Avioliitto on vain hienompi ilmaus sille, että adoptoi aikuisen miehen, jota tämän vanhemmat eivät enää huoli.


tiistai 20. tammikuuta 2015

Vanha koira villiintyy

Arkeen on palattu, niin että romahdus vain kävi. Samalla olen havahtunut siihen karuun tosiasiaan, että arkeen kuuluu semmoinenkin juttu kuin ruoanlaitto, kun ei ruoka itsestäänkään näytä pöytään ilmaantuvan. (Yksi parhaista jutuista lomalla on se, että saa istua aina valmiiseen pöytään. En ikinä ottaisi sellaista majoitusta, johon kuuluu keittomahdollisuus, koska silloin olisi vaarana, että saattaisin joutua lomallakin kokkailemaan. Saatiinpa loma tungettua jollain keinolla vielä tähänkin postaukseen.)

Asiassa on vain yksi ongelma. Mielikuvituksettomuus. En meinaa keksiä millään, mitä ruokaa laittaisin. (On asiassa vielä toinenkin ongelma, laiskuus, mutta sen kanssa olen oppinut elämään, kun on ollut pakko.) Niinpä pöydässä pyörivät päivästä toiseen samat pöperöt, kun kiireessä (ja nälässä) tulee turvauduttua helposti vanhoihin ja hyviksi havaittuihin ohjeisiin. Uusia reseptejäkään en löydä, kun en oikein osaa niitä etsiä. Olen jämähtänyt samoille reseptisivuille, joiden ohjeet olen kelannut läpi moneen kertaan tai jotka eivät enää oikein inspiroi.

Kertokaa siis, kiltit ihmiset, onko teillä joitain vakkarisivustoja, joista löydätte kivoja ruokaohjeita arkeen? Mistä saatte ideoita päivittäiseen ruoanlaittoon? Itse olen käyttänyt lähinnä Yhteishyvän, BBC Foodin ja Good Food Channelin sivuja, vaikka totuuden nimessä on sanottava, etten ole käynyt noilla kahdella viimeksi mainitulla pitkään, pitkään aikaan. Ne eivät vain jotenkin houkuttele. Olenkin tainnut viime aikoina laittaa enimmäkseen omia perinteisiä intialaisia ruokia, joihin olen nyt kuitenkin niin kyllästynyt, etten pysty sanoin kuvailemaan.

Ruokablogeja olen vähän huono lukemaan, mutta ruokablogeistakin saa vinkata, jos jonkin hyväksi havaitun tietää. Keittokirjojakaan harvemmin lueskelen, kun huomasin noudattavani keittokirjojen kanssa aina samaa kaavaa, "lainaa kirja kirjastosta - uusi sitä niin monta kertaa kuin sitä saa uusia - palauta kirja avaamattomana kirjastoon". Mutta kyllä hyvistä keittokirjoistakin saa vinkata, eli siis ihan kaikki vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! Tämän nykymenon on ihan oikeasti pakko loppua, koska ajatus, että söisimme näitä samoja pöperöitä lopun elämäämme, tuntuu aika kaamealta. (Minä ja ukkeli olemme siis ihan kaikkiruokaisia, ja kokkikin olisi kokeilunhaluinen, jos vain saisi inspiraatiota jostain.)

Jos ruokatilanteestamme pitäisi jotain positiivista löytää, niin ainakaan meillä ei ole asiat vielä yhtä huonosti kuin kunnon kansalaisella kirjassa Ontuen helvettiin eli kunnon kansalaisten jumalaton elämä ja sen diskursiiviset käytännöt:

"Suomalainen ruokavalio sisältää runsaasti vehnäjauhoja, transrasvoja, kahvia, alkoholia ja lisäaineita. Pöytään katetaan mikroaaltouunissa kuumennettu, upporasvassa paistettu, kuivattu, pakastettu, maapallon kolme kertaa kiertänyt ja viisi vuotta varastoitu suolasta ja jauhonparanteista leivottu lisäaineklimppi, joka on elintarvikevärjätty oikean ruuan näköiseksi."

