Ihmiset pyytävät palautetta mutta haluavat tosiassa vain kiitosta.


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Riika: nautitaan sisäisesti ja ulkoisesti

Tulipa käytyä elämäni ensimmäisen kerran Riiassa Latviassa. Lähtö oli sellainen ex tempore -lähtö, että sitä ei ihan hirveän pitkään mietitty. Lopulliseen matkapäätökseen riitti se, että katsoimme Riian viikonlopun sääennustetta: jokaiselle päivälle oli luvattu aurinkoista ja lämmintä, joten ei muuta kuin menoksi!

Ovatkos nämä ne kuuluisat lederhosenit?
Mietin noita nahkahousuja (jos ne nyt sellaiset ovat), että eivätkö ne ole hirveän epäkäytännölliset - hiostavat ja jäykät. Tosin Suomesta lähtiessämme oli niin kylmä, että ehkä on ihan hyväkin, että paikat pysyvät lämpiminä.

Hotellihuoneestamme oli mukavat näkymät Riian kaupunkiin.

Etuoikealla Kristuksen syntymän katedraali.

Iso rakennus taustalla on Latvian kansalliskirjasto.

Koti on tuolla suunnassa.

Huoneemme oli kerroksessa 22, ja kuvasinpa oikein hissimatkankin ylös.



Meidän lomamme ovat harvemmin mitään "mennään hotelliin ja levätään" -lomia, vaikka joskus olemme yrittäneet sillä mielellä matkaan lähteäkin. Itse tykkään lomalla viettää mahdollisimman vähän aikaa hotellihuoneessa, koska kotona saa olla ihan tarpeeksi neljän seinän sisällä. Kuinka ihmeessä malttaisin olla hotellihuoneessa, kun ulkona on tuntematon ja jännittävä maailma!

Olimme nähneet hotellikerroksemme aulasta ison kattoterassin, joka näytti sijaitsevan aika lähellä hotellia, joten otimme luonnollisesti suunnaksi ensimmäiseksi sen.



Kyseessä oli Galleria-ostoskeskuksen terassi, jonka sanotaan olevan Baltian maiden suurin kattoterassi. Kyllä olikin aivan ihana paikka!


Ensimmäinen latvian sana, jonka (sattuneista syistä) opin, oli alus, joka tarkoittaa siis olutta.


Seuraavaksi päätimme käydä tarkastelemassa Riikaa hieman vetisemmästä näkövinkkelistä ja mennä jokiajelulle. Jokiajelu oli minusta törkyhintainen (18 euroa per lärvi), ja se kestikin aivan liian pitkään (tunnin). Puoli tuntia olisi riittänyt aivan mainiosti, mutta menihän siinä tunti, kun vene yhden kierroksen kaupunkia halkovalla kanavalla ja Daugava-joella teki.

Kanavan molemmat puolet ovat kaunista puistoaluetta, joka nyt varsinkin näin hienolla ilmalla näyttäytyi edukseen.

Kyyti saapuu!


Keskustori eli kauppahalli.

Riian radio- ja televisiotorni, jolla on korkeutta peräti 368,5 metriä. Se on Euroopan unionin korkein ilman tukea pystyssä pysyvä rakennus.
Ja taas yksi laiva.

Olimme jokiajelun jälkeen aika nääntyneitä, kun vesipullokin oli unohtunut matkasta, joten päätimme suunnata hotellimme kylpylään. Minähän olen vasta viime aikoina oppinut käyttämään hotellien palveluja, joten nyt pitää ottaa vahinkoa takaisin ja käyttää kaikkia mahdollisia palveluita niin paljon kuin vain ehtii. Hotellin kuntosalillakin kävin viimeisenä päivänä, kun olin ensin todennut, että salilta löytyi kahvakuulia ja että sali oli muutenkin harvinaisen hyvin varustettu ja miellyttävä ollakseen hotellin kuntosali.

Kylpylän puolella en tietenkään ottanut kuvia, mutta pukeutumistiloista tuli otettua muutama kuva.

Mukaan annettiin kaksi pyyhettä ja hyvät tohvelit.
Piti oikein läträtä vartalovoidettakin, kun sitä kerran oli tarjolla. Unohdin muuten ottaa kuvan koneesta, joka rutistaa uimapuvun kuivaksi. Tosin en itse uskaltanut käyttää sitä, kun pelkäsin, että saan takaisin vain uimapuvun riekaleita.

