Limainen pääsiäinen

Kolumbiassa juhlitaan pääsiäistä varsin perusteellisesti, ja monet olivat ottaneet koko pääsiäisviikon, Semana Santan, vapaaksi. Virallisia vapaapäiviä olivat kuitenkin vain kiirastorstai ja pitkäperjantai. Kun ylimääräisiä vapaapäiviä oli tyrkyllä useampi kappale, päätimme lähteä käymään jossakin, ja Peru, tarkemmin sanottuna Lima, nousi taas puheenaiheeksi. Minua ei olisi edelleenkään huvittanut lähteä Limaan, kun Lima tuntui jotenkin niin mielenkiinnottomalta paikalta, vaan olisin halunnut mieluummin vaikka Costa Ricaan. Ukkeli oli kuitenkin tällä kertaa harvinaisen päättäväinen, joten oli annettava periksi.

Nyt kun olen käynyt Limassa, en voi muuta kuin ihmetellä: olen ollut varmaankin hullu, kun olen kuvitellut Panaman kaupungin kivemmaksi paikaksi kuin Liman. 

Mie oon kyllä sitä mieltä, että pienen nallen ei kuuluisi viettää niin paljon aikaa matkalaukussa.

Matka ei alkanut ihan suunnitellusti, sillä juuri ennen kuin koneemme olisi pitänyt lähteä Medellínistä Limaan, alkoi kamala ukonilma, eikä kone voinut nousta voimakkaiden salamoiden takia ilmaan. Pyörimme kiitoradalla edestakaisin ja odottelimme ukkosen laantumista 45 minuuttia, mutta lopulta kapteeni päätti ohjata koneen takaisin lähtöportille.

Tässä odotellessa voisi ottaa vaikka mukataiteellisia kuvia.

Puolentoista tunnin päästä salamointi laantui onneksi sen verran, että pääsimme nousemaan vihdoin ilmaan.

Pilvien yläpuolella loisti kuu.

Olen kaivannut Medellínissä kovasti merta, sillä en ole sisämaan ihminen ollenkaan. Limassa merta oli, ja meri näkyi hotellihuoneestammekin.

Kuvassa näkyy myös Larcomar-ostoskeskus. (Ikkunalasi tekee maiseman oudon väriseksi.)

Liman ehkä tunnetuimmat näkymät ovat Malecónin rantajyrkänteiltä, ja kyllähän näitä maisemia katselee ihan mielellään.

 

Sekä merenpinnan tasolla että jyrkänteen päällä kulkee tie, mutta alas rannalle ei kävelläkään noin vain, sillä kävelypolkuja alas on itse asiassa varsin vähän. Yksi sellainen kulkee Parque del Amorin (Rakkauden puiston) kupeesta.

Kaikki nuo rantaa reunustavat törmät on peitetty verkolla, jotta maa ei vyöryisi alhaalla olevalle tielle. Monessa kohtaa verkon peittää vihreä kasvillisuus, enkä tiedä, ovatko kasvit kasvaneet verkon päälle itsekseen, vai onko ne istutettu siihen. Arvelisin jälkimmäistä, koska kasvillisuus vähentää varmaan huomattavasti maanvyörymien vaaraa.

Luonnonilmiöt ovat muutenkin läsnä Liman arjessa. Maanjäristyksen vaara on Limassa suuri, ja kaupungissa on ollut useita maanjäristyksiä. Suurin on ollut vuoden 1746 järistys, joka tuhosi silloisen noin 50 000 asukkaan Liman lähes täysin. Vaikka maanjäristyksistä on pidetty kirjaa vasta espanjalaisten saapumisesta lähtien (1500-luvun alkupuolelta), maanjäristyksiä on esiintynyt Perussa tiettävästi "aina". Espanjalaiset, jotka perustivat Liman kaupungin vuonna 1535 Francisco Pizarron johdolla, eivät tienneet järistyksistä eivätkä osanneet varautua niihin mitenkään. Niinpä he rakensivat samanlaisia rakennuksia kuin kotimaassaankin, mistä syystä suurin osa siirtomaa-ajan (1531–1821) rakennuksista on tuhoutunut maanjäristyksissä täysin.

Hotellimme seinässä olleen lapun mukaan hotellin pitäisi kestää maanjäristys.

Maanjäristyksien takia myös tsunamivaara Limassa on suuri. En ole nähnyt koskaan tsunamipuomeja, joilla voidaan sulkea rannalle vievät tiet, mutta Limassa oli sellaisiakin.

Ihmettelimme ensi alkuun hotellimme (JW Marriott) vastaanottoa, joka sijaitsi hieman omituisesti vasta hotellin toisessa kerroksessa. Sisääntulokerroksesta piti siis nousta ensin hissillä toiseen kerrokseen, jossa sijaitsi vastaanotto, ja vasta tästä kerroksesta lähtivät hissit hotellihuoneisiin. Ukkeli keksi lopulta, että jospa tuo onkin jonkinlainen varotoimenpide tsunamin varalta.

Parque del Amor sijaitsee hienolla paikalla jyrkänteen reunalla ja on ilmeisen suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Puiston värikkäät mosaiikit toivat kovasti mieleen Barcelonan Park Güellin. Ilmeisesti Antoni Gaudí onkin toiminut ainakin jonkinmoisena mallina ja inspiraation lähteenä myös tälle puistolle.

Larcomar-ostoskeskus ei ollut minusta mikään kummoinen, vaikka sitä onkin kovasti kehuttu. En muutenkaan tykkää tuhlata lomalla aikaa shoppailuun - paitsi ruokakaupoissa kuljeskeluun. 😀 Nyt tosin sekin jäi. 