Tuo kirja oli minulla lomalukemisena, kun eihän lomalla voi lukea mitään korkeakirjallisuutta, vaan lomalla pitää lukea semmoisia kirjoja kuin tuo edellä mainittu Ontuen helvettiin, Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria ja Pessimisti ei pety eli miksi elämässä ei aina kannata odottaa liikoja. Paitsi että minä en ehtinyt lukea yhtään mitään. Mutta tulipahan kuitenkin vähän ulkoilutettua kyseisiä kirjoja. 

Viime viikolla ostin Prismasta karjalanpaistilihoja, kun päätin tehdä taas yhtä vakkari-intialaista. (Olen näköjään joskus postannutkin kyseisestä reseptistä. Enpä muistanut, että olen ollut joskus ruokabloggarikin. Ei kyllä tämän perusteella uskoisi.) Ostokset maksettuani rupesin ihmettelemään, kun ostokseni olivat maksaneet 27 euroa, vaikka en ollut ostanut juuri mitään. Kaivoin kuitin lompakosta uudestaan esille ja huomasin, että kassa oli veloittanut karjalanpaistilihat kahteen kertaan. Olisin siis maksanut melkein kuusi euroa ylimääräistä, jos en olisi ollut hereillä! Eikä kassa edes pyydellyt anteeksi virhettään. Eilen taas huomasin, että minulta oli veloitettu muovipussi kahteen kertaan (siinä samaisessa Prismassa taas). Tällä tavallako ne kuuluisat hinnanalennukset rahoitetaan?

Eihän tuo muovipussin 18 senttiä iso menetys ollut, mutta vähän rupesi hirvittämään, kun aloin miettiä, että mitä kaikkea minulta on aiemmin mahdollisesti veloitettu kahteen kertaan. Minulla ei ole nimittäin koskaan ollut tapana tutkia kuitteja, vaikka ne aina kassalta mukaan otankin. (Tarkistatteko te aina ostoskuittinne?) Tuntuu niin typerältä jäädä kassalle nuuskimaan kuittia, kun tulee sellainen olo kuin epäilisin kassaa epärehelliseksi tai epäpäteväksi. Mutta nyt on ruvettava tarkemmaksi, kun viikon sisällä on käynyt jo kahdesti samalla lailla.

Kai tässä on taas ruvettava jotain ruokaa kehittelemään. Alkaa se Amerikan munakaskin kuulostaa taas hyvin houkuttelevalta.
Smiley

36 kommenttia:

  1. Mitäs me vanhat koirat :D

    Ruoka-asiat ovat niiiin hankalia. Kun on viikon kiertänyt linjalla karjalanpaisti, siskonmakkarakeitto, silakkapihvit, kaalilaatikko, paistettu lohi yms, alkaa ideat olla vähissä ja otan pakastimesta sen karajalanpaistin, jota jäi ja sitten sen tarjousjauhelihan ja teen siitä jotain. Huokaus. ISO huokaus. En käytä keittokirjoja enkä nettisivuja kuin harvoin, koitan omasta päästäni miettiä ruokia. Ehkä pitäisi kirjoja käyttää, minulla on keittokirjakokoelma, vanhoja ja uudempia, vielä toista sataa. Osan olen jo myynyt tai antanut pois.

    Ai, ai, kuitti pitää aina tarkastaa heti kassalta päästyä. Minä pedanttina teen niin. Mies kun on mukana, sillä meinaa hermo pettää, että eikö kotona voisi. Ei toki, 15 kilometriä matkaa, jos on jotain väärin. Muuten jostain syystä jo tänä vuonna minultakin oli veloitettu kahteen kertaan iso paahtoleipäpaketti. Tarkkana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *heiluttaa häntää* :-D

      Sinulla on kyllä huikea kokoelma keittokirjoja. Itselläni ei kovin monta ole, koska olen ostellut niitä tosi vähän, kun tiedän, että ne tuppaavat jäädä käyttämättä kumminkin.

