Loikkaus Loviisaan

Olimme tulossa äitini kanssa taannoin Helsinkiin päin, kun äiti sanoi olevansa kyllästynyt ABC-asemiin: nyt pitäisi saada kahvihetkeen hieman vaihtelua. (Minun täytyy häpeäkseni tunnustaa olevani ABC-fani. Tykkään siitä, että kaikki asiat hoituvat helposti, samassa paikassa. ABC:llä tietää myös etukäteen, mitä saa. En kaipaa automatkoilleni yllätyksiä esimerkiksi kuivahtaneen sämpylän tai epäkuntoisen wc:n muodossa.) Päätimme siis koukata muutaman kilometrin sivuun motarilta ja käydä kahvilla Loviisassa. Äiti tiesi, että siellä olisi useampikin kiva kahvipaikka.

Pian kävi kuitenkin ilmi, että eihän niitä äidin tietämiä kahvipaikkoja enää ollut, vaan niiden tilalle oli tullut etnisiä ravintoloja. Ihme olisikin ollutkin, jos kahvipaikat olisivat vielä olleet olemassa, sillä äidin muistikuva on siltä ajalta, kun minä olin vuoden vanha. Asuimme silloin Loviisassa vuoden verran, ennen kuin muutimme Loviisan lähelle Tesjoelle.

Tässä talossa olen ottanut ensimmäiset askeleeni.

Sopiva kahvila löytyi kuitenkin lopulta googlen ystävällisellä avustuksella, ja täytyy kyllä sanoa, että kannatti nähdä hieman vaivaa. Päädyimme nimittäin kahvila Vaherkylään, josta sai aivan mielettömän hyviä leivonnaisia, vieläpä kohtuuhintaan. Kakkupalat (ruhtinaallisen kokoiset!) maksoivat kaikki hieman päälle neljä euroa, kun useimmissa kahvipaikoissa kakkupalat maksavat tätä nykyä kuusi euroa ja ylikin.

Kermaakin tuli riittävästi.

Vaherkylästä sai ottaa mukaansa Loviisa-esitteitä, ja esitteitä selailtuani minulle tuli sellainen tunne, että Loviisaan pitäisi tulla tutustumaan joskus ihan ajan kanssa.

Eilen se päivä sitten koitti. Valitsin käyntikohteista itseäni kiinnostavat, ja läksin ajelemaan. Matka sujuu pääkaupunkiseudulta Loviisaan vallan joutuisasti, kun koko matka on motaria.

Ensimmäinen käyntikohteeni oli Loviisan maalinnoitus, johon päätin tutustua kahden kilometrin mittaisella Ehrensvärdinpolulla. Polun varrella on opastauluja, joissa kerrotaan linnoituksesta ja sen rakennusvaiheista, alueen kulttuuriympäristöstä sekä ympäröivästä luonnosta. Linnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1748, ja sen tarkoituksena oli Ruotsin itärajan turvaaminen. Rakentaminen jäi kuitenkin kesken muun muassa siksi, että rakennuspaikka osoittautui kelvottomaksi upottavan maapohjan vuoksi. Kaksi bastionia, bastioni Rosen ja Ungern, ehdittiin saada kuitenkin valmiiksi, ja niitä voi nykypäivän ihminenkin tutkailla.

Bastioni Ungern.

Maalinnoitusta kutsutaan maalinnoitukseksi erotukseksi Svartholman merilinnoituksesta. Svartholmassa (ns. pienessä Suomenlinnassa) olisi ollut myös kiva käydä, kun laivakuljetuksetkin saareen olivat alkaneet juuri edeltävänä päivänä. Svartholmassa käynti vaatisi kuitenkin melkein ihan oman retkipäivänsä.

Aamulla oli ollut pilvistä, mutta päivästä sukeutui loppujen lopuksi huippuhieno retkipäivä. Melkein olisi tehnyt mieli köllähtää tähän Linnakepuistoon, joka oli ihmeekseni autio.

Jos tuo puisto olisi Helsingissä, siellä olisi varmasti ollut pilvin pimein auringonpalvojia. Ehkä loviisalaiset palvovat aurinkoa jossakin muualla? (Kaupungissa oli kaunis uimarantakin, josta en tullut ottaneeksi kuvaa. Sielläkin oli vain muutama hassu ihminen.)

Ehrensvärdinpolku kulkee osittain Loviisanjoen vieressä ja asutusten keskellä. Noin puolet polusta on metsäisempää osuutta.

Tässä kuvassa on entinen viinatehdas. Viinanpoltto oli Loviisan merkittävimpiä teollisuudenaloja 1700-luvulta lähtien. Nykyään talo on asuntokäytössä, on ollut jo 1920-luvulta alkaen. Siitä tulikin mieleeni loviisalainen Wanhat Talot -tapahtuma, josta luin Loviisan matkailulehdestä. Tapahtuman aikana useat vanhat asuintalot avaavat ovensa yleisölle, ja ihmiset pääsevät tutustumaan taloihin, muun muassa juurikin tähän viinatehtaaseen. Todella kiva idea mielestäni!

Kuninkaanlampea polun pohjoispäässä.

Lintubongari havahtui tätä kuvaa ottaessaan: lammen päässä nurmikolla näkyi olevan kaksi isoa lintua (erottuvat yläkuvasta juuri ja juuri). Jännittyneenä zoomasin, ja sitten totesin, että nämä linnut eivät taida lentääkään mihinkään.

Polun metsä- ja niittyosuus ei saanut minua oikein innostumaan, sillä kasvillisuus oli todella rehevää, ja polulla oli kuljettu ilmeisen vähän.

