itzán tunnetuin rakennus on El Castillo -pyramidi, joka oli samalla temppeli että kalenteri. En jaksa tässä kirjoitella kaikkia yksityiskohtia, mutta kiinnostuneet löytävät lisää tietoa googlettamalla. Minun täytyy tunnustaa, etten jaksanut kuunnella oppaan selostuksiakaan juuri lainkaan, sillä kaikki energiani meni siihen, että yritin selvitä hengissä siinä kuumuudessa.

Opas selostaa.

Siinä se nyt on!


Matkamuistoja.
Appelsiinijäätelö maistui taivaalliselta kierroksen jälkeen!
Enkä taida jaksaa muutenkaan kirjoitella enempää. Eiköhän tässäkin ollut jo ihan tarpeeksi. Lopuksi vain muutama kuva paluumatkan varrelta.



Paluumatkalla meidät yllätti todella rankka ukkoskuuro, ja oli ajettava meksikolaiseen tapaan hätävilkut päällä.

Pian paistoi kuitenkin taas aurinko.

Ihmettelimme moottoritien yli ripustettuja köysitikkaan näköisiä virityksiä, joita oli aina säännöllisin väliajoin. Tulimme siihen tulokseen, että ne oli laitettu ehkä apinoita varten, jotta apinat pääsisivät ylittämään tien turvallisesti?



Matkalta on tulossa vielä yksi postaus, ja sitten koko reissu on paketissa. Kyllä siitä on juttua riittänytkin.

30 kommenttia:

  1. Kiitokset taas matkaraporteista, Satu! Melkein hengästyttää lukea, niin paljon olette taas ehtineet nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulihan sitä taas yhtä ja toista koettua. Nyt on ihan mukava levähtää hetki. :-D

      Poista
  2. Kylläpä teille on sattunut :) Meidän perhe ei ole ihan kauheasti matkustanut, mutta jos joku meillä saa täysosuman turvatarkastuslotossa, niin se olen minä tai neiti 11 vee, ei koskaan ukkeli :D

    Kiva lukea sun raportteja, innolla odotan viimeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, neiti 11 v. onkin varsin potentiaalinen salakuljettaja. :-)

      Minä taidan antaa ukkelin painaa ensi kerralla sitä nappia, niin ei ole ainakaan minun vikani, jos joudutaan tarkastukseen. :-/

      Kiitos sinulle! <3

      Poista
  3. NO jopas on ollut paluumatka, todellakin yllareita taynna. Meilla oli hieman erilainen loma, mökkiloma turkkilaisittain. Meilla ei tunteet pahasti kuumene lomalla vaikka selvat ainekset valilla on kun stressi ja kiire helpottaa, luulen etta meidan kompastuskivia ovat lomat joilla vaan junnataan hotellin ja rannan valilla. Tylsistymme molemmat helposti joten talla viimeisella lomalla oli erittain loistavaa etta pienta puuhaa ja suunniteltavaa riitti koko ajan. Ellei muuta niin sahköt pamahtivat jos samaan aikaan yritti kayttaa lamminta vetta suihkussa ja lammittaa sahköhellaa, ei muuta kun paakatkaisijaa etsimaan laheisen talon pihan pöpelikösta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin olemme kummatkin sellaisia, että tekemistä ja näkemistä sa mieluusti olla. Emme tykkää lomalla vain istua ja olla. Meillä suurin tunteiden kuumentaja taitavat olla juuri nuo yllättävät tilanteet. Kai niistä jotenkin stressaantuu, ja sitten helposti kohdistaa tunteensa toiseen.

      Pääkatkaisijan etsiminen pöpeliköstä kuulostaa varsin eksottiselta lomapuuhalta. :-D

      Poista
  4. Luin huolelliseti tuon ohjetaulun, ja pakko sanoa, että homma tyssäisi omalla kohdallani heti tuohon ensimmäiseen "Stay calm"- etappiin. Hrrrr. Alkaisin välittömästi panikoida (jos tajuaisin, että kysymys on hurrikaanista). Ja jos vielä radiosta tulisi ohjeet jollain sellaisella kielellä, jota en ymmärrä, niin se olisi koko loppu se. Saati, jos jäisin parkkihallin pohjakerrokseen lukkojen taakse. Alkoi ahdistaa pelkkä ajatus (huomaatko, että olen nopea ahdistumaan :)). Että nyt olen kuule oikeasti aina vaan iloisempi, että olet kotona :).

