Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 24. huhtikuuta 2018

Suklaapatukka viuhahtaa

Intiassa tuli käytyä ja sieltä palattua. Tässä vielä kooste viimeisistä Intian kuvista ja tunnelmista. Kuvat jäivät tälläkin kertaa liian vähiin, mistä on suureksi osaksi syyttäminen kuumuutta. Olin suunnitellut käyväni vaikka missä, mutta en sitten käynytkään, kun en oikein viitsinyt lähteä iltapäivällä ulos. Anoppi olisi kuitenkin asettunut vastahankaan, kun olisin hänen mielestään voinut saada auringonpistoksen tai jotain. Minua kuumuus ei sinänsä haittaa (sen jälkeen kun olin selvinnyt ensimmäisistä kuumemmista päivistä), ja yhtenäkin iltana, kun läksin puoli kuuden aikaan lenkille, oli vielä 40,5 astetta lämmintä. Kun oli kaiken lisäksi tavallista kosteampaa, niin kahdeksassa kilometrissä oli tekemistä. Naama oli lenkin jälkeen niin punainen, että oikein itsekin pelästyin. Mieluummin tietysti lenkkeilisin vähän viileämmässä, mutta meneehän se noinkin, jos ei muuta vaihtoehtoa ole.

Kirjoittelin kuusi vuotta sitten Intian Ikeasta, joka oli tullut Hyderabadiin. Kauppa piti tietysti käydä heti katsastamassa, sillä en voinut uskoa, että Hyderabadiin oli tullut Ikea. No eihän se sitten mikään oikea Ikea ollutkaan vaan intialainen kopio-Ikea. 😀

Mutta nyt Hyderabadiin oli tullut aivan oikea, ruotsalainen Ikea! Ruotsi valloittaa Intiaa näköjään ihan kunnolla, kun H&M:kin on Hyderabadissa jo kahdessa paikassa.

Ikean mainoksia näkyi katukuvassa aika paljon.



Minun oli tietysti taas mentävä uteliaana katsomaan, miltä Ikea näytti.

Nyt Ikea oli ihan oikea Ikea, ja huonekalutkin olivat selvästi aitoa Ikea-kamaa. En viitsinyt kuvata kaupassa, kun siellä oli enemmän myyjiä kuin asiakkaita, ja arvelin, että kuvaamisesta saattaisi tulla sanomista. Kauppa oli niin minimaalisen pienikin, etten siellä kovin kauan viihtynyt, kun myyjäpaljous alkoi ahdistaa.

Kauppa oli kokonsa ja valikoimansa puolesta kaukana täyden valikoiman Ikeasta, ja selvisikin, että kyseessä oli Hej Home -niminen pop-up-Ikea, jollaisia on noussut Intiaan isojen kauppakeskusten sisälle. Näiden pikku-Ikeoiden tarkoituksena on esitellä Ikea-brändi intialaisille kuluttajille. Hyderabad oli muuten ensimmäinen intialainen kaupunki, joka sai tuommoisen pop-up-kaupan, ja Hyderabad tulee olemaan myös ensimmäinen kaupunki, johon avataan - ilmeisesti ihan lähiaikoina - täysimittainen Ikea.

Näkymiä tien päältä.

Appivanhempien uusi asunto jäi etsimättä ja löytämättä, sillä ukkeli oli niin valtavan kiireinen, että hänellä ei ollut yksinkertaisesti aikaa paneutua asuntoasiaan. Harmillista. Mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla?