      Minäkin olen omasta päästäni laittanut vanhoja ruokia ja koittanut niiden vanhojen pohjalta kehitellä uusia juttuja, mutta jotenkin tuntuu, että ne uudetkin ovat sitä samaa vanhaa. Olen joskus toimintapuuskassani kerännyt kiinnostavia reseptejä kirjanmerkkeihin tai merkannut niitä keittokirjoista ja saanut oikeinkin komeat listat aikaiseksi. Mutta jostain syystä en sitten olekaan osannut palata resepteihin, ja koko työ on ollut ihan hukkaan heitettyä. Kai minä sitten olen enempi sellainen spontaani kokkailija.

      Tietysti ideaköyhyys voi johtua siitäkin, että ruoanlaitto ei periaatteessa kiinnosta yhtään, vaan se on sellainen pakollinen paha. Jos olisi asiasta oikein innostunut, niin kyllähän sitä lukisi ohjeita vaikka mistä ja kokeilisi vaikka mitä (tällainenkin vaihe on minulla joskus ollut). Mutta kun se ruoanlaitto on sitä pakkopullaa, siitä yrittää päästä mahdolllisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä, eikä jaksa nähdä yhtään ylimääräistä vaivaa.

      Parempihan se kuitti on heti siinä kassalla tarkastaa, kun on ne todistusaineistotkin mukana. Voi aina näyttää, ettei ole ostanut muuta kuin sen yhden paahtoleipäpaketin tai karjalanpaistin. :-)

      Poista
  2. Ruuanlaittoon ei minulla ole mielipidettä. Tai siis on: ei kiinnosta. :D Onneksi ei tarvitsekaan, koska meillä kumpikin hoitelee omat syömisensä paitsi viikonloppuisin, jolloin mies tekee jotain.

    Mutta kuitit tsekkaan aina jo kassalla. Tai pikemminkin yleensä katson, kun ne skannataan ja lisäksi olen ostellessani laskenut noin-arvion loppusummasta päässäni. Jos kassalla summa siitä kovasti heittää, niin alan inistä. Täällä on oikeasti joitakin kauppoja, joissa saa olla tarkkana hintojen kanssa: etenkin jos on alennuksia, koska eivät yllättäen koskaan tule automaagisesti hintaan, vaan pitää kassalla mäkättää ja huomauttaa erikseen (tämä ei tosin ruokakaupassa, vaan eräässä muussa kaupassa).

    Joissakin kaupoissa on kovin herkät ne "skannerit" eli se tuote saattaa skannautua pariinkin kertaan. Itse suosin self check out -kassoja, niin saa tehdä kaiken rauhassa itse. Eikä tarvitse puhua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeisen lauseen kohdalla repesin. :-D

      Sinulla on kyllä asiallinen suhtautuminen ruuanlaittoon. :-) Itse olisin samoilla linjoilla, jos asia riippuisi vain minusta. Mutta hienoa, että olette löytäneet tuommoisen teille sopivan ratkaisun.

      Minä olen muuten aiemmin tehnyt samalla tavalla, että olen laskenut ostoksia kerätessäni mielessäni hintoja yhteen. Miksiköhän olen lopettanut tavan? En ole itse sitä edes huomannut. Täytyykin ottaa se taas uudestaan käyttöön.

      Minä olen ollut kyllä ihan liian luottavainen hintojen kanssa; alennuksien (esim. niiden, joita saa Plussa-kortilla) peräänkään en ole pahemmin katsellut, vaan olen luottanut, että kyllä ne alennukset tulevat. Karmeaa. Herätyksen paikka!