    Yhdessä 24/7 on haastavaa meillekin ajoittain. Mutta onneksi ukkeli on aika herkkävaistoinen ja tietää, milloin on parasta hankkiutua jonnekin muualle, kun näkee, että mun sosiaalisuuskiintiö on täynnä. Lomalla meillä on onneksi aika vakiintunut aamurytmi (koska olen kaikkein epäsosiaalisimmillani aamuisin). Menee niin, että ukkeli herää aikaisemmin ja lähtee uimaan ja saunaan ja itse jään vielä nukkumaan. Ja vähän ennenkuin ukkeli tulee takaisin, meikäläinen puolestaan lähtee aamu-uinnille ja saunaan, ja yleensä sillä reissulla sosiaalisuus palautuu siinä määrin, että pystyn jo puhumaan, kun palaan asunnolle aamupalalle :). Muuten menee yleensä ihan ookoosti ja jos ei mene, niin se riittää, että sanon, että mua ei just nyt huvita puhua, eikä kuunnella :). Onneksi lomaillaan sellasessa paikassa, että ukkeli löytää sieltä aina itselleen juttuseuraa ja saan olla rauhassa sen aikaa, kun on tarvis.

    Olipahan melkoinen paluureissu! Mutta sitä kyllä ihmettelen, miten ne ukkelin kuulokkeet sinne penkin väliin katosi, kun sinä kumminkin olit laittanut ne laukkuun :D. Just tyypillistä miehiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes osaa arvata, miten käyttäytyisin, jos hurrikaani olisi tulossa. Varmaan ottaisin läppärin ja kännykän ja kaivautuisin jonnekin paloportaiden pohjakerroksen nurkkaan. Tai sekin on hyvin mahdollista, että lähtisin kameran kanssa ulos töllistelemään, että jokos se hurrikaani tulee, saisikohan siitä hyviä kuvia. :-)

      Kuulostat ihan meidän äidiltä aamulla. :-) Äiti on myös sellainen, että hänelle ei kannata aamulla hirveästi puhua eikä ainakaan laukoa mitään ns. vitsejä. Huumorinkukka ei äidillä aamulla kuki. :-D

      Minun ja ukkelin eripura juontuu usein ulkoisista tekjöistä, kuten juuri noista yllättävistä tilanteista. Pitäisi varmaan opetella olemaan rauhallisempi eikä heti kiihtyä, jos jotain hermostuttavaa tapahtuu. Siitä tulikin mieleeni, että mihinköhän ne mun mindfulness-harjoitukset ovat unohtuneet. Kannattaisi varmaan alkaa taas tehdä läsnäolo- ym. harjoituksia. :-)

      Ukkeli oli tuon kuuloke-episodin jälkeen niin nolo, etten edes viitsinyt kääntää veistä haavassa tyyliin "mitäs minä sanoin". Sattuuhan sitä - miehillekin. :-D

      Poista
    2. Tultais varmaan sun äidin kanssa hyvin ns. juttuun aamuisin :D

      Poista
    3. *reps* Ihan varmasti tulisitte! :-D

      Poista
  5. Minä en ehdi/jaksa edes lomalla riidellä mieheni kanssa, kun pitää olla erotuomarina pojille. Huoh!

    Minusta tuo Chitzen Itza oli vaikuttava paikka. Kerrankin kävi niin, että matkatoimiston retkellä oli ihan äly hyvä opas. Kävimme siellä vuonna 2000, silloin sai vielä nousta tuon pyramidin huipulle. Mayojoen fudiskenttä oli veikeä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin saanut sellaisen käsityksen, että teillä on meno varsin vauhdikasta. :-) Ymmärrän hyvin, että puolison kanssa ei enää viitsi riidellä, kun saa pitää jöötä muille.

      Minulle kävi ehkä taas vähän niin, että minulla oli aivan liian suuret ennakkokäsitykset Chichen Itzasta, ja paikka ei tuntunut siitä syystä niin hienolta kuin olin kuvitellut. Olisi varmasti myös auttanut asiaa, jos olisi jaksanut kuunnella oppaan selostuksia... Mutta aina ei vaan jaksa eikä kykene. Pyramidin huipulle olisi ollut kyllä mahtava nousta!

      Poista
  6. Meillä ovat lomamatkat helposti myös aika räjähdysherkkää aikaa, vaikka muutenkin kyllä vietämme hyvinkin paljon aikaa yhdessä. Lomissa muilla mailla taitaa miestä ja minua molempia stressata ennalta-arvaamattomuus vaikka se juuri on tietysti myös matkailun hyviä puolia. Toisaalta me myös lomailemme aina viisihenkisenä perheenä eli ei ehkä ihmekään jos tunteet nousevat aika herkästi pintaan! Onhan tässä monta persoonallisuutta yhdessä erilaisine odotuksineen ja tarpeineen.

