Lentävä korvapuusti

Olen iloinnut tänä kesänä siitä, että olemme tehneet niin paljon juttuja ihan tässä kotimaisemissakin – siis käyty paikallisissa kahviloissa ja ravintoloissa ja nautittu omasta kotipihasta. Kolme vuotta Jätkäsaaren kivikylässä opetti arvostamaan entistä enemmän luontoa, eikä ole mennyt päivää, etten olisi iloinnut siitä, että tässä nykyisessä kodissa on sitä luontoa ympärillä. 

Kotipihalla olevia puita, jotka osoittautuivat hedelmien perusteella marjaomeniksi(?).

Perjantai-iltana päädyimme sattumalta Cafe Merenneitoon, joka oli yllätykseksemme vielä siihen aikaan auki. 

Paikka sijaitsee ihan Matinkylän uimarannan vieressä ja on muuten oikein viehättävä, mutta lokit ovat iso ongelma. 

Kävimme kesällä kerran kahvilla Cafe Merenneidossa ja ostimme korvapuustin puoliksi. Lähdin hakemaan unohtuneita servettejä, mutta en ehtinyt ottaa monta askelta, kun läheisessä pöydässä istunut mies alkoi huutaa. Käännyin katsomaan taakseni ja mitä näinkään: pullanpuolikkaani oli lähtenyt liikenteeseen ja lenteli nyt taivaalla. Kun kysyin ukkelilta, miksei hän ollut vahtinut pullaani, ukkeli ihmetteli, miksi hänen pitäisi sitä vahtia. 😆

Varoitukset kannattaa ottaa tosissaan.

Tällä kertaa käyntiajankohtamme oli niin myöhäinen, että siihen sopivat paremmin gintonicit. Juomat tuskin kiinnostaisivat lokkejakaan, tai en ainakaan muista koskaan nähneeni lokkia drinkkilasi nokassaan. 

Lauantaina piipahdimme pitkästä aikaa paikallisessa Thai Marketissa, jossa olemme käyneet muutaman kerran aiemminkin. Thairuokaa kokkailevalle kauppa on varmaan oivallinen ostopaikka, mutta intialaiseen ruoanlaittoon siellä ei ole hirveästi aineksia. En ole koskaan käynyt kaupassa sinä päivänä, kun vihanneskuorma tulee sinne – jostain syystä kaikkiin (ainakin tuntemiini) aasialaiskauppoihin tulee vihanneskuorma aina torstaisin – mutta sen mitä olen katsellut vihanneshyllyjä, niin myynnissä olevat vihannekset eivät ole intialaiseen ruoanlaittoon sopivia.

Bongasin hyllyltä erikoisen näköisen thaigrillin. 

Ilmeisesti tuo toimii niin, että poltettava materiaali (hiilet?) tungetaan alaosan reikään ja grillattava sapuska tuohon päälle. Pienihän grilli on, mutta kyllä tuossa saisi muutamat makkarat grillattua. 😆

Grilli jäi ostamatta, mutta sen sijaan löysin morttelin, jollaista olin kaivannut jo pitkän aikaa. 

Mortteli on kiveä ja varsin raskasta tekoa, joten oletan, että jauhaminenkin on sillä varsin helppoa.

Kävimme myös Tapiolassa, ja nalletkin halusivat mukaan. Heillä onkin ollut jännä kesä! 

Huomaatteko muuten, että Pikkis on saanut uuden paidan? Minulla on nyt oikein kaavatkin Pikkiksen paitaan, joten uusia paitoja on helppo tehdä. Kaavat on piirretty tietenkin talouspaperiin. Nauratti, kun ukkeli tuli kaavojen suunnitteluvaiheessa opastamaan, kuinka paita pitäisi tehdä. Löysin arkistoista kuvankin siitä. 

Ompelijamestari on saapunut paikalle. 😆

Nuo kuvassa näkyvät kaavan repaleet eivät ole lopullisia, vaan paidasta muotoutui taas sellainen viittamallinen. 🙈 Yritin kyllä muuta, mutta epäonnistuin.

