Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 29. lokakuuta 2016

Minut on tunnustettu (sillisalaattia, silvuplee)

Sain Annukalta Kotonasi-blogista blogitunnustuksen, joka ilahdutti kovasti - eikä vähiten siksi, että se tuli juuri Annukalta, jota arvostan suuresti. Kiitos, blogiystäväni!






Tunnustuksen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

*****

Kukkapillihän sai alkunsa vuonna 2009, kun muutimme ensimmäisen kerran Intiaan. Blogista oli tarkoitus tulla Intia-blogi, ja sellainenhan siitä aluksi tulikin. Myöhemmin mukaan kuitenkin sekoittui muitakin juttuja, ja nyt kun emme enää asu Intiassa, tulee kirjoiteltua Intia-juttuja enää aniharvoin.

En oikein pidä noista ensimmäisten vuosien postauksistani. En ollut silloin oikein vielä löytänyt bloggaajaminääni ja kirjoittelin tyylillä, jolla ajattelin, että blogia kuuluisi kirjoittaa. Tykkäänkin itse enemmän toisen Intia-muuton jälkeisistä teksteistä, vuoden 2012 alusta alkaen, jolloin blogi on ollut minulla enemmän arjessa mukana. Joskus olen lueskellut noita Intia-juttuja uudestaan ja miettinyt, että olihan se Intiassa asuminen välillä melkoista. Olen iloinen, että Intiassa tuli kirjoiteltua blogia suhteellisen ahkeraan, koska nyt pääsen blogin avulla palaamaan aina halutessani intialaisiin tunnelmiin.



(Jos on jo kyllästynyt syksyn harmauteen ja pimeyteen ja kaipaa elämäänsä valoa, kannattaa katsoa tämä video elokuvasta Sarrainodu.) 

Olen kovin huono antamaan ohjeita kenellekään, mutta voisin pohtia asiaa siltä kannalta, mitä olen itse kaikkina näinä blogivuosinani oppinut ja millaiset blogit minua itseäni miellyttävät. (Piti käydä lukemassa uudestaan nuo blogitunnustuksen säännöt, että pitikö ohjeetkin antaa lyhyesti. Onneksi ohjeiden pituudesta ei ollut mainintaa, joten pitkästikin saa kai kirjoittaa. 😃)

Löydä tyylisi - ja pidä se
 
Jos blogi on tällainen sillisalaatti kuin omani, eikä blogia voi luokitella mihinkään kategoriaan tyyliin hyvinvointiblogi tai matkailublogi, kannattaa miettiä omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Mikä juuri minua kiinnostaa? Millä tavalla haluaisin asioista kirjoittaa? Satuin itse jokin aika sitten pohtimaan tätä, kun turhauduin siihen, miten laidasta laitaan aiheet Kukkapillissä vaihtelevat. Yhdessä hetkessä ihmetellään intialaista sukua, toisena tulee tuutin täydeltä jotain sittisontiaisten kuvia, ja sitten ollaankin jo romahtamaisillaan olevassa talorähjässä. Kirjoitin tuolloin omaa linjaani selkiyttääkseni listan niistä asioista tai aihepiireistä, jotka minua kiinnostavat ja joista minulla voisi olla jotain sanottavaa. Listasta tuli seuraavanlainen: urbaani löytöretkeily, terveys, ruoka, liikunta, ihmisenä olemisen ja elämisen pohdinta, matkustelu, intialainen kulttuuri, kieli(tiede), pääkaupunkiseutu ja kaupunkiympäristön ihmettely, luonto sekä tietysti oman elämäni asiat. Eihän tämä lista lopulta mitään selkiyttänyt; paljasti vain sen, miten monenlaiset asiat minua kiinnostavat! Päätinkin lopulta hyväksyä sen, että blogini on semmoinen kuin se on. Jos kerran elämänikin on sillisalaattia, niin ei kai bloginikaan paljon muuta voi olla? Ja ehkä vaihtelevuus voi joskus olla hyväkin asia?


