Kaikissa tuoksuissa ei pitäisi pyöriskellä.


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Parrakas unelma

Nyt on taas aika katsella väkisin väännettyä toukokuun kuvahaaste -kuvakavalkadia. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin, pyyhkeen kehään, kirveen kaivoon ja lapaset lattialle, mutta sitten ajattelin, että en voi jättää tätäkin kesken. Mennään siis haasteessa taas pari päivää eteenpäin.

14. Viivat/jonot (Lines)


Joku oli piirrellyt pihamaalle muumihahmoja, mikä ilahdutti minua kovin. Tuli ihan mieleen intialaiset ovien eteen piirretyt rangolit. Lisää tällaista, kiitos!

15. Kävelymatkan varrelta (From where I walk)


Eikö olekin houkuttelevan näköinen ostari? Vielä päiväsaikaan tämä menettelee, mutta iltaisin tuolla on oikea villin lännen meininki. Varsinkin kesäisenä viikonloppuiltana humalaiset örveltävät, nuoriso riekkuu, ja virtsa ja oksennus haisevat siihen malliin, että en kävele tuolla ilta-aikaan kuin pakon edessä. (Kuten eilen, kun ukkelille tuli pakottava tarve saada light-colaa ja minun suklaata. Aurinkoihottumani kutisi eilen niin kovasti, että lohdutussuklaa oli paikallaan. Suklaahan auttaa tunnetusti lähes kaikkiin vaivoihin.)

Olen ymmärtänyt, että ostari on tarkoitus purkaa ja että sen tilalle on kaavailtu jopa uimahallia, mutta eipä ole vielä mitään muutosta tapahtunut.

16. Luominen/luomus (Create)

Tähänkin olisi voinut keksiä vaikka mitä, mutta kun en vain keksinyt! Kuvaan päätyi siis tämä.


Tämä hyllykkö on kai olevinaan jonkinlainen viinipulloteline, mutta koska meillä ei ehditä sitä yhtä viinipulloa telineessä juuri makuuttamaan, niin olen luonut hyllyköstä asuinpaikan Intiasta lentäneille pikkulinnuille. Hyvin ovat tipuset uudessa asuinpaikassaan viihtyneet; mitä nyt joskus kärsivät "pienestä" pölyallergiasta.

17. Kassi (Bag)


Olen tullut siihen tulokseen, että kassia ei koskaan kannata yrittää ostaa toiselle, kun ostos menee kumminkin pieleen. Kuvassa on kassi, jonka olen saanut ukkelin siskolta ja jota en ole käyttänyt koskaan siitä syystä, että kassi on minusta ihan hirveä. Kuviointi on aivan liian psykedeelinen minun makuuni, ja kassissa on myös paljon ruskeaa väriä, jota kammoan.



18. Jotakin piirtämääni (Something I drew) 

Olen maailman potentiaalisesti surkein piirtäjä, ja luultavasti juuri siksi en pidäkään piirtämisestä. Otin siis kuvan joskus lapsena suhertamastani piirustuksesta.




Ei ole vaikea arvata, että tornissa kuikuileva prinsessa olen minä, ja tietä pitkin näkyy saapuvan prinssi, vai onko tuo itse kuningas. Herralla näyttää olevan aika massiivinen parta, mikä on sinänsä aika huvittavaa, koska en pidä parrakkaista miehistä, enkä viiksekkäistä. (Tulipahan tämäkin nyt selväksi.) Ja mikä tuon miehen kaulastakin roikkuu?

19. Yksin (alone)


Kävelylenkilläni kallioilla (keskellä metsää) hämmästyin, sillä kalliolla nököttivät aivan yksin reppu ja kengät, eikä niiden omistajaa näkynyt missään. En uskaltanut mennä tutkimaan tilannetta lähemmin, sillä mielikuvitukseni lähti heti lentämään (tyyliin "lähistöllä on varmasti ruumis").

Tavarat saivat kuitenkin hetken päästä selityksen, sillä näin kallioilla vaeltelemassa ruskeaksi paahtuneen, kuivan ukonkäppyrän. Mies tepasteli aluskalsareissaan, joten poistuin nopeasti takavasemmalle.