Sympaattinen vene Otsolahden venesatamassa Tapiolassa.

Hieman erikoisempi paatti.

Tapiolan uusia taloja ja kauppakeskus Ainoa.

Kerroin ukkelille lasten therian-leikeistä, joista olin kuullut itsekin vasta muutamaa päivää aiemmin, ja ukkeli kertoi, että heilläkin oli aikoinaan koulussa kaikenlaista. Oli esimerkiksi sellainen uskomus, että jos raapii nenäänsä sata kertaa, näkee jumalan. Tämän seurauksena lapset kulkivat nenät veressä, kun nenää oli raavittu niin antaumuksella. Melko intialaista, sanoisin.

Sunnuntaina kävin kävelylenkillä ja innostuin kuvailemaan lähimaisemia. Tästä tuleekin nyt näköjään tämmöinen kotiseutupostaus.

En ole tainnutkaan laittaa kuvia taloista, jotka tulivat lopulta Matinkylän vanhan ostarin tilalle. Kirjoittelin ostarista viisi vuotta sitten (täällä), jolloin asuimme vielä ihan ostarin lähellä. Tuosta jutusta voi halutessaan käydä katsomassa, miltä ostari viime hetkinä näytti.

Ostarin tilalle nousseet talot näyttävät minusta sinänsä ihan kivoilta. Eivät mitenkään erikoisen hyviltä, mutta eivät erikoisen kamaliltakaan.

Piha-alueet ovat toki aika ankeat, vaikka yritystä on ollut tehdä pihoista viihtyisät. 

Katselimme asuntojen markkinointivaiheessa tuon korkeimman talon ylimmän kerroksen asuntoa sillä silmällä, mutta en muista, mihin tuumailu lopulta kaatui. Luultavasti hintaan.  😆 

Matinkylän Kuningas se sinnittelee aina vain. Aiemmin tässä oli Makuunin videovuokraamo.

Alepan robottihan se siinä taas kurvailee.

Yhtenä päivänä tuommoinen robotti oli ylittämässä suojatietä, mutta jostain syystä se ei "uskaltanut" mennä tien yli. Robotti liikahti eteenpäin muutaman sentin, otti takapakkia, harkitsi hetken ja teki samat liikkeet uudestaan. Katselin sitä auton ikkunasta, ja minua oikein tuskastutti: kohta valot vaihtuisivat taas punaisiksi, ja robotilta jäisi tie ylittämättä. Lopulta robotti rohkaisi mielensä ja porhalsi tien yli mutta jumittui toisella puolella tietä pienen korokkeen reunaan. Sitten en enää pystynyt katsomaan, mitä seuraavaksi tapahtui, kun minun kävi niin sitä sääliksi. 😅

Leikkivät lapset ovat vaarallisia.

Hyi miten ällö otus! Onko tämä sellainen tappajaetana?

Finnoon skeittiallas. Taustalla Finnoon uusia taloja.

Bongasin vasta äskettäin, että Matinkylässäkin on kellumo. Ei tarvitse mennä testaamaan. 😆

Matinkylässä on nykyään hotellikin.

Olen haaveillut pitkään, että pitäisi käydä yöpymässä hotelli Mattsissa, mutta hotelli on niin nolon lähellä, että staycationkaan ei kuulosta uskottavalta selitykseltä tuolla majoittumiseen.

Hotellin takana on Matinkylän uimahalli.

Matinkylän uimahalli avattiin kaksi vuotta sitten, mutta minä kävin hallissa ensimmäisen kerran vasta pari viikkoa sitten. Hallissa kun on ollut kuulemma niin paljon kaikenlaisia ongelmia (pukukaappien lukitus ei toimi, saunat eivät toimi jne.), että en ole siitä syystä ollut motivoinut käymään hallissa. Lisäksi olen kuullut hallin olevan tosi ruuhkainen, ja liian täysillä radoilla uiminen ärsyttää. (Ei kuitenkaan niin paljon kuin kerran Espoonlahden uimahallissa yhtä ukkoa, joka huusi vittua edelleen uineelle naiselle, joka ui ukon mielestä ilmeisesti liian hitaasti.) Nyt ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä Matinkylän halliin, jos halusin uimaan, sillä Espoonlahden halli oli edelleen kesätauolla. 

