Ihmiset pyytävät palautetta mutta haluavat tosiassa vain kiitosta.


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Mielensäpahoittajan aakkoset

Näin ensin Annukan postauksen hyvän olon aakkosista ja myöhemmin Tarun version olemisen aakkosista, ja ajattelin, että minun täytyy sitten varmaankin tehdä pahan olon aakkoset.

Tässä siis asioita, joista minulle tulee paha olo tai paha mieli.

A Aamupalaton päivä. Minun olisi mahdotonta aloittaa päiväni ilman aamupalaa, sillä muutun aamupäivällä tutisevaksi hermoraunioksi, jos en ole saanut mitään syötävää. Heräämisen ja aamupalan välillä kuluu tosin tavallisesti pari kolme tuntia.

B Buffet. Buffetpöydät ovat minulle hankalia paikkoja, kuten olen niin monta kertaa aiemminkin kertonut. Toisaalta rakastan buffetpöytiä ja toisaalta pelkään niitä, sillä syön niissä aina niin kuin en olisi ennen ruokaa nähnyt. Kun olimme vuodenvaihteessa Tallinnassa, osasin oikeastaan ensimmäisen kerran syödä aamiaispöydässä vähän hillitymmin. Tämä johtui siitä, että olen pikkuhiljaa alkanut takoa päähäni ajatusta, että ruokaa on tarjolla vielä buffetpöydän jälkeenkin ja ettei kyseessä ole mikään viimeinen ateria.

Olen menossa kesäkuussa ensimmäistä kertaa elämässäni sellaiseen all inclusive -hotelliin, jossa saa syödä ja juoda rajoituksetta, ja olen jo aivan kauhuissani. Olen yrittänyt vältellä all inclusive -majoituksia, ja toistaiseksi olen siinä onnistunutkin, mutta tällä kertaa en pystynyt vaikuttamaan majoituksen valintaan millään lailla. Voikohan ihminen ratketa liitoksistaan? Se jää varmaankin nähtäväksi.

C Chico's. Söin jokin aika sitten Chico'sissa järjettömän burgeriannoksen, ja totesin sen jälkeen, että nyt ei taas tarvitse käydä Chico'sissa ainakaan kymmeneen vuoteen. Minulla oli koko loppupäivän ihan kamala olo, ja vatsakin meni sekaisin.

D Doors (vai onko se The Doors). Kun opiskelin merenkulkuoppilaitoksessa, asuin asuntolassa kahden hengen huoneessa, ja kämppikseni tykkäsi kuunnella unimusiikkia ennen nukahtamista. Jottei tulisi kinaa musiikista, jaoimme kuunteluajan puoliksi, ja soitimme puolet ajasta kämppiksen valitsemaa musiikkia ja puolet ajasta minun. Kämppikseni halusi kuunnella yleensä joko Doorsia tai Guns N' Rosesia, ja sain kuunnella kumpaakin niin paljon, että nykyään tekee mieli repiä hiukset päästäni, jos kuulen sattumalta jompaakumpaa.

E ET-lehti.Tämä harmittaa siitä syystä, etten tiedä, mistä sanoista lehden nimi tulee. Oma veikkaukseni on "Elossa Tänäänkin".

F Foam roller. Saan algeerisen reaktion aina, kun PT ottaa foam rollerit esille. En taatusti tekisi foam rollerilla mitään, ellei hän "pakottaisi".

G Gurut. Nämä viisaat tietäjät, jotka julistavat partansa takaa viisauden sanomaa meidän tavallisten pulliaisten iloksi. Hyderabadilainen ystäväni fanittaa Sadhgurua ja saa minut aina katsomaan kanssaan Sadhgurun videoita Youtubesta. Jos olen oikein avomielinen ja syvennyn kuuntelemaan Sadhgurun sanoja koko olemuksellani, Sadhgurun puheesta saattaa löytyä jonkinlainen järjen hiven. Suurimman osan ajasta Sadhguru ja kaikki muutkin gurut vain ärsyttävät. Sanoisivat edes suoraan, mitä heillä on sanottavaa, eivätkä jaarittelisi kuin poliitikot! (Ystäväni sai minut jopa kerran kuuntelemaan Sadhgurun viisauksia ihan livenä. Postaus kyseisestä jännittävästä tapahtumasta löytyy täältä.)

H Hiilihapolliset juomat. Tykkäisin Coca-Colasta, maustetuista kivennäisvesistä, ananaslimusta ja muista vastaavista paljon, mutta olen huomannut, että jos juon niitä, vatsani ei toimi kunnolla. Parempi siis pysytellä kaukana niistä.

