Kuorsaajan vieressä

Minusta on tullut viime vuosina todella herkkä nukkuja, joka häiriintyy milloin mistäkin asiasta. Saatan jopa häiriintyä siitä, ettei ole mitään, mikä häiritsisi! Olen onneksi oppinut tunnistamaan nukkumiseeni vaikuttavat riskitekijät, joista tärkeimmät ovat liian kova fyysinen rasitus, liian vähäinen syöminen (jos sitä on jatkunut pidempään) sekä alkoholi. Kukin näistä aiheuttaa vähän erilaisia ongelmia. Liiallinen fyysinen rasitus aiheuttaa esimerkiksi nukahtamisen hetkellä tulevia säpsähtelyjä, jotka saattavat jatkua tuntitolkulla. Viime viikolla kävi esimerkiksi niin, että olin ihan hirveän väsynyt, mutta aina kun olin vaipumassa uneen, säpsähdin hereille. Tätä jatkui pari kolme tuntia, ja olin lopulta aivan epätoivoinen, kun olisin halunnut vain nukkua. Katsaus menneiden päivien aktiviteetteihin paljasti, että vaikka en ollut tuntenut liikkuvani liikaa (päinvastoin, olin tuntenut olevani elämäni kunnossa), kehoni oli kuitenkin eri mieltä. Oli siis aika ottaa vähän iisimmin. En harrastanut minkäänlaista liikuntaa moneen päivään, ja aloin taas nukkua paremmin.

Vähän sumussa.

Kaikkeen ei pysty kuitenkaan itse vaikuttamaan. Vieressä nukkujan kuorsaaminen on esimerkiksi semmoinen asia, jonka kanssa on vain opittava elämään. Koska kuorsaaja ei kuorsaa tahallaan, aihe on usein vähän arka. Meillä ei tätä ongelmaa vielä joitakin vuosia sitten ollut, sillä ukkeli on ruvennut kuorsaamaan vasta viime vuosina. Aikaerorasitukset ja stressi ovat varmasti omiaan pahentamaan ongelmaa. Toisaalta minä olen myös ruvennut häiriintymään kaikesta entistä enemmän. Ukkelin kuorsauskin vaihtelee - joskus hän ei kuorsaa juuri ollenkaan, ja joskus taas tuntuu siltä kuin vieressä olisi moottorisaha.

Totuuden nimessä on sanottava, että osaan minäkin kuulemma joskus kuorsata, ja sen lisäksi narskuttelen vielä hampaitakin! Ukkeli kuitenkin suhtautuu yöllisiin häiriötekijöihin aivan eri tavalla kuin minä eikä ota niitä niin vakavasti. Hänen asenteensa on se, että "jos en saa yhtenä yönä nukutuksi, niin nukun sitten seuraavana". Minä en pysty ajattelemaan noin, vaan kaikenlaiset häiriötekijät saavat minut raivon partaalle, oli se sitten kuorsaaminen, yskiminen, ikkunan alla pörräävä lumiaura, vettä tiputteleva ränni, liian äänekäs pakastin, täydellinen hiljaisuus tai kutiseva iho.

Hyvää yötä.

Olen kokeillut korvatulpat korvissa nukkumista, mutta se on osoittautunut mahdottomaksi, koska tulpat alkavat aina sattua jonkin ajan kuluttua korviini. En ole vielä löytänyt sellaisia tulppia, joita pystyisin käyttämään, vaikka olen kokeillut eri kokoja ja eri malleja. Korvakittiäkin ostin apteekista, mutta en ole uskaltanut kokeilla sitä, kun pelkään tunkevani sen liian syvälle korviin. Kaiken lisäksi en usko, että se auttaisi kuitenkaan. Olen myös yrittänyt kuunnella nukkumaanmennessä musiikkia, mutta sekin on aika ongelmallista, sillä isojen kuulokkeiden kanssa ei pysty nukkumaan kyljellään, ja pienet kuulokkeet painavat korvia, aivan kuten korvatulpatkin.

Toistaiseksi paras ja ainoa ratkaisu on ollut eri huoneissa nukkuminen. Aluksi nukuin toisessa huoneessa vain silloin tällöin, mutta pikkuhiljaa siitä tuli tapa. Ukkeli ei haluaisi nukkua erillään, sillä hänen mielestään eri huoneissa nukkuminen on lopun alkua parisuhteelle. Yhdessä nukkuminen on muutenkin paljon tärkeämpää hänelle kuin minulle, ja hän kärsii erillään nukkumisesta todella paljon. Minä taas ajattelen, että eihän sitä unessa ollessaan kuitenkaan tiedä, onko vieressä joku vai ei. Tajuan kyllä, että ukkeli ajaa takaa lähinnä sitä, että on mukava nukahtaa toisen viereen ja herätä toisen vierestä. Minusta nukkuminen on kuitenkin sellainen asia, jossa saa ja pitääkin olla vähän itsekäs. Jos nukun paremmin eri huoneessa, miksi en saisi nukkua eri huoneessa? Samalla eri huoneessa nukkuminen kuitenkin ahdistaa, koska tiedän, kuinka paljon ukkeli kärsii tilanteesta. Aina kun hän mainitsee asiasta, tunnen hirveää syyllisyyttä, kun olen niin itsekäs, että ajattelen vain omaa parastani. Sitten päätän taas vakaasti nukkua tulevan yön ukkelin vieressä, kunnes tulee ilta ja yö, ja sama tilanne toistuu.  