Halli oli ihana! Erityisesti pidin siitä, miten hiljaista siellä oli, vaikka siellä oli koululaisryhmiäkin. Espoonlahdessa on välillä todella meluisaa, kun äänet kaikuvat seinistä. Oman teoriani mukaan Matinkylän hallin hiljaisuus johtuu puupinnoista, jotka ehkä vaimentavat ääniä toisella tapaa kuin kaakelit. Toinen ihastusta herättänyt juttu oli monitoimi- ja kuntoutusallas, jossa vesi oli tavallista lämpimämpää ja josta sai poreita ja vesisuihkuja. Siellä oli ihana rentoutua uimisen jälkeen. 

Myönteiseen uintikokemukseen vaikutti varmasti myös se, että hallissa sattui olemaan käyntihetkelläni varsin rauhallista. Kuulin pukuhuoneessa, kun kaksi mummoa keskustelivat, ja kumpikin oli sitä mieltä, että viikonloppuisin halliin ei kannata missään nimessä tulla, sillä siellä on silloin aivan valtava ryysis.

Uimahalli ja hotelli Matts vielä toisesta suunnasta.

Matinkylän lukio.

Hallin vieressä sijaitseva lukiokin on uusi, sillä se valmistui vasta tämän vuoden alussa. Tämä Ison Omenan kauppakeskuksen takana sijaitseva alue oli aiemmin pelkkää hiekkakenttää, ja siksi kaikki alueella on uutta, kun rakennukset ja tilat ovat nyt valmistuneet. 

Bongasin koripallokentän vierestä erikoisen näköisiä kuntosalilaitteita, joita oli mentävä tutkimaan lähempää. 

Kävi ilmi, että nämä ovat esteettömiä laitteita, joita voi käyttää vaikkapa pyörätuolista käsin. 

Ilahdutti kovasti, että liikuntarajoitteisillekin on kehitetty omat laitteensa. Kunpa ihmiset nyt löytäisivät nämä.

Viereinen Tynnyripuisto valmistui sekin ihan vasta muutama kuukausi sitten. 

Ongelmana puistoissa näin kesäaikaan on, että kaikenlaiset ryyppyporukat tuppaavat valtaamaan puistot. Juttelin taannoin yhden papan kanssa, joka kertoi päässeensä ensimmäisen kerran kävelylenkillään istumaan yhdelle puiston penkeistä, sillä penkit olivat aiemmin olleet aina kaljaporukoiden valloittamia.

Tällä kertaa paikalla ei näkynyt kuin yksi kaljaporukka. 

Puistossa on panostettu erityisesti lasten leikkipaikkoihin, ja lapsiperheet ja ryyppyporukat sopivat kyllä aika huonosti yhteen. 

Vielä loppuun muutama kuva Länsiväylän kevyen liikenteen alikulkutunnelin teoksista. 

Taideteoksen nimi on Unia teinigalakseista, ja sen ovat toteuttaneet katutaideteoksistaan tunnettu Yamahamay sekä Tiistilän koulun yhdeksännet luokat. Teoksia oli jo kerran töhrittykin, mutta nyt töhryt oli siivottu näköjään pois. Aina löytyy valopäitä, jotka eivät anna minkään olla rauhassa.

Eilen oikein säikähdin liikennevaloissa, kun vilkaisin sivupeiliin. 

Kauppatorille menossa. 

Ultra Bra oli vallannut ehkä kaupungin parhaan mainospaikan Forumin kulmasta.

Kivaa päivää! 

😘