Vaikeneminen on kultaa, jeesusteippi hopeaa.


sunnuntai 22. elokuuta 2021

Pulmapalstan paluu

Nyt on aika palata taas pitkästä aikaa Woman's Era -lehden ongelmapalstan pariin! Woman's Era on intialainen naistenlehti, jonka kysymyspalstoille lukijat voivat lähettää kysymyksiä mieltään vaivaavista asioista, ja lehdestä sitten vastataan kysymyksiin. Edellisestä pulmapalstapostauksestani on aikaa yhtä kauan kuin on edellisestä Intia-käynnistänikin, eli kaksi vuotta. En ole päässyt ostamaan Intiasta tuoreita Woman's Era -lehtiä, mutta sepä ei olekaan nyt haitannut, sillä löysin netistä paikan, josta lehteä voi tilata digitaalisena. Hurraa!

Tämä on jo pulmapalstasarjan neljäs osa, ja laitan loppuun linkit aiempiin osiin, jos jotakuta kiinnostaa lukea näitä enemmänkin. Kopioin tähän taas vanhan tutun alustuksen, kun en jaksanut keksiä uutta: 

"Lukijoiden ongelmat eivät ehkä edusta intialaista elämäntapaa ja naisten ongelmia millään lailla kattavasti (tai kosketa suurta osaa naisista ollenkaan), mutta minusta ne ovat kuitenkin jonkinlainen kurkistusikkuna intialaiseen kulttuuriin. Suomalaisessa naisessa palstan ongelmat herättävät myös varmasti aivan toisenlaisia ajatuksia kuin intialaisessa, joten ongelmia vasten pystyy peilaamaan myös omaa kulttuuriaan ja elämäntyyliään. On myös kiinnostavaa pohtia sitä, miten itse olisi kysyjälle vastannut. Olisitko antanut kysyjälle samanlaisia neuvoja kuin mitä hän nyt sai?"

Postauksen asukuvat ovat nekin taas samaisista lehdistä. Asukuvista tykättiin ainakin viimeksi, joten laitan niitä nyt tähän vähän ronskimmalla kädellä. Kysymysten otsikot ovat omiani; eivät siis käännöksiä lehdestä. 

KYSYMYS 1: Pahaenteinen horoskooppi

Muutama kuukausi sitten minä ja mieheni teimme pitkän junamatkan maan toisesta laidasta toiseen. Matka kesti yli 24 tuntia, mutta samaan vaunuun osui mukavia ihmisiä, ja aika kului rattoisasti heidän kanssaan jutellen. Kun yksi kanssamatkustajistamme kertoi harrastavansa astrologiaa, muutamat meistä olivat hämmästyneitä, että joku vielä uskoo, että tulevaisuutta pystyy ennustamaan horoskoopeista. Pian muutkin liittyivät keskusteluun ja kertoivat esimerkkejä tapauksista, jolloin horoskooppien ennustukset olivat osuneet oikeaan. Mies, joka oli sanonut harrastavansa astrologiaa, ei osallistunut keskusteluun lainkaan, ja joku kysyikin vähän pilkallisesti, osuivatko hänen ennustuksensa koskaan oikeaan. Hän vastasi heti myöntävästi, katsoi mieheeni ja kysyi tältä muutaman kysymyksen. Sen jälkeen hän teki joitakin laskelmia paperilla ja kertoi miehelleni, että tämä tulisi kuolemaan ennen vuoden loppua.

Hiljaisuus laskeutui junaan, ja vaihdoimme puheenaihetta. Palasimme matkalta kotiin, mutta mieheni ei ole enää sama mies, joka hän oli ennen matkaa. Hänestä näkee selvästi, että astrologin ennustus kauhistuttaa häntä, enkä minä tiedä, mitä tehdä. Olen yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan, mutta hän on haluton puhumaan. Mieheni käy töissä, mutta lopun ajan hän vain istuu ja tuijottaa kaukaisuuteen. Vuosi on lähestymässä loppuaan, ja näen, kuinka hänen pelkonsa kasvaa. Mieheni on 40-vuotias, ja minä olen häntä neljä vuotta nuorempi. Meillä ei ole lapsia, emmekä ole koskaan uskoneet horoskooppeihin.

VASTAUS:  

Vaikka sinä ja miehesi ette ole koskaan uskoneet horoskooppeihin ja ennustuksiin, pelko on selvästi lamaannuttanut miehesi. Tämä on ihan normaalia, sillä vaikka ihminen ei uskoisikaan horoskooppeihin, ennustus omasta kuolemasta voi kauhistuttaa. Sinun tulee auttaa miehesi tämän yli ja ohjata hänet ammatti-ihmisen puheille. Tästä olisi miehellesi eniten apua. Sinun tulee myös puhua miehesi kanssa ja pyytää ystäviänne ja sukulaisianne tekemään samoin. Teidän täytyy vakuuttaa miehellesi, että hänen pelkonsa on turha. 

KYSYMYS 2: Yhteiset häät serkun kanssa?

Laajennettu perheemme, joka muodostuu isovanhemmista, vanhemmista, sedistä, tädeistä, serkuista jne., elää onnellista yhteiseloa. Minäkin olen onnellinen isosta perheestäni jo siitäkin syystä, että minulla on tusinan verran serkkuja! 

Yksi serkuistani on vain muutaman viikon vanhempi kuin minä. Jo lapsuudestamme lähtien kaikki ovat kohdelleet meitä niin kuin olisimme kaksosia. Olemme samalla luokalla, ja olemme erilaisia vain yhdessä suhteessa – hän on kaunis ja minä en. 

Serkkuni ja minä olemme läheisiä. Nyt meille kummallekin on löytynyt sulhanen, ja vaikka serkkuni sulhanen on komeampi kuin omani, olen onnellinen, sillä minun sulhaseni on älykäs ja haluaa naimisiin juuri minun kanssani. 

Mutta yhdestä asiasta en halua tinkiä. En halua jäädä kakkoseksi omissa häissäni. Perheemme suunnittelee minulle ja serkulleni yhteisiä häitä, ja kaikki puhuvat, kuinka kiva tapahtuma siitä tulee. Mutta minä en halua yhteisiä häitä. Tiedän, että perheeni ja varsinkin serkkuni tulevat pahastumaan, mutta tämä on minun tahtoni. 

Onko väärin, kun en halua antaa asiassa periksi?

VASTAUS:  

Siinä ei ole mitään väärää, että et halua yhteisiä häitä serkkusi kanssa, mutta serkkusi ja perheesi voi olla vaikea ymmärtää tätä. Kannattaako järkyttää kaikkia nyt, kun olette menossa naimisiin? Tuleva puolisosi ei ole pelkästään älykäs, vaan hän ymmärtää myös, että sinä olet hyvä valinta hänen puolisokseen. Vaikuttaa siis siltä, että olet menossa naimisiin juuri oikean miehen kanssa. 