      Poista
  3. Tuttu ongelma tuo, että mitäköhän sitä keksisi ruuaksi. Meillä vielä lisää ongelmia tulee kahden pikkunirsolijan takia, joille kelpaisi lähinnä pasta ja jauheliha :(

    Minä lueskelen jonkin verran ruokaohjeita inspiraatioksi, mutta usein tulee tehtyä jotain sovelluksia hatarasti mielessä olevasta ohjeesta. Minä voisin suositella tänään punajuurta. Sosekeittoa, paahdettuja punajuuria, fetaa ja pinjansiemeniä salaattipedillä ja punajuurivuokaa. Kesäkurpitsasta suosittelen täytettyjä veneitä (parempaa kuin pizza) ja pastaa, fetaa ja kesäkurpitsaa. Lohesta suosittelen perinteistä lohikeittoa, lohilaatikkoa ja teriyakilohta. Sukulainen juuri huokaili vietnamilaisten kääryleiden herkullisuutta.

    Useinmiten muistan tsekata kuitin. Meidän lähiPrismassa on paljon tarjouksia "kassa laskee tarjoushinnan" ja suhtaudun kokemuksesta niihin erittäin suurella varauksella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nirsoilijat eivät varmasti yhtään ainakaan helpota hommaa, kun tämä on jo ihan tarpeeksi vaikeaa kahden kaikkiruokaisen taloudessakin.

      Punajuurta meillä ei olekaan tehty tosi pitkään aikaan. Mistäköhän syystä. En vain ole muistanut punajuuren olemassaoloakaan! Ohjeesi kuulostavat hyviltä, joten kiitos vinkeistä. Kesäkurpitsaveneitä tein tosin juuri jokin aika sitten, ja taisi olla muuten juuri sinun ohjeellasi. Teriyakilohesikin on lähiaikoina suunnitelmissa. Pitäisi varmaan kirjoittaa nämä saman tien lapulle ylös, koska muuten ne taas unohtuvat.

      Yleensä minäkin soveltelen, vaikka olisi reseptikin, jota mukamas seuraan. Korvaan ainesosia toisilla tai mukautan reseptejä meidän makuun sopiviksi. Ehkä tässä onkin se syy, miksi kaikki ruoka on minusta jotenkin samanlaista: siksi kun se on samanlaista. :-D Pitäisi uskaltaa tehdä joskus jotain ihan erilaista - mutta mitäs sitten, jos se jääkin syömättä... :-(

      Poista
  4. Mä usein joudun http://www.kotikokki.net/ -sivulle jos etsin jotain reseptiä (usein kyllä leivontaa). Joten se varmaan on ihan hyvä toisinkin päin, inspiraation hakemiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjaana! Tuolta löytyy varmasti paljon ideoita!

      Poista
  5. Mulla oli sellanen sivusto ennen missa oli ruokien kuvia, joita selailin ja jos kiinnosti niin klikkauksella reseptiin, enpa enaa ikava kylla muista mika se oli eli minusta ei ollut nyt yhtaan apua :) Teen aina linssikeittoa tai pinaattilettuja seka makaroonisalaattia kun en keksi muuta :) Ma tarkasta aina kuitit, lasken myös paassa vahan hintoja ostoksilla ja aika hyvin alkaa punainen valo vilkkua jos laskun loppusumma on liian korkea, en ollut ennen tallanen mutta musta on tullu miehen kanssa elettyani vahan samanlainen niuho ja tarkkailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta idea tuli kumminkin selväksi. :-) Ja tuosta tuli mieleeni, että ehkä reseptejäkin voisi keräillä Pinterestiin vai mikä se nyt on. Tosin ehkä ne sitten taas unohtuisivat sinne...

      Meillä taas ukkeli on vieläkin löperömpi kuin minä, eikä hänellä ole ollut ravintolassakaan tapana tutkiskella laskuja. Olen aina vähän jäkättänyt asiasta ukkelille, ja nyt hän on ruvennut olemaan ravintolalaskujen kanssa pikkuisen tarkempi.

      Poista
  6. Meillä kokataan oman tutun (ison) reseptikokoelman lisäksi paljon Cuisine & Vins de Francen ohjeita ja kaivellaan vinkkejä valtaisasta keittokirjavarastosta. Vaikka toistenkin ruokablogeja luen (nykyisin vähemmän kuin ennen) niin ohjeita ei sellaisenaan tule käytettyä kauhean usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienolta näyttää tuo mainitsemasi sivusto, mutta on vain vähän väärä kieli minulle. Oli meillä kyllä kokkikoulussa ravintolaranskan kurssi, mutta enhän minä sieltä enää mitään muista.