    Olemme juuri aloittaneet tämän kesän varsinaisen lomareissumme. Saavuttiin eilen Islannin kautta Kanadaan. Istuskelemme nyt koko porukka lentokenttähotellissa Edmontonissa Kanadassa, lapset katsovat onnellisina televisiota ja mies ja minä keräämme molemmat voimia seuraavaan koitokseen: olemme siirtymässä tässä aamun mittaan hotelliin Edmontonin keskustaan ja kohtaamme siellä iltapäivällä matkaseuralaisemme, belizeläisen kummipoikamme äiteineen.

    Meksikoon tuli näistä sun matkakertomuksistasi ihan ikävä! Mehän olisimme halunneet tänä kesänä käydä Belizessä kyläilemässä, mutta sinnekin on aika hankala mennä koukkaamatta Yhdysvaltain kautta... Sinne emme halua nyt toistaiseksi mennä nykyisen asuinmaamme vuoksi. Päädyimme sitten tänne Kanadaan. Ei ollenkaan hullumpi vaihtoehto tämäkään vaikka toistaiseksi emme olekaan kyllä vielä nähneet muuta kuin lentokentän ja teollisuusaluetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taas vietämme muuten suhteellisen vähän aikaa yhdessä, kun ukkeli on niin paljon matkoilla. Tai viime aikoina hän on ollut enemmän maisemissa ja hyvä niin. Ehkä siksikin lomat ovat herkkiä yhteenotoille, kun emme ole tottuneet olemaan niin pitkiä aikoja yhdessä. Toisaalta taas tuntuu, että tiivis yhdessäolo lähentää ja lujittaa suhdettamme, joten ehkä pitäisi lomailla yhdessä enemmän? :-)

      Muistelen, että kyllä meidänkin perhematkoihin lapsuudessa riitti kaikenlaisia tunteita. Välillä räjähti yksi ja sitten joku toinen, mutta onneksi välillä oli rauhallisempaakin. :-) Jatkuva yhdessäolo on aika haasteellista, oli kyse sitten lapsista tai aikuisista, kun kaikki ovat kumminkin persooniltaan ja temperamenteiltaan ihan erilaisia.

      Tuntuu, että Yhdysvaltoihin tai edes sen kautta matkustaminen on tehty nykyään niin vaikeaksi, että jos vain mahdollista, niin haluan jatkossa välttää Yhdysvallat edes transit-paikkana. Turvatarkastukset ovat aivan uskomattoman tiukat ja aikaavievät. Minullakin taskun pohjalle myttyyn unohtunut ostoskuitti aiheutti sen, etten päässyt siitä läpivalaisusta läpi, vaan piti kääntää taskut ylösalaisin.

      Kanadan-loma kuulostaa oikein mukavalta! Itse en tiedä Kanadasta paljonkaan, mutta sen olen ymmärtänyt, että luonto ainakin on siellä hienoa. Kaikin puolin onnistunutta matkaa teille!

      Poista
  7. Hauskoja reissujuttuja oot kirjoitellut, kiitos niistä!

    Heh, me ollaan miehen kanssa oltu 24/7 yhdessä jo monta vuotta. Eikä missään tapauksessa kumpikaan haluttaisi että oli mitenkään toisin. Nyt kun mietin, niin aika tarkkaan 5 ja puoli vuotta, siitä lähtien kun mies sairastui ja mä aloin tehdä töitä kotoa käsin. Ei meillä mitään kummempia riitoja oo koskaan, vaikka molemmat ollaan tulisia ihmisiä. Puhutaan vaan paljon ja aina suoraan, se kai on yksi tekijä. Vaikka on tietysti muitakin. Kummallakaan ei oo tällaista onnea ollut aikaisemmissa liitoissa, ja tätä muistetaan myös arvostaa tosi paljon. Kuin suurta ihmettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin iloinen puolestanne! Kuulostaa siltä, että olette luotuja toisillenne. <3

      Tässä suhteessa sinä ja minä ollaan kyllä aika erilaisia, vaikka muuten sielunsiskoja oltaisiinkin. :-) Minä tarvitsen välillä omaa tilaa ja sitä, ettei tarvitse ajatella kuin itseään. Ehkä tämä on itsekkyyttä, ehkä jotain muuta, en tiedä. Varmasti tottuisin jatkuvaan yhdessäoloonkin, jos olosuhteet niin vaatisivat. Kotona ei meilläkään tule oikeastaan koskaan nykyisin riitaa, vaan kotielämä on varsin rauhallista. Onneksi!