Älä siis järkytä perhettäsi. Mene naimisiin samaan aikaan serkkusi kanssa ja suuntaa ajatuksesi kohti tulevaa. Äläkä murehdi: kaikki naiset ovat kauniita morsiamia.

KYSYMYS 3: Temppelissä naimisiin ja sitten seksiä

Olen 17-vuotias, ja poikaystäväni on 20. Rakastamme toisiamme kovasti ja haluaisimme mennä naimisiin, mutta emme voi, koska olemme lain mukaan alaikäisiä. Minua ei haittaisi odottaa vielä pari vuotta, mutta poikaystäväni haluaa seksiä, ja siihen minä en suostu, ennen kuin olen naimisissa. 

Jokin aika sitten hän keksi uhkarohkean suunnitelman. Jos me menisimme temppelissä salaa naimisiin, voisimme harrastaa seksiä, koska voisimme pitää itseämme avioparina. Sitten joskus myöhemmin, kun aika olisi oikea, voisimme mennä ihan julkisesti naimisiin. Tämä voisi tapahtua joskus parin vuoden päästä, kun olemme molemmat aikuisia. 

Minä en oikein haluaisi suostua tähän ihan vain sen takia, että voisimme harrastaa seksiä, mutta hän ei anna periksi. Voisitteko neuvoa, olisiko tämä oikea ratkaisu?

VASTAUS: 

Tämä on todella typerä vaihtoehto. Avioliitto temppelissä ei ole lainvoimainen, jos osapuolet ovat alaikäisiä. Sitä paitsi tarvitsette papin, todistajat jne. Oletteko valmiita tähän kaikkeen?

Poikaystäväsi haluaa selvästikin vain seksiä ja on keksinyt tämän temppeli-idean vain, jotta saisi sinut rauhoittumaan ja suostumaan. Mitä takeita sinulla on siitä, että hän pitää lupauksensa ja menee kanssasi myöhemmin naimisiin? Kun hän on saanut, mitä haluaa, hän voi hyvinkin jättää sinut ja etsiä jonkun toisen. Mitä sinulle silloin jää? Sinun on vaikea saada häntä enää takaisinkaan, koska suunnitelmanne on salainen, eikä sinulla ole mitään todisteita.

Poikaystäväsi tuntuu olevan itsekäs ja itsekeskeinen henkilö, joka on viemässä sinua vaarallisille vesille. Älä pelkää, että hän jättää sinut, jos et suostu hänen suunnitelmaansa. Sinun on parempi olla ilman häntä.

KYSYMYS 4: Pitäisikö minun muuttaa vanhainkotiin?

Olen 64-vuotias nainen. Mieheni kuoli kymmenen vuotta sitten ja minä ja ainoa poikani olemme asuneet kahdestaan siitä lähtien. Jokin aika sitten poikani kertoi, että hän haluaa naida naisen, jonka oli tavannut ystäviensä luona. Olin onnessani, koska olin ollut huolissani, miten saisin poikani naimisiin, sillä hän on varsin hiljainen mies. Pyysin heti poikaani tuomaan tytön näytille.

Mutta kun poikani toi tytön meille, näin heti, että tämä ei ole oikea tyttö pojalleni. Tyttö oli levoton eikä pysynyt paikallaan edes viittä minuuttia, kun taas poikani pitää lukemisesta ja puhuu vain silloin, kun hänellä on jotain asiaa. Miten ihmeessä he tulisivat toimeen, jos heillä ei ole mitään yhteistä?

Mutta minä vain hymyilin ja toivotin tytön tervetulleeksi. Kun he molemmat sanoivat haluavansa mennä pian naimisiin, käyttäydyin niin kuin olisin ollut samaa mieltä ja sanoin, että niin on parasta. Mutta kun poikani myöhemmin kertoi, että tytön isä ei pystyisi maksamaan häitä ja että meidän pitäisi maksaa ne, tyrmistyin. 

He menivät naimisiin, ja päivät kuluivat. Miniäni ei tehnyt kotitöitä tai laittanut ruokaa, vaan hän nousi aamuisin myöhään ja halusi mennä joka ilta ulos. Kun poikani ilmoitti, että hänen lomansa oli ohi ja että hänen piti mennä takaisin töihin, miniä sai raivokohtauksen.

Häistä on kulunut nyt kuusi kuukautta, ja minun kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa. Poikani ja hänen vaimonsa elämä näyttää olevan pelkkää riitelyä. Poikani on laihtunut, mutta hän näyttää päättäneen, että saa avioliittonsa toimimaan.

Minä en ole kuitenkaan yhtä vahva kuin poikani. Kaiken lisäksi miniäni ei nykyään edes yritä salata ärtymystään minuun. Häpeän miniäni käytöstä, mutta poikani ei huomaa vaimonsa käytöksessä mitään erikoista, koska miniäni osaa salata sen häneltä.

Olen pohtinut viime aikoina yhä useammin muuttamista vanhainkotiin, mikä kummastuttaa itseänikin, sillä en ole koskaan tehnyt mitään vain itseni tähden. Mutta toisaalta voisin tehdä niin, koska minulla on omaa rahaa, ja minulla olisi varaa lähteä ja muuttaa ihan hyvään vanhainkotiin.

Olen poissa tolaltani elämäni viimeisten käänteiden takia. Pitäisikö minun muuttaa vanhainkotiin? Jos teen niin, tiedän, että poikani järkyttyy, mutta toisaalta minusta tuntuu, että niin olisi parasta. Olkaa ystävällisiä ja neuvokaa minua. 

VASTAUS: 

On tosiaankin surullista, että sinun täytyy pohtia tässä iässä muuttamista vanhainkotiin. Mutta sinun ei tarvitse päätyä tähän ratkaisuun, koska se järkyttäisi poikaasi. Hän on varmasti muutenkin sinun puolellasi, jos hänen vaimonsa käyttäytyy sopimattomasti. Et ole asunut aiemmin yksin, eikä sinun tarvitse tehdä niin enää tässäkään vaiheessa elämää. Älä piittaa miniästäsi vaan pysy läheisissä väleissä poikasi kanssa. 


KYSYMYS 5: Sisko elättäjänä

Olen 21-vuotias nainen. Tulen tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä, mutta raha ja se kaikki, mitä sillä saa, ei kiinnosta minua yhtään. Unelmoin sen sijaan yksinkertaisesta ja stressittömästä elämästä ja ihmisten auttamisesta. Ymmärrän tietenkin, että tarvitsen rahaa perustarpeitteni tyydyttämiseen, mutta siskoni, joka on minua kolme vuotta vanhempi, on luvannut huolehtia taloudellisista tarpeistani koko loppuelämäni, jotta minä olisin vapaa auttamaan ihmisiä. 

