Tämmöisiä ajatuksia heräsi viimeistään eilen, kun kuulin, että Blogilista lopettaa kesäkuun alussa toimintansa. Olin poistanut omat blogini Blogilistalta jo aiemmin, joten siinä mielessä Blogilistan lopettaminen ei minua koskettanut. Kuitenkin, jos olen etsinyt blogeja jostakin tietystä aiheesta, lista on ollut ihan näppärä paikka käydä etsimässä blogeja. Mistä niitä blogeja nyt voi etsiä? Onko tämä jonkinlainen ennusmerkki siitä, että blogitkin alkavat pikkuhiljaa kadota?
Itse en ole mitenkään muodinmukainen, ja blogikirjoittelunkin aloitin aika myöhään. Olen huomannut kirjoittelumotivaation viime aikoina laskeneen - blogi ei vain vedä puoleensa samalla tavalla kuin joskus ennen. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että nykyisin pitää miettiä vähän tarkemmin, mitä kirjoittelee. Ennen saatoin kirjoitella paljon vapaammin, mutta nykyään en viitsi kirjoitella syvimpiä tuntojani sellaisten puolituttujen luettavaksi, joiden kanssa on tekemisissä ihan oikeassa elämässäkin. Jos siis jonkun mielestä blogin tyyli on muuttunut, niin muutos on ollut ihan tietoinen, ja se on johtunut juuri edellä mainitusta syystä. Joskus ajattelen, että olisi kiva aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, ihan tuntemattomana, ilman että kukaan tietää, kuka blogin takana on. Tietysti kukaan ei estä tekemästä juuri näin, aloittamasta kaikkea uudestaan, mutta niin paljon motivaatiota minulla ei taida olla. Turha tässä on muutenkin valittaa, sillä niin makaa kuin petaa: itsehän olen itseni tähän "liemeen" saattanut.
Toisaalta blogi on antanut myös tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin, ja se on ollut todella hienoa. Kun mietin kaikkia niitä ihmisiä, jotka olen blogini ansiosta tavannut, niin täytyy todeta, että blogi on todellakin antanut enemmän kuin ottanut. Siksi toivonkin, että blogit eivät katoaisi maailmasta, koska minusta tuntuu, että blogien mukana katoaisi eräänlainen yhteisöllisyyskin, jollaista ei ole mahdollista muuta kautta tavoittaa. Jos blogit katoaisivat, mitä niiden tilalle tulisi? Tulisiko mitään?
Nämä pohdinnot veivät nyt jotenkin mehut. Täytyy käydä katselemassa kuvakansioita lähiaikoina otetuista kuvista, jos niistä löytyisi jotain jutun juurta.
***
Löytyihän sieltä kuvia.
Nyt seuraa jännittävä kuva-arvoitus. Kuka arvaa, mistä tämä on:
Lisävihje:
 |
| Pieni välipala auttaa jaksamaan. |
 |
| Tämä on helppo. |
Tällä ukolla oli erikoinen tapa ker(j)ätä rahaa.
Ukko säikytteli ohikulkijoita niin, että heilutti sinistä miekkaansa ohikulkijoiden yllä. Mietin vain, että kuka haluaa maksaa siitä, että tulee sohituksi miekalla. En minä ainakaan.
 |
| Ukkelin lukemattomat sähköpostit vain lisääntyvät. Viime elokuussahan niitä oli vain 21 070. Jäämme seuraamaan tilannetta. |
Minun tekisi mieleni laivalle. En ole käynyt pitkään aikaan! Tahtoisin shoppailla tax freessä Maraboun minttukrokanttia ja katsella yökerhossa dragshowta! Kyllä!
Tässä eräänä viikonloppuna tuli käytyä Kalasatamassa, joka on yksi näistä Helsingin uusista ja trendikkäistä merellisistä asuinalueista. Olin kuvitellut, että Kalasatama olisi oikeasti jotenkin hieno, mutta en ollut paikasta mitenkään vaikuttunut (anteeksi, jos joku sattuu asumaan Kalasatamassa).
Ukkeli sanoi, että Kalasataman aluehan on vielä keskeneräinen ja että valmistuttuaan se tulee olemaan ihan toisenlainen, mutta mihin tuo nyt tuosta ihmeemmin muuttuisi. En ole oikein suomalaisen modernin rakennustyylin ystävä - jos en ole niin sen perinteisenkään.
Näiltä parvekkeilta on kyllä varmaan ihan kivat näköalat. Tuossa talon vieressä on siis meri, joka jäi sattuneista syistä (= ukkeli otti kuvan) pois kuvasta.
Vuosaaresta löytyi tämmöinen kiva kreikkalainen pylväikkö, josta voi lukea lisää täältä.
 |
| Bästa tittare. |
Sitten taas ilahduttava kuva-arvoitus. Mistähän tämä mahtaa olla?
 |
| Viiden pisteen vihje. |
 |
| Kolmen pisteen vihje. |
 |
| Yhden pisteen vihje. |
Jos joku naureskelee, että pitääkö tuollakin ottaa valokuvia, niin voin kertoa, etten sentään kuvannut tapahtumaa videolle, kuten ukkeli teki. Tämä kyseinen paikkahan on varsin eksoottinen, ja se menee myös turistinähtävyydestä. Voin kertoa, että sellaiselle, joka ei ole eläessään moisessa paikassa käynyt (kuten appivanhemmat), kokemus on huisin jännittävä.
