Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 18. elokuuta 2014

Ahterien aatelia

Äiskä tuli taasen vieraisille, ja suunnitelmissamme oli käydä Ateneumissa katsomassa Tove Janssonin näyttelyä. Meidän oli pitänyt käydä näyttelyssä jo äiskän edellisellä visiitillä, mutta hautausmaakeikat ja muut huvit olivat verottaneet voimiamme sen verran, ettemme jaksaneetkaan. Nyt alkoi olla viimeinen mahdollisuus, sillä näyttely jatkuu enää syyskuun seitsemänteen asti.

Lähdimme kaupunkiin ilman sen suurempia suunnitelmia, suunnaten sinne, minne nenä näytti. Ensimmäiseksi kävimme ihmettelemässä Ruttopuistoa, jonka Ravintolapäivän myyntikojut olivat vallanneet.


Olen ollut aivan ulalla koko ravintolapäivästä - ensimmäisenä Ravintolapäivänä (ja monena Ravintolapäivänä sen jälkeenkin) olin Intiassa, ja ehkä siitä syystä tapahtuma on jäänyt minulle aika vieraaksi. Olen jopa vähän ihmetellyt Ravintolapäivän saamaa suosiota. Ruttopuistossa käynnin jälkeen en kuitenkaan enää ihmettele: jos monta myyjää kerääntyy samaan paikkaan, myös asiakkaat löytävät tiensä kojuille, ja kun ilmakin on vielä ihan loistava, niin mikäs sitä on ollessa. Itse asiassa rupesin jo miettimään, että tekisi mieli osallistua Ravintolapäivään itsekin - olisi tosi kiva tehdä ja myydä ruokaa ulkosalla ja rupatella siinä samalla ihmisten kanssa! Mutta viihtyvyyden edellytyksenä olisi ehdottomasti kaunis ilma, ja mistä näitä ilmoja koskaan etukäteen tietää.



Monenlaista ruokaa tuli maisteltua, ja kaikki ruoat (yhtä juustokakkua lukuun ottamatta) olivat aivan älyttömän hyviä. Hinnatkin olivat pääasiallisesti hyvin kohtuulliset. Lisää tällaista, kiitos!



Meinasimme käydä myös katsomassa Tatzu Nishin hotelli Mantaa, mutta museoratikka oli niin sopivasti hotellin kulmilla parkissa, että hyppäsimmekin sen kyytiin. Istuimme avovaunussa, joka oli peräisin vuodelta 1919.



Rahastajana toimi hurmaava vanha herra, ja lippukin oli tunnelmaan oikein sopiva.


Tuntui aika hurjalta istua avoimessa vaunussa, jossa vain ohut vaijeri toimi "ovena".  Onneksi kuski ajoi suhteellisen maltillisesti, joten vaaraa kadulle putoamisesta ei ollut.

Tässä sitä mennään!
Lepopaikka kaupunkilaisille.

Kun ratikkalenkki oli tehty, oli aika mennä vihdoinkin tutkimaan hotelli Mantaa, joka on siis Tatzu Nishin ideoima taideteos. Patsaan ympärille on rakennettu hotellihuone, joka toimii päiväsaikaan näyttelynä ja öisin hotellina. Hieman harmitti, että hotellihuone oli jo täyteen varattu, sillä olisin itsekin mieluusti yöpynyt tuolla!



Olin aiemmin taideteoksesta lukiessani pitänyt ideaa harvinaisen pöljänä (kuka hullu rakentaa patsaan ympärille hotellihuoneen!), mutta paikalla käytyäni mieleni muuttui. Tai sanotaanko, että rupesin ajattelemaan hieman eri tavalla.

Kiva petikumppani.

Oleskelutilaa.

Kylppäri oli moderni ja viihtyisäkin.
Näkymä kirjoituspöydän yläpuolella olevasta ikkunasta.





Näkymä oleskelutilan ikkunasta.

Patsasta tältä korkeudelta silmäillessäni huomasin, että Manta oli hyvin muodokas nainen. Mantan takapuoli ansaitsi siis ihan oman valokuvansa. Joku toinenkin ajatteli ilmeisesti juuri samalla hetkellä samalla tavoin.


Vaikka en edelleenkään oikein ymmärrä Tatzu Nishin taideteoksen ideaa, oli kuitenkin hauska nähdä patsas hieman erilaisesta kuvakulmasta ja aivan eri ympäristössä kuin aiemmin.





