Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


perjantai 10. elokuuta 2012

Tähtisadetta

Harrastin joskus kauan sitten hyvinkin aktiivisesti tähtitiedettä. Kun ilta pimeni, menin ulos tuijottamaan taivaalle ja tekemään havaintoja planeetoista, kaksoistähdistä, tähtijoukoista, tähtisumuista, meteoreista ja kaukaisista galakseista. Olin tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan jäsen, ja minulle tuli kaksi tähtitieteellistä lehteä, Tähdet ja Avaruus sekä Ursa Minor. Luin myös scifi-kirjallisuutta, ja ehdoton suosikkikirjani oli Arthur C. Clarken Selene I, jossa kuuristeilijä Selene uppoaa kuun pölymereen haudaten matkustajat mukanaan.

Tähtiä ei voi Suomen valoisassa kesässä juurikaan nähdä, ja se on yksi syy siihen, miksi olen aina inhonnut valoisia kesäöitä. Rakas harrastus kun jäi silloin väkisinkin tauolle. Toki kesälläkin voisi tarkkailla esimerkiksi valaisevia yöpilviä, mutta tällaiset "sääilmiöt" eivät ole koskaan oikein kiinnostaneet minua. Odotinkin aina kuumeisesti syksyn tuloa ja öiden pimenemistä.

Etelänmatkoillakin piti hakeutua pimeään paikkaan tuijottamaan tähtitaivasta, joka näyttäytyi jännittävän erilaisena kuin Suomessa. Taivaalla näkyi paljon semmoisia tähtikuvioita, jotka eivät näkyneet Suomessa koskaan! Kun muutin omilleni ja isompaan kaupunkiin, jossa valosaastetta on paljon, tähtiharrastus jäi. Taivasta kun olisi pitänyt lähteä katselemaan sellaiseen paikkaan, jossa on tarpeeksi pimeää, ja se olisi ollut kaukana kotoa. Kun ei ollut ketään tähdistä kiinnostunutta kaveria, jonka olisi voinut ottaa turvaksi yöllisille tähtiretkille, en uskaltanut lähteä yksinkään, koska pelkään pimeää. Eikö olekin huvittavaa: tähtitieteen harrastaja, joka pelkää pimeää!

Loputtoman pitkältä tuntuvan kesän jälkeen tähtiharrastajan kärsivällisyys palkitaan kuitenkin elokuun alkupuolella ruhtinaallisesti: yöt eivät ala pelkästään pimentyä, vaan taivaalle ilmestyy myös tähdenlentoparvi nimeltä perseidit. Tähdenlentoparven aikana taivaalla näkyy tavallista enemmän tähdenlentoja eli meteoreja. Kullakin tähdenlentoparvella on oma maksimiajankohtansa, jolloin niitä näkyy kaikkein eniten, ja perseidien maksimi on elokuun 12. päivä. Taivaalla saattaa silloin näkyä jopa 60 tähdenlentoa tunnissa, erityisen aktiviisina vuosina enemmänkin. Tämän määrän näkemiseksi vaaditaan kyllä ideaaliolosuhteet, mikä tarkoittaa käytännössä täysin pilvetöntä ja kuutonta taivasta ja mahdollisimman pimeää havaintopaikkaa. Perseidien tarkka maksimiajankohta on Suomessa sunnuntaina 12. päivä iltapäivällä, joten meillä otollisinta havaitsemisaikaa ovat lauantain ja sunnuntain sekä sunnuntain ja maanantain väliset yöt. Perseidejä kannattaa toki tarkkailla maksimiajankohdan ulkopuolellakin, sillä niitä näkyy taivaalla 17.7.-24.8. 