Ole uskollinen itsellesi

Tämä liittyy vähän tuohon edelliseen oman tyylin löytämiseen. Tarkoitan tällä sitä, että noudattaa bloggaamisessa(kin) intuitiotaan ja kirjoittaa vain niistä asioista, joista kirjoittaminen tuntuu itsestä hyvältä. Joku toinen tykkää kirjoittaa hyvinkin henkilökohtaisista asioista, ehkäpä vielä omalla nimellään ja kasvoillaan, ja joku toinen taas tykkää pitää oman elämänsä yksityiskohdat pois blogista. Ei kannata yrittää jäljitellä ketään toista tai "paljastaa" itsestään (esimerkiksi lukijoiden toivossa) semmoisia asioita, joista kertominen ei tunnu itsestä hyvältä.

Itselläni on monia asioita, joista en halua blogissani kirjoittaa, ja läheisten asiat ja työasiat ovat varmasti niistä ilmeisimpiä. Myös ystäväni ja heidän kanssaan vietetyn ajan haluan pitää blogin ulkopuolella. Minusta olisi kamalaa, jos toinen joutuisi koko ajan miettimään, että "mitähän se meinaa tästäkin blogiinsa kirjoittaa". Onnellisuudesta näkee usein kirjoiteltavan blogeissa, mutta minulle onni on melkein pyhä asia, ja haluan pitää sen kokonaan itselläni. Haluan vaalia onnea vain omassa sydämessäni.


Ole rehellinen

En tarkoita rehellisyydellä sitä, että bloggarin pitäisi ehdoin tahdoin tuoda julki elämänsä epäkohtia, jottei oma elämä vaikuttaisi lukijoista liian "täydelliseltä". Tästä kun näkee blogeja usein syytettävän: blogeista saa sellaisen kuvan, että elämä on ihanaa ja kaunista - aina, iankaikkisesti ja aamen - eikä mikään mene koskaan vikaan. Tarkoitan rehellisyydellä sitä, että bloggari tuo rohkeasti esiin omia mielipiteitään ja antaa persoonansa näkyä, koska muuten blogista ei saa oikein mitään otetta. Näissä ns. kauniissa blogeissa ärsyttääkin useimmiten se, että bloggaaja jää piiloon kaiken sen pinnan alle, ja blogi jättää lukijan tavallaan vähän kylmäksi. En itse jaksa kovin kauan lukea sellaisia blogeja, joissa bloggaajalla ei tunnu olevan oikein mitään sanottavaa. Omia mielipiteitä julkistaessa on tietysti hyväksyttävä myös se, että kaikki eivät ole minun kanssani samaa mieltä tai pidä ajatuksistani, mutta näinhän se on oikeassa elämässäkin. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää, joten parasta on olla reilusti oma itsensä. Jos sattuu tulemaan hyväksytyksi tai jopa pidetyksi, niin ainakin tulee hyväksytyksi omana itsenään eikä jonakuna muuna.

Blogien ehkä parasta antia onkin minusta se, että blogien avulla voi oppia ymmärtämään hyvinkin erilaisia ihmisiä, valintoja ja elämäntyylejä. Kaikki riippuu tavasta, jolla asiat kerrotaan.


Kunnioita itseäsi 

Samalla kun bloggaaja joutuu hyväksymään sen, että oma tyyli ei miellytä kaikkia, hän asettaa itsensä alttiiksi myös sille, että kaikki lukijat eivät ole liikkeellä hyvin aikein, vaan blogiin saattaa tulla myös ikäviä tai suorastaan ilkeitä kommentteja. Itse olen ollut varsin onnekas, enkä ole saanut kuin muutaman ikävämmän kommentin, joihin yritin vastata muistaakseni suhteellisen ystävällisesti. Olen kuitenkin tehnyt nyt sellaisen päätöksen, että jos joskus saan kommentin, jonka tarkoitus on selkeästi vain vittuilla ja haastaa riitaa, poistan kyseisen kommentin välittömästi. Tämä on minun blogini, ja minulla on täysi oikeus poistaa kaikki sellainen aines, jonka tarkoituksena on aiheuttaa pelkästään pahaa mieltä. En aio haaskata aikaani tai energiaani moiseen edes sen vertaa, että lähtisin vastaamaan sellaiseen kommenttiin. Eriäviä mielipiteitä saa toki esittää, ja eriävät mielipiteet ovat suorastaan tervetulleita, koska ilman niitä on vähän vaikea saada rakentavaa keskustelua aikaiseksi. Vittuilua en kuitenkaan aio sietää.


