Kaikissa tuoksuissa ei pitäisi pyöriskellä.


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Alaspäin katsova koira

Kirjoittelin jokin aika sitten selkäkivustani, joka oli saanut alkunsa kai liian pitkään huonossa asennossa istumisesta. Pahimpina päivinä en pystynyt istumaan ollenkaan, ja jos oli pakko istua esimerkiksi autoa ajaessa, romahdin melkein polvilleni autosta ulos tullessani, kun selän suoristaminen sattui niin kamalasti.

Kokeilin erilaisia venyttelyjä, ja venyttelyohjeita googlettaessani törmäsin Yoga For Back Pain -videoon. Olen aina inhonnut joogaa ja toitottanut suureen ääneen, kuinka jooga ei kerta kaikkiaan sovi minulle. Minun pitää saada mennä sata lasissa, niin että tyrä rytkyy (kirjaimellisesti!). Jooga on tylsää ja tehotonta, hohhoijaa!

Moni on patistanut minua joogaamaan, mutta yksikään ei ole yrityksissään onnistunut. Olen toki kokeillut joogaa, useammankin kerran, ja pitkäkestoisin kokeiluni taisi olla Intiassa asuessamme. Talomme katolla oli nimittäin joogahuone, jossa eräs vanha papparainen kävi joka aamu (paitsi sunnuntaisin) antamassa joogatunteja kaikille halukkaille talon naisille. "Hupi" oli kaiken lisäksi puoli-ilmaista, sillä joogatunnit maksoivat kuukaudessa 1000 rupiaa eli 13.6 euroa. Jos siis kuukaudessa oli esimerkiksi 26 arkipäivää (ma-la), yhden tunnin hinnaksi tuli huimat 50 senttiä! Jopa minä ajattelin tuolloin, että on se kyllä synti ja häpeä, jos en joogatunneille mene, kun kerran opetusta saa oman kotitalon katolla ja vieläpä melkein ilmaiseksi. Eikä se papparainenkaan mikään papparainen ollut, vaan oikea joogan taitaja ja ketterä kuin mikä. Minusta opettaja lupasi tehdä notkean kuin kuminauhan. Kuminauhaa minusta ei kuitenkaan tullut, sillä kovin monta viikkoa en jaksanut tunneilla käydä. Jos ei kiinnosta, niin ei kai se pakottamallakaan onnistu. Jonkin ajan kuluttua joogaamiset loppuivat muidenkin talon leidien osalta, sillä opettajamme kuoli liikenneonnettomuudessa. (Postauksen tuosta vajaan viiden vuoden takaisesta joogakokeilustani voi käydä lukemassa täältä.)

Luottamusta herättävä teksti joogamatossa.

En ollut ajatellut, että joogasta voisi olla apua selkäkipuun, mutta niin epätoivoinen olin, että päätin kokeilla. Joogaa. Ja uskokaa tai älkää: selkäkipu oli tuon vajaan puolen tunnin mittaisen joogasession jälkeen poissa! Toki kipu hiipi jonkin ajan kuluttua takaisin, mutta jo se, että kipu oli hävinnyt edes hetkeksi, innosti minut etsimään lisää joogaohjelmia. Pian minulla olikin netin kirjanmerkeissä erilliset kansiot aamujoogille, iltajoogille, aloittelijoiden joogille, selkäkipuisten joogille, vahvistaville joogille, venyttelyille ja parantaville joogille. 😊 Seuraavaksi pitikin sitten googlettaa, että kuinka paljon ihminen saisi päivässä joogata. Voisiko joogasta olla jotain haittaa, jos sitä harrastaisi liian usein? Mikä olisi liian usein? En kuitenkaan saanut näihin kysymyksiini vastausta, sillä ihmisiä tuntui kiinnostavan lähinnä se, kuinka usein pitäisi joogata, jotta tuloksia alkaisi näkyä. 

Selkäjoogakokemuksestani innostuneena päätin yrittää kokeilla, miltä aamujoogaaminen tuntuisi, sillä olin joogaohjelmia etsiskellessäni löytänyt niin paljon kivalta näyttäviä aamujoogia (laitan postauksen loppuun listan). En ole koskaan aikaisemmin aamujoogaa kokeillut, ja olin melko varma, ettei se tulisi nytkään onnistumaan. Ensinnäkin aamujooga kuuluu kai suorittaa tyhjällä vatsalla, suomeksi sanottuna: ennen kahvinjuontia. Toiseksi en ole liikunnassa todellakaan mikään aamuihminen, sillä en pysty harrastamaan mitään vähänkään liikuntaan viittaavaa, edes venyttelyä, ennen iltapäivää. Tarvitsen aamupalan ja lounaan, ja vasta sen jälkeen kroppa tuntuu semmoiselta, että se saattaisi kyetäkin jonkinmoiseen liikuntaan. Kolmanneksi, kuten jo mainitsinkin, jooga ei ole ollut minun juttuni ollenkaan, ja jos sitä pitäisi kaiken huipuksi harrastaa heti aamulla herättyäni, siitä ei tulisi taatusti mitään. Asettelin kuitenkin joogavaatteet jo illalla valmiiksi esille ja laitoin jumppamatonkin olohuoneeseen odottamaan, ettei homma ainakaan esivalmistelujen puutteeseen kaatuisi.