Appivanhemmat ovat lähdössä ylihuomenna Amerikkaan, ja kyseessä on sama reissu, joka heidän piti tehdä jo maaliskuun alussa (niihin häihin). Kumpikaan appivanhemmista ei vaikuttanut kovin innostuneelta lähtemään, ja anoppi sanoikin ihan suoraan, että häntä ei haluttaisi ollenkaan lähteä. Häissä olisi tavannut kaikki läheisimmät sukulaiset kerralla, mutta nyt Amerikassa ei olisi enää kuin anopin vanhempi sisar ja tämän mies sekä tytär ja nuorempi poika perheineen (sekä anopin nuoremman sisaren lapset). Amerikkaan meno tuottaa myös työtä, sillä lapset ovat toivoneet Intiasta kaikenlaista, lähinnä ruokatavaraa. Esimerkiksi kanssaminiälle pitää viedä jo pelkästään erilaisia linssejä yhteensä seitsemän kiloa! Tyttärelle taas pitää valmistaa muun muassa suolaisia riisilastuja, tomaattipikkelssiä ja pikkelssiä gongura-puun lehdistä. Niin ovat Intian antimet tärkeitä. Itse en ikinä pyytäisi vanhoja ihmisiä raahaamaan toiselta puolelta maapalloa yhtään mitään, ja jo ajatuskin siitä, että appivanhempien pitäisi raahata painavia matkalaukkuja minun takiani, tuntuu karmivalta.

Kävin pällistelemässä Hyderabadin Jagannath-temppeliä, joka on kopio Odishassa sijaitsevasta Puri Jagannath -temppelistä. Temppelin ulkokuori on valmistettu hiekkakivestä, ja kaiverrukset ovat varsin taidokkaita.




Olin liikkeellä taas väärään aikaan eli iltapäivällä, joten temppeli oli kiinni.

Vartija istui varmuuden vuoksi oven välissä, ettei kukaan vain päässyt livahtamaan temppeliin.

Kenkäsäilytys. (Temppeleihin ei saa mennä kengät jalassa.)

Temppeliä ympäröivän muurin maalaukset olivat minusta kaikessa värikkyydessään todella hienoja (mutta Blogger latistaa taas värit). Maalaukset ovat peräisin Ramayanasta.







Intia on minulle kuin toinen kotimaa, ja vaikka Intia joskus koetteleekin kärsivällisyyttä ja hermoja, olen Intiassa henkisesti melkein paremmin kotonani kuin Suomessa. Minulla on ollut aina vaikeuksia sulattaa autoritaarisia käskyjä, sääntöjä ja nipottamista, ja näitä kaikkiahan Suomessa riittää. Intiassa saa sen sijaan tulkita ja soveltaa, ja siitä minä pidän. Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka sellainen, että autolla ajaessa ei ole niin väliä, ajaako jollakin kaistalla vai kaistojen välissä. Kaistojen välissä on nimittäin paljon näppärämpi ajaa, koska siitä voi siirtyä tarvittaessa nopeasti kummalle tahansa kaistalle. Tosin täytyy sanoa, että hyderabadilaiset ovat alkaneet noudattaa kaistaviivoja varsin hyvin, ja minä taidan olla jumittunut jonnekin menneisyyteen, kun ajelen edelleen keskellä tietä.

Suomi on monella tapaa hyvä paikka asua, mutta täällä on myös paljon sellaista, mistä en pidä. Yksi ärsyttävimmästä asioista omasta mielestäni on sellainen kielteinen perusvire ja toisten ihmisen lyttääminen, ikään kuin toisen onnistuminen tai ilo olisivat jotenkin itseltä pois. Toinen pitää palauttaa maan pinnalle keinolla millä hyvänsä, ettei hän vain kuvittelisi olevansa millään lailla erityinen. Toivoisin, että ihmiset keskittyisivät omassa elämässään, toisissa ihmisissä ja koko yhteiskunnassa enemmän siihen, mikä niissä on hyvää, eivätkä tuijottaisi jatkuvasti vain puutteita. Minusta on käsittämätöntä, että niin moni haluaa tieten tahtoen pyöriskellä jatkuvassa kielteisyydessä päivästä toiseen, kun muitakin vaihtoehtoja olisi.


Aurinko on laskenut, ja viimeinen iltalenkki Hyderabadissa on päättynyt.
Inorbit-ostoskeskusta.
Legginsejä ja muita housuja kaikissa väreissä!

Viivyimme Delhissä yhden yön ennen Suomen-lentoa, ja ukkeli oli varannut meille sviitin JW Marriot Aerocitystä. Ukkeli oli käyttänyt samaista hotellia ennenkin, joten hän tiesi hotellin palvelun erinomaiseksi. Itsekin tykkään siitä, että silloin kun on tarkoitus saada palvelua, palvelu myös pelaa saumattomasti.