Kuvakansiosta löytyi tämmöinenkin kuva, jonka muisto jaksaa ilahduttaa aina vain:
Minä ja ukkelihan emme ole kumpikaan mitään romanttisia tapauksia, mutta joskus toinen kuitenkin yllättää - ja se yllätys sitten varmasti muistetaan!
Vietin viime kuussa synttäreitäni, ja ukkeli oli syntymäpäivänäni Intiassa. Oli ollut siellä jo monta viikkoa. Syntymäpäivänäni ovikello soi, ja kun menin avaamaan, siellä oli joku mies. Mies ojensi minulle kukkapaketin ja sanoi: "kukkalähetys, olkaa hyvä". Ihmettelin, että kuka kumma minulle nyt kukkia lähettää, kunnes avasin paketista roikkuvan kirjekuoren. Kortti alkoi sanoilla 'rakas vaimo', ja itkuhan siinä tuli, kun ajattelin, että ukkeli oli nähnyt niin paljon vaivaa, että oli tilannut minulle kukkia toiselta puolelta maapalloa. Kukkapaketin mukana oli myös tuo sydämen muotoinen suklaarasia, jota en meinannut ensin raaskia avata ollenkaan. Mutta kun maistoin yhtä suklaata, niin suklaat mennä hujahtivat yhdellä istumalla. Kummallista. Näin ei ole käynyt minulle vielä koskaan ennen.
Leivottukin on.
 |
| Ihan itte tein. Että mä oon ylpee. |
Tämä lähtee nyt valmistamaan pesarattuja ja kanacurrya. Ei muuta kuin hyvät viikonloput! Lukekaahan ahkerasti blogeja (varsinkin Kukkapilliä, haha), ennen kuin ne kuolevat sukupuuttoon.
No jos bloggaaminen alkaa olla kaikenmaailman twiittien keskellä vanhanaikaista, niin varmasti jatketaan, eikö vaan?
VastaaPoistaTuo ylempi kuva-arvoitus on joko Helsingistä suurkirkko tai Taj Mahal. Muuta en keksi.
Tuossa yhdessä Kalasataman talossa on joku parakki katolla. Lienevät työmiehet unohtaneet purkaa sen :D
Sydänrasia on niin... how romantic. Olisin varmasti pyörtynyt, jos meillä olisi käynyt noin. Mutta tässä yhtenä aamuna mies tuli pihalta ja oli kerännyt minulle skilloja kimpun. Sekin jo yllätti :)
Bloggaaminen on ehkä vanhanaikaista, mutta ei se mitään, niin olen minäkin. :-) Eli jatketaan siis.
PoistaOlisikin Taj Mahal! En ole vieläkään nähnyt Taj Mahalia, vaikka olen niin paljon Intiassa pyörinyt. Pitäisköhän ottaa tavoitteeksi? Eli tosiaankin suurkirkko on kyseessä.
Haha, aikamoinen parakki onkin. :-D
Minä taas pyörtyisin, jos minun ukkelini olisi käynyt keräämässä minulle omin käsin kukkia. Jos netistä voisi tilata kukkien kerääjän, niin sen ukkeli voisi kyllä tehdä. :-)
Kylla jatketaan, pidetaan lippu korkealla! Liityin facebookkiin painostuksesta tana vuonna koska tytön tarharyhma on siella ja sen kautta lahetetaan viestit, olin ainoa vanhemmista miehen kanssa jolla ei ollut facetilia....on ollut upsit ja downsit facebookin kanssa, ekana se oli hauskaa nyt se suorastaan valilla arsyttaa....Ihana sydanrasia, kuva-arvoituksista olen ihan ulkona :)
VastaaPoistaMinä en ole vieläkään facebookissa, vaikka olen kyllä viime aikoina liittymistä harkinnutkin. Ei muuten, mutta sen kautta saa niin paljon kaikenlaista tietoa, että kohta alkaa tuntua melkein pakolliselta liittyä facebookiin.
PoistaMinä en ole tutustunut instagramiinkaan, kun ainakin toistaiseksi tämä blogi on riittänyt mulle. Jos ei tätä blogia olisi, niin sitten voisi muut vaihtoehdot alkaa kiinnostaa.
...ja lisays en tajua miten ihmisilla on aikaa niihin instagrammeihin ja twittereihin? Mulla taa bloggaus ja se facebook on jo aika ajankaytön rajoilla, tosin mulla ei ole alypuhelinta eli olen netissa sitten kirjaimellisesti taman koneen aarella kun olen kotona.
PoistaSamaa minäkin olen ihmetellyt! Minulle on jo tässä blogimaailmassa somea ihan tarpeeksi. :-) Mutta kai se riippuu siitä, mitä kukakin pitää tärkeänä - täytyyhän se twittereihin ja instoihin käytetty aika olla jostain muusta pois.
PoistaMulla on älypuhelin, mutta käytän sitä todella harvoin mihinkään muuhun kuin ihan perusjuttuihin. Korkeintaan luen jotain iltapäivälehtien lööppejä, jos joudun esim. odottelemaan jossain. Blogejakaan en lue kännykästä koskaan, kun en tykkää siitä pienestä ruudusta. Eli voi sanoa, että jos olen netissä, niin olen läppärin ääressä.
