Voi ehkä näyttää siltä, etten tee mitään, mutta tosiasiassa odotan aktiivisesti ongelmieni poistumista.


torstai 14. elokuuta 2014

Kukkoilua

Edellisen postauksen jälkeen jäi vähän harmittamaan, kun tajusin, että kirjoitukseni saattoi kuulostaa ihan mainokselta, kun esittelin siinä kameraani ja muita härpäkkeitä. Tarkoitus ei tosiaankaan ollut mainostaa, vaan kertoa (ilman mitään taka-ajatuksia) jutuista, jotka olin havainnut itselleni hyviksi. En ole muutenkaan mikään mainostajien ihannebloggari, sillä minua ei kiinnosta kirjoitella mistään tuotteista tai ostoksista muuta kuin silloin, jos itse koen siihen tarvetta. Minua ei siis kannata lähestyä siinä mielessä, että kokeilisin jotakin tuotetta ja kirjoittaisin siitä myönteiseen sävyyn. (Eipä ole kyllä lähestyttykään, ei sen puoleen!)

Löysin kesää muistellessani kuvia Korkeasaaresta, jossa sielläkin tuli kesän aikana käytyä. Tarkoitukseni oli alun perin pohtia eläintarhoja ja niiden oloja tarkemminkin, mutta en nyt taida jaksaakaan. (Jos eläinten viihtyvyys eläintarhoissa kiinnostaa, siitä voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä.) Tyydyn vain sanomaan, että en oikein edelleenkään tiedä, mitä mieltä olen eläintarhoista. Eläintarhoissa on varmasti puolensa ja puolensa, mutta taidan kuitenkin loppujen lopuksi kallistua sille kannalle, että en eläintarhoista hirveästi perusta. Joillekin eläinlajeille häkeissa eläminen saattaa sopiakin, mutta uskon kuitenkin, että suuri osa eläimistä eläisi mieluummin vapaudessa.

Tuolla se vapaus odottaa.

Ja tuolla!

En oikein tiedä, mitä Korkeasaaressa kuvailin, mutta tiikereitä ja leijonia en ainakaan - syystä että niitä ei juurikaan näkynyt. (Tiikeri kävi tosin syömässä, mutta väentungos oli niin valtaisa, että en saanut tiikeristä kunnollista kuvaa.) Tässä siis hyvin epätäydellinen katsaus Korkeasaaren monipuoliseen antiin.

Hienossa ravintolassa kukotkin istuvat tuolilla.



Vartin oon jo oottanut, mutta ruokaa ei vaan näy.
Aatelkaa, jos tekin saisitte pihvinne lautaseen naulattuna.


Tää ei oo mikään perhepizza!


Mä oon sun halinalles.


Not.


Puhuiko joku hunajasta? Vai olinko se mä?
Jos mä en söis tätä, ei tätä söis kukaan muukaan.

Hei kattokaa, ilman käsiä!


Mitä sulla siellä on? Näytä mullekin!


Ei tämä yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että yhteiskunta vaan pyöris.


Tää on just niin helppoa kuin miltä tää näyttää.

Tämä viimeinen eläinlaji sopeutuu äärimmäisen hyvin kaikenlaisiin olosuhteisiin, ja laji onkin levinnyt kaikkialle maapallolle, erityisesti Aasiaan. Vaikka lajin edustajat ovat kaikkiruokaisia, ne ovat erityisen mieltyneitä lihaan. Nämä eläimet ovat aktiivisia erityisesti päiväsaikaan, jolloin ne saalistavat ruokaa ja muita hyödykkeitä. Ne ovat myös harvinaisen taitavia keksimään kaikenlaista pientä puuhasteltavaa, mistä syystä ne viihtyvät hyvin myös eläintarhassa.


21 kommenttia:

  1. No ei mun kyllä olisi tullut mieleen, että olisit mainostanut, vaan oli kiva tietää mikä kamera sulla on, kun otat niin hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että ei tullut!

      Poista
  2. Ei tullut mainostaminen edes mieleen, otin kameran merkin ylös, kiitos siitä.

