Hei me lennetään taas

Helkkari sentään, kun lomalla pitää kiirettä. Olen yrittänyt saada postausta ilmoille jo muutaman päivän ajan, mutta työlästä näyttää bloggaaminen olevan. Tervehdys nyt kumminkin viimein täältä Espanjasta ja Barcelonasta, jonne päädyimme ukkelin kanssa lomailemaan siitäkin huolimatta, että ulkomaille matkustamista ei edelleenkään suositella.

Täytyy sanoa, että matkalle lähtö ei ole varmaan koskaan aiheuttanut niin ristiriitaisia tunteita kuin nyt. Aluksi olin ihan täpinöissäni, että ihana päästä pitkästä aikaa matkalle – oikein ulkomaille! Sitten alkoi kaduttaa: olikohan tämä nyt sitten kuitenkaan ihan järkevä päätös? Olisiko sittenkin parempi pysytellä Suomessa ja matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle vasta sitten, kun koronatilanne on oikeasti parempi maailmallakin? Mitä jos saisimme matkalla koronan ja jumittuisimme Espanjaan paljon aiottua pidemmäksi ajaksi?

Lopulta matkustusinto voitti kaikki epäilykset, sillä erityisesti ukkelia on vaivannut jo pitkään paha matkakuume. Matkaan ei kuitenkaan päässyt ihan noin vain, sillä Espanjaan matkustaessa pitää muistaa kaksi asiaa: jonkinmoinen covid-dokumentti (joko todistus negatiivisesta testituloksesta, kahdesta rokotuksesta tai sairastetusta taudista) ja täytetty FCS-matkustajalomake. Koronatestissä käyminen sujui rutiinilla, mutta FCS-lomakkeen kanssa tuli ongelmia. Onnistuin saamaan nettisivun niin solmuun, että piti soitella Espanjaan (kaksi kertaa) ja lähettää meiliä tekniseen tukeen. Pelkäsin jo koko matkan peruuntuvan lomakkeen puuttumisen takia, mutta onneksi asiat järjestyivät ja pääsimme matkaan. Kun lomake oli täytetty menestyksekkäästi, kännykkään tuli QR-koodi, jota lentokentällä näyttämällä pääsi Espanjan maaperälle.

Korona näkyi lentomatkustamisessa edelleen – joissakin asioissa vähemmän; joissakin enemmän. Helsinki-Vantaalla on lentoja edelleen niin vähän, että ykkösterminaali on kokonaan suljettu, ja kaikki lennot lähtevät kakkosterminaalista. Kakkosterminaalin ulkotilat ovat kuitenkin remontissa, joten taksit ja muut saattajat joutuvat jättämään matkustajat ykkösterminaaliin, josta pitää kävellä kakkosterminaaliin.

Kuollut ykkösterminaali.

Lentokenttien palvelut eivät toimi läheskään täydellä teholla, eivätkä odotukset lentokoneruoastakaan olleet kovin korkealla. Mutta Lufthansa yllätti iloisesti (lensimme Barcelonaan Frankfurtin kautta), sillä saimme eteemme lämpimän aamiaisen, ja valinnanvaraakin oli (tämä siis bisnesluokassa). 

Maskia pitää pitää lentokentillä ja lentojen aikana, ja maskin saa ottaa pois vain syömisen tai juomisen ajaksi. Jos maski unohtuu naamalta pois liian pitkäksi aikaa, lentoemännät huomauttavat asiasta hyvin herkästi, mikä on minusta vain hyvä juttu. 

Matkan toisella lento-osuudella Frankfurtista Barcelonaan tarjottiin taas aamiaista, joka oli tällä kertaa ensimmäistä aamiaista suppeampi. 

Vaikka lentokentät olivat aika tyhjiä, lennoilla oli minusta kuitenkin yllättävän paljon väkeä. Kun väkeä on paljon ja aikaa on rajallisesti, tämä aiheuttaa tietysti sen, että koneeseen ja koneesta pois siirryttäessä on todella vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta, säilyttää turvavälejä.

Taksi toi meidät Barcelonan lentokentältä Airbnb-asuntoon, joka sijaitsee suositun ostoskadun Passeig de Gràcian varrella. 

