Kyllä minä niin mieleni pahoitin

S-kanavan sivuilla voi nykyään tarkastella omia ostoksiaan, jotka on tehnyt viimeisen vuoden aikana S-ryhmän kaupoissa. Ehtona on tietysti se, että on käyttänyt ostoksia tehdessään S-Etukorttia, jolloin ostokset ovat kirjautuneet tietokantaan. Ostoksia voi tarkastella hyvinkin yksityiskohtaisesti, sillä ostokset on jaoteltu tuoteryhmittäin. Esimerkiksi juusto, tuore kala, vihannekset sekä maito ja kerma on eroteltu omiksi ryhmikseen, ja kutakin tuoteryhmää klikkaamalla saa selville yksityiskohtaista tietoa siitä, mistä kyseisen ryhmän ostokset koostuvat.

Pitihän minunkin käydä uteliaisuuksissani tutkimassa, mitä minä sieltä kaupasta olen oikein roudannut. Yritin etukäteen miettiä, mikä voisi olla suurin tuoteryhmä omalla kohdallani, mutta en osannut yhtään arvata. Ajattelin, että se saattaisi olla vihannekset tai hedelmät, tai ehkä leipä.

Kun kirjauduin palveluun ja tulokset lävähtivät eteeni, ensimmäinen reaktioni oli, että mitä helvettiä. Listan ykkösenä komeilivat einekset! Enhän minä edes syö eineksiä! Tässä täytyi nyt olla jokin virhe. Kakkossijakin aiheutti ihmetystä, sillä toisena tulivat sanoma- ja aikakauslehdet. Näilläkö minä elän?

Einesvalmiste-ryhmän tarkempi tutkiskelu paljasti, mitä se piti sisällään.

Oho. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että nuo annoskeitotkin ovat eineksiä. Niitä on kyllä tullut kaupasta ostettua, ja kuten näkyy - tomaatti-leipäjuustokeitto on ehdoton suosikkini.

Söin ennen lounaaksi pelkkää leipää, koska lounas (kuten myös aamiainen) on sellainen ateria, että en jaksa nähdä sen takia yhtään vaivaa. Pari minuuttia on jo äärimmäisen kova suoritus lounaan kyhäämisessä. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin vähän monipuolistaa ruokavaliotani, ja koska lounaalle piti saada lisää proteiinia, keksin, että rupean syömään sosekeittoja ja lisään niihin rutkasti raejuustoa. Ja tadaa - tässä on lopputulos!

Sanoma- ja aikakauslehdet puolestaan pitävät sisällään viikoittaisen akkainlehtiannokseni eli Me Naiset ja Annan. Joitakin urheilulehtiäkin olen ostanut. Puolustelen tekoani sillä, että vien lukemani lehdet äidille, joka puolestaan antaa ne naapurille, ja ilmeisesti naapurikin antaa lehdet vielä eteenpäin. Ostamistani lehdistä saa siis iloa aika monta ihmistä! Sitä paitsi olen laskenut, että kun kyseiset lehdet ostaa irtonumeroina, ne saa paljon, paljon halvemmalla kuin jos tilaisi ne kotiin (jos yleensä tilauksen aluksi tulevaa tarjousjaksoa ei oteta huomioon). Kyseisiä lehtiä myydään lähes joka viikko alennettuun hintaan, enkä minä niitä normaalihintaisina ostaisikaan.

Tässä taitaa olla vähän selittelyn makua. 

Ostostietoni ovat siinä mielessä vähän epäluotettavat, että vietin suurimman osan vuoden alkupuoliskosta muualla kuin Suomessa, vaikka tuskin se olisi mitään muuttanut, vaikka olisin ollut koko vuoden Suomessakin. Olisin vain ostanut eineksiä ja akkainlehtiä isomman määrän! Sitäkin mietin, kuinka erilaiselta listani näyttäisi, jos ukkeli olisi ollut maisemissa. Hän kun ei ole tämän vuoden aikana montaa päivää kotona ollut.

Ihmettelin tuossa tietokannassa sitä, että vihannekset on ympätty kaikki samaan tuoteryhmään, mutta hedelmistä ei ole samanlaista yhteistä hedelmät-ryhmää, vaan hedelmät on eritelty hyvin tarkasti eri ryhmiin (esimerkiksi sitrushedelmät, banaanit, kivihedelmät, päärynät, rypäleet ja muut hedelmät). Tekemiään hedelmäostoksia ei siis pysty näkemään yhdellä silmäyksellä, vaan jos haluaa saada selville ostosten kokonaissumman, pitää laskea kaikkien hedelmäryhmien ostokset yhteen.

Piti myös huvin vuoksi katsoa, mitkä tuoteryhmät olivat alimmaisina listallani, eli siis mitä tuotteita olen ostanut vähiten. (Kaikkein vähiten olen tietysti ostanut niitä tuotteita, joita en ole ostanut yhtään kappaletta, eli niitä ei ole listalla ollenkaan.)

Tästä voi päätellä ainakin sen, että tässä taloudessa ei hirveästi leivota! Mutta mitä ihmettä on tapahtunut omenille? Söin niitä ennen paljonkin, mutta nyt olen ostanut niitä vain kerran. Luultavasti tässä on käynyt niin, että omenat eivät enää sopineet muuttuneisiin ruokailutapoihini. Aiemmin kun kyttäsin kaloreita, söin niitä joskus nälkääni.

Oletko sinä katsonut omia tietojasi S-kanavalta? Onko tullut yllätyksiä, suuntaan tai toiseen?

Yhdessä lähimarketissa on tämmöinen laatikko:

Ostan nykyään banaanit aina tästä laatikosta (jos siinä niitä on), sillä tuo lappu on minusta jotenkin niin sydämeenkäyvä. Jäin oikein miettimään sitä, kuinka suuri merkitys asioiden ilmaisutavalla on käyttäytymiseemme. Jos tuo sama asia olisi ilmaistu jotenkin neutraalimmin, se ei vetoaisi tunteisiin, enkä varmasti ottaisi banaaneja tuosta laatikosta. Nyt ne kavereistaan eroon joutuneet banaanit alkavat säälittää, ja totta kai ne pitää viedä hyvään kotiin. Satu tulee ja pelastaa!

Ruoka-asioista tuli mieleeni, että olen suunnitellut aloittavani taas ruokabloginkin. Tiedän kyllä, että maailma tuskin kaipaa enää yhtään uutta ruokablogia, mutta jos minulla on into ja palo asiaan, niin kai minä saan silloin blogin perustaa. Intialainen ruoka on niin minun juttuni, ja tuskin maltan odottaa, että pääsen taas vanhan tutun harrastuksen pariin. Olen jahkaillut asian kanssa jo pitkään, mutta homma ei ole edistynyt yhtään, koska uuden blogin aloittaminen tuntuu niin työläältä. Pitäisi valita blogipohja, suunnitella sivuelementit, värit, postausten ulkoasu ja paljon muuta, ja tuo kaikki tuntuu niin kauhean työläältä. Haluaisin vain päästä heti postailemaan! Ei blogin perustaminen minusta ennen näin vaikeaa ollut.

Nyt rupean kuitenkin keittelemään soppaa, sillä olen aloittanut Missio Sosekeiton. Nyt loppui se einesten syönti!