Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Vatsan täytettä

Ruoka näyttelee intialaisessa elämässä suurta osaa, joten syöminen on näin lomallakin tärkeä harrastus. Kävimme toissapäivänä ystäväni kanssa syömässä erittäin suositussa Absolute Barbeque -ravintolassa, jossa on ainakin päivisin tarjolla seisova pöytä. Ravintolan suosio perustuu grillattaviin alkupaloihin: pöytään tuodaan syvä metallilaatikko eli grilli, jonka pohjalla on hiiliä ja päällä on ritilä. Tarjoilijat tuovat keittiöstä grillivartaita isoissa telineissä ja täyttävät syöjien grillejä sitä mukaa kuin vartaat siitä katoavat.


Ystäväni ei oikein kasvisruoista perusta (siinä on intialainen minun makuuni Smiley), joten söimme lammas-, kana-, kala- ja katkarapuvartaita niin paljon, että luulin ratkeavani jo alkupalojen jälkeen. Ravintolassa oli vähän erilainen meininki kuin siinä, jossa ruoka oli järkyttävän tulista: kaksi tarjoilijaa ja yksi kokki kävivät vuorollaan kysymässä minulta, miltä ruoka maistui, ja oliko minulla ongelmia mausteiden kanssa. Jos ruoka olisi makuuni liian mausteista, minun pitäisi kertoa heti heille, jotta he voisivat valmistaa minulle jotain muuta. Huoleen ei kuitenkaan ollut aihetta, sillä ruoka oli oikein sopivasti maustettua.

Jälkiruoalle on aina tilaa. Kuvan ulkopuolelle jäi vielä jäätelöannos, kun se ei mahtunut kuvaan. (Lautanen tyhjeni viimeistä murua myöten. Smiley)


Parasta tuossa ravintolassa oli grillattu ananas: ananas oli grillattu kokonaisena ja sen päällä oli jonkinlainen mausteseos, joka sisälsi ainakin kanelia. Ananaksesta vuoltiin siivuja kuin kebablihasta, ja lämmin ananas oli ihan huiman hyvää!

Eilen (ja tänään) kävimme puolestaan syömässä anopin kanssa (appiukko lähti eilen matkalle). Anoppi ei ravintoloissa syömisestä kuulemma oikein välitä, mutta hän lähtee kuitenkin mukaan "seuran vuoksi". Smiley

Eilen oli tarjolla oikein livemusiikkiakin.



Rajastanilaisia täytettyjä chilejä, dal makhania, garlic naan ja potato kulcha.



Kulcha on ehdoton suosikkini intialaisista leivistä (mikä teidän muiden on?), ja kulchaa pitää tilata aina, kun sitä vain on saatavilla. Ehkä pitäisi opetella valmistamaan kulchaa kotonakin?

Pitihän minunkin ottaa vessaselfie, kun kerran muutkin niin tekevät.
Tämän päivän thali. Tässä on vain osa ruoista, kun osa tuotiin pöytään myöhemmin.


Ruokajutut sen kuin vain jatkuvat.

Anoppi keksi yhtenä päivänä, että koska minä tykkään lohesta, niin hän pyytää erästä tuttavaansa tuomaan kaupasta lohta. Minä voisin sitten valmistaa appivanhemmille lohta samalla tavalla kuin teen sitä kotona. Anopilla piti olla uunikin, jossa voisin tämän uunilohen valmistaa. Olin suunnitellut valmistavani jotain tandoorilohen tyyppistä, mutta kun uuni paljastuikin meidän vanhaksi mikroksi, suunnitelmat menivät uusiksi. Mikrossa ei kyllä mitään tandoorilohta valmistettaisi. Ajattelin sitten paistavani kalan pannulla, mutta en vielä sen tarkemmin tiennyt, mitä kalaan laittaisin. Katsoisin mitä anopilla on, ja päättäisin sitten.

