Ihmiset pyytävät palautetta mutta haluavat tosiassa vain kiitosta.


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Mitä äiti tahtoo, äiti saa

Tutkiskelin tässä yhtenä päivänä kameraani ja huomasin, että aparaatilla on mahdollista ottaa myös mustavalkoisia kuvia. Koska olin nähnyt monissa blogeissa hienoja mustavalkokuvia, päätin itsekin kokeilla mustavalkokuvien ottamista. Eilinen päivä oli muutenkin niin valoton ja väritön, että arvelin, että valokuvien mustavalkoisuus tuskin muuttaisi maisemia mitenkään dramaattisesti. Lueskelin myöhemmin (vasta kuvaamisen jälkeen tietenkin) vinkkejä mustavalkokuvaamiseen ja yksi vinkeistä olikin se, että valottomat päivät, jotka tavallisesti lannistavat valokuvaajan, ovat itse asiassa parhaita mustavalkokuvaukseen, kun kontrastierot ovat pienet. Että jos valokuvaaminen ei tällaisina pimeinä päivinä muuten inspiroi, niin kokeilkaapa vaihteeksi mustavalkokuvaamista!




Aika pian huomasin, että mustavalkokuvien ottaminen on itse asiassa aika vaikeaa. Mustavalkokuvia ottaessa pitää ajatella jotenkin ihan eri tavoin kuin värikuvia ottaessa. Yksityiskohtia tulee tutkiskella vaikkapa muotoina ja värejä harmaan eri sävyinä.




Totesin, että minulla on tässä(kin) asiassa vielä paljon oppimista, ja jos totta puhutaan, niin en mitenkään innostunut mustavalkokuvaamisesta. Maailma näyttää jotenkin niin ahdistavalta ilman värejä, tai sitten en vain osaa nähdä mustavalkoisen kauneutta.

Mutta värittömänä ja valottomana päivänä on kyllä melkein sama, ottaako kuvan mustavalkoisena vai värillisenä. Tässä vertailun vuoksi mustavalkoinen ja värillinen kuva samasta paikasta.





Ette ikinä arvaa, kuka tässä räplää kännykkäänsä.

Mutta tunnistatteko mistä tämä seuraava kuva on?



No, sehän on Verkkokaupan näköalatasanteelta. Ja mitä me olemme Verkkokaupassa tehneet?

  • Viiden pisteen vihje: Näiden laitteiden määrä on vähentynyt Suomessa 2000-luvun alusta lähtien. Vuonna 2001 96 % kotitalouksista omisti tämän laitteen; vuonna 2011 enää 88 %.
  • Kolmen pisteen vihje: Tämä laite tuli Suomeen 50-luvulla.
  • Yhden pisteen vihje: Meidän edellinen tämmöinen painoi 60 kiloa. 

Oikea vastaus: ostimme telkkarin.

Julistan siis televisiottoman aikakauden päättyneeksi. Yllättävän pitkään sitä kestikin - 4 kuukautta ja kaksi viikkoa. Televisioton aikakausi ei ehkä olisi päättynyt vieläkään, ellei äiti olisi pohtinut hieman pidempää visiittiä meille. Äiti pärjää kyllä muutaman päivän ilman telkkaria, mutta pidempi aika tekee tiukkaa, kun lempisarjat menevät sivu suun.

Jos ihan totta puhutaan, niin kyllä minäkin olin telkkarin perään haikaillut. Suurin osa ohjelmista näkyy toki netistä, ja harvoinhan minä Suomen telkkarikanavia katselin silloinkaan, kun meillä vielä telkkari oli, eli siinä mielessä on ihan sama, onko meillä telkkaria vai ei. Se mikä minua nettikatselussa ärsyttää, on se, että se on aina niin tavoitteellista. Pitää tietää etukäteen, mitä haluaa katsoa ja sitten seurata sitä tiettyä ohjelmaa. Olisi ihana joskus vain lösähtää sohvalle, räplätä kaukosäädintä ja tutkailla, sattuisiko telkkarista tulemaan jotain mielenkiintoista. Jos vaikka löytyisi jokin kiva ohjelma ihan sattumalta. Ihmettelen, mistä tällainenkin mieliteko kanavasurffausta kohtaan on ilmaantunut, kun en aiemmin kanavasurffausta juuri koskaan harrastanut. Katsoin telkkaria vain silloin, kun sieltä tuli jotain minua kiinnostavaa. Avasin telkkarin, kun minulla oli aikomus katsoa sieltä jotain, ja suljin sen, kun ohjelma oli loppunut. Nyt olin kuitenkin saanut päähäni, että kanavasurffaus oli mielenkiintoisin asia maailmassa.