Löysimme lopulta tiemme myös Ateneumiin, vaikka aamulla olikin käynyt ilmi, että en minä eikä äiti ollut kovin innostunut Ateneum-visiitistä.

Ateneumissa ei saanut kuvata, joten sieltä ei ole muuta kuvaa kuin tämä.
 
Jokaisen suomalaisen pitäisi varmaankin olla haltioissaan Janssonin näyttelystä, mutta minun on pakko tunnustaa, että pitkästyin jo heti näyttelyn alkumetreillä. En ole koskaan ollut mikään muumi-fani, ja harvemmin muutenkaan innostun taidenäyttelyissä. Minussa on kai jotain vikaa, kun en jaksa keskittyä taideteoksiin, vaan ajatukseni rupeavat aina harhailemaan, ja alan katsella jotakin omasta mielestäni mielenkiintoisempaa, kuten muita ihmisiä. Ainoastaan Janssonin Helsinki-aiheiset maalaukset vetivät jollakin tavalla puoleensa, sillä maalauksia oli kiinnostava tarkastella jo ihan siksikin, että maalauksista saattoi aistia, millainen Helsinki oli ehkä ollut 1900-luvun puolessavälissä.

Kävimme myös tutustumassa Helsingin juhlaviikkojen KoeHelsinki -alueeseen, mutta harmiksemme saavuimme paikalle liian myöhään, ja rakennelmia pantiin jo kasaan. Naruviidakko oli kuitenkin edelleenkin ihailtavissa - ja siiderillekin kerkesimme.

Kovasta yrityksestä huolimatta emme onnistuneet saamaan parkkisakkoa koko päivänä, mikä herättikin epäilyksen, että parkkipirkot olivat kesälomilla.

Mutta kertokaahan viisaammat, kuinka auto ajetaan saadaan pois tällaisesta paikasta, jossa autojen välissä (sekä edessä että takana) on vain Hesarin mentävä kolo? Olen nähnyt tällaista tiivistä pysäköintiä varsinkin etelän mailla, enkä ole vieläkään keskinyt vastausta kysymykseen. Itseltäni ainakin jäisi auto siirtämättä.

32 kommenttia:

  1. Minuakin suorastaan ällistytti Helsingin tapahtumatarjonta viikonloppuna: lauantain pyörälenkillä onnistuin eksymään useaankin otteeseen citymaratoonareiden reitille (ihmettelinkin viikolla mitäs tuohon talonkulmalle bajamajoja pykäävät), puikkelehdin festari-ilottelijoiden lomassa ja ravintolapäivän olemassaoloon havahduin hc-shoppailukierroksella: miten täällä onkin näin tuhottomasti (pariutunutta) väkeä liikenteessä! En ollut lainkaan käsittänyt tapahtuman laajuutta, ja sään puolesta olisi tehnytkin kovasti mieli istahtaa vaikka Hakasalmenpuistoon nauttimaan tarjonnasta ellei yövuoro olisi tuntunut niin ikävästi ohimoilla :p

    Pakko tähän samaan hengenvetoon todeta, että toteutin tässä omat maidonkiehutusrituaalit 36:n omassa kämpässä herätyn aamun kunniaksi... Unohduin lueskelmaan blogiarkistoa (tykkään!) ja hoppsan, eikös siinä vaan chait levinny hellalle :D Olihan siinä jynssäämisessä kieltämättä aika harras ja suotuisasti enteilevä tunnelma :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ihmettelin minäkin, että miten ihmeessä oli niin monta kiinnostavaa tapahtumaa samana viikonloppuna, ja oli vielä elokuu! Minua olisi kiinnostanut vielä ainakin Airshow Malmilla ja Weekend-festivaali, mutta kun ei voi revetä moneen paikkaan yhtä aikaa. :-)

      Maratoonareita yritin vältellä parhaani mukaan, ja käskin äiskänkin jäädä junasta Pasilassa, ettei tarvitsisi ajella juoksijoiden reittiä. No kuinka ollakaan, siellähän ne juoksijat olivat Kuusisaaressa juuri samaan aikaan kuin minäkin. :-D Piti kääntyessä vähän odotella, että tuli sopiva rako, josta auto saattoi pujahtaa. Bajamajasta tuli mieleen, että näin Kuusisaaressa bajamajan, jolle oli annettu nimi Pasikuikka. ;-D

