Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


lauantai 9. elokuuta 2014

Sekavaa haastelua

Kesä alkaa olla lopuillaan, ainakin jos sitä mitataan koulujen kesälomilla. Moni palaa näinä päivinä arkeen, ja niin teen minäkin, tosin hyvin erilaiseen arkeen kuin aiemmin. Ennen sitä pitää kuitenkin vielä muistella kesän viimeisiä hetkiä.

Kävimme viime viikonloppuna ukkelin kanssa hieman ulkoilemassa eli suomeksi sanottuna istumassa iltaa. Käymme ukkelin kanssa baarissa tosi harvoin, mutta sitten kun kerran lähdemme, niin se kerta varmasti muistetaan. Tällä kertaa oli tosin tarkoitus mennä alun perin ilmeisesti syömään, mutta koska olimme syöneet niin myöhäisen lounaan (neljältä), ruoka ei maistunut, ja päädyimme nautiskelemaan terassien antimista. 

Ukkelilla on muutama lukematon sähköposti.

Ukkeli käy ulkona useammin kuin minä, vaikka ei hänkään kovin usein käy, mistä syystä hän myös tuntee Helsingin ravintola- ja baaritarjonnan paremmin. Ukkeli sai siis johdatella, ja minä vain talsin mukana. Muutaman muun terassin jälkeen päädyimme hotelli Tornin neljännessätoista kerroksessa sijaitsevaan Ateljeebaariin, jossa en ollut koskaan ennen käynytkään. Näköalat Helsingin ylle olivat hienot, ja kun ilmakin oli kuin kaaso morsian, niin terassikokemus oli kerrassaan ikimuistoinen.

Näkyy ainakin Stocka, Uusi ylioppilastalo ja Tuomiokirkko.




Jos näköalat olivat Ateljeebaarista huikeat, myös juomien hinnat olivat pilvissä. Toisaalta olisihan se vähän outoa, jos tuommoisessa paikassa ei osattaisi ottaa näköalalisää. Ihmettelin myös jyrkkiä kierreportaita kavutessani, että eikö baariin todellakaan ole muuta tietä.

Auringonlaskukin olisi näkynyt Tornista hienosta, mutta iso pilvi oli asettautunut harmillisesti auringon eteen.



Nyt voitaisiin lähteä.



Kun lasit olivat tyhjät, terassikierros julistettiin päättyneeksi, ja menimme vihdoin sinne syömään. Olikin jo korkea aika.

Viime päivinä on tullut oleiltua myös rannalla jonkin verran - ei niinkään siksi, että olisin saanut aurinkoa, vaan siksi, että meren äärellä tuulessa on ollut kiva istuksia ja lukea.


Vähän järeämmät auringonottovälineet.


Olen mietiskellyt rannalla kaikenlaista, kuten esimerkiksi sitä, miten osaan nykyään olla paljon paremmin hetkessä läsnä kuin vaikkapa vielä vuosi sitten. En ole tietoisesti harjoitellut läsnäoloa mitenkään, enkä oikein tiedä, mikä muutoksen on saanut aikaan. Ehkä syynä on se, että olen nykyään jotenkin paljon levollisempi ja sinut itseni kanssa, joten mielikään ei poukkoile sinne tänne, vaan ajatukset pysyvät paremmin kasassa. Yksi myötävaikuttava tekijä on ollut varmasti myös luonto, sillä olen viime vuoden aikana jotenkin löytänyt luonnon ja tajunnut, miten paljon voimaa ja rauhaa se minulle antaa. Luulenkin olevani yksi niistä ihmisistä, jotka meditoivat vahingossa. En koe tietoisia mietiskelyharjoituksia omikseni enkä ehkä edes itselleni tarpeellisiksi, koska saan luonnosta saman, minkä voisin kuvitella mietiskelyharjoituksista saatavan. Uskonkin, että jokaisella on oma juttunsa, joka voi auttaa olemaan hetkessä paremmin läsnä: yhdelle se voi olla luonto, toiselle meditaatioharjoitukset ja kolmannelle jokin muu.



