Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tarvitaanko Marsissa kodinhoitajia?

Matkatar heitti ilmoille niin kivan haasteen, että päätin minäkin aikani kuluksi vastata. Kiitokset myös Kaarelle, joka haasteen taisi keksiäkin!

Mitä reseptiä et uskaltaisi kokeilla?
En uskalla laittaa semmoisia itselleni vieraampia aineksia, jotka maksavat paljon, kuten tuoretta tonnikalaa. Niitä pitää kokata kädet täristen ja pelko persiissä: jos ruoka epäonnistuu, kallis raaka-aine on mennyt hukkaan, ja se jos mikä harmittaa.

Monet leivontaohjeetkin ovat pelottavia - leivonta kun ei ole oikein vieläkään minun heiniäni, vaikka kehitystä onkin ollut havaittavissa. Tai ehkä kehitystä onkin tapahtunut siinä, että osaan valita nykyään helpommat ohjeet. Smiley

Onnistuu-aina reseptisi?
Varmaankin perinteiset eteläintialaiset sörsselit. Niitä ruokia on onneksi aika monta, ettei tarvitse nälkään kuolla.

Viikon paras syömäsi ateria?
Tämäpä sattuikin sopivasti. Tein nimittäin pari päivää sitten silakkapihvejä, jotka olivat poikkeuksellisesti hyviä. Silakka ja muikut ovat olleet meillä huonossa huudossa siitä lähtien, kun onnistuin sössimään ne pariin otteeseen niin pahasti, että luulin ukkelin traumaantuneen kyseisistä kaloista loppuiäkseen. Muikuista tuli harmaita löllöjä, koska yritin muistaakseni säästellä paistorasvan määrässä, ja silakatkin olivat jollakin tavalla epämiellyttäviä. Nyt päätin olla kikkailematta ja tehdä ihan perinteisiä silakkapihvejä pannulla paistettuna, rasvaa säästelemättä. Olin kuitenkin ensin aikonut tehdä silakat ihan toisella tapaa ja ostanut aineksetkin tuota toista reseptiä silmällä pitäen. Silakkapihvien väliin tuli siis - perinteiseen suomalaiseen tapaan - maustamatonta tuorejuustoa, wasabia, kevätsipulia sekä tietysti suolaa ja pippuria. Pihvit onnistuivat yli odotusten, ja ukkelikin uskaltautui syömään niitä (otti vielä lisääkin). Seuraavaksi pitäisi sitten varmaan kokeilla niitä muikkuja. Nehän voisi esimerkiksi upottaa johonkin intialaiseen maustemössöön ja uppopaistaa. Olisivat ainakin rapeita - ja vähärasvaisia.

Taloustyö, josta oikeasti tykkäät?
Silittäminen oli ennen kova sana mutta on nyt menettänyt suosiotaan. Jos tarkemmin asiaa mietin, niin en taida nykyään tykätä mistään kotihommasta. Minulle sopisi sellainen järjestely, että kotihommat hoituisivat itsekseen esimerkiksi yön pimeinä tunteina.

Taloustyö, jota vältät viimeiseen asti?
Inhokki-kotitöistä olen kirjoitellut joskus aikaisemminkin, ja listan kärjessä on edelleen sama homma eli lattiakaivon puhdistus. Mistä tulikin mieleeni, että lattiakaivo pitäisi taas puhdistaa, kun edellisestä kerrasta on... öö... en nyt muista. Viime vuonna se oli, mutta en muista, oliko se alku- vai loppuvuodesta. Vuosi on kuitenkin selvillä (myönteistä ajattelua!). Mullan vaihtamisen - mullan vaihtaminenhan oli inhokkilistallani viimeksi kolmosena - saralta minulla on ilouutisia: vaihdoin muutama kuukausi sitten mullan ainokaiselle huonekasvillemme, anopinkielelle. Sain pitkitettyä sitäkin hommaa ansiokkaasti varmaankin pari vuotta. Lopullisen kimmokkeen mullan vaihtoon sain siitä, että huomasin anopinkieli-raukan yrittävän kasvattaa uusia alkuja, ja oli ihan pakko tehdä palvelus kasville ja vaihtaa sille hedelmällisempi kasvualusta. Sen jälkeen anopinkieli on intoutunut kasvamaan kohisten. Mullan vaihtaminen näköjään ihan oikeasti kannattaa. Smiley