Kylpyläosasto oli harvinaisen miellyttävä sekin, jos ei oteta lukuun meluavia poikajoukkoja, jotka olivat vallanneet drinkkiensä kanssa porealtaan kumpaisenakin iltana. Drinkkejä vastaanhan minulla ei mitään ole, mutta kyllä juomat voisi hieman hiljaisemmin nauttia. Toisena iltana keksin, että uin altaassa matkaa kilometrin verran, ja poikien älämölö pani kyllä hermot koetukselle, kun pojat hyppivät altaaseen milloin mistäkin ja heittelivät uimahousujaan minne sattui. Mutta olin päättänyt, etten antaisi poikien häiritä omaa uimistani - kunhan eivät päälle tulisi.

Heittelimme ukkelin kanssa saunassa löylyä niin kuin löylyä kuuluu heittää, kunnes saunassa kanssamme ollut mies viittilöi meille, että eiköhän se jo riitä. Poislähtiessämme huomasimmekin seinässä lapun, jossa sanottiin, että löylyä sai heittää vain 2-3 kauhallista. Onpa aneemista.

Kylpylän jälkeen olikin aika siirtyä iltarientoihin, jotka alkoivat terassilta ja jatkuivat Aqua Luna -nimisessä jokivarsiravintolassa. Pöytäähän meille ei kyseisestä ravintolasta ollut löytynyt, kun olimme yrittäneet pöytävarausta tehdä, mutta menimme kuitenkin paikan päälle norkoilemaan - ja saimme pöydän.



Tuli yliannostus mustaa kvinoaa, kun sitä oli sekä aluissa ja päissä.




Sitten olikin aika siirtyä liikunnallisempien aktiviteettien pariin eli tanssilattialle. En ollutkaan tanssinut pitkään aikaan (siis muita kuin jotain kotijameja), ja kylläpä olikin pitkästä aikaa hauskaa!

Tykkäsin Coyote Fly -klubilla erityisesti siitä, että siellä tapahtui koko ajan jotain. Tuo rumpali (joka kävi heittämässä vanhan Safri Duo -klassikon Played-A-Live) tuli esimerkiksi tanssilattialle soittamaan ja hyppäsi lopulta baaritiskillekin. Tanssilattialla pyörähti muutenkin jos jonkinlaista heppua, ja jossakin vaiheessa iltaa kaksi vähäpukeista naista tuli ketkuttamaan itseään lavan reunalle, mikä minusta oli vähän koomisen näköistä.

Spesiaalitilaukset tuotiin pöytään niin, etteivät ne jääneet varmasti keneltäkään huomaamatta.
Kun tilaa kerralla riittävän ison pullon, niin ei tarvitse koko ajan olla lisää tilaamassa.

Otin täälläkin videon. Tässä teille latvialaista klubitunnelmaa. Pahoittelen, että sattui juuri tähän kohtaan huonoa musiikkia!



Seuraavana aamuna kävikin sitten niin hassusti, että nukuimme ohi aamiaisen ohi, mitä ei ole muistaakseni koskaan ennen tapahtunut. Onneksi yläkerrasta löytyi brunssi.



Ukkeli moitti brunssia mauttomaksi, ja kyllähän se vähän sitä olikin. Latvialainen ruoka oli muutenkin meidän makuumme vähän valjua, enkä nyt tarkoita, että ruokiin olisi välttämättä tarvinnut mausteita lisätä, mutta ainakin suolaa suurin osa ruoista olisi kaivannut lisää.

Sitten olikin aika lähteä rannalle eli Jurmalaan. Jurmala on Riiasta noin 25 kilometrin päässä, ja sinne pääsee helposti Riiasta junalla puolessa tunnissa. Me olimme vielä aamulla päivällä sen verran väsyneitä, että otimme taksin.

Rannalle vievän kadun varrella oli kivan näköisiä hieman rupsahtaneita taloja, enkä malttanut olla miettimättä, että olisikohan niistä ollut jokin hylätty...





Perillä!