      Hih, toivottavasti oli suotuisa päivä maidon keitolle! Kyllä siinä itsensä aika onnekkaaksi tuntee, kun saa jynssätä maitoa hellasta irti. ;-)

      Poista
  2. Kääks, mä en ainakaan saisi autoa pois tuosta! Täällä maalla ei onneksi ongelmaa ole, ja varmuuden vuoksi parkkeeraan aina varsin kauas edessäolevasta autosta. Jos taakse tulee liki joku, voin vaan kurvata etukautta pois - tämä tietysti edellyttää että edessäolija ei vaihdu. Eikä usein täällä ehdi vaihtuakaan.

    Mä ihmeelin tuota Manta-ideaa myös, mutta onhan tuo hauska ja tyylikäs ainakin sun kuviesi perusteella. Vähän silti tuhluulta tuntuu rakentaminen ja purkaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen yleensä aika hyvä taskuparkkeeraaja, mutta tuosta raosta en kyllä saisi autoa pois. Muutenkin pysäköinti tuotti jostain syystä viikonloppuna vaikeuksia, ja pysäköintiä vaikeutti huomattavasti myös se, että meinasin tikahtua nauruun, kun auto ei vain meinannut millään osua kunnolla siihen rakoon. :-)

      Manta-hotelli oli tosiaan yllättävänkin tyylikäs. Olin ajatellut, että sisällä olisi sellainen tilapäishotellin tunnelma, mutta ihan oikealta hotellihuoneelta se tuntui. Mutta tosiaan, onhan se aikamoista tuhlausta ensin rakentaa tuommoinen ja sitten parin kuukauden päästä purkaa se.

      Poista
  3. Ei oo tarkoitus tarttua epäoleelliseen, mutta mua jäi kauheasti kiinnostamaan, että mikä siinä Ravintolapäivän yhdessä juustokakussa oikein oli vikana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka-asiathan eivät ole koskaan epäoleellisuuksia. :-) Se kakku oli mun makuun liian tytisevä (semmoinen geelihyytelön oloinen), ja sitruunakaan ei maistunut juuri ollenkaan (oli siis sitruunajuustokakku kyseessä).

      Poista
    2. Ahaa. No ymmärrän. Juustokakunhan tulisi olla sellainen kermainen, enemmänkin vanukasmainen ja pehmeä kuin lohkeavan geelimäinen hyytelö...siis ainakin mun mielestä. Ja sitruuna on ihanaa, sen pitää ehdottomasti maistua jos kerran kakun nimi on sitruunajuustokakku!!! Hyvä kakkuanalyysi kaiken kaikkiaan ;)

      Poista
    3. Juu, olen ehdottomasti samaa mieltä, että juustokakun tulisi olla sellainen kermaisen oloinen eikä mikään löllökakku. Mutta makuja on tietysti monia, ja joitakuita tuommoinen geelimäinen kakku saattaa viehättääkin...?

      Poista
  4. Minäkään en oikein ole innostunut muumeista koskaan. Mikäköhän niissä viehättää muitakin kuin lapsia? Toki Tove janssonin elämkertoja olen lukenut ja hän on todella mielenkiintoinen persoona ja se hänen ja Tuulikki Pietilän mökki siellä luodolla, vau.

    Hotelli Manta on erikoinen idea. Kauankohan se pidetään siinä? Mukava nähdä kuvia, kun ei juuri ihan lähiaikoina ole Helsinkiin menoa.

    Taskuparkista pois ajaminen on helppo, kun opettelee ensin sen miten siihen pääsee peruuttamalla. Pois lähtiessä tekee kaiken toisin päin. Ongelma on se, että peilit eivät monella ole oikein asennettu tai niitä ei osata käyttää jos on laajakulmapeili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janssonin mökki siellä luodolla vaikuttaa minustakin tosi upelta paikalta! Luulen että viihtyisin. :-) Luin juuri jostain mökin historiasta ja siitä, kuinka Jansson ja Pietilä rakensivat mökin ilman lupaa ja kuinka he sitten lähtivät vuosien päästä sieltä taakseen katsomatta.

      Minä en lapsena tutustunut muumeihin lainkaan, ja siitä syystä en varmaan ole välittänyt niistä nyt aikuisiälläkään. Mulle ja siskolle smurffit olivat kova sana, ja nallet ovat tietysti vedonneet minuun aina.