Homma jäi kesken, kun kylään tuli yksi pariskunta, joka halusi tavata minut ja ukkelin. Nainen toi minulle mangopikkelssiä - pikkelssit ovat naisen erikoisuus, ja hän myös tiesi minun tykkäävän pikkelsseistä. Tervehdykset vaihdettuamme nainen mittaili minua katseellaan ja totesi sitten minun olevan paljon laihempi kuin ennen. Olin ollut ennen kuulemma paljon lihavampi - nainen levitteli käsiään sivuilleen kuvaillakseen sitä, miten paljon isompi olin aiemmin ollut. (Sanottakoon tähän, että olen painanut edellisellä tapaamiskerralla korkeintaan neljä kiloa enemmän kuin nyt, jos sitäkään.) Sitten minulla on telugussa kuulemma hyderabadilainen aksentti, mitä ihmettelen kovasti. Mistä ihmeestä olen mahtanut sellaisen aksentin omaksua, kun ukkelin perhekään ei ole Hyderabadista kotoisin?

Kesken vierailun puhelin soi. Puhelimessa oli se tuttava, joka oli toimittanut lohen meille. Tuttava halusi nyt tiedustella anopilta, miten aioin lohen valmistaa. Hänkin kun oli ostanut lohta ja meinasi valmistaa lohen samalla tavalla kuin minä. Kakistelin hieman hämmentyneenä, sillä en itsekään vielä tiennyt, miten aioin kalan valmistaa. Heittelin kuitenkin anopille muutamia aineksia, joita ruokaan ehkä tulisi: sitruunamehua, chilijauhetta, öljyä, korianterijauhetta. Vieraita nauratti, kun tunnustin heille puhelun jälkeen, että en oikein itsekään vielä tiennyt, miten meinasin kalan valmistaa. He totesivat, että "ruoan valmistaminen on helppoa, mutta valmistamisen selittäminen vaikeaa".

Anopin tuttava oli jäänyt kuitenkin sen verran epätietoiseksi, että hän soitti myöhemmin vielä uudelleen. Hän sanoi lähettävänsä oman lohensa meille: me voisimme marinoida hänenkin kalansa ja lähettää sen hänelle maustettuna takaisin.

Vieraiden lähdettyä rupesin vihdoin valmistamaan kalaa. Anoppi toimi apulaisena ja mätki aineksia kulhoon niin runsaalla kädellä, että minua vähän hirvitti. Inkivääri-valkosipulitahnaakin meni seokseen niin paljon, että en itse olisi sitä niin paljon uskaltanut laittaa, mutta sitä piti olla reilusti kuulemma siksi, ettei kala haisisi. Kalan hajuhan on intialaisille kauhistus, ja sen peittämiseksi käytetään kaikkia mahdollisia keinoja. Mausteseos maistui kuitenkin yllättävän hyvältä, joten maustoimme tuttavan kalankin samalla tavalla. Tämä minun ja anopin yhteistyönä kehittelemä lohi oli - kaikista epäilyksistäni huolimatta - loppujen lopuksi todella hyvää. Uskallan suositella ohjetta siis muillekin. (Laitan ohjeen postauksen lopuksi, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.)

Näyttää epäilyttävältä mutta maistuu hyvältä.


Kokeilumme jälkeen anoppi soitti tuttavalleen, että kala on maustettu ja että sen voisi tulla nyt hakemaan. Anoppi antoi vielä vinkin, että kala kannattaisi paistaa tarttumattomalla pannulla ja että öljyäkään ei oikeastaan paistamiseen tarvittaisi. Tuttavalla ei kuitenkaan ollut tarttumatonta pannua, joten anoppi keksi, että hänhän voi lähettää tuttavalleen oman pannunsa. Seuraavana päivänä tuttava soitti. Kala oli kuulemma ollut erinomaisen hyvää, ja sitä oli enää kolme palaa jäljellä. Smiley

Asiasta toiseen. Autonkuljettajat tuottavat Intiassa usein päänvaivaa, sillä monet ihmiset ovat autonkuljettajista enemmän tai vähemmän riippuvaisia. Monet eivät itse halua ajaa autoa; onhan autolla ajaminen täällä jo ihan fyysisestikin rasittavaa. Jos autonkuljettaja sitten joskus ottaa omaa lomaa tai lopputilin ilman, että muistaa ilmoittaa asiasta, ihmiset ovat liemessä, kun eivät pääse autolla mihinkään.

