Voi ehkä näyttää siltä, etten tee mitään, mutta tosiasiassa odotan aktiivisesti ongelmieni poistumista.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kuka söi tortillat?

Sain maistaa parin päivän ajan pitkästä aikaa suomalaista mökkielämää, eikä metsän keskellä elely ollutkaan ihan niin pelottavaa ja tylsää kuin olin kuvitellut. Turvallisuuden tunne johtui varmasti suureksi osaksi siitä, että meillä oli hurjan pelottava ja tehokas vahtikoira, joka olisi antanut takuuvarmasti köniin kaikille tungettelijoille. :-)



Viikonlopun ohjelmaan kuului aika paljon ulkona oleskelua, mikä kuuluu kai kuvaan silloin, kun ollaan mökillä. Onneksi säät suosivat, sillä vasta poislähdön aamuna sataa tihuutteli ja oli aika kylmä. Muutoin oli mukavan lämmintä (ei kuitenkaan liian) ja enimmäkseen aika aurinkoistakin.

Syöminen on tietysti iso osa mökkeilyä, ja sitä tulikin harrastettua niin, että refluksivaivatkin alkoivat taas kiusata. Grillaaminen oli kivaa ja kun grillailee keskellä yötä, grillin ympärillä leijuva paksu savupilvi toimii samalla myös hyttyskarkottimena.

Kesäkeittiö.

Koska sää suosi, normaaleista mukavuuksista tinkiminen ei tuntunut kovinkaan vaikealta tai vastenmieliseltä vaan vain hauskan eksoottiselta. On ihan toista istua ovi auki huussissa ja ihailla samalla kaunista järvimaisemaa kuin tuijotella kotona kylpyhuoneen kaakeleita ja pesukonetta. Kun kaiken lisäksi huussissa on tarjolla tunnelmaan sopivaa kirjallisuutta, aika kuluu styrox-istuimella ihan huomaamatta. Minua miellytti erityisesti korkeakirjallinen teos nimeltä Huussikirja, josta pari otetta:

Pesunkestävä pääkaupunkilainen. "Kas tässä kunnon helsinkiläinen - hän kärsii aikaerosta ajettuaan metrolla päätepysäkille ja takaisin."

Viisi hyvää syytä olla intialainen.
2. "Vaatepulmat selviäisivät eri värisillä kangaskaistaleilla.":-D

Kesäyön mysteeri liittyi tortillapakettiin, joka oli unohtunut juhlijoilta (ööh... siis ketä ne oli?) tantereelle. Vaikka paketti oli täysin avaamaton, joku terävähampainen pieneläin oli haistanut meksikolaiset herkut ja järsinyt reiän pakettiin. Ja kun eläin oli päässyt tortillan makuun, se oli syönyt tiensä kaikkien kahdeksan tortillan läpi. Lopulta nelijalkainen ystävämme sai tortillasta itselleen makupalan, vaikka huomasikin lopulta, että tortilla toimii paljon paremmin frisbeenä kuin herkullisena aamiaisena.

Vaikka suomalaiset kesäyöt toisinaan hieman ärsyttävät valoisuudellaan, ne tarjoavat myös sellaisia värejä ja valoja, joita ei ehkä kovin monessa muussa paikassa maailmassa näe.




Koska oli niin ihana ilma, teimme pienen luontoretken, joka venähti lopulta paljon ennakoitua pidemmäksi - ja päättyi lähibaariin pizzalle. :-)






Viikonlopun aikana nähtiin myös hieman dramatiikkaa, sillä aurinkolasini kohtasivat väkivaltaisen lopun. Vielä mökille mennessäni minulla oli aurinkolasit, mutta mökille saapumisen jälkeen niitä ei enää näkynyt. Etsin kaikki paikat ja käskin koirankin etsiä niitä, mutta laseja ei vain löytynyt. Lopulta tulin siihen tulokseen, että lasit olivat jääneet lähikylän kioskille, jossa olimme käyneet melko pian saapumiseni jälkeen.

