Ehtoolla laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Höpöjuttuja

Olemme vietelleet aikaa Itä-Suomessa, ja pari päivää sitten kävimme uteliaisuuksissamme pyörimässä mansikkatiloilla.


Venäläisiä mansikanpoimijoita on vielä paikkakunnalla, vaikka mansikkakausi alkaakin olla jo lopuillaan. Ihmettelimme ukkelin kanssa sitä mansikoiden määrää, joka pelloilla kuitenkin vielä on. Mansikoiden makea haju oikein pöllähti vastaan, kun avasi auton oven. Toivottavasti mansikat saadaan kerättyä pois, etteivät ne jää pensaisiin mätänemään.


Kantarellejakin on löytynyt, ja teimme pienen koe-erän kuivattuja kantarelleja, jotka aion ehkä viedä mukanani Intiaan.


Uukuniemellä on mukava leirintäalue, Papinniemi, jossa pitää käydä veneellä ainakin kerran kesässä.


Leirintäalue on mukavan pieni ja idyllinen, ja erikoiseksi sen tekee sen, että se on niemessä. Vettä on siis leirintäalueen molemmin puolin. Toisella puolella on vierasvenesatama ja toisella puolella on ihana hiekkaranta. En tiedä Suomessa toista paikkaa, jossa vesi olisi yhtä kirkasta kuin täällä!


Olympialaiset ovat saaneet päämme ilmeisesti sen verran sekaisin, että kävimme tarkastelemassa myös paikallista urheilukenttää. Kenttä on (ehkä) jo parhaat päivänsä nähnyt.



Ainoastaan doping-paikalla oli merkkejä viimeaikaisesta toiminnasta.
Suomi ei ole saanut olympialaisista vielä yhtään mitalia (ja jos minulta kysytään, niin ei saakaan), mutta Intiapa on: Gagan Narang toi Intialle pronssia ammunnasta. Olympialaiset ovat saaneet aikaiseksi mielenkiintoisia keskusteluja, kuten tehdäänkö hevosille doping-testejä ja miksi intialaiset menestyvät urheilukilpailuissa aina niin surkeasti, vaikka niin runsasväkisesta maasta luulisi urheilijoita löytyvän. Ukkeli totesi omaan suorasukaiseen tyyliinsä, että intialaiset eivät urheile siksi, koska he ovat niin laiskoja, etteivät he viitsi. Smiley Itse olisin kommenteissani hieman varovaisempi, vaikka luulenkin, että tuossa pieni totuuden siemen onkin. Smiley

Kävimme testaamassa Kiteen kupeessa uuden ruokapaikan, Koivikon Kievarin. Ruoka on täkäläisissä lounaspaikoissa välillä vähän mitä sattuu - kerran esimerkiksi jossakin lounaspöydässä oli heinäkuussa tarjolla lanttulaatikot sun muut jouluruoat. Joku tiesi kertoa, että ne kuuluvat täkäläiseen pitopöytään, eivätkä ne siis ole täälläpäin pelkästään jouluruokia, mutta minusta tuntuu kyllä oudolta syödä lanttulaatikkoa keskellä kesää!


Tässä paikassa ruoka oli kuitenkin oikein maistuvaa - ukkelikin söi lautasensa viimeistä murua myöten tyhjäksi, mikä on sen merkki, että ruoka oli todellakin hyvää. Eikä ruokana ollut mitään sen kummoisempaa kuin pinaattikeittoa, kanaviillokkia ja lohipihvejä. Smiley Itse paikkakin oli oikein viihtyisä, semmoinen kodinomainen.


Paikan remontti oli jäänyt kuitenkin jotenkin kummallisesti kesken: julkisivupuoli oli maalattu, mutta terassin - joka sinänsä oli sekin oikein viihtyisä - puolella seinämaalit rapisivat ja ikkunankarmit olivat huonossa kunnossa. Rupesin suureen ääneen kummastelemaan rakennuksen tolaa: onkohan aika loppunut remontissa vähän kesken, kun on jäänyt tämä puoli kokonaan maalaamatta. Senkin kerkesin toteamaan, että ikkunat ovat kyllä niin hirveässä kunnossa, että niistä ei enää kalua saa - ne taitavat mennä kokonaan vaihtoon! Viereisessä pöydässä istui neljä herrashenkilöä, ja myöhemmin selvisi, että yksi heistä (juuri se, joka oli istunut tekemäni korjausarvion aikana pöydässä yksin ja kuullut koko arvosteluni) sattui olemaan toinen omistajista. Smiley

Hautausmaalla törmäsin kummalliseen hautakiveen.


Toinen puoli hautakivestä oli tavanomainen, mutta toisesta henkilöstä (ilmeisesti miehen vaimosta) oli mainittu vain syntymäaika. Tulkitsin kiven niin, että vaimo on vielä elossa, mutta hautakiveen on jo kaiverrettu hänen nimensä ja syntymäaikansa valmiiksi. Minusta tuntuisi kyllä aika ilkeältä viedä kukkia sellaiselle haudalle, jossa lukisi oma nimeni!