Tajusin Jurmalassa, että olin kerran katsellut lentokoneen ikkunasta Latvian rannikkoa ja ihaillut pitkiä hiekkarantoja, jotka olivat näkyneet yläilmoihin. Olin miettinyt silloin, että tuolla haluaisin vielä joskus käydä. No, nyt olen käynyt!

Jurmala oli aivan ihana paikka, ja jos rantalomaa etsiskelee, niin ei tosiaankaan tarvitse lähteä välttämättä Välimerelle asti, kun lähempääkin löytyy jotain näin hienoa. Jurmalan ranta on 26 kilometriä pitkä, ja hiekka on todella hienoa ja valkoista.







Vietimme suurimman osan ajasta Jurmalan rannalla olevan Baltic Beach -hotellin mukavaakin mukavammalla terassilla.

Tuolit olivat niin suuret ja mukavat, että niillä saattoi puoliksi maata. :-)

Mä olisin kyllä mieluummin kotona.
Takaisin Riikaan päin jaksoimme matkustaa jo junallakin.

Jurmalan (tarkemmin sanottuna Majorin) pääkatua Jomas ielaa. 

Juna tulee!
Latvialaisessa junassa.
Illalla kävimme syömässä armenialaisessa ravintolassa, jonka ruoka oli kyllä hyvää mutta jossa oli taas sama mauttomuusongelma.

Ihminen on taas löytänyt vaatetta päälleen.


Jälkiruoka ei onneksi kaivannut suolaa!

Toisen päivän iltaohjelmaksi riittikin sitten ihan vain pieni kävely. Ukkeli olisi tosin tahtonut vielä baanalle, mutta minä jouduin toteamaan, että en jaksa.





Latvian kansallinen taidemuseo iltavalaistuksessa.
Viimeisenä päivänä oli vuorossa hieman shoppailua ja käynti Keskustorilla. Minun piti käydä myös entisessä KGB:n päämajassa, mutta en löytänyt koko rakennusta! Totta puhuakseni en ollut asiasta hirveän pahoillani, sillä aika oli pikkuisen kortilla, enkä tykkää katsella kiinnostavia paikkoja kiireessä. 

Podium-ostoskeskusta.

Jos kryptot tuntuvat liian helpoilta, pientä lisähaastetta saa hankkimalla venäjänkielisen version.

Keskustorin lihaosastoa.


Nameja.
Latvialaisia käsintehtyjä saippuoita.



Rintaliivejä vähän isommille tytöille.
Latvialaisissa naisissa näyttää olevan kaksi sukupolvea: ovat nämä vanhemmat tädit, jotka eivät ole enää niin viimeisen päälle, ja sitten ovat nuoret ja tyylikkäät latvialaiset naiset, jotka ovat hoikkia ja jotka pukeutuvat usein naisellisen kauniisti.





Näissä lämpötiloissa voisi minunkin punttini jo lyhentyä. Siis voisi. 

Ukkeli oli jossakin vaiheessa sanonut, että häntä ei kiinnostanut vanhakaupunki yhtään, ja hetken mietittyäni olin tajunnut, että ei kiinnostanut oikeastaan minuakaan. Olimme päättäneet jättää siis koko vanhankaupungin välistä, vaikka siellä olisivat olleet "viralliset" Riian päänähtävyydet. Mutta miksi ihmeessä tuhlata lyhyttä lomaansa siihen, että kävisi katsomassa sellaisia nähtävyyksiä, jotka eivät ihan oikeasti itseä kiinnosta?

Päädyimme kuitenkin kaikesta huolimatta vanhaankaupunkiin muutama tunti ennen poislähtöämme, kun etsimme ruokapaikkaa. Siinä samalla tuli sitten nähtyä muutama vanhankaupungin katukin ja Tuomiokirkko. 


Latvian kansallisjuomaa mustaa balsamia tuli sitäkin maistettua, mutta balsamista ei kyllä tullut minulle mitään suosikkijuomaa. Juoma oli ulkonäöltään ja maultaan vähän niin kuin yskänlääkettä mutta ilman minkäänlaista makeutusta. Tosin kun juoman sekoitti coca-colaan, niin siitä tulikin itse asiassa aika hyvää (että vinkkinä vaan, jos joku sattuu tällaisen putelin tuliaiseksi saamaan :-D).