    Nuo korkeasaaren kuvat. Onhan se söpö halinalle. Jotenkin kaihoisa olo minulle tulee tuollaisissa paikoissa, hyvin kuvasit sen, tuolla se vapaus odottaa. Niin, eläimethän eivät sitä itse tiedosta, mutta jotenkin se vapaus niiltä puuttuu meidän mielestä. Kuten noilta Treen delfiineiltäkin. Mutta nyt kun ovat oloihinsa tottuneet sekä eläintarhassa että delfinaariossa, niin eiväthän ne vapaudessa enää pärjäisi.
    Mutta en kannata ainakaan uusia delfinaarioita. Eläintarhoja ehkä sikäli, jos ne voivat pelastaa jonkun uhanalaisen öajin. TAI onko sekään tarpeen, ehkä luonto osaa hoitaa, ja kannattaisi luottaa siihen. Mutta ihminen kumminkin on monien eläinten pahin vihollinen...

    Sitten nuo alimman kuvan keltapää ja punapää. Joku sukupuuttoon kuolemassa oleva laji, kai? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nallekuvat ovat minunkin suosikkejani, sattuneista syistä. :-) Oli kyllä sen verran isoja nuo nallet, että en ihan näköetäisyydelle tahtoisi joutua (luonnossa siis). Ihan eri kaliiberia kuin tuo minun sängyllä köllöttelevä nallukkani. ♥

      Kaikkein hirveintä eläintarhoissa on katsoa, kun häkkieläimet vain ravaavat samaa reittiä edestakaisin, kun eivät muutakaan tekemistä keksi. Ei tarvinnut olla kummoinenkaan eläintuntija, kun samaa käyttäytymistä huomasi jo Korkeasaaressakin. Kyllä ihminenkin alkaisi voida neljän seinän sisällä aika pian pahoin.

      Tuossa viimeisessä kuvassahan on erittäin harvinainen keltapääkauris. Joissakin olosuhteissa (esimerkiksi helteellä) keltapääkauriin pään väri voi vaihtua myös punaiseksi, ja muitakin värimuotoja on maailmalla tavattu. Ajatella, että Korkeasaareen on saatu tämmöinenkin harvinaisuus.

      Poista
  3. Mustakin oli kiva kuulla mika kamera sulla on kun esim, sun luontokuvat on niin upeita, en olisi kylla ajatellutkaan etta mainostat... :) Ma voisin testata jonkun lomamatkan, jos joku lahestyy mutta taytyy sanoa etta usein blogien mainostukset saavat vain karvat pystyyn.

    Mika tuolla kengurulla on korvissaan? Me kaytiin juuri viime viikolla taas Izmirin elaintarhassa, tykkaan kylla paikasta silla elaimilla on aika kivan naköiset oltavat mutta tosiaan aika moni olisi varmasti onnellisempi luonnossa, erityisesti linnut. Delfinaarioita en kylla kannata ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin blogien mainokset – erityisesti sellaiset vilkkuvat ja välkkyvät – ärsyttävät aika tavalla. Toisaalta jos joku tykkää mainostaa, niin mikäs siinä. Ja kai niistä saa rahaakin? Matkaakin voisin harkita, jos joku maksaisi, mutta sitten toisaalta – saako maksetuista kokemuksista kirjoittaa ihan rehellisesti, vai pitääkö nuoleskella sponsorin persuksia?

      Ihmettelin itsekin tuon kengurun korvaa, mutta mahtaisiko korvassa olla jonkinlainen tunnistusmerkki? Siis vähän samaan tyyliin kuin linnuilla on ne renkaat rengastuksen jäljiltä jalassa.

      Linnuilla on varmasti aika vaikeaa eläintarhoissa. Ei lintuja ole luotu kököttämään paikallaan tai lentelemään häkissä – niiden pitää saada lentää vapaina.

      Poista
  4. Juu, ei tullut mullekaan mainokset mieleeni. Kyllä saa kertoa omista vehkeistään ja iloita niistä - tai olla kertomatta. :)

    Minulla on sinun tapaan hieman vaikea suhden eläintarhoihin. Periaatteessa tekevät arvokasta työtä joidenkin lajien säilymisen kannalta, mutta sitten taas... Harva eläintarha pystyy oikeasti tarjoamaan luonnonmukaista elinaluetta eläimilleen, kun monien elukoiden reviirit voivat olla satojakin kilometrejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unhotui sanoa, että ihania eläinkuvia! Ja hauskat kuvatekstit :D Voisin kyttäillä eläinte touhuja tuntitolkulla, mutta mieluiten vapaudessa.

