Karvia experience

Minun rupesi tekemään mieli johonkin kansallispuistoon, joten aloin selvitellä, missä olisi kiinnostavia patikkareittejä ja nähtävää. On varmaan tylsää lukea jatkuvasti näistä meikäläisen patikka- ja muista retkistä, mutta elämä on nyt näköjään tällaista. Eivät nämä patikat ja retket loputtomiin jatku, joten yrittäkää kestää.

Etelä-Pohjanmaalta löytyi kaksikin kiinnostavaa kansallispuistoa, Lauhanvuoren kansallispuisto ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto, joten suunta oli selvä. Seuraavaksi piti löytää mahdollisimman edullinen yöpymispaikka, joka olisi kansallispuistoihin nähden sopivan matkan päässä. Löysin Karviasta hostellin, josta sai 66 neliömetrin kokoisen huoneiston 45 eurolla per yö. Niin oli yöpymispaikkakin päätetty!

Jos joku toinen on yhtä ulalla kuin minä olin siitä, missä nuo kansallispuistot ja Karvia ovat, niin tässä Googlen karttaa avuksi: 

Matkalla pysähdyin katsomaan muutaman, hieman hämmentävän ympäristötaideteoksen. Ensimmäinen oli Puuvuori, joka on muodoltaan soikea, 420 metriä pitkä, 270 metriä leveä ja 28 metriä korkea kukkula. Teokseen on istutettu 10 000 puuta matemaattisen kaavan mukaan, joka on kultaisen leikkauksen ja ananaskuvion yhdistelmä. Sen jokainen puu on omistettu jollekin henkilölle. Teoksen suunnittelija on taiteilija Agnes Denes, ja sen vihkitilaisuus pidettiin vuonna 1996.

Puita kukkulan laelta katsottuna.

Toinen kohde oli Nancy Holtin Yltä ja alta -taideteos, joka löytyy sorakuopasta Pinsiön kylästä. Teos on tarkoitettu tarkasteltavaksi sekä teoksen päältä että maan tasolta. 

Lounaalle pysähdyin Hämeenkyröön, Frantsilan Kehäkukkaan. Ravintola on kasvisruokaravintola, ja suhtauduin siihen siitä syystä vähän epäluuloisesti. 😆 Yritin siinä syödessäni pohtia, miksi olen niin ennakkoluuloinen kasvisruokaravintoloita kohtaan, vaikka kasvisruoassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Mekin syömme ukkelin kanssa kotona tosi usein kasvisruokaa! En kuitenkaan keksinyt mitään vastausta pohdintoihini. Outo tyyppi. 

Ravintola oli tosi viihtyisä.

Ennakkoluulot kyllä karisivat tässä paikassa, sillä kaikki ruoka oli todella maukasta!

Jälkkäriksi uuniomenia! Ou jee!

Seuraava pysähdys oli Hämeenkyrön Hälläpuiston vanha mylly. Google Maps yritti taas ajattaa mitä ihmeellisimpiä reittejä, ja päädyin pyörimään Metsä Boardin pihalle.

Tässä vaiheessa heräsi epäilys, että tämä ei ole ehkä oikea reitti.

Mutta löytyihän se mylly vihdoin.

Vandaalit olivat jättäneet puumerkkejään.

Karvion hostelliin pääsi kirjautumaan sisään vasta viideltä, joten päätin käydä sitä ennen tutustumassa Kauhanevan-Pohjankankaan kahteen reittiin, Katikankierrokseen ja Kauhalammin kierrokseen. 

Tulin hyvin pian huomaamaan, että näihin kansallispuistoihin ei ajella mitään priimakuntoisia asvalttiteitä pitkin. Pöly lensi, ja kuopat olivat välillä niin syviä, että pelkäsin, että autosta pamahtaa rengas.

Katikankierroksella on mittaa kaksi kilometriä, mutta reitti on luokiteltu vaativaksi korkeuserojen ja maaston takia. Kierros kulkee kurussa, jonka keskellä virtaa vesi ja jonka seinämät kohoavat jyrkästi molemmin puolin.

Reitti oli hyvin merkitty, mutta silti onnistuin harhautumaan polulta heti alkumetreillä.

Jos kärsii pääkaupunkiseudun patikkareittien ihmispaljoudesta, niin tervetuloa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon. 😆 Katikankierroksen että Kauhalammin kierroksen parkkipaikalla oli kummallakin yksi auto, mutta en tavannut patikan aikana yhtään ihmistä.