Kuljetus lentokentältä hotellille oli varsin miellyttävä, ja takapenkillä oli tarjolla vesipullot, pyyhkeet sekä minttupastilleja (tuossa ruskeassa laatikossa). Onnistun usein sähläämään jotenkin, ja nytkin kun otin pastillia paperista, pastilli lensi auton kattoon kuin raketti. 😃

Sviitin olohuone.


Makuuhuone.
Pukeutumis- ja kylpyhuonetilat.
Sviitti oli ihana, ja aivan erityisesti arvostin kahta vessaa. Iso peukku sille!

Huone on käyty laittamassa yökuntoon.


Ukkeli oli toivonut lentokenttänäkymää, ja sellaisen myös saimme. Nousevia lentokoneita oli hauska katsella.


Tykkäsin JW Marriottista paljon, ja se olikin kokemistani Delhin hotelleista (ainakin toistaiseksi) kaikkein mieluisin. Myös Finnairin lentohenkilökunta käyttää JW Marriottia, ja muitakin suomalaisia hotellissa näkyi. Vaikka Lodhi oli JW Marriottia hulppeampi - perushuoneiden kokokin oli 125 neliötä, ja huoneissa oli oma pulahdusallas - niin jollakin tavalla Marriott viehätti silti enemmän. Hotellissa oli minusta sellaista tyylikästä kodikkuutta, joka Lodhista puuttui. Lodhi oli jotenkin kolkko ja kliininen (ja aamiainenkin piti tilata listalta, eli ISO miinus).

JW Marriottin aulan oleskelutiloja.


Sisäpihaa.
Uima-allasaluetta.
Marriottin kuntosali oli todella hyvä, ja siellä oli sellaisiakin laitteita, joita en ole minkään muun hotellin kuntosalissa nähnyt (esimerkiksi avustettu dippi-/leuanvetolaite). Loungessa oli tarjolla illalla pientä syötävää ja juotavaa (myös lounge-tarjoamukset taisivat olla parhaat näkemäni), mutta me olimme valitettavasti ukkelin kanssa niin täynnä myöhäisestä lounaasta (ja kahdesta palauttavasta ohrapirtelöstä), että emme jaksaneet kuin kupilliset kahvia. Virhe. Hotellin aamiainen oli kattava mutta ei minusta mitenkään poikkeuksellisen hyvä.

Lammasvartaita.
Cuban sandwich.

Signature baby back ribs.
Hotellissa oli semmoinenkin erikoisuus kuin ympäri vuorokauden auki oleva kylpylä, josta sai kylpylähoitoja vaikka keskellä yötä. En ole vielä eläessäni nähnyt ympäri vuorokauden auki olevaa kylpylää, joten sehän piti käydä testaamassa - ei tosin keskellä yötä vaan yhdeksän aikaan illalla.

Olin suunnitellut ottavani Detoxifying Body Wrapin, kun en ollut koskaan sellaista kokeillut, mutta sitten sain kuulla, että kyseinen hoito olisi viileänpuoleinen. Minua oli viluttanut koko päivän, ja siksi minulle suositeltiinkin lämpimämpää Chocolate Body Bliss Scrubia, joka olikin ihan täydellinen! Ensiksi iho kuorittiin sellaisella karkealla suklaa-merisuolaseoksella, ja oikein tunsin, kuinka kaikki Intian kuonat lähtivät iholta. Kuorinnan jälkeen piti käydä suihkussa, ja sitten koko vartalolle levitettiin lämmintä suklaa"kastiketta". Lopuksi minut käärittiin tiukasti pyyhkeisiin, ja sain maata hoitopöydällä yksinäni hyvän tovin. Yritin keskittyä taustamusiikkiin, hengitykseen ja läsnäoloon, mutta mieleen pyrki taas kaikenlaisia ajatuksia. Kuten esimerkiksi sellainen, että mitä jos nyt tulisi palohälytys: palohälytys pärähtäisi soimaan, ja minä olisin siinä pöydällä tiukasti pyyhkeisiin käärittynä. Oikein näin jo mielessäni, kuinka yrittäisin päästä pyyhkeistä irti ja sitten juoksisin suklaakuorrutettuna kokoontumispaikalle.   