Minua ei bloggaaminen vielä lainkaan n kyllästytä,ja takuulla jatkan,ja toivon muide kin jatkavan sillä minulle bloggailu ollut antoisaa ja olen niiden kautta tavannut monta ihanaa ihmistä..Facebookin koen vähän tylsänä,enkä jaksa kuin laittaa sinne kuvan pari silloin tällöin.Mutta sen sijaan olen hurahtanut Instagramiin.....Vähän harmi että Blogilista lopettaa,vaikka tosin kävin sivuilla tosi harvoin.Ihanasti muisti ukkeli sua synttäreinä:-) Apropo Kalasatama,poikani pikku perhe asuu siellä ja olenkin kuvannut sitä blogiin.Aika keskeneräinenhän se on mutta varmaan ihan ok sitten kun on val is.Poika ÷÷ tosin muuttavat sieltä pois ensi kuussa
VastaaPoistaKiva että olet yhä edelleen innostunut bloggaamisesta! Toivottavasti jatkat vielä pitkään, sillä blogejasi on kiva lukea. :-) (Tosin en ole tainnut käydä ruokablogissasi pitkään aikaan, anteeksi vain...)
PoistaNyt muistin, että olen joskus tainnut nähdäkin kuvia Kalasatamasta blogissasi. Me käytiin siellä aika pikaisesti, että en tosiaankaan ole mikään Kalasataman asiantuntija. :-) Ensivaikutelma oli vaan jotenkin kolkko, mutta varmasti alue vehreytyy ja muuttuu viihtyisämmäksi.
No ei facebook ainakaan voi bloggailua ohittaa, koska ilmeisesti facebookin on nykyään jo ihan menneen talven lumia. Eihän siellä kukaan muu enää päivittele statustaan, muuta kuin ne yksinäiset keski-ikäiset. Teinit on jo muualle siirtyneet :D Yhtäkkiä olen kuitenkin blogeissa jotain vlogi-villitystä nähnyt, yhä useampi pälättää mielellään kameran edessä blogin kirjoittamisen sijaan. Onhan se varmaan nopeampaa, eikä tarvitse osata pilkkusääntöjä!
VastaaPoistaMulle tuli sähköpostiin ilmoitus blogilistan lopettamisesta ja ennemminkin kuin bloggaamisen vanhemisena tulkitsin sen jo erittäin jälkeenjääneen blogilistan vanhaksi jääneisyytenä. Siis, tykkäsin kovasti juuri siitä, että sieltä pystyi hakemaan aihepiireittäin lukemista, mutta olihan se jo vähän aikansa elänyt. Nykyään kai useimmat (minä myös) seuraa blogeja ennemminkin bloglovinin kautta. Tykkään siitä sen takia, että lemppariblogeista ei mene uusimmat postaukset ikinä ohi, kun se näyttää ne kaikki.
Älä sä ainakaan lopeta! Jos et enää halua syntyjä syviä paljastella, niin jatka edes näiden kuvakertomusten tekemistä :D
Jotain tuonsuuntaista minäkin olen ymmärtänyt, että facebook alkaa olla jo menneen talven lumia. Aikansa kutakin kai.
PoistaTotta, unohdin vlogit ihan kokonaan! Ne saattaisivat olla yksi suunta, miten blogit ehkä tulevaisuudessa kehittyvät. Niitä on tosin anonyymina vähän hankala pitää, ja luulen, että se rajoittaa aika monen intoa. Itse en ainakaan ikinä aloittaisi vlogia, kun en haluaisi olla niin kokonaisvaltaisesti esillä.
Blogien seuraaminen Blogilistan kautta oli tosiaan kovin hankalaa, ja muistaakseni lopetin blogien seuraamisen sitä kautta ennen kuin olin sitä kerennyt kunnolla aloittaakaan. Onneksi on muita paljon parempia keinoja seurata blogeja.
Ei mulla tässä mitään varsinaisia lopettamisaikomuksia ole; olen vaan jollakin tavalla huomannut intoni hiipuneen. Omalla kohdallani se johtuu ihan selkeästi siitä, että pitää vähän enemmän miettiä, mitä kirjoittelee – olisi kiva jos voisi vain suoltaa tekstiä ilman minkäänlaista suodinta. No, elämä on. :-)
Jatketaan!! Ilman muuta. Minusta Facebook, Instagram ja muut saman tyyliset eivat ole yhtaan blogeihin verrattavissa. Mina luen paljon mieluummin pitkia kunnon kertomuksia blogeista kuin jotain parin lauseen plajayksia FBssa esimerkiksi.
VastaaPoistaBlogilistan sivuilla en kylla ole kaynyt pitkaan aikaan. On jotenkin kertynyt ihan tarpeeksi blogeja luettavaksi omaan listaan. Tietysti jos alkaisi yhtakkia joku uusi asia kiinnostaa, se olisi hyva paikka etsia.
Aika outo tuo Kalasatama. Ei ole sataman tuntua eika paljon kalojakaan. Mutta ehka ei saisi keskeneraista moittia.
Toispa isanta minullekin joskus kukkia. Aika ihmeissani olisin.
