Kävimme tutustumassa muun muassa Vanhaan Puhokseen, Kiteen kupeessa olevaan vanhaan teollisuusalueeseen. Puhos sijaitsee Oriveden ja Pyhäjärven välisellä kannaksella, ja kannasta käytettiin yhdysreittinä Saimaalta Laatokan kautta Pietariin. Kannas ylitettiin vetämällä veneet kannaksen yli. Reittiä käytettiin myös tukinuittoon ja muuhun tavarankuljetukseen, ja jäljellä oli vielä kannaksen muinaisesta toiminnasta kieliviä merkkejä.
Puhos oli myös tärkeä markkinapaikka, erityisesti ennen pikkuvihaa (1742-1743). Markkinoilla saatiin kosketus kaukaisiin kauppatuttaviin, mutta samalla niillä solmittiin myös uusia kauppasuhteita. Pohjoiskarjalalaiset kauppasivat erityisesti voita, talia, viljaa ja nahkoja, kun taas kaupunkien porvarit toivat markkinoille erilaisia ylellisyyshyödykkeitä. Tärkein kauppatavara oli kuitenkin suola. Puhoksessa on sijainnut myös useita sahoja sekä mylly, joka on toiminnassa vieläkin. Puhoksen rannassa valmistui vuonna 1833 Suomen ensimmäinen höyrylaiva, Ilmarinen, joka rakennettiin hinaamaan puulauttoja ja proomuja Puhoksesta etelään.
Nykyään veneliikenne on Puhoksessa hieman toisenlaista.
 |
| Myllyniemen venelaituri. |
Kävimme syömässä - taas jälleen kerran - Kiteellä Koivikon Kievarissa, eikä ruoka tälläkään kertaa pettänyt. Ruoka on siellä aivan ensiluokkaista verrattuna muihin lähialueen ravintoloihin, ja suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille Kiteellä liikkuville tai kuutostietä ajaville.
 |
| Terassillakin vielä tarkeni. |
 |
| Jälkiruoka. Osui ja upposi. |
Viikonloppuna oli niin lämmin, että otimme jopa hieman aurinkoakin. Minulla tosin oli ihan vaatteet päällä, mutta kyllä minulla sitten olikin kuuma.
 |
| Entäs mulla sitten, kun mä olen niin karvainen! |
Tähdet näkyivät pimeinä ja selkeänä syysöinä aivan uskomattoman hyvin, ja Linnunratakin näkyi todella selvästi. Bongasin taivaalta monia tähtikuvioita, joita en ollut pitkään aikaan nähnyt. Harrastin tähtitiedettä nuorempana hyvinkin aktiivisesti, mutta harrastus jäi, kun muutin kaupunkiin ja kun olisi pitänyt lähteä katselemaan tähtiä kauas kaupungin valosaasteesta. Pimeän pelko ja tähtiharrastus kun eivät oikein sovi yhteen.
Kesäisestä säästä huolimatta syksyn merkkejä oli kuitenkin jo ilmassa.
 |
| En ole ikinä nähnyt näin kummallista sientä - mikä lienee? Sienen keskelläkin kasvaa jotain! Yök, miten ällöttävää. |
Ötökät tuntuvat aina jotenkin kummassa tarttuvan kameralleni - onneksi eivät sentään kameraani!
Veikkaan, että tuo nomofobia on hyvinkin yleistä täällä Koreassa :D hihih.
VastaaPoistaHienoja kuvia! paitsi että mä inhoan tota toukkaa. oon nähnyt siitä sen karvattoman kesäversion, eikö se ole juuri sellainen tosi iso ja paksu? Hyi. Ainakin tuo selän kuvio ja väri näytti samalta...
Hihii, niiden kuvien perusteella, joita olen blogissasi nähnyt, voisin myös veikata nomofobian olevan yleistä siellä. :-D
PoistaEn tiedä, millaiselta tuo toukka mahtaa näyttää karvattomana. Toivottavasti ei koskaan tulekaan vastaan, koska en mäkään tuommoisia matoja ja toukkia mitenkään rakasta. :-)
Entäs sitten nappifobia? Tiedän ihmisen joka ei kestä katsoa suurta määrää irtonaisia nappeja isossa läjässä tai esim. purkissa...
VastaaPoistaNo jopas, tuommoisesta en ole kuullutkaan! Mutta nappifobiallekin löytyi nimi, koumpounofobia, ja se on ilmeisesti yllättävän yleinen fobia.
PoistaUpeita kuvia,Satu,ja niin kesäisen näköistä vielä:) Upea kesä on kyllä ollutkin,,
VastaaPoistaSun blogissa on nyt kesän aikana ollut tosi monta sellaista haluan nähdä-paikkaa,ja tässä sitten taas yksi.Mulla oli ennen hämähäkkifobia mutta kun näin niitä jättihämähäkkejä Etelä Amerikassa niin en sitten enään pelännytkään niitä pieniä.,,,,
Kiitos Jael. :-) Kesä on ollut tosiaan hieno, ja ehkä se tästä vielä jatkuu? Tänään ainakin oli vielä tosi lämmintä.
PoistaHih, minäkään en pelkää suomalaisia ötököitä ja liskoja enää niin paljon, kun olen nähnyt Intiassa paljon isompia. Jonkinlaista siedätyshoitoa kai? ;-D
Sienet osaa kyllä joskus olla vähän inhan näköisiä, mutta toukka on minusta oikein symppis :) Fobioista puheen ollen, löysin sattumalta Pariisin Riinan avulla minua ikiajat ällöttäneelle ilmiölle nimen: tripofobia! En edes pysty kuvailla, mikä se on, koska oksettaa jo ajatuskin :D
VastaaPoistaUuh, kävin googlettamassa, mikä on tripofobia, ja ymmärrän fobiaasi oikein hyvin. Minuakin ällöttävät ne kyseiset jutut - ei ehkä ihan fobiaksi asti, mutta kuvia en pysty katsomaan. :-D
PoistaTulee aina haikea mieli kun katselee jäänteitä Karjalan menneestä loistosta, ennen kuin elinvoimainen osa siitä vietiin pois karjalalaisilta ja jätettiin köyhtymään niin että nyt Suomen itäraja on kuulemma yksi maailman syvimmistä valtiollisista elintasokuiluista.
VastaaPoistaJa köyhyyden kyllä näkee Itä-Suomessa - oikein tulee murheellinen mieli, kun katsoo autioituneita kyliä, joissa ei ole enää mitään palvelujakaan jäljellä.
PoistaAah ja voih - huokailen ja ihailen kauniita kuviasi. Jälleen mestariotoksia.
VastaaPoistaVoi kiitos, Jutta. :-)
PoistaIhanaa. Siellä on ikäänkuin vielä kesä, kun ei puut ole vaihtaneet väriä. Ruskakuvia odotellessa.
VastaaPoistaRuska oli Itä-Suomessa jo aluillaan, mutta etelämmässä siitä ei kyllä vielä näy merkkiäkään. Mutta vettä sataa, kaatamalla. :-)
Poista