Kunnioita lukijoitasi

Tästä ovat monet jo kirjoittaneetkin, mutta jos tykkäät kommenteista, niin vastaa jokaiseen kommenttiin, edes lyhyesti. Itselleni kommentit ovat erittäin tärkeitä, ja arvostan jokaista kommentia, lyhyttäkin, suuresti. Nykyään on niin paljon blogeja, että minusta on suorastaan ihme, että joku viitsii nähdä niin paljon vaivaa, että pysähtyy blogiini ja kirjoittaa kommentin.

En itse viitsi jättää kovinkaan monta kommenttia sellaiseen blogiin, jossa kommentteihin ei koskaan vastata. Siitä tulee, kuten monet muut ovat jo todenneetkin, sellainen tunne, että bloggaajaa ei voisi hänen lukijansa tai näiden mielipiteet vähempää kiinnostaa. Meitä bloggaajia ja lukijoita on toki monenlaisia, eivätkä samanlaiset asiat ole tärkeitä kaikille, mutta jos haluat välttää tällaisen viestin välittymisen, vastaa saamiisi kommentteihin edes lyhyesti.



Kiinnitä huomiota blogin ulkoasuun

En tykkää sellaisista sivuista, joissa välkkyy sitä ja tätä, ja sama pätee blogeihinkin. Mainoksistakaan en blogeissa suuremmin pidä (tosin eivät ne lukemista häiritsekään), vaikka ymmärränkin, että mainokset kuuluvat nykyään asiaan. Selkeä ja suhteellisen yksinkertainen ulkoasu vetoaa minuun. En itse pidä kuvia blogeissa ehkä yhtä tärkeinä kuin moni muu. Minulle riittävät huonompilaatuisetkin kuvat, jos kirjoitustyyli on kohdallaan. Jos asia on tarpeeksi mielenkiintoinen, postaus ei kaipaa minusta kuvia välttämättä lainkaan, vaikka yleisesti ottaen kuvia pidetään blogeissa kai usein tärkeämpinä kuin tekstiä.

*****

Tuntuu vähän hassulta laittaa tunnustusta eteenpäin, kun niin moni on tämän jo saanut, mutta haluan kuitenkin mainita seuraavat blogit (toki moni muukin blogi ansaitsisi tulla mainituksi). Tämän saakin ottaa vastaan ennemminkin kiitoksena kuin haasteena. Kiitos siis teille, että olette olemassa! Ilman teitä blogimaailma olisi paljon köyhempi.

Kotonasi
Annukan blogi huokuu rauhallisuutta, kauneutta ja hyvää mieltä. Blogissa käy ilokseen, ja koska Annukalta saa kommenttiinsa aina niin lämpimän vastauksen, blogista myös poistuu hyvillä mielin.

Kukkaiselämää
Sadun blogi on hyvä esimerkki siitä, kuinka bloggaajan persoona ja kirjoitustyyli saavat lukijan palaamaan luokseen, vaikkei blogin pääaihe (Sadulla puutarhanhoito) ei itseä juurikaan kiinnostaisi. Eikä unohdeta ihanaa Mikki-koiraa, jonka seikkailut ovat piste i:n päälle!

Mielekäs miellekartta
Löysin tämän blogin vasta äskettäin, mutta blogi otti heti omakseen. Tämä on sellainen blogi, jonka olisin halunnut löytää jo paljon aikaisemmin. 

Mielen maisemia
Nanna valmistui äskettäin psykologiksi, ja Nannan pohdintojaan ihmismielestä on aina yhtä kiinnostava lukea. Hän ei arkaile pohtia vaikeiltakaan tuntuvia aiheita, kuten yksinäisyyttä.

Peikkokukkulalla Chilen taivaan alla
Mian blogi on hyvä esimerkki rehellisyydestä, sillä Mia tuntuu olevan blogissaan läsnä omana aitona itsenään. Hän myös kertoo perheensä elämästä niin todentuntuisesti, että lukijan on helppo olla iloissa ja suruissa mukana.

