Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Lastenrattailla Nuorgamissa

Tuli mieleeni, että voisin nyt yrittää raapia kasaan sen Lapin-matkan kakkososan, joka jäi aiemmin kirjoittamatta. Tämä on siis jatkoa ykkösosalle, joka vei Kolarin kautta Hettaan eli Enontekiölle, sieltä Puljun erämaan kautta Inariin, ja Inarista Sevettijärven ja Näätämön kautta Tana Bru:hun.

Tässä pohjoisen reittimme vielä kokonaisuudessaan kartalla.


Matka jatkui toki vielä Suvannosta Etelä-Suomeenkin, mutta en saanut koko reittiä mahtumaan Google Mapsiin, ja siksi kartalla näkyy vain tämä pohjoisen osuus. Menomatka Kolariin sujui autojunalla, joten lähdimme ajamaan vasta Kolarista.
 
Piipahdimme Tana Brussa hieman kauppa-asioilla, ja saimme yllättyä iloisesti Rema 1000 -kaupan monipuolisesta tarjonnasta. Olisi pitänyt tehdä ruokaostokset vasta täällä eikä Näätämössä!

Irtomyynnissä pakastettuja mereneläviä. Testasimme mustekalarenkaat, ja hyviä olivat.

Tana Brun Shellkin tuli tutuksi, kun piti käydä siellä vessassa. Norjan rannikon puskapissimahdollisuudet kun olivat olleet köyhänlaiset (syystä että puskia ei ollut). Shellin vessa ei löytynytkään ihan noin vain, vaan minun piti käydä sitä tiskiltä ruotsiksi kyselemässä. Sain vastaukseksi hilpeän litanian norjaa, josta en ymmärtänyt kuin yhden sanan: trapp. Raput siis! Se riittikin: vessa löytyi portaiden päästä yläkerrasta.

Nuorgamissa on Suomen ja samalla koko EU:n pohjoisin piste. Tämän pohjoisemmaksi ei Suomessa enää pääse!

Hieman huvitti, kun muistin, miten täpinöissäni olin ollut viime vuonna, kun olin käynyt niinkin pohjoisessa kuin Luostolla ja Pyhällä. Nyt täältä Suomen pohjoisimmasta kolkasta katsottuna nuo paikat tuntuivat melkein Etelä-Suomelta. 

Joku oli jättänyt pusikkoon lastenrattaat, ja koska olen kypsä ja viisas aikuinen, rattaat piti tietenkin testata.

Ekologista matkantekoa.

Olin kuullut, että Pulmankijärvelle johtavan tien varrelta avautuisi hienot maisemat tuntureille, ja asia piti käydä tutkimassa.

Aakeeta laakeeta.
Nyt saa painaa kaasua.

Mökkimme Tenojoen rannalla. Ei huono.




Ukkeli oli matkamme aikaan Intiassa, ja hän tiedusteli aina välillä, missäpäin olimme. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ukkeli sai tämmöisiä vastauksia:


Tenojoen vartta kulkevaa tietä sanotaan Suomen kauneimmaksi tieksi, ja Tenojoki olikin minulle oikeastaan ykköskohde Lapissa. Meidän oli pitänyt ajaa Tenojoen vartta jo edellisenä päivänä, mutta olimme päättäneet muuttaa sateen takia suunnitelmat lennossa ja ajaa reitin toisinpäin. Elimme nimittäin toivossa, että seuraavana päivänä ei sataisi, ja saisimme nähdä Tenojoen hieman kirkkaammassa valossa. Kiersimme siis Suomen päälaen vastapäivään, kun oli alun perin ollut tarkoitus kiertää se myötäpäivään.

Tenojoki-päivän aamu valkenikin onneksemme sateettomana. Aurinko ei toki edelleenkään paistanut, mutta kun on satanut kaatamalla kolme päivää putkeen, pelkkä sateettomuuskin saa ihmisen tavattoman iloiseksi.