Minulla on noista muista some-muodoista niin olemattoman vähän kokemusta, että en osaa oikein edes verrata niitä keskenään tai blogeihin. Mutta jotenkin olen ymmärtänyt, että niissä ollaan paljon lyhytsanaisempia kuin blogeissa. Minustakin on kivempi lukea pidempiä ja syvällisempiä juttuja kuin lyhyitä parin lauseen heittoja. Tykkään myös itse jaaritella. :-)
PoistaSaa nähdä, millaiseksi Kalasatama tuosta vielä muotoutuu. Mun mielestä alue kaipaisi ainakin vihreyttä lisää; kivitalo kivitalon perään luo aika kolkon tunnelman.
Mä en yleensä ole mikään kukkafani, koska mun mielestä on ihan turha ostaa kukkia, kun ne kuitenkin kuihtuvat, mutta jos ukkeli tuo mulle kukkia, niin se on sama kuin jos saisin kultakimpaleen. :-)
Vihreyttä tänne tulee, kun kalasataman puiston rakentaminen alkaa tänä kesänä :) Itse uskon, että tästä tulee vielä viihtyisä alue, mutta toki eri ihmiset pitää eri asioista. Nimen kalasatama on tämä alue saanut jo silloin, kun alueella toimi jonkinlainen rahtisatama ja teollisuusalue. Kalasataman katujen nimet ovat syntyneet mm vanhojen rahtialusten nimien pohjalta ja alueen rakennuksissa on haluttu nostaa esille vanhaa teollista ulkoasua (esim. Monet punatiiliset talot ), lisäyksenä toki modernimpaakin suunnittelua. Meidän perhe on viihtynyt kalasatamassa oikein hyvin ja mielenkiinnolla seuraan alueen kehittymistä. T. Kalasatamalainen blogilukija
PoistaKiitos kommentistasi, kalasatamalainen lukija. Enpä olisi osannut arvata, että minulla on lukija sielläkin. :-)
PoistaNäin juuri taannoin kuvia valmiista Kalasatamasta, siis siitä, millainen alue tulee olemaan sitten, kun se on valmis, ja tuli sellainen olo, että taisi tulla tehtyä vähän hätiköityjä johtopäätöksiä. :-) Että ehkei Kalasatama valmistuttuaan olekaan niin ankea kuin olin kuvitellut.
Nyt kun mainitsit rahtisataman, niin muistelen, että olenpa tainnut itsekin tulla rahtilaivalla kyseiseen satamaan. Olin silloin opissa jollakin Finncarriersin laivoista, ja mieleeni on jäänyt, että laiva tuli Helsingissä jonnekin hiilikasan lähelle. En vielä silloin itse asunut pääkaupunkiseudulla, joten en tuntenut paikkoja sen paremmin. Täytyykin perehtyä noihin katujen nimiin tarkemmin.
Hyvää jatkoa teille sinne Kalasatamaan!
ON. Ja juuri siksi jatkan bloggaamista. Sanon ei Facebookeille, Twittereille yms. Minä olen muinaisjäänne ja kirjaan elämääni valituilta paloilta blogiin juuri niin kuin itse haluan.
VastaaPoistaHihii, minä liityn myös muinaisjäänteiden kerhoon. Olen aina ollut muutenkin vähän sellainen ihan tietoisesti trendejä ja muodikkuutta vastustava, että siinä mielessä bloggaaminen sopii mulle oikein hyvin. :-)
PoistaMun täytyy sanoa, että olen hieman harvakseltaan bloggaava, mutta jotenkin taas tuntuu aika menevän niin nopeasti, mutta mielelläni luen edelleen blogeja. Tosin en ymmärrä miksi en pysty kommentoimaan, kun luen niitä iPadiltä, joten välillä menee aikaa, ennen kuin ehdin tietokoneelle kirjoittmaan komentteja. Mutta toivottavasti jaksat jatkaa, koska juttujasi on niin mukava lukea.
VastaaPoistaTodella hieno ja upea ele mieheltäsi.
Olen kuullut muualtakin, että iPadillä ja kännyköillä kommentoiminen on vaikeaa, ja voin hyvin uskoa sen. Olen itse kauhean kärsimätön kännykän kanssa, ja inhoan sitä näpyttelyä sydämeni pohjasta. En varmaan saisi kirjoitettua yhtään kommenttia, jos lukisin blogeja kännykällä tai padillä.
PoistaUkkeli osaa näköjään yllättää. Myönteisestikin. :-D
Kivoja kuulumisia, olet tainnut Helsingissä käydä ja vielä autopesulassakin? :D Minäkin olen huomannut että moni bloggaaja alkaa väsyä ja lopetella blogien päivittämistä. Myönnän että itselläkin postaustahti on hidastunut enkä enää jaksa seurata lukijamääriä ja sivunlatauksia, päinvastoin...höpsöä että joskus olen seurannut. Varmaankin sekin vaikuttaa kun on tullut annettua blogin osoite "liian" monelle tutulle...tosiaan, täysin anonyyminä olisi jotenkin helpompaa.