Minusta tämä järjestely kuulostaa toimivalta, mutta yllätyksekseni vanhempani ja kaikki ystäväni pitävät suunnitelmaa absurdina ja kieltäytyvät edes keskustelemasta siitä. Heidän mielestään on epäreilua olettaa, että siskoni tekisi niin suuren uhrauksen puolestani. Mutta he eivät ymmärrä, kuinka läheisiä me olemme. Sitä paitsi siskoni sanoo, että koska hän itse ei pysty luopumaan elämän nautinnoista, tämä on hänen tapansa auttaa ihmisiä. Jättääkö siskoni minut pulaan?

VASTAUS: 

Sisaresi varmaankin tarkoittaa tällä hetkellä, mitä hän sanoo, mutta ei ole mitään takeita siitä, että hän tulee ajattelemaan näin lopun elämäänsä. Mitä jos sisarellasi ei menekään työelämässä hyvin tai jos hän menee naimisiin, ja hänen miehensä mielestä on tarpeetonta rahoittaa sinun elämääsi? Mitä jos sisaresi saa lapsia ja haluaa käyttää rahansa heihin tai jos hänen appivanhempansa tarvitsevat apua... Lista on loputon, ja on hyvin mahdollista, että sisaresi ei pystykään auttamaan sinua tämmöisissä tapauksissa.

Entä sinun itsekunnioituksesi? Haluatko olla riippuvainen sisarestasi koko loppuelämäsi ajan? Ja mitä sitten, jos menet naimisiin ja saat lapsia? Vanhempasi ja ystäväsi näyttävät pohtineen näitä mahdollisuuksia eivätkä siksi ota sinua vakavasti. Siksi olisikin parempi, jos keksisit jonkin toisen tavan, jolla voisit toteuttaa sinänsä arvokkaan ajatuksen sosiaalityön tekemisestä. Voisit esimerkiksi liittyä johonkin sosiaalipalveluja tuottavaan järjestöön ja saada palkkaa tekemästäsi työstä. 

KYSYMYS 6: Feikkitilejä

Olen 20-vuotias mies. Minulla on feikkitili Instagramissa, Twitterissä, Facebookissa ja Snapchatissä. Esiinnyn tileilläni väärällä nimellä, tileilläni ei ole kuvia, ja profiilikuvanikin ovat vain jotain randomkuvia. Käytän tilejä toisten ihmisten seuraamiseen ja olen harrastanut tätä viiden vuoden ajan. Seurailen enimmäkseen entisiä ja nykyisiä opiskelutovereitani. Minua vain kiinnostaa tietää, mitä heille kuuluu. Kukaan ei tiedä feikkitileistäni.

En halua luoda itselleni oikeaa tiliä, koska minulla ei ole elämää. Minulla ei olisi mitään postattavaa. Haluan silti seurata entisten ja nykyisten opiskelutovereideni elämää, joten käytän feikkitilejäni. En jätä ihmisille mitään viestejä; seurailen vain. Olen pohtinut tilieni poistamista, mutta en halua tehdä sitä, koska haluan pysyä mukana kyseisten ihmisten elämässä.

VASTAUS: 

Vaikka väärällä profiililla esiintyminen ei ole kannatettava eikä hyvä asia, et kuitenkaan käytä sosiaalista mediaa mitenkään väärin, vaan seuraat vain muita ihmisiä, mikä on ihan ok. Sinun ei tarvitse tuntea itseäsi huonommaksi kuin muutkaan. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, poista valetilisi ja luo itsellesi ihan oikea profiili. Ole oma itsesi.

KYSYMYS 7: Likaista politiikkaa

Olen 22-vuotias nainen ja sain juuri työpaikan johdon assistenttina. Vielä muutama kuukausi sitten tämä olisi tehnyt sekä isäni että äitini hyvin onnelliseksi (olen heidän ainoa lapsensa) ja he olisivat neuvoneet minua tekemään kovasti töitä, jotta voisin saada nimeä ja yletä firmassa.

Mutta pari kuukautta sitten maailmani oli erilainen kuin nyt, sillä olemme eläneet viime kuukaudet kovin erilaisessa politiikan maailmassa! Muutoksen takia vanhempani ovat tyytymättömiä: he pilkkaavat työpaikkaani ja sanovat, että he löytävät minulle paljon paremman paikan. Ja tämä "ihme" johtuu siitä, että isästäni on tullut äkkiä tärkeä mies!

Isäni on toiminut peruspoliitikkona (en halua mainita puolueen nimeä, koska isäni on kuulunut siihen jo vuosien ajan) ja ansainnut tarpeeksi, jotta olemme pystyneet elämään varsin mukavaa elämää. Mutta kuusi kuukautta sitten häntä pyydettiin ehdolle seuraaviin vaaleihin, ja hän sai tästä suuren summan rahaa. 

Minua pelottaa, että raha on nyt noussut vanhempieni päähän, ja heistä on alkanut tuntua, että he voivat saada rahalla mitä tahansa. Kaiken lisäksi he ovat alkaneet tehdä asioita, joita he vastustivat aiemmin jyrkästi, kuten ostaa ihmisten ääniä. Kaikki tämä on järkyttänyt minua syvästi, ja minua pelottaa, mihin tämä kaikki johtaa ja mitä vanhemmistani tulee. En halua, että he tekevät vääriä asioita ja joutuvat pulaan. Olkaa hyvä ja neuvokaa, miten voisin estää tämän.

VASTAUS: 

Vaikka olet elänyt poliittisessa ympäristössä koko elämäsi, sinulla ei näytä olevan mitään käsitystä politiikan kiemuroista tai siitä, että raha on se, joka puhuu politiikassa! Toki on olemassa miehiä ja naisia, jotka yrittävät toimia toisin, mutta he ovat harvassa. Olet ilmeisen tietämätön siitä, että vanhempiesi on täytynyt tietää, millaista roolia raha näyttelee politiikassa, vaikka he itse eivät ole olleetkaan rahan kanssa tekemisissä. 

Jos asia kumminkin järkyttää sinua, puhu asiasta vanhemmillesi ja kieltäydy parempipalkkaisesta työpaikasta. Puhu heidän kanssaan puhtaasta politiikasta, ja kuka tietää – ehkä sillä on jotain vaikutusta vanhempiisi. 

KYSYMYS 8: Sairas appiukko

Kolme vuotta sitten, kun olin 20-vuotias, vanhempani järjestivät minut naimisiin 30-vuotiaan miehen kanssa, jolla oli hyvä työpaikka. Tapasin miehen vain kerran ennen häitämme, ja mies kertoi minulle, että tulisimme asumaan hänen laajennetussa perheessään, johon kuuluisivat hänen vanhempansa, kolme vanhempaa veljeä sekä näiden perheet. Olin helpottunut kuullessani, että olisin nuorin perheen miniöistä ja että minun täytyisi vain noudattaa vanhempien miniöiden minulle antamia ohjeita. Ajattelin näin, koska minulla ei ollut kokemusta kodinhoidosta. Mieheni kertoi myös, että hänen isänsä oli vuoteenomana eikä pystyisi tulemaan häihimme.