      Poista
  8. Tämän matkasi raportteja oli kiva lukea,etenkin kun olen itse asunut eteläisessä Amerikassa,jonne kaipaan vieläkin.
    Ei ihme että lihoit kun oli niin paljon herkkuja tarjolla,ja jos nestemäisillä jutuilla tarkoitit hedelmämehuja,niin niissähän on hurjasti energiaa ja kaloreita. Mutta onneksi tiedät miten ne kilot saa sitten poiskin;D
    Ja onneksi parisuhdekriisi lopulta osoittautui ihan hyväksi asiaksi teille. Itse olin eksäni kanssa 4 vuotta melkein 24/7 kun elimme pohjoisessa ja eteläisessä Amerikassa, eikä se ole ihan paras yhtälö ,ei ainakaan jos se kestää noin kauan kuin meillä,sillä minusta ainakin tuli läheisriippuvainen sen johdosta.
    Hieno paikka tuo Chichen Itza, Meksikokin on aina ollut sellainen paikka missä haluaisin käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Minäkin voisin hyvin kuvitella asuvani eteläisessä Amerikassa!

      No enhän mä mitään hedelmämehuja tarkoittanut. Tai ehkä niissä drinksuissa oli joskus jotain mehuakin. :-D Ja laihduttaminen ei tosiaan ole mulle vaikeaa. Panee vaan vähemmän ja harvemmin tavaraa suuhunsa, niin kyllä se paino siitä laskee. ;-D

      Hui, aika pelottavaa tuo, että jatkuvan yhdessäolon seurauksena voi tulla läheisriippuvaiseksi. Voin kyllä hyvin kuvitella.

      Minä en nähnyt Meksikosta vielä oikeastaan mitään, joten sinne on päästävä uudestaan. Mutta ensi kerralla sitten johonkin toiseen hotelliin kuin Hard Rock Riviera Mayalle. :-)

      Poista
  9. Teille on varmasti sattunut yhtä ja toista. Kaiken sen tunkeminen muutamaan blogipostaukseen on niin haastavaa, että yritän itse aina blogata päivän asiat muistiin matkan päältä päivittäin. Jäsentyvät sitten itsellekin ihmeteltäväksi. Meillä itse asiassa parisuhde oikein kukoistaa lomamatkoilla. On ihanaa, kun saa irrottautua arjesta ja keskittyä siihen miten kiva ihminen on oma puoliso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en tykkää matkoilla (enkä muutenkaan) sellaisesta kirjoittamisen pakosta, että aina päivän päätteeksi pitäisi kirjoittaa päivän tapahtumat ylös. Se voi olla jostakin muusta tai jonkun muun ajasta pois. Mieluummin elän hetkessä ja teen sitä, minkä aika kullakin hetkellä on, ja kirjoitan blogiin vasta sitten, kun siihen on oikeasti aikaa. Ja silloin koosteesta tulee myös automaattisesti pidempi.

      Hienoa kuulla, että parisuhteenne kukoistaa lomalla! Toivottavasti pääsette pian lomalle! ;-)

      Poista
  10. Näitä sinun kirjoituksia on aina niin kiva lukea. Olemme nyt all.inc. hotellissa Espanjassa. Minä niin nautin, kun voi mennä syömään ja juomaan milloin haluaa eikä tarvitse kannella rahaa mukana ja aktiviteetteihin voi osallistua niin halutessaan. Nyt kirjoittelen tätä altaan reunalla ja katselen, kun lapset nauttivat vedestä. Eilen oli erilainen päivä. Ajelimme vuokra-autolla Ranskan puolelle. Kivaa oli, tosin lapset sanoivat, että altaalla on mukavampaa ��.
    Meillä parisuhde voi oikein hyvin, mutta lapsille saa toisinaan ärähdellä, kun ne välillä kaiskaavat keskenään. Kävin juuri testaamassa hotellin salia ja pariin hotellin jumppaankin olen osallistunut. Minulle siis tällainen all.inc.matkailu sopii erityisen hyvin, kun pääsee välillä autolla hurauttelemaan ties minne tietäen, että sitten voi palata taas herkkupöytien yms.ääreen. Muuten asiasta toiseen, sinun ei kyllä tarvitse laihduttaa tulleita kiloja pois. Olet niin hoikka muutenkin. Harmi, kun emme ehtineet nähdä Helsingissä. Jos lähdet pohjoisen reissulle niin ilmoittele itsestäsi./ Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja! <3

      Mun täytyy tunnustaa, että tällä hetkellä ei tunnu taas ollenkaan pahalta ajatukselta olla jossakin all inclusive -hotellissa makaamassa altaan reunalla. Itse asiassa voisin lähteä sellaiseen paikkaan vaikka heti. :-D Ja hotellin sali ja jumpat kuulostavat erityisen houkuttelevilta.

