Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kas teil on vaba tuba?

Tuli sitten vihdoinkin käytyä Tallinnassa. Siinä alkoikin loma rattoisasti, kun änkesi itsensä muutaman tuhannen muun suomalaisen kanssa samaan laivaan. Haaveilin vielä jokin aika sitten vähän pidemmästäkin laivamatkasta, mutta tämä pari tuntia suuntaansa riitti tyydyttämään risteilyhimot vähäksi aikaa. Erityisesti lauantaiaamuna oli vähän liian tiivis tunnelma meikäläisen makuun. Sitä minttukrokanttiakaan en jaksanut lopulta ostaa, vaan palasin marketista tyhjin käsin. Paluumatkalla kaupoissa olisi ollut väljempää, mutta aikani kaupoissa kierreltyäni totesin, että en taidakaan tarvita mitään. Ukkelin kauppakierros oli yhtä kannattava, ja hän totesikin, että taisimme olla laivan ainoat matkustajat, jotka eivät tuoneet mukanaan ainuttakaan pulloa.

(Jos et jaksa katsella loputonta kuvakavalkadia matkaltamme, niin nyt on juuri sopiva aika poistua takavasemmalle.)

Moni nautiskeli ensimmäiset oluensa jo terminaalissa, mutta me korkkasimme juomat vasta laivalla.


Siinä on nimittäin ihan huomattava ero, nauttiiko ensimmäisen alkoholijuoman kello 9.30 satamassa vai vasta kello 10.30 laivalla.



Mukaani oli tarttunut Viro-lehti, josta oli hyvä tutkailla Tallinnan antimia.

Kas vain. Tallinnassa on intialainen ravintola, josta saa intialaista ruokaakin.


Sydämellisesti tervetuloa Tallinnaan.

Hotellihuoneemme oli yläilmoissa, ja huoneesta oli kiva katsella kaupunkia.



Vappuviikonloppuna, jolloin meidän oli alun perin ollut tarkoitus mennä Tallinnaan, aikomuksenamme oli ollut viettää - ensimmäistä kertaa ikinä - oikein rento loma: lösähtäisimme hotelliin emmekä lähtisi hotellista koko aikana mihinkään. Nyt ei ollut etukäteen mitään puhetta siitä, oliko tämänkin matkan tarkoitus olla löhöloma, mutta asia selvisi jälkeenpäin: ei tullut löhölomaa.

Ukkeli joutui heti hotelliin päästyämme työpuheloimaan, joten minä päätin käväistä vähän kävelyllä. Olin käynyt Tallinnassa useasti aiemminkin, mutta niistä visiiteistä oli niin kauan aikaa, että en muistanut kaupungista oikeastaan mitään - ainoastaan jonkin näköalapaikan vanhassakaupungissa ja mukulakivikadut.






Ilahduin kovasti, kun tajusin, että kaupunginmuurin päälle pääsi kävelemään ja näköaloja katselemaan.












Löysin itseni myös Maailma-päivä (Maailma Päev) -tapahtumasta, jossa ihmiset tanssivat aukiolla kaikenlaisen musiikin mukana. Kuinka ollakaan, satuin paikalle juuri Bollywood-renkutuksen aikaan.


Seuraavaksi olikin sitten vuorossa letkeitä lanteita.



Illemmalla läksimme ukkelin kanssa uudestaan kaupungille, tällä kertaa vähän rilluttelemaan.  
Ensimmäiseksi menimme Al Bastioneen, jonka ukkeli tiesi hyväksi paikaksi. 

Paikka olikin oikein viihtyisä, ja musiikillinen antikin oli mitä miellyttävintä.






Ensin oli vuorossa virolaista kanteleen soittoa ja sitten latvialaista kuorolaulua. Hyvä että penkillä pysyin, kun oli niin vauhdikasta menoa.

Näppärä pöytäkohtainen lämmitysjärjestelmä: vedät vain narusta, jos haluat lämmitystä.

Ukkeli tahtoi polttaa vesipiippua, joten menimme sellaiseen paikkaan, jossa oli vesipiippuja tarjolla. (Niitä näytti olevan monessakin paikassa.)

Ukkeli valitsi piippuunsa mauksi tutti frutin ja sai eteensä oikein miehekkään värisen vesipiipun.


Ukkeli sai minutkin kokeilemaan vesipiippua, ja totesin (kuten kerran aikaisemminkin), että on sitä mukavampiakin ajanviettotapoja kuin puhallella vesihöyryä sieraimistaan.