Menin naimisiin ja muutin aviomieheni pieneen kotiin, joka oli täynnä ihmisiä. Kun menin tapaamaan appiukkoani, tajusin, että hän oli halvaantunut ja hädin tuskin tietoinen siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Olin pahoillani appiukkoni puolesta, mutta toisaalta minua myös huoletti, sillä minulla ei ollut kokemusta sairaan ihmisen hoitamisesta. 

Ensimmäinen avioliittovuoteni oli stressaava, kun yritin totutella elämään uudessa kodissani ja tehdä kotitöitä, jotka minulle määrättiin. Sitten tulin raskaaksi, ja elämäni muuttui painajaiseksi, kun anoppini päätti, että työtaakkaani piti "keventää" raskauteni takia ja että saisin siksi huolehtia appiukostani. Nyt poikani on kohta vuoden vanha, ja hoidan appiukkoani edelleen. 

Ei ollut vaikea oppia hoitamaan appiukkoani, mutta minua ällötti – ja ällöttää edelleen– huolehtia lähes täysin halvaantuneesta miehestä. Melkein oksennan, kun minun pitää siivota appiukkoni ulosteita ja vaihtaa hän vaatteensa. Kukaan muu talon miniöistä ei ole hoitanut appiukkoani, koska anoppini on huolehtinut appiukosta tämän sairastuttua. Vasta kun anopin alkoi olla vaikea liikutella appiukkoa, anoppi antoi tehtävän minulle. 

En ole kertonut miehelleni, miltä minusta tuntuu, mutta en kerta kaikkiaan voi jatkaa tätä enää. Haluaisin myös muuttaa pois appivanhempieni kodista ja asua vain mieheni ja poikani kanssa. Tiedän, että jos kerron tämän miehelleni, hän raivostuu. Mutta en pysty enää jatkamaan tällä tavalla. Mitä minun pitäisi tehdä?

VASTAUS: 

Vaikka siinä ei olekaan mitään pahaa, että nainen hoitaa miespotilasta (hoitajathan tekevät näin koko ajan), nuorten miniöiden ei yleensä oleteta siivoavan sairaiden appiukkojensa jätöksiä, vaihtavan heidän vaatteitaan jne. Tämä on yleensä poikien tehtävä – ei pelkästään siksi, että homma saattaa tuntua nuorista miniöistä nololta, vaan myös siksi, että tehtävään kouluttamattoman naisen voi olla vaikea nostella ja käännellä painavaa miestä. 

Kerro siis miehellesi, että sinun on vaikea liikutella appiukkoasi ja pyydä hänen apuaan. Kun hän auttaa sinua ja näkee, mitä kaikkea sinun täytyy tehdä, hän luultavasti tajuaa, että tämä on hänen ja hänen veljiensä hommaa, eikä sinun tarvitse enää hoitaa appiukkoasi. 

Jos miehesi ei ymmärrä asiaa, kerro anopillesi, että et pysty liikuttelemaan appiukkoasi yksinäsi ja että jonkun toisen miniän tulee auttaa sinua. 

Miehesi perheen luota pois muuttaminen on aivan toinen asia, ja sinun tulisi keskustella siitä miehesi kanssa. 

Sivuhuomautuksena sanottakooon, että minusta on mahtavaa, kun intialaisten lehtikuvien mallit eivät ole aina langanlaihoja. Monimuotoinen naiseus kunniaan!

KYSYMYS 9: Uskonto aiheuttaa ongelmia

Hei ystävät! Olen valmistunut insinööriksi, mutta nyt olen kotiäiti, jolla on kaksivuotias tytär. Minulla ja miehelläni on ollut hyvä avioliitto kolmen ja puolen vuoden ajan. Minä olen hindu, ja mieheni on kristitty. Olimme kaksi vuotta syvästi rakastuneita toisiimme ja menimme sitten naimisiin. Puhuimme silloin paljon tulevaisuudesta ja ymmärsimme toisiamme hyvin. Mutta nyt ongelma on se, että emme puhu uskonnollisista näkemyksistämme lainkaan. Menimme naimisiin ensin hindutemppelissä ja sitten kristillisessä kirkossa, jotta kummankin vanhemmat olivat tyytyväisiä. Tyttäremme syntymä aiheutti vanhemmissamme pientä hämmennystä, kun piti päättää, kummasta uskonnosta tyttäremme nimi valittaisiin. Mutta minulle ja miehelleni asia oli selvä, ja valitsimme neutraalin musliminimen, ja kaikki meni hyvin. 

Viime kuukausina olen kuitenkin huomannut muutoksia mieheni käyttäytymisessä. Mieheni poisti kaikki hindukuvat olohuoneestamme ja moitti minua, kun olin laittanut kumkumia tyttäremme otsaan puja-rituaalin yhteydessä. Hän myös suuttuu, jos katselen uskonnollisia hindulauluja televisiosta. Olen masentunut, ja minusta tuntuu kuin eläisin jonkun vieraan kodissa. Minulla on paha olla, enkä tiedä, kuinka pääsisin tämän yli. 

VASTAUS: 

Joskus ihmisten näkemykset eroavat, ja se on ihan normaalia. Sinun tapauksessa eri uskontokuntiin kuuluminen aiheuttaa voimakkaita näkemyseroja. Puhu miehesi kanssa ja kysy, mikä on muuttanut hänen käytöksensä, ja saat varmasti vastaukset kysymyksiisi. Puhu miehesi kanssa ja ja kerro tunteistasi.

****************

Tässä näitä olikin varmasti ihan riittämiin!


Aiemmat samankaltaiset postaukset:

Osa 1: Kaikenlaisia ongelmia

Osa 2: Kun hätä on suurin

Osa 3: Ranteeseen tatuoitu

😘

38 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoisia! Sekä kysymykset että vastaukset. Mulla jäi mieleen se häät serkun kanssa. Olishan se kiva viettää yhteisetkin häät, mutta eikös se kuitenkin ole hääparin päivä, missä he ovat kaiken keskipisteenä. Tämän kysymyksen tai siis vastauksen kohdalla oli selvä kulttuuriero.

