Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


torstai 14. huhtikuuta 2011

Mutta missä ovat kaikki tytöt?

Piirros: S. Prabhakaran, XI-luokka, The Frontline Academy, Tirupur.

Intian vuoden 2011 väestönlaskennan tulokset tulivat maaliskuun lopussa, ja niistä selvisi muun muassa se, että intialaisia on nyt 1,21 miljardia. Väestönkasvu on hidastunut ensi kertaa Intian itsenäistymisen jälkeen, sillä väestö kasvoi nyt 17,64 prosentilla, kun se vielä edellisessä väestönlaskennassa vuonna 2001 oli kasvanut 21,15 prosentilla.

Laskennan tuloksissa ilahdutti erityisesti lukutaidossa tapahtunut kehitys: keskimäärin 74,04 prosenttia intialaisista on nyt lukutaitoisia. Kymmenessä osavaltiossa ja liittovaltion alueella lukutaitoisia on tätäkin enemmän, yli 85 prosenttia. Vaikka naisten lukutaito on edelleenkin huomattavasti alhaisempi kuin miesten - naisista lukutaitoisia on 65,46 prosenttia; miehistä 82,14 prosenttia - merkittävää on se, että naisten lukutaito on kymmenessä vuodessa lisääntynyt huomattavasti: edellisessä väestönlaskennassa naisista oli nimittäin lukutaitoisia vain 53,67 prosenttia.

Väestönlaskennasta saatiin siis iloisia uutisiakin, mutta huolestuttavista uutisista yksi oli ylitse muiden: Intian sukupuolijakauma ja sen vinoutuminen. Naisia ja miehiä pitäisi olla yleensä suunnilleen yhtä paljon, mutta joissakin maissa, kuten Kiinassa, miesten ja naisten määrä saattaa olla hyvinkin epäsuhtainen. Kiinassa poikia on yhden lapsen politiikasta johtuen huomattavasti tyttöjä enemmän, ja eron arvellaan vain kasvavan.

Sukupuolijakauma maailman kymmenessä väkirikkaimmassa maassa.
Kiinassa on vähiten naisia tuhatta miestä kohti (926/1000), ja seuraavana tulee Intia (940/1000).
Joissakin maissa tilanne on kuitenkin aivan päinvastainen: esimerkiksi Venäjällä naisia on huomattavasti enemmän kuin miehiä (1167/1000). Mistähän tämäkin mahtaa johtua?

Intiassakin poikalapset ovat olleet tervetulleempia perheeseen kuin tytöt, mikä on johtunut monesta eri syystä. Maatalousyhteiskunnassa poika on nähty potentiaalisena työntekijänä, joka pystyy tuomaan oman työpanoksensa perheeseen paljon paremmin kuin tyttö. Tämä johtuu tietysti fyysisistä eroista - naisia pidetään fyysisesti miehiä heikompina - mutta myös siitä, että tytär on vanhemmillaan vain ikään kuin lainassa, sillä hän muuttaa naimisiin mentyään miehensä kotiin. Tällainen laajennettu perhemalli, jossa perhe laajenee poikien kautta, on ollut perinteinen intialainen perhemalli, vaikka nykyään nämä laajennetut suurperheet ovat käymässä harvinaisemmiksi.

Shreays, III-luokka, Sishya School.

Tyttären mukana on tullut myös rahallisia velvotteita, sillä hänestä on jouduttu maksamaan myötäjäiset, jotka saattavat tulla vanhemmille liian kalliiksi, varsinkin, jos tyttäriä on useampia. Poikalapsi on taannut myös suvun jatkumisen ja vanhempien tulevaisuuden, sitten kun/jos nämä eivät itse enää pysty huolehtimaan itsestään. Maassa, josta puuttuu kattava sosiaaliturva, vanhemmat joutuvat edelleenkin luottamaan vanhoilla päivillään vahvasti lapsiinsa. Vanhemmat näkevätkin tulevaisuutensa turvatumpana pojassa, joka pysyy kotona naimisiin mentyäänkin ja jolla on paremmat mahdollisuudet tuoda leipä pöytään kuin tyttärellä, jonka täytyy hoitaa myös lapset sekä koti.

