Epäilen, saatan siis olla.


lauantai 28. lokakuuta 2017

Asiallinen oleskelu sallittu

Olin torstaiaamun Hesaria lukiessani varsin hämmästynyt ja ilahtunutkin, sillä lehdessä oli juttu urbaanista löytöretkeilystä. Enpä olisi uskonut, että urbaani löytöretkeily päätyisi joskus Hesarin sivuille! Jutussa kerrottiin Kimmo Parhialasta ja Tanja Palmusesta, jotka etsivät ja kuvaavat autiorakennuksia ja joille autiorakennukset ovat "sydämen asia". Tuntui mukavalta lukea Parhialan ja Palmusen harrastuksesta, sillä autiorakennusten bongailu on minullekin vähän sellainen sydämen asia. Omalla kohdallani on kyllä vähän harmillista, että joudun harrastamaan urbaania löytöretkeilyä yksin - lähipiirini kun ei oikein ymmärrä harrastukseni päälle! Kaverin kanssa olisi paljon mukavampi tutkiskella hylättyjä rakennuksia, sillä autioissa rakennuksissa voi olla yksinään joskus vähän orpo olo.

Hesarista lainattua faktatietoa urbaanista löytöretkeilystä:

Urbaani löytöretkeily
  • Tunnetaan myös nimillä urban exploring, UE, urbanex ja urbex. 
  • Tarkoittaa tyypillisesti hylättyjen tai autioiden rakennusten, kuten tehtaiden ja tunneleiden etsimistä, tutkimista ja valokuvausta. 
  • Kohteisiin meneminen ei aina ole laillista, jos paikka on esimerkiksi julkisrauhan suojaama. 
  • Harrastajat noudattavat usein itse määrittelemiään periaatteita: kysy lupa kiinteistön omistajalta, älä murtaudu, älä riko paikkoja, älä varastele.

Urbaanin löytöretkeilyn kirjoittamattomat säännöt ovat tärkeät, sillä harrastajien tarkoituksena ei ole millään lailla vandalisoida tai vahingoittaa paikkoja, vaan vain katsella ja dokumentoida näkemäänsä. Itse pyrin olemaan edes koskematta mihinkään, jos se vain on mahdollista. Se täytyy kyllä tunnustaa, että minulle ei ole tullut mieleenkään, että kiinteistön omistajalta voisi kysyä luvan paikkojen katseluun! Minulla on omasta mielestäni aika hyvä vainu sen suhteen, onko rakennus hylätty vai ei, mutta saatan toki olla joskus väärässäkin. Joskus taas en malta välittää ilmiselvistä varoitusmerkeistä, ja silloin saattaa käydä vähän ohraisesti. Näin kävi esimerkiksi pari vuotta sitten, kun käyskentelin erään keuhkotautiparantolan pihalla, vaikka parantolan edessä oli autoja, ja asiaton oleskelu oli ihan selvästi kielletty. Jouduin vähän selittelemään vartiointiliikkeen pojille, että mitä siellä oikein touhusin, mutta hyvin siitäkin selvittiin.

Parantola oli sen verran vaikuttava, että laitan siitä nyt muutaman kuvan.





Parantola sijaitsi keskellä mäntymetsää, sillä mäntyjen uskottiin vielä 1930-luvulla erittävän runsaasti otsonia, jota pidettiin tärkeänä keuhkotautipotilaille. Metsän parantavan vaikutuksen takia kaikissa potilashuoneissa oli myös telineet tuoreille männyn- ja koivunoksille, jotka vaihdettiin muutaman päivän välein. Männyn kun uskottiin erittävän terveellisiä ainesosia hengitysilmaan.

Parantolassa oli yksi varsin hämmentävä erikoisuus: avoimet makuuhuoneet, joista puuttui yksi seinä kokonaan. Makuuhuoneet muistuttivatkin jättimäisiä parvekkeita.

Avoimet makuuhuoneet seinän puolelta kuvattuna...

... ja avoimelta puolelta kuvattuna.

Tällaisia avoimia makuutiloja rakennettiin siksi, että keuhkotaudin tärkein hoitokeino 1900-luvun alkupuolella oli potilaiden makuuttaminen ulkoilmassa. Potilaat vain peiteltiin sään mukaan, ja sitten potilaat saivat maata raittiissa ulkoilmassa. Aika karua minusta.

Toissa vuonna kiinnostavin käyntikohteeni oli Patarein vankila, jota ei voi ehkä pitää sillä lailla urbaanina löytöretkikohteena, että vankila toimi museona, eikä se ollut siis sanan varsinaisessa merkityksessa hylätty. Toisaalta vankila oli jäänyt aika lailla siihen tilaan, millaiseksi se oli vankilatoiminnan päätyttyä jäänyt, eikä sitä ollut kunnostettu museoksi millään lailla. Siinä mielessä Patarei oli siis hylätty. Oli aika hyytävää kierrellä jättimäisessä vankilassa yksinään, ja hirttohuoneesta tulikin lähdettyä aika pikaisesti pois.

