Riika: nautitaan sisäisesti ja ulkoisesti

Tulipa käytyä elämäni ensimmäisen kerran Riiassa Latviassa. Lähtö oli sellainen ex tempore -lähtö, että sitä ei ihan hirveän pitkään mietitty. Lopulliseen matkapäätökseen riitti se, että katsoimme Riian viikonlopun sääennustetta: jokaiselle päivälle oli luvattu aurinkoista ja lämmintä, joten ei muuta kuin menoksi!

Ovatkos nämä ne kuuluisat lederhosenit?

Mietin noita nahkahousuja (jos ne nyt sellaiset ovat), että eivätkö ne ole hirveän epäkäytännölliset - hiostavat ja jäykät. Tosin Suomesta lähtiessämme oli niin kylmä, että ehkä on ihan hyväkin, että paikat pysyvät lämpiminä.

Hotellihuoneestamme oli mukavat näkymät Riian kaupunkiin.

Etuoikealla Kristuksen syntymän katedraali.

Iso rakennus taustalla on Latvian kansalliskirjasto.

Koti on tuolla suunnassa.

Huoneemme oli kerroksessa 22, ja kuvasinpa oikein hissimatkankin ylös.



Meidän lomamme ovat harvemmin mitään "mennään hotelliin ja levätään" -lomia, vaikka joskus olemme yrittäneet sillä mielellä matkaan lähteäkin. Itse tykkään lomalla viettää mahdollisimman vähän aikaa hotellihuoneessa, koska kotona saa olla ihan tarpeeksi neljän seinän sisällä. Kuinka ihmeessä malttaisin olla hotellihuoneessa, kun ulkona on tuntematon ja jännittävä maailma!

Olimme nähneet hotellikerroksemme aulasta ison kattoterassin, joka näytti sijaitsevan aika lähellä hotellia, joten otimme luonnollisesti suunnaksi ensimmäiseksi sen.

Kyseessä oli Galleria-ostoskeskuksen terassi, jonka sanotaan olevan Baltian maiden suurin kattoterassi. Kyllä olikin aivan ihana paikka!

Ensimmäinen latvian sana, jonka (sattuneista syistä) opin, oli alus, joka tarkoittaa siis olutta.

Seuraavaksi päätimme käydä tarkastelemassa Riikaa hieman vetisemmästä näkövinkkelistä ja mennä jokiajelulle. Jokiajelu oli minusta törkyhintainen (18 euroa per lärvi), ja se kestikin aivan liian pitkään (tunnin). Puoli tuntia olisi riittänyt aivan mainiosti, mutta menihän siinä tunti, kun vene yhden kierroksen kaupunkia halkovalla kanavalla ja Daugava-joella teki.

Kanavan molemmat puolet ovat kaunista puistoaluetta, joka nyt varsinkin näin hienolla ilmalla näyttäytyi edukseen.

Kyyti saapuu!

Keskustori eli kauppahalli.

Riian radio- ja televisiotorni, jolla on korkeutta peräti 368,5 metriä. Se on Euroopan unionin korkein ilman tukea pystyssä pysyvä rakennus.

Ja taas yksi laiva.

Olimme jokiajelun jälkeen aika nääntyneitä, kun vesipullokin oli unohtunut matkasta, joten päätimme suunnata hotellimme kylpylään. Minähän olen vasta viime aikoina oppinut käyttämään hotellien palveluja, joten nyt pitää ottaa vahinkoa takaisin ja käyttää kaikkia mahdollisia palveluita niin paljon kuin vain ehtii. Hotellin kuntosalillakin kävin viimeisenä päivänä, kun olin ensin todennut, että salilta löytyi kahvakuulia ja että sali oli muutenkin harvinaisen hyvin varustettu ja miellyttävä ollakseen hotellin kuntosali.

Kylpylän puolella en tietenkään ottanut kuvia, mutta pukeutumistiloista tuli otettua muutama kuva.

Mukaan annettiin kaksi pyyhettä ja hyvät tohvelit.

Piti oikein läträtä vartalovoidettakin, kun sitä kerran oli tarjolla. Unohdin muuten ottaa kuvan koneesta, joka rutistaa uimapuvun kuivaksi. Tosin en itse uskaltanut käyttää sitä, kun pelkäsin, että saan takaisin vain uimapuvun riekaleita.