VastaaPoistaHih, juu, autopesulassa tuli tosiaan käytyä, ja sehän oli yhtä jännittävää kuin aina. Parempi käydä aina siinä samassa pesulassa, niin tietää suunnilleen, miten kyseisessä pesulassa toimitaan, ettei satu mitään mokia. ;-D
PoistaKyllä se omalla kohdallani ainakin rajoittaa aika paljon, jos tietää puolituttujen lukevan blogia. Läheiset ovat asia erikseen, koska he tuntevat minut joka tapauksessa hyvin, mutta ne puolitutut mietityttävät. On jotenkin absurdia olla oikeassa elämässä tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden pääasiallinen käsitys siitä, millainen minä olen, juontuu täältä blogista.
Minusta blogeja alkaa olla niin paljon, ettei aika millään riitä lukemiseen. Joka lehdellä ja järjestölläkin on oma bloginsa. Olen jäsen kahdessa fb-ulkosuomalaisryhmässä, ja niissä menee aikaa. Niin kauan kuin se kiinnostaa, jatkan. Twitteri ei kiinnosta enkä ole tutustunut Instagrammiin. Fb on pääasiassa tapa pitää yhteyttä Suomeen ja tuttuihin ja lapsiin maailmalla, muutenhan ei enää näe edes kenenkään perhejuhlista kuvia. Kunnon blogia ei silti mikään voita!
VastaaPoistaBlogeja on nykyään tosiaan niin paljon, että kaikille ei voi millään riittää aikaa ja lukijoita. Minä olen myös oman ajankäyttöni rajoilla, enkä oikein ehtisi lukemaan yhtään useampaa blogia kuin mitä jo luen. Mutta sitten tulee vastaan jokin kiinnostava blogi, ja on pakko alkaa seurata sitäkin...
PoistaFacebook kiinnostaisi minua juuri tiedonsaannin kannalta, kun siellä on noita eri asioista kiinnostuneille tarkoitettuja ryhmiä. Saa nähdä tuleeko liityttyä, ja mikä se viimeinen kimmoke mahtaa olla.
Kiitos kommentistasi! :-)
Joo hiipuu, ainakin minun blogini. Kun on monta vuotta bloggaillut alkaa kirjoitella niin tyhjänpäiväisiä höpinöitä ettei niitä taatusti kukaan jaksa lukea. Olen silti yrittänyt silloin tällöin jotain, vaikka vain ilmotellakseni tutuille miten täällä pyöritään (aina samaa ympyrää). Jossain vaiheessa oikeasti teki mieli aloittaa täysin anonyymi blogi, mutta en tiennyt miten saan sitemeterin tapaiset paljastajat hiljaiseksi, rasittavaa kun pitää vahtia sanomisiaan.
VastaaPoistaKiva muistosydän mieheltä :) Minun ukkoni on yllättänyt minut sellaisilla lahjoilla kuin pistosaha, akkuporakone, hiomakone... Jaa no, yhteen aikaan sain joka viikko kukkapuskan mutta yhtäkkiä sekin loppui. Kun ihmettelin ääneen tätä äkillistä epäromanttisuutta niin selvisi, että se tietty torikauppias, jolta mies tekee ruokaostoksemme, oli lopettanut, siis se joka aina muisti lähettää mieheni mukana minulle kukkia :D
Höh, no kyllä minä ainakin jaksan lukea kirjoituksiasi. Mutta ymmärrän, että joskus tulee väistämättä vastaan se vaihe, kun tuntuu, että kaikki on jo sanottu.
PoistaEn ollut kuullutkaan tuommoisesta sitemeteristä. Piti käydä oikein googlettamassa ja toteamassa, että kyllä on paljon asioita, joista minulla ei ole hajuakaan. :-D
Aika miehekkäitä lahjoja olet saanut. :-) Ja kukkapuskan tarina oli hauska! Harmi, että kukkien tulo loppui.
Minua bloggaaminen sinänsä vielä kiehtoo. En ollenkaan ymmärrä Twitterin tai Instagramin päälle - yhdessä parilla lauseella ja hastageillä lauotaan kuolemattomia ajatuksia, ja toisessa jaetaan elämä kuvina muiden kanssa? Otan kuvia lähinnä omasta perheestä ja tuntuu jotenkin turhan intiimiltä niitä kovin laajasti esitellä, ja olen ihan liian monisanainen Twitteriin ja sitä paitsi inhoan hashtagejä! Olen jäänyt kaikin puolin ajasta jälkeen, joten siltäkin osin bloggaaminen sopii kuin nyrkki silmään. Kovin usein en juuri nyt ehdi kirjoittamaan koska perheen pienin nukkuu tätä nykyä päiväunensa siinä vaiheessa kun keskimmäinen on jo tullut koulusta. Vähissä on oma aika tällä hetkellä ylipäänsä. Mutta tilanne muuttuu taas ennen pitkää ja uskoisin kirjoittelevani sitten enemmän.
VastaaPoistaTasaisin väliajoin tulee kyllä itsekin mietittyä bloggaamisen mielekkyyttä. Mutta se kuuluu omalla kohdallani jotenkin asiaan.
Twitterit ja instat sopivat ehkä nykyajan nopeatahtiseen elämäntyyliin, mutta ei niiden avulla voi elämään kovinkaan syvällisesti paneutua, mikä ei ehkä ole tarkoituskaan. Mietin joskus sitä, miten erilaisia esimerkiksi vanhempieni sukupolvi ja nykyisten parikymppisten sukupolvi ovat, ja miten eri lailla he ajattelevat asioista jo ihan siitäkin syystä, että ympäröivä yhteiskunta on muokannut heidän maailmankuvansa täysin erilaisiksi.