Vesi kohisi kurun pohjalla.

Pikkuhiljaa veden kohina laantui solinaksi ja loppui sitten kokonaan.

Kun vesikään ei enää pitänyt ääntä, pysähdyin yhtäkkiä hämmästyneenä, sillä oli aivan täydellisen hiljaista. Ei kuulunut kerta kaikkiaan mitään – ei edes lintujen ääniä tai tuulen huminaa. Täydellinen hiljaisuus on aika harvinaista nykypäivänä, ja mietinkin, että sitä pitäisi saada talletettua pulloon. Tekisi varmasti kauppansa ainakin intialaisille. 😆

Maasto oli todella vaihtelevaa, mikä teki reitistä mielenkiintoisen.

Kasvillisuus oli Katinkanjonissa tosi rehevää ja maasto vihreää.

Katikankierrokselta ajelin Salomaan parkkipaikalle, jossa on toinen Kauhalammin kierroksen aloituskohta. Kauhalammin luonto oli aivan erilaista kuin Katikankierroksen, sillä Kauhalammin kierros kulkee enimmäkseen suomaastossa. Kauhanevan suo on keidassuota, joka oli minulle entuudestaan tuntematon suotyyppi. Ihan kuin tuntisin mitään muitakaan suotyyppejä! 😆

Tässä taas selostus opastaulusta.

Kauhalammin kierrokselle tulee Salomaan parkkipaikalta lähdettäessä mittaa 3,5 kilometriä, ja reitin alkupää kulkee samaa matkaa Kauhalammin esteettömän reitin kanssa. Tässä olisi kyllä tosi kiva esteetön reitti sellaista kaipaavalle, sillä mäntymetsä on niin kaunista ja suomaisema vieläkin kauniimpaa.

Rakastan soita, ja Kauhalammin kierros oli siitä ihana, että se kulki suomaastossa melkein koko matkan. Kauhalammi-lampi toi reittiin oman mukavan lisänsä, ja tykkäsinkin Kauhalammin kierroksesta niin paljon, että harkitsin hetken, menisinkö kiertämään reitin seuraavana päivänä vielä toisenkin kerran. Mutta päivän aikana tuli niin paljon kävelyä muutenkin, että polveni eivät olisi varmaankaan enää kestäneet uutta Kauhalammin kierrosta. 

Vaikenen hetkeksi ja annan kuvien puhua puolestaan.

 

Kierroksen jälkeen oli tullut aika ajaa Karvialle katsomaan, miltä se hostellihuoneisto näyttäisi. Sain avaimet soittamalla huoneiston omistajalle, joka tuli tuomaan avaimet ja näyttämään huoneiston. 

Kävi ilmi, että huoneisto oli ilmeisesti entinen liiketila, joka oli muutettu asuinhuoneistoksi. 

Oma terassikin löytyy. 😆

Huoneisto oli sinänsä ihan mukava vaikka vähän kolkon oloinen, mutta eipä tuohon hintaan voi todellakaan valittaa! Eihän nykyään saa mistään yöpymispaikkaa 45 eurolla. Hupaisa yksityiskohta oli Veikkauksen ständi, joka komeili ruokailutilan ja sisäänkäynnin välissä. 

Jos tulee aika pitkäksi, voi täytellä aikansa kuluksi Lotto- ja Keno-kuponkeja.

Toinen hieman hankala asia oli se, että aivan hostellin vierestä kulkee tie, joten liikenteen äänet kantautuvat huoneistoon tosi selvästi. Kaiken lisäksi kylän läpi kulkee tosi paljon raskasta liikennettä ihan yötä myötä.

Asetuttuani taloksi oli aika lähteä kauppaan ostamaan maitoa aamuksi sekä jotain ruokaa illaksi. Karvialta löytyy tasan kaksi kauppaa, K-Market ja Sale, ja suuntasin ensimmäiseksi K-Marketiin, kun arvelin sen Salea paremmaksi kaupaksi. Jo kaupan ovella oli vastassa jokin outo haju, joka leijaili koko kaupassa. Kaiken lisäksi valikoima oli tosi kehno, joten päätin olla ostamatta muuta kuin sen maitopurkin.

Seuraavaksi menin Saleen, joka näytti hieman paremmalta kuin K-Market, mutta en siltikään keksinyt, mitä ostaisin. 

Täältä luulisi löytyvän jotain syötävää.