    Onko nuo asut siis jotain muotivaatteita vai kaikkien kukkarolle sopivia? Aivan ihania, kuin juhlapukuja osa noista. Mä ostaisin heti ton tokan asun itselleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta kysymyksestä tuli minusta selvästi esille se, miten perheen etu menee usein yksilön edelle. Perhesovun säilymisen kannalta pitää joskus tehdä ratkaisuja, jotka ovat omia mielitekoja vastaan. Toisaalta minusta hyväkin, ja toisaalta tietysti huono. Mutta en noin yleisesti ottaen oikein pidä liiallisesta yksilökeskeisyydestä ja siitä, ettei ihmisen (hieman kärjistäen) tarvitse ratkaisuja tehdessään ajatella kuin itseään.

      Nuo asut ovat intialaisten suunnittelijoiden tekemiä eivätkä siis ihan halvimmasta päästä. Woman's Eran tyyli tuntuu olevan, että kussakin lehdessä esitellään jonkun tietyn muotisuunnittelijan töitä. En tiedä, kuinka tunnettuja suunnittelijoita nuo ovat (epäilen, että ei kovin), kun en tunne intialaista muotimaailmaa yhtään.

      Esimerkiksi tuon toisen kuvan mekon on suunnitellut Shivangi Jain, ja se näyttää maksavan hänen verkkokaupassaan 488,55 euroa. Edullinenhan tuo on verrattuna intialaisiin juhlahepeneisiin, joita käytetään esim. häissä ja joista saatetaan maksaa (minusta) ihan järjettömiä summia.

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoista lukea kysymyksiä & vastauksia. Minyllekin jäi mieleen häät serkun kanssa, toivottavasti saivat omat häät, ilman että oli serkun kanssa samaan aikaan. Appiukkoa hoitavan miniän tapaus oli aika kurja...
    Nuo intialaiset vaatteet ovat kyllä ihanua, etenkin ensimmäisissä kuvissa❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kysymykset ovat minustakin äärettömän kiinnostavia, eikä vähiten siksi, että rivien välistä voi lukea paljon sellaista, mitä ei sanota ääneen. Kulttuurin tavat tulevat minusta hienosti esille.

      Minustakin tuo appiukon tapaus oli aika kauhea. En voisi kuvitella itseäni hoitamassa omaa appiukkoani...

      Intialaisia vaatteita on nykyään sellainen kirjo, että en tiedäkään! On perinteisempää ja modernimpaa, ja ihan länsimaalaista tyyliä. En tosin tiedä, kuka Intiassa mahtaa käyttää esim. tuollaista tosi lyhyttä minihametta, mutta ehkä jossain Bangaloressa tai Mumbaissa käyttääkin. Hyderabadissa en voisi kuvitella tuommoista kenenkään päälle! Vaikka mistäs minä tiedän, Hyderabadkin saattaa olla muuttunut kahdessa vuodessa jo vaikka kuinka paljon...

      Poista
  3. Komppaan Menninkäistä ja Jael'ia. Mielenkiintoisia juttuja, joista itsellekin jäi eniten mieleen tuplahäät (itse en suostuisi, mutta enpä ole koskaan mennyt naimisiinkaan) ja appiukkoa hoitava miniä.
    Osa vaatteista on todella upeita, mutta tuskin olisi sitä tämän kropan päällä. Huikean korkeita korkoja hämmästelen, että osaako joku oikeasti kävellä sellaisilla???
    Yöllä täysikuu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään suostuisi tuplahäihin. Vaikka ison joukon keskipisteenä oleminen ei ole mun juttuni (meillä oli ukkelin kanssa vain maistraattihäät, kun tuo kirkko ei suostu vihkimään vääräuskoisia :-D), niin kyllä häät pitäisi sentään olla omat.

      Minäkin ajattelin noita vaatteita siltä kannalta, että monikohan noista mahtaisi näyttää hyvältä mun päälläni. Ei välttämättä yksikään. Mutta tuon oranssin haluaisin silti ihan vain värin takia!

      Mä en edes huomannut kenkiä! Kävin nyt katsastamassa mallien kengät, ja olihan siellä aika huikeita korkoja. Mulla ois polvet heti kipeät, eli en pystyisi käyttämään korkoja siitäkään syystä. Tuskin pysyisin niillä pystyssäkään!

      Ooh, vai täysikuu. Täytyykin yrittää tirkistellä, näkyisikö sitä parvekkeelta! Kiitos muistutuksesta. <3

      Poista
  4. Mielenkiintoisia kysymyksiä :) Etenkin tuo raha ja politiikka, ja se että vastaus korostaa, että tottakai raha pyörittää politiikkaa :D :D ja voihan sitä joskus käydä niin, että joku ryhtyy ihan rehelliseksi poliitikoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei se poliittinen maailma sillä tavalla pyöri, että ihmiset olisivat rehellisiä. :-D Kuilu esim. Suomen ja Intian välillä on tässä asiassa kyllä ihan uskomattoman suuri. Vaikka mistäs sitä tietää, miten suomalaisetkin poliitikot vehkeilevät...

      Poista
  5. Ihania vaatteita, mun suosikki on tummansiniset housut hapsujen kanssa :)
    Tuli taas mieleen pohjoismaitten hillitty pukeutuminen :/
    Vastaukset kysymyksiin oli yllättävän järkeviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo onkin kivat housut! Tosin vaatisi ehkä pientä juhlan tynkää, että noita voisi käyttää. Tai kuka sitä kieltäisi menemästä Lidliin nuo jalassa. ;-D

      Poista
  6. olipa mielenkiintoisia kysymyksiä ja jotenkin hurjan järkeenkäypiä vastauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua vähän hirvittää näissä vastauksissa se, miten suorasukaisia ne joskus ovat. Mutta ehkä asiat on sanottava suoraan, jotta asia varmasti ymmärretään!

      Poista
  7. Näitä lisää, sekä kuvia että kysymyksiä! Mahtavan mielenkiintoinen kurkistusluukku intialaiseen mielenmaisemaan.

    Intialainen muoti on omaan silmääni vain niin paljon miellyttävämpää kuin länsimaiset designer-luomukset, puhumattakaan kansanmallistokataloogien ankeudesta. Harmi kun jotenkin tuntuu liian huomiotaherättävältä käyttää kurtia Suomessa, ellei sitten pukeudu mustaan tai muuten tummaan yksiväriseen malliin.

    Onko lehenga siis yhdistelmänä hame ja yläosa (+huivi)? Ei taida olla ihan arkivaate kumminkaan, tai en ainakaan muista katukuvassa kovin usein törmänneeni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymyksiä jäi vielä, ja lisää lehtiä ilmestyy joka kuukausi (ennen lehti tuli 2 krt kuukaudessa; nyt enää kerran), joten eiköhän viitososakin vielä joskus nähdä. :-)

      Mä olen niin samaa mieltä, että intialainen muoti miellyttää silmää enemmän kuin länsimainen! Mä rakastan värejä, varsinkin keltaista ja oranssia, eivätkä intialaiset pihtaile värien kanssa. ;-D Mutta en minäkään osaa käyttää kurtia Suomessa. Jotenkin ne päällä tulee hölmö olo ja tuntuu siltä kuin yrittäisi kalastella huomiota.