Koska moni on kysellyt minulta, millaisella kameralla kuvaan, ajattelin esitellä nyt koko järeän kuvauskalustoni. Smiley

Ammattilaisen vehkeet.

Kamerani on siis Sonyn DSC-HX50V, jonka ostin sen suurempia miettimättä viime talvena sen jälkeen, kun edellinen kamerani (loistavaksi palvelijaksi osoittautunut Panasonicin DMC-TZ10) varastettiin. Tämä Sony oli niin erilainen vanhaan Panasoniciin verrattuna, että uuden kameran käytössä oli aluksi opettelemista, mutta onneksi sentään lopulta totuin. Kameraa mainostetaan "maailman pienimpänä ja kevyimpänä kamerana, jossa on 30-kertainen zoomi", ja olenkin ollut erinomaisen tyytyväinen kameraan kuvausominaisuuksien ja kuvien laadun osalta.

Putki on paljon pidempi kuin muissa pokkareissa. (On myös näköjään vähän tuhruinen...)


Pokkarikameraksi tämä ei kuitenkaan ole mikään kevyt, vaan sieltä raskaimmasta päästä, ja kokokin on hieman suurempi kuin pokkarikameroiden keskimäärin. Kameralle olikin hankala löytää sopivaa kamerasuojusta, kun kamera on minusta jotenkin niin kummallisen kokoinen (ei selkeästi pieni eikä kuitenkaan mikään isokaan). Päädyin lopulta ostamaan kameran suojaksi tuollaisen huovutetun pussukan Stockalta. Olen ollut valintaan (erityisesti väriin, hehe) tyytyväinen, vaikka eihän tuollainen pussukka varmasti ole mikään maailman ihanteellisin kamerasuojus. 

Olen myös kokenut kameran näppäimet hieman kömpelöinä ja kärsinyt kameran lievästä hitaudesta. Tilanne saattaa olla jo ohi, kun kamera on käyttövalmis (vaikka ei kamera loppujen lopuksi varmaan mikään erityisen hidas ole; kyse saattaa olla ennemminkin siitä, että kuvaaja on liian hätäinen). Toisaalta akku kestää todella pitkään, joten kovin usein ei semmoista tilannetta tule, että akku loppuisi kesken kuvauksen. Mielenkiintoista kamerassa on myös se, että siinä on sisäänrakennettu käyttöopas - mitään käyttöohjekirjoja ei siis tarvita.

Tuo minikokoinen jalusta on muuten tosi näppärä, sillä se on niin pieni, että se mahtuu käsilaukkuun, ja kuitenkin se ajaa asiansa erittäin hyvin. Noita saa varmaan jokaisesta valokuvausliikkeestä, ja hinta oli muistaakseni jotain kympin paikkeilla.

Lopuksi vielä muutama lausahdus Eniten vituttaa kaikki -vuosikalenterista. (Nämä eivät sitten taas sovellu siveille silmille.)








30 kommenttia:

  1. Hei mina haluan tuon vitutuskalenterin ensi vuodeksi! Etsi semmoinen kun ilmestyy ja laheta tanne, kaikki kulut maksetaaan missa valuuutassa vaan haluat!!
    Tuo lasnaolon kokeminen on varmaan myos ihan ian kysymys. Etta ei voi enaa ajatella etta sitkun ja joskus vaan pitaa elaa ihan tata hetkea nyt. Ihan hyva tunne oikeastaan. Olen sita itsekin viime aikoina miettinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvä! Lupaan lähettää sen sulle. Ilmoittelen sitten, kun se ilmestyy. :-) Mäkään en varmaan enää osaa olla ilman kyseistä kalenteria – toivottavasti eivät vaan lopeta sen tekemistä.

