Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 5. helmikuuta 2019

Vitutuksesta voittoon

Olenpas minä ollut saamaton, kun en ole saanut postattua mitään viikkoon, vaikka eilen ja tänään olisi ollut jo vähän aikaakin. Nyt meinasin kumminkin yrittää!

Muutimme viime viikolla toiseen asuntoon, ja kirjoittelenkin tätä nyt uuden asunnon parvekkeella. Tuossa alla avautuu näköala lähes koko Medellíniin ja Aburrán laaksoon, joten jos näköaloja tilasimme, niin niitä todellakin saimme.

Seuralaispalvelu ei kyllä toiminut ihan luvatusti, sillä olen täällä taas yksin. Ukkeli lähti nimittäin eilen takaisin Boliviaan, mutta kiva, että hän kävi kumminkin muuttamassa kanssani.

Muutto sujui kohtuullisen hyvin, vaikka ei ehkä kuitenkaan ihan niin sutjakasti kuin ukkeli oli mielessään ehkä kuvitellut. 😆 Ensimmäinen Uber-kuski ei ottanut meitä kyytiin, kun kaikkien tavaroiden (yksi iso ja kaksi pientä matkalaukkua sekä kaksi pahvilaatikkoa) olisi pitänyt mahtua takakonttiin, kun auton nahkaistuimille ei olisi saanut laittaa mitään. Onneksi seuraava kuski oli vähän joustavampi. Teimme kaikkiaan kolme reissua - kaksi varsinaisena muuttopäivänä ja yksi seuraavana päivänä - ja niin saimme kaikki kamat roudattua. Muuttopäivä muuttuikin torstaista keskiviikkoon, kun saimme uuden asunnon avaimet jo keskiviikkona, mikä oli kiva siinä mielessä, että saatoimme ottaa muuton kanssa vähän rennommin.

Tere!
Uusi asunto ei miellyttänyt ensi alkuun lainkaan, ja mietinkin, että nyt taisi tulla tehtyä iso virhe. Moni pieni asia ärsytti: sohva oli tahrainen ja virttyneen näköinen, ovet narisivat, blenderi oli varmaankin isoäidin perintöä, neljästä kahvikupista kaksi oli likaista ja yhdestä puuttui korva, ja seinästäkin oli pudonnut yhtenä päivänä pala. Tajusin kyllä, että oman navan ulkopuoliseen maailmaan verrattuna meikäläisten "ongelmat" olivat aivan naurettavia, mutta siitä huolimatta vitutti. Olotilaa ei yhtään helpottanut se, että todella monessa asunnossa tässä rakennuksesssa on parvekkeella tai ikkunassa iso vuokrataan- tai myydään -kyltti ja että olin lukenut netistä erittäin huonoja arvosteluja talon hallinnosta. Jos kaikki toimisi moitteettomasti, niin ei kai kukaan haluaisi lähteä täältä?

Edellinen asunto oli keittiön varustelun ja viihtyvyyden osalta niin täydellinen, että sekin varmaan osaltaan lisäsi harmitusta. Kontrasti oli liian suuri. Ehkä myös tarkastelin kaikkea liian kriittisin silmin siitä syystä, että meidän olisi tarkoitus olla tässä asunnossa pidemmän aikaa. Jos ja kun allekirjoitamme vuokrasopimuksen pidemmäksi aikaa, niin tästä ei sitten lähdetäkään noin vain jonnekin muualle, jos paikka ei miellytäkään. 

Näkymät meidän parvekkeelta (19. kerroksesta) suoraan alas.
Tuo kuvassa näkyvä uima-allas on lastenallas; aikuisten allas on katolla kolmannessakymmenennessä (mikä sana!) kerroksessa.

Aikuisten allas.
Sitten kävi kolme asiaa.

Ensinnäkin: pääsin uimaan kahden kuukauden tauon jälkeen. Olin asiasta niin onnellinen, että jos onnellisuuteen kuolisi, niin minulle pidettäisiin varmaankin juuri paraikaa kuoppabileitä. En oikein ymmärrä, milloin uimisesta on tullut minulle näin tärkeä juttu, kun vielä viisi vuotta sitten kirjoitin oikein postauksenkin siitä, kuinka paljon inhoan uimista.

