Mutta missä ovat kaikki tytöt?

Piirros: S. Prabhakaran, XI-luokka, The Frontline Academy, Tirupur.

Intian vuoden 2011 väestönlaskennan tulokset tulivat maaliskuun lopussa, ja niistä selvisi muun muassa se, että intialaisia on nyt 1,21 miljardia. Väestönkasvu on hidastunut ensi kertaa Intian itsenäistymisen jälkeen, sillä väestö kasvoi nyt 17,64 prosentilla, kun se vielä edellisessä väestönlaskennassa vuonna 2001 oli kasvanut 21,15 prosentilla.

Laskennan tuloksissa ilahdutti erityisesti lukutaidossa tapahtunut kehitys: keskimäärin 74,04 prosenttia intialaisista on nyt lukutaitoisia. Kymmenessä osavaltiossa ja liittovaltion alueella lukutaitoisia on tätäkin enemmän, yli 85 prosenttia. Vaikka naisten lukutaito on edelleenkin huomattavasti alhaisempi kuin miesten - naisista lukutaitoisia on 65,46 prosenttia; miehistä 82,14 prosenttia - merkittävää on se, että naisten lukutaito on kymmenessä vuodessa lisääntynyt huomattavasti: edellisessä väestönlaskennassa naisista oli nimittäin lukutaitoisia vain 53,67 prosenttia.

Väestönlaskennasta saatiin siis iloisia uutisiakin, mutta huolestuttavista uutisista yksi oli ylitse muiden: Intian sukupuolijakauma ja sen vinoutuminen. Naisia ja miehiä pitäisi olla yleensä suunnilleen yhtä paljon, mutta joissakin maissa, kuten Kiinassa, miesten ja naisten määrä saattaa olla hyvinkin epäsuhtainen. Kiinassa poikia on yhden lapsen politiikasta johtuen huomattavasti tyttöjä enemmän, ja eron arvellaan vain kasvavan.

Sukupuolijakauma maailman kymmenessä väkirikkaimmassa maassa.
Kiinassa on vähiten naisia tuhatta miestä kohti (926/1000), ja seuraavana tulee Intia (940/1000). Joissakin maissa tilanne on kuitenkin aivan päinvastainen: esimerkiksi Venäjällä naisia on huomattavasti enemmän kuin miehiä (1167/1000). Mistähän tämäkin mahtaa johtua?

Intiassakin poikalapset ovat olleet tervetulleempia perheeseen kuin tytöt, mikä on johtunut monesta eri syystä. Maatalousyhteiskunnassa poika on nähty potentiaalisena työntekijänä, joka pystyy tuomaan oman työpanoksensa perheeseen paljon paremmin kuin tyttö. Tämä johtuu tietysti fyysisistä eroista - naisia pidetään fyysisesti miehiä heikompina - mutta myös siitä, että tytär on vanhemmillaan vain ikään kuin lainassa, sillä hän muuttaa naimisiin mentyään miehensä kotiin. Tällainen laajennettu perhemalli, jossa perhe laajenee poikien kautta, on ollut perinteinen intialainen perhemalli, vaikka nykyään nämä laajennetut suurperheet ovat käymässä harvinaisemmiksi.

Shreays, III-luokka, Sishya School.

Tyttären mukana on tullut myös rahallisia velvotteita, sillä hänestä on jouduttu maksamaan myötäjäiset, jotka saattavat tulla vanhemmille liian kalliiksi, varsinkin, jos tyttäriä on useampia. Poikalapsi on taannut myös suvun jatkumisen ja vanhempien tulevaisuuden, sitten kun/jos nämä eivät itse enää pysty huolehtimaan itsestään. Maassa, josta puuttuu kattava sosiaaliturva, vanhemmat joutuvat edelleenkin luottamaan vanhoilla päivillään vahvasti lapsiinsa. Vanhemmat näkevätkin tulevaisuutensa turvatumpana pojassa, joka pysyy kotona naimisiin mentyäänkin ja jolla on paremmat mahdollisuudet tuoda leipä pöytään kuin tyttärellä, jonka täytyy hoitaa myös lapset sekä koti.

M. Sai Siddhartha, V, Sparkhill International School, Warangal.

Monet ovat kuvitelleet, että pojat ja tytöt ovat tulleet tasavertaisemmiksi ja että tyttölapsien tappaminen ja tyttösikiöiden abortoiminen on viime aikoina ainakin vähentynyt huomattavasti - onhan Intia modernisoitunut monessa muussakin asiassa niin huimasti. Monessa perheessä ja suuressa osassa maata tytöt ovatkin yhtä toivottuja ja rakastettuja lapsia kuin pojatkin. Itsekään en ole koskaan törmännyt lähipiirissäni minkäänlaiseen tyttöjen sortamiseen, ja siksi onkin ollut helppo tuudittautua siihen uskoon, että tyttölapsien sortaminen on nykypäivän Intiassa hyvin vähäistä ja että sitä tapahtuu korkeintaan ehkä jossakin maaseudulla, jossa tapahtuu kaikkea muutakin kummallista. Kaikilla lähipiirini tytöillä ja naisilla on ollut samanlainen mahdollisuus opiskella ja päättää omasta elämästään kuin pojillakin. Hyvä esimerkki tästä on anoppini, jolla on kaksi sisarta, mutta ei lainkaan veljiä. Heidän isänsä kannusti kaikki tyttäriään käymään kouluja ja hankkimaan tutkinnon, mikä on minusta tuon ajan Intiassa - noin 50 vuotta sitten - ollut aika edistyksellistä ja ihailtavaa. Valitettavasti vain sisaruksilla itsellään ei oikein tuntunut olevan lukupäätä eikä liiemmin halujakaan käydä kouluja, joten ihan tutkintoon asti kukaan heistä ei tainnut päästä.