      Poista
  7. Meillä onneksi Armastus hoitaa ruuanlaiton silloin kun on kotona, joten minun ei tarvitse miettiä mitä ruuaksi. Kun Armastus on töissä, niin syön itse töissä viikolla ja viikonloppuina aika usein käyn syömässä sushia. Luen muutamaa ruokablogia, joista välillä keksin jotain laitettavaa ja kun teen oikeasti ruokaa, niin se tapahtuu about kaksi kertaa kuukaudessa, joten ei ole minusta apua.

    Jos ostan vain vähän, niin silloin yritän vähän miettiä mitä ostokset maksavat, jos on pidempi, niin yritän tarkistaa ennen kuin lähden kaupasta, mutta kyllä välillä on niin kiire, että jää tarkistamatta kuitit. Mulla on tässäkin asiat hyvin, Armastus suorittaa ostokset usein ja hän on todella tarkka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkein näppärintä olisikin, jos saisi ruoanlaiton ja ostosten teon ulkoistettua. ;-) Meillä ukkeli kokkaa ehkä kaksi kertaa vuodessa, silloin kun on jokin erityinen syy. Syksyllä ukkeli kokkasi esimerkiksi yhtenä iltana, kun minä olin leffassa. Oli kerrankin ruoka valmiina odottamassa! Olin tosin niin täynnä leffaeväitä, että en olisi oikein jaksanut syödä.

      Poista
  8. Mä oon tykkäilly esimerkiksi näistä: http://www.k-ruoka.fi/reseptit/. Ihan maistuvaa perushuttua ainakin minusta :)

    Tosin itse kokkailen ehkä max kerran vuodessa, valkkailen vaan mitä saisin miehen houkuteltua tekemään.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Taru! Kivalta näyttää tuo sivusto, ja löysinkin sieltä heti monta juttua, joita tekee mieli kokeilla. Pitää vaan olla ennakkoluulottomampi ja kokeilla rohkeammin erilaisia juttuja, eikä aina yrittää mukauttaa ohjeita “meidän makuun” sopiviksi.

      Poista
  9. No mullahan on se ruokablogi....;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä onkin. :-D Ja hyvä blogi onkin!

      Poista
  10. Vaikka mä rakastan ruuanlaittoa, se ei koske perusarkiruokia :) Niiden vääntäminen on ankeaa. Soppa365 sivusto on melko uusi ruokasivusto josta olen kokeillut jo montaa reseptiä. Pääasiassa kuitenkin niitä työläämpiä viikonloppureseptejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hienoa! En ollut kuullutkaan tuommoisesta sivustosta, mutta paljon kivoja ohjeita näyttää olevan. Tässähän rupeaa ihan taas kokkailuhalut heräämään. Kohta saattaa ukkeli joutua koekaniiniksi. ;-)

      Poista
  11. Mä en melkein koskaan kokkaa reseptin perusteella, paitsi jos on kyseessä joku special occasion tai muuten hankala ruoka. Meillä arkiruoka noudattelee sääntöä "mitä kaapista löytyy ja miten sen saa nopeasti lautaselle", eli kaalilaatikko, kanakeitto, sosekeitot, jauheliha- tai tonnikalakastike, lihasoppa tai gulassi, jne jne. Suomessa asuessa tilanne oli vielä helpompi, koska oli tutut ja totutut ruoka-aineet saatavilla kaupasta. Meidän spesiaali on yleensä "söpinä", johon tulee sekalaisesti kasviksia (sipulia, kaalia, porkkanaa, paprikaa, tomaattia, kesäkurpitsaa, mitä vaan) ja sitten proteiinia (kanaa, jauhelihaa, tonnikalaa) ja mahdollisesti sitten vielä vaikka tomaattimurska (tai suomessa asuessa esim. ruokakerma tai -jogurtti). Jos haluaa, niin riisiä/perunaa/pastaa lisäksi. Ja uunissa paahdetut kasvikset /juurekset on myös hyviä, suolaa, pippuria ja öljyä päälle, niin hyvin menee.