Pumpui
Lotta kirjoittaa treenamisesta ja paljon muustakin niin hersyvän hauskasti ja osuvasti, että hänen blogiaan lukee ilokseen, vaikka ei itse niin kovasti treenaisikaan. 

Puutarha ja nurkat
Saara kuljettaa lukijaa mukanaan leppoisissa tunnelmissa ja kauniissa suomalaisissa maisemissa. Jos sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin Saaran blogissa tämä pitää enemmän kuin paikkansa, sillä Saara osaa vangita kuvaansa niin paljon enemmän kuin vain kuvauskohteen.

Tää on vielä kesken
Jos haluaa perehtyä erilaisten eläimien, varsinkin lintujen sielunelämään, Keskeneräisen blogi on oikea paikka. Keskeneräinen osaa nimittäin lukea eläinten ajatuksia.😉

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä
Turkin Izmirissä asuva Petra tekee tarkkasilmäisiä ja hauskoja havaintoja turkkilaisesta elämästä ja kertoo havainnoistaan niin kuvaavasti, että lukija tuntee olevansa itse Turkissa.

Vastaisku ankeudelle
Löysin tämänkin blogin vasta aivan äskettäin, mutta olen nyt jo aivan myyty. Jennyn ajatukset ovat niin viisaita, että tekee mieli lukea hänen kirjoituksensa oikein hitaasti ja ajatuksella.



Mukavaa viikonlopun jatkoa!



30 kommenttia:

  1. Oi, kiitos ihana kaima. Ja Mikkikin kiittää! Sinulla on kiva tyyli kirjoittaa. Tykkään siis lukea blogiasi. Sehän on vain rikkautta, että pystyy kirjoittamaan monista asioista. Itselläni se rajoittuu aikalailla noitten kukkien ympärille. Talvella tuppaa aiheet olemaan tiukassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että olet viihtynyt täällä. :-) Niinhän se on, että asioilla on aina puolensa. Joskus ajattelen, että olisi ihanaa, jos olisi sellainen intohimon kohde kuin sinulla kukat ja puutarha, mutta toisaalta talveksi pitäisi sitten tosiaan keksiä jotain muuta puuhaa.

      Poista
  2. Sinun blogisi on ihan loistavaa luettavaa! Aina ilahdun kovasti kun naen etta sinuta on uusi postaus. Aiheesta riippumatta. Intian tarinat ja muutkin matkajutut, Suomen erikoiset kohteet, mietiskely elaman asioista, ihan kaikki!
    Sillisalaatti on synonyymi rikkaalle elamalle ja olen iloinen etta jaat sen meidan kanssamme. Toivottavasti se antaa sinullekin paljon hyvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Anu. Nöyrä kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi. <3

      Sillisalaattimaisuuteen voi tietysti suhtautua noinkin, että se on rikkaus, kun on monia kiinnostuksen kohteita. Yritänkin ajatella jatkossa noin. :-)

      Poista
  3. Kiitos hurjasti tästä kunniasta! Ehdin vastata samoihin kysymyksiin jo viime keväänä, mutta palkinnon saaminen ilahduttaa silti kovasti. :)

    Tämä postaushan olikin samalla mainio kooste blogisi historiasta, josta kaltaiseni uuden lukijan on hyvin mielenkiintoista lukea! Intia-juttusi tuovat mieleen omat Irlanti-juttuni; minäkään en enää juurikaan kirjoita Irlannista, mutta siellä ollessani en paljon muusta kirjoittanutkaan.

    Kivaa pohdintaa sillisalaatista. :) Vaikka sillisalaattiblogeissa on omat ongelmansa, niin jotenkin silti tuntuu, että ne kantavat pisimpään. Sillä ihmisten intohimot muuttuvat, ja usein tulee vastaan postauksia, joissa kirjoittaja kertoo, kuinka ei jaksa kirjoittaa enää yhtäkään juttua esim. koruista tai treeneistä, mutta hänellä olisi paljonkin muita mielenkiinnon kohteita, joista kirjoittaa. Blogin nimi tai aihepiiri ei kuitenkaan sitä sallisi. Siispä sillisalaatti kunniaan! :)

    "En itse jaksa kovin kauan lukea sellaisia blogeja, joissa bloggaajalla ei tunnu olevan oikein mitään sanottavaa." Tunnen aivan samoin! Ihmeellistä, että tuollaisia blogeja edes on, puhumattakaan siitä, että niitä on itse asiassa aika monia.