Saamen silta, joka yhdistää Utsjoella Suomen ja Norjan.
Tenojoki kulkee Norjan ja Suomen rajalla, ja joen toisella puolella on siis Norja ja toisella Suomi. Jos mielii Tenojoen yli Norjan puolelle, kannattaa ylittää joki Utsjoella, sillä seuraava silta on vasta reilut sata kilometriä etelämpänä Karigasniemellä. Joen vartta kulkee tie sekä Suomen että Norjan puolella, mutta Norjan puolella kulkeva E6 ei seuraa jokea yhtä tarkasti kuin Suomen puolella kulkeva tie 970, joten jokivarren maisematkaan eivät ole (lukemani mukaan) Norjan puolella yhtä hienot kuin Suomessa.

Tenojoesta tulee monelle ensimmäisenä mieleen lohi, ja Tenojoki onkin Euroopan paras lohijoki. Uudet kalastusrajoitukset astuivat voimaan tänä vuonna, ja niiden tarkoituksena on suojella Tenon lohikantaa. Rajoitukset lyhensivät kalastuskautta ja vähensivät myönnettävien kalastuslupien määrää, mikä on saanutkin monen jättämään kalastusreissunsa tekemättä. Seuraukset ovat olleet monelle matkailuyrittäjälle kohtalokkaat.




Norjan puolella näkyi luntakin, ja hetken kävi mielessä, että pitäisiköhän ajaa tuonne tekemään lumipalloja. Sitten tulin järkiini: kyllä sitä lunta näkisi kohta taas ihan kotinurkissakin!

Huomatkaa, että aurinkokin rupesi jo vähän pilkistelemään!



Tenojoen varrella kulkeva tie on yllättävän nuori, sillä se valmistui vasta vuonna 1983. Tien vihki käyttöön edesmennyt Mauno Koivisto, ja tien varrella sijaitseekin muistomerkki nimeltä Manun kivi.

Päätimme tehdä Karigasniemeltä taas pienen koukkauksen Norjaan ja ajaa Karasjoelle.


Karasjoelta löytyi saamelaisten parlamenttitalo, joka on arkkitehtuuriltaan hyvin erikoinen.

Parlamenttitalo on rakennettu vuonna 2000, ja se oli valmistuttuaan saamelaisten ensimmäinen pysyvä toimitalo Pohjoismaissa. Norjalaisten saamelaiskäräjät kokoontuvat rakennuksessa neljä kertaa vuodessa. Suomessa saamelaiskäräjät kokoontuvat Inarin Sajoksessa, joka on sekä parlamenttitalo että saamelaiskulttuurikeskus. Enpä tullut ottaneeksi Sajoksesta kuvaa, vaikka Sajoksen liepeillä pyörimmekin.

Tie Karigasniemeltä Kaamaseen oli kamalassa kunnossa, eikä tiellä pystynyt ajamaan kuin viittäkymppiä. En ollut tiennyt noin laajamittaisista tietöistä etukäteen mitään. Sitäkään en ollut tiennyt, että autoilijoita oli kehotettu välttämään kyseistä tietä ja ajamaan Karigasniemelle Angelin tai Utsjoen kautta. Meiltä ei sentään onneksi puhjennut tiellä rengas, mutta monelle oli käynyt niinkin.

Lapissa pitää tietenkin maistaa poronkäristystä (anteeksi vain, porot). Päätimme ottaa pyykkilautatiestä pienen hengähdystauon ja pysähtyä poronkäristyksille Muotkan Ruoktuun.

Epäilykset heräsivät, kun astuimme sisään ja huomasimme olevamme ainoat asiakkaat.


Tiskin takana seisonut mieskin oli niin vanha, että mietin, että eikö hänen olisi pitänyt olla jo eläkkeellä. Emme kehdanneet kuitenkaan enää perääntyä, joten tilasimme poronkäristykset. Mies käski meidän mennä istumaan, koska "kaikki tuotaisiin teille valmiiksi pöytään". Kävi ilmi, että yksi ja sama mies hoiti kaiken: mies oli samalla kassamyyjä, tarjoilija ja kokki.