Kyllä se polku siellä jossain menee.

Mielessäni alkoivat nimittäin kummitella heti punkit. Vessahätäkin oli, mutta minne tuolla nyt turvallisesti pyllistäisi. Pelkään puskapissillä käyntiä siitä syystä, että puskasta saattaa saada punkin takapuoleensa (tämä on, kuulkaas, ihan todellinen vaara: iskälle on näin käynyt).

Bastioni Rosen.

Ihmettelin Rosenin "harjakattoja", mutta opaskyltistä selvisi tämäkin asia.

Linnoituksen jälkeen olikin aika siirtyä uusiin korkeuksiin, nimittäin Kukkukiven näkötorniin.

Oli jotenkin absurdi tunne, kun mäntymetsän keskeltä paljastui yhtäkkiä tämä:

Näkötorni on jugend-tyylinen, ja se on ollut välillä käyttökiellossakin huonon kuntonsa vuoksi. Torni kuitenkin restauroitiin vuonna 2012, ja nyt se ilahduttaa kaikkia metsän keskellä kulkevia. Metsää tornin ympärillä oli sen verran paljon, että hieman epäilytti, millaiset näköalat tuolta voisi olla, mutta epäilykset hälvenivät jo matkalla ylös.

Eipä ollut näköaloissa valittamista.

Seuraava käyntikohdekin siinsi jo näköpiirissä.

En ollut tietenkään ydinvoimalaan menossa, vaikka mieli olisi tehnytkin (nyt olen näköjään kiinnostunut jo ydinvoimaloistakin). Käsitykseni mukaan kun Loviisan ydinvoimalaan ei järjestetä mitään turistikierroksia, mikä on kyllä harmi.

Olin kuitenkin lukenut paikasta, josta ydinvoimalaa saisi tarkastella kauniiden näköalojen kera, ja sitä paikkaa läksinkin metsästämään. Ajelin parikymmentä kilometriä kaupungista poispäin, mutta tie, jota pitkin olin meinannut mennä, olikin suljettu puomilla. Oli siis lähdettävä jalkapatikkaan. Läksin kävelemään pidempää tietä (koska eivätkös ne suurimmat palkinnot ole aina kauimpana), ja talsin metsän keskellä pari kilometriä - vain päätyäkseni risuiseen rantaan, josta ei näkynyt mitään. Ei muuta kuin sama matka takaisin.

Ihan hyvännäköinen polku - turhan yksinäistä vaan!

En nykyään enää pelkää metsässä, mutta tuolla kuusikossa oli niin kertakaikkisen autiota ja hiljaista, että mielikuvitukseni lähti lentoon, ja piti katsoa selkäni taakse tuon tuosta. Kyseenalaistin tervejärkisyyteni taas useammankin kerran: kuka järkevä ihminen lähtee tarpomaan keskelle metsää vain sen takia, että näkisi vilauksen ydinvoimalasta? Kaiken lisäksi en ollut taaskaan tullut kertoneeksi kenellekään, mihin olin lähtenyt, ja yritin kuumeisesti miettiä, miten toimisin, jos kohtaisin esimerkiksi karhun.

Lopulta annoin periksi ja päätin unohtaa koko ydinvoimalan, kunnes ennen puomia päätin kuitenkin vielä käydä katsastamassa toisen, paljon lyhyemmän tienpätkän, mitä sen päässä olisi. Ja kappas vain, sinnikkyys palkittiinkin. :-)

Tulin kivalle pienelle hiekkarannalle, tai itse asiassa rantapoukamia oli useampikin - ja ydinvoimalakin näkyi.

Oli mukava istua tässä rantakivellä ja juoda kahvia termarista.

Jee, olen nähnyt sen!

Mitäpä ihminen ei yhden ydinvoimalan takia tekisi.
 
Olin turhan kävelyn jälkeen vähän uuvahtanut ja päätin käydä enää pieneläinten hautausmaalla, jonka olin nähnyt Loviisaan johtavan tien varrella. Muutama kiinnostava paikka jäi Loviisasta näkemättä, mutta se ei oikeastaan harmittanut, kun piti päästä ajoissa kotiinkin. Piti tehdä juhannusvalmisteluja, käydä kaupassa ja muuta sellaista.

Hautausmaitahan on nähty muutaman kerran tässä blogissa ennenkin, mutta puolustuksekseni täytyy sanoa, etten ole käynyt hautausmailla - tai ainakaan postaillut hautausmaakäynneistäni! - pitkään aikaan. Tuskin olisin tällekään hautausmaalle päätynyt, ellei kyltti olisi siinä tien vieressä niin näkyvästi ollut.

Kävi ilmi, että hautausmaa oli aika surkeassa kunnossa, ja ilmeisesti lemmikkien hautausmaalle onkin ollut uusi paikka hakusessa jo pitemmän aikaa.

Osa haudoista oli niin ränsistyneitä, että ne olivat melkein huomaamattomia, mutta osaa oli pidetty oikeinkin hyvässä kunnossa.

Minun kaupunkikierrokseltani jäivät uupumaan kaikki "viralliset" Loviisan nähtävyydet, kuten museot, Laivasilta, vanha kaupunki ja komea kirkko, mutta kyllä Loviisassa tällaisiakin nähtävyyksiä on - kannattaa käydä vaikka itse toteamassa. :-)

On siellä tämmöinen vanha kaupunkikin.

Nyt ei muuta kuin oikein mukavaa juhannusta kaikille! Toivottavasti saatte kaikki nauttia keskikesän juhlasta täysin siemauksin!