    Ja nyt omaa kommenttiani lukiessa toteankin, että onneksi mun mies ei ole nirso, se syö mukisematta kaiken, mitä lautaselle lappaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin reseptit ovat useimmiten suuntaa-antavia ja toimivat enempi inspiraation lähteenä ja osviittana, sillä todella harvoin seuraan reseptejä ihan kirjaimellisesti. Ehkä joskus pitäisi. ;-D Onneksi minunkaan ukkelini ei ole nirso, vaan se yrittää syödä urhoollisesti vähän epäonnistuneemmat kokeilutkin. ♥

      Söpinä kuulostaa mielenkiintoiselta. Minä teen usein “sotkotuksia”, joihin tulee juurikin kaikkea mitä kaapista löytyy ja sitten nuudeleita tai riisiä. Mutta minun sotkotukseni ovat aina olleet “kuivia”, eli en ole laittanut niihin juurikaan nestettä, muuta kuin ehkä ihan vähän kookosmaitoa. Täytyykin kokeilla vaihteeksi tuota sinun söpinääsi. Kiitos vinkistä!

      Poista
  12. Oma resepti kokoelma (tai siis hyvaksi todetut) on aika pieni - ja onneksi mies on oppinut jo hyvin siihen. etta jotain ruokaa syodaan sitten useampi paiva. Mielestani olisi aika hankalaa, jos joka paiva pitaisi olla ihan uusi ruoka (varsinkin jos niita yrittaa kasata kokoon toiden ohella). Eeva Kolun vanhasta ruokablogista - oli joskus Hesarissa - olen loytanyt kivoja juttuja kokeiltavaksi.
    Ai niin ja tuosta, etta jossain hotelleissa on pikkukeittiot sun muuta. Minua ne ei hairitse - mutta ei niita ole kaytettykaan. Kerran olin tyon puolesta reissussa, jossa komerossa oli myos polyimuri ja se oli jo liikaa.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin syödään ruokia useampi päivä, kun en kaiken lisäksi osaa kokata mitään pieniä annoksia. Jos kerran ruokaa ruvetaan laittamaan, niin onhan sitä tehtävä armeijan annos. :-) Jos olen yksin (ukkeli on siis jossain matkoilla) saatan tehdä itselleni ison satsin makaronilaatikkoa tai muuta vastaavaa ja syödä sitä neljäkin päivää. Pakastimeen en oikein osaa ruokia laittaa, kun ruoat eivät ole minusta pakastamisen jälkeen enää yhtä hyviä, ja kaiken lisäksi ne tuppaavat unohtumaan sinne pakastimeen. Jos kuitenkin ihan totta puhutaan, niin mieluusti söisin eri ruokaa joka päivä, mutta eihän se ole käytännössä mitenkään mahdollista.

      Pölynimuri hotellihuoneessa on tosiaan jo vähän liikaa. :-D

      Poista
  13. Mie tykkään laittaa ruokaa.mutten keittokirjoista tms, vaan kehitän reseptejä itte. Tosin mies on niin ranttu syömämies, ettei kauheasti voi soveltaa enää. Ja tämä apujoukko myös vie mun ruuan laitto intoa. Kun kolme poikaa huutaa kurkku suorana vieressä, että mie haluan kuoria potut, mie haluan paistaa jauhelihan, mie teen sen ja sen... Kääk! Ruuan laitto ei oo enää kivaa. Yksin kun sais tehä ja rauhassa, niin olishan se kiva. Jostain syystä meän perheessä ruuan laitto vastuu on mulla. Teen ruuan kaikkina muina päivinä, paitsi miehen vapaapäivinä, jolloin hän hakee valmista ruokaa. Kun menee kuulema vapaapäivä hukkaan jos kokkaa. Just, mulla menee vapaat ja arki kokatessa, mikäs sen mukavampaa...
    Tosin kyllä mieski ruokaa joskus laittaa. Se vaan edellyttää että olen joko käyny kaupassa, tai antanu tarkan ostoslistan miehelle, joka tekee sitten sitä ruokaa mitä varten olen aineet ostanu. Eli sekin on mun vastuulla tavallansa.
    Onneksi lapset saa koulussa ja päiväkodissa kunnon ruokaa, niin kotona voi välillä turvautua eineksiin ja syöttää niille vaikka pinaattilättyjä tai grillimakkaraa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet keittiöapulaiset ovat joskus ihan suloisia, mutta eihän se ruoanlaittoa ainakaan nopeuta, jos on monta apukokkia. Varsinkin arkena olisi kiva, jos ruoka valmistuisi suhteellisen nopeasti, kun kaikilla on kumminkin kiljuva nälkä töiden, päiväkotien ja koulujen jälkeen.