Radissonin Lounge 24:ssa oli tarjolla näppärä nappula, josta saattoi kutsua tarjoilijaa. Ilahduin kovasti näin hyvästä palvelusta: ei tarvitsisi huitoa tarjoilijaa, vaan tarjoilija tulisi nappia painamalla!

Painelimme nappia useammankin kerran, odottelimme kymmenisen minuuttia, ja menimme ostamaan juomat baaritiskiltä.

Parhaat näköalat oli minusta kuitenkin oman hotellin baarista (Horisont).




Paikan vessastakin oli näköalat kuin Tornista konsanaan.


Vessassa tuli viihdyttyä vähän kauemminkin, ja siivoojatädillä oli hieman kysyvä katse, kun tulin vessasta vihdoinkin ulos. Hän ehkä ihmetteli, mitä minä kopissa niin kauan tein. No valokuvasin tietenkin! (Onneksi tuli sentään vedettyä vessa ennen kuvaamista.)

Jos lasista sojottaa varsiselleri, niin juoman on pakko olla terveellistä.

Mitä tästä sitten voisi päätellä?

Hyvän hotellihuoneen merkki taas on se, että siellä on kahvinkeitin. Olisi kuitenkin hyvä, jos kahvinkeitin olisi semmoinen, että sitä osaisi myös käyttää.


En yleensä juo teetä, mutta nyt tuli sitäkin sattuneista syistä juotua.

Sunnuntaina kävin Patarein vankilassa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Uskokaa minua kun sanon, että luvassa on kerrankin jotain mielenkiintoista (tai mikä nyt kenenkin mielestä on mielenkiintoista).


Ihmettelen suuresti, miksi kuuluisat dj:t tulevat Viroon mutta eivät Suomeen. David Guetta oli tulossa elokuun kahdeksantena, Armin van Buuren oli käynyt toukokuun 29. päivänä, ja muitakin tunnettu dj:itä ja artisteja näkyi olevan tulossa Tallinnaan. Epistä.

Ajattelin Kadriorgin puiston olevan minun mieleeni, kun tykkään puistoista muutenkin.


Olin kuitenkin vähän pettynyt: puisto oli sinänsä ihan hieno mutta ei minusta mitenkään erikoinen tai mieleenpainuva. Ehkä asiaan vaikutti pilvinen sää; aurinkoisella säällä puisto olisi voinut tuntua paljon viehättävämmältä.

Kadriorgissa sijaitsee muuten Tallinnan suurin lasten leikkialue, ja jokin tivolin tapainenkin siellä oli. Huomio siis kaikki lapselliset Tallinna-matkalaiset!



Kadriorgin palatsin taidemuseo eestä ja takaa.
Kadriorgin taidemuseokin oli oikein hienon näköinen, mutta jotenkin vähän tylsä. Onneksi oli maanantai ja museo oli kiinni, ettei sentään tarvinnut sisällä käydä. Tuskin olisin käynyt muutenkaan. 


Tuolla tien päässä (kaivakaa suurennuslasit esiin) näkyy Russalkan muistomerkki, jota mainostetaan opaskirjassa "voimallisen näköiseksi" ja "Tallinnan katukuvan hätkähdyttävimmäksi veistokseksi". Minä en kyllä hätkähtänyt yhtään.

Veistoksia ja museoita paljon mielenkiintoisempia olivat minusta vanhat - ja vähän uudemmatkin - tallinnalaiset puutalot, joita matkan varrella näin.






Nyt kaikki puutarhurit huomio! Tulossa on Kukkapillin ensimmäinen (ja mahdollisesti myös viimeinen) puutarhavinkki.


(Tässä postauksessa on ollut jo kahden vessanpöntön kuva. Ehkä mukaan saadaan vielä kolmaskin pönttö.)

Herkullinen ruoka-annos, ainakin nimestä päätellen.
Tallinnan hätkähdyttävimmän veistoksen takana oli kivan näköinen ranta. Ei taida kuitenkaan soveltua uimiseen, kun rannalla oli uimakielto.

Koirakin löytyi kameraan.



Keskustorilla pyörähdin myös - torillahan saattaa olla vaikka mitä herkkuja myynnissä.

Tämä tori näytti kylläkin vähän autiolta.