      Lehengasta puhuttaessa tarkoitetaan joskus pelkästään tuota hametta ja joskus koko hame + yläosa (choli) + huivi -yhdistelmää. Mikään arkiasu tuo ei tosiaan ole, ja itsekin olen nähnyt asua lähinnä vain häissä. Sielläkin käyttäjät ovat yleensä nuoria naisia; vanhemmilla on aina lähes poikkeuksetta sarit päällä.

      Poista
  8. Hei, minulla on imuri, jota haluaisin kyllä käyttää, mutta aloittaminen tuntuu tosi vaikealta. Olen sijoittanut imurin sopivaan paikkaan (edellisen käytön jäljiltä), jotta voisin sitten taas heti sujuvasti jatkaa, kun on tarvetta. Imuri ei ole kuitenkaan liikahtanutkaan! Pitäisikö minun heittää imuri pois ja käyttää rikkalapiota ja harjaa, vai otanko kokonaan jonkun muun hoitamaan koko siivouksen?
    Olen kuullut, että sinulla voisi olla ratkaisu tähän usein toistuvaan, ahdistavaan ongelmaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ensinnäkin: elä sie hyvä ihminen ahdistu imurista. Sehän on ihmisen paras ystävä. Ruma kuin helvetti, mutta hoitaa hommansa – silloin jos sitä käyttää. Ongelmana on nyt siis se, miten saada se imuri liikkumaan. Jos kyseessä ei ole robotti-imuri, imuri vaatii jonkun ihmisen (kotieläimet eivät yleensä osaa imuroida, ellei taloudessa ole poikkeuksellisen älykästä kissaa) sinne putken perään roikkumaan. Kuka se ihminen sitten olisi, siitä voisi taloudessanne keskustella. Oletko se sinä, joku muu samasta jääkaapista syövistä tai ulkoistetun työvoiman edustaja (esim. naapurin Pertti). Ehdotan pikaista kokousta, jossa koko talouden väki kokoontuu keskustelemaan asiasta. Kannattaa valita kokouksen ajankohta tarkkaan (että ei ole esim. nälkäkiukkua kenelläkään), valmistella asialista huolella ja varata osallistujille jotain pientä purtavaa ja vissyvettä, niin kokouksesta tulee mahdollisimman miellyttävä.

      Jos nyt käy kuitenkin niin, että sinä olet se, joka joutuu sinne putken perään, ehdotan kannusteeksi vastamelukuulokkeita (ei kuulu imurin humina läpi) ja lempimusiikkiasi niihin soimaan. Voit ottaa mukaan myös pieniä tanssiaskeleita – esim. paso doble on hyvä – niin mielihyvähormonitkin heräävät. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana siitä, että imuri on imuroidessa varmasti päällä. Täällä toimituksessa on käynyt joskus niin, että on tullut imuroitua melkein koko huusholli musiikin pauhatessa korvilla, ja sitten vasta viime metreillä on huomattu, että eihän se perkeleen imuri ollut edes päällä.

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi Satu! Olen huojentunut, kun voin pyytää naapurin Pekkaa meille imuroimaan. Sen aion tehdä pian.
      Annoit minulle myös lisää pontta hankkia kunnon kuulokkeet ja niihin mukavaa kuunneltavaa. Imurin päällä oleminenkaan ei kuulemma auta, jos ei ole letku kiinni.

      Poista
    3. Hyvä, hyvä! Pekka töihin! Ja se on tosiaan hyvä tarkistaa ennen imurointia, että kaikki osat ovat paikallaan. Imuroinnista tulee huomattavasti tehokkaampaa, jos letku on kiinni.

      Poista
  9. Miesten kuteet on kyllä hieman outoja - ja miksi ne pitää naisten avokkaita? Mikä lie sen kettingin näköisen kangaskaisteleen tarkoitus, en saata arvata. Noissa kun putkahtaisin töihin vois muutama leuka tipahtaa.

    IT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi tipahtaa muutakin kuin muutama leuka. :-DD

      Nuo on lähinnä juhla-asuja, enkä voisi kuvitella ketään intialaista ukkoa tallustelemaan arkena kadulle tuommoisissa vermeissä. Tosin intialaisilla miehillä on juhlissakin usein hyvin epäviralliset kuteet, vaikka kai joku tuommoisia juhlavampia asujakin käyttää. Katselin juuri eilen vanhoja hääkuvia, ja siellä ukot hääräsivät kulahtaneissa farkuissa ja paitapuseroissa tai t-paidoissa, kun naiset liehuivat kullatuissa sareissa. Ei ihan mene tasan nää nallekarkit...

      Kengistä en osaa sanoa mitään, kun en tiedä intialaisten miesten kengistä yhtään. Jospa nuo on jotkin perinteiset lipokkaat?

      Poista
    2. Minun mielestäni nuo kengät kuvissa muistuttavat miesten juhlakenkiä, joita käytetään etenkin häissä. Kuvissa on vähän modernimpia versioita.

      Joskus 90-luvulla meillä oli töissä usein pikkujoulut jollain naamiaisteemalla. Insinööreistä 25% innoistui pukeutumaan. Minun työkaverini osti Intian työmatkalta tuollaiset lipokkaat, jotka tosin olivat paljon koristeellisemman ja jonkun paikallisen asun ja joka vuosi ihastelimme niitä. Nuo lipokkaat ovat jääneet hyvin mieleen :D Asu oli ostettu jostain edullisten juhlavaatteiden kaupasta.

      Poista
    3. Jotain tuon suuntaista ounastelinkin, mutta en ollut ihan varma. Ihan mahtavaa, että sinulla oli parempaa tietoa asiasta, ja kiva kun kirjoitit siitä tännekin! :-)

      Voin hyvin kuvitella, että insinöörit eivät ole ihan hirveän innostuneita naamiaisista. :-D En voisi ikinä kuvitella esim. omaa ukkeliani pukeutumaan mihinkään naamiaisasuun. :-D

      Poista
  10. Heippa pitkästä aikaa Satu!

    Jäi muutama kysymys ja vastaus vielä lukematta, mutta mielenkiintoisia kysymyksiä kyllä. Ja tykkään vastausten rehellisestä tyylistä (jos kerran kysytään, niin silloin myös vastataan :)).

    Jäi vähän ahdistamaan se astrologin ennuste, joka vaikutti miesparan elämään niin paljon. Veikkaan, että olisin itse reagoinut samoin ja pystyn hyvin samaistumaan tapaukseen.