 
Patarei on nykyään suljettu, eikä sen tulevaisuudesta ole tietoa. Vankilan kunnostus vaatisi 60-120 miljoonaa euroa, joka on aika suuri summa kenelle tahansa sijoittajalle.

Viime vuoden kiinnostavin kohde oli hylätty rautatehtaan asunto Uudessa-Värtsilässä.


Tyhjilleen jääneen asunnon ja sieltä lähteneen perheen kohtalo herätti paljon kysymyksiä, niin minussa kuin teissä lukijoissakin. Yhteisvoimin taisimme tulla siihen tulokseen, että perhe oli joutunut lähtemään asunnosta joko tulipalon tai häädön takia.

Tämän vuoden kiinnostavin urbaani löytöretkikohde on ollut hylätty hotelli Ateenan lähellä.




Tietäisin yhden erittäin kiinnostavan kohteen, jossa voisin vielä tänä vuonna käydä, mutta kyseessä on sen verran kuumottava paikka, etten tiedä, uskallanko mennä sinne. Siellä joutuu nimittäin taas hyvin todennäköisesti tekemisiin vartijoiden kanssa. Mutta ehkä jätän asian hautumaan?

Mikä hylätyissä rakennuksissa sitten kiehtoo? Olen miettinyt asiaa monesti, mutten ole keksinyt mitään yhtä selkeää vastausta. Joitakuita ehkä viehättää hylättyjen paikkojen rujo kauneus, sillä rapistunut voi olla omalla tavallaan joskus hyvin kaunista. Hylätyt rakennukset tarjoavat myös mahdollisuuden käyttää mielikuvitustaan, palata takaisin menneisiin loiston päiviin ja aistia elämän henkäys, joka rakennuksessa on ehkä vielä jäljellä. Rauniopornoksikin urbaania löytöretkeilyä voi kutsua. Omalla kohdallani kyse on ehkä lähinnä siitä, että urbaani löytöretkeily on jännittävää. Koskaan ei voi tietää, mitä autiosta rakennuksesta löytää.

22 kommenttia:

  1. Musta on ollut tosi mielenkiintoista aina lukea noita sun postauksia, joissa olet kertonut hylatyista kohteista. Tykkaan muutenkin vanhoista 'kulmista' ja asioista menneisyydesta, kai se on sellainen kiinnekohta johonkin itsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla! Minuakin kiinnostaa menneisyys tällaisessa konkreettisessa muodossa, mutta historiaa yleisellä tasolla olen aina vihannut. Historia oli inhokkiaineeni koulussa.

      Poista
  2. Jännä kun olet kekannut tuon jutun ennenkuin sillä oli nimeäkään. Parantolasta tuli mieleen Thomas Mann ja Taikavuori. Siellähän ne kanssa ulkona makailivat. KLIK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole harrastanut urbaania löytöretkeilyä ihan hirveän kauaa, joten voi olla, että harrastuksella kumminkin oli nimi, ennen kuin minä siitä kiinnostuin. Mene ja tiedä. :-)

      Kiitos tosi paljon tuosta linkistä! Todella mielenkiintoista.

      Poista
  3. Urbaanit löytöretkesi ovat olleet todella mielenkiintoisia! Lapsena tuli harrastettua tuota hommaa ihan urakalla, kun muutimme Vantaalle. Siellä oli kaavoitus menossa ja moni omakotitalotontti oli kaavoitettu kerrostaloille ja jossain vaiheessa omakotitalot jäivät odottelemaan purkamista. Aikuisena ei ole kohteita sattunut samalla lailla helposti vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olen melkein kade! :-D On varmasti ollut tosi jännää päästä tutkiskelemaan autioita omakotitaloja.

      Poista
  4. Aikas jännää ja erittäin mielenkiintoista, etten sanois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen ainakin sitä mieltä, että tämä on varsin kiehtova harrastus. Tosin tiedän monia, jotka ovat asiasta eri mieltä. :-D

      Poista
  5. Mun mielestä Tjernoby kaupunki tosi kiinnostava , olen lukenu yhden kirjan ja katselen kuvia netistä , eläimet viihtyy sielä ainakin.
    Mäki voisin harrastaa hylättyjen paikkojen käymistä mutta kukaan kaveri ei ole kiinnostunu ja itselläni ei autoa. Jos sua kiinnostaa Tukholman hylätyt paikat niin täälä kaveri !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsernobyl on yksi niistä paikoista, joissa olen "aina" haaveillut pääseväni käymään. Maailmalla olisi ihan hirveästi kiinnostavia hylättyjä paikkoja! Satutko muistamaan sen kirjan nimeä? Minuakin kiinnostaisi lukea se.