20. Odottaminen (Waiting)

Kävin Helsingin keskustassa asioilla, ja mukulakivikaduilla ajaessani meinasin saada hermoromahduksen, kun autosta kuului niin hirveää räminää. Katsastusmies oli edellisessä katsastuksessa varoittanut, että pakoputki (sen ripustukset tms.) saattaa aiheuttaa jossain vaiheessa ongelmia, ja minä ajattelin tietysti, että nyt oli se hetki. Pakoputkeni putoaisi keskelle Bulevardia!

Asioiden hoitamisen jälkeen ajoin suorinta tietä korjaamolle. Päätin tällä kertaa boikotoida merkkikorjaamoa (syystä että palvelu on siellä äärimmäisen tympeää, mutta rahat kuitenkin viedään viimeistä euron myöten), jossa olen yleensä käynyt, ja mennä aivan uudelle korjaamolle, jota olin joskus ohikulkiessani katsellut.

Uudessa korjaamossa palvelu oli ilahduttavan nopeaa, ja auto nostettiin saman tien ylös. Minä sain odotella sillä välin korjaamon kahvihuoneessa, joka näytti tältä.


Pian minut vastaanottanut patukka tuli ilmoittamaan, että autosta ei ollut löytynyt muuta vikaa kuin että yhdestä renkaasta oli mennyt jokin kitinää estävä jousi. Kyseessä oli sama rengas, joka oli ollut aiemmin irti, joten rengas oli ilmeisesti päässyt jotenkin löysyttämään sitä jousta. Osa laitettiin tilaukseen, ja minä sain taas ajella hyvin mielin, kun ei ollut sen suuremmasta ongelmasta kyse, ja pakoputkikin oli tarkastettu.

Olen aina inhonnut autokorjaamokäyntejä, koska tunnen korjaamolla itseni niin tavattoman tyhmäksi, aivottomaksi kanaksi. Nyt kun olen käynyt korjaamolla kuukauden sisällä neljä kertaa, olen alkanut pikkuhiljaa tottua korjaamoasiointiin, eikä miesten valtakuntaan meno pelota enää yhtä paljon.

21. Kortti (Card)

Meillä oli siskon kanssa joskus kilpailu, kumpi lähettää toiselle hirveämmän postikortin.  En muista, kuinka kilpailu päättyi ja kumpi voitti (taisi tulla tasapeli), mutta kaappeja ja laatikoita aiemmin keväällä siivotessani löysin pari siskon lähettämää valioyksilöä.



22. Vapaa/ilmainen (Free)

Olin taas autokorjaamolla, nyt laitattamassa sitä uutta jousta. Mietin päivän haastesanaa ja sitä, mitä minulle tulee vapaudesta mieleen. Meri tietenkin! Arvelin, että oivallinen paikka meren kuvaamiseen saattaisi olla Kasavuori, joka on kuulemani mukaan Espoon paras näköalapaikka. Se oli vielä aika lähellä korjaamoakin. Olin kerran aiemminkin pyrkinyt kyseiselle vuorelle, mutta en ollut löytänyt sinne. Uusi yritys siis!

Ei Kasavuorelle ollut nytkään mikään helppo löytää, mutta yrittänyttä ei laiteta. Kaiken lisäksi tunsin itseni varsin typeräksi samoillessani mäntymetsässä käsilaukku olallani. Näin ne kaupunkilaiset retkeilevät!

Mutta vihdoinkin alkoi tuntui siltä, että kohta saattaisi vapaus koittaa!


Vielä tämän kun ylitän, niin sitten...








Kasavuori kohoaa 44 metrin korkeuteen merenpinnasta, mikä ei loppujen lopuksi ole kovin paljon, mutta noissa maisemissa se tuntui paljolta.

Kasavuori-selfie. Heippa taas!



38 kommenttia:

  1. Nää on hauskoja postauksia, just tälleen, että on useampi kuva samassa postauksessa!

    Ravintola Taskumatti on kyllä aidon näköinen paikka. Voin kuvitella, etten välttämättä itsekään sinne "ihan joka kauppareissulla" poikkeaisi...