      Poista
    2. No sitten meinaan kertoa jatkossakin vehkeistäni, jos kertomista tulee. :-)

      Minäkin yritän aina muistutella itseäni siitä hyvästä työstä, mitä eläintarhat tekevät, mutta sääli (vai pitäisikö sanoa myötätunto) eläimiä kohtaan ottaa aina vallan. Eivät nuo karhut ja muut isommat eläimet esimerkiksi voi mitenkään olla eläintarhassa yhtä onnellisia kuin luonnossa, oli niiden häkki miten iso ja olosuhteet miten hyvät tahansa.

      Itsekin voisin kyttäillä eläinten touhuja ihan rajattomasti. Mikäs eläimiä on kuvatessa, kun ne ovat niin valloittavia - ja hassujakin aika usein. :-)

      Poista
  5. Minäkään en kyllä kokenut edellistä postausta mitenkään mainoksena. Musta se oli hyvää infoa sellaiselle joka harkitsee mahdollisesti kameran ostamista. On nähnyt minkälaisia kuvia sillä saa ihan asialliset kerroit kamerasta.
    Mulla on kanssa ajoittain vähän kahtiajakoinen fiilis noista eläintarhoista. Toisaalta joitain harvinaisempia lajeja on saatu pelastettua, joten se on hyvä, mutta kai se luonto kuitenkin olisi paras paikka eläimille. Harmi vaan, että kaiki ihmiset eivät ymmärrä, että eläimilläkin on paikkansa maapallolla. Monessa eläintarhassahan hoidentaan myös loukkantuneita eläimiä kuntoon, jotka luonnossa kuolisivat ilman hoitoa, joten siitä ainakin tulee plussaa eläintarhoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kerkesin jo suremaan, että nyt kaikki varmaan ajattelevat, että olen joku Sonyn piilomainostaja. Mutta hyvä jos ei tullut tällaista mieleen. :-)

      En muistanutkaan, että eläintarhoissa hoidetaan myös loukkaantuneita eläimiä, mutta nyt kävin lueskelemassa Villieläinsairaalasta Korkeasaaren sivuilta, ja hienoa työtä kyllä tekevät. Oikein sydäntä lämmitti.

      Poista
  6. Enpä tiedä minäkään mitä mieltä eläintarhoista pohjimmiltani olen, mutta on meillä perheellä Korkeasaaren vuosikortti. Kiva siellä on käydä kävelyllä ja katsastaa apinoiden kuulumiset. Lapsena toivoin olevani oikeasti Kuusistojen lapsi (eikös se ollut johtajan nimi) ja asuvani heidän kanssaan Korkeasaaressa. En sitten kuitenkaan koskaan herännyt siitä tavallisen perheen lapsi -painajaisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelin, että Korkeasaaren johtaja oli nimeltään Ilkka Kuusisto, mutta hetken googleteltuani selvisi, että se olikin Ilkka Koivisto. Jonkinlainen idoli hän oli minullekin, ja olisi ollut kyllä aika siistiä asua Korkeasaaressa.

      Korkeasaari avautuukin varmasti ihan eri tavalla, jos siellä käy usein. Silloin eläinten elämään pääsee ihan toisella tavalla kiinni, kun niitä näkee useammin. Tällaiselle satunnaiselle kävijälle (n. kerran kolmessa vuodessa) Korkeasaari on aina pienoinen pettymys, kun käyntipäiväksi valikoituu useimmiten kaunis kesäpäivä, jolloin ihmisiä on liikkeellä ihan ruuhkaksi asti mutta eläimet piilottelevat koloissaan.