I Ihonhoito. Että voikin pesuaineiden ja rasvojen kanssa läträäminen olla tylsää puuhaa.

J Joulupukki. Olen aina pelännyt joulupukkia; nyt aikuisena vähemmän, lapsena enemmän. Kun pukki kolkutti ovelle ja huusi, että "onko täällä ollut kilttejä lapsia?", maailmani pysähtyi. Pukkia oli kuitenkin pakko sietää, jos lahjoja halusi. Yksi näistä elämän suurista dilemmoista.

Johtuisiko traumani ehkä tästä?


(Nyt vasta muuten huomasin, että tuolla alaoikealla vihreän lahjakassin alla taitaa olla ihan ensimmäinen nalleni!)

K Kuivakakku. Kuka tämmöisenkin on keksinyt? Kuka oikeasti haluaa syödä kuivaa kakkua, jos mehevämpääkin on tarjolla?

L Lomakkeet. Inhoan erilaisten lomakkeiden täyttämistä, ja tällä viikolla olenkin saanut nauttia puuhasta oikein kunnolla, kun piti täyttää OCI (Overseas Citizenship of India) -hakemus. En voi muuta sanoa kuin että onneksi homma on nyt tehty! Jos hyvin käy, minun ei tarvitse koskaan enää hakea minkäänlaista lupaa Intiaan.

M Mikroateriat ja muut valmisateriat. Joskus kun ukkeli on matkoilla, pyöriskelen kaupassa mikroateriahyllyn edessä ja mietin, pitäisikö ostaa valmisateria ja lämmittää se, niin säästyisin ruoanlaitolta. Mutta en vain kerta kaikkiaan pysty siihen, sillä ajatus monta päivää paketissa olleesta ruoasta ällöttää niin paljon. Pystyn kyllä syömään pakastepizzaa, joka ei olekaan ollut paketissa onneksi kovin kauan! 

N Nuoruudenkuvat. En pysty katsomaan vanhoja valokuvia itsestäni tai läheisistäni ilman valtavia tunnekuohuja, sillä kuvista näkee ajan kulumisen niin selvästi. Sitä kun jotenkin aina kuvittelee, että ei ole muuttunut vuosien saatossa yhtään ja että näyttää ihan täsmälleen samalta kuin vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten. Muistan vanhoista kuvista myös omat kompleksini ja sen, miten ruma ja epäkelpo ajattelin olleeni. Nyt kun katson vanhoja kuviani, en ymmärrä, mitä vikaa minussa on muka ollut. Ehkäpä sama toistuu taas kahdenkymmenen vuoden päästä, kun katson minusta nyt otettuja kuvia. Ehkä ajattelen silloinkin, että enpä ollutkaan niin ruma kuin ajattelin olevani.

18-vuotiaana siellä merenkulkuoppilaitoksen asuntolassa. Huomatkaa upeat vaatteet, viinipullo ja aivan järkyttävän sotkuinen huone! Kämppis on näköjään taas vähän sotkenut. 😃




O Ompelukone. No comments. 

P Passikuvat. Kävin passikuvassa pari viikkoa sitten, kun piti hakea uutta passia. Kuvat olivat niin kertakaikkisen kamalat, että teki mieli mennä sänkyyn, vetää peitto korville eikä enää koskaan nousta sängystä ylös. Nyt saan sitten katsella niitä kuvia seuraavat viisi vuotta! Olisin voinut toki ottaa uudet passikuvat, mutten viitsinyt, kun arvelin, että kuvat eivät olisi sen kummoisemmat toisellakaan kerrallaan. (Olin väärässä: Nuo samaiset kuvat eivät kelvanneet OCI-hakemukseen, kun valkoinen tausta ei ollut tarpeeksi valkoinen, joten jouduin ottamaan uudet kuvat. Kävin valokuva-automaatissa, kun ensimmäisellä kerralla olin käynyt valokuvaamossa, ja automaattikuvista tulikin paljon siedettävämmät.)

Q Quick cookies. Vakkari cookie-ohjeeni: nopeat tehdä, vielä nopeammat syödä. 

R Riitely. Riitelyn sanotaan puhdistavan ilmaa, mutta minusta riitely on kurjaa ja yleensä myös kovin hyödytöntä. Onneksi me riitelemme ukkelin kanssa nykyään äärimmäisen harvoin. Sopuisuuteemme vaikuttaa varmasti sekin, että ukkeli on niin paljon poissa, ja senkin ajan, jonka hän on kotona, hän on usein ihan eri planeetalla (ja sen planeetan nimi on Työ). On vähän vaikea riidellä, jos toinen ei ole edes paikalla/läsnä!