      Suuri osa lisääntyneestä painostani taisikin olla vain turvotusta, sillä muutamassa päivässä on lähtenyt pari kiloa. Tulihan sitä lenneltyäkin taas aika paljon, ja varsinkin itään päin lennettäessä on ennenkin turvottanut. Mutta silti sitä painoa on tullut, ja koska en tykkää, että vaatteet kiristävät, niin pakko olla tarkkana, mitä syö. :-(

      Harmi tosiaan, ettei voitu nähdä ennen lähtöänne. Lapin-matka on edelleen toiveissa, mutta en tiedä, tuleeko toive toteutumaan, ja jos niin milloin. Ilmoittelen kyllä, jos tulen niille nurkille. :-)

      Toivottavasti aika kuluu lomallanne oikein hitaasti, että kerkiätte nauttimaan oikein kunnolla. :-) Ihanaa lomaa! Ja terkut koko perheelle!

      P.S. Onko tuo kaiskata taas jokin oululainen termi. ;-D

      Poista
  11. Minusta Chichén Itzá oli parasta Cancunin matkallani. Muuten en paikasta pitänyt, vaikka hiekka sileää ja merivesi lämmintä, eikä koleus todellakaan haitannut. 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit Chichén Itzásta. Hieno paikkahan se olikin.

      Minua ahdisti vielä omaa kuumuuttakin enemmän se, että ukkelilla oli niin kaamea hiki. En pystynyt keskittymään mihinkään, kun mietin, miten hän mahtaa jaksaa.

      Poista
  12. Mitä Amerikkaan tulee, käyn siellä ainakin kerran vuodessa, eikä immigration ole muuten hankalaa kuin että siellä on aina jonotettava kauan. Jos on asiallinen ja vastaa lyhyesti kysymyksiin, ei ongelmia ole. Jonossa on seistävä hiljaa ja kärsivällisesti, vaikka jatkolennolta myöhästyisi, sillä erityiskohtelun pyytäminen aiheuttaa vaan hankaluuksia viranomaisten kanssa. Vitsit tai tiettyjen sanojen maininta on unohdettava kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en kokenut immigration-osuutta mitenkään hankalana, mutta minua hieman ahdistivat niin tiukat turvatarkastukset kuin mitä ainakin Houstonin lentokentällä oli. Ovat luultavasti ihan tarpeen, mutta jotenkin niistä tulee turvaton olo. Kaiken lisäksi eräs virkailija tuli pysäyttämään ukkelin, kun olimme vain kävelemässä lentokentällä ja tivaamaan todella tiukkaan sävyyn ukkelilta kaikenlaista. Kun menin siihen ukkelin viereen, nainen tiedusteli todella epäystävälliseen sävyyn, että voiko hän olla jotenkin avuksi, ja käski minun mennä kauemmaksi. Varmasti (ainakin jollakin perusteella) ihan oikeutettua käytöstä tuokin. Pääasiassa ihmiset olivat kyllä todella ystävällisiä, ja immigration-tiskin mies oli oikein lutuinen. :-)

      Poista
    2. Houstonissa olin kaksi vuotta sitten ja meni hyvin. Luulen, että yksin matkustava Suomen passilla oleva ei ole heistä riski, mitä uhkaan tulee. Ruotsin ja Suomen passit mailman parhaat siinä suhteessa. Turvatoimet ovat koko ajan tiukentuneet, enkä minä nykyisen presidentin aikana ole vielä mantereella käynyt. Ensi marraskuussa sekin sitten selviää.

      Poista
    3. Minäkin luulen, että yksinään matkustavaa suomalaista pidetään varmasti aika vaarattomana tapauksena. Minulla on loppujen lopuksi hyvin vähän kokemusta Amerikassa matkustamisesta, joten osaan verrata kokemusta vain lähinnä muihin maihin. Niihin verrattuna ero on aika huima. Viimeisinkin Amerikan-kokemus on kahden ja puolen vuoden takaa, mutta en muista, millaisena maahantulon silloin koin. Kai aika helppona, kun ei ole jäänyt erityisemmin mieleen?

      Suomen passi se on ukkelillakin - se ei vain näy naamasta mitenkään. :-)

      Poista
  13. Hieno retki! Varmasti olisi harmittanut, jos tuolla olisi jäänyt käymättä. Melkoinen kuumuus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuumaa tosiaan oli. Mutta retki oli hieno, joten kannatti vähän kärsiäkin. :-)

      Poista