Tästä nähtiin tällä viikolla taas hyvä esimerkki. Yhtenä aamuna appiukko ja ukkeli odottivat, että autonkuljettaja tulisi viemään heidät töihin, mutta autonkuljettajaa ei näkynyt, eikä hän vastannut puhelimeenkaan. Kun autonkuljettaja sitten vihdoinkin tavoitettiin, kävi ilmi, että poika oli menossa pushkaram-juhlaan jonnekin Godavari-joen varrelle ja tulisi töihin ehkä seuraavana päivänä. Poika sanoi ilmoittaneensa menostaan edellisenä päivänä, vaikka tosiasiassa hän ei ollut ilmoittanut asiasta kenellekään. (Tällä kertaa autonkuljettajan ottama oma loma ei tuottanut suurta harmia, sillä minä olin paikalla ja saatoin viedä miehet töihin.)

Pushkaram-juhlassa palvotaan pyhiä jokia, joten juhlaa myös vietetään jokien rannoilla. Tärkeitä jokia on Intiassa 12, ja jokaista jokea juhlitaan 12 vuoden välein. Juhlan tärkein tapahtuma on joessa kastautuminen, sillä jokivesi puhdistaa kylpijän ja pyyhkii pois kylpijän tekemät synnit. (Anoppi heitti tähän ironisesti, että vaikka joku olisi tehnyt murhan, niin sekin synti nollautuu jokeen kastauduttaessa.) Pushkaramiin osallistuvien ihmisten määrä on ollut huikea, ja jokirantojen kastautumispaikat, ghatit, ovat olleet mustanaan ihmisiä. Itse en todellakaan haluaisi mennä seisomaan jokeen tuhansien ihmisten kanssa, kun vesikin näyttää niin likaiselta. Anopin mukaan joet eivät kuitenkaan ole mitään likaisia, kun "vesihän virtaa koko ajan".

Autonkuljettaja palasi matkaltaan puolentoista vuorokauden päästä ja toi anopille tuliaisiksi ison pullon 7 Upia. Ajattelin, että olipa kiva, kun autonkuljettaja toi limsaa!


Kun anoppi kysyi pojalta, mitä varten hän oli tuonut niin ison pullon, kävi ilmi, että ei pullossa mitään limsaa ollut. Siinä oli Godavari-joen pyhää vettä. Kun ihmettelin, mitä anoppi vedellä tekisi, sain kuulla, että vettä voisi kaataa päänsä päälle. Ilmeisesti pullovesi toimii joessa kylpemisen korvikkeena, ja niistä synneistä voi päästä tälläkin tavalla eroon. Pullo on ollut nyt tuossa kirjahyllyssä kaksi päivää, ja mielenkiinnolla odottelen, milloin se siitä häviää. On sitä syntilistaa minullakin - pitäisiköhän kokeilla, tulisiko tuon veden avulla hieman keveämpi olo?

*****

Sitten vielä se lohiresepti:

700 g-1 kg lohta

Mausteseos:
 n. 3 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa
n. 2-3 rkl öljyä
yhden limetin kokoisen sitruunan mehu
n. 3 tl chilijauhetta  
n. 2-3 tl jauhettua korianteria
n. 1,5 tl suolaa
n. 1 tl jauhettua mustapippuria   
n. 1/2 tl kurkumaa

Leikkaa lohi sopivan kokoisiksi paloiksi. Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään ja hiero kalapalojen päälle. Anna maustua tunti, pari. Paista kala tarttumattomalla pannulla kypsäksi.