Tuli aamu, ja minulla oli sängystä noustessani hieman vilu, mutta sain kammettua itseni vessan kautta suoraan joogamatolle, eikä se ollut oikeastaan edes vaikeaa. Uteliaisuus kai voitti. Olin valinnut ensimmäiseksi aamujoogakseni 18 minuutin ohjelman, joka osoittautui kuitenkin hieman liian rajuksi selälleni. Kaikki eteenpäintaivutukset tuntuivat selässä ikäviltä, ja selkä oli suoristettava todella varovasti, kun tuntui, että muuten selkä katkeaa.

Jokin aamujoogaamisessa kuitenkin viehätti, ja päätin kokeilla joogaamista myös seuraavana aamuna. Valitsin tällä kertaa hieman hellävaraisemman joogan, joka käynnistikin uuden päivän paljon mukavammin kuin edellispäiväinen. Joogan jälkeen join kaksi lasia huoneenlämpöistä, sitruunalla maustettua vettä, napsautin kahvinkeittimen päälle ja menin suihkuun. Kun tulin suihkusta, vasta keitetyn kahvin tuoksu odotti minua, ja kahvi tuoksui jotenkin niin erityisen hyvältä, että oli todellakin kannattanut odottaa.

Joogaajan mielenmaisema?

En tiedä, kuvittelinko vain, mutta päivä tuntui alkavan joogan jälkeen jotenkin levollisemmin mielin kuin aikaisemmin. Tuntemuksessani saattoi olla jotain perääkin; sanoihan ohjaajakin joogavideon aluksi esimerkiksi että "anna itsellesi lahja ja vietä hetki itsesi kanssa, ennen kuin lähdet kohtaamaan muun maailman" tai videon lopuksi että "olet aloittanut päiväsi oikealla tavalla". Siltä minustakin tuntui, että olin aloittanut päiväni oikein! (Kuulostan ihan hihhulilta, kamalaa!) Mutta jooga oli ikään kuin toiminut jonkinlaisena lempeänä siltana unen ja täyden valvetilan välillä: olin antanut itselleni aikaa herätä ja käynnistänyt kehoni rauhallisesti tutkiskelemalla, miltä tänä aamuna tuntui. Tämä puoli joogasta oli minulle ihan uusi ja tuntematon. Miten se olisi voinut tuttu ollakaan, kun en ollut koskaan ennen aamulla joogannut?

Jatkoin aamujogaamista, sillä aamulla joogaaminen oli yllättäen tuntunut alusta lähtien jotenkin luontevalta minulle. Läsnäolokin oli aamulla niin paljon helpompaa kuin muina vuorokaudenaikoina: heti herättyään kun ei jaksa vielä oikein muuallakaan olla. 😊 Kiireettömämpinä aamuina valitsin hieman pidemmän ohjelman ja saatoin joogata puolisen tuntia. Viidentenä aamuna huomasin yllättäen, ettei kehoni tuntunut enää yhtä jäykältä kuin aiempina aamuina. Se kannusti joogaamaan lisää. Jouduin tekemään myös oman pienen aamujoogaohjelman Itä-Suomessa käydessäni, sillä nettiyhteys ei vanhempieni luona riitä videoiden katseluun. Ilman videota joogaaminen tuntui hyvin erilaiselta kuin videoiden kanssa joogaaminen: hengittäminen tuntui paljon luontevammalta, kun pystyi itse säätelemään hengityksen ja liikkeen välisen rytmin. Tästä syttyi innostus kokeilla jatkossakin ilman videoita joogaamista.

Nyt olen joogannut kahta päivää lukuun ottamatta melkein kolme viikkoa, aina aamuisin, ja jos en ole harrastanut päivän aikana muuta liikuntaa, olen monesti joogannut vielä toisenkin kerran illansuussa. Tällä kertaa tuntuu siltä, että joogasta saattaisi tulla minulle ihan pysyvä harrastus. (Tähän tosin pitää suhtautua pienellä varauksella, koska innostukseni saattaa loppua yhtä äkisti kuin alkoikin. Tämä on nähty niin monta kertaa!) Olen kovasti yrittänyt pohtia sitä, kuinka sellaisesta asiasta, jota olin ennen ajatellut inhoavani, voi tulla yhtäkkiä melkein intohimo. Tämä tuntuu minusta todella käsittämättömältä, mutta olen löytänyt asialle mahdollisia selityksiäkin.

Vai onko se sittenkin tällainen?

Ensimmäisenä tulee mieleen, että tällä kertaa minulla oli joogaamiseen selkeä motiivi: selkäkipu. Aikaisemminhan minulla ei ollut oikeastaan mitään selvää syytä joogata. Olin pitänyt joogaa liikuntamuotona, ja ainakin minä tarvitsen liikuntaan selkeän motiivin, jotta liikunnasta voisi tulla pysyvä harrastus. Koska motiivia ei ollut, joogaaminen jäi aina yrittämiseksi.