      Meilläkin minä laitan aina ruoan (muutamaa poikkeusiltaa vuodessa lukuun ottamatta), ja olenkin ihmetellyt, että missä vaiheessa tällaisesta on sovittu, että minä olen se, joka aina kokkaa. Kun ukkeli kuitenkin pärjäsi poikamiehenäkin, jopa niin hyvin, että kävin hänen luonaan pari kertaa syömässäkin. Ukkelilla oli pöytä koreana, ja tarjolla taisi olla ainakin viisi tai kuusi ruokalajia. Tosin kuulin huhua jälkeenpäin, että ukkeli olisi saanut apuja jostain. :-)

      Ei minunkaan ukkelini kyllä ruokakauppaan lähtisi. Tai lähtisi, jos olisi pakko, mutta muuten tuo olettaa, että minä käyn. Mietin tässä, että pitäisköhän ruveta lakkoon. :-D

      Poista
  14. No siis mähän en meillä kokkaa kuin muutamaa sapuskaa, pääosan ruuanlaitosta hoitaa Siippa. Mutta suositella voisin vaikka jauhemaksapihvejä (helppoa, halpaa & hyvää) tai tuossa jonkun muunkin mainitsemia pinaattilettuja. Sitten on tietty lihamakaroonilaatikko (taas helppo) tai vaikka joku tuhti keitto. Siis ihan "perinteinen" makkarakeitto, jauhelihakeitto, siskonmakkarasoppaa jne.

    Se tässä töihinpaluussa on autuasta, että joku muu päättää lounaaksi syömäni ruuan puolestani. Sen kun menen paikalle, maksan ja syön. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmeessä niin monella näyttää olevan kokkaava mies? Missä mä olin, kun sellaisia jaettiin. :-D Olisi varmaan pitänyt ottaa asioista vähän paremmin selvää, ennen kuin sitouduin mihinkään. ;-)

      Jauhemaksapihvejä en olekaan koskaan aikaisemmin tehnyt enkä tiedä, olenko syönytkään. Siinä olisi ainakin erilainen ruoka! Ukkeli syö kyllä maksaa, mutta itselleni on jäänyt pieni trauma raa'aksi jääneestä maksapihvistä, joka oli sisältä sellainen löllö. Mutta jauhemaksapihvit olisi hyvä keino opetella syömään maksaa uudestaan. (Pinaattilettutaikina on muuten just turpoamassa. :-) Teen savukalalla täytettyjä ohukaisia, ja meni näköjään vähän myöhäiseksi tämä ruuanlaitto.)

      Keittoja meillä syödään ihan liian vähän, mikä johtuu ehkä siitä, että mun keitoistani tulee aina vähän outoja. Joko teen sellaisia liruja, joilla ei lähde edes nälkä, ellei syö kyytipoikana puolikasta limppua, tai sitten keitosta tulee niin paksua, että se on melkein pataa.