Tarkoituksenani oli käydä poislähtiessäni kyselemässä laseja kioskilta, mutta sitä ei loppujen lopuksi tarvinnutkaan tehdä. Ajeltuamme nimittäin jonkin matkaa mökkitietä huomasin tien varressa jotakin tutunnäköistä: siellä aurinkolasini - tai se, mitä niistä oli jäljellä - nököttivät mustikanvarpujen päällä! Toinen puoli laseista oli ehjä, mutta toinen puoli oli ihan raato. Pikkuhiljaa meille alkoi valjeta, mitä aurinkolaseille oli käynyt. Olin laittanut lasit auton katolle mökille tultuani, ja minulla oli tietenkin ollut aikomus ottaa ne katolta pois ennen liikenteeseen lähtöä. Lasit olivat kuitenkin unohtuneet auton katolle, ja sieltä ne sitten olivat lentäneet kaaressa tien viereen. Kioskilta palatessamme olen vielä itse sinetöinyt lasien kohtalon ajamalla niiden yli - kukaan muu ei ollut kyseistä mökkitietä käyttänyt, joten ainoa mahdollinen syyllinen löytyy peilistä. Kun kerroin ukkelille aurinkolasien kohtalosta, hän vain pyöritteli silmiään, mutta ymmärsi varmaan viimeinkin, miksi ostan aina vain kaikkein halvimpia aurinkolaseja. :-D

Lähtöaamuna sateli vettä, kurkku oli kipeä ja yöllä ilmestyneet hyttysenpuremat kutisivat. Ruoat oli syöty, juomat juotu ja kylmällä vedellä suoritettu aamupesu sai haikailemaan lämpimän suihkun perään. Oli siis aika lähteä kotiin. Mökkeily on ihan kivaa - kunhan sitä ei tarvitse harrastaa liian usein. :-)

8 kommenttia:

  1. Hienoja taivaskuvia ja muitakin ja söpö koira. Me oltiin kerran Lapissa telttailemassa tyttökaverin kanssa ja kuultiin rapinaa teltan ulkopuolelta eikä uskallettu mennä katsomaan. Kävi ilmi, että sopulit oli syöneet meidän tomaatteja.

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia! Ja ihana koira,vaikka tortillat söikin;D
    Hyvä ettei tullutkaan mitään traumaa tuosta mökkeilystä eikä karhujakaan näkynyt.Minäkin toivon kokeilevani mökkeilyä sitten Suomessa...

    VastaaPoista
  3. Allu, mä en edes tiennyt, miltä sopuli näyttää, mutta kävin justiinsa vähän googlettamassa. Aika inhottavan näköinen otus – mutta tykkää ilmeisesti tomaateista. :-D Mahdoitte varmaan säikähtää aika lailla!

    Yaelian, kiitos. :-) Koira vähän maisteli tortilloja, mutta ei oikein tykästynyt niihin. Oisko kaivannut lisukkeeksi guacamolea tai jotain? :-D Toivottavasti pääset Suomessa mökille ja toivottavasti ilmat suosivat!

    VastaaPoista
  4. No ihan hengissä selvisit, jopa ulkovessasta (minun tyttäreltäni se ei olisi onnistunut). Mökkeily on mukavaa jos ei siellä tarvi yksin olla pitkää aikaa, jos sieltä pääsee tarvittaessa pois, ja jos ei olisi niitä hyttysiä ja paarmoja.. argh. Toivottavasti itikat kuolevat ennen kuin minun mökkilomani alkaa...

    VastaaPoista
  5. Sirokko, juu, selvisin ihan hyvin kaksi päivää, mutta en tiedä olisinko selvinnyt sen kauempaa. ;-) Mökkeily on ihan mukavaa, tietyissä rajoissa – ja erityisen tärkeää on tuo, että sieltä pääsee tarvittaessa äkkiä pois. :-) Toivon sinulle mahdollisimman vähäitikkaista mökkeilyä!

    VastaaPoista
  6. oih, tuo koiruus on ihana!!!! iiiik!!! Tulisikohan se tänne lomalle vähäksi aikaa että saisin oikein rapsutella? :) Voisin myös ottaa Auliksenkin tänne. Hihii! :)

    Ihania kuvia olet kyllä ottanut! Vau! Suomen kesä vaan on niin kaunis! Ei siitä vaan mihinkään pääse.

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia, paketti tuli eilen perille. Ehdin eilen illalla vähän vilkaista sisältöäkin ennen töihin lähtöä. Nuuhkiakin ehdin, hyvät oli tuoksut, maistamiset jätin tälle päivälle... :)

    VastaaPoista
  8. Laura, hihii, koiran omistaja lähettäisi varmasti mieluusti koiruuden pienelle lomalle luoksesi. Se kun välillä innostuu vähän haukuskelemaan aika äänekkäästi, ja juoksentelemaan metsissä niin että tanner tömisee. ;-) Auliksella ei ole passia, ja se on muutenkin vielä ihan liian pieni matkustelemaan, eli en taida laskea Aulista tulemaan, hihii.

    Kiitos, Suomen kesä on ihana, mutta niin hirmuisen lyhyt, höh.

    Pikku Silppu, kiva kuulla, että paketti löysi tiensä perille!

    VastaaPoista