20 kommenttia:

  1. Jos ei ole tarttumatonta pannua, kalan voi kulemma oikein hyvin paistaa leivinpaperin päällä. Pannulle vähän öljyä, sen päälle pannun kokoinen leivinpaperi ja kala siihen päälle. En ole itse kyllä koskaan kokeillut, mutta joku tunnettu tv-kokki sitä suositteli. Öljy laitetaan lämmönjohtamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuommoista en ole ennen kuullutkaan. Kiitos vinkistä! Jäin vain miettimään, että väriä ei taida paistettavaan tuotteeseen hirveästi tarttua, jos välissä on leivinpaperi. Täytyy joskus koettaa, miten tuo toimii!

      Poista
  2. Hieno postaus - ihan kun oltaisiin salamatkustajana reissullasi ! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos näistä kirjoituksistasi, eihän tässä tosiaan tarvitse itse matkustaa minnekään kun matkakertomuksesi tuntuvat niin eläviltä. Tulee halvaksikin tämmöinen mielikuvamatkailu :)

    VastaaPoista
  4. Oi sinä onnellinen, saat syödä aitoa intialaista ruokaa ratkeamispisteeseen saakka. Kokeilevan kotikokin lohiresepti täytyy ottaa talteen. Oikeanlainen paistinpannukin on jo valmiina...ja mikroaaltouunkin löytyy.

    Ihmeellisen vihreälle tuo pyhä vesi näyttää. Katsohan tarkkaan, onko pullon sisällä mitään liikettä, ennen kuin alat keventämään oloasi.

    Nämä sinun juttusi Intian ihmeellisyksistä tuovat väkisinkin hymyn huulille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos innostut kokeilemaan tuota kalaa, niin kannattaa varmaan lisätä mausteita vähän kerrassaan ja maistella välillä, että saat itsellesi sopivan makuisen seoksen. Kun en tosiaan ihan tarkkaan tiedä, miten paljon niitä mausteita oikein meni. :-)

      En ole uskaltanut tarkastella tuota vettä sen tarkemmin. Sen mitä pullon sisältöä vilkaisin, niin kyllä siellä ainakin jotain hiukkasia lillui. Eli ei taida olla maailman puhtainta vettä kuitenkaan, vaikka pyhää onkin.

      Intiassa ihmeellisyyksiä kyllä riittää. :-)

      Poista
  5. Ihana ja niin hauska postaus. Referoin tästä hra Kepposellekin, joka naureskeli lohen ja pannun kuljetukselle :)
    Nyt kun vessaselfie-putki on auki, odottelen pönttökuvaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua nauratti aluksi itseänikin tuo lohi- ja pannuepisodi, mutta sitten se alkoi tuntua jotenkin normaalilta. Kuten tuo pullossa oleva Godavarin vesi. On jo vissiin korkea aika tulla täältä kotiin, etten ihan totu näihin intialaisten kotkotuksiin. :-D

      Voi olla, että pönttökuvaa ei ole ihan heti tulossa. Tai mistä sitä koskaan tietää, jos sopiva pönttö osuu kohdalle! ;-)

      Poista
  6. Huvitti tuo lohen valmistus. Miten minusta alkoi tuntua, että kun se kesti nin kauan, että se pilaantuu jo. Kuulostaa hyvältä.
    Autonkuljettajan vaapapäivä oli hauska. Sinä sitten tuurasit häntä:)

    Tuo alkuosan jälkiruokalautanen on kyllä herkulisen näköinen. Mutta en tiedä saisinko noin paljon makeaa alas yhdellä aterialla. Ehkä harjoitus tekee mestarin.