Noin varttitunnin odottelun jälkeen mikro kilahti iloisesti, ja saimme eteemme höyrävän herkulliset annokset.



Onneksi 21 euron hinta ei ollut tuosta herkusta yhtään liikaa.

Matkamme varrelle osui myös Karhunpesäkivi, joka on Suomen suurin ontto siirtolohkare. Olin lukenut, että kiven sisällä oleva kolo oli niin iso, että kiven sisäänkin pääsisi. Jos on mahdollisuus päästä kiven sisään, niin toki semmoinen mahdollisuus pitää heti käyttää hyväkseen!

Kivi ei ollutkaan ihan tien vieressä, vaan kivelle päästäkseen piti kavuta kolmisensataa porrasta. Oikein mukava pieni happihyppely autoilun lomaan siis. 


Siinä se lohkare nyt on.

Kiven sisään ei käveltykään noin vain, sillä kulkuaukko ei ollut koolla pilattu.

Taidetaan joutua jumppaamaan!

Kiven sisus on rapautunut vähitellen veden ja lämpötilan vaikutuksesta, ja kiven sisustasta on tullut pesusienimäinen. Tällaista rapautumisonkaloa sanotaan myös tafoniksi.


Kiven sisällä oleva onkalo on sen verran suuri, että siellä mahtuu hyvin seisomaan.

Karhunpesäkivi oli hyvin erikoinen käyntikohde, ja suosittelen ehdottomasti pysähtymään siellä, jos ajelee Inarin ja Ivalon suunnalla.

Tehtävä suoritettu!
Saariselän kupeessa sijaitseva Kaunispää on varmasti yksi Lapin tunnetuimmista tuntureista, eikä vähiten siksi, että sen laelle pääsee autolla.






Näkymät huipulta olivat hienot, vaikka taas tuli todistettua se, että huipulla todellakin tuulee (ja kylmästi).

(Jaksaa vielä hetken! Tämä loppuu ihan kohta.)
 
Olin onneksi - ilmeisesti kaukaa viisaana - valinnut sellaisen majapaikan, jossa oli takka.

Ei pidä mennä liian lähelle lieskoja, ettei viikset pala.
Saunomaankin pääsimme jokaisessa majapaikassa.

Mie tykkään käydä vaan kylmässä saunassa.
Taas tuli todistettua, miten hyvä on, että google on olemassa: se osaa esimerkiksi kertoa kaupunkilaiselle, kuinka sähkösauna lämmitetään. Minä kun olen tottunut lämmittämään vain puusaunoja. 😀

Matkan ehkä mieleenpainuvin paikka odotti aivan Lapin-kierroksen loppupäässä. Jouduimme poikkeamaan paikan takia jonkin verran sivuun, mutta ylimääräiset kilometrit todellakin kannattivat.

Toisen maailmansodan aikana käyty Lapin sota päättyi, kuten kaikki varmasti tiedämme, Suomen kannalta murheellisesti, kun saksalaiset polttivat Suomesta vetäytyessään lähes koko Lapin maan tasalle. Saksalaiset olivat valmistelleet poltetun maan taktiikkaa jo pari vuotta, ja sen tarkoituksena oli tuhota järjestelmällisesti koko Lapin infrastruktuuri - sillat, tiet, rakennukset, lossit, maantierummut, puhelin- ja lennätinlinjat. On kuitenkin ainakin yksi kylä, Suvanto, joka säilyi saksalaisten aiheuttamalta tuholta. Suvannon rakennnukset ovatkin peräisin ajalta ennen sotaa, suurelta osin 1800- lopulta tai 1900-luvun alusta, joten kylä tarjoaa nykyihmiselle ainutlaatuisen tilaisuuden kurkistaa 1800-luvun lopun Lappiin.

Luonto luo hienot puitteet kylälle: kylän läpi virtaa Kitinen, ja taustalla kohoaa Pyhätunturi.