Hyvät tapasi?
En tiedä, onko tämä hyvä tapa vai huono tapa, mutta olen lähes pakkomielteisen tarkka tiskipöydän siisteydestä. Tiskipöydällä tai tiskialtaassa ei saa olla yhtään astiaa, vaikka totuuden nimessä on sanottava, että jätän joskus itsekin aamiaislautasen ja kahvikupin altaaseen, kun en viitsi heti tunkea niitä koneeseen. Eivät ne kuitenkaan kovin kauan kerkeä altaassa olemaan, maksimissaan ehkä kymmenen minuuttia. Mitään astiavuorta ei siis meidän tiskialtaastamme tapaa.

Huonot tapasi?
Jaa-a, mistäköhän sitä aloittaisi? Ensimmäisenä mieleeni tulee se, että jokin tavara saattaa lojua väärässä paikassa - tyyliin keskellä lattiaa - kun en saa tavaraa millään siirrettyä. Usein nämä lojumaan jäävät tavarat ovat sellaisia, joilla ei ole mitään "omaa" paikkaa, jonne ne voisi helposti sujauttaa. Viimeisimpänä esimerkkinä voisin mainita ukkelin matkalaukun, joka lojui keskellä eteisen lattiaa muistaakseni pari päivää. Laukku ärsytti minua aina kun sen näin, sillä laukku oli keskellä lattiaa, ja ulko-ovelle päästäkseen piti aina kiertää laukku. En kuitenkaan keksinyt laukulle mitään parempaakaan paikkaa (laukun normaali paikka oli täynnä kirjoja), joten laukku sai ilmeisestikin olla siinä. Hämmästyttävän hyvin sitä näköjään sopeutuu tuommoiseenkin sisustuselementtiin. Joku tilannetta vierestä seurannut olisi saattanut olla hieman huvittunut nähdessään, miten näppärästi minä ja ukkeli sukkuloimme matkalaukun ympärillä.

Minulla on myös paha tapa jättää vaatteitani sängyn päälle lojumaan, mikä kostautuu aina siinä vaiheessa, kun olen menossa nukkumaan. Ei ole kiva ruveta ripustelemaan vaatteita henkareihin silmät ristissä. Sitten minulla on vasomotorinen nuha (nenäni vuotaa lähes aina, mutta varsinkin kylmässä, kuumassa, tuulessa, syödessä jotakin kuumaa tai mausteista, urheillessa jne.), joten minulla pitää olla aina nenäliina käden ulottuvilla. Sen seurauksena meillä on näitä kivoja sisustuselementtejä, kerran käytettyjä nenäliinoja, pitkin huushollia. Vaikka olen yrittänyt parantaa tapani ja korjata nenäliinat käytön jälkeen parempaan talteen, niin siltikin niitä aina löytyy. En ymmärrä, kuinka paperitollot aina päätyvätkin ihan ihmeellisiin paikkoihin. Tällä hetkellä yksi näkyy olevan tuossa pöydällä ja yksi lattialla, ja taskussakin tuntui olevan kaksi.

Kekkerit pelastava niksisi?
Harvoinpa meillä mitään kekkereitä on, ja silloinkin, kun niitä on, niin ei niitä taida mikään pelastaa. Otan itselleni aina aivan liian suuren palan nieltäväksi tyyliin "hyvinhän minä kerkeän viisi ruokalajia kahdessa tunnissa tekemään". Kuitenkin minulla on tapana tuhrata aivan järjettömät määrät aikaa suunnitteluun (tekisinkö tuota vai sittenkin tuota - vai sittenkin sitä toista) ja pähkäillä eri vaihtoehtojen välillä. Suunnittelun ja toteutuksen välillä siis jokin mättää, mutta en tiedä, mikä. Ehdotuksia?

On meillä ollut oikeasti ihan hyviäkin kekkereitä, ja lämpimimmät muistot taitavat olla minun ja ukkelin hääpäivästä. Eihän sitä porukkaa paljon ollut, ja tarjottavistakaan en muista mitään, mutta se oli kerrassaan kiva päivä. Siitäkin huolimatta, että olimme saaneet saman päivän aamuna suru-uutisia, minkä takia olin valmis jo perumaan koko juhlan. Äitini kuitenkin sanoi, että elämä jatkuu, ja jatkuihan se.