M. Sai Siddhartha, V, Sparkhill International School, Warangal.

Monet ovat kuvitelleet, että pojat ja tytöt ovat tulleet tasavertaisemmiksi ja että tyttölapsien tappaminen ja tyttösikiöiden abortoiminen on viime aikoina ainakin vähentynyt huomattavasti - onhan Intia modernisoitunut monessa muussakin asiassa niin huimasti. Monessa perheessä ja suuressa osassa maata tytöt ovatkin yhtä toivottuja ja rakastettuja lapsia kuin pojatkin. Itsekään en ole koskaan törmännyt lähipiirissäni minkäänlaiseen tyttöjen sortamiseen, ja siksi onkin ollut helppo tuudittautua siihen uskoon, että tyttölapsien sortaminen on nykypäivän Intiassa hyvin vähäistä ja että sitä tapahtuu korkeintaan ehkä jossakin maaseudulla, jossa tapahtuu kaikkea muutakin kummallista. Kaikilla lähipiirini tytöillä ja naisilla on ollut samanlainen mahdollisuus opiskella ja päättää omasta elämästään kuin pojillakin. Hyvä esimerkki tästä on anoppini, jolla on kaksi sisarta, mutta ei lainkaan veljiä. Heidän isänsä kannusti kaikki tyttäriään käymään kouluja ja hankkimaan tutkinnon, mikä on minusta tuon ajan Intiassa - noin 50 vuotta sitten - ollut aika edistyksellistä ja ihailtavaa. Valitettavasti vain sisaruksilla itsellään ei oikein tuntunut olevan lukupäätä eikä liiemmin halujakaan käydä kouluja, joten ihan tutkintoon asti kukaan heistä ei tainnut päästä.

Kun otetaan huomioon kaikki ikäryhmät, Intian sukupuolijakauma on tasoittunutkin jatkuvasti vuodesta 1971 lähtien. Tilanne naisten kannalta on nyt parempi kuin kertaakaan neljäänkymmeneen vuoteen, sillä Intiassa on 940 naista tuhatta miestä kohti, kun esimerkiksi vuonna 1991 naisia oli 927 tuhatta miestä kohti.

Sen sijaan 0-6 -vuotiaiden lasten kohdalla tilanne on paljon surkeampi, sillä tässä ikäluokassa on vain 914 tyttöä tuhatta poikaa kohti. Huolestuttavinta on se, että tyttöjen määrä suhteessa poikiin on laskenut tasaisesti vuosi vuodelta ja on nyt koko Intian 63-vuotisen itsenäisyyden ajan alhaisin. Shokeeraavimmat luvut tulevat Intian pohjoisosista: Haryanan osavaltiossa on vain 830 tyttöä tuhatta poikaa kohti ja Punjabissa 846. Vaihtelua maan sisältä löytyy paljonkin, ja korkeimmat lukemat tulevat idästä, Mizoramista (971 tyttöä tuhatta poikaa kohti) ja Meghalayasta (970/1000).

Vaaleampi käyrä: Naisten osuus koko väestöstä vuosina 1961-2011.
Tummempi käyrä: Tyttöjen osuus 0-6 -vuotiaista vuosina 1961-2011.

Tulokset ovat herättäneet runsaasti keskustelua, sillä on päivänselvää, että kyse ei ole mistään luonnollisesta ilmiöstä. Sen sijaan, että tyttöjen määrä modernistuneessa Intiassa olisi lähtenyt kasvuun, sille on käynyt juuri päinvastoin: ultraäänilaitteiden ja sukupuolitestien yleistyttyä tyttösikiöiden abortointi on lisääntynyt, jopa sellaisissakin osavaltioissa, joita on aiemmin pidetty "tyttöystävällisinä". Eikä kyse ole mistään muutamasta abortista, sillä abortoitavien sikiöiden määrä vuodessa on 700 000, joista suurin osa on tietenkin tyttöjä. Jos asialle ei kiireesti tehdä jotakin, seuraavaan vuoden 2021 väestönlaskentaan mennessä on abortoitu kymmenen vuoden aikana 10 miljoonaa tyttöä!