Nähdään taas, Intia!


Finnairin bisnesluokassa matka sujuu hyvin, kun jalkaan saa Marimekko-tohvelit.

Varmuuden vuoksi on kuitenkin hyvä istua kädet ristissä.


20 kommenttia:

  1. Mua alkoi naurattaa, kun olin päässyt tekstissä kohtaan, jossa kirjoitat, että "Marriotin kuntosali oli oikein hyvä ja siellä oli sellaisiakin laitteita, joita en ole minkään muun hotellin kuntosalissa nähnyt.." ja samaan aikaan mun silmät oli siinä seuraavassa kuvassa, jonka oletin liittyvän tuohon kuntosalin dippilaitteeseen, mutta olikin kanavartaita :D.

    125 m2 "perushuone" on isompi kuin meidän talo, joten eiköhän siellä mahtuis mainiosti yöpymään :D

    Ja juu. Aika kohtuuttomia tuliaistoivomuksia on sun appivanhemmmille esitetty :(. Jos on matkasta muutenkin stressaantunut jo ennakkoon, niin seitsemän kilon linssisäkki ei varmaan ainakaan paranna tunnelmaa.

    Kiitos tas tästä työtuolimatkasta. Oli kiva poiketa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että kun sain hyvät naurut tuosta kanavarrasjutusta. :-D Tosiaan vähän koominen yhteensattuma, vaikka onhan tuo varrastelinekin eräänlainen avustettu dippilaite. Tosin tuosta laitteesta ei liikuta enää mihinkään! En ottanut salilla kuvia, kun tutustumiskäynnillä se saliäijä oli niin tiiviisti peesissä (ovella oli kuvaamiskielto), enkä sitten treenatessa muistanut koko asiaa.

      Mulle jo tuo Marriottin sviittikin, jonka koko oli vissiin n. 80 neliötä, tuntui aivan liian isolta. Ei olisi jaksanut millään kävellä kylpytiloista ulko-ovelle. ;-)

      Tuo tuliaisasia rassaa minua niin pahasti, että tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa muutamalle henkilölle. Vielä minä sen jotenkin ymmärrän, että lapset tai pojan tapauksessa hänen vaimonsa haluaa Intiasta jotain ruokatavaraa, mutta että anopin pitää vielä viedä makeisia tyttären ystävillekin! Juttelin tänään anopin kanssa, ja anoppi kuulosti niin väsyneeltä. :-( Yritän ajatella, että eihän tämä asia periaatteessa minulle kuulu ja että se tuskin auttaisi mitään, vaikka sanoisinkin jollekin jotakin, mutta en tiedä, pystynkö olemaan hiljaa.

      Kiva että olit nojatuolimatkalla mukana. <3 Tervetuloa kyytiin taas seuraavan kerran. :-)

      Poista
  2. Ihania kuvia! On kyllä niin kauniita rakennuksia ja kivoja värikkäitä yksityiskohtia. Enpä minäkään kehtaisi vanhoja ihmisiä omilla toiveilla rasittaa..kyllä siinä matkustelussa on ihan tarpeeksi ilman ylimääräistä lastia.. Hotelli näyttää kyllä aivan ihanalta! Hih..ja anteeksi♥ alkoi niin hymyilyttää tuo pastilli katossa..(yllätys oli että sinulle sattuu ja tapahtuu..:)) Aurinkoista alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päde, ja kiva jos tykkäsit. <3

      En voi kerta kaikkiaan ymmärtää, miten erityisesti ukkelin sisko näyttää olettavan, että äiti jaksaa ihan loputtomiin. Ja kun ei matkanteko muutenkaan innosta, niin varmasti olisi mukavampi, jos saisi matkustaa rennommin ilman että pitää vetää monen päivän keittiö- ja shoppailurumba matkan alle. :-(

      Onneksi hotellin autonkuljettaja ei tainnut huomata tuota pastilliepisodia, tai sitten hän oli niin hienotunteinen, ettei ollut näkevinään, että takapenkiltä ammutaan pastilleja ilmaan. :-D En ymmärrä, miten minulle sattuu kaikkea aina varsinkin silloin, kun pitäisi osata käyttäytyä hienosti tai sivistyneesti. :-)