Kun otetaan huomioon kaikki ikäryhmät, Intian sukupuolijakauma on tasoittunutkin jatkuvasti vuodesta 1971 lähtien. Tilanne naisten kannalta on nyt parempi kuin kertaakaan neljäänkymmeneen vuoteen, sillä Intiassa on 940 naista tuhatta miestä kohti, kun esimerkiksi vuonna 1991 naisia oli 927 tuhatta miestä kohti.

Sen sijaan 0-6 -vuotiaiden lasten kohdalla tilanne on paljon surkeampi, sillä tässä ikäluokassa on vain 914 tyttöä tuhatta poikaa kohti. Huolestuttavinta on se, että tyttöjen määrä suhteessa poikiin on laskenut tasaisesti vuosi vuodelta ja on nyt koko Intian 63-vuotisen itsenäisyyden ajan alhaisin. Shokeeraavimmat luvut tulevat Intian pohjoisosista: Haryanan osavaltiossa on vain 830 tyttöä tuhatta poikaa kohti ja Punjabissa 846. Vaihtelua maan sisältä löytyy paljonkin, ja korkeimmat lukemat tulevat idästä, Mizoramista (971 tyttöä tuhatta poikaa kohti) ja Meghalayasta (970/1000).

Vaaleampi käyrä: Naisten osuus koko väestöstä vuosina 1961-2011.
Tummempi käyrä: Tyttöjen osuus 0-6 -vuotiaista vuosina 1961-2011.

Tulokset ovat herättäneet runsaasti keskustelua, sillä on päivänselvää, että kyse ei ole mistään luonnollisesta ilmiöstä. Sen sijaan, että tyttöjen määrä modernistuneessa Intiassa olisi lähtenyt kasvuun, sille on käynyt juuri päinvastoin: ultraäänilaitteiden ja sukupuolitestien yleistyttyä tyttösikiöiden abortointi on lisääntynyt, jopa sellaisissakin osavaltioissa, joita on aiemmin pidetty "tyttöystävällisinä". Eikä kyse ole mistään muutamasta abortista, sillä abortoitavien sikiöiden määrä vuodessa on 700 000, joista suurin osa on tietenkin tyttöjä. Jos asialle ei kiireesti tehdä jotakin, seuraavaan vuoden 2021 väestönlaskentaan mennessä on abortoitu kymmenen vuoden aikana 10 miljoonaa tyttöä!

Ultraäänitutkimuksen käyttäminen sikiön sukupuolen määrittelyyn on Intiassa laitonta, mutta luvut paljastavat sen, missä määrin lakia oikein noudatetaan. Ongelmana on se, että lain valvonta on osavaltioiden johtavien lääkäreiden vastuulla, eivätkä lääkärit halua haastaa ammattiveljiään oikeuteen. Toinen ongelma on se, että monet lääkärit ja päättäjät kannattavat sukupuoleen perustuvaa valintaa ja aborttia, koska se on heidän mielestään tehokkain keino hillitä väestönkasvua. Väestönkasvun hillitseminen tällä keinoin tapahtuu valitettavasti kuitenkin lähes yksinomaan tyttöjen kustannuksella, koska kuka nyt tervettä poikalasta abortoisi? Puute naisista johtaa ennen pitkää muihinkin ongelmiin, kuten ihmiskauppaan. Näin on jo käynyt esimerkiksi Punjabissa ja Haryanassa, joihin on tuotu naisia maan köyhemmistä osista mm. pakkoavioliittoihin ja työvoimaksi.

D. Saranya, V-luokka, Little Angels School, Visakhapatnam.

Intialainen aktivisti Sabu George, joka on toiminut alalla 25 vuotta, kutsuukin ilmiötä kansanmurhaksi. Hänen mielestään ainoa keino tasoittaa sukupuolijakaumaa on valvoa ultraäänitutkimuksen kieltävän lain (PNDT, 1996) noudattamista. Ihmettelen vain, millä keinoilla tämä mahtaa onnistua, kun laittomia klinikoita on pilvin pimein, ja lain valvojatkin ovat tutkimuksia tekevien lääkärien puolella. Ehkä tämä on taas yksi niistä asioista, joissa Intian vahvat perinteet yhdistettyinä nykyteknologiaan vievät maata aivan väärään suuntaan.

G. Lakshmi Madhuri, VIII, Indian Springs, Guntur.

Taulukot: Census of India
Piirustukset: The Hindu
Tietolähteet: Deccan Chronicle, Times of India, Economic Times, Andhra Jyothy.