      Olisi ihan huippua tutkiskella kanssasi Tukholman hylättyjä paikkoja! Kiitos tarjouksestasi. <3 Laitan sen korvan taakse. :-)

      Poista
  6. Luin tuon jutun nettihesarista ja heti ajattelin sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Onhan noissa hylätyissä paikoissa tullut vissiin jonkin verran kuljeskeltua. :-)

      Poista
  7. Vau mikä paikka! Olenkin innolla seurannut näitä seikkailujasi, tykkäänhän itsekin käydä tutkimassa raunioita ja autiotaloja. On jännää tutkia paikan historiaa ja miettiä mitä siellä on ennen ollut ja ihmetellä miten luonto ottaa valtaa. Se on aika hurjaa. Urbanex Ninjalla on jänskä blogi videoineen, oletko lukenut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto ottaa tosiaan aina omansa takaisin. Se on toisaalta vähän surullista, mutta toisaalta myös aika vaikuttavaa. Luonto on lopulta kuitenkin ihmistä vahvempi.

      Lueskelin joskus kauan sitten Urbanex Ninjan juttuja, mutta sitten blogi jotenkin unohtui. Suuret kiitokset vinkistä! Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

      Poista
  8. Näitä on aina mukava lukea, kiitos Satu. Nauratti tuo "raunioporno" 😀 Tuntuu, että nykyään kaikkeen mistä tykätään laitetaan tuo etuliite. Meikäläinen siis harrastaa nykyään "patikointipornoa" 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla. :-)

      Porno tuntuu tosiaan olevan varsin suosittua nykypäivänä. Itsehän harrastelen myös ruokapornoa. :-) Ei ehkä kannata mainostaa kovin suureen ääneen harrastavansa patikointipornoa. Voi tulla vähän kummastuneita katseita. :-D

      Poista
  9. Muistan kun olit kerran laittanut linkin tuosta, ja kävin silloin katsomassa sivuja, hienot ja kohteetkin hienot vaikka säälittävät.Sullakin on ollut paljon saman aiheen hienoja kuvauksia:) Rauniotaloja olisi kiva tutkia, mutta tääällä ne korjataan aika pian tai sitten niiden ympärillä on aita ettei pääse,ainakin näin Tel Avivissa mutta joku aika sitten päivälehden sivuilla täällä oli iso juttu ympäri maata olevista autiotaloista , ja tulit mieleeni. Olisi kiva tutkia niitä mutta kaikki ovat vähän eri suunnassa;D Nyt kun tämä autiotaloaihe tuli tässä esille etsin mitä täältä löytyy, ja yksi aika hyvä kohde joka olisi kiva joskus nähdä on tämä
    http://guyshachar.com/en/2016/israel-most-visited-abandoned-site/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan aika ongelmallista, että autiot rakennukset ovat usein levällään siellä sun täällä. Minunhan piti lähteä Viroonkin kiertelemään hylättyjä rakennuksia, mutta kierros on tyssännyt (ainakin toistaiseksi :-D) juuri tuohon, että sitä reissua ei ihan päivässä tai parissa heitettäisi.

      Huikean mielenkiintoinen paikka tuo hotelli!

      Poista
  10. Olisihan niitä maailmalla aivan huikeita urbaaneja kohteita. Hylättyjä kyliä, huvipuistoja jne. Noita Suomen kohteitakin olen katsellut, mutta ei taida olla tässä ihan meidän lähellä mitään sellaista, jossa ehtisi päiväselti käydä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylätyssä huvipuistossa olisi aivan mahtava käydä! Harmi vaan, että ukkeli ei ole kiinnostunut tämänlaatuisesta turistismista. Ei viitsi yksinäänkään jonkin hylätyn huvipuiston takia toiselle puolelle maapalloa lähteä.

      En osaa sanoa Kotkan lähikohteista, kun en tunne sitä seutua yhtään...

      Poista
  11. Sinä olet kyllä löytänyt erinomaisia kohteita. Minustakin on kiva tutkailla hylättyjä rakennuksia, mielikuvitus saa niissä siivet :) Harmi, ettei niitä juurikaan ole kohdalle osunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielikuvitusta hylätyt paikat todellakin ruokkivat. Harmi vaan, kun kysymyksiinsä ei saa koskaan varmaa vastausta, vaan rakennusten kohtalot jäävät ikuisiksi arvoituksiksi.

      Poista