    Innolla alan kahlata blogiasi läpi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos palkinto ilahdutti. :-)

      Minä en ole vielä ehtinyt niin pitkälle, että olisin päässyt sinun Irlanti-aikoihisi asti. Mutta meinaan tosiaan lukaista koko blogisi läpi, joten enköhän sinnekin asti vielä joskus pääse! On ollut myös hyvin avartavaa lukea ajatuksiasi sokerittomuudesta, kun itsehän olen pahimman luokan sokerihiiri, joka ei varmaan koskaan pääse sokerista eroon. En tosin taida halutakaan päästä...

      Totta tuokin, että tiukasti rajattu aihepiiri saattaa estää monien juttujen kirjoittamisen. Itse olen vähän sellainen tuulella käyvä, että yhtenä päivänä saattavat kiinnostaa yhdenlaiset asiat ja toisena toisenlaiset, joten on ehkä parasta pidättäytyä sillisalaattityylisessä blogissakin. :-) Lukijan kannalta se saattaa olla vähän rasittavaakin, kun lukija ei voi koskaan tietää, mitä seuraavaksi mahtaa olla tulossa, mutta eipä ainakaan voi syyttää ennalta-arvattavuudesta. ;-)

      Tuollaisia blogeja, joissa ei sanota paljon mitään, on tosiaan loppujen lopuksi aika paljon. Ehkä ihmiset haluavat pitää blogia, mutta on helpompi laitella blogiin vain kuvia tai kirjoitella niitä näitä kuin ihan oikeasti pohtia asioita? Muutenkin sellainen “perusteellisempi” bloggaaminen vaatii pysähtymistä, ja se ei ehkä tule nykypäivän ihmiseltä ihan luonnostaan? Ja tietysti ihmisetkin ovat erilaisia; jotkut tykkäävät pohtia asioita syvällisemmin kuin toiset.

      Tervetuloa lukijaksi ja mukavaa viikonlopun jatkoa! :-)

      Poista
  4. Kiitos paljo Satu! Sinun blogi kuuluu minun lemppareihin, odotan aina uutta postausta silla juttusi ovat aina niin mielenkiintoisia, niista paistaa innostus juuri niihin asioihin joita teet ja joista kirjoitat. Onneksi kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaatten hyvä. :-) Minä muistan vielä sen, kun sinä aloitit blogisi ja kuinka kiva oli päästä lukemaan juttuja Turkista. Tuntuu, ettei siitä niin hirveän kauan ole, vaikka siitä on varmaankin jo monta vuotta!

      Poista
  5. Kivat vastaukset ja huikean hieno video. Nyt kyllä kiinnostaisi, että mistä tuollaisia paikkoja löytää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kysyit! Mun piti nimittäin laittaa tuohon selostus videosta, mutta en sitten muistanutkaan. Ukkelihan se vinkkasi minulle videosta - video kun on kuvattu Boliviassa, joka on tullut ukkelille töiden kautta tutuksi. En tiedä, onko ihan koko video kuvattu siellä, mutta ilmeisesti?

      Poista
  6. Tosi hyvä postaus ja erotyisen hyviä ohjeita, jotka pisti kyllä miettimään oman blogin sisältöä ja tyyliä, tai sisällöttömyyttä ja tyylittömyyttä ennemminkin... Pistit miettimään, miksi ihmeessä pidänkään blogia, ehkä vielä joskus keksin sen... Tämä sinun blogisi on ihana, hauska ja oivallisesti kirjoitettu! Kivaa sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, enhän minä nyt tällaisia ajatuksia halunnut herättää. :-( Sinullahan on aivan ihana blogi, josta välittyy elämänilo ja lämmin tunnelma. Jo pelkästään tuossa on minusta riittävästi syytä blogin pitämiselle. Hyvää mieltä ei ole maailmassa koskaan liikaa!