Ärsyttävä etikettivirhe
En tiedä, onko myöhästyminen etikettivirhe, mutta inhoan myöhästelyä. Omaani ja varsinkin toisten. Oma myöhästely ei ole yhtä paha asia kuin toisten, koska itse myöhästyessä ei tarvitse ainakaan odotella. Smiley

(En nyt jaksanut etsiä tähän mitään kuvia, sori vaan. Mutta ehkä olisitte halunneet nähdä kuvan vähän käytetyistä paperitolloista?)

22 kommenttia:

  1. Kivat vastaukset.Minäkin inhoan myöhästelyä ja olen kroonisesti etuajassa;D Viisas neuvo äidiltäsi hääpäivänä:) Sun intialaiset ohjeet onkin ihania:) Oletko koskaan ajatellut herättäväsi ruokablogin henkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen yleensä aina etuajassa, mikä on joskus aika rasittavaa. Jos on jokin tärkeä juttu, niin pitää lähteä kotoa varmuuden vuoksi aikaisemmin, eikä ole kiva olla paikalla puoli tuntia liian aikaisin.

      Olen monestikin ajatellut herättäväni ruokablogini henkiin, mutta on jo sen verran kokemusta siitä “henkiin herättelystä”, etten jaksa uskoa, että blogi pysyisi aktiivisena taaskaan kovin kauaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

      Poista
  2. Hah-hah- hauskoja vastauksia! Moni todellakin aivan naulankantaan, likakaivo, auts. Meillä ei ole kuin suihkussa ja älytön määrä perukkeja sieltä löytyykin. Tykkäsin kovasti huumoristasi! Juhlan pelastava niksi, yksi ainakin, on että kutsuu paljon väkeä, niin ruokailukin voi olla paljon vaatimattomampi, kun sitäkin on runsaasti. Näin ainakin suunnittelen kuukauden päästä tekeväni. Kiva kun vastasit, sivullani on kaksi muutakin, jos etsit joskus jotain ajankulua itsellesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kivasta haasteesta! Mukavia kysymyksiä olit keksinyt. :-) Täytyypä tulla katsomaan niitä muitakin haasteita!

      Ei meilläkään ole likakaivoa kuin suihkussa, mutta siinä onkin jo ihan tarpeeksi. :-) Sen puhdistus on niin vihoviimeinen homma, etten ymmärrä, miten jokin homma voikin olla niin vastenmielinen. Pitäisi ehkä laittaa vaaleanpunaiset lasit päähän, niin näyttäisi se likakaivokin vähän kauniimmalta. Kiitos ruokavinkistä!

      Poista
  3. Heh, arvata piti että sinulla se elämä vasta hupaisaa on! (tosin tuo matkalaukku voisi olla hyvin myös meiltä...kääks!) Muuten, Barcelonassa myytiin pakastealtaassa edullisia tonnikalapihviä, jotka voitelin oliiviöljyllä ja maustoin suolalla, tillillä ja pippurilla ja paistoin uunissa parikymmentä minuuttia. Helppoa ja älyttömän hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun elämäni taitaa olla lähinnä surkuhupaisaa... kaikki on enemmän tai vähemmän levällään. :)

      Tonnikalasi kuulostaa tosi herkulliselta! Täytyy kokeilla - jos siis uskaltaudun joskus tonnikalaa ostamaan. Ukkeli ei oikein pakastettua kalaa syö, joten tuoretta pitäisi ostaa...

      Poista
  4. Rakas Satu, minulle tuli jotenkin pakottava tarve kutsua teidät kylään. Luulisin, että viihtyisin sinun seurassasi, mutta en tiedä viihtyisitkö sinä minun:). Tervetuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Paluumuuttajatar, olen ihan varma, että viihtyisin seurassasi! :-) Ilahduin kutsustasi valtavasti. Toivottavasti olit tosissasi, koska minusta tuntuu, että saatettaisiin tullakin joskus kyläilemään. :-)

      Poista
    2. Tottahan toki tosissani! Ei muuta kuin kalentereja pläräämään!

      Poista
  5. Minulla on niin samanlainen maku taloustöiden suhteen :) Saisivat hoitua itsekseen.