Lentokentällä meille meinasi käydä vähän köpelösti. Lentomme oli nimittäin myöhässä, mutta virkailija ei tiennyt, kuinka paljon myöhässä. "Osaan antaa seuraavan kerran tietoja kello seitsemältä." Kun sinne seitsemään oli vielä tunti aikaa, palasimme ukkelin kanssa takaisin loungeen, jossa silmäilin aina välillä lähtevien lentojen taulua.

Nyt ollaan jo melkein kotona.
Taululla oli aina vain sama teksti, kunnes yhtäkkiä huomasin, että lentomme kohdalla lukikin "boarding". Läksimme maleksimaan kohti porttia, mutta kun kuulimme, että minua ja ukkelia jo kuulutettiin lennolle, vauhtimme kiihtyi huomattavasti. Hieman nolotti, kun täpötäysi bussi seisoi odottamassa, että me mattimyöhäiset suvaitsemme saapua paikalle. No, sattuuhan sitä.

Heippa, Riika! Tapaamme varmasti uudestaan!


Tervehdys, Espoon saaristo!




Nyt tämä on vihdoinkin loppu!

27 kommenttia:

  1. Riika vaikuttaa tosi mukavalta paikalta, samoin Jurmala. Täytynee harkita käyntiä.

    Nuo ruokakuvat näin nälkäisenä katosen, eihh.

    Nalleko oli mukana matkassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle on aina matkalla mukana, oli matka lyhyt tai pitkä. :-) Se ei kyllä oikein tykkää reissaamisesta, kun joutuu olemaan sullottuna aina kaikenlaisiin kasseihin, mutta kotiinkaan se ei uskalla jäädä.

      Itse ainakin tykkäsin sekä Riiasta että Jurmalasta kovasti.

      Poista
  2. Tuollakin olisi tarkoitus joskus kayda. Saa nahda milloin toteutuu. Voisi ottaa joskus lennot Air Balticilla ja pysahtya siella matkan varrella.
    Ei armenialainen ruoka ainakaan Armeniassa ollut ollenkaan mautonta. Olisiko siita sovellettu paikallinen versio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselinkin Air Balticin reittejä (me lensimme myös Balticilla), että he tekevät lentoja myös Tel Aviviin ja että Riika on lentoyhtiölle ilmeisesti jonkinlainen keskuspaikka, kun niin monet lennot menevät Riian kautta.

      En tiedä, miksi ruoka oli armenialaisessa ravintolassa ja muuallakin niin valjun makuista. Mietin jo, että olisikohan vika ollut meidän makunystyröissämme, ja itsestäni voisin sen vielä uskoakin, mutta ukkelilla on niin tarkka makuaisti, että hän harvoin erehtyy. Eikä hän ole edes mitenkään suolaisen ruoan perään – minä olen se, joka lisäilen äitini laittamaan ruokaankin suolaa, kun ukkelille riittää vähäsuolaisempikin.

      Poista
  3. Hauskaa. Sen sijaan, että sanoo lähtevänsä olusille, voikin sanoa lähtevänsä alusille :).

    Pakko sanoa, että tästä kuvasarjasta äityi meikäläisellekin matkakuume, mikä on erittäin erittäin harvinaista nykyään.
    Mulla on ollut Riiasta ihan erilainen käsitys (en oikeastaan edes itse tiedä minkälainen), mutta se näyttääkin sun raportin perusteella tosi siistiltä ja jotenkin mukavan modernilta. Tai joltain. Mutta siis kivalta! Joskin tiedän, että jos me nyt päätettäisiin lähteä Jurmalan hiekoille, sataisi kaatamalla vettä koko ajan. Niin kävi Pärnunkin kanssa. Ei saatu vaatteita kuivaksi koko loman aikana, vaikka kaikki siihen asti käyneet tutut niin vakuutti, että ei tarvi tosiaan Välimerelle lähteä, kun aurinkoa ja hellettä ja valkeaa hiekkaa löytyy lähempääkin. Ei meidän tapauksessa :)

    Kiitos tästä matkaraportista ja kuvapläjäyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alusille, juu! :-D

      Täytyy tunnustaa, että mullakin oli aika lailla toisenlainen ennakkokäsitys Riiasta. Ajattelin, että se on jotenkin neuvostovaikutteinen ja vanhanaikainen, mutta se olikin yllättävän moderni ja länsimaistunut. Tosin kaupunki on muuttunut ilmeisesti tosi paljon ja nopeasti – ukkelin kavereita kävi Riiassa vuonna 2009, ja silloin tuon samaisen hotellin kulmat olivat kuulemma aivan erilaiset kuin nykyään. Ei ollut esimerkiksi niitä kauppoja ja kauppakeskuksia, joita alueella nykyään on. Juttelimme myös erään myyjän kanssa, ja hän kertoi ihan samaa, että Riika on länsimaistunut tosi nopeasti.