    Ja noista korteista: ihan huikeita! Meillä on samantapainen "kisa" yhden tuttavan kanssa, mielellään uskonto-/tissiaiheista, ja jos nuo vielä voi yhdistää, niin aina parempi. Kaikkien aikojen rumimman kortin näin brysseliläisen kirjakaupan ikkunassa, siinä oli 70-luvun karmivissa retroväreissä oleva kuva pariskunnasta, joka grillasi makkaraa alasti. Ja vaimolla tietysti sellaiset kunnon "kissalasit" valkoisine pokineen ja permanentti viimeisen päälle, mies sitten tyylikkäästi grillipidit kädessä jne... Valitettavasti kortti jäi ostamatta, koska liike oli kiinni :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Taskumatti on tosiaan autenttinen paikka. Samaisella ostarilla on pari muutakin yhtä tasokasta paikkaa, joihin kokoontuu tämän alueen kerma. Olen käynyt yhdessä noista baareista muistaakseni kerran, ja se riittikin oikein hyvin loppuelämäkseni. :-D

      Mikähän siinä on, että juuri tuommoiset tissi- ja muna-aiheiset kortit naurattavat eniten, ainakin itseäni. :-)

      Voin vain kuvitella tuon kuvailemasi kortin – on mahtanut olla aika kauhea. :-D Harmi, että et saanut sitä omaksesi!

      Poista
  2. Vautsi mita postikortteja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida kuulua ihan Suomalaisen kirjakaupan perusvalikoimaan... :-)

      Poista
  3. Haha, näät viikkokuvauksesi on kyllä ihan parasta antia. Siskosi taisi voittaa korttikisan, vaikea uskoa että olisit löytänyt jotain vielä kamalampaa :)
    Piirustuksesi muistuttaa tyttäreni kuvituksia lapsuudesta, kaikki pikkutytöt taitavat haaveilla prinsseistä ja prinsessoista - ja prinssillä on kaulassa tietenkin prinssin viitta!
    Olipas komea vuori niin lähellä, maisemat vallan upeita, kannatti löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee, mäkin luulen, että olen saattanut antaa siskolle luovutusvoiton, ja nyt katkerana muistelen muka, että kisa olisi päättynyt tasapeliin. :-D

      Viitta, no niinhän se varmaan onkin! Luulin sitä kaulahuiviksi. :-) Ja onhan mulla nyt tuo oma itämaan prinssi. ;-D

      Poista
  4. :D En pysty lopettamaan nauramista - nuo siskosi lähettämät postikortit... Sitten tuo sinun piirustus. Minusta se on kyllä parrakas kuningas ja hänellä on sininen viitta (se kaulasta roikkuva).

    Meri ja orvokit, oi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä sisko on löytänyt ihan parhaat kortit. En muistanut noita ollenkaan, ja sitten kun löysin ne laatikosta, oli kyllä ilo ylimmillään. :-) Hyvä että löytyivät!

      Viitaksi en olisi tuota tiennyt/muistanut. Onneksi on teitä viisaampia. :-)

      Poista
    2. Minustakin se oli ihan selvä viitta! Pitäähän sellainen nyt kuninkaalla olla.

      Mulla tulee autokorjaamolla aina epäilyttävä fiilis, että nytten mua kusetetaan, kun en tiedä oikeasti autoista mitään.

      Poista
    3. Samasta syystä minuakin inhottaa käydä korjaamoilla. En tiedä autoista tuon taivaallista, joten korjaamon miehet voisivat huijata ihan mielin määrin. Mielessä kävi taas, että voisin yrittää vähän opiskella autojen toimintaa, mutta se tuntuu niin isolta ja työläältä operaatiolta, että taidan kuitenkin kestää ennemmin sen epäluuloisen olon. Olen myös siinä toivossa, että täällä Suomessa voi vielä jotenkuten luottaa siihen, ettei tule huijatuksi...