Kotimme hetken aikaa. (Meidän parvekkeemme on tuolla vasemmassa yläkulmassa.)

Näkymä parvekkeelta.

Olohuone.

Talon porraskäytävä on minusta kaunis.

Taksikuski toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi Barcelonaan, ja ihmisistä näkee muutenkin, että matkalaisia on kaivattu kipeästi kaupunkiin. Espanjassa oli hätätila vielä toukokuun kahdeksanteen päivään asti, mikä tarkoitti esimerkiksi sitä, että maan sisällä ei saanut matkustaa vapaasti. Hätätila oli julistettu maahan 25.10.2020, joten maa oli hätätilassa yli puoli vuotta. Nyt Espanja on palaamassa hiljalleen normaalimpaan elämään, ja ravintolat ja kaupat ovat auki, ja suuri osa nähtävyyksistäkin on taas avoinna turisteille. Asiakaspaikkoja on kuitenkin rajoitettu samalla lailla kuin Suomessakin, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että liput suosituimmille nähtävyyksille on ostettava netistä ennakkoon. Minä olisin halunnut päästä katsomaan yhtä vankilaa (La Model), jonne alettiin myydä kesäkuun lippuja kesäkuun ensimmäisenä päivänä kello 9.00. Muistin asian kuitenkin vasta kesäkuun toinen päivä, ja kun pääsin vihdoin nettiin, koko kesäkuu oli jo myyty loppuun! Kylläpä harmitti (ukkelia ei sen sijaan harmittanut yhtään, että linnakeikka jäi välistä 😆). 

Toinen näkyvä ero Suomeen on se, että Espanjassa pitää käyttää maskia myös ulkona. Muuten asia ei harmittaisi yhtään, mutta kun lämpötilat liikkuvat 30 asteen tietämillä, maski hiostaa aika pahasti. Erityisesti taksimatkat ilmastoimattomissa takseissa ovat aika tuskallisia. Maskia ei tarvitse käyttää rannalla, jos on omassa seurueessa ja pystyy säilyttämään puolentoista metrin etäisyyden muihin, eikä lenkkeillessä. Lenkkeillessäkin maskia suositellaan pidettävän mukana esimerkiksi ranteeseen kiedottuna, jotta maskin saa äkkiä naamalle, jos eteen tulee tilanne, ettei pystykään säilyttämään etäisyyttä muihin ihmisiin. Myöskään ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa ei tarvitse käyttää maskia, jos istuu paikallaan. On siis suorastaan ilo puikahtaa ravintolaan ja tilata eteensä jotain, jotta saa olla luvan kanssa hetken ilman maskia. 

Rannalla ei kyllä uskoisi, että mitään koronaa on olemassakaan. 

Vedessä turvavälit sentään toteutuvat paremmin.

Tunkua rantaravintolaan.

Olen ehtinyt olemaan Suomesta lähdettyämme jo semmoisissa väkijoukoissa, että sanoinkin tänään ukkelille, että jos tällä matkalla ei tule koronaa, niin sitten sitä ei tule koskaan. Ihmiset eivät täällä vain jotenkin välitä etäisyyksistä, ja vaikka kuinka yrittäisi itse pitää välimatkaa muihin, se ei oikein onnistu, kun ihmiset tunkevat ihan viereen. Ilmeisesti espanjalaisiakin vaivaa pahemman luokan koronaväsymys: halutaan unohtaa, että mitään koronaa on olemassakaan, ja pyritään jatkamaan elämää mahdollisimman normaalisti.

Maskia käytetään periaatteessa ihan tunnollisesti, vaikka jotkut kyllä kulkevat maski leuan alle vedettynä. Itsekin suivaannuin maskiin rannalla auringon paahtaessa ja kuljin välillä maski ranteessa. 

Kuumalla ilmalla pitää muistaa myös nesteytys.

Eilen lauantaina iltapäivällä ranta olikin suljettu, koska siellä oli jo ihan liikaa ihmisiä. 

Koska kukaan ei ollut valvomassa rannalle pääsyä (muuta kuin yhdessä kohtaa), ihmiset pääsivät kulkemaan rannalle esteiden vierestä ihan vapaasti. 