Selkäkipu kuitenkin vain pani koko homman alulle. Heti ensimmäisellä kerralla löysin nimittäin uusia syitä harrastaa joogaa, ja niitä olivat rauhoittuminen, hiljentyminen ja kehoni kuuntelu. Jooga on ikään kuin minun omaa laatuaikaani: joogatessa minun ei tarvitse ajatella mitään eikä ketään muuta, vaan voin keskittyä kuuntelemaan vain omaa itseäni. Tuntui hirveän helpottavalta löytää turvasatama, jossa ei tarvinnut laskea toistoja, mitata sykkeitä tai ylipäänsäkään suorittaa mitään; jossa sai vain olla. Sain löytää oman itseni ja kehoni, joka oli toki ollut olemassa ennenkin mutta jota en ollut oikeastaan koskaan noteerannut muuna kuin työvälineenä, jonka avulla saavutettiin erilaisia tavoitteita.

Suurin muutos on tapahtunut suhtautumisessani joogaan, ja luulen, että tämä on juuri se syy, miksi jooga on tällä kertaa saattanut tulla jäädäkseen. Mielsin joogan aiemmin liikunnaksi; joksikin, mitä voin tehdä muun liikunnan sijasta. Nyt ajattelen joogan olevan osa hyvinvointiani; jotakin, mitä voin tehdä liikunnan lisäksi. Koska en pidä joogaa ensisijaisesti liikuntamuotona, minun ei tarvitse asettaa sitä samalle viivalle esimerkiksi kahvakuulailun tai juoksemisen kanssa, vaan jooga on minulle kaikesta muusta erillinen, oma juttunsa. Jooga on tavallaan osa kehoni perustoimintoja; jotakin, mitä yhtä lailla mieleni ja kehoni tarvitsee. (Kuulostan taas hihhulilta, anteeksi!) En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten erilaiselta sama asia voi tuntua, vaikka ainoa asia, joka on muuttunut, on oma suhtautumistapani siihen. Jos ajattelisin joogaa liikuntana, jooga tuntuisi edelleen tehottomalta, tylsältä ja epämiellyttävältä, enkä taatusti viitsisi joogata, vaan heiluisin mieluummin kahvakuulan kanssa tai lähtisin lenkille. Mutta kun ajattelen joogaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähteenä, jooga houkuttelee niin, että voisin joogata vaikka koko ajan. 

Uskon, että kaikella elämässä on aikansa ja paikkansa, ja tämä näyttää pätevän myös joogaamiseeni. Joogaaminen ei ollut aiemmin onnistunut, koska niin ei ollut yksinkertaisesti tarkoitettu. Mieleni ei ollut ollut valmis ottamaan vastaan joogaa sellaisena, jollaiseksi jooga on tarkoitettu, ja siksi yritykseni oli tuomittu epäonnistumaan.

Kirjoitin mainitsemassani vajaan viiden vuoden takaisessa postauksessa muun muassa seuraavaa:

"Hengitysharjoituksiakin olemme tehneet, mutta ne tuntuvat minusta edelleenkin epäkiinnostavilta ja jopa hieman vastenmielisiltä. En ole varmaankaan vielä oikein sisäistänyt hengityksen tärkeyttä joogassa. Kaikkein hauskinta minusta onkin asanoiden tekeminen."

Tästä näkee selvästi, että joogan liikunnallinen puoli on ollut se, mikä minuun on vedonnut. Uskomatonta, että olen kokenut hengitysharjoitukset jopa vastenmielisinä, kun ne ovat minusta nyt melkeinpä paras osa joogaa! Jos elämässä tulee eteen stressaava tilanne, niin jo syvään hengittäminen auttaa paljon.

"Olin myös yllättynyt kuullessani, että joogan liikunnallinen puoli ei ollut alun perin joogassa mitenkään keskeinen, vaan jooga oli tieteenlaji, joka auttoi ihmistä itsetutkiskelun avulla löytämään oman sisimpänsä. Yhä edelleenkin henkinen (ei kuitenkaan mitenkään uskonnollinen) aspekti on joogassa tärkeä, vaikka erityisesti länsimaissa joogan liikunnallinen puoli on ylikorostunut. Opettajakin hieman kritisoi sitä, miten kauas jooga on ajautunut alkuperäisestä merkityksestään."

Hämmästyttävää, että tämäkin tieto oli minulla jo viisi vuotta sitten - ymmärrys vain puuttui! Ehkä aika oli kypsä vasta nyt? Ehkä vaadittiin selkäkipu, joka johdatti minut tarvitsemaani suuntaan, ja selkäkipu olikin lopulta vain hyvä asia. Uskon niin.

Jooga on siis tuonut elämääni uuden ulottuvuuden, joka tuottaa minulle joka päivä iloa, ja se puolestaan innostaa minua joogaamaan lisää. Emmekö teekin mieluiten kaikkea sellaista, mikä tuntuu meistä hauskalta ja mikä tuottaa meille iloa? Suorituskeskeisenä ihmisenä kuitenkin hieman pelkään, missä vaiheessa pelkkä läsnäolo ja oman kehon kuuntelu ei enää riitäkään minulle, vaan keksin yrittää parantaa järjestelmällisesti esimerkiksi notkeuttani ja opetella uusia asanoita tässä tarkoituksessa. Merkkejä tämmöisestä on jo näkynyt, sillä mieleni tekisi koostaa asanoista oma aamujooga, joka olisi minulle juuri sopiva (lue: tarpeeksi vaativa). Toivon kuitenkin, ettei joogaamisesta tulisi minulle taas liikuntaa, koska olen melko varma, että silloin joogaamisesta katoaisi ilo, ja siihen se joogaaminen sitten taas loppuisikin. Ehkä palaan tulevaisuudessa aiheeseen ja kerron, miten kävi. 