Luontoakin on taas pitänyt vähän kuvailla, kun se nyt vaan on niin kiva kuvausaihe. Smiley




Vielä on pakko laittaa loppuun yksi valokuva kuusta - sen puna kun oli tässä yhtenä iltana ihan erisävyinen kuin pari iltaa aiemmin. Smiley

18 kommenttia:

  1. Upea tuo kuukuva.
    Olen täälläkin silloin tällöin nähnyt hautakivia, johon on pantu valmiiksi puolison nimi. Aika oudolta se varmaan tuntuis käydä omalla haudalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) Joo, en minä ainakaan hirveästi tykkäisi, jos kivessä olisi oma nimi. En ole koskaan aiemmin nähnyt tuommoista hautaa, ja näky vähän hätkäytti.

      Poista
  2. Pidän tosi paljon luontokuvistasi, oikeasti! Monesti menen lukemieni blogien kuvavuodatukset nopsaan ohitse mutta näitä sinun jään aina oikein tiirailemaan :)

    Varsinkin kaikki ötökkäkuvasi ovat hienoja, ota vain niitä jatkossakin. Minkälainen kamera sinulla on oikein käytössä kun saat noin selkeitä lähikuvia? Hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. <3 Ihana kuulla. :-) Minulla on ihan tavallinen pokkarikamera (Panasonic-merkkinen), jolla kuvia näpsin. Järkkärillä saisi tietysti hienompia kuvia, mutta kun en jaksa säätää mitään, niin siksi pokkari saa kelvata. :-)

      Poista
  3. Itse tykkään paljon kuljeskella hautausmailla ja minäkin olen törmännyt noihin kiviin joissa jo toisen nimi on valmiina odottamassa. Olen nähnyt myös semmoisia hautoja joissa on toisen nimi valmiina, mutta ketään ei ole haudattukaan siihen viereen, vaikka voi olettaa tämän toisen puolisonkin kuolleen jo. Semmoiset on omalla tavallaan surullisia hautoja kun on pitänyt jäädäkin sitten yksin makoilemaan hautaansa. Mutta toisaalta pitempään elänyt puoliso on niissä ilmeisesti löytänyt uuden elämänkumppanin (jonka kanssa jakaa hauta...).
    Sitten olen nähnyt semmoisia hautakiviä joissa on nimet kummallakin puolella kiveä, ne on myös hieman erikoisia :D
    On siinä oma hauskuutensa myös arvailla kivessä olevien sukulaisuussuhteita (tästäkin voi jo päätellä että viihdyn oikein hyvin hautausmailla :D)
    Että kyllä hautausmaalla kannattaa kulkea silmät auki.
    P.s. ehdottomasti paras näkemäni sukunimi on Himottu, siinä ois varmaan mukava kun lääkäri kutsuu huoneeseen: Himottu Hilma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään kuljeskella hautausmailla, ja olin ajatellut, että olenkohan vähän outo, hih. Kiva tietää, että joku muukin tykkää hautausmailla kuljeskelusta. :-) Minä en ole koskaan nähnyt sellaisia hautakiviä, joissa on nimet molemmilla puolilla! Mikähän siinäkin on ideana.

      Hautausmaalla on tosiaankin hauska miettiä henkilöiden historiaa ja kuolinsyitäkin. Näin tällä hautausmaalla niin vanhan ristin, että se ihminen oli elänyt ja kuollutkin 1800-luvulla. Silti haudalla vielä kävi joku, kun ristiin oli ripustettu kukka-amppeli. Olisi kiva tietää, kuka haudalla käy, kun eihän se henkilö ole koskaan edes voinut nähdä haudassa olevaa ihmistä.

      Hihii, Himottu Hilma. :-D

      Poista
    2. Nämä höpöjuttusi ovat oikein viihdyttäviä :) Tosi kiehtovan näköinen metsätie.

      Minäkin tykkään kuljeskella hautausmailla, niissä on usein myös runsas puulajisto ja paljon lintuja ym. Ja hautakivet ovat mielenkiintoisia, varsinkin sellaiset hienot vanhat kivet, joihin on kirjoitettu ihmisestä ammatti ja ehkäpä jotain laatusanojakin.
      Tuollaista hautakiveä, johon on nimi kirjattu etukäteen en ole kyllä huomannut. Olisi kyllä tosi outoa nähdä nimensä kirjattuna hautakiveen. Tietenkin siten voi varmistaa, ettei tule nimeen kirjoitusvirheitä ja fonttikin on sopiva ;)

      Fredrika Runebergin nimi on käsittääkseni J.L. Runebergin hautakiven takapuolella, ilmeisesti vaatimattomuusssyistä...