      Poista
  5. Lahjaksi saamasi laukun insipiroimana (minäkin muuten inhoan ruskeaa ja erityisesti beigeä): Minä asun maassa jossa kaikkien lahjojen pitää olla "henkilökohtaisia", siis ei mitään hyödyllisiä kodinkoneita tai muita yleiseen asumiseen liittyviä juttuja - ja mitä henkilökohtaista sitä nyt sitten on? Vaatteita ja hajuvesiä (meikit ovat jo vaikeampia ostettavia), ehkä koruja. Tämä on suuri onglema, koska olen samaa mieltä, on niin vaikea ostaa juuri sellaista mistä se toinen tykkää. Niinpä vaatekaapissani on suorastaan nimikkohylly vaatteille jotka mieheni on minulle ostanut lahjaksi ja joita en ikipäivinä panisi päälleni... onneksi miehellä on lyhkäinen muisti eikä se näytä välittävän siitä että en niitä koskaan käytä. Silloin tällöin salaa lahjoitan muutaman niistä hyväntekeväisyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilökohtaisten lahjojen ostaminen on kyllä ihan hirveän vaikeaa! Rupesin miettimään sitä, että luetaanko kirjat henkilökohtaiseksi lahjaksi? Toisaalta en sitten tiedä, miten paljon siellä teillä päin luetaan. Esimerkiksi intialaiset ovat kovin laiskoja lukemaan, eli en kyllä ostaisi kirjaa intialaiselle lahjaksi. Korutkin ovat minusta aika vaikeita ostettavia, kun useimmalla on kuitenkin niissäkin oma “tyyli”, ja jos ei tunne kyseistä henkilöä riittävän hyvin, koruostoskin menee herkästi pieleen. Myös lahjakortit voisivat olla aika kivoja henkilökohtaisia lahjoja, vaikka ovathan ne ehkä vähän mielikuvituksettomia.

      Mun mies osteli mulle joskus ennen vaatteita (ei enää :D), ja se osasi ostaa ihan kivoja vaatteita. Mutta nykyään musta on tullut niin nirso, ettei se enää vissiin uskalla ostaa mitään. ;-) Mutta itse teen välillä pahoja virheostoksia, ja vasta kotona tajuan, että ostamani vaate ei käy minkään kanssa yhteen. Huoh.

      Poista
  6. MInäkin sain iloisen paluun tänne blogimaailmaan noiden siskosi korttien myötä. Voi ei. Ihan jo tuosta syystä pitäisi taas ryhtyä lähettämään postikortteja:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että ihmisten pitäisi ruveta lähettelemään enemmän kortteja. Tosin normikirjakauppojen valikoima on aika “laimea” näihin kortteihin verrattuna. ;-)

      Poista
  7. Aivan mahtavia kuvia.. noi kortit! ja tuo merimaisema!

    Olen tosi yllättänyt tajutessani ensimmäistä kertaa Argentiinassa noi henk. koht. lahjat. En ikinä uskaltaisi ostaa lahjaksi laukkua tai vaatteita, mutta siellä päin sitä harrastettiin aika paljon. Muutama "karmea" vastaava on tullut saatua. Pahinta on kun ei tiedä mitä tehdä niille, ei niitä oikeen raaskisi poiskaan heittää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo merimaisema oli minustakin ihan huikea. En tiennyt tuommoista täältä löytyvänkään!

      Minunkin on vaikea heittää mitään muilta saatua pois – olisihan se noloa, jos lahjan antama rupeaisi kyselemään lahjansa perään (vaikka tekeekö kukaan oikeasti niin?), ja sitten pitäisi tunnustaa, että on myynyt sen kirpparilla tai heittänyt menemään.

      Lahjojen ostaminen on minusta muutenkin hirveän vaikeaa, ellei ole kyseessä tarpeeksi läheinen ihminen, jonka mieltymykset tuntee hyvin. On aika hirveää, kun pitää pakon edessä lähteä metsästämään lahjaa jollekin puolitutulle. Näin ei tietysti saisi asennoitua, vaan lahjan oston ja antamisen pitäisi olla iloinen asia, mutta kyllä se vaan joskus työstä käy.

      Poista
  8. Ihan mieletönta! Nuo siskon kortit saivat hirnumaan niin etta ajattelin tyttelin heraavan uniltaan :D Mina tykkaan tuosta laukusta, ihanaa sini-kahvinruskea yhdistelmaa mutta mulla onkin vahan outo maku...mulla karmeimpia henk.koht lahjoja taalla on olleet nama koriste-esineet tyyliin spreijatut ja kimallevarjatyt kipsidelfiinit etc. huoh....nuo merimaisemakuvat on kylla tosi kauniita....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, en tiedä, mistä sisko on nuo mahtanut löytääkin. :-D Ei mun lähettämät kortit olleet varmasti lähellekään noin hauskoja – tai siis tässä tapauksessa hirveitä. :-)

      Tuo laukun turkoosiin vivahtava sininen miellyttää periaatteessa minuakin, mutta muuten laukussa onkin sitten kaikki pielessä. :-)