Rannalla kulkee moottoripyöräpoliiseja, jotka huomauttavat maskin puuttumisesta, ja ilmeisesti maskin käyttämättä jättämisestä saattaa saada sakotkin.

Liikuntarajoitteisille tehty katos rannalla.

Sainpahan ruusun – kun itse sen ostin! 😆

Tähän mennessä tullut maisteltua paellat ja tapakset, ja salaattien ja hedelmien syöminen on jäänyt todella vähälle, suorastaan olemattomiin. Hyvin sitä pärjää näköjään ilman rehujakin, mutta on kyllä pakko myöntää, että alkanut tehdä mieli vähän raikkaampaa ruokaa, vaikka emme ole olleet reissussa kuin muutaman päivän.

Paellaa.

Gambas al ajillo eli katkarapuja valkosipulin kera.

Cevicheä.

Munakoisosipsejä ja kalapyöryköitä.

Tässä on tullut visiteerattua jo muutaman päivän aikana aika monessa turistikohteessa, mutta nyt on jo niin myöhä, etten taida jaksaa jatkaa tätä postausta enää paljon pidemmälle. Yhdestä paikasta pitää kumminkin vielä ihan lyhyesti kertoa. 

La Pedrera eli Casa Mila oli ihan ensimmäinen paikka, jossa kävimme Barcelonaan saapumisen jälkeen. Minähän en olisi halunnut varata mitään menoa saapumispäivälle, kun minusta on tullut niin surkea nukkuja, että tiedän yöunien jäävän olemattomiin, jos on aikainen lähtö jonnekin. Mutta näköjään sitä löytyy tarvittaessa virtaa vaikka mihin, ja kahden tunnin yöunillakin jaksaa, jos tarve vaatii. Toki jos kahden tunnin yöunia rupeaisi tulemaan usempana yönä peräkkäin, saattaisi olla jo vaaraksi itselleen sekä ennen kaikkea muille. 

La Pedrera.

La Pedrera eli Casa Mila on arkkitehti Antoni Gaudin vuosina 1906-1912 rakennuttama talo Milan perheelle. Rakennuksen sanotaan olevan yksi Gaudin hienoimmista töistä, sillä rakennus on monella tapaa innovatiivinen.

Suunnistimme ensimmäiseksi rakennuksen kattoterassille, sillä se oli näyttänyt kuvien perusteella olevan minusta rakennuksen kiinnostavin paikka. "Kiinnostava" oli loppujen lopuksi varsin laimea ilmaisu, sillä kattoterassi – ja koko rakennus – osoittautui ihan uskomattomaksi paikaksi. Tosin on myönnettävä sekin, että kun on oleillut viimeiset puolitoista vuotta lähes pelkästään kotimaassa (lukuun ottamatta viime kesän lyhyttä matkaa Riikaan ja Tallinnaan), jo espanjalaisen jäteastian näkeminen aiheutti suorastaan euforisia tuntemuksia. 😆

Mutta tällä ei siis ole mitenkään tarkoitus väheksyä La Pedreraa, joka oli upea – paljon upeampi kuin olisin koskaan osannut kuvitella. 

Katolta lähdimme kulkemaan alaspäin, ja ensin oli vastassa ullakkokerros, ja sen jälkeen asuinkerros, joka oli tehty jäljittelemään porvariperheen asuntoa 1900-luvun alussa. 

Olimme saaneet mukaamme kuulokkeet, joilla saatoimme seurata vierailua ääniopastuksen kautta. Minä en kuitenkaan kestänyt kuunnella selostusta minuuttia kauempaa, joten rakennuksen historiasta jäi minulta paljon pimentoon. Ukkeli sen sijaan jaksoi kuunnella selostusta hyvinkin tarkkaan, joten etenimme varsinkin asuinkerroksessa varsin eri tahtiin. Minulla on varmaankin jonkinlainen keskittymishäiriö, kun en pysty keskittymään ympäristöön, jos joku höpöttää samalla korviini jotakin. 

En siis valitettavasti osaa kertoa huoneista sen tarkemmin kuin mitä kuvista näkyy. Sori siitä.

Päätän katsauksen tähän ja jatkan matkakertomusta joskus, kun taas kerkeän. 

Mukavaa viikon alkua just siulle!

😘