    Nyt olen huolissani, etti nyt kukaan vaan juo tuota pyhää vettä limsana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit ihan oikeilla jäljillä, kun olit huolissasi kalan pilaantumisesta. Emme paistaneet koko kalaa samana päivänä, sitten seuraavina päivinä oli kaikenlaista, ja loppukalan anoppi taisi paistaa vasta neljä päivää maustamisen jälkeen. Minua hieman epäilytti, onko kala vielä syömäkelpoista, mutta anoppi sanoi, että totta kai on, kun siinä on mausteita säilöntäaineena. :-) Minä en kalaa enää uskaltanut syödä, mutta appiukko söi.

      No niinpä taisinkin tuurata autonkuljettajaa. Täytyy ruveta pyytämään palkkaa, jos sitä tapahtuu useammin. :-)

      Ehkä harjoitus tosiaan tekee makean syömisessä mestarin, vaikka eiväthän kaikki tykkää makeasta yhtä paljon. Minä olen ollut aina todella perso makealle, ja minua onkin aina harmittanut, kun en jaksa syödä enää raskaan buffetin jälkeen niin paljon makeaa kuin haluaisin. Kerran kokeilinkin sellaista, että aloitin buffetin jälkiruoasta. Ei ollut mikään maailman paras idea. :-D

      Onneksi kaikki tässä taloudessa taitavat tietää, mitä tuossa limupullossa on. Ja onneksi kenelläkään ei taida olla tapana kävellä unissaan...

      Poista
  7. Ihania ruokia Satu. Nälkä tuli, vaikka just söin mahan täydeltä pitsaa;). Et muuten sattunut kysymään sen perunahässäkän nimeä? Tai siis tarjoiltiinko sitä tuolla? Mitä ne makeat pallerot siinä nesteessä olivatkaan nimeltään? Nyt on päässyt unohtumaan. Oletko ostanut itsellesi mitään kivoja tuliaisia? Ellalla oli muuten se sinun tuoma intialainen mekko 60-vuotis juhlissa tänä kesänä. Vielä sopii:)./ Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoissa ei ole ollut moittimista. :-)

      Ravintolassa sanoivat niiden perunoiden olevan nimeltään “cheese potatoes”. Se soossi siinä päällä oli vähän erilainen kuin Barbeque Nationissa, enempi sellainen juustokastikemainen, kun Barbeque Nationissa kastike oli minusta enemmän sellainen ranskankermamainen. Muuten perunat olivat ihan samalla tavalla valmistettuja.

      Makeat pallerot ovat gulab jamuneja, jotka ovat mun suurta herkkua. :-) Yleensä gulab jamunit ovat vähän isompia kooltaan; nuo oli kai jotain minipalleroita.

      Musta tuntuu, etten taida ostaa itselleni mitään tuliaisia, ellen nyt jotain oikein houkuttelevaa näe. Kirjoja korkeintaan, ja jotain ruokajuttuja. Tuntuu, etten oikein tarvitse tai halua mitään, eikä shoppailu ole muutenkaan mitään mun lempipuuhaa. Mutta mistäs sitä tietää, miten tässä vielä innostuu. :-)

      Tulipa sitten ostettua riittävän kokoinen mekko, jos se kerran mahtuu tytölle vieläkin. :-DD

      Poista
  8. Minulle ruoka näyttelee suurta osaa olen sitten missä tahansa:).

    VastaaPoista
  9. Tuli ihan nalka kun naita kuvia katselin, voi sua onnellista noiden pöytien ja mausteiden aarella! Taallakin on samantyylisia ravintoloita, joissa on grillit pöydissa, ovat suosittuja illanistumispaikkoja ruuan ohella. Lohiresepti lahtee kokeiluun, kuulostaa superhyvalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Suomessa törmännyt tuollaisiin ravintoloihin, joissa olisi grillit pöydissä. Voisivat olla suosittuja?

      Kyllä on ollut pitelemistä, etten söisi itseäni ihan kanveesiin. :-D

      Poista
  10. Suuremmoista saada lukea pitkästä aikaa intialaispostauksiasi, Satu! Kiitos!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos olet tykännyt. Pitäisi vissiin käydä Intiassa useammin, niin tulisi postauksiakin useammin. ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3