      On sitä varmaan itsenkin tullut ostettua aika noloja lahjoja. Joskus vaan yrittää ihan liikaa, ja kun sen yhdistää siihen, että lahjan osto on jäänyt viime tippaan, niin eihän siitä mitään hyvää voi seurata. :-D

      Poista
  9. Hauska tämä kuvahaaste ja sullahan oli ihan pornoakin täällä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvänen aika, niinpä olikin. :-D Luokitellaankohan mun blogi nyt sellaiseksi, jossa on "vain aikuisille tarkoitettua sisältöä"? ;-)

      Poista
  10. Aah hah hah, ihana postaus!
    Viisaammat tajusivat, että prinssillä oli viitta. Ajattelin ehdottaa talutushihnaa :) Siitä voisi vähän ohjailla tulevaa puolisoa :)

    Voi noita postikortteja. Onkohan tuo kananmuna tulossa vai menossa?? Jaiks, miten likainen mielikuvitus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, talutushihna olisi kyllä aika hyvä! Ei varmaan kannata mainita ukkelille tästä, kkun se varmaan väittäisi heti olevansa talutushinnassa. :-D

      :-DD Eipä tullut mieleeni, että kananmuna voisi olla menossakin! Jos näin on, niin toivottavasti suolaa ei ole ripoteltu kovin avokätisesti. ;-D

      Poista
    2. No siksihän mulle talutushihna mieleen tulikin, kun meillä joku voisi myös väittää sellaisessa kulkevansa :)

      Radiossa selostettiin kerran oikein pitkän kaavan mukaan, mitä kaikkea lääkärit ovat joutuneet pimeämmästä paikasta pelastamaan. Ei voi mielikuvituksen puutteesta moittia ihmisiä!?!

      Poista
    3. En meinannut ensin millään tajuta, että mikä tuo pimeä paikka on. Mutta avautuihan se sitten. :-D

      Poista
  11. Postikorttikisanne oli kyllä yliveto idea ;-) Kiva kun piristit meidänkin päiväämme jakamalla sen ja nämä muut.

    En muuten voi uskoa että jotkut pahastuvat siitäkin että lapset maalaavat harmaat tylsät kadut kivoiksi katuliiduilla. Meillä on naapureina parikymppisiä, jotka kehtasivat rähjätä pihan lapsille katutaiteen tekemisestä... Eivät sentään minun lapsilleni, kun eivät olleet paikalla juuri silloin. Sen verran sotkuisia ja äänekkäästi juopottelevia ovat että pihan lapset nauraa räkättivät kuullessaan noitten naapureitten saaneen häädön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisiköhän ottaa kisa uusiksi. ;-)

      Minä voin jotenkin uskoa, että on semmoisiakin tyyppejä, joita ärsyttää katuliidulla piirtely. Joskus tuntuu, että Suomesta löytyy ärsyyntyjiä ihan joka asialle. Mutta ymmärtää en sitä voi – mitä pahaa liiduilla piirtelyssa muka on? Ihan kuin se olisi niiltä ärsyyntyjiltä jotenkin pois. Varmaan heitä harmittaa, kun heidän lapsuudessaan ei ollut katuliituja, joilla piirrellä. ;-)

      Minusta oli vallan sykähdyttävää, kun näin yhden koulun edessä oikein paljon noita piirustuksia ja kirjoituksia tyyliin “hyvää kesää”.

      Poista
  12. Mitä toi ukkeli pitää kädessään :x Uusi korttikilpailu ehdottomasti!

    Mahtava toi teidän lintuhylly <3 Mikä ihana piristys. Ja meri mullakin liittyy vapauteen, ehottomasti. Jos vaan voin valita haluan olla tuoksutusmaktkan päässä siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tihrustaa kortin kuvaa, mutta en millään saanut selville, mikä ukon kädessä mahtaisi olla. :-D Olisko peruna tai jokin vastaava?

      Kortin takana oli muuten teksti: Ari Jaskari 1958-,sarjasta “Koti Anttolassa”: Usko ja Anne saunan jälkeen. Saunanjälkeinen meno on näyttänyt 1950-luvulla aika mielenkiintoiselta!

