Ensimmäinen pysähdys oli niinkin riemukkaassa paikassa kuin ruumishuoneella. Minähän olin etsinyt Tiurun sairaalan ruumishuonetta jo pari vuotta sitten, mutta en löytänyt sitä silloin. Nyt oli onni kuitenkin myötä (ja luntakin huomattavasti vähemmän kuin vuoden 2016 maaliskuussa), ja ruumishuone löytyi.
 |
| Puuttuu vain aurinko. |
Seuraavaksi (tai tarkemmin sanottuna Viipurinportin ABC:n herkullisen noutopöydän jälkeen) piti käydä pällistelemässä entisellä kotipaikkakunnallamme Korialla, joka kuuluu nykyään Kouvolaan. Minä asuin Korialla viisivuotiaasta kahdeksantoistavuotiaaksi, jolloin muutin Kotkaan.
 |
| Iskän rakentama talomme. Minun huoneen ikkuna näkyy tuolla vasemmassa laidassa. |
 |
| Otto Plus. Jee jee. Suunnilleen tässä oli muistaakseni ennen 10-Kioski, josta sai ostaa irtiksiä kappalehinnalla. |
 |
| Mitä täällä oikein tapahtuu? |
Hetken ikkunoista tirkisteltyämme selvisi, että siellähän oli päivätanssit! Google tiesi kertoa, että musiikista huolehti tanssiorkesteri Amor, eli tanssin lomassa lempikin varmasti leiskui. 😍
Elimäelläkin (noin 16 kilometrin päässä Korialta) piti pyörähtää. Sieltäkin on paljon muistoja, sillä olen käynyt Elimäellä yläasteen ja päässyt Elimäen kirkossa ripille. Oli muuten ehkä hienoin ripari ikinä: olin laivariparilla, ja seilasimme Saimaalla muistaakseni viikon verran. Uskonnollinen sanoma ei sinänsä kiinnostanut, mutta laivalla seilaaminen ja yhteinen aika kavereiden kanssa olivat ihan korvaamattomia.
Elimäellä haaviin tarttui Moision kartano.
 |
| Kartano sumussa. |
Kartanon alustalaisille annettiin mahdollisuus lunastaa omat tilansa kunnalta, ja niin Moision kartanon maista - joita oli alun perin noin 10 000 hehtaaria - tuli 330 erillistä tilaa. Sen jälkeen kartano on toiminut muun muassa kunnalliskotina eli "vaivaistalona" ja kotisisaropistona. Nykyisin Moision kartano toimii Taide- ja Pitokartanona.
Kartanosta kaupunkiin.
Enska on päässyt ihastelemaan ruskaa seitsemännestä kerroksesta.
 |
| Kampaajaleikit käynnissä. |
Olen ollut aina hyvin läheinen äitini kanssa, mikä johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että olemme äidin kanssa monessa asiassa hyvin samanlaisia. Jonkun mielestä on ehkä omituista, että vietän niin paljon aikaa äitini kanssa, mutta itse en pidä asiaa mitenkään kummallisena. Joskus meinaa toki hermot mennä (puolin ja toisin!), mutta pääasiassa tulemme loistavasti juttuun. Olemme enemmän kaveruksia, vaikka joskus äiti-tytär -aspekti pääseekin voitolle. 😅
Yhdellä kauppareissullamme täällä kaupungissa tuli ostettua uusi hellehattu talvea varten.
 |
| Prisma: laatutuotteita joka lähtöön. |
Äiti näki Olet mitä syöt -ohjelman ensimmäisessä jakson hienon sillan ja kysyi, että missäs tuommoinen on. Kerroin sillan olevan Kalasatamassa, ja tänään päädyimmekin sitten ihmettelemään siltaa ihan livenä.
Minä olen toki nähnyt sillan ennenkin, mutta äidille tämä oli ensimmäinen kerta.
