Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Passi tiketissä

Loppumatka Medellíniin sujui hyvin, mitä nyt Bogotan maahantuloselvityksessä oli puolentoista tunnin mittainen jono. Kun vihdoin tuli minun vuoroni, ja pääsin luukulle, virkailija alkoi tentata minua kaikenlaisilla kysymyksillä, jollaisia minulta ei ole koskaan ennen kysytty (kuten että oliko minulla luottokortteja ja kuinka monta). Kun luulin, että homma oli vihdoin selvä ja pääsisin jatkamaan matkaani seuraavan lennon lähtöportille, mies ottikin passini ja lähti kävelemään sen kanssa jonnekin. Pinkaisin miehen perään ja päädyin miehen peesissä luukulle, jonka edessä olevassa kyltissä luki Grafólogo. Kopissa istuva mies tutki passiani jonkinlaisen suurennuslasin avulla, joten kysyin häneltä, oliko tässä nyt jokin ongelma. Mies totesi, että ei ollut, ja ojensi passini minulle takaisin. Minulle jäi hämärän peittoon, mitä mies passistani oikein tutki. Epäili kai, että passini oli väärennetty? Enpä ole ennen tuollaiseenkaan törmännyt. Olin kai niin räjähtäneen näköinen, että herätin virkailijan epäilykset. 😆 Huumeitahan minä tässä rahtailen, kun olen itsekin ihan pilviveikon näköinen. Tosin kuka nyt huumeita Kolumbiaan toisi; poispäinhän niitä täältä viedään.

Lentokoneessa oli väljää, joten nallekin sai oman istuimen. 😊

Medellínissä odotti vanha tuttu asunto, joten kotiutuminen oli helppoa. Täällä on nyt meneillään jonkinlainen sadekausi, ja ukkoskuurot kaatosateineen ovat ilmeisen yleisiä. En erityisemmin pidä sateista enkä Medellínin sään arvaamattomuudesta (auringonpaiste saattaa muuttua hetkessä kaatosateeksi), joten tässä on varmaan hieman opeteltavaa. Toki sateissa on se hyvä puoli, että ne puhdistavat Aburrán laakson ilmaa saasteista. Joka vuoden maaliskuussa ja syyskuussa - kuivan kauden ja sadekauden välissä - on tyypillisesti aika, jolloin ilmanlaatu on poikkeuksellisen huono, ja niin oli tänäkin vuonna. Mutta nyt siis ilmanlaatu on parantunut huomattavasti maaliskuusta.

Minun piti laittaa tähän video, jolle tallentui aika hurjan näköinen salama, mutta netti on tänä aamuna jostain syystä aivan järkyttävän hidas. Olen ladannut puolentoista minuutin mittaista videota Youtubeen jo kaksi ja puoli tuntia, eikä videosta ole latautunut vasta kuin 52 prosenttia. Laitan siis videon joskus toiste, ja nyt on tyydyttävä pimeään ukkosmaisemakuvaan.


Sadekausi harmittaa senkin takia, että pitkät kävelylenkit saattavat muuttua vähän ikäviksi, jos kesken lenkin alkaa sataa kaatamalla. Ei kiva. Uiminenkin pitää nyt vähäksi aikaa unohtaa, sillä minulla on kahden viikon uimakielto. Rinnastani löytynyt muutos päätettiin nimittäin poistaa, ja vielä kaksi päivää ennen lähtöäni olin Naistenklinikalla operoitavana. Onneksi operaatiota ei tehty kuitenkaan ihan lähtöä edeltävänä päivänä, ettei tarvinnut matkustaa tissi paketissa (siteen sai ottaa vuorokauden päästä pois). Normaalisti rinnan kudosmuutoksen poiston jälkeinen uimakielto on voimassa viikon, mutta toinen hoitajista hoksasi, että minun kannattaisi pysytellä pois uima-altaasta ehkä kaksikin viikkoa, etten vain saisi uima-altaasta jotain paikallista pöpöä. Uimatauko hieman harmittaa, sillä toin Suomesta vesijuoksuvyön, ja olisin halunnut päästä kokeilemaan sitä, mutta toisaalta eksoottinen kolumbialainen pöpö ei kuulosta hirveän houkuttelevalta, joten on kai vain maltettava mielensä.
Kyllä se päivä tästä vielä valkenee.

Sitä mieltä miekin olen.

Vaikka aamu valkeni eilen aika tuhruisena, päivä kuitenkin kirkastui lähes aurinkoiseksi, ja päätimme lähteä ukkelin kanssa jonnekin. Ukkeli keksi, että lähdetään käymään Pueblito Paisassa, joka on minikokoinen kopio tyypillisestä 1900-luvun vaihteen antioquialaisesta kylästä. (Antioquia on tämä alue Kolumbiassa, jossa myös Medellín sijaitsee). Minä olin käynyt Pueblito Paisassa jo aiemmin, tammikuun alussa, mutta ukkeli ei ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Olin tykännyt paikasta, vaikka se olikin ollut täynnä turisteja, joten lähdin sinne ihan mielelläni uudestaan. 