Lopuksi vielä niitä joogasivustolinkkejä. Nämä ovat kaikki englanniksi, mutta uskon, että suomeksikin löytyy paljon kivoja joogavideoita ja -sivuja.

Kaksi suosikkisivustoani
Yoga TX
Yoga With Adriene

Yoga TX:ssä tykkään erityisesti Cole Chancen joogista:
Cole Chance Yoga

Kaksi erinomaista sivustoa jooga-asanoiden oppimiseen
Yoga.com
Yoga Journal
 
Kivoja aamujoogia
Morning Yoga - Gentle & Energizing Way To Start Your Day (14 min.)
Mukava aamujooga silloin, kun aikaa ei ole paljon. 
Morning Yoga For Beginners - Gentle & Relaxing Yoga For Energy (17 min.)
Kiva herätys päivään. Hellävaraisia venyttelyjä.
Morning Yoga Workout - Energize, Strengthen & Focus Flow (17 min.)
Hyvä aamujooga, jossa on mielestäni sopivassa suhteessa kaikkea.
Morning Yoga For Beginners - 20 Minute Energizing & Heart Opening Flow (17 min.)
Omaan makuuni aika nopeatempoinen mutta kuitenkin ihan kiva jooga. 
Beginners Morning Yoga - Gentle & Energizing Morning Yoga Streches (18 min.)
Tämä jooga oli se ensimmäinen aamujooga, jota kokeilin, ja olen kirjoittanut tämän kommentiksi, että "vähän turhan nopeatempoinen aamujoogaksi". Pitäisi kokeilla tätä uudestaan selvittääkseni, olenko vielä samaa mieltä! Mutta tämä on siis hyvä, jos haluaa vähän vauhdikkaampaa aamujoogaa.
Yoga For Energy & Focus - 20 Minute Energizing Flow! (18 min.)
Tämä on suosikkini näistä lyhyemmistä aamujoogista. Jotenkin todellakin energisoiva jooga!
Morning Yoga - Beginners 20 Minute Energizing Morning Flow (18 min.)
Todella rauhallinen ja leppeä herätys aamuun. Ei sisällä mitään "radikaaleja" venytyksiä. Tein tämän itse huonosti nukutun yön jälkeen, ja jooga sopi siihen tilanteeseen erinomaisesti.
Full Body Strech Yoga - 15 Minute Beginners Flow For Flexibility & Strength (18 min.)
Tämän kommentiksi olen kirjoittanut, että "loistava, aktiivinen aloitus päivälle". Jooga sisältää myös hyviä venyttelyjä takareisille, jotka tuppaavat minulla olemaan aika usein kireinä.
Morning Yoga - Energizing Morning Sequence (23 min.)
Mukava aamujooga, jossa tulee vähän hikeäkin pintaan, sillä tämä vaatii voimaa ylävartalolta ja jaloilta. En suosittele tehtäväksi silloin, jos paikat ovat oikein jäykät tai kipeät.
Morning Yoga - Beginners Energizing Yoga Workout (29 min.)
Jos aamulla on enemmän aikaa, niin tämä on ihan mahtava aloitus päivälle. Sopivasti venytyksiä, rentoutusta ja heräämistä.
Full Body Stretch Yoga - Total Body Workout with Beginners Poses (30 min.)
Tämä taitaa olla pidemmistä joogista suosikkini. Sopii erinomaisesti aloittelijoille, koska asennoista voi valita joko helpomman tai vaativamman version. 
Day 1 - Ease Into It (34 min.)
Helppo ja mukava jooga, joka sopii erinomaisen hyvin kiireettömään aamuun.

Joogaa eri tarpeisiin (kaikenlaisia tarkoituksia varten joogaa voi ollakin!):
(Näistä en ole itse kokeillut kuin tuota joogaa päänsärkyyn.)

Joogaa mielialan vaihteluihin
Yoga for Mood Swings (23 min.)
Joogaa hermojen rauhoittamiseen
Yoga to Calm Your Nerves (24 min.)
Joogaa ahdistukseen ja stressiin
Yoga for Anxiety and Stress (27 min.)
Joogaa stressin lievittämiseen
Yoga For Stress Relief (37 min.)
Pika-apu stressiin
Quick Stress Fix (6 min.)
Joogaa huonotuulisille
Yoga For When You're In a Bad Mood (34 min.)
Joogaa särkyneelle sydämelle
Yoga For a Broken Heart (23 min.)
Joogaa ruoansulatukselle
Yoga For Digestion Flow (25 min.)
Joogaa kaamosmasennukseen
Yoga For The Winter Blues (30 min.)
Joogaa krapulaan (!)
Yoga For Hangovers (22 min.)
Joogaa päänsärkyyn
Yoga For Headaches (30 min.)
(Ihana jooga silloin, kun päätä jomottaa)

Lisää erityistarkoituksiin tarkoitettuja joogia
Yoga For Healing
Joogia aloittelijoille
Yoga For Beginners
30 päivän joogahaaste
30 Days of Yoga