Suvannossa oli pysähtynyt tunnelma, ja tuntui kuin olisimme siirtyneet aikakoneella jonnekin hyvin kauas.


Jottei aikakone olisi kuitenkaan vienyt meitä liian kauas, saimme muistutuksen nykyisyydestä. Kylän yläpuolelle ilmestyi nimittäin kaksi hävittäjää, jotka kiertelivät ja kaartelivat taivaalla pitäen valtavaa jylinää.



Tilanne oli todella absurdi: tässä me seisoimme Lapin ehkä vanhimmassa kylässä, jossa rauha ja hiljaisuus oli niin täydellinen, ettei edes tuuli heilutellut oksia - ja sitten päällämme lenteli kaksi hävittäjää.

Miksi Suvanto sitten säilyi saksalaisten hyökkäykseltä, kun niin moni muu paikka tuhoutui? Kukaan ei tiedä asiaan varmaa vastausta, mutta monenlaisia selityksiä on tarjottu. Yksi hulluimmista on varmasti se, että Suvanto pelastui siksi, että kylän talojen kellareissa oli niin herkulliset lakka- ja vattuhillovarastot. Omasta mielestäni vakuuttavimmalta kuulostaa kuitenkin selitys, että Suvanto sijaitsi niin syrjässä, että saksalaiset eivät koskaan löytäneet sinne. Jopa nykyäänkin, kun tiet ovat Lapissakin suurimmaksi osaksi varsin hyväkuntoisia, joutuu näkemään hieman vaivaa, jos haluaa päästä Suvantoon. Kylään johtava hiekkatie (jota piti ajaa E63-tieltä noin kymmenen kilometriä) oli niin surkeassa kunnossa, että tien varteen oli pystytetty varoitus huonokuntoisesta tiestä: "ajo sallittu omalla vastuulla".   

Suvannon kylän elämästä voi lukea lisää täältä.

Loppuun vielä varoituksen sana kaikille niille, jotka haikailevat jostain syystä Lappiin. Sanoisin, että jättäkää Lapin-reissu tekemättä ja matkustakaa minne tahansa muualle. Jos nimittäin Lappiin tulee lähteneeksi, niin se on sitten menoa. Pieni pala sydämestä jää Lappiin, ja kun lähtee hakemaan omaansa takaisin, Lappi ottaa entistäkin isomman palan.

Nähdään taas!




28 kommenttia:

  1. Aloin jo ajatella etta pitaisko tuolla kerran kayda, mutta tuo sinun varoituksesi vahan huolestuttaa :)

    VastaaPoista
  2. Onpa mahtavan kauniita maisemia! Tulipa ihan ikävä Suomeen (onneksi ollaan sinne huomenna suuntaamassakin, tosin ei ihan noin pohjoiseen :) ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hienoa, että Suomi-loma on ihan nurkan takana! Hyvää matkaa ja lomaa! Teillä saattaakin olla lumiset maisemat vastassa.

      Poista
  3. Ja taas iso KÄÄK. En kuuna päivänä olisi uskaltautunut ryömimään noin pienestä kolosta kiven sisään. Olen nääs paitsi korkean- myös ahtaanpaikan kammoinen. Ja varma, että justiin sillä kerralla, kun minä olisin kiven sisässä, joku tukkisi suuaukon, enkä pääsisi pois. Huuuh.

    Olen käynyt Lapissa viimeksi 80-luvun lopulla. Kyseessä oli työmatka, jossa käytiin tarkastamassa 4H-liiton maatilamatkailukohteita. Ja mikä näin jälkikäteen ajatellen tuntuu ihan uskomattomalta, on se, että minä olin kuskina koko matkan, joka oli aikalailla samanoloinen kuin tuo teidän ajama reitti. Paitsi että käytiin myös käsivarren päässä Kilpisjärvellä. Jäi mieleen Kilpisjärven matkailuhotellista sellainen hauska juttu, että siellä oli yksi huone (neljänollaykkönen) varattuna sellaisille ravintolavieraille, jotka eivät enää ravintolaillan jälkeen pysyneet moottorikelkassa. Sen enempää ratissa kuin kyydissäkään :).