Perseidit eivät ole ainoa tähdenlentoparvi, vaan vuosittaisia tähdenlentoparvia on paljon muitakin. Perseidit on kuitenkin suosikkini siitä syystä, että tähdenlennot saattavat olla hyvinkin komeita, paljon tavanomaisia tähdenlentoja isompia ja pitempikestoisempia. Niitä näkyy myös usein aika runsaasti, joten yölliseltä bongausretkeltä tarvitsee harvoin palata ihan tyhjin käsin kotiin. Kaiken lisäksi yöt ovat syksyllä vielä ihanan lämpimät taivaan tarkkailuun. Toista on esimerkiksi kvadrantidien maksimiaikana tammikuussa - silloin vaaditaan jo aikamoista sinnikyyttä tuijotella tähtitaivaalle tuntikaupalla!

Tähdenlennoilla ei ole mitään tekemistä tähtien kanssa, vaikka niiden nimi tähtiin viittaakin. Oikeasti ne valoviirut, joita tähdenlennoiksi kutsutaan, ovat pieniä hiekanmurusia tai pieniä kiviä, jotka osuvat maapallon ilmakehään. Kun hiukkanen osuu ilmakehään, se palaa kitkan vaikutuksesta, ja silloin näemme taivaalla "tähden" lennon. Tavanomaiset tähdenlennot ovat yksittäisiä hiekkamurusia, jotka osuvat ilmakehään. Tähdenlentoparvet puolestaan johtuvat siitä, että jokin komeetta on jättänyt aikoinaan jälkeensä hiekka- ja pölyvanan, jonka läpi maapallo sitten vuotuisella kierrollaan auringon ympäri kulkee. Vanan sisältämiä hiukkasia osuu ilmakehäämme, ja silloin näemme tavallista enemmän tähdenlentoja.

Tavallisimpien tähdenlentojen aiheuttajana ovat hyvin pienet, enintään halkaisijaltaan millin kokoluokkaa olevat hiekanmuruset. Jos ilmakehään osuu pienen kiven kokoinen tai sitä hieman suurempi kappale, taivaalla näkyy isompi tähdenlento, tulipallo. Tulipallo voi näkyä taivaalla useiden sekuntien ajan, kun tavallinen tähdenlento kestää yleensä vain vajaan sekunnin. Tulipallo voi myös jättää jälkeensä savuvanan, joka voi näkyä taivaalla useita minuutteja.

Tulipallo. (Kuva: Nasa Ames Research Center.)

Olen nähnyt tulipallon kaksi kertaa, kummallakin kerralla elokuussa juuri perseidien aikaan, ja näky oli kyllä sellainen, että sitä ei ihan hevillä unohda.

Jos ilmakehään osuva kivi on tarpeeksi suuri, kiloa painavampi, se saattaa selvitä ilmakehän läpi ehjänä ja pudota maan pinnalle. Silloin on kyseessä meteoriitti. Oikein suuri kivi aiheuttaa törmäyskraatterin. Suomen suurin meteoriitin aiheuttama kraatteri on Lappajärvi, jonka läpimitta on huimat 35 kilometriä! Maan päälle päätyvät meteoriitit ovat äärimmäisen harvinaisia, joten mitään taivaalta tulevaa kivisadetta ei tarvitse kenenkään pelätä.

Tähdenlentoparvet ovat siitä mukava havaintokohde, että havaitsemiseen ei tarvita mitään erityisiä välineitä; avoimet silmät riittävät havaintovälineiksi. Havaintopaikka kannattaa valita huolella, sillä paikan tulisi olla mahdollisimman pimeä, jotta tähdenlentoja näkyisi mahdollisimman paljon. Toki valoisammassakin paikassa voi nähdä tähdenlentoja - itse esimerkiksi näin toisen tulipalloni kaupungissa - mutta saldo jää valoisassa huomattavasti pienemmäksi kuin pimeässä paikassa. Paikan tulisi olla myös mahdollisimman avoin, ja sieltä tulisi näkyä esteettömästi joka suuntaan tai ainakin itätaivaalle. Hyviä havaintopaikkoja ovat esimerkiksi kukkulat, aukiot sekä meren ja järven rannat. 