Minäpä taidan tästä lähteä joogaamaan! 😃



20 kommenttia:

  1. Hei täällä kirjoittaa selkäkipuinen. Viime yö tuli nukuttua huonosti kun kääntyessä tuntui kuin joku olisi iskenyt puukolla selkään. Tämä postaus tuli kuin tilauksesta, huomenna kokeilen heti aamujoogaa.Olen joskus ollut jopa joogakurssilla ja harjoittanutkin sitä satunnaisesti, mutta ei ole tullut mieleenkään, että siitä voisi olla apua selkäsärkyyn. Nyt kun ajattelen, hyvin järkeen käypää. Kiitos !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella, että joogasta on sinulle apua! Ei olisi minullekaan tullut mieleen, että jooga voi auttaa selkäkipuun, mutta uskottava se on, kun on omakohtaista kokemusta. :-)

      Toki selkäkipu ilmoittelee itsestään edelleenkin silloin tällöin, varsinkin kun istun jotenkin mutkalla tai muuten huonossa asennossa. Silloin korjaan äkkiä istuma-asentoni suoraksi ja supistan vatsalihakset, ja se yleensä auttaa.

      Toivottavasti tykästyt aamujoogaan! Se on ihana tapa herätä!

      Poista
  2. Hehhee. Arvaa vaan, olinko muutama vuosi sitten vielä ehdottomasti joogaa vastaan, koska halusin huhkia painojen kanssa BodyPumpissa täysillä soivan musiikin tahdissa ja ajattelin, että minähän en lähde mihinkään villasukat jalassa hissuttelemaan. (Ja ehkä ihan hyvä olikin, etten lähtenyt sinne ekalle joogatunnille niissä sukissa, koska olis voinut käydä ohraisesti heti ensimmäisessä "soturi"-asennossa). Ja niinkuin sinäkin, jouduin vähän (en myönnä, että ihan kokonaan ainakaan ihan heti) perumaan ennakkoluulojani, koska se staattisissa asennoissa pysyminen oli ihan helkkarin raskasta, vaikka olin ajatellut, että kunhan siinä vaan vähän seisoskellaan. Juu ei. Opettaja oli Amerikassa joksikin joogaguruksi kouluttautunut vaativa, mutta taitava (suomalainen) nainen, joka vahti, että kaikki tulee tehtyä kunnolla ja oikein, eikä tule vääränlaista kipua, vaan kaikki tehdään alusta asti oikeilla tekniikoilla. Huhhuh. Siinä oli ensimmäisen päälläänseisontasession aikana kyllä tuskanhiki otsalla, mutta se, mikä oli uskomatonta, oli se, että juurikin varmaan noitten kaikkien pää alaspäin tehtyjen juttujen (jotka ennen aiheutti mulle ihan hirveää huimausta), mun muutaman vuoden kestäneet äkilliset huimauskohtaukset (joiden olin alkanut uskoa olevan paniikkihäriöitä) katosivat. Tajusin sen vaan yhtenä kauniina päivänä, että mullehan ei enää ole tullut niitä kohtauksia ollenkaan ja kun otin sen joogaopen kanssa puheeksi, hän vaan sanoi, että todennäköisesti mulla on ollut joku niin paha lukko niskassa, että se on aiheuttanut huimauksen, mutta lähtenyt joogan ansiosta. Ihan huippua! Harmikseni vaan jouduin lopettamaan, kun olkapään nivelkapselin tulehdus pilasi 2,5 vuotta elämästä. Ja sinä aikana joogaopekin lopetti, kun ei enää työkiireiltään kerinnyt. Mutta edelleen teen jokaikinen aamu heti sängystä noustuani (ja siellä ensin venyteltyäni) aurinkotervehdyksen ja ne soturi-liikkeet. Naks-naks vaan :). Ilman niitä ei lähde päivä käyntiin.

    Huippua Satu! Ja erityisesti lämmitti mieltä tuo sitruunavesi tuolla tarinan lomassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miten nauratti tuo mielikuva sinusta hissuttelemassa villasukat jalassa. :-D Huonosti olisi tosiaan voinut käydä! Mullahan ei ollut aluksi edes joogamattoa vaan sellainen tavan jumppamatto, ja kun jalat siinä tarpeeksi monta kertaa meinasi luiskahtaa, oli aika ostaa oikea joogamatto. Siis tuo, jonka päällä joogatessa saattaa ilmeisesti henkikin mennä. Mutta matto on huono, sillä mulla meinaa luistaa välillä varsinkin kädet matonkin päällä. Tai sitten mä olen erityisen liukas tyyppi? Olisi kannattanut ehkä ostaa laadukkaampi matto, mutta en tajunnut, että joogamatoissakin on eroja...

      Sinun joogaopettajasi kuulostaa vähän pelottavalta mutta erittäin asiantuntevalta. Varsinkin tällä lailla ilman ohjausta joogatessa on nimittäin vaarana se, että asennot tulee tehtyä väärin, mikä saattaa johtaa pidemmän päälle uusiin vaikeuksiin. Ja sen minkä on kerran väärin oppinut, on hirveän vaikea oppia toistamiseen oikein.