    Tästä sun kuvasarjasta päätellen aikalailla samanlaiselta näyttää kuin silloinkin. Hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran pakko lisätä, että ehkä se kumminkin oli hyvä, että justiin minä olin kuskina, koska olin myös ainoa, jolla oli ajokortti :).

      Poista
    2. Huh, no enpäs ajatellut yhtään tuota kiveä ahtaanpaikan kammoisen näkökulmasta! Olihan se melkoisen ahdas paikka, vaikka kiven sisään kaksi ihmistä mahtuikin.

      Teillä taisikin olla melkoinen 4H-matka. :-D Hauska tarina. Olikohan kovastikin tunkua sinne neljänollaykköseen? ;-) Ja paras vaihtoehto kuskiksi on varmasti sellainen, jolla on ajokortti. :-DD

      Meiltä jäi käsivarsi tällä reissulla näkemättä, eikä minulla jostain syystä olekaan mitään kamalan suurta hinkua päästä käsivarteen. Seuraavaksi pitää ehkä lähteä merta edemmäs kalaan ja suunnistaa Norjan puolelle. Vaikka toisaalta Suomen Lapissakin olisi niin paljon nähtävää. Kansallispuistojakaan ei tullut kierrettyä yhtään. No, ehkä minun ei tarvitse sitä nyt päättää, kun en ole huomenna kumminkaan mihinkään lähdössä. :-)

      Poista
  4. Olen ollut Nuorgamissa ja Norjan puolella joskus 10-12 vuotiaana - ja pitäisi sinnekin vielä uudelleen ehtiä. Tuo Suvanto on ihan uutta minulle, mutta vaikuttaa poikkeamisen arvoiselta paikalta. Kiven sisään en varmaan mahtuisi ja pelkäisin, etten pääsisi enää ulos. Kuinka monta päivää tai yötä te tuolla vietitte ? Ja varoitus tuli liian myöhään, nyt me kaikki halutaan Lappiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvanto oli minusta ihan ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Tosin eihän siellä sinänsä mitään ollut - kylän (ainoaan?) kahvilaankin yritimme, mutta ovi oli visusti lukossa, eikä missään näkynyt ketään. Ehkä kahvila on auki vain kesäisin?

      Vietimme matkalla kuusi yötä. Kauemminkin olisi voinut viettää, mutta niinhän siinä aina käy, että aika tuntuu loppuvan kesken. Mutta jäipähän jotain näkemistä seuraavaan kertaankin. :-)

      Poista
  5. Olipa mielenkiintoinen matka teillä Olen Lapissa ollut vain Rovaniemellä ja sen ympäristössä, mutta tuollainen matka kuin teillä olisi kyllä upea. HIenot kuvat.
    Kävittekö Inarissa? Siellä on ystäväni Markon Cafe Porotupa, jota pitää tässä nyt kauheasti kehua vaikken siellä ole ollut mutta Marko on niin ihana isäntä:) Eli tänne kaikki jotka sielläpäin liikkuvat
    https://www.facebook.com/cafeporotupa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja tuo sinun suositukseksi taitaa pitää paikkansa, tunnen nimittäin kaksi suomalaista jotka eivät edes halunneet asua SUomessa, mutta menettivät molemmat Lapille sydämensä , ja jäivät sinne asumaan, toinen heistä Marko.