      Juttelimme myös säästä erään tarjoilijan kanssa, ja hän kertoi, että Riiassa säätila on aika arvaamaton varsinkin tähän vuodenaikaan ja että tuommoinen lämpöaalto ei todellakaan ole tavallinen Riiassa tähän aikaan. Minusta olisikin ehkä hyvä idea lähteä Riikaan (ja muillekin näille lähialueille), jos vain mahdollista, aika lyhyellä varoitusajalla sääennustusten mukaan. Tosin eihän sääennustuksetkaan mitään takaa, vaan aina voi sataa, vaikka olisi kaunista luvattukin. :-)

      Pärnussa en ole käynyt, mutta kovasti haluaisin sinnekin. Tosin en tiedä, kuinka samankaltainen paikka se mahtaisi Jurmalan kanssa olla, että mahtaisiko Pärnu tuntua jo jotenkin nähdyltä Jurmalan jälkeen...

      Poista
  4. Olipa kivaa, melkein kuin olisi ollut itse mukana. Maisemahissi on hyvä keksintö, tuon ajan mieluummin katseleekin maisemia kuin seiniä. Rohkeasti olet kuvannut junassakin, vaikka se etualan rouva vähän epäilevästi katsookin :)
    Yritin tiirailla klubibideolta pukeutumista, että minkälaisisa hepenissä ihmiset yleensä juhlivat tuommmoisissa paikoissa (..historianlehtien havinaa tässä kohden). Nuoret naikkoset kadulla olivat kyllä jo ihan juhlapukeissa meikäläisen mittarilla, kaunistahan se, kieltämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla hotellissa oli tavallisia hissejä ja sitten oli pari maisemahissiä. Ajeltiin aina tuolla maisemahissillä, koska kyllä maisemia tosiaan katselee mieluummin kuin seiniä.

      Hehe, nyt voisin sanoa, että olisitpa nähnyt sen toisen rouvan. :-D Kävin nimittäin kuvaamassa toisessakin junanvaunussa, ja siellä yksi rouva katsoi minua niin vihaisesti, että oikein pelästyin, kun kuvaa jälkeenpäin katsoin. :-D Oli oikein sellainen murhanhimoinen katse.

      Minunkin silmiini latvialainen pukeutumistyyli näytti usein aika juhlavalta, mutta ehkä kyse onkin vain siitä, että oma pukeutumistyylini on kovin arkinen. :-)

      Poista
  5. Kiva postaus. Jos jotakuta kiinnostaa nimen omaan eurooppalainen ja Itämeren ympäristön kulttuuri ja sen juuret , niin kannattaa ehdottomasti viettää yksi kesäviikonloppu Riian vanhassa kaupungissa. Riika on moderni ja kansainvälinen, elämä kesällä "eteläeurooppalaisen" rentoa kanaalin varren puistoissa, kaduilla, toreilla ja ravintoloissa. Shoppailu ei minua kiinnostanut, mutta näköjään meripihka on valttia. Riika oli 2014 Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja edustavasti resaturoidussa kunnossa,uudet tähtihotellit edullisia. Rahalla saa Riiassa hyvin vastiketta ravintoloissakin.(Grr, tapaslautanen pelkistä valkosipuleista oli matkakupanilleni kuitenkin liikaa terveyttä!) Provinssiin asti rahaa ei ole vielä riittänyt, mutta joku rahakas näkyy investoineen Jurmalaan.
    Pas poiketen sanoo satakuntalainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-)

      Ensi kerralla pitää varmaan käydä tutustumassa vanhaankaupunkiin paremmin. Minulla on sellainen ongelma, että kaikki vanhatkaupungit näyttävät minusta enemmän ja vähemmän samoilta, ja jotta saisin käynnistäni enemmän irti, pitäisi perehtyä rakennuksiin ja niiden historiaan paremmin ennalta. Silloin rakennuksia osaa katsoa jotenkin eri silmin, kun tietääkin niistä jotain. Se puolestaan vaatisi hieman ennakkovalmistautumista, johon ei nyt tällä pikalähdöllä ollut aikaa.