      Aurinkoista viikkoa sinullekin! <3

      Poista
  3. Tervetuloa! Jos siis tulit takaisin Suomeen :)

    Kivoja kuvia ja tunnelmia, jälleen kerran! Ja ristus mikä kuumuus, ei kestäisi meikäläisen keho alkuunkaan. Huh! Hyvä ettet pökrännyt lenkille <3

    Niin totta tuo mitä sanoit suomalaisesta lyttäys-mentaliteetista. Kovin yleistähän se ikävä kyllä on ja sitä tapahtuu joka puolella kaiken aikaa. Se myös tarttuu, jollei pidä varaansa. Voi kans ottaa ihan ”henkistä työtäkin” elää omaa elämäänsä ja ilojansa lyttääjistä huolimatta, jos niitä on liian lähellä. Itellä se vaati välien jäähdyttämistä ja toiselle puolelle Suomea muuttamista. Suuremman vapauden todellisen määrän on käsittänyt oikeastaan vasta jälkeenpäin, merkillistä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Käymään tulin ainakin, jos en jäädäkseni. :-)

      Oikeastaan vähän ihmettelin, että jaksoin kuumuudessa noinkin hyvin. Joskus aiemmin jopa juoksin noissa lämpötiloissa, ja vettä meni silloin kyllä hirveät määrät.

      Olet ihan oikeassa, että lyttäysmentaliteetti tarttuu varsin helposti. Jos olen ollut pidempään Suomesta poissa, näen Suomen ja suomalaiset usein palattuani ihan eri valossa ja jotenkin selkeämmin. Sitten kun kuluu jonkin aikaa, saatan huomata käyttäytyväni itse ihan samalla tavalla, kyräileväni tai vähätteleväni. Silloin pitää kysyä itseltäni, haluanko oikeasti olla tällainen ja ajatella näin. No en halua.

      Lyttääjien lähellä eläminen voi olla hyvin raskasta, ja joskus täydellinen irtiotto on varmasti paras ratkaisu. Tiettyyn rajaan asti voi yrittää olla välittämättäkin, mutta kyllä se vaan pahaa tekee, jos joku on jatkuvasti lannistamassa.

      Valoa elämääsi. <3

      Poista
  4. Mielenkiintoisia havaintoja taas!
    Hyvä kun pääset lentämään bisnespuolella. Helpottaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anu. :-)

      Bisnespuolella matkustaminen helpottaa matkustamista kyllä todella paljon. En pysty nukkumaan istuma-asennossa lainkaan, joten yölento turistiluokassa ahdistaa ihan hirveästi, kun tiedän olevani sen jälkeen ihan zombie.

      Poista
  5. Olet sä aika mimmi, kun uskallat ajaa Intiassa autoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoilu Intiassa on mun mielestä paljon helpompaa kuin miltä se ajatuksena tuntuu. Kun vain uskaltautuu sinne liikenteen sekaan, niin homma lähtee menemään omalla painollaan. :-)

      Poista
  6. Voihan se Suomi taas tuntua hieman harmaalle Intian jälkeen. Ainakin nyt kun pihalle katsoo, niin ei voi päätellä, että onko kevät vai syksy. Mutta kohta vihertää. Ja samaa mieltä tuosta suomalaisesta valituksesta. En enää lue kommenttilootia, sillä sitä negatiivisuuden ja toisten haukkumisten määrää en halua edes tietää. Kehu päivässä pitäisi oman mielen paljon parempana. Ja toisen onnesta saa itsekin iloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamulla oli kyllä niin harmaata, etten hyvä että eteensä näki. Mutta ei se mitenkään haitannut, ja nythän paistaa taas aurinko (ainakin täällä).

      Nuo kommenttiloodat ja niissä päteminen onkin oikein ilmiö itsessään. Ihmisillä on kyllä uskomaton arsenaali keinoja vähätellä ja mollata toisia ja samalla (yrittää) ylentää itsensä. Toisaalta huvittaa ja toisaalta surettaa. Senkin ajan, jonka käyttää kielteisen kommentin kirjoittamiseen, voisi käyttää johonkin mukavampaan puuhaan, joka tuottaisi itselle iloa. Ei mene minun jakeluuni, miten joku viitsii käyttää aikaansa tuolla tavalla.