    Mutta voihan kääk, jos pitäisi 64-vuotiaana lähteä vanhainkotiin :D. Pitänee vissiin alkaa jo vähän pakkailemaan tavaroita, koska ei ole kaukana se päivä meikäläisellä.

    Paljon kauniita asuja, mutta pikkasen kyllä ihmetyttää tuo maastohousuihin ja aseeseen sonnustautuneen pikkutytön asun mainosteksti "Stylish two-piece outfit set for your little princess". Mutta makuasioista ei toki pidä lähteä kiistelemään. Ehkä pikku prinsessoille sopisi kuitenkin joku muu outfitti paremmin.

    Ja vielä se on pakko sanoa, että intialaisilla naisilla kaikki korut ja koristelut näyttää aina tosi kauniilta ja määrällisesti sopivilta (vaikkapa nyt niin kuin ihan viimeisessä kuvassa), mutta jos sonnustautuisin itse samaan, tuntisin oloni varmaan lähinnä käveleväksi, kiliseväksi joulukuuseksi tai jotain. Harmillista, koska haluaisin edes toisinaan käyttää koruja, mutta en osaa.

    Olen yrittänyt henkisellä tasolla jo tehdä paluuta blogistaniaan, mutta ei oikein tunnu edistyvän. Pitää varmaan sittenkin harkita sitä vanhainkotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa Annukka! Olipas ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa! Arvaa kuinka monta kertaa olen miettinyt, että mitäköhän sulle kuuluu. <3 Toivottavasti silmäsi voivat hyvin.

      Minä ihan unohdin tuon astrologi-kysymyksen. Ihan kaamea tilanne kerta kaikkiaan. Minä olisin varmasti myös ahdistunut todella pahasti, enkä uskaltaisi mennä koko loppuvuonna minnekään, kun pelkäisin kuolevani. Toisaalta kotonakin voi kuolla – ja nukkuessaankin voi kuolla, joten pitäisi varmaan jättää nukkumattakin. Mutta sitten saisi varmaan sydärin unenpuutteen takia, eli mitenkä päin sitä sitten olisi. Minusta on todella edesvastuutonta edes ennustaa tuommoista kenellekään.

      No mutta onhan sinulla vielä 64-vuotispäiviin matkaan. Muistelen, että kun minä olin 45, niin sinä olit 54. :-) Mutta kyllä itsellänikin on välillä niin turhautunut olo, että ihan sama vaikka muuttaisi vanhainkotiinkin. En nyt kuitenkaan enää ajattele, että ihan sama vaikka kuolisi, kuten pari kuukautta sitten, eli edistystä on kumminkin tapahtunut.

      Minä luulin tuota pyssyn kanssa olevaa tyttöä pojaksi, kunnes sitten luin kuvatekstin. Sittenkin jäin vielä epäilemään ja sinun laillasi ihmettelemään. Onkohan tuossa tullut pieni ylilyönti sukupuoliroolien kyseenalaistamisen kanssa...

      Minä olen ajatellut, että korut sopivat – varsinkin kulta – tummahipiäisille ihmiselle jotenkin paremmin meille hailakoille suomalaisille. Korut eivät oikein pääse meidän ihoa vasten oikeuksiinsa. En voisi kyllä kuvitella, että tuommoinen määrä koruja kuin tuossa viimeisessä kuvassa, sopisi yhdellekään suomalaiselle ilman että tämä näyttäisi vähintäänkin oudolta. Toisaalta voihan se olla, että tässä on kyse jostain kulttuurisidonnaisesta jutustakin. Tuommoinen koristautuminen ei vain kuulu suomalaiseen kulttuuriin, ja siksi tuommoinen korupaljous pistäisi silmään ja pahasti.

      Kyllä mä suosittelisin ennemmin paluuta tänne blogistaniaan kuin vanhainkotia. Luulenpa, että aika moni on kaivannut sinua – itseni mukaan lukien. <3 Pus!

      Poista
    2. Voi kiitos Satu ❤️.

      Ja joo, just niin itsekin ajattelin siitä koruasiasta, että intialaiseen ihonväriin (ja erityisesti tuollaiseen sileään sellaiseen) korut passaa paremmin kuin sinertävän valkoiseen suomalaiseen (sellaiselta iho mun mielestä aina talven jäljiltä näyttää 😅, kesällä onneksi vähän värittyy).

      Silmäongelma on hankaloittanut elämää läpi kesän, mutta nyt alan jo pärjäillä paremmin, joten eiköhän se paluukin jossain kohtaa toteudu. Ellei laiskuus estä 😜

      Poista
    3. Minäkin koen, että iho näyttää jotenkin paremmalta ja koko naama iloisemmalta, kun se on saanut kesällä vähän väriä. Keväällä on tosiaan kuin haudasta noussut. :-D

      Onpa ihana kuulla, että silmäsi voivat paremmin! Toivottavasti blogistania alkaa taas jossain vaiheessa vetää puoleensa. :-)

      Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  11. Ihanaa, kun julkaisit näitä Satu :). Laita lisää, kun ehdit. Nämä olivat kyllä parasta viihdettä aikoinaan. Kulttuuri on niin erilainen. Varmaankin kaikki lehdet ostin silloin Hyderabadissa, jotka julkaistiin. Taisin kuitenkin jättää ne sinne, kun kotoa niitä ei löydy. Matkalaukut taisivat vaan painaa liikaa muutenkin :). Hyderabadista paluusta tuli nyt elokuussa kymmenen vuotta. Joskus muistelen, kuinka kivaa meillä siellä oli silloin sinun kanssa käydä eri paikoissa. Oispa kiva päästä sinne vielä joskus. Mukavaa syksyä/ Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jestas, joko siitä on kymmenen vuotta! Kyllä aika menee äkkiä. Mutta minustakin oli ihana käydä eri paikoissa teidän kanssa. <3 Niiltä ajoilta on tosi paljon mukavia muistoja. :-) Varmasti olisit yllättynyt, miten paljon Hyderabad on kymmenessä vuodessa muuttunut. Jo metro on muuttanut kaupunkikuvaa tosi paljon.

      Hih, voin kuvitella, että siinä vaiheessa kun tuli aika lähteä takaisin Suomeen, naistenlehdet saivat jäädä suosiolla Intiaan, kun laukut painoivat varmasti muutenkin. :-) Kiva jos tykkäsit näistä, ja lupaan julkaista lisääkin, kunhan saan taas koottua materiaalia.

      Mukavaa syksyä myös sinulle ja koko teidän perheellenne! <3 Paljon terkkuja!!

      Poista
  12. Kiitos hymystä minkä postauksessa sai aikaan tänä oikein sateisena päivänä!! �� T: Marjukka vakilukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava kuulla, että tämä piristi päivääsi. Kiitos, Marjukka! <3 Ja tänään oli kyllä ihan kaamea keli. Yöllä oli tullut verhotankokin parvekkeella alas, kun oli jäänyt yksi ikkuna auki.