Pueblito Paisa sijaitsee Nutibara-kukkulalla, joten sieltä on myös hienot näköalat lähes kaikkialle Medellíniin.

Nutibara-kukkula näkyy parvekkeeltammekin.

Kukkulalle pääsee joko kävellen kävelypolkuja pitkin tai taksilla. Olin viimeksi kivunnut polkua pitkin, mutta nyt menimme ylös taksilla.


Kylän keskellä on aukio, jonka ympärillä on muun muassa kirkko, antioquialainen talo, pormestarin toimisto, koulu ja parturi. Osa kuvista on tammikuulta, joten ei kannata ihmetellä kuvissa näkyviä joulukoristeita.










Osa kylästä on rakennettu materiaaleilla, jotka on pelastettu aikoinaan tulvan alle jääneestä antioquialaisesta kylästä.

Pueblito Paisassa on entisajan malliin rakennettu talo, joka oli minusta kaikkein kiinnostavin osa aluetta.

Talon patio.
Makuuhuone.
Keittiö.
Ruokailutila.
Olohuone.
Jo parkkipaikan liepeiltä oli mukavat näköalat.




Hän on löytänyt parkkipaikan palmun alta.
Maistoimme yhdessä alueen ravintoloista micheladaa, joka tarkoittaa oluesta valmistettua juomaa. Kolumbialaisessa versiossa olueeseen ei sekoiteta käsittääkseni kuin sitruunamehua, kun taas meksikolainen michelada on paljon mausteisempi.


En jostain syystä oikein pitänyt micheladasta. Taidan juoda olueni mieluummin ihan vain pelkkänä oluena. Tuo suolareunuskin ällötti tässä juomassa (margaritassa se ei sen sijaan tuota ongelmia).


Pueblitossa oli hopealla maalattu mies, joka poseerasi liikkumatta paikallaan. Ukkeli kävi sujauttamassa miehen pömpeliin rahaa, ja kun menimme kuvaamaan miestä lähempää, mies kaappasi meidät viereensä ja sitoi ranteisiimme värikkäät nauhat.



Sitten hän halusi poseerata kanssamme, ensin ukkelin ja sitten minun kanssani.


Ylempänä Puebliton laella on näköalapaikka, josta avautuu ehkä yksi Medellínin parhaista näköaloista.

Katsokaapa tätä puuta ja nurmikkoa sen ympärillä. Olen ottanut tämän kuvan silloin tammikuun alussa.


Puu ja nurmikko eilen:


Koko näköalapaikka oli tammikuun alussa aivan kuivunut, mitä en silloin edes tajunnut. Vasta kun vertasin kuvia eilen otettuihin, huomasin eron.

Tammikuun alussa.



Eilen.


Näköalatasanteelta näkyy myös pienempi, Medellínin kaupungissa sijaitseva, Olaya Herreran lentokenttä.



Meidän kotitalokin näkyi jotenkuten.


Medellínin keskustaa.

Ukkelikin tykästyi Pueblitoon, joten käymme tuolla varmasti vielä uudestaan. Nyt Pueblitossa oli aika rauhallistakin verrattuna tammikuun alkuun, jolloin oli vielä lomakausi, ja paikka oli aivan tupaten täynnä.

Tänään ajattelin yrittää käydä vähän salilla kokeilemassa, miltä treenaaminen tuntuu matkustamisen jälkeen. Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle! 😘

20 kommenttia:

  1. Ihania kuvia jälleen ja tietoa miten siellä on. Värikästä siitä tykkään olen kai sanonut ennenkin. kaikkea kivaa ja hyvä sulle sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Esther Helmiä. <3

      Väreistä pidän minäkin, joten siinä mielessä tällaiset paikat ovat ihan paratiiseja. :-)

      Poista
  2. No olipa kummaa tuo passin tutkiskelu. Munhan papruja myös tutkittiin silloin Bogotassa kun repusyano löytyi ääntä pitävä ja tärisevä esine (pään hierontsan tarkoitettu mutta ilmeistä päätellen ajattelivat sen olleen muuta😏Haemi kun sade häiritsee kävelyitä, ja ne trooppiset sateet ovat aika hurjia, mutta toisaalta niiden ansiosta on niin rehevää. Kiva että uudelleen sopeuruminen sujui hyvin, ja hieno retkikohde teillä taas💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Passin tutkiskelu oli kyllä todella omituista! En ymmärrä, mikä herätti virkailijan kiinnostuksen. Ehkä se oli se, kun olin hutaissut maahantulolomakkeen puolihuolimattomasti, kun ei lomakkeita ole ennenkään niin tarkkaan katseltu. Osoitekin oli hyvin ylimalkainen, ja mun piti oikein etsiä kännykästäni tämän talon tarkka osoite. Onneksi oli se mukana!