      Poista
  7. Ihana väripläjäys tuo kuvakokoelma. Mulle kävi samoin kuin Annukalle tuon lammasdipin kanssa. Hehhehhee. Hassu assosiaatio tosiaan!

    Ja vitsit mikä hotelli!

    Noiden lyttäysasenteiden ajatteleminen vähän taas ahistaa, kun tiedän että paluu Suomeen lähestyy. Negatiivisuus kun on niin masentavaa. Luulen, että ne kumpuavat usein silkasta kateudesta ja omasta pahasta olosta. Mistä ne sitten johtuvat?! Kunpa tietäis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse yhtään ajatellut tuollaista mielleyhtymää tekstiä kirjoittaessani. Kaikkea sitä. :-D

      Inhottavinta negatiivisuudessa on se, kuten Taru tuossa edellä sanoikin, että se tarttuu niin helposti. Tai ainakin siitä tulee itselle varsin kelju olo. Minullakin on sellainen tunne, että taustalla saattaa olla kateutta ja pahaa oloa. Jos on tyytymätön omaan elämäänsä, voi olla vaikea iloita toisen puolestakaan. Toisaalta taas kielteisyys alkaa helposti ruokkia itseään ja siitä tulee sellainen kehä. Uskon, että jokaisen elämässä on kuitenkin paljon hyviäkin asioita, ja jos ihmiset keskittyisivät enemmän niihin, myönteisyys saisi varmasti aikaan lisää hyviä asioita.

      Toisaalta kyse voi olla myös luonteenpiirteistä ja opituista käyttäytymismalleista: jos on lapsuudesta asti nähnyt pelkkää valitusta ja tyytymättömyyttä, voi itsenkin olla vaikea nähdä maailma millään muulla tavalla.

      Poista
  8. Muuten, eikö tulli tartu niihin ruokatuliaisiin? Olen seurannut joskus Amerika tulli-ohjelmaa ja siinä aina intialaiset/kiinalaiset narahtaa ruuan tuomisesta.
    Intian päivityksiä on ollut taas todella mielenkiintoista seurata. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli aiemmin tänään tuo ihan sama asia mieleen! Kun muistelin, että anoppi olisi sanonut, että hänen tyttärensä ei ollut voinut tammikuussa Intiassa käydessään viedä mukanaan mitään ruokatavaraa, kun Amerikkaan ei saa viedä ruokatavaraa. Miten appivanhemmat nyt sitten saisivat noita ruokajuttuja sinne viedä? Ihmettelen todella, onko joltakulta unohtunut jotain oleellista, vai olenko ymmärtänyt väärin. No, pianhan se selviää. Toivottavasti eivät kanna kaikkea Amerikkaan asti turhan takia. :-(

      Mukava kuulla, että olet tykännyt lukea! :-) Mukavaa viikon jatkoa ja vappua sinulle!

      Poista
  9. Naureskelin kun sun minttupastillit lentää kattoon :))
    Mun yksi pitkäaikainen kaveruus loppus yhden kans kun kyseenalastin hänen lättäysmentaliteetin ja kun mun kärsivällisyys loppuu niin annan kaksinverroin takas ja siitähän kaveri loukkaantui siihen malliin ettei enää olla kavereita :o/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, että kaveruusuhteesi päättyi, vaikka toisaalta kyllä kaverille pitää voida olla rehellinenkin. Ja jos ei yhteistä säveltä löydy, niin sitten on ehkä parempi kulkea eri teitä.. :-(

      Poista
  10. Ei ole ikävä kaveria ja hänen piikityksiä .......
    Pitää vielä sanoa että mahtava hotellihuone ! tuola vois olla kauemminkin typ vuoden verran :)
    Mua rupee aina ahdistaan hotellihuoneiden pienuus että olen aina onnellinen kun pääsen kotiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten on varmasti vain hyvä, että pääsit kaverista eroon!

      Hih, juu, mikäs tuolla hoetllihuoneessa olisi ollessa pidemmän aikaakin. En tiedä, meniskö vuosi ihan, mutta pari viikkoa ainakin. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3