      Poista
  13. Olipas tosi mielenkiintoinen juttu :)
    Ensiksi oli kiva nähdä näitä vaatteita. Joku kommentoi miesten vaatetusta, minusta ne oli aika jees, varsinkin pidin noista takeista. Naisten asuista jäi erityisesti mieleen se hopeansävyinen jumpsuit, noin hienoa jumpsuitia en ole kyllä nähnytkään. Ei sillä, että koskaan pistäisin sellaista päälleni. Ainakin jos tarkoitus olisi lähteä baariin, jossa pitäisi käydä vessassa, hehee. Jos olisin vanhoissa mitoissa, niin ne reidestä tikat mutta lahkeista leveät hapsutetut housut kyllä laittaisin jalkaan. Olivat niin hauskan näköiset.

    Meilläkin taisi ennen olla niitä lehtien kysy-palstoja, joissa ihmiset avautuivat ongelmistaan. Näissä vastauksissa tuli kyllä selkeitä vastauksia. Intialaista kulttuuria hyvin vähän tuntevana voin kuvitella että tuon tuplahäiden miettiminen aiheuttaa tuskaa. Varmaan se nuori nainenkin, jonka poikaystävä halusi temppelihäät odottaa lehden julkaisua toivoen saavan vastauksen, joka tukee hänen omaa sisäistä ajatustaan. Ehkä intialaisten määrän valtavuus peittää sen, että kukaan tunnistaisi sukulaistaan kysymyksistä.

    Mukavaa viikonjatkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos pidit jutusta! :-)

      Mä taas pidin miesten asuissa tuosta valkoiset housut–keltainen liivi -yhdistelmästä. Vaikka olisi kyllä vaikea kuvitella tuota kenenkään miehen päälle, ilman että tulisi sellainen pellevaikutelma. :-D

      Minäkin tykkään jusmpsuiteista ajatuksena, mutta käytännössä en. Ostin kerran Brasiliasta ihan hemmetin hienon jumpsuitin, mutta en käyttänyt sitä kertaakaan, kun se meni persvakoon (oli tarkoitettu ehkä lyhyempiselkäiselle ihmiselle). Miksiköhän edes ostin sen (eikö mennyt persvakoon jo siellä sovituskopissa)? Ja sitten on tosiaan se vessassa käynti. Aina pitäisi saada joku kaveriksi vessaan, ja sehän olisi kiva ohjelmanumero esim. juuri baarissa, jos on lähtenyt liikkeelle miesseurassa. ;-D

      Suosikeissa oli ainakin nuorten kysymyspalsta, ja Kodin Kuvalehdessäkin oli! Kodin Kuvalehdessä taisi olla aikuisten kysymyspalstakin, mutta en tiedä, onko enää. Taisinpa itsekin laittaa joskus jonkin kysymyksen Suosikkiin, mutta en muista enää minkä. Ehkä onneksi!

      Minäkin olen miettinyt tuota tunnistettavuusasiaa joskus. Että eivätkö kysyjät pelkää, että sukulaiset tai muut asianomaiset tunnistavat itsensä kysymyksen kautta lehdestä. Mutta ehkä intialaisia on tosiaan niin valtava määrä ja vastaavasti näiden lehtien lukijakunta ehkä niin pieni, että riski on hyvin pieni.

      Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  14. Wau, osa noista vaatteista on tosi kauniita! En ehkä käyttäisi täällä... sattuneesta syystä, kun nyt katsoo keittiön ikkunasta kaatosadetta. Huoh!! Mutta miksei jossain lomalla tai juhlissa.

    Mahtaako tuollaisia honey&bees tyyppistä kyssäripalstaa olla enää misään? Jossain Apu tai Seura -lehdessä muistelen nähneeni jonkun tohtori Kiminkisen, mutta ne on just näitä lääkäri vastaa palstoja yleensä.
    Mielenkiintoisia kysymyksiä. Osittain kuulostaa tosi tunnistettavalta, tai sitten toki miljardin ihmisen maassa noita tilanteita voi olla niin monella...

    Erittäin hauska juttu. Käyn lukemassa nuo muutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten, piti vielä noista vaatteita sanoa, että ihailen ehdottomasti sitä, että kaikki mallit eivät olleet langanlaihoja, vaan osalla ihan rehellisesti näkyi vatsamakkaraa lyhyen topin ja alaosan välistä. Respect ja tästä oppia länsimaihinkin!!
      Miesmallin musta pitkä takki oli hieno. En käsitä missä sitä voisi täällä käyttää, mutta ehdottomasti kannustaisin ostamaan, jos halvalla saisi (Sulo Vilén). =D

      Poista
    2. On tosiaan vaikea kuvitella suurinta osaa näistä vaatteista meille kaatosateeseen. :-D Mutta värit saattaisivat kyllä piristää kivasti harmaata arkea. On ollut jotenkin ihan hirveän pimeääkin viime aikoina.

      Luen tosi vähän mitään lehtiä nykyään (muita kuin Annaa ja Me Naisia), joten en tiedä, mahtaisko tällaisia palstoja vielä olla meillä. Pitäisikin ottaa selville!

      Kiva jos tykkäsit jutusta ja kävit vielä lukemassa muutkin osat.

      Mukavaa – ja valoisaa – viikonloppua, Vivi! <3

      Poista
    3. Niin ja tosiaan minustakin on ihan huippua, että kuvissa näkyy myös ihan rehellistä läskiä! Myös telugunkielisessä elokuvamaailmassa kaikki naisnäyttelijät eivät ole mitään koon nolla malleja, vaan pyöreyttä näkyy myös siellä. Koska näyttelijöitä (tai ainakin miesnäyttelijöitä) katsotaan ylöspäin ja heitä idolisoidaan, minusta on lohdullista, että ihmiset saavat sitä kautta epäsuorasti viestiä, että on ok olla juuri sellainen kuin on.

      Ja mäkin huolisin itselleni tuollaisen mustan pitkän takin. Olkoon miesten takki tai ei!

      Poista
  15. Jee, pulmapalstan paluu! Mielenkiintoista miettiä, millaisia neuvoja itse antaisi kysyjälle. Osaan kysymyksistä en kyllä haluaisi antaa minkäänlaista neuvoa, sen verran kimurantteja tilanteita. Kiva on myös ihailla värikkäitä asuja, vaikka itse valitseekin lähinnä mustat goretexhousut.-Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimurantteja ovat tilanteet! Onneksi ei tarvitse itse olla neuvomassa. Näillä palstoilla vastaavilla on itse asiassa aika suuri vastuu, kun he joutuvat neuvomaan ihmisiä elämän käännekohdissa.

      Mukavaa viikonloppua sinulle! :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3