      Olisinpa halunnut nähdä niiden tyyppien ilmeet, kun löysivät sinun tärisevän esineesi. :-DD

      Olin luullut jo aiemmin, että täällä on rehevää, mutta nyt täällä vasta rehevää onkin!

      <3

      Poista
  3. Repusta siis.. Kirjoitan tätä liikkuvassa bussissa, ja virheitä vilisee. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en edes pystyisi kirjoittamaan liikkuvassa bussissa, kun alkaisin voida pahoin, joten hatunnosto sille!

      Poista
  4. Olen itse harmistuttavasti tottunut, että joskus koneessa on ylimääräisiä penkkejä. Ihanaa joskus vähän olla leveämmin koneessa, joten ymmärrän Nallea huvin. :)
    Muuten kävin Suomessa maaliskuussa ja yksi asiakkaistani oli Kolumbiasta kotoisin, ja kehui erityisesti tuota Medellinin kaupunkia. Money lehden mukaan, sinne matkustaminen ja oleskelu olivat kustannusten arvoisia. Minulla oli olo, että blogiasi lukeneena olin hyvin perillä asioista taisin jopa antaa kuvan, että olin oikein asiantuntija. Kun tuli puhetta Escobarin talosta, niin paikalle tulevan puiston suunnitelmat jne....
    Nuo maahantulo viivytykset ovat vähän tyhmiä. Minäkin olen normaalisti rauhallinen ihminen, mutta parinkymmenen tunnin valvomisen jälkeen äreä, kuin talviunilta herätetty karhu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan harmillista, jos koneessa on tyhjää tilaa. :-) Harvoin niin käy, mutta nyt oli onnea! Itse asiassa mulla kyllä oli vierustoveri, mutta lentoemo kävi sanomassa, että taaempana on tyhjää tilaa, jos haluat mennä sinne. Ja niin sain sekä ikkuna- että käytäväpaikan (normaalistihan mulla on pitkillä lennoilla aina käytäväpaikka), mikä oli kyllä melkoista luksusta!

      Voi miten iloinen olen kuullessani, että näistä jutuistani on ollut hyötyä. Ihan mahtavaa! :-) Pitääkin päivittää Escobarin talon nykytilanne, kun minähän kävin siellä tietysti heti purkamista seuraavana päivänä tarkistamassa tilanteen. ;-)

      Pitkien lentojen jälkeen ei kyllä kaipaisi enää yhtään viivytyksiä. En tajua, miten kaikki seisoivat jonossa niin rauhallisen näköisinä, kun itseltäni meinasi mennä hermo. Kaamea janokin oli, mutta onneksi olin kaapannut lentokoneen tyhjältä vieruspaikalta vesipullon mukaani.

      Poista
  5. Upeita kuvia taas Satu. Ja vekkuli otsikko, okkuli vetsikko ;-)
    Värikkäiden kuvien lisäksi minä tykkään noista kuvista, joissa on näkyvissä ihmisiä. Ihan mahtavia! Eikä nallenkaan kuva jätä kylmäksi. Olipas taas kiva nojatuolimatka sunnuntai-illan iloksi. Kiitos Sinulle ja voi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Ihana kuulla, että tykkäsit. <3

      Munansaannokset ovat kivoja. Enoni opetti minulle niitä tyyliin 'sotamies rannalla'. ;-)

      Mukavaa keväistä viikon alkua sinulle! Toivottavasti siellä jatkuvat kauniit säät!

      Poista
  6. Etta sina jaksat noita pitkia lentoja! Olisin varmaan pokerryksissa viikon ainakin. Ja ukkeli kiipeilisi seinille ja valittaisi koko lennon ajan. Pisin lentomme on ollut varmaan n 6 tuntia ja siinakin oli jo tekemista.

    Odota vaan karsivallisesti etta tikettipassi paranee, ei kannata hankkia tulehduksia oli sitten Kolumbiassa tai jossain muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun matkustamistani helpottaa huomattavasti se, että matkustan tavallisesti businessluokassa. Siellä pystyn sentään nukkumaan jonkin verran, kun istuimen saa vaakatasoon. Istuma-asennossa nukkuminen ei onnistu minulta, ja varmasti minäkin kiipeilisin seinille pitkän lentomatkan jälkeen. Aikaero ei tuota suurempia ongelmia länteen päin matkustettaessa, mutta kun matkustan Suomeen päin, olen jotakuinkin sekaisin juuri viikon verran, ellen pidempäänkin.