Pakko laittaa tähän ihan kamala uimalakki-munapääselfie. Tämä on sellaista oman hirveyden siedätyshoitoa. 😆

Siinä on teille rypyt ja roikkuvat silmäluomet, silvoplee. Mutta hei, takana on vuoria! Katsokaa niitä!
Toinen asia: menin talon kuntosalille. Minullahan on Kolumbiassa yhden kuntosaliketjun jäsenyys, mutta minulla on sellainen jäsenyys, että voin käydä vain yhdellä salilla (ns. kotikuntosalillani). Kotikuntosalin voi vaihtaa netissä, ja vaihdoinkin salin jo ennen muuttopäivää. Ajattelin, että jippii, nyt pääsisin heti muutettuani uudelle salille, jonne olisi ehkä noin 400 metrin kävelymatka ja joka olisi paljon tilavampi kuin se edellinen. Mutta sitten sain sähköpostiini ilmoituksen, että voisin ruveta käyttämään uutta salia vasta seuraavan maksuerän toteumisen jälkeen, mikä tarkoittaa tapauksessani helmikuun kahdennettakymmenettä päivää. Maailmanloppuhan siinä meinasi tulla.

Laiskuus yllätti sen verran, että päätin käydä kokeilemassa tämän talon salia. Voi miten ihana paikka se olikaan! Eihän siellä ollut hirveästi painoja, joilla olen tottunut tähän asti harjoittelemaan, mutta tässä tapauksessa (lue: selkä), se on pelkästään hyvä juttu. Enpähän ainakaan joudu kiusaukseen! Parasta salissa on se, että se on tällaisen asuintalon saliksi aivan järjettömän iso (kolme isoa huonetta!) ja että siellä ei ole ollut vielä ainakaan toistaiseksi ketään muuta samaan aikaan. Mahdollisuus treenata salilla ihan yksin on minulle suurinta luksusta, mitä elämässä voi olla. 😀






Kolmas ratkaiseva tekijä oli se, kun ukkeli keksi lauantaiaamuna, että käännetään ruokapöytä toisinpäin ja siirretään kaksi tuolia muihin huoneisiin. Tällä pienellä muutoksella olohuone-ruokailutila-keittiön henki muuttui jotenkin ihan täydellisesti, ja asunto alkoi näyttää ja tuntua itse asiassa ihan kivalta. Tuntui kuin asunnossa olisi pystynyt hengittämäänkin jotenkin paremmin. Olenkin miettinyt, oliko tässä mahdollisesti kyse jostain feng shui -jutusta, johon tietämättämme pöydän asennon vaihtamisella vaikutimme? Pakko olla, koska miten muuten pelkkä pöydän asennon vaihtaminen voisi vaikuttaa niin paljon?!

Nyt kaipaamme enää tuohon sohvan eteen jotain värikästä mattoa (haaveilen punaisesta!) ja ehkä pientä sohvapöytää/rahia. Sohvallekin haluaisin tehdä jotakin (koska minua häiritsevät ne tahrat), mutta en keksi muuta kuin sohvan peittämisen jollakin peitolla/kankaalla. Sen verran on kuitenkin tuollaisista liikkuvista kankaanpaloista kokemusta, että en tiedä, olisiko siitä loppujen lopuksi enemmän hyötyä vai harmia. Löytyisikö sieltä lukijoilta parempia ehdotuksia, mitä sohvalle voisi tehdä? Uutta sohvaa emme viitsi ostaa, koska emme tässä nyt kuitenkaan niin kauan meinaa olla.


Keittiö (eli siis keittiön työskentelytila) on pieni, mutta olen havainnut sen kuitenkin ihan riittäväksi - jos vain olen järjestelmällinen!

Kuten taisin jo todetakin, parasta tässä asunnossa ovat näköalat ja se, että tuossa edessä ei ole yhtään korkeaa taloa. Voisin siis kekkuloida kaiket päivät alasti, eikä kukaan näkisi. (Yksi korkeampi talo on tuolla isoimman makuuhuoneen päässä, mutta sieltäkään ei ole suoria näkymiä meille sisään, ellei mene ihan makuuhuoneen ikkunan eteen seisomaan.)

Ne paljon spekuloidut parveketuolit.
Näköalat vaihtuvat aina vuorokauden ja valon mukaan.

Tuo tuollainen utuisuus näyttää leijuvan jatkuvasti kaupungin yllä. Olen miettinyt, ovatko nuo saasteita, vai onko kyse jostakin muusta.