Tuli käytyä myös ensimmäistä kertaa Kalasataman uudessa kauppakeskuksessa Redissä. Jo heti keskukseen päästyämme totesimme, että tämä ei taida olla meidän paikkamme. Kauppakeskus tuntui hirveän sokkeloiselta ja pimeältä, joten se ei yhtään houkutellut kuljeskelemaan. Voisin lainata yhtä kanssamme hissiin osunutta iäkästä naista, joka totesi, että "tänne ei tulla toista kertaa".
Arnolds löytyi kumminkin vaivatta, ja pääsimme syömään pitkästä aikaa Jammyt mustikkahillolla.
 |
| Jos minulta (tai äidiltä) kysyttäisiin maailman parasta leivonnaista, se olisi tämä! |
Kun nyt olimme Rediin asti vaivautuneet, piti kuitenkin käydä bongaamassa Redin puistokansi eli kattoterassi, "Bryga". Brygaa on mainostettu Espan puiston kokoisena kattopuistona, ja olin kuvitellut sen mielessäni jonkinlaisena vihreänä keitaana.
Sellainenhan se ei todellakaan ollut, ainakaan näin lokakuun harmaudessa.
Ruumishuoneelta Rediin. Siinäpä se olikin viikko kokonaisuudessaan.
No, hmm... ruumishuoneelta Rediin saattaa tosiaan olla matkamme. Tai ehkä Rediin en mieluiten tulisi ikinä? Tornitalomaisemista aikaa sitten böndelle paennut ei osaa sanoa sen enempää. Tarvinneeko edes. Ihailevat terveiset Enskalle (voi miten hienoa nalle-työskentelyä häneltä,just noin nallet osaavat). Ja toki Naltsalle pus-pus myös! Ja P.S. Oikein hyvä hattu, pahimmilla pakkasilla ehkä alle korvalaput? :)
VastaaPoistaVoi kiitos sinulle, Airi, kommentistasi! Enska on tosiaan komea, ruskan kanssa tai ilman ruskaa. :-D (Kun ei ole pakkasessa. :-D). Molemmilta ihan multiterkut siulle. :-) Airi-tädin terkut ovat heille aina ihan spesiaaleja. <3
PoistaViikon kootut kommentit:
VastaaPoista1) Mäkin oon ostanut 10-kiskalta irtokarkkeja!
2) Laivaripari kuulostaa kivalta, missä yövyitte?
3) Engel on suunnitellut myös Heinolan kaupunginkirkon
4) Mäkin puuhastelen mun äidin kanssa paljon. Tänäänkin oltiin taas kätköilemässä.
5) Katselin aamulla Eskon olet mitä syöt-jakson ja oon missannu koko sillan. On kyllä hieno! (silta, ei Esko)
Nyt pitäisi kysyä tuota laivariparin yöpymisjuttua ystävältäni, sillä mun täytyy sanoa, että en muista! Ei taidettu teltassa kuitenkaan yöpyä?
PoistaHetkinen, olikos se Heinolan kaupunginkirkko se kahdeksankulmainen...