Perseideillä, kuten kaikilla muillakin tähdenlentoparvilla, on radiantti eli säteilypiste, josta parven tähdenlennot näyttävät tulevan. Perseideillä tämä säteilypiste on Kassiopeian tähtikuvion alapuolella, Perseidien tähtikuviossa (mistä perseidit ovat saaneet nimensäkin). Kassiopeia on melko helppo bongata itätaivaalta, koska se muistuttaa kenollaan olevaa W:tä, ja sen kaikki päätähdet ovat lähes yhtä kirkkaita.

Perseidien säteilypiste. (Kuva: Astro Bob.)

Tähdenlennot eivät kuitenkaan kaikki "syty näkymään" säteilypisteessään, vaan ne voivat näkyä muuallakin päin taivasta. Siksi ei haittaa, vaikka tuota säteilypistettä ei taivaalta löytäisi tai vaikka se ei edes näkyisi havaintopaikasta. Pääasia on, että taivasta näkyy mahdollisimman paljon! Tähdenlentoja näkyy tavallisesti enemmän aamuyöstä, koska säteilypiste on silloin korkeammalla kuin ennen puoltayötä. Tähdenlentoja kannattaa siis katsella varsinkin puolenyön jälkeen.

Niskat väsyvät taivaalle tiiraillessa yllättävän äkkiä, ja siksi tähdenlentoja kannattaakin havaita pitkällään tai ainakin sellaisessa tuolissa, jonka selkänojan saa kallistettua. On siis hyvä ottaa havaintomatkalle mukaan jonkinlainen alusta, esimerkiksi makuualusta, jonka päällä voi pötkötellä. Tyyny niskan alla on mukavaa luksusta. Kannattaa muistaa myös lämmin lämmin vaatetus, koska vaikka ilma voi ulos mennessä tuntua lämpimältä, paikallaan ollessa tulee äkkiä kylmä. Yöllisen tähtiretken kruunaavat kuuma juoma ja hyvä seura - sekä tietenkin ne upeat tähdenlennot!

Pilvetöntä viikonloppua kaikille!

16 kommenttia:

  1. Sulla onkin mielenkiintoinen harrastus ja kivasti tuli tässä muutenkin tietoa siitä.Totta on että etelässä taitaa paremmin näkyä nuo tähdistöt,olen joskus niitä tuijotellut,mutta kyllä sittenkin rakastan niitä valkoisia kesäöitä Suomessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harmi vaan, että harrastukselle on nyt käynyt, miten on käynyt...

      Poista
  2. Kylläpäs sä tiedät paljon tähdistä. Itse en juuri mitään tiedä, mutta olen nähnyt uskomattoman hienoja tähtitaivaita, mm. Grand Canyonin taivasta en tule koskaan unohtamaan, se oli niin uskomaton, tähdet tuntuivat olevan niin lähellä, että olisi voinut käsin koskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on tullut opiskeltua tähtijuttuja aika paljonkin, ihan omaksi huvikseni, mutta nyt olen jo unohtanut aika paljon. Mustahan piti tulla astronauttikin. :-D

      Vau, voin vain kuvitella, miten hienolta tähtitaivas on Grand Canyonilla mahtanut näyttää.

      Poista
  3. "Minun on tapana maata ja katsella niitä ennen kuin nukun ja ihmetellä kuka mahtaa asua niissä ja miten sinne pääsisi. Koko taivas näyttää niin ystävälliseltä, kun se on täynnä pieniä silmiä." (Nuuskamuikkunen, Muumipeikko ja pyrstötähti)

    VastaaPoista
  4. Oho, enpä olisi ihan heti sinusta arvannut! :D Jotenkin tähtiharrastuksesta tulee mieleen vanhat valkopartaiset sedät, mutta täähän on tietysti vain allekirjoittaneen omaa rajoittuneisuutta.