Kylpyläosasto oli harvinaisen miellyttävä sekin, jos ei oteta lukuun meluavia poikajoukkoja, jotka olivat vallanneet drinkkiensä kanssa porealtaan kumpaisenakin iltana. Drinkkejä vastaanhan minulla ei mitään ole, mutta kyllä juomat voisi hieman hiljaisemmin nauttia. Toisena iltana keksin, että uin altaassa matkaa kilometrin verran, ja poikien älämölö pani kyllä hermot koetukselle, kun pojat hyppivät altaaseen milloin mistäkin ja heittelivät uimahousujaan minne sattui. Mutta olin päättänyt, etten antaisi poikien häiritä omaa uimistani - kunhan eivät päälle tulisi.

Heittelimme ukkelin kanssa saunassa löylyä niin kuin löylyä kuuluu heittää, kunnes saunassa kanssamme ollut mies viittilöi meille, että eiköhän se jo riitä. Poislähtiessämme huomasimmekin seinässä lapun, jossa sanottiin, että löylyä sai heittää vain 2-3 kauhallista. Onpa aneemista.

Kylpylän jälkeen olikin aika siirtyä iltarientoihin, jotka alkoivat terassilta ja jatkuivat Aqua Luna -nimisessä jokivarsiravintolassa. Pöytäähän meille ei kyseisestä ravintolasta ollut löytynyt, kun olimme yrittäneet pöytävarausta tehdä, mutta menimme kuitenkin paikan päälle norkoilemaan - ja saimme pöydän.

Tuli yliannostus mustaa kvinoaa, kun sitä oli sekä aluissa ja päissä.

Sitten olikin aika siirtyä liikunnallisempien aktiviteettien pariin eli tanssilattialle. En ollutkaan tanssinut pitkään aikaan (siis muita kuin jotain kotijameja), ja kylläpä olikin pitkästä aikaa hauskaa!

Tykkäsin Coyote Fly -klubilla erityisesti siitä, että siellä tapahtui koko ajan jotain. Tuo rumpali (joka kävi heittämässä vanhan Safri Duo -klassikon Played-A-Live) tuli esimerkiksi tanssilattialle soittamaan ja hyppäsi lopulta baaritiskillekin. Tanssilattialla pyörähti muutenkin jos jonkinlaista heppua, ja jossakin vaiheessa iltaa kaksi vähäpukeista naista tuli ketkuttamaan itseään lavan reunalle, mikä minusta oli vähän koomisen näköistä.

Spesiaalitilaukset tuotiin pöytään niin, etteivät ne jääneet varmasti keneltäkään huomaamatta.

Kun tilaa kerralla riittävän ison pullon, niin ei tarvitse koko ajan olla lisää tilaamassa.

Otin täälläkin videon. Tässä teille latvialaista klubitunnelmaa. Pahoittelen, että sattui juuri tähän kohtaan huonoa musiikkia!



Seuraavana aamuna kävikin sitten niin hassusti, että nukuimme ohi aamiaisen ohi, mitä ei ole muistaakseni koskaan ennen tapahtunut. Onneksi yläkerrasta löytyi brunssi.

Ukkeli moitti brunssia mauttomaksi, ja kyllähän se vähän sitä olikin. Latvialainen ruoka oli muutenkin meidän makuumme vähän valjua, enkä nyt tarkoita, että ruokiin olisi välttämättä tarvinnut mausteita lisätä, mutta ainakin suolaa suurin osa ruoista olisi kaivannut lisää.

Sitten olikin aika lähteä rannalle eli Jurmalaan. Jurmala on Riiasta noin 25 kilometrin päässä, ja sinne pääsee helposti Riiasta junalla puolessa tunnissa. Me olimme vielä aamulla päivällä sen verran väsyneitä, että otimme taksin.

Rannalle vievän kadun varrella oli kivan näköisiä hieman rupsahtaneita taloja, enkä malttanut olla miettimättä, että olisikohan niistä ollut jokin hylätty...

Perillä!

Tajusin Jurmalassa, että olin kerran katsellut lentokoneen ikkunasta Latvian rannikkoa ja ihaillut pitkiä hiekkarantoja, jotka olivat näkyneet yläilmoihin. Olin miettinyt silloin, että tuolla haluaisin vielä joskus käydä. No, nyt olen käynyt!

Jurmala oli aivan ihana paikka, ja jos rantalomaa etsiskelee, niin ei tosiaankaan tarvitse lähteä välttämättä Välimerelle asti, kun lähempääkin löytyy jotain näin hienoa. Jurmalan ranta on 26 kilometriä pitkä, ja hiekka on todella hienoa ja valkoista.

Vietimme suurimman osan ajasta Jurmalan rannalla olevan Baltic Beach -hotellin mukavaakin mukavammalla terassilla.