Eilen aamulla rupesin tutkiskelemaan, mitä halvimmat telkkarit maksaisivat. Ukkeli huomasi avonaiset Gigantin sivut ohi kulkiessaan ja kysyi, mitä varten minä telkkareita katselin. Ei me mitään telkkaria osteta, ukkeli totesi. "Itsehän sinä sanoit, että et telkkaria tarvitse." Myönsin, että näin olin tosiaankin sanonut ja että en edelleenkään telkkaria tarvinnut. "Mutta kun äiti tarvitsee. Äiti ei tule meille kylään, jos meillä ei ole telkkaria."

Ukkeli meni Verkkokaupan sivuille, eikä mennyt puolta tuntia, kun telkkari oli ostettu. Tarvitsi enää vain noutaa telkkari liikkeestä. Smiley Jos on vanhemmistani kyse, niin ukkelihan hakee vaikka kuun taivaalta. Ehkä tätä pitäisi hyödyntää jollakin tavalla? Hahmottelinkin jo mielessäni seuraavia siirtoja: Äiti haluaa meille uuden sohvan, kun tuo nykyinen on niin epämukava istua. Äiti haluaa meille uuden mikron, kun tuota vanhaa on niin vaikea käyttää. Iskä haluaa meille uuden kuntopyörän ja oikeastaan kuntosalilaitteetkin...

Kyllä elämä on nykyään ihmeellistä.

Värikkäämpää alkavaa viikkoa!

14 kommenttia:

  1. Tää päivä on tääläki ollu kyllä niin "mustavalkonen", ettei oo tosikaan. Aivan sama tulos olis tullu kuvates mustavalkosena tai värillisenä, lukuun ottamatta värillisiä vaatteita ihmisillä. Mutta noista mustavalkosista kuvista sais hianoja tauluja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime päivinä on saanut väriä kyllä hakemalla hakea. Mutta ehkä se tästä muuttuu taas värikkäämmäksi, kun kevättä kohti mennään.

      Taitaisin katsella mieluummin värikkäitä tauluja kuin mustavalkoisia. :-)

      Poista
  2. Upeita kuvia! Olen monta kertaa ajatellut että pitäisi ottaa jotain mustavalkokuvia mutta enpäs olekaan ottanut. Ja onnea uuden telkun johdosta! Enpäs tiennyt että Verkkokaupalla on tuollainen mahtavan näköalan kattoterassi ;sinne sitten ensi kerralla....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verkkokaupan terassilla oli vähän tuulista, ja suosittelenkin tutustumista siihen mieluummin kesällä.:-)

      Taisi olla vika kerta, kun mustavalkokuvia otin, vaikka eihän sitä tiedä, vaikka tässä vielä innostuisi.

      Poista
  3. Kyllä "oikea" telkkari täytyy olla.
    Tuo mustavalkoinen pitkä laituri on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miten paljon telkkaria tulee katseltua, mutta onhan se nyt ainakin äitiä varten. :-) Luulen, etten taida innostua telkkarin katselusta sen enempää kuin aiemminkaan. Eilen mulla meni hermo jo viidessä minuutissa, kun telkkari oli auki yksinään ja sieltä tuli jokin Uutisvuoto. Hirveää melusaastetta.

      Poista
  4. Mina katselen telkkarista TVkaistan ohjelmia Suomen telkkarista. Vedettiin HDMI-johto koneelta telkkariin ja hyvin toimii. Ja TVkaistan kauttahan voit katsoa mita tahansa ohjelmia viimeisen kuukauden aikana, milloin haluat. Suomessahan tietysti nakyy Areenan yms ohjelmat milloin vaan haluat.