      Muistelen, että hotellihuone olisi tuossa Mantan ympärillä lokakuun puoleenväliin asti. Sitten se kai puretaan. Hotelliyöt varattiin loppuun jo kai aika aikaisessa vaiheessa.

      Mä olen normaalisti hyvä taskuparkkeeraaja, mutta tuommoiseen väliin en kyllä autoani saisi. Ja jos tuosta pitäisi lähteä, saattaisi tulla äitiä ikävä.

      Poista
  5. Me kävimme miehen kanssa katsomassa Toven näyttelyn ja olimme sitä mieltä molemmat, että hänen maalauksensa olivat tasoltaa todella vaihtelevia. Eikä Toven abstraktikausi tai asetelmat kiinnostaneet lainkaan. Sen sijaan piirtäjänä hän on minusta omimillaan. Lehden pilakuvakannet olivat hienoja. Samoin Muumit.

    Kävelin Manta ohitse ja ajattelin, että olisiva kiva nukkua tuossa hotellissa. Sitten ajattelin, että käynpä vähintään katsomassa sisältä, sitten kun se aukeaa. Kuviesi jälkeen mietinkin jo, että tuohan on nähty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että Toven abstrakti taide ja asetelmat eivät olleet ihan sitä parasta Tovea, tai ainakaan meihin ne eivät vedonneet. Piirustuksiakaan en oikein jaksanut katsella, kun monet olivat niin pieniä, että niitä olisi pitänyt tihrustaa. Ateneumissa oli muuten tosi paljon porukkaa, mitä vähän ihmettelin, ja sekin ehkä vähän verotti kiinnostusta, kun ihmisten väliin olisi pitänyt oikein tunkea, jos olisi halunnut nähdä teoksia kunnolla.

      Manta-hotelli tuntui kiinnostavan ihmisiä kovasti. Jonkin aikaa sai jonottaa, ennen kuin pääsi sisään.

      Poista
  6. Oliskin kiva tehdä taas Helsinkivierailu. Siellä riittää tapahtumaa ja näkemistä. Ravintolapäiviä en minäkään ole vielä bongaillut, olisi kivaa kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä Helsingissä tosiaan riittää tekemistä ja näkemistä. Varsinkin viime viikonloppuna tuntui olevan oikea tapahtumaruuhka.

      Mulla tuntuu olevan vieläkin ravintolapäivän ruoat kurkussa. :-D Hyviä siis olivat, mutta vähemmänkin olisi voinut syödä. :-)

      Poista
  7. Minulla ei kyllä leikannut tuo hotelli-idea taideteoksena ollenkaan, mutta eipä ole leikannut tänä kesänä paljon muukaan. Ihmettelen myös kun ei autosuunnittelijat ole vielä toteuttaneet 90-asteeseen kääntyviä etu- plus takapyöristä, eräänlainen sivuparkkiversio, olis käätsää... tai ehkä tuossa alimmassa kuvassa joku on sen jo keksinyt, muuten kyllä joutuu veivaamaan aika tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinäpä sen sanoit: tuommoiset 90 astetta kääntyvät olisivat kyllä tosi kätevät! :-) Tosin kyllä niidenkin kanssa vaadittaisiin hieman pysäköintitaitoja, kun pitäisi kumminkin osua siihen pieneen reikään...

      En minäkään oikein osaa ajatella tuota hotellia taideteoksena; lähinnä se on minusta jonkinlainen mielenkiintoinen arkkitehtuurinen (onkohan tuo oikea sana?) ilmiö.

      Poista
  8. Olen nähnyt etenän mailla, miten taskusta tullaan pois autolla. Tönitään edessä ja takana olevia sen verran, että mahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo selittääkin jo aika paljon. Myös ne lommot, joita etelän mailla autoissa paljon näkee. :-)