      Valmis lounas on kyllä ihana asia. Ihan sama, mitä on tarjolla, kunhan se on jonkun toisen laittamaa. :-)

      Poista
    2. Joo, sun ois selvästi pitäny testata ukon ruuanlaittotaidot ja ennen kaikkea halukkuus ennen sitoumuksia. ;)

      Jauhemaksapihveissä ei ole sitä pelkoa, että jäisivät raa'aksi kun lettupannulla paistelee. Yhteishyvän sivuilla on hyvä resepti, mutta itse jätän niistä aina sen omenan pois, laitan vähän enemmän sipulia ja perunaa korvaamaan. Hyviä ovat. :)

      Keittoja meilläkin kyllä syödään ihan liian vähän kun tuntuu ettei niiden olemassa oloa muista.... Valmis lounas on tosiaan ihana juttu. :)

      Poista
    3. No niin olis pitänyt. Tuli sitten hankittua sika säkissä. ;-D

      Kiitos, googletin Yhteishyvän ohjeen ja laitoin kirjanmerkkeihin. Täytyy kokeilla pian!

      Poista
  15. MInulla on arsenaali keittokirjoja, vihkoja, joissa reseptejä. Netti kaikenlaista pullollaan. Ja kas, teen AINA niitä samoja varmoja juttuja. En kyllä haluaisi, sillä olisin mieluummin kokeileva ja onnistuneesti uusiutuva kokki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluusti minäkin näkisin itseni aivan toisenlaisena kokkina kuin mitä olen...

      Poista
  16. Onks pakko kokkaa jos ei haluu? Voileipä on keksitty. (Tai nykyään tuossa pitäisi kai lukea smoothie...)

    Kokkaa vasta kun todella tekee mieli. Ehdit lukea enemmän reseptejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Houkutteleva ajatus pelkkä voileivällä eläminen, ja aika paljon leipää syönkin. Mutta varsinkin illalla tuntuu, etten tule syöneeksi, jos en saa lämmintä ateriaa. Parasta on, jos vetäisee raskaan aterian juuri ennen nukkumaan menoa. Kylläpä tuleekin uni mukavasti.

      Smoothieta olen tehnyt muistaakseni kerran, ja se kerta riittikin luultavasti loppuelämäkseni.

      Poista
    2. Teen mielelläni ruokaa ja leivon. Oikeastaan harvoin meillä syödään valmisruokia. Onneksi monia ruokia voi tehdä useammaksi kuin yhdeksi kerraksi. Keitot ja varsinkin erilaiset kasviskeitot, niitä meillä tehdään usein, samoin uuniruokia ja kalaa.

      Keittokirjoja on kertynyt pitkä rivi, irto-ohjeista osa on mapeissa ja osa keittokirjojen välissä. Ystävien kanssa vaihdamme reseptejä ja tavatessamme tarjoamme lähes aina ruokaa.

      Lienen onnekas, kun aikuisiällä olin kolme viikkoa kielikurssilla Nizzassa. Asuin perheessä ja madame teki erittäin hyvää ruokaa. Söimme joka ilta kello 19.30, ruokailun ajaksi suljettiin TV ja pöydässä istuttiin pitkään ja nautittiin. Ikimuistoinen ja opettava kokemus.

      Poista
    3. Kiva kuulla, että ruuanlaitto ja leivonta ovat mieluisia juttuja. Minä haluaisin leipoa useammin, mutta ongelmana on se syöminen. Ukkeli syö ehkä yhden palan jotain, ja loppu jää sitten minun “vastuulleni”. Ja minähän sitten syön. :-) Nyt rupesi tekemään ihan hirveästi mieli korvapuustia ja kylmää maitoa!

      Minäkin olen joskus keräillyt ruokaohjeita hyvinkin aktiiviisesti, mutta viimeksi kaappeja siivotessa heitin suuren osan ohjeista pois, kun ei niitä kumminkaan tullut sieltä mapeista kaiveltua, eli ihan turhan panttina olivat.

      Kielikurssikokemuksesi Nizzassa kuulostavat ainutlaatuisilta. Syömiseen pitäisikin varata ihan kunnolla aikaa ja ruokaa pitäisi arvostaa; ihan liian hätäisesti tulee usein syötyä.

      Poista