Tuossa ihan talon edessä on pienkotitaloalue, joka on kiva varmaankin lapsiperheille. Minä ahdistuisin tuolla jo varmaan puolessa tunnissa. Kääk!

Vaaleanpunainen ilta.
Ja hetkeä myöhemmin. Tuo kuvan keskellä näkyvä suora valorivistö on Olaya Herreran lentokenttä. 


Nyt kun aikaa tänne muutosta on kulunut viisi päivää, voin sanoa olevani oikeastaan erittäin tyytyväinen. Toki ne pikkuharmitukset ovat edelleenkin olemassa, mutta ne ovat kumoutuneet paljon isommilla ilonaiheilla. Kaikkea ei voi aina saada, ja jos ne itselle oikeasti tärkeät jutut ovat kunnossa, silloin kaikki on oikeastaan aika hyvin. Joskus kotiutumiseen vaaditaan näköjään hieman pidempi aika - ehkä jopa kaksi vuorokautta. 😀


Myös tässä talossa on roskakuilu, ja roskille on varattu ihan oma huone. Pullot, pahvit ja isommat roskat (sohvat? 😯) pitää jättää tuohon ulkopuolelle; muut saa heittää kuiluun.

Parvekekyttäilyäkin on tullut harrastettua.

Nämä taitavat olla niitä koirien ulkoiluttajia?

Ihmeen sopuisasti nuo koirat kuitenkin käyttäytyivät, vaikka ryhmäkoko oli aika iso. 

Ihan tässä lähellä on mukava puisto, josta olen myös varsin onnessani. Kaiken lisäksi puiston liepeillä järjestetään sunnuntaisin niitä mercado campesino -paikallistoreja, joista kirjoittelinkin (muistaakseni) aiemmin.


Ihmiset tulevat puistoon varsinkin viikonloppuisin kävelemään, piknikille ja muuten vain olemaan ystävien tai perheen kanssa. Viehätyin puistosta kovin.  Mitään tällaista ei ollut aiemman asunnon lähellä!

Puistosta löytyi myös kirjasto (lähikirjastoni!), joka oli minusta aivan ihana. Tuolla on mukava piipahtaa vaikka lukemassa päivän lehdet.

Kirjaston sisäänkäynti (alhaalla).

El Tesoron puiston ja kirjaston ympäristössä on ollut kiva havaita, että kaikkea alkuperäistä ei ole tuhottu uusien tornitalojen alta.



Koen olevani niin onnekas, että saan elää tässä värien ja aikakausien sekamelskassa, edes hetken verran. Samalla mietin, että mitäköhän joudun tästä kaikesta maksamaan?

Uuteen kotiin tarvitaan kaikenlaisia juttuja, joten vein ukkelin Homecenteriin, jonka olin havainnut hyväksi ja monipuoliseksi kaupaksi jo pahvilaatikoita etsiskellessäni.





Pöytätabletteja.
Painekeittimiä. (Näitä emme tosin tarvinneet, sillä saimme painekeittimen yhdeltä ukkelin intialaiselta kollegalta, jolla oli keittimiä kolmin kappalein.)
Valaisimia.

Sisustustauluja. Haluaisin nämä kaikki!


Muuton aikana ei viitsi hirveästi kokkailla, joten pitää turvautua ravintoloiden antimiin.

Muuttopäivän illallallinen intialaisessa: aloo paratha, chicken vindaloo ja mutton biryani.

Seuraavana päivänä pizzaa kotiinkuljetuksella. Maistui paljon paremmalta kuin näytti!
Sitä seuraavana päivänä välipalaksi jogurttijäätelöä suosikkipaikassamme Percimonissa:


Lounaaksi meksikolaista. Mikähän siinä on, kun en ole koskaan oikein oppinut tykkäämään meksikolaisesta ruoasta? Vaikka tilaisi mitä, niin aina saa eteensä ne samat guacamolet, tortillat ja maissilastut (ja kaipaisin aina enemmän makua).


Ei jäätelötuutti vaan lihatuutti.
Meksikolaisten ravintoloiden sisustus (ainakin Medellínissä)  on kyllä yleensä aivan huippuluokkaa. Ei paljon viitsisi kotiin lähteä.




Vessaankin piti mennä kameran kanssa, kun arvasin, että sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista.