Ultraäänitutkimuksen käyttäminen sikiön sukupuolen määrittelyyn on Intiassa laitonta, mutta luvut paljastavat sen, missä määrin lakia oikein noudatetaan. Ongelmana on se, että lain valvonta on osavaltioiden johtavien lääkäreiden vastuulla, eivätkä lääkärit halua haastaa ammattiveljiään oikeuteen. Toinen ongelma on se, että monet lääkärit ja päättäjät kannattavat sukupuoleen perustuvaa valintaa ja aborttia, koska se on heidän mielestään tehokkain keino hillitä väestönkasvua. Väestönkasvun hillitseminen tällä keinoin tapahtuu valitettavasti kuitenkin lähes yksinomaan tyttöjen kustannuksella, koska kuka nyt tervettä poikalasta abortoisi? Puute naisista johtaa ennen pitkää muihinkin ongelmiin, kuten ihmiskauppaan. Näin on jo käynyt esimerkiksi Punjabissa ja Haryanassa, joihin on tuotu naisia maan köyhemmistä osista mm. pakkoavioliittoihin ja työvoimaksi.

D. Saranya, V-luokka, Little Angels School, Visakhapatnam.

Intialainen aktivisti Sabu George, joka on toiminut alalla 25 vuotta, kutsuukin ilmiötä kansanmurhaksi. Hänen mielestään ainoa keino tasoittaa sukupuolijakaumaa on valvoa ultraäänitutkimuksen kieltävän lain (PNDT, 1996) noudattamista. Ihmettelen vain, millä keinoilla tämä mahtaa onnistua, kun laittomia klinikoita on pilvin pimein, ja lain valvojatkin ovat tutkimuksia tekevien lääkärien puolella. Ehkä tämä on taas yksi niistä asioista, joissa Intian vahvat perinteet yhdistettyinä nykyteknologiaan vievät maata aivan väärään suuntaan.

G. Lakshmi Madhuri, VIII, Indian Springs, Guntur.

Taulukot: Census of India
Piirustukset: The Hindu
Tietolähteet: Deccan Chronicle, Times of India, Economic Times, Andhra Jyothy.

9 kommenttia:

  1. Kyllä se on totta, että pohjois-Intiassa abortoidaan enemmän tyttölapsia. Mutta todennäköisesti näin tapahtuu myös etelässä, koska täälläkään ei klinikoilla ole laillisesti oikeutta paljastaa lapsen sukupuolta ultraäänessä.

    Tuo Mizoramin ja Meghalayan iso tyttöjen osuus johtuu varmasti siitä, että nuo heimolaiskulttuurit ovat naisvaltaisia. Ystäväni Meghalayasta, joka on khasi, kertoi meille, että siellä, mistä hän on kotoisin, tytöt eivät maksa myötäjäisiä, vaan poika joutuu hankkimaan kaiken tytölle naimisiin mennessä. Eli pojilla on paljon isompi rahallinen vastuu. Kun avioliitto järjestetään, tyttö lähtee uuteen perheeseensä ilman MITÄÄN. Poika joutuu hankkimaan kaiken tytölle ihan alusvaatteista asti. Girl power!

    VastaaPoista
  2. Anna, yritinkin kovasti miettiä, mistä mahtaa johtua, että Koillis-Intiassa tyttöjen osuus on niin suuri, mutta se johtuu varmasti juuri tuosta mainitsemastasi heimokulttuurien naisvaltaisuudesta. Kiitos tiedosta! En koskaan jaksa lakata ihmettelemästä sitä, miten erilaista elämä Intian eri osissa voikaan olla. Siksi yleistäminen onkin niin vaarallista Intiassa... ei voi sanoa, että Intiassa aina niin tai näin, kun aina jostakin löytyy joku poikkeus. :-)

    Täytyy vaan sanoa, että ainakin tässä mielessä on onni syntyä Meghalayaan.. ainakin jos on tyttö. ;-)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen tietopläjäys, kiitos. Minä tapasin Goassa rajastanilaisnaisen, joka oli raskaana ja hän kertoi, että mies (joka oli kotona Rajastanissa, nainen sesonkitöissä Goassa) haluaa välttämättä pojan ja hän pelkäsi kovasti, että saa tytön.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista tietoa taas.Ei ole helppoa naisen osa tietyilla alueilla Intiaa,mutta sitten anoppisi taas on ilahduttava esimerkki.
    En ihan tiennyt,että tuo jakautuma on Intiassa on kuin Kiinassa...