      Ikä vaikuttaa läsnäolon kokemiseen ihan varmasti, en tullut sitä ajatelleeksikaan. Varmasti siitä on munkin kohdalla kysymys, kun olen muutenkin tajunnut, että tätä elämää on ihan oikeasti alettava elää nyt, jos meinaa tässä elämässä elää. :-D

      Poista
  2. Toivottavasti kävit Ateljeebaarissa naisten WC:ssä. Sehän on pakollinen kun Torniin menee. Yhdyn täysin edellisiin mietelauseisiin :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kävin! Olin kuullut aiemminkin Tornin naisten vessasta, mutta en muistanut sitä ollenkaan. Sitten kun menin vessaan, olikin yllätys melkoinen. No vessassahan vierähti hyvä tovi, kun sielläkin piti valokuvata. :-D

      Poista
  3. Aah hah hah. Mä niin haluan myös ton kalenterin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi ei ole enää kovin pitkä aika vuoden vaihtumiseen. ;-D

      Poista
  4. Tornin ateljebaarista on varmasti yhdet kaupungin komeimmista näköaloista. Eipä ole tullut itse käytyä ikuisuuteen siellä.

    Minä rakastan katsella luontoa. Sen ei tarvitse olla mikään kunnon metsäkaan, useinmiten riittää tuo läheinen pururata. Etenkin veden katselussa on jotain rauhoittavaa ja mielen puhdistavaa. Ehkä kuulun noihin vahingossa meditoiviin :)

    Minähän tarvitsen ehdottomasti tuollaisen kalenterin ensi vuodelle. Mistä niitä saa ostaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnossa on kyllä jotain tosi rauhoittavaa. Ehkä se johtuu siitä, että luonto on ja pysyy samanlaisena, vaikka omassa elämässä tapahtuisi mitä, ja siitä tulee jonkinlainen jatkuvuuden ja pysyvyyden tunne, joka rauhoittaa.

      Itsekin tykkään katsella vettä, erityisesti merta. Olen niin tottunut asumaan kävelyetäisyydellä merestä, että oli kauheaa asua Hyderabadissa, josta oli matkaa lähimmän meren rantaan kolmisensataa kilometriä.

      Noita kalentereita saa ainakin Suomalaisesta Kirjakaupasta. Omani ostin viimeksi sieltä.

      Poista
  5. Mä en aina oo ihan noiden vitutusjuttujen ykkösystävä, mutta toi Helena Lindgren kyllä osui aika hyvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että tuommoinen huumori ei kaikkiin pure. Kun näin tuon kalenterin ihan ekan kerran, halusin ostaa sen jollekin lahjaksi, ja aika tarkaan piti miettiä, kenen huumorille tuommoinen sopisi. Huumori on aika haasteellinen laji.

      Poista
  6. Tuo ateljeebaari vessoineen on kylla kiva! Tuo vitutuskalenteri on kylla huippu, olin ihan unohtanut sen, taytynee hankkia ensi vuodeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ateljeebaari on minustakin yksi Helsingin hienoimmista baareista, siis noin niin kuin kokemuksena. Seuraava ulkomaalaisvieras viedään sitten tuonne! Harmi kun ei ukkelikaan tajunnut, että sen siskontytönkin olisi voinut viedä tuonne – hän olisi tykännyt varmasti. Kävimme tytön kanssa Stadionin tornissa, mutta siellä tyttö ei oikein viihtynyt, kun oli vähän pettynyt siihen näköalatasanteen pienuuteen ja siihen, kun ei siellä ylhäällä ollut mitään.