    Minun tietoni avaruudesta perustuvat Star Wars -trilogiaan (siihen alkuperäiseen ensimmäiseen) ja Linnunradan käsikirjaan liftareille! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mulla ei ole partaa, vaikka pari pitempää haiventa yrittää leuassa kasvaakin. :-D

      Linnunradan käsikirja liftareille on tuttu mullekin, ja alkuperäinen Star Wars on ihan paras!

      Poista
  5. Kiva yllätys ja paljon mielenkiintoista asiaa tähdistä kiitosta vaan:D

    VastaaPoista
  6. Hih, luulin tulleeni tyttäreni 'luennolle', hän on yhtä tähtihullu kuin sinäkin ja kiskoo katsomaan milloin mitäkin välkkyvää taivaankappaletta. Parvekkeella seisoo valtavan iso putki jolla sokeankin pitäisi osata nähdä :) Kerran hän toi Algeriaan tullessaan tähtikiikarit, siellä kun pimeässä yössä näkisi enemmän ja paremmin. Tulli takavarikoi ne heti kättelyssä, semmoiset kiikarit ovat siinä maassa kiellettyä kamaa, palauttivat tosin lähteissä.
    Intian taivaalla varmaan riittää katseltavaa ja näkyvyyskin on kai useimmiten erinomainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai on sinulla tähtihullu oikein omasta takaa. :-) Nauratti tuo, että tyttäresi kiskoo sinut katsomaan milloin mitäkin välkkyvää taivaankappaletta. :-D Juuri tuommoiselta tähtitaivaan ihmeiden katselu varmaan tuntuu sellaisesta, jota se ei pahemmin kiinnosta. Tähtiharrastaja taas on ihan hurmoksessa, kun taivaalla näkyy jotain harvinaista, eikä voi käsittää, kuinka voi olla, että jotakuta ei kiinnosta tämmöinen harvinaisuus. :-)

      Minäkin olen joskus silloisen poikaystävän kanssa tiiraillut kaukoputkella tähtiä parvekkeelta. Se loppui lyhyeen, kun vastapäisen talon naapuri tuli valittamaan, että parvekkeelta ei saa katsella kaukoputkella – luuli ilmeisesti, että tirkistelemme heidän asuntoonsa! Intian taivaalla varmasti riittäisi katseltavaa, mutta ongelmana on se, että asumme kaupungissa, eli valosaastetta on paljon. Taivaalla ei siis näy kuin kirkkaimmat tähdet, joten pitäisi lähteä jonnekin kauas etsimään pimeämpää paikkaa, ja Intiassa varsinkaan en uskalla lähteä yöllä mihinkään syrjäisille alueille – jos ei siellä olisi kuristajakäärmeitä tai tappajahämähäkkejä niin nälkäisiä kulkukoiria ja (ihmis)paskaa siellä ainakin olisi.

      Onneksi tyttäresi sai kiikarit sentään lähtiessä takaisin – minulle tuli jo melkein tuskanhiki, kun luulin, että kiikarit otettiin kokonaan pois.

      Poista
  7. Nytpä yllätit! Todella hyvä postaus. Extra-mielenkiintoiseksi tämän teki se, että olen koko lapsuuteni polskutellut Lappajärvessä, jonka rannalla meillä oli mökki. Tänä kesänäkin kävin siellä uimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, tuntuu jotenkin ihan sadunomaiselta ajatukselta tuo koko järvi. Siksi on ihan mielettömän hienoa kuulla, että joku on ihan oikeasti sen nähnyt ja vieläpä uinut siinä. :-)

      Kaikkea hyvää sinne vihreille niityille. :-)

      Poista
  8. Minäkin bongasin 3 tähdenlentoa yks ilta! :-) Nyt odottelen toteutuuko toiveet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään peukkuja, että toiveet toteutuu! :-)

      Poista