S Suklaa. Ärsyttävän koukuttavaa tavaraa. Pystyn olemaan ilman suklaatakin, mutta jos sitä on, niin kauan sitä ei ole.

Kaikki lempi-irtokarkkini koolla! Suurin herkku kaikista ovat nuo valkosuklaatoffeerullat. Voisin elää niillä loppuelämäni (ja siitähän ei pitkä tulisi)!

T Tacot. Ärsyttävän vaikeita syödä, kun ne murenevat käsiin. Nyt ostin sellaisia veneen mallisia tacoja, ja toivon, että ne olisivat vähän helpompia syödä, kuten veneen malliset tortillatkin. 

U Unettomuus. Kauhea vaiva. Tällä hetkellä unettomuus ei minua onneksi vaivaa, mutta en uskalla tuulettaa, koska sitä ei koskaan tiedä, vaikka vaiva palaisi jo huomenna.

V Vaahtoutumattomat pesuaineet. Vaahtohan on se, joka tekee puhdasta, joten vaahtoutumattomat pesuaineet ovat erittäin epäilyttäviä. Semmoisia ei meiltä löydykään. 

Yritin kerran ostaa jotain muuta käsienpesusaippuaa, mutta ukkeli vaati tämän takaisin.
"Intense foam = intense rush of clean."


W WC-paperiautomaatit huoltoasemilla. Joko ne ovat sellaisia, että saa rukoilla kädet ristissä, että saisiko sitä paperia, tai sitten ne ovat sellaisia, että yhdellä vetäisyllä tulee kymmenen metriä paperia, joka kiertyy lattialle hauskaksi mytyksi.

X Xylitol Jenkki. Maku kestää jopa yhden puraisun ajan.

Y Yin-jooga. Olen kokeillut yin-joogaa muutaman kerran, kun ihmiset ovat kovasti kehuneet sen parantavan notkeutta ja liikkuvuutta. Yin-joogassahan pidetään sama venytysasento todella pitkään, kahdesta viiteen minuuttiin, ja voin kertoa, että jokainen minuutti on juuri niin pitkä kuin miltä se kuulostaakin.

Z Zika-virus ja mitä näitä nyt on. Ukkeli sairastui kovaan flunssaan palattuaan suunnalta, josta tuommoisen voisi saada, mutta onneksi kyseessä oli kuitenkin vain tavallinen virus.

Å Å. Miksi ihmeessä suomen aakkosissa on ruotsalainen å? Kuka sitä oikein tarvitsee? Eikö olisi jo aika päivittää aakkoset? Tai sitten voisimme vastaavasti myydä ruåtsalaisille jonkin vokaalin, esim. ö:n.

Ä Älykkyystestit. Jos ne kertovat ihmisen älykkyydestä jotakin, niin minä olen sitten ameeba.

Ö Öljyssä paistetut ruoat. Hyviä suussa, huonoja vatsassa.


Tehtävä suoritettu! Toivottavasti kukaan ei nyt pahoittanut mieltään tästä! 😀

22 kommenttia:

  1. Mielensäpahoittajan aakkoset on mainio idea. Hyvän mielen juttuja on toki myös hyvä miettiä mutta kyllä huomattavasti terapeuttisempaa on minusta purkaa ärsytyksenaiheita pois mielestä :)

    Meillä on jokaisella omat ärsytyksenaiheemme. Minä omasta puolestani inhoan noita kuvan saippuoita kun tuo pumppuosa tuntuu minulla aina jäävän jumiin! Vaahdon tärkeydestä olen kyllä noin muuten samaa mieltä, mutta mieluusti vaahdotan itse saippuani, pumpun sopii vain pumpata saippua ulottuvilleni.

    Sen sijaan nuoruudenkuvia katselen minäkin samalla tavoin ihmetellen, että miksen ymmärtänyt omaa sulouttani silloin vaan huomasin aina vain ongelma-alueeni! Elän kovasti toivossa, että tämänpäivän kuvat aukeavat parikymmentä vuotta myöhemmin samalla tapaa, mutta vähän kyllä epäilen. Minulla on meneillään sellainen kausi, etten jaksaisi oikein katsella omaa naamaani peilistä tai kuvista - muuten olen oikein tyytyväinen nelikymppinen, mutta tuntuu jotenkin lattealta, että näytänkin nelikymppiseltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että joskus on hyvä vähän purnatakin. :-)