      Mukavaa sunnuntain jatkoa sinullekin! <3

      Poista
    2. Ei lun tarkoitin tämän kommentin ihan positiivisessa mielessä, ehkä saan tämän ajattelun avulla vähän enemmän sisältöä ja ehkä jopa tyyliä(😅) omaankin blogiini, etrnkin tuota sisältöä. Ihanaa maannataita!

      Poista
    3. Ai, no hyvä sitten! Onnistuin ymmärtämään tämän ihan väärin. :-) Ihanaa maanantaita sinullekin! Mun täytyy nyt alkaa yrittää sumplia, jos saisin renkaanvaihdon ajankohdan aikaistettua, kun on sitä lumikaaosta luvattu keskiviikoksi. Muuten joudun ajelemaan renkaidenvaihtoon kesärenkailla... Ja taas talvi yllätti etelän autoilijan. :-D

      Poista
  7. Tämä sinun blogisi on hauska ja kiinnostava,aina kiva lukea. Tykkäsin kyllä niistä ihan alkuaikojenkin Intia-postauksistasi,sillä Intia on kiehtova paikka,etenkin jos ei siellä ole käynyt.Hyvin olit pohtinut noita asioita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Intia on kiehtova ja vähän pelottavakin. ;-D Itse olin melkein kauhusta kankea, kun sinne ensimmäisen kerran menin. :-)

      Poista
  8. Voi että miten hyvä mieli tästä koko jutusta tuli <3.
    Kirjoitit jotenkin niin täydellisen osuvasti noista ajatuksista koskien blogia, jollaista lukee mielellään. Voin allekirjoittaa ihan kaiken. Itseasiassa vähän jopa harmittaa, etten olisi älynnyt itse kirjoittaa mitään noin fiksua, mutta onneksi täällä on sun kaltaisia ihmisiä, jotka osaa.

    Olen ihan oikeasti tositosi onnellinen, että meidän tiet on kohdanneet. Ja kiitos myös tuosta kauniista loppukommentista. Arvostan sitä todella <3

    Ja kirjoitit myös niin kiinnostavasti noista seuraamistasi blogeista, joista tuli heti pelkästän noitten sun esittelyiden takia sellainen tunne, että minäpähän lähden heti seuraavalta sopivalta istumalta tutustumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla. :-)

      Ja minä kun ajattelin sitä sinun postaustasi lukiessani, että sinä osasit sanoa jo kaiken niin osuvasti, että minä en osaa enää kirjoittaa mitään. Mutta hyvä jos tästäkin löytyi jokin järjen hiven. :-)

      Sama täällä: minä olen myös todella onnellinen siitä, että tiemme ovat kohdanneet. <3 (Meneeköhän tämä jo liian siirappiseksi. :-D) Mutta tunnut niin lämminsydämiseltä ja ihanalta ihmiseltä, ja kaiken lisäksi olen oppinutkin sinulta paljon. Melkein jo harkitsin raakasuklaan tekoakin, mutta se on ehkä vielä vähän liian extremeä mulle. ;-D

      Poista
    2. :D. Juu ei sitä nyt kaikkiin hömpötyksiin parane ihan suinpäin lähteä :D.

      Mutta kiitos vielä. Ilman siirappia <3

      Poista
    3. <3 Ja hyvää yötä! Kuustosen Mikko voisi taas tulla vierailemaan mun uniini. Alkaa päivä paljon mukavammin, kun on yöllä seurustellut Mikon kanssa. ;-D

      Poista
    4. :D. Välttäkää kumminkin sitä buffet-ruokailua. Hyviä öitä! Nyt en häiriköi enempää.

      Poista
    5. Hyvä, että muistutit. Täytyykin ehdottaa Mikolle esim. romanttista illallista Burger Kingissä. Vai syököhän se Mikko hamppareita? Nyt vähän jännittää mennä nukkumaan. ;-D Öitä!