      Päälläseisonta on yksi niistä jutuista, joita katselin tuolla joogasivustoilla vähän himoiten: tuollaisen kun pystyisi vielä tekemään! Mutta ajattelin nyt kerrankin edetä ihan rauhassa ja ilman mitään suunnitelmia tai tavoitteita. Jos jossakin vaiheessa tulee tunne, että tämmöinen kattelu ei enää riitä, niin kai se on sitten “pakko” ruveta niitä päälläseisontoja harjoittelemaan. :-D

      Olipa mahtava juttu, että huimauskohtauksesi hävisivät! Minä uskon, että joogasta voi olla apua hyvinkin monenlaiseen vaivaan, ja sinunkin tapauksesi on hyvä esimerkki siitä!

      Eräs ukkelin kollega suositteli mulle kerran, että mun pitäisi tehdä aamuisin 20 minuuttia aurinkotervehdyksiä. En viitsinyt väittää hänelle vastaan, mutta mielessäni ajattelin, että 20 minuuttia jotain aurinkotervehdyksiä, johan siinä tylsyyskuolema iskee. No, tässä sitä ollaan. :-D

      Sitruunavedenjuomistatavasta on sinua kiittäminen. :-) Paljon helpompi tapa käynnistää aamu kuin se anopin neuvoma veden keittely. Sori nyt vaan anoppi.:-D

      Poista
    2. Toivottavasti anoppi ei lue tätä, ettet jää kiinni keittämättömän veden juonnista :).

      Mutta aloin sitä päälläseisontaa miettimään, että se taidettiin aloittaa jotenkin niin, että laitettiin pari tuolia vierekkäin sellaselle etäisyydelle toisistaan, että mahtuu pää sinne väliin. (tää ei nyt varmaan kuulosta kovin luotettavalta..). Eli ei heti alettu ihan kirjaimellisesti päällään seisoskelemaan, vaan ensin niin, että oli hartiat tuoleilla ja pää siellä tuolien välissä "irti maasta". Ja siitä sit edettiin semmoseen vaiheeseen, että "ponnistettin" päälläseisontaan, mutta niin, että seinä oli riittävän lähellä, jos ei pysyny ihan suorassa, vaan piti ottaa tukea. Että eiköös näillä ohjeilla pääse jo sinne apugurutasolle :D

      Poista
    3. Kääk, anoppihan kysyy kumminkin seuraavalla kerralla kun puhutaan puhelimessa, että olenko sitä lämmintä vettä juonut. Hyvä ruveta jo nyt miettimään, mitä anopille vastaan. Jospa sanon, että juu, olen minä vettä juonut, mutta jätän sen lämmin-sanan edestä pois. Silloinhan en edes valehtele... :-)

      Anteeksi, mutta minua hieman nauratti, kun kuvittelin itseäni pää tuolien välissä. :-D Siinä olisi varmastikin hyvä olla piipaa-auton numero lähellä. :-D Mutta on tuossa se hyvä puoli, että homma kuulostaa varsin haasteelliselta, eli on ainakin mitä tavoitella, jos alkaa normi-soturit ynnä muut tympiä. Mutta kyllä mä tuosta sinulle apugurun arvomerkin ihan kevyesti antaisin. :-)

      Poista
  3. Ennen kävin joogatunneilla mutta en enään,mutta lähes joka päivä teen jonkinlaisia joogaliikkeitä.Minulla jumittuu helposti alaselkä,joten tiedän just millaisilla liikkeillä saan sen voimaan paremmin.Kiva kun jooga on tuonut sulle hyvinvointia Satu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, että olet oppinut tietämään selällesi sopivat liikkeet! Minäkin olen parissa viikossa jo jotain oppinut, mutta vielä on jonkin verran opittavaa. ;-)

      Poista
  4. Nyt mun on pakko kai paneutua asiaan kun laitoit noin hyvan listan sivustoistakin. Olen piiiitkaaaan halunnut kokeilla joogaa koska tarvitsen selvasti jotain rauhoittavaa ja selkakipuihin auttavaa harrastusta, jooga voisi olla se. Olen aina ajatellut etta munkin liikuntamuodot on niita hikisia ja repivia mutta kai tama ika tuo jarkea paahan ja kannattaisi harjoitella vaikka sita keskittymista, oman kehon tunnustelua ja sellaisia rauhallisia aamuja? Laitan harkintaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, harkinnasta on hyvä lähteä! :-) Minusta jooga kuulostaisi ihan sinulle sopivalta jutulta.

      Mä en ollut edes tajunnut, että saattaisin kaivata jotain rauhoittumistakin, vaikka fiksu ihminen olisi ehkä osannut päätellä jotain jo taannoisesta ylikunnostakin. Mutta hyvä että nyt edes on oppi mennyt perille. Toivottavasti pysyy kanssa siellä!

      Selkäkivut taitavat olla aika tavallinen vaiva nykyään. :-(

      Poista
  5. Perinpohjainen taitaa olla sana kuvaamaan sinua joka asiassa:) Minäkin olen joskus joogannut aktiivisesti ja edelleen hoidan selkääni tietyillä liikkeillä, muuten ne asennot ovat kyllä muuttuneet lähinnä iltavenytyksiksi laukaisemaan netin ääressä istumisen seuraukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinkin voisi tietysti sanoa.:-) Itse ajattelen ehkä ennemminkin olevani sellainen helposti innostuva - kun jostain innostun, niin se on menoa sitten. :-)

      Iltavenyttelyt kuulostavat hyviltä. Tärkeintä on minusta se, että on oppinut tietämään, mikä itsellä toimii ja mikä auttaa omiin vaivoihin.