En osannut ostaa oikein mitään, mutta yhtäkkiä huomasin jonottavani venäläisten mammojen kanssa pienen kojun edessä. Pitihän sitä nyt jonossa seisoa, kun kerran oli kuumia piirakoita luvassa ja kun kerran muutkin jonottivat. Tulin ostaneeksi beljasheja ja tseburekkeja, joita en sitten kuitenkaan syönyt, kun ne olivat muuttuneet jäähtyessään inhottaviksi rasvaisiksi palluroiksi. Hyvä ostos siis.

Lopuksi vielä eräs ikimuistoinen tapahtuma, joka sattui minulle hotellissa yön pimeinä tunteina.

En viitsinyt laittaa valoa kylpyhuoneeseen, kun arvelin, että löytäisinhän minä pöntölle pimeässäkin. Niin löysinkin. Haasteellinen osuus olikin vasta edessäpäin. Haparoin käsikopelolla ovea, ja sainkin oven lopulta auki. Hämmästyin kuitenkin suuresti, kun seinä oli vastassa, yritin mihin suuntaan tahansa. Missä se sänky oli?

Pian tajusin, että olin avannut kylpyhuoneen oven sijasta suihkukaapin oven (kaappi oli ihan kylpyhuoneen oven vieressä, ja kummassakin oli samantyyliset lasiovet). Tämän huomion tehtyäni hihittelin kopissa yksikseni ja yritin haparoida joka suuntaan ja löytää ovea. Hihittely vaihtui pian kuitenkin paniikin poikaseksi: mitä jos en löytäisikään kopista ulos? Onneksi ukkeli oli kuullut törmäilyni ja huusi huoneen puolelta, oliko minulla jokin ongelma. Ja niin saapui uljas ritari pelastamaan vaimonsa suihkukopin syövereistä.

Kuvan kylpyhuoneella on osuutta asiaan.

20 kommenttia:

  1. No ei ollut todellakaan löhöloma. Taisit kävellä puolikkaan maratoonin verran tuon päivän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa oli kuvia kolmelta päivältä, että en sentään ihan noita kaikkia paikkoja yhdessä päivässä katsonut. :-)

      Poista
    2. No mä jo vähän ihmettelinkin, miten kaiken ton olisi ehtinyt yhdessä päivässä.
      Mulla olisi haaste sulle mun blogissa http://currykaneli.blogspot.fi/2015/06/matkoja-ja-haasteita.html

      Poista
    3. Kiitos haasteesta! Tulen heti katsomaan.

      Poista
  2. OIipa teillä paljon tapahtumia lyhyen loman aikana,hyvä kuvasaldo:) Ja hih,mahtavat kuvauspaikka tuo vessa! Tallinna on ihana;viime kesänä se jäi väliin mutta toivottavasti ei tänä kesänä vaikka kesällä sinne onkin kamalasti tungosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vessa oli kyllä ihan ainutlaatuinen. Mieluusti ottaisin tuommoiset näkymät kotiinkin.

      Tallinnaan on todellakin kesällä tungosta; tuntuu että “kaikki” ovat menossa sinne.

      Poista
  3. Upeita puutaloja!!

    Me ollaan jo niin vanhoja etta jatetaan hotellihuoneen vessaan valo jo etukateen. Tietaa yolla popperossa minne suunnistaa. Ongelmana etta nyt on monissa hotelleissa muotia lasiseinaset kylpparit ja vessat (no vessoissa himmea lasi mutta kummnikin) ja valoa tulee liikaakin huoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallinnassa tuntui olevan tosi paljon sekä vanhoja että uusia puutaloja. Voisin lähteä Tallinnaan ihan vain talojakin katsomaan.

      Tuollakin oli juuri sellainen lasiseinä, mutta se oli sentään himmennetty, että ei nähnyt läpi hotellihuoneen puolelle. Ne läpinäkyvät lasiseinät kylpyhuoneissa on ihan kamalia, enkä ole käsittänyt vieläkään, miksi semmoisia pitää tehdä. Että voi pöntöltä katsella telkkaria?