      Juu ei siinä vissiin muu auta kuin odotella se pari viikkoa. Mutta kun kaksi viikkoa tulee täyteen, olen varmaankin heti uima-altaassa. :-)

      Poista
  7. Kivoja kuvia, ihanasti taloissa on väriä :)

    Parempi nyt vältellä kaikki paikalliset pöpöt. Ehdit varmasti vielä uimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se taitaa niin olla, että maltti on valttia. Ainakin joskus. ;-)

      Poista
  8. Taas niin mielenkiintoisia kuvia, jotka kertovat arjesta!
    AIka ihmejuttu tuo passisi ihmettely; onneksi sait sen heti takaisin. Ja tsemppiä haavan paranemiseen ja ettei sinne pääse pasiliskoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kuvat kiinnostivat. :-)

      En voi tajuta tuota passijuttua. Kumpikin virkailija plarasi vielä kaiken lisäksi passin sivuja ja katseli ilmeisesti, mitä leimoja siellä oli. Ehkä herätin epäilykset, kun olin lähtenyt Kolumbiasta helmikuun lopussa, ja nyt palasin taas tänne "turistina". Rupesivat ehkä miettimään, että mikäs turisti tämä on, kun edestakaisin juoksee.

      Kiitos, haava tuntuu parantuneen aika hyvin, vaikka tänään onkin ollut jotain ihmeellistä kipua. Mutta se kuuluu ehkä asiaan.

      Poista
  9. Olipas kiva olla mukana taas uudessa paikassa kuvin:) Upeat kuvat olikin ja huiman hienoja näkymiä! Ihana, suloinen nalle..kyllä on hänkin maailmaa päässyt näkemään<3 Talot on niin kauniita ja värikkäitä siellä! Mukavaa alkanutta viikkoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että viihdyit kierroksella. :-)

      Nallella pitäisi olla oikeastaan oma passi, johon hää voisi kerätä leimoja. Mutta sitten nallelle pitäisi ehkä ostaa oma matkalippukin. ;-)

      Mukavaa keväistä viikkoa sinullekin! <3

      Poista
  10. Hih, iteltäni olis jääny tuo otsikko ihan huomaamatta ellei Leena tuolla ylempänä olisi hieman sitä avannut ;-) Että keksitkin!

    Toivottavasti ukkosvideo jossain kohti latautuu katsottavaksi, kiinnostaa kyllä.

    Kuvat kyllä hienoja. Ja kiva että on noita vertailu kuviakin joukossa. Tuota "metallimiestä" jäin kyllä pohtimaan. On siinä mies hienon ammatin/harrastuksen itselleen keksinyt. Tuo on oivallinen paikka seurata ihmisiä ja heidän touhujaan lähes huomaamattomasti :-D Toki itse pitkästyisin kuoliaaksi samassa paikassa seisoskellessa ja mahtaa olla kuuma!

    Heitä vaan uimishaaveet vähäksi aikaa, parantelet rauhassa.

    Mukavia hetkiä sinne teille kolmelle <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattelinkin, että otsikko ei ehkä avaudu, kun tässä oli puhetta siitä passistakin. Mutta onneksi ainakin Leena hoksasi. :-)

      Sain ukkosvideon eilen ladattua, mutta mokoman pätkän lataamiseen meni neljä ja puoli tuntia! Ei vissiin parane kuvailla mitään pitkiä videoita, tai muuten saa istua lataamassa vuorokausitolkulla. :-D Yritän laittaa sen videon pian, vaikka en ehkä ihan ensi postauksessa. Pitäisi varmaan muutenkin ruveta kirjoittamaan listaa niistä asioista, joista olen lupaillut kirjoittaa, mutta en ole sitä vielä tehnyt...

      Noita maalattuja tyyppejä on näkynyt muuallakin, ja ainakin Barcelonassa muistelen nähneeni tuollaisia. Useimmiten ovat kyllä olleet valkoiseksi maalattuja. En tiedä, onko tuossa takana jokin aate, vai onko se ihan vain yksi keino ansaita rahaa. Motkotin ukkelille, että pitääkö tuollekin muka antaa rahaa, kun eihän mies edes tee mitään; on vain. Ukkeli tokaisi, että johan tuohon maalaamiseen ja laittautumiseen menee aikaa, ja yritä itse seisoa tuntitolkulla samassa asennossa, käsi tuolla lailla ylhäällä. En sitten jaksanut ruveta kiistelemään. ;-D Kuumuutta en tullut edes ajatelleeksi, mutta itse ainakin läkähtyisin noissa vermeissä!

      Kiitos sinulle. <3 Nalle lähettää terkkuja! Hää on taas lempipuuhassaan, eli köllimässä tuossa vieressä sängyllä. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3