Tuolit olivat niin suuret ja mukavat, että niillä saattoi puoliksi maata. :-)

Mä olisin kyllä mieluummin kotona.

Takaisin Riikaan päin jaksoimme matkustaa jo junallakin.

Jurmalan (tarkemmin sanottuna Majorin) pääkatua Jomas ielaa. 

Juna tulee!

Latvialaisessa junassa.

Illalla kävimme syömässä armenialaisessa ravintolassa, jonka ruoka oli kyllä hyvää mutta jossa oli taas sama mauttomuusongelma.

Ihminen on taas löytänyt vaatetta päälleen.

Jälkiruoka ei onneksi kaivannut suolaa!

Toisen päivän iltaohjelmaksi riittikin sitten ihan vain pieni kävely. Ukkeli olisi tosin tahtonut vielä baanalle, mutta minä jouduin toteamaan, että en jaksa.

Latvian kansallinen taidemuseo iltavalaistuksessa.

Viimeisenä päivänä oli vuorossa hieman shoppailua ja käynti Keskustorilla. Minun piti käydä myös entisessä KGB:n päämajassa, mutta en löytänyt koko rakennusta! Totta puhuakseni en ollut asiasta hirveän pahoillani, sillä aika oli pikkuisen kortilla, enkä tykkää katsella kiinnostavia paikkoja kiireessä.

Podium-ostoskeskusta.

Jos kryptot tuntuvat liian helpoilta, pientä lisähaastetta saa hankkimalla venäjänkielisen version.

Keskustorin lihaosastoa.

Nameja.

Latvialaisia käsintehtyjä saippuoita.

Rintaliivejä vähän isommille tytöille.

Latvialaisissa naisissa näyttää olevan kaksi sukupolvea: ovat nämä vanhemmat tädit, jotka eivät ole enää niin viimeisen päälle, ja sitten ovat nuoret ja tyylikkäät latvialaiset naiset, jotka ovat hoikkia ja jotka pukeutuvat usein naisellisen kauniisti.

Näissä lämpötiloissa voisi minunkin punttini jo lyhentyä. Siis voisi. 

Ukkeli oli jossakin vaiheessa sanonut, että häntä ei kiinnostanut vanhakaupunki yhtään, ja hetken mietittyäni olin tajunnut, että ei kiinnostanut oikeastaan minuakaan. Olimme päättäneet jättää siis koko vanhankaupungin välistä, vaikka siellä olisivat olleet "viralliset" Riian päänähtävyydet. Mutta miksi ihmeessä tuhlata lyhyttä lomaansa siihen, että kävisi katsomassa sellaisia nähtävyyksiä, jotka eivät ihan oikeasti itseä kiinnosta?

Päädyimme kuitenkin kaikesta huolimatta vanhaankaupunkiin muutama tunti ennen poislähtöämme, kun etsimme ruokapaikkaa. Siinä samalla tuli sitten nähtyä muutama vanhankaupungin katukin ja Tuomiokirkko. 

Latvian kansallisjuomaa mustaa balsamia tuli sitäkin maistettua, mutta balsamista ei kyllä tullut minulle mitään suosikkijuomaa. Juoma oli ulkonäöltään ja maultaan vähän niin kuin yskänlääkettä mutta ilman minkäänlaista makeutusta. Tosin kun juoman sekoitti coca-colaan, niin siitä tulikin itse asiassa aika hyvää (että vinkkinä vaan, jos joku sattuu tällaisen putelin tuliaiseksi saamaan :-D).

Lentokentällä meille meinasi käydä vähän köpelösti. Lentomme oli nimittäin myöhässä, mutta virkailija ei tiennyt, kuinka paljon myöhässä. "Osaan antaa seuraavan kerran tietoja kello seitsemältä." Kun sinne seitsemään oli vielä tunti aikaa, palasimme ukkelin kanssa takaisin loungeen, jossa silmäilin aina välillä lähtevien lentojen taulua.

Nyt ollaan jo melkein kotona.

Taululla oli aina vain sama teksti, kunnes yhtäkkiä huomasin, että lentomme kohdalla lukikin "boarding". Läksimme maleksimaan kohti porttia, mutta kun kuulimme, että minua ja ukkelia jo kuulutettiin lennolle, vauhtimme kiihtyi huomattavasti. Hieman nolotti, kun täpötäysi bussi seisoi odottamassa, että me mattimyöhäiset suvaitsemme saapua paikalle. No, sattuuhan sitä.

Heippa, Riika! Tapaamme varmasti uudestaan!

Tervehdys, Espoon saaristo!

Nyt tämä on vihdoinkin loppu!