    Meillä on suurimman osan vuotta matkalaukku olohuoneessa. Sille on tietenkin useita puoltavia seikkoja, mutta todellisuudessa suurin syy on luontainen laiskuuteni. Puran likapyykit pois ja käytän loput puhtaat suoraan matkalaukusta. Varmaan sikaärsyttävää, mutta niin kätevää ja vaivatonta :D Onneksi en harrastan kevyttä pakkausta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naurattivat nuo “useat puoltavat seikat”. Minultakin löytyy aina tuommoisia asioita puoltavia seikkoja. :-D

      Taidan minäkin olla luontaisesti laiska. Mutta ihmisen on minusta hyvä ollakin jossakin määrin laiska. Niissä pakollisissa on jo ihan tarpeeksi tekemistä; mitä sitä suotta ylimääräisiä huhkimaan.

      Poista
  6. Hauskaa että pelkäät tonnikalaa, tuoreen paistaminen on yhtä helppoa kuin pakastetunkin. Minua pelottaa intialaisten ruokien valmistus. Eikös ne aloiteta tekemällä mausteseoksia? Se varmaan lähentelee avaruustiedettä, ainakin minun mielestäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua pelottaa tonnikalassa lähinnä se, kun tonnikalan pitäisi olla juuri oikean kypsyinen. Varmaankin onnistuisin paistamaan tonnikalan kuivaksi kengänpohjalliseksi...

      Minä olen oppinut anopilta kokkaustavan, jossa käytetään lähinnä perusmausteita, ei seoksia (muutamaa lukuun ottamatta), joten ei intialaisen ruoan kokkaaminen välttämättä mitään vaikeaa ole. Toki intialaisesta ruoanlaitosta saa tehtyä monimutkaisempaakin, jos niin haluaa. Minulla ei riittäisi kärsivällisyys mausteiden jauhamiseen ja seosten tekemiseen, vaan yksinkertaisempi ruoanlaittotapa sopii minulle oikein hyvin. :-)

      Poista
  7. Miten nuo jotkut asiat kuulostivat kovin tutuilta. Paperinenäliinoja on taskuissa, sekä erilaisilla tasoilla pitkin huushollia. Keräilen satunnaisesti ne pois. Oma työhuoneeni muistuttaa miehen sanojen mukaan usein lasten kesäleiri-elämää, pinoja ja kasoja joka puolella. Ne ovat niitä, joiden oma paikka ei ole selvillä, eikä kaappeihin mahdu mitään. Sitten on erinäisiä pieniä laatikoita ja pussukoita.
    Näin meillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös ongelmakohtia, joihin tuppaa aina kertymään tavaraa, vaikka kuinka yritän niitä paikkoja silloin tällöin siivoilla. Ja niitä ongelmakohtia on paljon. Mutta jonnekinhan ne epämääräiset tavarat pitää käsistään laskea ja silmiltä piilottaa...

      Poista
  8. Matkalaukkusyndrooma on mullakin :). Siihen kuuluu se, että inhoan nykyään sen pakkaamista, mutta vielä enemmän purkamista sen jälkeen, kun sitä ei enää tarvita. Jätän sen takia aina eteiseen ja otan sieltä sitten tavaroita/vaatteita käyttöön sitä mukaa kun tarvin. Ja jos sinne jää jotain, mille ei vaikkapa nyt pariin viikkoon ole käyttöä, niin odottelen kuitenkin varuiksi ainakin lisäviikon, jos kumminkin tarttis..

    Ja krooninen niistäjä olen kans. Paitsi että nyt se puhdistuskuuri on vienyt senkin ja perusnenäliinavarastot takin taskussa, housujen taskuissa, laukussa, golfbägissä, yöpöydän laatikossa, sohvan vieressä ja keittiössä pysyy aina vaan puhtaina. Ihme homma. Pitäisköhän silti niistää ihan vaan perinteen vuoksi.

    Ja siis kyllä kiitos myös tolle yön pimeinä tunteina tapahtuvalle kotitöiden suorittamiselle. Ja mieluiten vielä sillälailla ihan hiljaa ja kolistelematta, ettei mene yöunet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkalaukkusyndrooma onkin mulle uusi termi, mutta sopii oikein hyvin meidänkin huusholliin. :-)

      Matkalaukun purkaminen on minullekin vastenmielistä puuhaa, vaikka en kyllä pakkaamisestakaan erityisemmin pidä. Olen yrittänyt purkaa matkalaukun heti kotiin tultuani, mutta nykyään en jaksa ottaa asiasta paineita. Eihän se laukku siitä mihinkään karkaa, vaikka siihen ei heti kajoaisikaan...