      Mäkin tykkään noista linnuista, ja varsinkin niistä vähän eksoottisemman näköisistä lajeista, joilla on töyhtö pään päällä. :-)

      Poista
  13. Mäkin repeilin korteille! Loistava idea tuo teidän kilpailu!
    Merikuvat ovat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisähupia tuohon ekaan korttiin tuo vielä se, että sisko on laittanut sen pääsiäiseksi. Sopii hyvin pääsiäisen munateemaan. ;-D

      Poista
  14. Tää on kyllä niin takuuvarma hyvän mielen lähde tää sun blogi ja erityisen tykästynyt oon näihin kuvahaasteisiin. Ihan vähän (paljon) kutkuttais itsekin lähteä kokeilemaan, mitä kaikkea sitä tulis itselle sanoista mieleen.

    Kaikella kunnioituksella lahjakassin ostajaa kohtaan, mutta myös mun mielestä se on enimmäkseen hirveä :). Ei pelasta edes ruskea, joka on yks mun lemppari.

    Ja viinipullotelineessä asuvat linnut on kans ihan parhaita :D. En ihmettelis yhtään, vaikka jonain kauniina päivänä ne alkais kaikki kukkua yhtäaikaa.

    Ja mitä niihin autokorjaamoihin tulee, niin mulla menee niin hermo just merkkikorjaamojen kanssa, kun koskaan ei saa tietää etukäteen, mitä huolto tulee edes suunnilleen maksamaan, vaan se on aina yhtä suuri mysteeri siihen saakka, kunnes se aina yhtä tajunnanräjäyttävä summa ilmoitetaan kassalla (jossa minä olen yleensä maksajana, eikä mies, joka on mielestään hoitanut homman, kun on soittanut ja varannut huoltoajan..). Ja aina kun kysyn sitä summaa etukäteen, saan osakseni sen sortin mulkoilua ja huokailua, että on kyllä tullut selväksi, ettei ole tapana kysellä ja asettaa henkilökuntaa kiusalliseen tilanteeseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla. <3

      Lähde ihmeessä mukaan kuvahaasteeseen! Olisi hauska nähdä, millaisia mielleyhtymiä sinulle sanoista tulee. :-)

      Sain tuon pienen kassin lisäksi myös samantyyppisen, oikein ison kassin, jossa on yhtä psykedeelinen kuviointi ja joka on melkein kokonaan ruskea. Sitä olen jopa käyttänyt täällä kotimaassa liikuskellessa, kun on vähän pulaa tarpeeksi isoista kasseista. :-) Mutta päivittäiseen käyttöön en kyllä sitäkään ottaisi.

      Haha, saattaa olla, että linnut alkavat joskus kukkuakin – ainakin, jos sitä viiniä juo liikaa. :-D

      Mulla oli merkkikorjaamon kanssa aiemmin samanlainen ongelma: koskaan ei etukäteen tiennyt, millainen jytky sieltä oli tulossa. Mutta onneksi ovat viime aikoina muuttaneet tyyliään, ja antavat hinta-arvion jo etukäteen. Ennen vähän nolotti kysellä sitä hintaa, kun tuli sellainen tunne, että tässä on nyt viimeiset eurot kyseessä (usein olikin, ei sen puoleen), mutta onhan se nyt kiva tietää, jos on tulossa vaikka parin tonnin lasku, niin tietää henkisesti varautua. :-/

      Poista
  15. Hehhehee, mä oon turvassa viiksineni ja partoineni. ;DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no hyvä ettei ole vaaraa joutua mun iskuyritysten kohteeksi. :-D

      Poista
    2. Nii ja sitäpaitti unohin kertoo viel et kaljuki kiiltää. ;DDD

      Poista
    3. Sinähän oletkin sitten mies, jossa on kaikki hyvä yhdessä ja samassa paketissa. ;-DD

      Poista
  16. Otetaanko revanssi korttikisassa?

    Kai sitä voisi tehdäelämästään taas sellaista, että olisi energiaa kauniiden postikorttien etsintään ;-) Vaan tokkopa tuollaisia enää löytyy, unholaan olivat nuo kyllä itseltäkin vaipuneet. Siun lähettämät tuskin enää ovat tallellakaan :-/

    T. Sisko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, no miksipä ei. :-D Paitsi että ehkä mahdollisesti hävisin sulle edellisessä kisassakin, joten kilpailuvietti on ehkä mennyt? :-)

      Enkä tosiaan tiedä, mistä tuollaisia kortteja nykyään enää löytäisi, kun kaupoissa tuntuu olevan vaan niitä "ihanaa sitä ja tätä" -kortteja.

      Poista