Ylhäällä kulkevaa rantakatua.

Meri ei ollut kuitenkaan se asia, jolla Lima valloitti sydämeni, vaan se oli arkkitehtuuri. Olisin voinut viettää Limassa viikon ihan vain pelkästään taloja - uusia sekä vanhoja - ihastellen! Oikein harmitti, kun ei ollut aikaa eikä aina oikein voimiakaan tehdä pitkiä kävelylenkkejä Liman kaduilla ja kuvata erilaisia taloja. Nyt kauniita taloja vilahteli taksin ikkunasta alvariinsa, eikä jokaista voinut tietenkään pysähtyä kuvaamaan.

Lauantaiaamuna suunnistimme kohti Liman historiallista keskustaa. Keskusta oli suljettu autoliikenteeltä, joten taksi joutui jättämään meidät parin korttelin päähän, ja kävelimme loppumatkan.

Kun saavuimme kaupungin keskusaukiolle, Plaza de Armasille, olin suorastaan mykistynyt. Aukion laidalla oli niin upeita rakennuksia, etten muista olleeni koskaan yhtä vaikuttunut arkkitehtuurista.

Monet näistäkin rakennuksista ovat vaurioituneet pahasti maanjäristyksissä, mutta rakennuksia on onneksi entisöity ja rakennettu uudelleen.

Nuo massiiviset parvekkeet ovat luultavasti kaikkein selkeimmin erottuva siirtomaa-aikakauden arkkitehtoninen piirre. Koristeelliset parvekkeet olivat tulleet Espanjaan maureilta, ja nyt espanjalaiset puolestaan toivat ne Peruun. Suljetut parvekkeet tarjosivat hyvän mahdollisuuden nähdä kadun tapahtumat tulematta kuitenkaan itse nähdyksi.

Kaupungin ehkä kuuluisimmat parvekkeet löytyvät Casa de Osambelasta ja Palacio de Torre Taglesta.

Casa de Osambela.

Palacio de Torre Tagle.

Torre Taglen parveketta suoraan alhaalta päin kuvattuna.

Torre Taglen patio.

Casa de Osambelassa järjestetään nykyään näyttelyitä ja kulttuuritapahtumia, ja Torre Taglessa majailee puolestaan Perun ulkoasiainministeriö.

Parvekkeiden lisäksi Liman kaduilla kuljeskelu tuntui tarjoavan loputtoman määrän muutakin katseltavaa.

Ihmettelimme kaupungin autiutta: ihan kuin kaikki kaupungin asukkaat olisivat hylänneet kaupungin ja jäljelle olisivat jääneet vain turistilaumat (joita oli paljon). En tiedä, onko Liman keskusta lähinnä hallinnollisessa käytössä ja siitä syystä viikonloppuisin lähes kuollut, vai johtuiko väen puute pääsiäisestä. Ehkä limalaiset (voiko sanoa limalaiset?!) olivat lähteneet pääsiäisen viettoon pois kaupungista?

Nyt tulee varmasti hyvä kuva.

Kävin yksinäni (ukkelia ei kiinnostanut) myös Santo Domingon kirkossa ja luostarissa, vaikka läheltä piti, etten jättänyt menemättä. Onneksi kuitenkin menin, sillä olisi ollut ihan kaamea virhe jättää menemättä. Myös Santo Domingon arkkitehtuuri oli upeaa, ja paikka oli muutenkin kuin rauhallinen keidas katujen turistivilinän keskellä.

Erityisesti luostarinpihat pylväskäytävineen olivat minusta todella kauniit.

En ollut viitsinyt mennä ylös kellotorniin, kun sinne olisi pitänyt mennä oppaan kanssa, enkä jaksanut odotella minkään kierroksen alkua, kun ukkelikin odotteli ulkopuolella. Olin ehtinyt hädin tuskin ottaa nämä pari kuvaa ensimmäisellä luostarinpihalla, kun yksi paikan työntekijöistä tuli sanomaan minulle, että yksi ryhmä oli juuri lähdössä ylös torniin; haluaisinko mennä mukaan. No totta hemmetissä halusin! Oli kyllä tosi kivasti tehty, kun viitsivät tulla ilmoittamaan asiasta.

Tuonne siis!

Kirkko aiheutti ihastuksen huokauksia.

Portaat olivat aika jyrkät, ja varsinkin alaspäin sai tulla kieli keskellä suuta.

Kaupungit ovat yleensä ylhäältä päin katsottuna kauniita, mutta Lima muodosti tässä asiassa poikkeuksen: Lima oli yläilmoista katsottuna melkeinpä ruma!

Luostarinpihakin näkyi tornista kivasti.

Sitten olikin taas aika palata tutkiskelemaan luostaria itsekseni.

Toinen luostarinpiha.

Mustanpuhuva kirjasto. En välttämättä haluaisi olla täällä pimeällä!

Rupesin miettimään, että voisin vaikka muuttaa asumaan tuollaiseen luostariin. Mikäs noin ihanassa ja seesteisessä paikassa olisi asuessa. Ainoa pieni ongelma asiassa on kuitenkin se, että ensin pitäisi varmaankin ruveta uskomaan Jumalaan! Tuskin tuolla kuitenkaan mitään kahvakuulajumppaa tai Ensitreffit alttarilla -katselumaratoneja sentään järjestetään.

Varoitan, että Limasta on tulossa vielä toinenkin postaus (joka on varmasti vähintään yhtä pitkä kuin tämäkin), joten jos aihe ei kiinnosta, kannattaa jättää seuraava postaus väliin. Joka tapauksessa seuraavassa jutussa on luvassa vähän toisenlaisia tunnelmia.