      Poista
  7. Mun mielestä eläintarhat on yksiselitteisen kamalia (uskon että yksittäiset eläimet mieluummin kuolisivat sukupuuttoon kuin jatkaisivat sukua häkissä), mutta en halua pakottaa omia lapsiani ajattelemaan samoin, joten olemme käyneet eläintarhoissa ympäri maailman, tänä kesänä Korkeasaaressakin ulkomaalaisten vieraittemme pyynnöstä. Ärsyttää toisaalta olla näin epäjohdonmukainen ja selkärangaton mutta on tässä mun menossa oikeasti joku sisäinen logiikkansakin: olen niin monen asian suhteen niin peräänantamaton, että joissain asioissa täytyy antaa muille vähän tilaa... Mies suhtautuu eläintarhoihin minua suopeammin ja onhan ne lapsille usein jänniä paikkoja. Unelmoin siitä, että päästäisiin lasten kanssa oikealle safarille jonka jälkeen eläintarhat ei ehkä niin vetäisi puoleensa enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän näkökantasi oikein hyvin. Hienoa, että olet kuitenkin pystynyt joustamaan, kun eläintarhat ovat lapsille varmasti aika ainutlaatuisia ja jännittäviä paikkoja. Harmittikin tuolla Korkeasaaressa mukana olleen lapsivieraan puolesta, kun niitä komeimpia ja eksoottisempia eläimiä ei juurikaan näkynyt. Onneksi nähtiin sentään se tiikeri syömäpuuhissaan.

      Mä en itse asiassa edes tiedä, mitä mieltä mun ukkelini on eläintarhoista (ei ole tietääkseni käynyt koskaan Korkeasaaressakaan). Jos pitäisi arvata, niin veikkaisin, että hän ei hirveästi eläintarhoista perusta, kun ei oikein ymmärrä sitäkään, miksi ihmisten pitää pitää kotieläimiä.

      Safarille olen aina itsekin halunnut. Sellaiselle olisi kyllä kiva päästä!

      Poista
  8. Ei kyllä munkaan mieleen tullut mikään mainos,oli ihan kiinnostavaakin kuulla sun uudesta kamerasta.
    En ole vuosiin ollut Korkeasaaressa.Minullakin on hieman kaksijakoinen suhtautuminen eläintarhoihin;toisaalta siellä saattaa olla lajeja,jotka ovat luonnossa kuolemassa sukupuuttoon,ja siellä ehkä tehdään arvokasta tutkimusta eläimistä.Se on myös ainoa paikka jossa voimme nähdä niin monta eri villieläintä ihan lähietäisyydellä', Mutta liian monessa eläintarhassa eläimet ovat liian pienissä kopperoissa ja kaukan luonnollisesta habitaatistaan.Sen vuoksi pidänkin Tel Avivin lähellä olevasta Safari-puistosta,jossa iso osa eläimiä on villinä savannimaisella alueella,ja jossa niitä kierretään katsomassa joko autolla tai bussilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun rupesin miettimään, niin aika vanhahan se kamera jo on. Joulukuussa (muistaakseni) tulee jo vuosi täyteen. Varmasti on tullut paljon uudempia ja hienompia kameroita tuon jälkeen, kun eihän tuo edes ole mikään kovin hieno tai kallis. Mutta minulle se sopii. :-)

      Minullakin oli kulunut useampi vuosi edellisestä Korkeasaari-käynnistä, ja jollakin tapaa Korkeasaari oli (taas) pienoinen pettymys. Osa eläimistä tuntui kadonneen kokonaan, ja esimerkiksi apinoiden määrä oli todella pieni aiempaan käyntiin verrattuna. Oli siellä sitten uusia lajejakin, kuten nuo vikan kuvan puna- ja keltapäät. ;-D

      Tel Avivin Safari-puisto kuulostaa tosi hyvältä! Olisipa vähän lähempänä, niin kävisin. :-)

      Poista
  9. Ihan turhaan ressasit mainostamisesta, eihän siinä ollu mitän mainosta ees. Hyvä kamera ja hyviä kuvia, se on pääasia ja meikä ainaski on sun pualesta ilonen, ku omistat noin hyvän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) :-)

      Kovasti olen kamerasta tykännyt. Toivottavasti se palvelee vielä monen monta vuotta eikä joudu varkaiden hyppysiin, kuten edellinen.

      Poista
  10. Heh, olipas vekkuli postaus taas. Eläintarhoissa on tavallaan kiva käydä katselemassa, mutta ei siellä tosiaan liikaa saa miettiä niiden oloja. Itsekin sorrun siihen monesti liikaa, ja joskus eläintarhareissut saattavat olla aika ahdistaviakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläintarhoissa taitaa tosiaan olla parempi kulkea sen enempi pohtimatta. Tai sitten kannattaa pysyä eläintarhoista kokonaan pois...

      Poista