Kiva kuulla, että sinullakin on lämpimät välit äitiisi. Minäkin olen ollut joskus äidin kanssa kätköilemässäkin. :-)
Unohdin kirjoittaa, että tuo silta on nimeltään Isoisänsilta. Piti googlettaa, mistä moinen nimi, ja sain selville, että silta on saanut nimensä läheisen Mustikkamaan Isoisänniemen mukaan. Ei ole Esko ihan minunkaan makuuni. ;-D
Kyllä se vaan maisema sinulla muuttuu viikossa:) Kiva kun pääsee näkemään niin paljon erilaisia paikkoja ja jänniäkin vielä:) Tuo kartano on kyllä upea! Enska hymyilee niin onnellisena, varmasti tuo upea syysruska mitä saa katsella ilostuttaa mieltä:) ja ihana on kyllä Naltsakin♥ Piti ihan suu pieltä pyyhkäistä noiden herkkujen kohdalla:) On kyllä iso onni että on tuollaiset välit sen rakkaan äiteen kanssa, minä en välimatkan vuoksi näe omaa äitiä niin usein kuin haluiaisin vaan osaapa sitten niistä hetkistä kunnolla nauttia kun pääsee näkemään! Leppoisaa viikonloppua♥
VastaaPoistaJoskus maisemat tosiaan vaihtuvat aika tiheään, mutta joskus taas on ihan kiva olla kotiympyröissäkin. :-)
PoistaEnska on aina iloisella päällä - toisin kuin Naltsa, joka on aina niin kovin vakavan näköinen. ;-)
Harmillista, että äitisi asuu kaukana, mutta tosiaan silloin niitä yhteisiä hetkiä vasta osaakin arvostaa, kun näkee harvoin. <3 Mukavaa syysviikonlopun jatkoa Pajalle! <3
Ihme ettei kukaan ota vastuuta että vanhat sairaalasängyt kaatopaikalle ?! Tonne sairaalaan ei vissiin päässy sisälle ? Minä ja mun lapset ollaan tosi läheisiä myös ja tytär aina mukana joka paikassa , nyt hänellä kovat opiskelut päällä joten hän ei kerkee enää olla mukana samaan tahtiin kuin ennnen :))
VastaaPoistaSairaalan ovet näyttivät olevan lukossa, enkä viitsinyt murtautua sisään. Paikalla oli kumminkin kameravalvonta (tai ainakin kameroita; en tiedä, olivatko toiminnassa), enkä viitsinyt järjestää itseäni hankaluuksiin, kun oli äitikin mukana...
PoistaIhana kuulla, että sinullakin on hyvät välit lapsiisi! <3
Eilen mietin sinua, kun rämmimme Terijoen hylättyjä huviloita bongaamassa.
VastaaPoistaTerijoen hylätyt huvilat kuulostavat äärettömän mielenkiintoisilta!
PoistaJotenkin tuo hylätty ruumishuone vaikuttaa karulta ja vähän pelottavaltakin paikalta. En ehkä olisi uskaltanut mennä sisään ;)
VastaaPoistaHra Kepposen mielestä Redi olisi aivan mahtava paikka asua. Metro kulkee alta ja moneen paikkaan pääsee helposti ja sitten voisi käydä Mustikkamaalla kävelemässä. Onneksi meidän rivarin hinnalla ei saa Redin torneista mitään mihin 5 henkeä mahtuisi, niin ei tarvitse edes harkita muuttoa :) Minä jouduin aika pian toteamaan, että haluan asua lähempänä maata.
Kyllähän tuo ruumishuone oli vähän karmiva paikka. Mutta kun sitä ajatteli vain rakennuksena, se ei pelottanut yhtään.
PoistaMinun ukkelini on herra Kepposen kanssa samoilla linjoilla, sillä hänkin haluaisi asua Redissä. Onneksi kaikki parhaat asunnot oli jo varattu, enkä muutenkaan näe mitään järkeä maksaa asunnosta niin paljon kuin mitä Redin asunnot maksavat. Ja nyt kun kävin katsomassa Redin ympäristöä, totesin, että en ikinä viihtyisi niin urbaanissa ympäristössä. Kaipaan enemmän vihreyttä ympärilleni ja ahdistuisin tuolla varmasti aika pahasti.
Taas tuli tosi paljon kaikenlaista mieleen. Ihanat Enska ja Naltsa! Niin suomalaisia maisemia ja tunnelmia. Upea kuva kartanosta vaahteranlehtien tasolta ja karu ruumishuone.
VastaaPoistaEniten kuvistasi pomppasi verkkoalvoilleni kuitenkin yleinen harmaa ja samea ulkoilma. Juuri sitä olen ajatellut viime aikoina. Gulp. Onneksi eilen kun soitin äidilleni, hän vakuutti että on toki ollut myös paljon aurinkoisia ja kauniita päiviä.
Kalasataman silta on kaunis ja tuttukin, koska olen piipahtanut ja ollut yökylässäkin tuossa kuvassasi näkyvässä punatiilisessä kulmatalossa. Vaikka ympäristö muuten on mielestäni aika tyly, näköala tuolta sisätiloista isoista ikkunoista ja partsilta suoraan mustikkamaalle ja merelle on kyllä todella kaunis ja sillan silhuetti suorastaan upea.