      Poista
  6. Todella perusteellisesti olet joogasi aloittanut, wau. Ihan varmasti se on hyväksi selälle.

    Olen kokeillut joogaa lähinnä noilla tyky- yms kursseilla aikoinaan, mutta minulle kävi juuri niin, että ne hengitysjutut ei napanneet, ei lainkaan. Meni aina väärään suuntaan:)

    Nyt seurasin olisiko miedän kunnan opistossa joogaa aloittelijoille, mutta ei ole, sitä on vasta keväällä. Täältä on pitkä matka joka paikkaan, joten tuo olisi kirkolla, vain 12 km päässä. Mutta nyt kun luin sinun tarinasi, niin ajattelen, että voihan sitä ilman ohjaustakin kokeilla. Siis jos saa aikaiseksi.

    Aamuista en lupaa mitään, koska ainoa urheilu mihin aamukahvin jälkeen suostun, on ulos metsään kävelemään raikkaaseen ilmaan lähteminen. Aamulenkki pelastaa koko päivän.

    No, vannomatta paras...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyväksi on selälle tuntunut olleen. Olen miettinyt, että missäköhän kunnossa selkäni nyt olisi, jos en olisi joogaa keksinyt.

      Ei mullakaan se hengitys aina suju, mutta tällä kerralla olen päättänyt olla ottamatta hengityksestä mitään paineita, kun ei ole mitään intialaista joogapappaakaan vieressä vahtimassa. :-)

      Eihän tällainen itsenäinen liikkuminen kaikille sovi. Itse asiassa mitä olen muita kuunnellut, niin suurin osa taitaa tykätä ohjatusta liikunnasta ja muualla kuin kotona liikkumisesta. Mulle vaan on niin hirveän tärkeää, ettei tarvitse olla tietyssä paikassa tietyllä kellonlyömällä, vaan voin liikkua milloin huvittaa.

      Minäkin olen joskus aamulenkkejä kokeillut, mutta jostain syystä mulle sopii paremmin myöhemmin päivällä tai illalla lenkkeily. Aamulla ei vain kulje, vaikka raitis ilma tekisi aamusta varmasti todella hyvää ja olisi varmasti vähintään joogan veroinen piristyspommi.

      Poista
  7. Voi että kun hyvä, että löysin tänne blogiisi ja tuli tämä jooga-teksti!! Mä nimittäin olen tässä viime aikoina miettinyt, pitäiskö mun aloittaa jooga uudelleen...

    Mä oon sellanen "innostun täysillä, kyllästyn kuin seinään"-tyyppi ja mulle kävi juurikin joogan suhteen sillä lailla. (Samoin kuin aerobicin, kuntosalin, suunnistuksen jne kanssa...) Kävin tosi innokkaasti astangassa jonkun aikaa ja tein sitä kotonakin. Kävin myös muutaman viikonloppukurssin. Mutta. Mun selkä ei tykännyt, samoin mun polvi ei mitenkään kestänyt sitä lootusasentoa. Sitten kun kävin viimeisen kurssini, jota veti erityisesti selkäjuttuihin perehtynyt tyyppi, sain "tuomion", että mun pitää jättää ohjelmastani vaikka mitä asanoita pois... ja se siitä sitten. Loppui mun joogailut siihen.

    Mulla on ollut täysin väärä asenne joogailla silloin, tiedostan sen hyvin. Mulla nimittäin oli aina kyseessä nimenomaan se liikuntasuoritus. Ja aina, ihan aina, mun liikunnan motivaattori on ajatus laihtumisesta..... ja sitten kun en nips naps vaan laihdukaan, mä tympäännyn ja lopetan. Tosin tossa joogassa oli lisäksi vielä se, että kuvittelin sen auttavan selkääni, mutta kun sitten tein sitä niin, että vilkuilin koko ajan miten taipuisia ne kaikki muut on, ja ajattelin, että munkin pitää vaan repiä itteäni lisää... niin eihän siitä mitään tullut. Tai tuli: kipuja lisää...

    Yksi mun ystävä pitää noita tunteja nykyään. Hän sanoin tässä äskettäin, että hän ottaa välittömästi sellaset "sivuilleen vilkuilijat" sieltä eturiviin. Koska tavoite ei ole olla notkeampi tai ees yhtä notkea kuin se naapuri, vaan pitää edetä just siten kuin oma kroppa sanoo. Ja se onnistuu oikeesti vain sillä asenteella ja ajatuksella, että keskittyy itseensä eikä muihin.

    Mä siis olen tässä ajatellut suorittaa paluun joogasalille jossain kohtaa. Toivottavasti ainakin. Vielä en ole saanut sitä aikaan, mutta kypsyttelen ajatusta... Ja voisin kyllä kokeilla myös noita linkkaamiasi juttuja. Ehkä sellanen vartin aamujooga vois olla ihan hyvä alku tälle mun "paluu salille"-projektille. Vaikeinta on tällaisena hätäisen luonteisena ihmisenä se rauhoittuminen ja oleminen. Ajatukset laukkaa jossain kaukana... keskity siinä sitten vaan hengittämiseen.. huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, että löysit tänne! :-) Tervetuloa!