Halusin jotain valmista ruokaa tai sitten jotain sellaista, joka olisi mahdollisimman helppo ja nopea valmistaa. Kokkailu kun ei voisi matkoilla vähempää kiinnostaa. Haahuilin hyllyjen edessä ja haaveilin Prisman ja Citymarketin kotiruokatiskeistä, joista voi ostaa tuoreita ruokia haluamansa määrän. Minä kun olen sellainen suursyömäri, että kylmäkaapin valmisruokapakkaukset ovat minulle liian pieniä. Melkein jo ahdistuin, mutta lopulta päätin, että tekisin tortilloja. Kana ja tortillalätyt löytyivät helposti, mutta muut ainekset tuottivat vaikeuksia. Valikoima oli liian suppea, eikä kaupassa ollut esimerkiksi islantilaista jogurttia, vaan oli vain turkkilaista ja kreikkalaista. Mietin, että olenko minä oikeasti tällainen kermaperse, joka ei osaa asioida muualla kuin hehtaarimarketeissa. Vastaus taitaa ikävä kyllä kuulua, että olen. On siis oikein terveellistä käydä joskus Karvialla ruokakaupassa. 😆

Myöhemmin illalla iski kuitenkin yllättävä laiskuus, enkä olisi viitsinyt laittaa niitä tortillojakaan. Ihmettelin sitäkin, miten se lounas oli ollut niin täyttävä, että minulla ei ollut vielä yhdeksältäkään nälkä! Jotain oli kuitenkin pakko syödä, joten päätin lähteä katsastamaan kylän ravintolatarjonnan. Hostellin vieressä oli Tälli-pubi, jonka epäilin nimen perusteella olevan vain juottola, mutta puolen kilometrin päässä näytti olevan Kyläkrouvi-niminen ravintola, josta sai ruokaakin ja joka oli saanut ihan hyvät arvostelut. Sinne siis!

Karvialainen perhe kunnantalon edustalla.

Syysmuotia Pirni Muoti -liikkeen tapaan. Katsoin ensin, että ovatko nuo yöpaitoja.

Muotia myös miehille.

Vielä ehtisi Saleen. Minuutti aikaa! Karvian Salehan menee yhdeksältä kiinni, ja K-Market oli mennyt jo tuntia aiemmin. Karvialla ei ole 24/7 auki olevia ruokakauppoja... 😆

Mutta Kyläkrouvi olikin ihan pimeänä, mistä päättelin, että paikka on varmaankin kiinni.

Ei auttanut muu kuin palata lähtöpisteeseen ja mennä toiveikkaana Tälli-pubiin kyselemään, saisiko sieltä ruokaa, vaikka tiesinkin jo vastauksen etukäteen. 

Siellä se Tälli odottaa. Ovikin on kutsuvasti auki.

Tällissä oli juuri sellainen meininki kuin olin ounastellutkin – eli kuollut. Pari ukkoa nuokkui terassilla, ja ilmassa leijui tupakan ja vanhan pubin haju.

Autenttista pubitunnelmaa.

Ruokaa ei pubista tosiaankaan saanut, ellei sitten ruoaksi lasketa nahistuneita sämpylöitä, jotka olivat olleet kelmun alla ties kuinka kauan. Koska en kehdannut sännätä saman tien ulos, päätin ottaa yhden lonkeron, vaikka en käy ikinä tuommoisissa pubeissa. Pubiin meneminen yksin on minusta muutenkin ihan hirveän noloa, koska minulla on sellainen tunne, että kaikki luulevat, että olen etsimässä seuraa itselleni. Varmaan joku pystyyn kuollut ukko tunkisi heti seuraani. 

Mutta kuinkas kävikään: pubiin tuli minun jälkeeni muitakin ihmisiä, mutta kukaan ei tullut kyselemään minulta mitään, vaan sain juoda lonkeroni ihan rauhassa. Kymmeneltä olikin sitten hyvä luikkia takaisin kämpille ja todeta, että kyllä se on ne tortillat laitettava, jos halusin syödä tänä iltana jotain. 

Olin hostellin ainoa asiakas, ja oli vähän orpo olo.

Seuraavana päivänä olikin vuorossa uudet seikkailut, joihin kuului mm. yksi autiotalo, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa. Tarkoitukseni oli viipyä Karvialla kaksi yötä ja palata sitten kotiin, mutta keksinkin eilen illalla, että jatkaisin matkaani vielä hieman. Lähden siis ajelemaan nyt tästä eteenpäin.

😘