      Poista
  7. Hauska kalenteri, tuollaisia juttuja tulee joskus väliin itellekin mieleen. Kun kaikki tuntuu seuraavan jotain Murphyn lakia tms. :D Kivoja kuvia saat pokkarilla muuten! Minua ihmetyttää ihmiset jotka kuvaavat pokkareillaan ja saavat surkeita kuvia ja sitten puhuvat ääneen että pitäisikö hankkia järkkäri. Ei se ole ratkaisu, vaan kameraansa tutustuminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä vaan jotain perää on, että sitten kun asiat alkavat mennä huonosti, ne kanssa menevät. :-D Miksei koskaan tapahdu toisinpäin?

      Olen samaa mieltä, että kaikki ei ole aina kamerasta kiinni: järkkärilläkin voi saada huonoja kuvia ja pokkarilla hyviä. Mun täytyy vähän nolona tunnustaa, että vaikka mulla on tuossa pokkarissakin vaikka mitä säätöjä, niin kuvaan aina vaan automaattiasetuksilla. Pitäisi joskus ottaa ihan asiakseen tutustua kameraan oikein kunnolla ja harjoitella eri säädöillä kuvaamista, mutta kun se tuntuu vain niin työläältä ajatukselta. :-)

      Poista
  8. Eniten nauratti tuo Mökki saaressa, osui niin hyvin:)
    Minäkin haluan tollasen kalenterin ensi vuodelle, mistä noita saa?

    Tuo meditaatio vahingossa on kyllä totta. Minä ainakin olen iän karttuessa oppinut, ilman mitään opettelua, vaan yhä enemmän olemaan luonnossa ja se tuntuu hyvältä. Olla tässä ja nyt, mitään vanhoja murehtimatta ja huomisesta huolehtimatta. Tänä aamuna järvessä katselin intensiivisesti kauas järven selälle, aivan kuin joku olisi kävellyt vetten päällä. Usva teki tepposet ja venehän se oli. Mutta juuri tuollaiset, olemattomat hetket, ne ovat parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mitä, sinä tulitkin heti ekaksi mieleeni, kun luin tuota mökki saaressa -juttua. :-DD Kalentereita saa ainakin Suomalaisesta Kirjakaupasta, ja Kirjatorillakin olen niitä joskus nähnyt.

      Minulle on käynyt meditaation kanssa samalla tavalla, että olen omaksunut taidon ihan huomaamattani ja vahingossa. Muistan kun joskus epätoivoisena mietin, että miten ihmeessä oppisin elämään enemmän tässä hetkessä ja rauhoittumaan, ja nyt olenkin yhtäkkiä havahtunut siihen, että hei, minähän osaan - ilman että olen tajunnutkaan osaavani!

      Poista
  9. No johan on kamera!
    - meikäki sitä pohtinu monesti, ku sun kuvas on Niin mahtavia :D
    Ja toi kalenteri...
    - Mitä V....A!!! Hah haa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no kiitos. :-) Tuommoisella härpäkkeellä mä tosiaan kuvailen.

      Sun kommenttisi sai kyllä höröttelemään. Mitä v....a tosiaan. :-D

      Poista
  10. Hih,mikä vuosikalenteri;D
    Tornin baari siellä ylhäällä on ihana;en ole siellä ollut vuosiin.Ihana vessa ja mahtavat näköalat:)
    Ei hullumpi kamera sulla! Ja kiva kuulla että olo nyt parempi,ehkä se kun et seilaa edestakaisin INtian ja Suomen välillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole ihan varma, että kävinkö siinä "oikeassa" Tornin vessassa, kun se oli mun mielestä kerrosta tai kahta alempana (muisti pätkii :-D) kuin se baari. Päädyttiin nimittäin ukkelin kanssa sinne jonnekin hotellikerroksiin pyörimään. Vessakoppeja kun ei ollut kuin yksi, ja se oli sellainen jännä kulmavessa, että sieltä näki kahteen suuntaan. Mutta pääasia, että vessa löytyi ja siellä oli näköala. ;-D