Äitisi on oikeassa, sillä tämä syksy on ollut varsin aurinkoinen ja kaunis. Tuo ajopäivämme oli poikkeuksellisen harmaa ja sumuinen, ja sumu roikkui maisemien yllä melkein iltaan asti. Toki syksyisempään ja pimeämpään päin ollaan menossa, ja talvikin tulee väistämättä. Mutta varmasti sitä aurinkoakin nähdään aina välillä. :-)
PoistaVarmasti Kalasatama näyttää ihan erilaiselta ikkunoista katsottaessa. Itse en ole päässyt Kalasatamaa siitä vinkkelistä katselemaan, vaan olen katsellut taloja vain ulkoapäin. Minulle Kalasatama aiheuttaa aina melkein suoranaista ahdistusta, sillä ympäristö on vähän liian paljas ja urbaani minun makuuni. Olen ehkä liian tottunut asumaan täällä Espoon perukoilla vihreyden keskellä! Toisaalta Kalasataman talot ovat varmasti moderneja ja viihtyisiä, ja palvelutkin ovat hyvät ainakin sitten, kun kaikki on valmista.
Haleja Enskalta ja Naltsalta! <3 Enska tosin lähti jo kotiinsa, mutta telepatia toimii toki aina. ;-)
Näitä sun juttuja lukiessa tulee aina kauheasti mieleen muistoja nuoruudesta, ja muutenkin kaikenlaistan yhtenevää. Mietin, että mitä sieltä 10-kiskalta aina ostettiin, mutten muista? Mulla oli meidän vanhassa talossa oman huoneen ikkunaan ostettu vaalenapunainen sälekaihdin ja yllätys oli suuri, kun huomasin sen saman roikkuvan vielä ikkunassa 15 v myöhemminkin, vaikkei oltu asuttu enää talossa 20 vuoteen. Musta se on kyllä vallan normaalia, että äidin kanssa viihtyy, itsekin viihdyn ja kun mun vanhemmat on meillä, niin aika ei kyllä káy pitkäksi. Turkissa huomaa usein, että äidin ja tyttären suhde on läheinen ja viettävät usein paljon aikaa keskenään. Toi arnoldsin herkku sai kyllä nyt niin sokerihampaan kolisemana, että mun on pakko mennä ostamaan tänään joitan herkkuja kahvilasta :)
VastaaPoistaMinä en muista kuin ne irtikset, joita ostettiin muistaakseni kymmenellä pennillä kappale. Varmaan kiskalta ostettiin muutakin, mutta jostain syystä vain nuo karkit ovat jääneet mieleen. :-D
PoistaHih, mitäs sitä hyviä verhoja vaihtamaan. ;-)
On kyllä onni, että on äidin kanssa hyvät välit. Kaikki eivät ole ihan yhtä onnekkaita...
Kääk, toivottavasti en nyt provosoinut sinua pullaostoksille!
Voi vitsit, ootte ollu ihan nurkilla! Joskus kun taas tuutte, ni koodaile, ois ihana tavata ihan livenä <3 Miust on kiva, että ootte äiteen kaa niin läheisiä. Sitä tietty itsekkin toivoo, että joskus tulevaisuudessa ois noin ihanat välit omien lasten kanssa <3 pus hali hali
VastaaPoistaNo niin tosiaan oltiinkin; sinähän asuit Kouvolassa! Kiitos "treffikutsusta", ihanainen. <3 Olisi kyllä tosiaan kiva tavata!
PoistaMinulla on sellainen tunne, että sinulla tulee olemaan aina tosi hyvät ja lämpimät välit lapsiisi. Blogistasi välittyy sellainen välittäminen, että se kestää varmasti läpi elämän, puolin ja toisin. <3
Toivotaan niin, kiitos ♡
PoistaHaleja! <3
PoistaJoo mäkin olen käynyt ruumishuoneella ja sairaalan sisällä siellä lähellä imatraa yövyttiin hoidan clubilla🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
PoistaTuttu paikka sitten sinullekin.
Poista