      Vau, että puhdistuskuurisi on vienyt niistämisen tarpeenkin! Olisinpa minäkin niin aikaansaava, että saisin kokeilluksi tuollaista kuuria, mutta kun olen näissä ruoka-asioissa(kin) niin hirveän laiska. Kunhan vain saan mahani jollakin täytettyä.

      Imurointi esimerkiksi olisi tosiaan vähän vaikea suorittaa yön pimeinä tunteina hissukseen. :-) Mutta jos se olisikin sellainen simsalabim-siivous?

      Poista
  9. Joskus tulee ajatelleeksi, että voiko joku muu todella olla yhtä tavarasotkuinen kuin minä vai onko tässäkin joku suhteellisuusteoria olemassa, meinaan että pari vaatettaa sängyllä voi olla kaaos jollekin (isosiskolleni esim)... Minulla on oma askartelu-makuu-vaatehuone, josta vaihdoin nukkumaan toiseen huoneeseen kun en enää mahtunut sänkyyni (en joka ilta jaksanut kerätä kamaa pois). Onneksi on vapaita huoneita :)
    No mutta nyt yllättäen onkin ihan siistiä, riitti että jouduin kolmen päivän pakotetulle nettikatkolle! Oman laiskuudenkin voi siis laittaa netin syyksi.
    Onko oikeesti ihmisiä, jotka tykkäävät taloustöistä eivätkä vain tee niitä pakon sanelemana....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täältä ainakin löytyy pari tavarasotkuista tapausta. :-)

      Joillekin ihmisille siisteys on tosiaan vähän tärkeämpää kuin joillekin toisille. Itsekin olin aiemmin paljon siistimpi ihminen, mutta nyttemmin olen todennut, että ei se maailma siihen kaadu, vaikka tavarat lojuisivatkin vähän missä sattuvat.

      Minä olen saanut aina keväisin siivous- ja rojujen poisheittopuuskia, mutta vielä ei ole sitä tämänvuotista puuskaa näkynyt. Missä lienee?

      Kyllä minä ainakin kuvittelin tykkääväni ennen joistakin taloustöistä, kuten silittämisestä, mutta ehkä vain kuvittelin. Kun mihinkäs se tykkääminen olisi yhtäkkiä lakannut?

      Poista
  10. Mä oon ehkä just sellainen siisteysnatsi, saan raivarin jos tavarat jää väärään paikkaan (siis MUN mielestä väärään paikkaan, mikä voi tietysti muiden mielstä olla ihan oikeakin paikka.). Inhoon myös myöhästelyä ja oon aina ajoissa :) Mun inhokki-kotityö on kyllä pölyjen pyyhintä; vaikka rakastan siisteyttä (että tavarat paikallaan jne), niin puhtaus onkin ihan eri juttu; en jaksaisi millään pyyhkiä pölyjä tai pestä lattioita... eihän niitä kai tarvikaan, kun on muuten siistiä, eihän...? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussakin taisi olla ennen vähän siisteysnatsin vikaa, siis mitä itseeni tuli. Olin paljon tarkempi siitä, miten tavarat omilta jäljiltäni jäivät, mutta esimerkiksi ukkelia en ole koskaan viitsinyt yrittää koulia. Kerran olen saattanut huomauttaa esim. siitä, jos pyykki ei ole oikein osunut pyykkikoriin, mutta jos tyyli ei ole muuttunut, niin en ole jaksanut ruveta nalkuttamaan, vaan olen vain kiltisti korjannut hänenkin rojunsa. :-D

      Olen ihan samaa mieltä pölyistä ja lattian pyyhkimisestä: ne ovat aika turhia hommia. Vaikka kuinka pyyhkisi pölyjä pois, niin ei mene kauan, kun pölyä on taas. Ja lattioista stressaamisen lopetin viimeistään Intiasta paluun jälkeen, kun eihän täällä Suomessa lattiat edes tule likaisiksi. Ei ole saasteita (ainakaan siinä määrin kuin jossain Intiassa), ja ikkunat ja ovet ovat tiiviit. Joten mitä sitä turhaa raatamaan. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3