      Voi olla, että parempi olo johtuu tosiaan siitäkin, ettei tarvitse seilata kahden maan väiä. Oli se kyllä aika kuluttavaa. Eikä tee vieläkään mieli takaisin Intiaan. Sainkohan tarpeekseni koko loppuelämäkseni? :-D

      Poista
  11. Hyva etta ukkelisi tyonkuva ilmeisesti mahdollistaa teille ihan suhteellisen hyvan elaman ja parisuhteen myos Suomessa asuessasi. Sehan ei todellakaan ole itsestaan selvaa ja varmaan ihan harvinaistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyäänhän ukkelinkin työkuviot ovat olleet pääasiassa täällä Suomessa. Sitä taas en tiedä, kuinka kauan näin on, koska tilanne voi aina muuttua. Mä pysyn kuitenkin satavarmasti täällä!

      Poista
  12. Ai kauhee, ihan mahtava kalenteri! Onneksi ei ole mitään irtokamaa suussa, koska olisivat muuten lentäneet näyttöparan päälle. :D

    Onpa muuten komeat maisemat Tornissa. Helsinki näyttää ihan erilaiselta ja jopa eksoottiselta lintuperspektiivistä katsottuna. En ole koskaan siis käynyt Tornissa siellä ylhäällä. Siellä alhaalla terassilla olen kyllä istuskellut, mutta eipä sieltä mitään näe (tai siis ainakaan niitä kattoja). ;)

    Luonto on (myös) minulle todella tärkeä "elvyttäjä". Minua luonnossa oleilu rentouttaa ja jotenkin tyhjentää kivasti pään. Toisaalta käyskentely metsässä tai luontorannoilla myös virkistää aivotoimintaa eli tulee kaikenlaisia ideoita.

    Ihania kuvia taas! Minua eivät säät pahemmin suosineet Suomessa - oli vähän huono ajoitus ilmeisesti, sillä oli melko koleaa suurimman osan ajasta. Mutta aina ei voi voittaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irtokamaa. :-D (Tuli mieleen tekarit.) On kyllä vaarallista pitää mitään ruokaa tietokoneen lähettyvillä - minultakin on kerran lentänyt pastat kaaressa läppärin päälle. Onneksi ei käynyt pahemmin.

      Minusta melkein jokainen paikka näyttää mielenkiintoisemmalta ylhäältä katsottuna. Jos vain matkoillakin on mahdollisuus päästä katselemaan kaupunkeja yläilmoista, niin mieluusti menen.

      On ihan totta, että luonnossa tulee myös ideoita! Jos on jokin "luova lukko", luonnossa liikkuminen voi aukaista sen. Toinen otollinen paikka ideoinnille on sänky - minulla ainakin tulee kaikenlaisia muka-mullistavia ideoita usein juuri siinä vaiheessa, kun pitäisi yrittää nukkua. :-)

      Harmi, että säät eivät suosineet sinua. Suomen säät ovat kyllä niin arvaamattomat, että lomailu täällä on ihan arpapeliä.

      Poista
  13. Mukavan kesäisiä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mummeli. :-) Suomen kesä on ihana, mutta nyt se taitaa olla lopuillaan. Seuraavaa odotellessa. :-)

      Poista
  14. Vau mikä kattoterassi. Tuonnehan se on mentävä, kun istanbulin ikävä kasvaa liian suureksi. vielä ei kyllä ole kasvanut, vaan olen osannut nauttia näistä pihaterasseistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Minehän se siellä. :-) Kuinkas minulta on mennyt blogivaihdoksesi ihan ohi? Täytyykin päivittää tuo blogilista.

      Tornin terassi on kyllä ihan huippu. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti!

      Poista
  15. Seköhän Intiassa sitten alkoikin ahdistaa, ettei siellä pääse luontoon ja luonnossa sisälle hetkeen ainakaan yhtä helposti kuin Suomessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli varmasti yksi syy. Hirveä härdelli aina ja kaikkialla, eikä luonnon rauhaa missään. :-D

      Poista