    VastaaPoista
  5. Allu. :-) Suomalaisittain ajatellen tuollainen pelko tytön saamisesta tuntuu ihan oudolta, mutta Intiassa sen kyllä jotenkin ymmärtää. Jos tyttö saa syntyäkin, elämästä ei välttämättä tule helppoa, koska tytöt joutuvat köyhissä perheissä kärsimään esimerkiksi aliravitsemuksesta useammin kuin pojat. Muutenkaan tytön terveyteen ja hyvinvointiin ei köyhissä perheissä kiinnitetä samalla tavalla huomiota kuin pojan. Surullista, mutta totta. :-(

    Yaelian, paljon näyttää tosiaan riippuvan siitä, mihin päin ja minkälaiseen perheeseen sattuu syntymään. Tässä yhteydessä ainakin voisi sanoa, että on lottovoitto syntyä Suomeen. :-)

    VastaaPoista
  6. Jos tuossa taulukossa olivat mukana kaikki ikäpolvet, niin Venäjän tilannetta voi selittää se, että Neuvostoliiton romahdettua miesten elinikä laski huomattavasti (viina), naisten ei niinkään.

    Etelä-Koreassakin sukupuolijakauma on ollut vinoutunut, mutta tilanne on viimein korjaantumaan päin, kun on huomattu, että tytöt pitävät parempaa huolta vanhemmistaan kuin pojat. Tähän liittyy luonnollisesti tyttöjen parantunut koulutus ja siten saavutettavissa olevat paremmat työpaikat.

    Hankala tilanne edessä niin Kiinassa kuin Intiassakin, ei kateeksi käy.

    Tiina

    VastaaPoista
  7. Tiina, kyllä tuossa taulukossa on mukana minun mielestäni kaikki ikäpolvet. Enpä olisi osannut keksiä tuommoista selitystä Venäjän sukupuolijakaumalle – aika karmaisevaa.
    Kiitos lisävalaistuksesta. :-)

    VastaaPoista
  8. Olin samaan aikaan raskaana kuin mieheni veljen vaimo (TYTOILLA on ikaeroa vain 5 paivaa). Vaikka ultraajat eivat saisikaan kertoa sikion sukupuolta, veli vaimoineen tiesi etta heille on tulossa poika - kunnes ihan viimeisilla viikoilla selvisi etta lapsi onkin tytto! :) Anoppi itki (ihan oikeasti) ja valitti parahultaisesti kokonaisen vuorokauden kurjaa kohtaloaan hokien, 5 tyttoa, viiden tyton isoaiti... ei ainuttakaan poikaa...

    Me oltiin saatu tyttouutinen jo viikolla 16 USA:ssa. Kun olin itse 4D-ultrassa Intiassa ja mainitsin etta tyttohan se sielta on tulossa, seka ultraaja etta sairaalan omistaja menivat melkein shokkiin ja alkoivat kysella, kuka on kertonut jne. :)

    Olin ehka spinaalihuuruissa mutta voisin melkein vaittaa etta anestesialaakari tokaisi leikkaussalissa vauvan synnyttya, It is ONLY a girl! Tosin kyseessa voi olla myos Intia-enkun kokko ilmaisu. :)

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, kertomasi tarina vetää aika hiljaiseksi. Vaikea ajatella – ihan näin oikean elämän esimerkin todistamana - että Intiassa tyttö ja poika eivät tosiaan ole aina yhtä tervetulleita. Toivottavasti anoppisi ja muut ovat ajan kanssa ovat tottuneet ajatukseen tytöstä, vaikka tyttöpuolisia lapsenlapsia olisikin jo viisi – mikä HIRVEÄ kohtalo! ;-)

    Only-sanaa käytetään muuten Intiassa minusta aika ihmeellisesti. Eilen juuri kävi kassalla niin, että myyjä kysyi edelläni olevalta asiakkaalta yhtä rupiaa, jotta saisi antaa tasavaihtorahan takaisin: ”do you have only one rupee?”. Tuli semmoinen olo, että myyjän mielestä asiakkaan rahat on nyt niin finaalissa, ettei sillä raukalla ole enää kuin yksi rupia pussin pohjalla... :-)

    VastaaPoista