Matkoilla pystyn kuitenkin nukkumaan ukkelin vieressä, vaikka uneni laatu ei silloin niin kaksista olekaan. Ehkä se johtuu yksinkertaisesti siitä, että hotellihuoneessa ei ole muuta vaihtoehtoa, kun on vain se yksi huone ja yksi sänky. Ehkä annan siis kotona liian helposti periksi? Tiedän varsin hyvin, että ongelma on suurelta osin korvieni välissä: en osaa nukahtaa, kun jännitän alitajuisesti sitä, milloin kuorsaaminen alkaa, ja ehdinkö nukahtaa ennen sitä. Minun täytyy saada olla aivan varma, etten tule häirityksi, ennen kuin voin rentoutua sen verran, että pystyn nukahtamaan. Tosin on aivan sama, ehdinkö nukahtaa ennen ukkelia vai en, sillä herään normaalistikin niin monta kertaa yössä, että tulen kuitenkin kuulemaan kuorsaamisen jossakin vaiheessa yötä. Ihmettelen ja vähän ihailenkin sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat kärsivällisesti yö toisensa jälkeen nukkua kuorsaavan puolisonsa vieressä ja töniä tätä vaihtamaan asentoa. Itselläni ei ole tämän lajin kärsivällisyyttä yhtään, ja rupeankin miettimään hyvin pian muita vaihtoehtoja.

Hyvää huomenta.

Ongelmani on varsin ajankohtainen siksi, että ostimme taannoin uuden sängyn, joka ei ollut ihan sieltä halvimmasta päästä. En kerta kaikkiaan kehtaisi enkä oikeastaan haluaisikaan nukkua enää toisessa huoneessa, kun makuuhuoneessa on nyt niin hyvä sänky. On siis kai vain opittava jotenkin nukkumaan, vaikka toinen kuorsaisikin - tai sitten on yritettävä suhtautua nukkumiseen ukkelin periaatteella, että jos en saa tänään nukutuksi, niin ehkä huomenna sitten. Ehkä pystyn nukkumaan ukkelin vieressä, vaikka hän kuorsaisikin, jos vain yö toisensa jälkeen pakotan itseni makaamaan sängyssä, enkä siirry heti toiseen huoneeseen? Ehkä olen lopulta niin väsynyt, että nukun, vaikka seinät kaatuisivat päälle? Tietysti voisin myös vetää joka yö itseni unilääkkeillä tainnoksiin, mutta en viitsisi sille linjallekaan lähteä. Nythän ukkeli on työmatkalla toisessa maanosassa, joten kuorsaus ei ole mainittavastikaan häirinnyt. 😆

Jonkinmoista lohtua tuo se, että löysin taannoin kuulokkeet, joiden kanssa pystyn nukkumaan.

Näin jossain akkainlehdessä jutun tällaisesta kuulokepannasta, joka on siis vähän niin kuin hikinauha, jonka sisällä on niin littanat kuulokkeet, että ne eivät paina nukkuessa laisinkaan. Tuo johto kyllä hieman häiritsee, kun pelkään kuristuvani siihen. (Tilasin pannan jo jokin aika sitten, ja silloin pantaa ei vielä saanut johdottomana, kuten nykyään.) En pysty kuuntelemaan ennen nukahtamista musiikkia, koska rupean kuuntelemaan sitten sitä musiikkia, vaan tykkään kuunnella ns. valkoista kohinaa, joka ei varasta huomiota vaan joka tarjoaa ikään kuin turvallisen taustan muita ääniä vastaan. Pidän erityisesti aaltojen pauhusta, ja olenkin ladannut Spotifyhin listan, jossa on tuntitolkulla pelkästään erilaisia aaltojen ääniä. Kuulokepanta ja valkoinen kohina helpottavat huomattavasti nukahtamistani, mutta kun herään yöllä vessaan, riisun pannan yleensä pois. Panta ja aaltojen pauhu tekevät keskellä yötä nimittäin jotenkin tuskaisen olon: tässä minä nyt yritän nukkua. Koko yön turvaksi kuulokepannastakaan ei siis ole.

Ja virkeänä kohti uutta päivää!

Onko sinulla kokemuksia kuorsaamisesta? Miten olet oppinut pärjäämään ongelman kanssa? Tai olisiko sinulla tarjota minulle hyviä neuvoja? Niitä todella kaivattaisiin.