Not my cup of tea... or bucket of water.😀



En nyt oikein tiedä, mitä olen kirjoittanut, mutta katsokaa mahdollisia virheitä läpi sormien.  Hyviä vointeja itse kullekin! 😘

28 kommenttia:

  1. En ole ennen nähnyt noin paljon pöytätabletteja yhteen ja samaan kertaan !😁 .....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertsileijaa, olitpas sie nopea. En kerennyt vielä nukkumaankaan. :-D Mutta juu, en miekään ole nähnyt koskaan aiemmin noin paljon pöytätabletteja yhdellä kertaa. Mitä tuolta kaupasta ei saa, sitä ei varmaan tarvitsekaan!

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin. <3 Hei ihan mahtavaa, että pääsit uimaan ja näen kuvassa vaan oikean onnellisen muikean naisen, joka on tyytyväinen. Ihan parhaat muuttopäivän safkat teillä.

    Kivaa viikkoa sinne Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, ja kiitos myös kommentistasi. <3

      Muutoissa on kyllä se hyvä puoli, että kun pannut ja padat (ja ruoanlaittajan viitseliäisyys!) ovat ties missä, on "pakko" syödä ulkona. ;-)

      Mukavaa viikkoa sinullekin! <3

      Poista
  3. Onnea uuteen kotiin Satu, ja kiva että kommellusten kautta järjestyi😀ja onhan se makeeta kun samadsa talosaa pääsee hissillä suoraan kuntosaliin ja uima-altaalle, kun asuimme Miamissa niin yhdellä tutulla oli niin talossaan
    Koirasittereitä täälläkin, ja tykkään kuvata niitä. Toivottavasti saat taas ukkelin pian sinne🌺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael! <3 Onneksi kommelluksia sentään sattui aika vähän, ja muutto onnistui sitten kumminkin niillä Ubereillakin. :-D

      En yhtään tykkää, jos liikuntaharrastusten pariin on paljon matkaa, mutta nyt matka ei ole tosiaankaan mikään ongelma. :-) Ei tarvitse hikisenä tai tukka märkänä paarustaa salin jälkeen puolen kaupungin läpi. Lakkasin käymästä edellisellä salilla suihkussa sen jälkeen, kun huomasin, että pukutiloissa oli kamera. Törkeää minusta!

      Muistelinkin blogistasi, että noilla koiranulkoiluttajilla oli jokin erityinen nimikin, mutta en muistanut, mikä. Kiitos muistin virkistämisestä! Koirasittereitä on tosiaan hauska katsella ja kuvata. Ei mikään helppo homma tuokaan, kun pitää pärjätä samaan aikaan niin monen koiran kanssa.

      Poista
  4. Väripläjäys teki onnelliseksi täälläkin, kiitos siitä :). Todellisuus on täällä tällä hetkellä valkoinen, katsoo mihin suuntaan ja melkeinpä kuinka ylös hyvänsä. Lunta on tullut niin paljon, että voisin äkkiseltään kuvitella, että jos teidän auto on ollut kotipihalla poissaolon ajan, suattaapi olla, että sitä ei ihan äkkiseltään löydä, ellei lumi ehdi sulaa siihen mennessä. Alkaa jo lumityöt käydä haasteellisiksi, kun niin isoksi ei ole haba kasvanut, että jaksaisin työnnellä tonneittain lunta oman pääni korkeudelle :). Mutta siis ei pitänyt tulla tänne lumesta kirjoittelemaan, vaan tosiaankin ihastelemaan sun uuden kodin mahdollisuuksia, jotka näyttäisi onneksi alkuharmituksen jälkeen kääntyneen plussan puolelle.

    Sohvalle en oikein muuta keksi kuin jonkun kivan torkkupeiton tai viltin (riittävän ison, ettei tarvi aina sohvalle istuessa siirrellä ja "kytätä", että on kaikki tahrat peitossa, vaan käyttää sohvaa enempi rentoutumiseen kuin stressaamiseen :)).

    Iloista puisto-, kirjasto- ja kuntoiluelämää sinne <3. Ja sorit, kun olen joutunut jättämään edellisiä postauksia kommentoimatta. Oli liian korkeita paikkoja mulle .. (tässäkin pikakelasin pari kuvaa, muttei ollut niin pahoja :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että värit ilahduttivat. <3 Meidän auto on tosiaan seissyt koko ajan siellä talon parkkialueella, ja suorastaan hirvittää, millainen kasa auton päällä on. Minullahan on aikomus tulla käymään Suomessa tuossa kuun vaihteessa, eli eivät taida lumet ehtiä sulaa siksi. Lumitöitä on siis tiedossa!