      Poista
  9. Sähän voisit pistää pystyyn intialaisen kojun seuraavana ravintolapäivänä. Mua aina harmittaa kun nuo ravintolapäivät on aina silloin kun en ole Suomessa.
    Manta-hotellin rakennusvaihe oli alkutekijöissä kun kuvasin sitä viimeisenä päivänä enkä tiennyt että Manta tulee ihan keskelle sänkyjä! Siinä sitten aamulla heti ensimmäisenä on alaston Manta vieressä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intialaisia kojuja oli ravintolapäivänä yllättävänkin paljon. Yhdestä kojusta meinasin ostaa biryania, vaikka ei edes tehnyt mieli. Kävi niin sääliksi, kun niillä intialaisilla ei ollut yhtään asiakasta. Mutta sitten kun olin menossa takaisin biryani-kojulle, heillä olikin jo melkein jonoa, eikä mun tarvinnutkaan enää ostaa kannatuksen vuoksi. :-)

      Joo, onhan se aika erikoista herätä samasta sängystä alastoman patsaan kanssa. :-D Onneksi ovat sentään puhdistaneet patsaan enemmistä lokinpaskoista.

      Poista
  10. Meinasin sanoa ihan samaa kuin Jael, että pidtä intialainen koju pystyyn.
    Eipä löytynyt tuota hotellihuonetta booking.com:sta, kun etsin hotellia ensi viikon Helsingin keikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan jättää ne intialaiset kojut intialaisille, kun heitä näytti olevan niin paljon liikenteessä. Kuppikakut näyttivät olevan myös jonkinlainen villitys, kun niitä oli niin monella myynnissä.

      Ehkä hotelli ei näkynyt siellä varaussysteemissä sen takia, kun se on jo täyteen bookattu? Tai sitten se on pitänyt varata muuta kautta, kun on tuommoinen tilapäishotelli.

      Poista
  11. Mä juuri eilen ajattelin, kun olin odottelemassa Armastuksen laivan saapumista satamaan, että on se ihmeellistä miten joku saa 200 metrisen niin nätisti "parkeerattua" ja joillekin pari metrinen auto tuottaa tuskaa. Kai se on se harjoittelua, joka tekee mestarin. ulla on vielä Toven näyttely näkemättä. Mäkään en mikään suuri Muumi-fani ole, mutta tykkään kyllä käydä taidenäyttelyissä.
    Harmitti hieman että en ehtinyt jämään ravintolapäivään, kun oli luvannut mennä ystävättären tyttären synttäreille. Paljon näytti olevan ihmisiä liikkeelä kun ajoin Espan puiston ohi.
    Se museoratikka on ihana. Viime keväänä olin kävelemässä Kauppatorilta Espalle kun huomasin ja hyppäsin kyytiin siihen umpivaunuun. Oli juuri silloin ensimmäsitä viikonloppua liikenteessä. Samalla reisulla näimme ratikkavaunun, joka on aikoinaan kulkenut Kulosaareen. En tiennytkään, että sinnekin on aikoinaan päässyt ratikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen muuten ollut useammankin kerran (harjoitteluaikoina merillä) komentosillalla silloin, kun laivaa on parkkeerattu, ja ajattelin kyllä silloin, että onneksi mun ei tarvitse tehdä tuota. Jossain vaiheessa koulutusta se laivan pysäköintikin olisi varmaan ollut edessä, mutta onneksi en päässyt opinnoissa niin pitkälle. :-)

      Ravintolapäivänä oli kyllä tosi paljon väkeä liikkeellä. Jos itse perustaisin myyntikojun, suuntaisin juurikin tuollaiseen paikkaan, jossa on paljon muitakin. Ei olisi oikein kiva yrittää myydä jotain jossain sellaisessa paikassa, missä ei ole ketään.

      Museoratikka on kyllä ihana. Ihmettelin vain sitä avovaunua, että miten sillä ajetaan, jos sataa vettä. Tai siis eihän siinä ajamisessa mitään, mutta ei vaunussa ole kiva istua, jos sataa.

      Poista
  12. Ihana postaus. Tulee oikein olo, että näin mahtava tämä kotikaupunki on, ja pitäisi käydä paljon enemmän oman kaupungin menoissa. Mielestäni Helsingin lähiöissäkin on ollut viime vuosina enemmän yhteisöllisiä tapahtumia, jossa rakennetaan sitä kotipaikkaidentiteettiä. Millainen tuo KoeHelsinki oli? Oliko kyseessä se väliaikainen paviljonki siinä Sanomatalon vieressä? Olen lukenut siitä paljon ja eilenkin taisi olla joku juttu hesarissa eräästä heidän rakentajastaan. Mielenkiintoinen hanke! Lisää näitä, kiitos! :)

    -Ansku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Ansku. :-)

      Itsenikin tulee käytyä aivan liian harvoin oman kotikaupungin menoissa, vaikka tarjolla olisi vaikka mitä. Monesti se on seurasta kiinni - en ole sellainen ihminen, joka tykkäisi käydä riennoissa yksinään, ja jos en saa ketään mukaan, niin ei tee mieli lähteäkään.