      Oli kiva lukea kertomustasi Riiasta! Valkosipulitapaslautanen kuulostaa aika extremeltä! :-D

      Poista
  6. Tuo Nalle on kyllä niin symppiksen näköinen. Ilme on kuitenkin sen verran vakava, että hän kotiin ikävöivänä ei varmaan olisi paras mahdollinen mannekiini Riian matkailumainokseen.

    Teillä vaikutti kuitenkin olleen hauska loma. En ole itse koskaan käynyt tuolla Pohjolan Pariisisissa, mutta Jurmalaa olen kuullut kaverienkin kehuvan. Kauniiltahan tuo Riikakin näytti kuvissasi. Maltoitko todella jättää nuo ränistystyneet talot ilman tarkempaa tutkimusta?

    Kiitos myös lisäinformaatiosta naisten ja miesten välisestä erosta suolikaasujen suhteen. Kyllä sinun blogistasi voi oppia niin monenlaisia asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle kiittää: ilahtui kovin, kun sanottiin symppiksen näköiseksi. ♥

      Ränsistyneet talot jäivät tosiaan ilman tarkempaa tutkimusta. :-) Suurin syy oli se, että ukkeli oli mukana: hän kun ei voi ymmärtää (kuten ei voi varmaan moni muukaan), miksi minun pitää tunkea itseni kaikkiin kummallisiin paikkoihin, ja siksi käyn autiotaloissa ja muissa vastaavissa yksinäni. Lisäksi ei ollut ihan kaikkein energisin olo - en olisi jaksanut juosta pakoon esim. vihaista vahtikoiraa. :-D

      Mietin tuota suolikaasujuttua, että onkohan se vähän liian mauton juttu, mutta sitten päätin luottaa siihen, että blogini lukijat ovat tottuneet kaikenlaiseen eivätkä ihan vähästä hätkähdä. :-)

      Poista
  7. Hieno reissu teillä'.En ole koskaan ollut Riiassa ,mutta veljeni kävi siellä paljonkin (liike-asioita) ja muutkin tuttavat,ja olen kuullut Riiasta ja Jurmalasta paljon hyvää.Nalle on kokenut matkustaja;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nalle on tosiaan seikkaillut jo aika monessa paikassa. Paras paikka on kuitenkin oma koti. ;-)

      Poista
  8. Kylla sun on palattava, tuo KGB paamaja museo jai kaivelemaan ja pahasti. Tuli tuosta mauttomasta ruuasta mieleen etta taalla kohtaa monesti saman ravintolassa, ruokiin ei monissa paikoissa laiteta suolaa paljon yhtaan vaan kaikki lisaavat sitten suolan itse pöydassa. No sita sitten meneekin aika paljon valilla kun suolaa suolaa enemmin suolaa on monen, varsinkin vanhemman, turkkilaisen lempijuttu. Riika kuulosti kylla aika kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä se jäi kaivelemaan minuakin! Onneksi Riika on niin lähellä, että sinne pääsee melkein milloin vain. Mistä tulikin mieleeni, että sinnehän voisi mennä vaikka autolla...

      Tuolla ei ollut edes suola-ja pippuripurkkeja pöydissä missään, ja kun ei viitsitty olla koko ajan niitä kyselemässä, piti tyytyä syömään suolatonta ruokaa. Ensi kerralla oma suolapurkki mukaan! :-D

      Poista
  9. Kiva postaus :) Ja minulle melko ajankohtainen.
    Me olemme lähdössä koko perhe Balttiaan automatkalle (todella hyvä idea, että aion ajaa ainakin 1500km Balttiassa, pojat tappelevat takapenkillä ja mies karjuu heille pää punaisena). Riika on toinen reissumme pääkohteista. Minä tykkään hirmuisesti noista vanhoista kaupungeista ja aion luuhata antaumuksella (tai ainakin sen verran mitä lapset suo) läpi vanhaa kaupunkia ja ihastella söpöjä taloja :) Jurmalaan menemme tsekkaamaan vesipuistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autamatka Baltiassa kuulostaa ihanalta! Se on ollut minunkin toiveissani jo pitkään, ja on toiveissa vieläkin enemmän tämän Riika-kokemuksen jälkeen. Onnistunutta matkaa teille!