      Löysin netistä tuon sohvan merkin ja yritin katsella, myytäisiinkö sohvaan vaihtopäällisiä, mutta en ainakaan löytänyt sellaisia. Eikä noita istuinosia saa vissiin edes irti, joten eivät ne auttaisi kumminkaan, kun istuinosissahan ne tahrat ovat. Joku iso peitto taitaa tosiaan olla ainoa mahdollisuus.

      Eikä todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi! Ovathan nämä minun postaukset (varsinkin se köysiratapostaus) kamalaa katsottavaa, jos ei tykkää korkeista paikoista. Mutta jos täällä ottaa maisemakuvia, niin korkeilta paikoilta on vähän vaikea välttyä, kun niitä on joka paikassa. :-)

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle! <3 Toivotaan, että se lumen tulo vihdoinkin lakkaa, ja kevään merkit alkaisivat jo näkyä.

      Poista
  5. Onnea uuteen kotiin. Todella hulppeat näkymät ja järkyttävän korkealla! Kuinka kukaan uskaltaa katsoa partsiltaan alas.. Ihmettelen kovasti että saa olla avoparvekkeet (pessimistisenä ajattelen niitä pitkälle kurkottavia...)

    Tuommoinen omassa kodissa oleva uima- ja kuntosali mahdollisuus olisi tosi ihanaa. En yhtään ihmettele jos nautit noista mahdollisuuksista. Ja munapääkuva on oikein hyvä ei tartte nolostella yhtään :-)

    Sohva on varmaankin tosi ongelmallinen :-( Jos yrität peittää viltillä tms on se yleensä vinksinvonksin ja juuri ne peitettävät osiot näkyvissä. Nimimerkki peittelijä kokemusta on.

    Ihanan värikäs ja viihtyisän näköinen kirjasto ja ne vanhat talot. Samoin puisto oli kaunis. Uskaltaako siellä liikkua itsekseen?

    Pitsa näytti karmealle jopa näin pitsan pupeltajan silmissä.. ja mikä ihmeen sininen muovimöykky oli päällä? Aitoa meksikolaista olisi kiva joskus päästä kokeilemaan. Varmaan hiukan eri kun Suomessa myytävät tacot ja ainekset :-D

    Viihtyisiä ja rentouttavia hetkiä sinne <3

    -m

    Ps. Täällä tosiaan sataa edelleen lunta. Voin kuvitella autosi tilanteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mie kyllä tykkään roikkua pää parvekkeen reunan yli ja kyylätä kadun tapahtumia. :-) Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että tämmöiset korkeat tornitalot eivät miellytä kaikkia. Minua avaruus kuitenkin jollain tavalla rauhoittaa.

      Mulle tuli tuosta munapääkuvasta mieleen yksi leffa nimeltä Coneheads. Siinä oli juuri tuollaisia munapäitä, ja se oli huonoin näkemäni leffa ikinä. Mutta kiva kuulla, että et ainakaan pyörtynyt järkytyksestä. :-)

      Sitä minäkin pelkään, että jos tuohon sohvalle laittaa jonkin peiton, sitä saa olla sitten koko ajan oikomassa. Ja siinäkin menee sitten taas hermot. :-D

      Tämä on niin turvallista aluetta, että uskaltaisin liikkua täällä iltapimeälläkin. Olen vältellyt yksinäni pimeällä liikkumista, mutta täällä ei tarvitsisi kyllä pelätä yhtään.

      Hih, tuo sininen muovimöykky pizzan päällä oli minttupastilli. Vähän minäkin olin hämmästynyt, kun avasin pizaalaatikon, että tämäpä eksoottinen pizza. Mutta pastilli oli varmaankin ollut alun perin tuossa laatikon reunassa ja luiskahtanut kuljetuksen aikana pizzan päälle.