PoistaUskon, että aika moni bloggaaja miettii välillä bloggaamisen mielekkyyttä. Minulle ainakin tulee välillä kausia, jolloin bloggaaminen tuntuu maailman typerimmältä hommalta, ja silloin olen valmis heittämään hanskat tiskiin.
Toivottavasti kirjoittelet vielä pitkään, sillä blogisi on rehellinen ja aito, juuri sellainen kuin hyvä blogi minusta on.
Hyvin sanottu, että ei ihmisen tarvitse olla joka paikassa. Olisi aika kauheaa, jos pitäisi koko ajan päivitellä tekemisiään sinne sun tänne – missä vaiheessa sitä elämää ehtisi enää elämäänkään?
VastaaPoistaOlisi minultakin tullut itku, jos mies olisi leiponut mokkapaloja. Ihana yllätys. ♥
Kiitos kommentistasi! :-)
Minusta on helpompaa blogata ulkosuomalaisena ja suomeksi kuin jos asuisin Suomessa ja jos saksalaiset tutut, naapurit sun muut lukisi mun blogia, olisi varmaan jonkunlaisia estoja kirjoittaa.
VastaaPoistaIhan sama minullakin oli, että Intiassa oli paljon helpompi kirjoitella. Suomi tuntui sieltä katsottuna niin kovin kaukaiselta...
PoistaMinen usko, että on vanhanaikaista - tyyli vain on muuttunut niistä "anonyymiajoista". Yhä useampi bloggaa nykyään omalla nimellään ja naamallaan. Olen jopa törmännyt asenteeseen, että nimimerkillä bloggaavia pidetään likaiset jauhot pussissa -pitävinä puskastahuutelijoina. Minua se ärsyttää, koska ihmisellä voi olla monia syitä, miksi kirjoittaa anonyymisti eikä se omalla nimellä kirjoittaminen takaa älykästä kirjoittelua, kuten olemme varmasti kaikki huomanneet, jos olemme lukeneet vaikkapa lehtien kommenttikenttiä Naamakirjassa. Jestas sentään. :D
VastaaPoistaBlogien suosio tuskin on laskemassa, kun niitä pukataan koko ajan lisää. Nykytrendinä on jo pidemmän aikaa tosin ollut hyötyajattelu, että blogista pitäisi hyötyä jotenkin - siis mielellään rahallisesti. Minua ärsyttää sekin (kylläpäs ärsyttää taas kaikki, hah). Kuvitellaan, että se oma lätinä on jotenkin niin merkittävää, että siitä pitäisi "hyötyä". Eikö se riitä, että itse tykkää blogata, mietin.
Minähän edelleen rakastan bloggaamista ja suunnittelen lähes viikoittain uuden blogin perustamista. Olen perustanutkin, mutta ne tuppaavat jäämään oman onnensa nojaan. En tiedä, missä vika. Kirjablogini haluaisin säilyttää pääasiassa kirjoille, mutta kauhea tarve olisi lätistä muutakin. Olen harkinnut, että herätän Viiden teen syanideineen henkiin, koska se edelleen on netissäkin avoimena. :P Olen muuten blogien kautta tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin ja tavannutkin monia heistä: osasta on tullut ihan sydänystäviä!
Että jatkakaamme - sinun blogisi on ehdottomasti eräs lemppareistani! Ja minäkin muuten haaveilin Taj Mahalista tuota ensimmäistä kuvaa katsellessani, mutta ei siis tainnut mennä ihan lähelle. Ihania kuvia muutenkin: tykkään nähdä, miltä kotosuomessa näyttää ja luonnollisesti Helsinki aina kiinnostaa eniten. <3
Yhä useampi taitaa tosiaan kirjoittaa nykyään omalla nimellä, ja lukijana se on minusta ihan kiva. Mutta toisaalta jos ajattelee bloggaajan kannalta, niin se ei ole tavallaan reilua, että hän esiintyy omalla nimellään ja kasvoillaan, mutta lukija voi olla kuka tahansa anonyymi, joka saattaa vielä pahimmassa tapauksessa kommentoida ilkeästi. Ymmärrän hyvin niitäkin bloggareita, jotka haluavat pysytellä anonyymina, varsinkin jos kirjoittavat kovin henkilökohtaisista aiheista. Varmaan monella omalla nimellään kirjoittavalla on takana ajatus jonkinlaisesta mainosyhteistyöstäkin - “nimelliselle” henkilölle yhteistyötarjouksia tulee varmaan herkemmin kuin anonyymille, jos siis mainostaminen ja/tai tulojen hankkiminen on bloggarilla mielessä. Itselläni ei ole minkäänlaisia intressejä siihen suuntaan; kirjoittelen pelkästään siksi, että bloggaaminen on minusta kivaa.
PoistaLueskelen muuten melkein päivittäin noita lehtien facebook-kommentteja, ja voi hyvää päivää, millaisia asioita ihmiset kirjoittelevat, ihan omalla nimellään ja naamallaan siis. Eli oikea nimi ei todellakaan ole mikään viisauden tae. :-D
Herätä ihmeessä Kello viiden tee henkiin. :-) Tulee ihan nostalginen olo, kun sehän taisi olla ensimmäinen blogisi, johon löysin. Minullakin on aina välillä kaikenlaisia ajatuksia, että tekisi mieli aloittaa uusi blogi, mutta kovin herkästi en sitä tee, kun tiedän, että mun innostus on helposti syttyvää ja sammuvaa sorttia. :-D Muistelen, että nytkin on jemmassa ainakin yksi tähtitieteen blogi, jossa on taustakuvat ja kaikki valmiina mutta jota en sitten koskaan ole perustanut.