      Poista
  9. Tässähän se kaikki jo tulikin ilmi erinomaisen pohdiskelun tuloksena, voin allekirjoittaa kaiken minäkin juuri noin, en itse olisi osannut sanoiksi laittaakaan.
    Kiva kun on kaikenlaisia blogeja. Joissakin aiheblogeissa on kiva käydä sen aiheen takia,tai kuvien, tällaisissa sillisalaattiblogeissa sen sijaan käy jo kirjoittajan persoonankin takia, kirjoittajasta tulee ikään kuin tuttu, lukijalla mielenkiintokin pysyy vireillä kun ei koskaan tiedä mistä aiheesta seuraavaksi jotain putkahtaa. Osaat vielä kirjoittaakin niin maukkaasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos olet samoilla linjoilla. :-)

      Se on ihan totta, että kaikenlaisille blogeille on maailmassa paikkansa. Enhän itsekään ole aina sellaisella tuulella, että jaksaisin lukea syvällisiä pohdintoja, vaan joskus on kiva katsella vaikka ihan vain kuviakin. Varsinkin kun bloggaajien joukosta löytyy niin mahdottoman taitavia valokuvaajia. T. nimim. kameran ohjekirja vieläkin lukematta. :-D

      Poista
  10. Ihanaa ja persoonallista sillisalaattia on tässä blogissa, kuten moni jo ylempänä kommentoikin. Itse tykkään runsaasta tekstistä ja pohdinnoista, ei pelkistä kuvista, ja yhden asian fitness-, muoti-, sisustusblogit ym. eivät kiinnosta. Huippua siis, että tällaisiakin blogeja löytyy :)

    Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Aivan ihanaa, jos olet viihtynyt jaarittelujeni parissa. Ja kiitos myös kommentistasi! :-)

      Mukavaa marraskuun alkua!

      Poista
  11. Luin tämän jo aiemmin, mutta en kerennyt kommentoimaan. Nyt kävin läpi nuo linkittämäsi blogit, jotka oli järestään minulle vieraita. Olen huomannut, että niin blogien saralla kuin tosi elämässä olen jämähtänyt minulle ennestään tuttuihin ja rakkaiksi tulleisiin tuttavuuksiin. Ei ole oikein energiaa tai tarvetta tutustua uusiin? Oikeasti olisi kiva jos vastaan tulisi joku blogi joka veisi heti mennessään. Mutta en osaa nyt sanoa, että millainen se voisi olla. Sinuun jäin aikanani heti kiinni, sen muistan kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä lukisin mieluusti uusiakin blogeja, mutta kun se etsimispuoli tuntuu niin työläältä.

      Jospa tiedät sitten, milainen blogi sinut vie mennessään, kun sellainen tulee vastaan? :-)

      Poista
  12. Mukavaa, että kirjoitit bloggaamisesta itsestään. Aloittelevana bloggaajana laitoin vinkkisi korvan taakse! Kiitos muuten, että vastaat aina kommentteihin. Olen samaa mieltä siitä, että se kertoo lukujoille, että heidän kommenteillaan ja mielipiteillään on väliä. Tuntuu, että nykyään monissa (suosituissa) blogeissa vastataan vain muutamiin ensimmäisiin kommentteihin. Ymmärrän, että useisiin kommentteihin vastaaminen vaatii paljon aikaa, mutta itse arvostaisin vaikkapa hieman rauhallisempaa postaustahtia, jos tällöin aikaa jäisi myös kommentteihin vastaamiseen ja keskustelun jatkamiseen kommenttiosiossa. Kukin tietenkin tyylillään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos kokemuksistani oli jotain apua! Ja kiitos myös kommentistasi. :-)

      Kommentteihin vastaaminen vie tosiaan aikaa, varsinkin jos haluaa vastata kommentteihin vähän pidemminkin kuin vain muutamalla sanalla ja yrittää kirjoittaa vielä jotain suurin piirtein järkevääkin. :-) Hattua täytyy nostaa sellaisille bloggaajille, jotka saavat postauksiinsa kymmeniä kommentteja ja jotka silti jaksavat vastata jokaiseen kommenttiin erikseen ja vielä pitkästi. Lukijana on tietysti ihanaa, että bloggaaja jaksaa perehtyä jokaiseen kommenttiin perusteellisesti. Sellaisessa blogissa käy mieluusti toistekin.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3