      En ole ihan varma näiden täkäläisten meksikolaisten ravintoloiden aitoudestakaan, vaikka voisi ainakin kuvitella, että ne olisivat kohtalaisen aitoja, kun Meksiko on kumminkin aika lähellä. Mausteita saisi olla kyllä minun makuuni enemmän! Pitää vissiin ruveta kuljettamaan omaa maustearsenaalia käsilaukussa. ;-)

      Kohtahan te hukutte siihen lumeen. :-( On se kumma, kun sitä pitää tulla sitten aina niin kamalasti kerralla.

      Kiitos. <3

      Poista
  6. Uudesta kodista on ainakin todella komeat näkymät. Minullekin olisi ihan mieletöntä plussaa, jos talossa on uima-allas. Lähiympäristökin näyttää kivalta, ihanan värikkäitä taloja ja kirjastokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pienihän tuo uima-allas on, mutta todellakin parempi kuin ei mitään! Olen yrittänyt katsella kaupoista vesijuoksuvyötä, mutta en ole ainakaan vielä löytänyt. Voisin laajentaa liikuntarepertuaariani vesijuoksuun. :-)

      Poista
  7. Juu kyllå ne harmaat pilvet taitavat olla saastetta, Medellinhän on laaksossa jota vuoret ympäröivät.Ihan sama juttu oli Caracasissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin vähän pelkäsin, kun olen odottanut, että tulisi kirkkaampi päivä eikä tuota utua olisi, mutta sitä on aina vaan. Mihinkäs ne saasteet tosiaan tuolta laaksosta lähtisivät.

      Poista
  8. Olen itse niin väritön, että kyllä nautin näistä väreistä....ja ihanat maisemat teidän uudesta kodista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat ovat kyllä ehdottomasti asunnon paras puoli! Saa vain nähdä, tuleeko niihinkin ajan mittaan jonkinlainen kyllätyminen tai turtuminen, että maisemista ei jaksa enää innostua vaan katsoo vain parvekkeelta, että jaa, tuollaista tuolla.

      Poista
  9. Mä istuisin varmaan aina parvekkeella ja ihailisin noita maisemia.
    Täälläkin näkyy nykyään paljon noita dogsittereitä, en muista ennen nähneeni, mutta tänäänkin tuli kaksi vastaan ison koiralauman kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon on tullutkin istuttua parvekkeella. Paitsi silloin, kun on liian kylmä ja silloin, kun on liian kuuma. :-)

      Suomessa ei taida vielä olla noita dogsittereitä, vaikka monessa muussa maassa niitä ilmeisesti on.

      Poista
  10. Mitä sielläpäin maailmaa maksaisi teetättää päällinen sohvaan? Valitsette kankaat, otatte mitat ja piirrätte vaikka kuvankin vielä, että millainen pitäisi olla. Huputatte sen uudella kankaalla ja sohva on kuin uusi :) Suomessa hintaa tulisi useita satasia, mutta siellä ei varmaan hintataso niin huima ole? Ainakaan jos jonkun paikallisen laittaa ostoksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideasta! Medellinissä on paljon tekstiiliteollisuutta, joten kangas olisi varmasti ainakin halpaa, enkä usko, että työllekään tulisi ihan hirveästi hintaa (ei ainakaan lähellekään yhtä paljon kuin Suomessa). Täytyy miettiä tätäkin vaihtoehtoa. Hieman viitseliäisyyttä päällisen teettäminen tietysti vaatisi, mutta lopputulos olisi varmasti hyvä ja kestävä.

      Poista
  11. Mä oon vaan hokenut sun tekstin otsikkoa tänään matrana, kun tänään iski alkukevään vitutus. Kiitos mantrasta!

    Hienot maisemat teillä; etenkin nuo pinkit iltakuvat on upeita. Ei oo kyllä huonompi homma, että omasta talosta löytyy noin hulppea kuntosali. Eikä oo pöllömpää tommonen allaskaan. Tosin itse asuin Kanarialla ekan vuoden talossa, jossa oli allas, enkä kertaakaan uinut siinä... :P

    Kiva että muutto sujui sutjakasti ja pääsette sisustamaan uutta kämppää. Joskus se on tosiaan pienistä muutoksista kiinni se kotimaisuus (heh koti-maisuus) ja viihtyvyys.

    Mutta miksi pizzan päällä on karkki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos mantrasta oli hyötyä! :-D Toivottavasti et huomenna enää tarvitse sitä!