Kiitos sinulle. Olen iloinen, että olet lukijani. :-)
Itse olen havainnut pari trendiä blogeissa. Ensinnäkin se, että moni blogi muuttuu enemmän ja enemmän valokuvablogiksi. Toki kauniita kuvia, mutta tekstiä vähenevissä määrin. Ilmeisesti lukijat haluavat nopeasti selata kuvat ja siirtyä seuraavaan blogiin. Itse tykkään kuvista, mutta enemmän kuitenkin tekstistä.
VastaaPoistaToinen havaitsemani trendi on, että moni omaksi ilokseen kirjoitteleva bloggaaja on laittanut pillit pussiin. Blogien kokonaismäärä tuskin on laskussa, koska samaan aikaan alkaa enemmän uusia blogeja, joiden tavoitteena on tulla ammattilaisiksi tai ainakin sivutuloille. Nuo blogit ovat usein tarkasti focusoituneita.
Jo aikaisemmin kommentoitu omalla nimellä ja naamalla kirjoittaminen tuntuu olevan myös päivän trendi.
Itse olen tallentanut väläyksiä elämästäni reilun 5 vuotta. Ensimmäistä kertaa olen pyöritellyt mielessäni taukoa tai pillien pussiin laittamista.
Melkein järkytyin, kun sanoit, että olet miettinyt taukoa tai pillien pussiin laittamista. Tekisi mieli sanoa, että et saa kadota blogimaailmasta, koska juttusi ovat niin ihania, mutta enhän minä sellaista voi sanoa. Täytyy siis vain toivoa, että pidät korkeintaan tauon ja mieluusti lyhyen sellaisen. :-)
PoistaHyviä havaintoja olet blogimaailman trendeistä tehnyt. Ehkä se on tätä päivää, että mieluummin katsotaan nopeasti kuvat kuin syvennytään lukemaan pitkiä juttuja. Toisaalta taas uskon ja toivon, että on vielä niitäkin, jotka tykkäävät pohdiskella asioita ja jaksavat lukea. Itse olen kanssasi samoilla linjoilla, että pidän enemmän tekstistä. En taida olla niin visuaalinen ihminen, että jaksaisin kauan ihastella pelkkiä kuvia – olivat ne kuinka kauniita tahansa. Mutta kyllähän blogeista löytyy niin taitavia kuvaajia, että en yhtään ihmettele, että pelkät kuvatkin vetävät puoleensa.
Kiitos sanoistasi, ne lämmittivät mieltä :)
PoistaAika monena päivänä olen miettinyt, että nyt pistän blogin hetkeksi kiinni ja katson että tekeekö mieli palata. Perhe on sitä mieltä, että äiti ei saa ainakaan kokonaan lopettaa, että mistäs sitä sitten luetaan, että mitä teimme vaikka vuosi sitten. Kaikki ovat kuulemma perineet isältään huonon muistin, joten pitäisi olla jonkinlainen päiväkirja. Mies on myös kannustanut siihen, että bloggaa hitaammalla tahdilla.
Olet aivan oikeassa tuossa, että blogien takaa löytyy todella taitavia kuvaajia, joiden kuvat vetävät yleisöä. Välillä hämmästelen muutamia muoti- ja sisutusblogeja, joiden kuvat välillä lähentelevät aikakausilehtien tasoa. Mutta itse janoan silti enemmän tekstiä :)
Ihanat taustajoukot sinulla. :-) Ja hyviä pointteja heillä – en itsekään muista mitä olen tehnyt vaikkapa vuosi sitten, joten blogi on oikein hyvä muistin virkistyksen apuväline. Hitaammalla tahdilla bloggaaminen on myös hyvä vaihtoehto tauolle. :-)
PoistaKyllä varmaan hetken mielijohteesta ja trendikkyyssyistä perustetut blogit jossain vaiheessa hiipuvatkin innokkuuden puutteeseen. Mutta uskoisin, että me jotka saamme blogin tekemisestä sisältöä elämäämme - juuri niitä uusia tuttavuuksia esimerkiksi - jaksamme ja etenkin haluamme jatkaa. Henkilökohtaisesti huomaan vuosien varrella tulleeni suorastaan vähän riippuvaiseksi blogin tekemisestä ja siitä on tullut muistiinpanojen tekemisen lisäksi aika tärkeä itseni ilmaisun kanava. Päivitän noin kerran viikossa - joskus useamminkin - ja huomaan tulevani suorastaan äkäiseksi jos en ehdi sitä tehdä. Muutaman tunnin vaativa homma on minulle myös tärkeä harrastushenkireikä - enkä kamalasti vaivaa päätäni sillä, mitä muut tuotoksestani ajattelevat.
VastaaPoistaKieltämättä vuodesta toiseen kun raportoi mm. puutarhakuulumisia, niin alkaahan sisältö kiertää kehää samalla tavalla kuin vuodenkiertokin. Joka vuosi on kuitenkin ehkä myös uusia ajatuksia ja tekemisiä?