    Mustavalkokuvissa on joskus sita tunnelmaa, mita ei varikuviin saa. Taytyykin kokeilla, tahan mennessa olen vaan ihaillut muiden otoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en Intiassakaan osannut katsoa TVKaistaa, vaikka joskus sen käyttämistä harkitsinkin. En kai kaivannut suomalaisia telkkarikanavia tarpeeksi?

      Mulle tulee mustavalkoisista kuvista mieleen jostain syystä savuiset kapakat ja Pariisi. :-)

      Poista
  5. Valkoisen asunnon ystäväni kerran sanoi, ettei kaipaa värejä kun hänellä on ne sisällään. No minä en ole niin värikäs ihminen ollenkaan, minun pitää ne nähdä ympärilläni, muuten ahdistaa. Sama juttu mustavalkoisten kuvien kanssa.
    En ole koskaan käynyt verkkokaupassa, pitäisi näköjään ihan terassin takia. Ehdottomasti äiti tarvii telkkarin, on se hyvä että mies ymmärtää :) Minunkin mieheni kyllä tekisi melkein mitä vaan appivanhempiensa vuoksi, mutta kävipä tuuri, eivät näe kovin usein, viimeksi vuonna 1985 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama minulla, että en taida olla niin värikäs ihminen, että minulle riittäisi ympäristön värittömyys. Olen yrittänyt uskotella itselleni vähän samaan tapaan myös, että sää on mielentila, mutta kyllä se vaan niin on, että on jotenkin paljon iloisempi olo silloin, kun paistaa aurinko.

      Suosittelen ehdottomasti Verkkokaupassa käyntiä ihan terassin vuoksi. Sen takia minäkin suostun lähtemään sinne ukkelin seuraksi. :-)

      Poista
  6. Kannattaa käyttää äitikortti ihan loppuun saakka ja uusia sohva ja mikro samalla :D Meidänkin pitäisi uusia telkka, Meillä on olohuoneessa edelleen 70-kiloinen möhkäle, luontainen laiskuus (=hirveä piuhaviidakko, painava kantaa) ja into käyttää telkkurahat johonkin muuhun on tehokkaasti torpedoinut asian jo vuosia :) Kohta alkaa telkkashoppausmotivaatio nousta meilläkin kohdilleen. Poikien joululahjapleikkaa ei pystynyt kytkemään möhkäleeseen ja se piti kytkeä makuuhuoneemme televisioon. Siellä on harva se ilta jollain pojista pelikinkerit kavereiden kanssa käynnissä ja meteli hirveä.

    Kivat mustavalkokuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sitten vaan suunnittelemaan, miten äitikorttia voisi käyttää seuraavaksi. Tai ehkä pitäisi ottaa seuraavaksi käyttöön isäkortti, kun iskä käy meillä niin äärettömän harvoin, joten se voisi olla vieläkin tehokkaampi. :-)

      Tuommoinen möhkäle meilläkin oli, kymmenen kiloa kevyempi tosin. Sitä ei vaan tullut vaihdettua, kun ei meistä kumpikaan oikeastaan koskaan edes katsonut telkkaria. Kyllä sen sitten tietää, kun mitta on täysi ja telkkari saa lähteä. :-D

      Osaan jotenkin kuvitella mielessäni nuo meluisat pelikinkerit. :-)

      Poista
  7. Aivan loistava tuo äiti/isäkortti! Siitä ei välttämättä edes lopu virta, vaikka sitä käyttäisi kuinka.

    Poikkesin yökylässä sairaalassa ja kysyin, olisiko huonetta ilman telkkaria. No ei ollut, joka vuoteen päädyssä oli oma! En avannut toosaa. Hoitaja ehdotti sen katselua, ja kun sanoin ei kiitos, hän hämmästyi: "Sultahan voi jäädä joku hyvä ohjelma näkemättä!" Tämä avasi minulle ihan uudella tavalla telkkarinkatselun ideaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti lopu virta, mutta ehkä ukkeli saattaa jossain vaiheessa havahtua, että ovatpas vanhempasi ruvenneet vaativiksi. :-)

      :-D Niin on ihmisillä erilainen asenne telkkarin katselua kohtaan. Mä katsoin äsken jonkun Trinnyn ja Susannan muotiohjelman samalla kun silitin vaatteita, eikä ollut mitenkään mieltä ylentävä kokemus.

      Poista