      Ei tästä ole kovin monta vuotta, kun uima-altaat jäivät minultakin käyttämättä. Mutta nyt olen kovasti koukkuuntunut uimiseen(kin), kun se täydentää kivasti tuota muuta liikuntarepertuaariani. Ja polvikin kestää uimista nyt huomattavasti paremmin kuin menneinä vuosina, kun reisilihakset ovat vahvemmat.

      Odottelenkin ukkelia innolla takaisin, että päästäisiin jatkamaan sisustelua. Ukkelin pitää myös päästä valkkaamaan mattoa, ettei tartti kuunnella sitten mitään jäkättämistä, että kuinka kamalan maton valitsin. Ja hän on muutenkin paljon kiinnostuneempi sisustusjutuista kuin minä. Mulle toiminnallisuus on paljon tärkeämpää - ja tietty ne feng shuit. :-D

      Tuo karkki oli jälkkärikarkki (tarkemmin sanottuna sellainen minttupastilli), jollaisia täällä annetaan usein laskun mukana. Se oli varmaan ollut alun perin laatikossa pizzan vierellä mutta oli vierähtänyt kuljetuksen aikana pizzan päälle.

      Poista
  12. Onnea uuteen kotiin! Aivan mahtava juttu, että uima-allas ja kuntosali siinä samassa rakennuksessa. Ja mitkä maisemat, vau! Ja kirjastokin lähellä. Olet unelmieni paikassa :)
    T. Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Tuula! Kiva kuulla, että paikka miellyttäisi sinuakin! :-)

      Poista
  13. Tuo uima-allas pelastaa kyllä paljon ja nuo maisemat :O Musta nuo maisemat näyttää siellä aivan ihanilta, ja en jaksa ihastella tuota vehreyttä ja kaupungin kontrastin sopivuutta yhteen. Yleensä inhoan korkeita taloja, ja koen niiden pilaavan koko miljöön mutta tässä on iloinen poikkeus! Ihania ruokia, juuri eilen valittelin tuttavani kanssa miten Turkissa on melko mahdoton löytää entinisiä ruokia marketeista tai ravintoloista, niitä ei vain ole ja jos jotain on, niin se on tuhottoman kallista :( Mukavaa eloa uusiin nurkkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uima-allas ja maisemat olivatkin oikeastaan juuri ne syyt, miksi tänne edes muutimme. Ne vain tuppasivat unohtumaan alkutohinoissa, kun tuntui olevan enemmän asioita, jotka ottivat päähän. :-) Mutta nyt on onneksi vaakakupit kääntyneet, ja viihdyn tässä päivä päivältä paremmin.

      Täällä korkeat talot - varsinkin vanhemmat talot - on rakennettu usein tuollaisesta punaisesta tiilestä, ja se ehkä jotenkin sopii maisemaan paremmin kuin huippumodernit tornitalot sopisivat. Ja onhan täällä kuitenkin aika paljon matalia talojakin, ja korkeat rakennukset ovat pienessä vähemmistössä.

      Erikoisemmat ruokatuotteet maksavat täälläkin kaupoissa ihan hirveästi, ja tulee kyllä mietittyä pitkään ja hartaasti, että tarvitsenko todella jotain aasialaista kastikepulloa tai jasmiiniriisiä. Viimeksi mainittua ostin aluksi, vaikka sen hinta on nelinkertainen paikalliseen riisiin verrattuna, mutta nyt olemme siirtyneet syömään (ukkelin toivomuksesta) lähes pelkästään täysjyväriisiä. Itse en siitä oikein pidä, mutta yritän nyt totutella terveelliseempään - ja halvempaan! - vaihtoehtoon.

      Kiitos, Petra. <3

      Poista
  14. Hei Satu, olen tässä muutaman kuukauden lueskellut blogiasi ja tykkään kovasti :)
    Onnea uuteen kotiin!

    Oletko katsonut voiko sohvatyynyt kääntää toisin päin? Itselläni oli sama tilanne ja onneksi siinä sohvassa tyynyt pystyi kääntämään...

    -Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukava kuulla. <3

      Tutkiskelin asiaa ja harmikseni huomasin, että tyynyjen kääntäminen ei onnistu. Takapuolella on vetoketjut, joilla tyynyt saa kiinnitettyä sohvaan, ja tyynyt ovat muutenkin ihan erinäköiset takapuolelta. Istuintyynyjä ei saa edes irti. :-(

      Kiitos kumminkin ideasta! Ja kiitos myös kommentistasi. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3