      Hihii, kuulostaapa tutulta tuo "innostun täysillä, kyllästyn kuin seinää". :-D Mä olen just samanlainen, ja olenkin vähän ihmetellyt, kun joogainnostus ei ole vielä laantunut, vaikka viikkoja on takana jo kolme. Huh huh. Saadaankohan vielä neljäskin viikko putkeen? :-D

      Suunnistus on sellainen juttu, jota olisin aina halunnut osata! En vaan tajua niistä kartoista mitään, ja vissiin pitäisi vielä jotain rastejakin löytää? Kaikkein huikeinta oli, kun viime syksynä, kun olin patikoimassa yhdellä suolla, siellä oli ilmeisesti jotkut PYÖRÄsuunnistuskisat meneillään, kun vastaan tuli porukkaa polkupyörillä suunnistuskarttojen kanssa. Ja ne meni kovaa!

      Mäkin olen tullut siihen tulokseen, että kaikki joogan liikkeet ei ole hyviä, jos kärsii selkäkivuista. Tai sekin riippuu tietysti kivun laadusta ja sijainnista. Mulla oli just esim. nuo eteentaivutukset se kaikkein pahimmalta tuntuva juttu, ja yritinkin vältellä niitä tai tehdä ne hyvin varovasti. Uskoisin, että oma keho kertoo kyllä, mikä sopii ja mikä ei?

      Tuossa sivuille vilkuilussa tulikin yksi syy, miksi mun on paras pysyä pois kaikilta ryhmäliikuntatunneilta. Olen nimittäin niin kilpailuhenkinen, etten varmasti pystyisi kuuntelemaan kehoani ollenkaan. Mieluummin lähtisin tunnilta pää kainalossa kuin myöntäisin, etten jaksa tai pysty. :-D

      Kovasti tsemppiä joogailuusi! Rauhoittuminen on minullekin vaikeaa, mutta aamulla unenpöpperöisenä se on huomattavasti helpompaa kuin muina aikoina. :-)

      Poista
  8. Olipa ihana teksti! Se kertoi niin paljon muustakin kuin vain joogasta: omien ajatusten ja ymmärryksen muuttumisesta, motivaatiosta, suorittamisesta ym. Kerrassaan mainio tarina noinkin suuresta (asenne)muutoksesta, jonka sellainen asia kuin selkäkipu pystyi saamaan aikaan. :) Kirjoitus- ja kerrontatyylisi on todella miellyttävä!

    Jos itse olisin kokeillut joogaa vuosia sitten, veikkaan, että olisin suhtautunut siihen juuri niin kuin sinä ennen. Viime keväänä kävin ensi kertaa joogakurssilla, ja kummasti jooga rentoutti ja notkeutti, ja tunneista jäi hyvä olo, vaikka en aina ollutkaan niin vakuuttunut itse tunnin aikana. Hengitysharjoituksista ajattelin juuri niin kuin sinäkin ennen, kun taas nykyään sinun laillasi pidän niitä tosi tehokkaina. Hassua, miten sitä mieli muuttuukin, kun syyt harrastaa jotakin löytyvät ja ovat "oikeat". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana kuulla, että tykkäsit lukea. :-) Minä kun rupean jotain pohtimaan, niin tuleekin sitten pohdittua yleensä varsin perusteellisesti. :-D

      Erityisesti tällaisissa tilanteissa on mukava, että on tullut blogia kirjoiteltua, kun blogin avulla voi palata vuosien takaiseen aikaan ja lukea, miten on joskus aiemmin ajatellut. Ei sitä ajatusmaailman muuttumista muuten tajuaisi, jos ei olisi mitään vertailukohtaa. Harvemmin tosin vanhoja kirjoituksia lueskelen, ellei ole jotain “erityistarvetta”, kuten esimerkiksi nyt.

      Minä uskon aina vain vakaammin siihen, että kaikki tapahtuu jostain syystä. Aina niitä syitä ei itse keksi, tai ne keksii vasta joskus myöhemmin, mutta joskus tapahtumille löytyy heti selitys. Uskon, että selkäkivun tarkoitus oli näyttää uusi suunta elämälleni. Kuulostipas juhlalliselta. :-)

      Poista
  9. Tulin katsomaan kuulumisiasi muttet olekaan kirjoittanut vähään aikaan. No ei se mitään minulta olikin jäänyt tämä mielenkiintoinen joogajuttu väliin. Minä joogailen toisinaan myös nettivideoiden avulla ja täällä olen käynyt pari kertaa puistojoogassa. Ihan kivaa se on vaikka olen aikalailla kankea ja jäykkä vielä, lihastasapaino on kyllä parempi. Pitäisi jatkaa taas innokkaammin, toivottavasti tulee kokeiltua näitä valkkaamiasi linkkejä -laitetaas talteen! :D
    Mukavaa joulukuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit jutun. :-)

      Puistojooga kuulostaa hauskalta! Tosin harrastussesonki jäisi Suomen oloissa varmaan aika lyhyeksi, mutta ehkä siellä Espanjassa pystyy joogaamaan ulkona vähän pidempään...

      Mukavaa joulukuuta sinullekin!

      Poista