      Poista
  4. Ihana reissu: saatanan maksaa ja vessan pönttöjä :D Nuo vanhat talot ovat hauskoja. Lopullisesti meinasin kuolla nauruun kun eksyit suihkukoppiin. Uskon, että alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Kiitos mukavasta reissusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tietenkään ollut alkoholilla osuutta asiaan. ;-D

      Oli kyllä harvinaisen onnistunut reissu. Ei edes riidelty kertaakaan, vaikka kerran oli lähellä. :-)

      Poista
  5. Kas kas, meillä on bidee-pönttö pihalla odottamassa pois vientiä, taidankin törkätä siihen muutaman kukkasen, ehtivät kukoistaa ja kuolla moneen kertaan ennen kuin joku sen pois hoitaa :) En kyllä ymmärrä lasiseiniä vessassa, vaikka kuinka hienot maisemat ja tummennetut lasit, tuntuu silti kuin estradilla esiintyisi. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi sinne pitää yrittää pimeässä mennä :D
    Hieno ja monipuolinen kuvasaalis, mielenkiintoisia rakennuksia, jotain muutakin kuin ne ainaiset kivitalot, joita minä olen kuvannut niinä parina kertana kun sielä olen käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa niin, vessaan piti yrittää mennä pimeässä siksi kun en löytänyt valokatkaisijaa mistään. :-D

      Kyllä ehdottomasti kannattaa istuttaa nyt jotain kukkasia siihen pönttöön. Tulisi pöntöllekin jotain käyttöä. :-)

      Tuon hotellin kylpyläosastolla oli muuten ikkunallinen suihku, josta avautui myös hienot näköalat. Mun piti tietenkin päästä siihen suihkuun, jotta voin katsella suihkutellessanikin näköaloja - kunnes sitten tajusin, että joku muu saattoi katsella vastakkaisista taloista minua. :-D Ikkunassa oli onneksi suihkuverhot, joita saattoi vähän vedellä eteen, mutta en jaksanut välittää, kun näköalojen katselu oli tärkeämpää kuin häveliäisyys. :-)

      Poista
  6. Tallinna on kyllä aikas kiva kaupunki, ja kätevän kokoinen minilomalle!

    Noita tarjoilija-nappuloita on täällä Koreassa joka pöydässä, ne on kyllä tosi käteviä. Ja monesti, kun painat pöydässä nappulaa ("pimpom"), huutaa koko ravintolan kaikki tarjoilijat kuorossa "NEEEEE" (tarkoittaa "kyllä") ja heti rientää joku juoksujalkaa (siis oikeasti, juosten!) pöydän ääreen kuuntelemaan asiakkaan toiveita. Suomessa ollessa olikin vähän höhlä olo, kun olit ravintolaan saavuttuasi odottanut pelkkää ruokalistaa jo 10 minuuttia. Ei ole nappuloita siellä, ei....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallinna on tosiaan kaikin puolin kiva retkikohde – lähellä, sopivan kokoinen, paljon kaikkea kivaa nähtävää ja ruokakin on halpaa verrattuna Suomen hintoihin. Jos (iso) kakkupala maksaa 2,5 euroa, niin onhan semmoinen ostettava, vaikka sillä hetkellä ei kakkua mieli tekisikään. :-)

      Oi että tuommoinen palvelualttius on kyllä ihanaa! Inhoan ravintoloissa kaikenlaista odottelua – ensin on hirveä nälkä, ja olisi kiva saada ruokansa nopeasti, ja sitten olisi kiva saada lasku vikkelään, että pääsisi ravintolasta pian pois. :-D

      Poista
  7. Ihania kuvia :) Olisit voinut sen saatanan ruoka-annoksen ihan meitä varten koestaa :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahus kun oli maha aamiaisesta vielä niin täynnä, etten voinut ajatellakaan syömistä. Muuten olisin mieluusti toiminut koekaniinina. :-)

      Poista
  8. Mahtava ruokalista tuolla intialaisessa ravintolassa :D. Melkein iski valinnanvaikeus..

    Kerkisitpä taas bongata kaikenlaista kivaa. Perinteistä hautausmaakäyntiä tosin jäin vähän kaipailemaan. Mutta tunnelman korvasi kyllä tuo kansanmusiikkiosuus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvän ravintolan merkki, että sieltä saa melkein ruokaakin. :-D

      Haha, itse asiassa katselin paikallisia hautausmaita "sillä silmällä", mutta ne näkyivät olevan niin kaukana, ettei aika riittänyt hautausmaakäyntiin. Ja ukkelikin ilmoitti heti kättelyssä, että hän ei sitten mihinkään hautausmaalle lähde. :-D

      Poista
  9. Kivat musiikkiesitykset siellä ravintolassa ! Ja tietysti vessaseikkailut ovat aina mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli oikein tunnelmallista musiikkia. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3