Juhannustunnelmia

Juhannus on lempijuhlani, eikä vähiten siitä syystä, että silloin on kesä! Tykkään siitä, että juhannuksena ei tarvitse kykkiä sisätiloissa, kuten jouluna, ja tykkään myös juhannuksen perinteistä, kuten juhannuskokosta, vihtomisesta, grillaamisesta ja kukkien laittamisesta tyynyn alle. Siippa on minulla tietysti jo olemassa, mutta ainahan sitä saa uneksia kaikenlaista. :-) Kokko ei tosin ole kuulunut ohjelmaan vuosiin, vaikka joka juhannusaatto mielessä on ollutkin lähteä kokkoa katsomaan.

Vietin juhannusta perinteisesti perhepiirissä, vanhempieni luona Itä-Suomessa. Tänä vuonna juhlijoita oli tavallista vähemmän, sillä vävyt "juhlivat" juhannusta tahoillaan: toinen sairasti kotonaan harvinaisen ärhäkkää aikuisiän vesirokkoa ja toinen, intialainen työnarkomaanivävy, vietti juhannuksenkin töissä. Jälkimmäinen oli ehkä ihan tyytyväinen ainakin siihen, että säästyi tänä vuonna grillaamasta päänahkaansa. Eräänä juhanuksena grilli oli nimittäin aivan tuliterä, ja se sytytettiin ensimmäistä kertaa vasta juhannusaattona. Grillin pohjaan oli valuvaiheessa jäänyt ilmeisesti ilmakupla tai popkorni, joka sitten tulenlieskojen lämmössä räjähti. Intialainen vävypoika, joka sattui epäonnekseen seisomaan tapahtumahetkellä grillin lähellä, sai palavan kekäleen päähänsä. Muistona tapahtumasta on vävystä otettu valokuva, jossa hänellä on päänsä ympärillä märkä pyyhe ja kädessään mustaksi kärähtänyt makkara. Suomalainen juhannus on vertaansa vailla!

Makkara kuului tänäkin vuonna olennaisena osana juhannuksen viettoon.

Juhannusaattona oli aika tuulista ja vilakkaa, ja järvellä oli isoja vaahtopäitä, vaikka ne eivät kuvasta oikein näykään.

Sää oli kuitenkin sen verran aurinkoinen, että ulkona oleskelukin oli mahdollista. Onneksi ei sentään satanut! Hieman harmittaa kaikissa suomalaisissa ulkoilmajuhlissa ja -tapahtumissa se, että ne ovat aina epävakaisen kesäsään armoilla. Esimerkiksi festareilla olo on aika hirveää, jos vettä sataa kaksi päivää putkeen.

Saunavihdat maitokärryssä odottelemassa lähtöä rantasaunalle.

Vihtominen on saanut meillä ihan uuden ulottuvuuden, sillä siskontyttö lanseerasi yhtenä juhannuksena vihdalle uuden nimen, ja vihdasta tuli juhannuspiiska. Nyt vihdan toimintaperiaatekin on hieman muuttunut: vihdalla saa hakata tietysti myös itseään, mutta sillä on lupa läiskiä myös muita. Mikäs sen mukavampaa kuin istua juhannusaattona saunassa ja piiskata vierustoveria oikein sydämensä kyllyydestä. :-)

Juhannusaattoiltana näimme vastarannalla kummallisen valoilmiön: juhannuskokkohan se siellä! Vai peitteliköhän joku naapuri rikoksensa jälkiä polttelemalla vähän "kokkoa"...

Pientä kävelyäkin tuli harrastettua kaiken syömisen lomassa, ja koska mukana oli myös pieniä jalkoja, kävelylenkki oli vauhdiltaan juhannuspäivän fiiliksiin oikein sopiva. :-)

Ei ole tainnut ihan viime aikoina tullut liikuskeltua missään...

Kesän ihanuuksia. Ei onneksi sentään kyy!

Tuulikin oli juhannuspäivänä tyyntynyt sen verran, että pääsimme tekemään pienen veneretken.

Unikot tuskin kukkivat aina juhannuksena, mutta tämä äiskän ainokainen päätti "syntyä" juuri juhannusaattona.