      Poista
    2. No voihan nenä. Olin katsellut etukäteen tuota Cafe Porotupaa, että siinä olisi varmasti kiva paikka. Yövyimmekin Saariselällä ihan lyhyen matkan päässä kahvilasta. En sitten muistanut Saariselälle päästyämme enää koko kahvilaa, eikä se olisi tainnut olla enää siihen aikaan aukikaan. Mutta kiva, että vinkkasit. Toivotaan onnea ja menestystä Markolle! :-)

      Mietin muuten itsekin sitä, voisinko muuttaa Lappiin asumaan, ja tulin siihen tulokseen, että en ehkä kumminkaan. Taidan olla liian tottunut kaupungin palveluihin ja nopeampaan elämänrytmiin. Toisaalta jos olisi oma yritys, kuten ystävälläsi, asia voisi olla ihan toinen. Olisi oikeastaan aika ihanaa pitää Lapissa vaikkapa juuri kahvilaa!

      Poista
  6. Oih mikä postaus!! Minä ihan haltioissani ihastelen näitä kuvia ja noita maisemia..Ah!!:) Tuo sinun varoittelu pitää kyllä niin paikkaansa:)♥ Joka ikinen kerta kun tunturiin ja varsinkin huipuille pääsee..sitä jaksaa ihmetellä miten voikin olla kaunista ja silmän kantamattomiin!! Lapsuuden kesät vietetiin kaikki lapissa ja juurikin tuolla Enontekiöllä tuli paljon käytyä.. Kiitos kun pääsin kuvin mukaan nauttimaan lapin lumosta!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa huikeaa, että olet saanut viettää lapsuutesi kesät Lapissa! Minä pääsin Lapin makuun vasta aikuisiällä, mutta nyt minua ei pidättelekään enää mikään. :-D

      Luin muuten jostain, että Lapin voi kokea monella eri tapaa ja että kokemus voi riippua hyvinkin monesta asiasta, kuten säästä, seurasta ja jopa omasta mielentilasta. Voisin siis kuvitella, että samakin paikka (esimerkiksi juuri tunturi) voi tuntua joka kerta hieman erilaiselta. Kannattaa siis käydä Lapissa monta kertaa jo senkin takia. ;-)

      Kiitos sinulle, että olit matkassa mukana. <3

      Poista
  7. Mulle Lappi on ihan tuntematon, pohjoisin paikka jossa olen kaynyt on Kuusamo ja siitakin on aikaa niin paljon etta hohhoijaa. Nuo Suvannon kylan kuvat on kylla aivan upeita, mulle tuli heti mieleen kohtauksia Rukajarven tiesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vähän harmillista, että Lappi sijaitsee niin hankalan matkan takana. Tosin Lappi ei olisi Lappi, jos se sijaitsisi vaikkapa täällä pääkaupunkiseudulla. :-)

      Mä en ole nähnyt Rukajärven tietä, kun en ole oikein sotaelokuvien ystävä. Jäin miettimään, että missähän sitä on mahdettu kuvata.

      Poista
  8. Hienoja kuvia :) Pitäisi päästä joskus kesällä tai ruska-aikaan Lappiin! Ensin pitäisi kyllä päästä pitkästä aikaa hiihtokaudella sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lappi on mukava kuvattava. Sen kun vain räpsii. :-)

      Minäkin mietin taannoin, että olisi kiva päästä Lappiin laskettelemaan ja hiihtämään. Ensin pitäisi kyllä varmaan mennä laskettelukouluun, koska muuten muut ihmiset saattavat olla vaarassa. :-)

      Poista
  9. Kivoja kuvia ja onneksi sulla oli hyvä ilma ainakin joinakin päivinä. Olet ajanut muutaman muunkin polttamattoman kylän ohitse matkalla Enontekiöltä Puljun kautta Inariin. Osa noista kylistä ei näytä niin vanhoilta kuin Suvanto, sillä taloja on purettu, uusia rakennettu ja vanhoja varustettu "elintasosiivillä". Olin muuten itsekin työmatkalla Kevolla syyskuun alussa ja oli aivan uskomattoman hieno sää, ruska tosin vasta tulossa. Paluumatkalla piti aikataulujen vuoksi yöpyä Saariselällä ja siellä kauhistelimme sitä uutta Kaunispään hotellia, joka näkyy tosi kauas puuttoman tunturin päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, Helena! Vähän epäilinkin sitä, voisiko koko Lapissa olla tosiaan vain yksi kylä, joka on säästynyt polttamiselta. Mutta ehkä Suvanto on parhaiten ja kokonaisimpana säilynyt, eikä siellä taida olla uudisrakentamistakaan, kuten muissa kylissä.