Minusta on ihana seurata sekä ajattelevien ihmisten pitkiä kirjoituksia että niitä blogeja, joissa on upeat kuvat ja vähemmän tekstiä. Arvostan molempia todella paljon, ja aion todellakin jatkaa täällä blogimaailmassa! Kiitos myös sinun aivan todella ajatuksia herättävästä ja kiinnostavasta blogistasi, toivottavasti jaksat sinäkin jatkaa! Voihan sitä välillä pitää taukoa, vaikka en sitä toivokaan :)
Blogi tuo sisältöä elämään – sinäpä sen sanoit. Samansuuntaisia tuntemuksia minullakin on ollut. Olen oppinut blogin avulla katsomaan monia asioita hieman eri silmin ja näkemään sellaisia asioita, joita en ennen edes huomannut. Tuskin minulla olisi samalla tavalla innostusta kuvata esimerkiksi vesipisaroita ja öttiäisiä, jos minulla ei olisi tätä blogia, jonne voin ne kuvat laittaa. Koska tykkään myös jäsentää ajatuksiani kirjoittamalla, blogi on ollut oiva paikka pohdiskeluun (vaikka jotkin pohdiskelut näin jälkeenpäin hieman kaduttavatkin). Kirjoitukset ovat arvokkaita myös siinä mielessä, että niiden avulla voi nähdä, miten oma ajatusmaailma on vuosien saatossa ehkä muuttunut.
PoistaPari kertaa olen ajatellut, että tämä oli tässä, että postauksia ei enää tule, mutta kun on kulunut tarpeeksi aikaa, niin blogi on alkanut taas ihmeellisesti vetää puoleensa. Ei kai tästä pääse eroon millään, vaikka joskus haluaisikin.
Sinun blogisi on kyllä ihan helmi. Jaksaisin lukea kirjoituksiasi vaikka kuinka kauan enkä kyllästyisi koskaan. :-)
Mä en tajunnut tuota autopesulaa ennen kuin pitkän miettimisen jälkeen huomasin auton kuvajaisen heijastuvan ovesta. Ja sittenkin piti miettiä, miksi parkkihallissa sataa.
VastaaPoistaKai se bloggaaminen on vähän mennyt pois muodista, mutta oma kokemukseni on, että kyllä se taas palaa muotiin. Näin siihen perustaen, että aloitin ensimmäisen blogini 1998. ;)
No hyvä että kuva kumminkin lopulta aukesi. Luulin että tuo on aivan liian helppo arvoitus, joten kiva jos tuotti edes hieman töitä. :-)
PoistaMä en ollut vuonna 1998 blogeista kuullutkaan. Hyvä jos osasin edes käyttää tietokonetta silloin. :-D
Oma päivitystahtinikin on taas ollut viime aikoina perin kehno, mutta haluan kuitenkin pitää blogistani kiinni ja kirjoitella silloin tällöin. Twitter on varmaan nykyaikaa, mutta jotenkin se "pikaviestintä" on vähän tylyä tällaiselle meikäläisen oloiselle jaarittelijalle. Ja FB... no ei kai sinne nyt tule sillä tavalla bloginomaisesti kirjoitettua? Se on enemmän lähipiirin kanssa kommunikointiin ja muuhun "hömppään".
VastaaPoistaBlogini ei ole iällä pilattu, mutta monta loistavaa tuttavuutta on blogin kautta tullut ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa on saanut vaihtaa ajatuksia. Eli en luovuta! ;)
Kiva, ettet luovuta! Tykkään blogistasi kovasti!
PoistaEi hätää. Onneksi me kaikki voidaan blogata juuri sillä tahdilla, jolla haluamme. :-)
MInulle ainakin on käynyt niin juurikin niin, etten enää kehtaa kirjoitella ihmetykseni aiheista niin avoimesti kuin enne, koska kaikki niin monet ihmetykseni kohteistani ymmärtävät ja tietävät blogistani. Toista oli Kiinassa ja Ranskassa asuessa. Ja sitten tietty se, että olen taidekouluni vuoksi paljon fb:ssä, iPhotossa ja sähköpostissa eli ruudun äärellä. Vain harvoin enää jaksan näiden jälkeen tuijotella ruutua harrastusmielessä. Sinäänsä sääli, kun ei voi enää kurkata blogiin menneiden kuukausien tapahtumia ja fiiliksiä. Muodista en kyllä osaa sanoa mitään.
VastaaPoistaTämä on juuri niitä bloggaamisen ristiriitaisuuksia: on kiva, että on lukijoita, mutta ei ole kiva, jos on liian paljon tuttuja lukijoita. Itseäni toisaalta harmittaa, että en voi kirjoittaa enää ihan mistä mieleen juolahtaa, mutta ehkä on toisaalta hyväkin, että joudun vähän miettimään. On niin helppo kirjoittaa hetken huumassa jotakin, painaa julkaisunappulaa ja sitten myöhemmin katua.
PoistaOlen monesti kaipaillut juttujasi, ja toivonkin, että vielä jatkaisit kirjoittelua! Vaikka ymmärrän kyllä, että tietokonetta jaksaa tuijotella vain rajallisen määrän päivässä.