      Poista
  10. Kyllä olet taas saanut hauskan ja mielenkiintoisen postauksen reissusta. Mä olen kerran käynyt Riikassa, mutta se oli silloin kun Silja Opera teki risteilyjä sinne, eli joskus 2000-luvun alussa. Ehdittiin nähdä se vanha kaupunki eikä muuta. Nyt olen yrittänyt saada Armastusta innostumaan reissusta sinne, mutta kuulemma sai tarpeekseen siitä paikasta silloin kun oli töissä Operalla. Ei edes noi Jurmalan rannat saa innostumaan.
    Mutta näyttää siltä että ainakin nuorten naisten pukeutuminen on parantunut siitä kun siellä vierailin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, CurryKaneli. :-)

      Nykyään ei Suomesta taideta enää tehdäkään risteilyjä Riikaan. Risteilylaivoja satamassa toki näkyi, mutta laivat taisivat olla Tukholmasta lähtöisin, tai ainakin se Isabelle-niminen laiva oli, jonka googletin.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  11. Me kävimme muistaakseni Riikassa sellaisen pikaisen parin tunnin visiitin. Kaunis kaupunki. Minua kiinnostaisi Viron saaret ja Baltian rannikko. Tänä kesänä ei päästä tutkimaan, mutta ehkä jo ensi kesänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiinnostaisi Viron saaret ja Baltian rannikko. Baltiassa olisi niin paljon nähtävää, kun olisi vain aikaa tutkiskella paikkoja!

      Poista
  12. Me käytiin perheen kanssa Riikassa pari vuotta sitten kesällä. Tykkäsin kaupungista ja varsinkin Jurmala oli tosi hieno. Junasta poistuessa ihmetteli aluksi, että mihin kummaan paikkaan sitä jäi. Sitten tuli ne hienot pitsihuvilat (tosin kaikki ei tosiaankaana olleet niin hienoja). Sen jälkeen tuli pieni metsä ja sitten se aivan mahtava ranta! Se ranta yllätti positiivisesti! En ole missään nähnyt niin hienoa hiekkaa kuin siellä. Sitä oli ilo koskea! Lapset viihtyivät yhtä hyvin kuin me aikuiset. Lisäksi jossain rantabaarissa oli hyvin puhelias baarimikko, joka kertoi kaikkea riikalaisesta elämästä ja elintasosta. Kävimme myös vesipuistossa siellä ja sekin oli ihan kiva paikka, tosin vähän ränsistynyt. Vanha kaupunki oli viihtyisä. Tykkäsin!/Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ranta oli tosiaankin yllätys, kun ensin käveli pitkin rannalla menevää tietä. Taksikin jätti meidät siihen juna-aseman lähelle, eli ihan samaa reittiä ollaan taidettu kävellä. :-) Hienompiakin huviloita matkalla tosiaan oli, ja yksi niistä taisi olla jonkinlainen pensionaatti. Mietin, että olisi kiva kokemus olla siinä yötä. Ja hiekka oli tosiaan uskomattoman hienoa, sitä minäkin hämmästelin. Kiva oli lukea kokemuksistanne! Mukavaa viikonloppua teille! :-)

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Tuttuja maisemia ja muutama tuntemattomampi. Jurmala on ollut käyntilistalla jo jonkun aikaa. Viron saarista Saarenmaa on ehdottomasti käymisen arvoinen. Tänä kesänä on tarkoitus käydä Hiidenmaalla, jos vain aika riittää. Kiitos jutusta ja kuvista Satu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, sinähän tosiaan kävit Riiassa jokin aika sitten. Pitäisikin tulla lukemaan uudestaan kirjoituksesi nyt, kun olen itsekin käynyt paikan päällä.

      Saarenmaalla käynnistä olen aina haaveillut, mutta Hiidenmaasta en ole koskaan kuullutkaan. Paljon olisi joka tapauksessa näkemistä tuolla suunnalla!

      Mukavaa kesän jatkoa! :-)

      Poista