      Kaunispään hotelli ei jostain syystä osunut minun silmiini, vaikka Kaunispäällä ja Saariselällä pyörimmekin. Ei varmasti ole mikään mieltäylentävä näky. :-(

      Poista
  10. Kyllä se on haaveissa. Tällä hetkellä suunnitelma kuuluu: sitten kun lapset ovat isoja ja poissa kotoa. Ihaninta olisi vuokrata asuntoauto ja käydä Jäämerellä kääntymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitelmasi kuulostaa varsin mukavalta. :-)

      Poista
  11. Mahtavia maisemia !! On se vaan Suomi synnyinmaa hieno ja kaunis maa, olen ylpeä suomalainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on kyllä niin paljon hienoja paikkoja nähtäväksi ja koettavaksi, että ei taida yksi elämä riittää. T. toinen ylpeä suomalainen. :-)

      Poista
  12. Tulee niin road trip kuume kun näitä kuvia katselee!

    VastaaPoista
  13. No mutta olette syöneet Muotkalla isännän itsensä tekemää käristystä. Hyvä, että ette kääntyneet ovelta. Hans (Hans Niittyvuopio) itse on ollut, kuten aina onkin "baarillaan" tuo vanha eläkkeelle joutavan näköinen saamelainen on aika legendaarinen; palkittu mm. Suomen yrittäjien Yrittäjäristin Timanttiristillä... ja http://www.muotkanruoktu.com/karistys.htm pitäähän ne ruuat jossain lämmittää, nykyaikana se nopein on kai mikro :D ...
    Ihan mahtava reissu on ollut teillä. Siitä vielä, kun mainitsit jossain kommentissa, ettei käsivarren seutu niin kiinnostele, sanoisin, että mene sinnekin, aivan mielettömät maisemat. Voit kiivetä Saanalle tai, jos intoa riittää (uskoisin että sitä sulla on) voisit patikoida kolmen valtakunnan rajapyykille. Ja sitten vielä Norjaan Tromssaan pohjolan Pariisin pikku mutka ;) A'vot!!
    En kai ole ennen kommentoinut mutta lukenut olen Kukkapilliä Intian ajoista lähtien, varsinkin imuroinut intialaisia ruokareseptejä itselleni.
    Kiitos mainiosta ja monipuolisesta ja ajatuksiaherättävästä "tavallisen ihmisen" hyvänmielenblogista!
    -Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sydäntä lämmittävästä kommentistasi, Eija! Aivan ihana kuulla, että olet jaksanut seurailla Kukkapilliä jo niin pitkään!

      No jopas jotakin. Hans Niittyvuopiohan se siellä tiskin takana taisi tosiaan olla. Hieman jäin miettimään tuota, että hän on saanut “Suomen paras käristys" -palkinnon vuonna 1994 – ja nyt on jo vuosi 2017. :-D Eikä Hansin laittaessa kuulunut joikua, vaan mikron kilahdus. Niin ne ajat muuttuvat. :-)

      Nyt sait kyllä kiinnostukseni käsivartta kohtaan heräämään. Saanan valloitus kuulostaa oikein mielenkiintoiselta ajatukselta! Norjan puolella olen haaveillut käyvänikin, ja ajattelinkin, että seuraava (mahdollinen) Lapin-reissu voisi suuntautua sinne. Jos menisi taas autojunalla Kolariin ja jatkaisi sieltä Saanan kautta Norjan puolelle... Onneksi nyt on talvi (pelkään kuollakseni talviajoa), että tätä suunnitelmaa ei tarvitse lähteä heti toteuttamaan. ;-D

      Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle! Ja muutenkin kaikkea hyvää elämääsi. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3