      KoeHelsinki oli juuri se väliaikainen paviljonki Sanomatalon vieressä. En oikein osaa sanoa tapahtumasta mitään sen tarkempaa, kun tosiaan jo korjasivat kamoja kasaan silloin, kun olimme paikalla. Nyt näimme vain teltan, jossa soittivat jotain etnistä musiikkia sekä tuon naruviidakon (sekä isomman teltan, josta myytiin siideriä :-D). Minua olisi kiinnostanut erityisti Roskalavapaviljonki, mutta vielähän sen ehtisi nähdä, kun tapahtuma jatkuu kuun loppuun asti.

      Poista
  13. Tuo ravintolapaiva on kylla niin kiinnostava etta olisi kiva satuttaa itsensa sinne lomalle joskus sellaisena paivana! Taalla on parkkitila tiukassa ja aika ihmeen kaupalla ihmiset parkkeeravat pieniin tiloihin, lahtiessaan ajavat ees taas puskien autoja hieman kauemmas omasta autostaan tai sitten tööttaavat niin kauan etta viereisen auton haltija saapuu paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ihan ehdottomasti. Itsekin yritän tästä lähtien ujuttaa itseni ravintolapäivälle useammin.

      Jaa niin se tööttääminen. :-D Sen olinkin aivan unohtanut. Sillähän sitä saa varmasti auton omistajan paikalle. :-) En tiedä, kuinka hyvin toimisi täällä Suomessa.

      Poista
  14. Ateneumissa ei ole tullutkaan käytyä. Pitääpå laittaa korvan taakse. Meikäläinen koluaa taidenäyttelyt aina kun vain mahdollista. Eikä niistä onneksi tarvitse tarjuta mitään. Pitää vain luottaa omaan makuun samalla lailla kuin syödessä: Mikä näyttää ja/tai maistuu hyvälle, on hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hyvä neuvo, että se mikä tuntuu omaan silmään sopivalta taiteelta, on juuri sitä. Olen mäkin muistaakseni nähnyt joskus sellaista taidetta, mikä on miellyttänyt minua, mutta ei nyt tule mieleen, missä se oli ja kuka taiteiija mahtoi olla kyseessä. :-D

      Poista
  15. Ihanaa että joku selitti minulle mitä järkeä tuossa Mantan vangitsemisessa hotellihuoneeseen oli :-) Kun itse menin siitä ohi, ihmettelin, kuka haluaa yöpyä hotellihuoneessa jonne ohikulkijat näkevät niin hyvin sisään ja murisin mielessäni että paljonkohan veronmaksajien rahoja tähänkin oli tärvätty ja jäkäjäkänurinuri... Postauksesi sai minut taas häpeämään omaa piilonegatiivisuuttani!

    Ravintolapäivä on loistokeksintö, vaikka minulla ei kyllä aina ole käynyt niin hyvä mäihä että kaikki maistamani ruoka olisi ollut hyvää... Pikemminkin olen joutunut pettymään että kylläpäs myyvät moskaa hintaan nähden. Pitäisi varmastikin maistella ennakkoluulottomammin eikä aina päätyä intialaisen kulttuuripiirin kojuille, vegetaristi tosin ei aina löydä muuta. Eli pitäisi selvästikin jalkautua keskustaan missä tarjontaa on eniten :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mantassa oli niin paksut verhot, että ei sinne taida nähdä sisään. Se piti itsenikin heti tarkistaa, vaikka olisihan se kiva vilkutella ikkunasta baarista kotiin palaaville yökukkujille. Ja kyllähän tuosta hotellista ollaan monta mieltä. Itsekin ajattelin aluksi, että ei hyvää päivää, ei voisi enää paljon hölmömpää idea keksiä. :-D

      Minusta ravintolapäivällä oli yllättävänkin runsaasti kasvisruokaa. Kannattaa siis ehdottomasti suunnata keskustaan, niin on enemmän valikoimaa. Minä taas yritin vältellä (onnistuneesti) intialaisia kojuja, kun sitä intialaista saa kotonakin. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3