      Tiina

      Poista
    3. Kiva jos näistä höpinöistä irtoaa jotain viihdettäkin, hih. Tuo metsätie oli tosiaan upea, vaikka ei se tietenkään näytä tuossa kuvassa yhtä hienolta kuin se luonnossa näytti. Se johti yhteen vanhaan kartanoon, jonka pihaan piti uteliaisuuttani mennä kurkkimaan. :-)

      Puut ovat tosiaankin hautausmailla usein hienoja, ja ihan mielettömän suuria. Kaksi geokätköäkin olen jo löytänyt hautausmaan kuusista. ;-)

      Todellakin saisi mieleisensä hautakiven, jos sen teettäisi jo elinaikanaan! Ja samalla kun valitsisi fontit ja sen semmoiset, kiveen voisi myös runoilla jonkun oikein liikuttavan värssyn, jossa kehuisi itsensä maasta taivaaseen. :-D

      Oho, no jopa on vaatimattomuutta, kun ei nimi kelpaa hautakiven oikealle puolelle. :-O

      Poista
  4. Onpa ollut mielenkiintoista lukea Intia-ajatuksiasi. Tosi hauskalla tavalla kirjoitat, ja tuntuu siltä, että suhtaudut asioihin iloisella asenteella. Olen itse lähdössä syksyllä kuukaudeksi Intiaan ja olen saanut paljon "varo sitten..., älä missään tapauksessa..., muista..." - kommentteja. Varmasti vastaan tulee paljon erilaisuutta ja ikävyyttä, mutta asenne on se mikä ratkaisee. Muistan sinun suhtautumistapaa, jos se meinaa olla koetuksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. :-) Yritän nähdä hankalissa asioissa aina niiden huvittavat puolet, ja se on helpottanut aika tavalla Intiassa selviytymistä. Mutta joskus on minullakin sellaisia päiviä, että Intia tuntuu ihan vihoviimeiseltä paikalta maailmassa, ja silloin ei huumorikaan riitä. Onneksi ne hetket menevät aina ohi! Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että paljon riippuu omasta asenteesta. Hyvää matkaa sinulle!

      Poista
  5. Tälläset höpinä postaukset on sulla aina ihan parhaita,aina alkaa hymyilyttään:) ja kuvat on kyllä pokkari kuviks tosi hyviä aina! Onko toi uupuniemi myös Karjalan puolella kun oon kuullu sen niin monta kertaa kun sukulaiset jauhaa kotikylästään ja Karjala yhteydessä..kun ei oo siitä osasta suomee mitään tajua..ens viikon jälkeen vähän enempi:) ihana toi ranta, sie on varmaan ilmatkin vähän helliny paremmin kun Tampere suunnalla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no kiva. :-) En tiedä Uukuniemestä, yritin kattella kartasta, jatkuuko se Karjalan puolelle, mutta en oikein päässyt selvyyteen. Paljon mahdollista, kun se on siinä ihan rajan pinnassa. Ranta on tuolla ihana, vaikka se pieni onkin, kun vesi on niin mielettömän kirkasta!

      Poista
  6. Okei on se ainakin samoilla suunnilla siis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on. :-) Se on tosiaan ihan rajalla, ja tuo järvikin (Pyhäjärvi), jonka rannalla Uukuniemi on, on Suomelle ja Venäjälle yhteinen. Eli siis suomen ja Venäjän raja menee jossain järven poikki. Näin olen ainakin ymmärtänyt. .-)

      Poista
  7. Joo näin isäkin selvensi ja ties paikat:)ei kun sinne joku kerta kesälomaileen ehdottomasti ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, nyt olen minäkin saanut vahvistuksen viisaammalta taholta. :-) Kiitos kun kerroit. :-)

      Poista
  8. Tuli mieleen, noista ajattomista kivistä, että voisiko henkilö olla kadonnut? Suomessahan vuosittain katoaa useita ihmisiä, joita ei löydetä heti ja kuolinaikaa ei voi määrittää. Kemissäkin oli jokin mummeli yli 3-vuotta muumioitunut asunnossaan. Kukaan ei ollut kaivannut kun oli laskut menny suoraveloituksella.

    Miten muuten Intiassa ihmiset haudataan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan, henkilö voisi olla kadonnutkin! Ei tullut edes mieleeni, mutta sittenhän sitä kuolinpäivää ei tosiaan voisi ihan varmuudella sanoa.

      Intiassa suuri osa ihmisistä (hinduista siis) polttohaudataan, ja osa tuhkasta otetaan talteen ja heitetään jokeen (jokia pidetään täällä pyhinä). Jotkut myös hautaavat kuolleet hautausmaille, ihan niin kuin meilläkin. Olen jo pitkään suunnitellut käyväni kuvausmatkalla hindujen hautausmaalla, mutta vielä en ole uskaltanut. Kerran kävin siellä jo pyörimässä, mutta sitten läksin karkuun, kun siellä oli niin paljon ihmisiä. :-) Joku päivä vielä kyllä menen sinne kameran kanssa; on se niin erikoinen paikka.

      Poista