      Se on ihan totta, että tuon saippuan pumppuosa on raivostuttava, kun se aina jossain vaiheessa lakkaa toimimasta kunnolla. Olin unohtanut asian, kun en itse kyseistä saippuaa käytä, juuri sen pumppuosan takia. Mulla on toisella puolella lavuaaria oma palasaippua, joka sekin vaahtoaa oikein hyvin. :-)

      Minä olin niin kamalan ahdistunut nuori kaikin puolin, että tekisi mieli ottaa ja halata sitä senaikaista Satua ja sanoa, että sinä olet ihan hyvä tuommoisena ja että kyllä sinä kelpaat. Mutta eipä sekään paljon nykyhetkessä ilahduta, vaikka tietäisikin, että osaa taas kaksikymmentä vuotta myöhemmin katsella nykyisiä kuviaan toisin silmin. Silloin sitä on kumminkin taas 20 vuotta vanhempi, ryppyisempi ja raihnaisempi - jos siis on vielä elossa.

      Tulipas tästä riemukas kommentti. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja parempaa mieltä sinulle! :-)

      Poista
    2. Oli kyllä oikeasti riemukas kommentti, nauroin ihan ääneen! Hyvää vointia myös sinnepäin.

      Poista
    3. :-D

      Kiitos samoin!

      Poista
  2. tosi hauska, pitää joskus matkia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matki ihmeessä! Maailmassa on niin paljon asioita, joista voi pahoittaa mielensä. :-)

      Poista
  3. Todella hauska postaus. Siitä ET:stä tuli muistikuva, että joskus lapsena olisi ko lehti tullut mummolleni ja silloin siinä luki ET-Eläketieto. Lehti oli silloin tarkoitettu eläkkeelä jääville/jääneille ja siinä oli kovasti juttua nimenomaan eläkeasioista ja eläkeläisten oikeuksista. Kovasti muistan että oli tosi tylsä lehti. Lieneekö lehti muuttunut vai olenko minä vanhentunut, kun äidilleni tuli pari vuotta ko lehti ja siinä oli ihan mielenkiintoisia artikkeleita :D.
    Mikroaterioista täytyy sanoa sen verran, että ovat työpäivän pelastus. En aina tiedä ehdinkö syödä lounasta töissä vai pitääkö se korvata energiapatukalla, joten jos näyttää siltä, että ehdin pitää ruokatauon, niin lähikaupasta jokin keitto mukaan ja mikron kautta vatsaan.
    Minulle myös aamupalaton aamu on kauhistus. Kuolema tulee, jos ei saa aamupalaa. Matkoilla varataan aina vaan jos mahdollista sellainen hotelli, jossa on aamupala tarjolla. Ei jaksa lähteä etsimään aamiasta. Tosin viime keväänä Koh Taolla ei ollut aamupalaa tarjolla, koska sukelluksille lähdettiin niin aikaisin, että hotellin aamupala alkoi vasta tunti sen jälkeen, mutta koska tarjolla oli tuoreita hedelmiä, niin niillä mentiin pitkälle ja minibaari täytettiin jugurteilla, joten hengissä selvittiin sielläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, CurryKaneli. :-)

      Tulisikohan se ET sitten siitä Eläketieto-sanasta? Ehkä sitä ei hirveästi julkisesti mainosteta, kun Eläketieto ei kuulosta kovinkaan trendikkäältä. Minä en taida edes uskaltaa lukea ET-lehteä, ettei minullekin vain kävisi samalla tavalla, että Eläketieto tuntuisikin mielenkiintoiselta lehdeltä. :-D Mutta ehkä lehti on tosiaan muuttunut vuosien saatossa niin paljon, että vetoaa nuorempiinkin.

      Minä olen aina ollut sellainen leivän puputtaja, että jos olen ollut sellaisessa työpaikassa, jossa ei ole ollut ruokailumahdollisuutta (siis esim. jotain henkilöstöruokalaa), niin olen tehnyt aamulla eväsleivän ja syönyt sen ja jonkin hedelmän lounaaksi. Jotenkin koen, että sellainen reilun kokoinen leipä on myös paljon täyttävämpi kuin valmisateria. Mutta nämäkin ovat varmaan makukysymyksiä.

      Minäkään en halua matkoilla missään nimessä lähteä aamulla etsimään aamupalaa hotellin ulkopuolelta. On jotain aivan järkyttävää, jos pitää ensi töikseen lähteä etsimään aamiaista! Siinä on takuuvarmasti koko päivä pilalla. Mutta hedelmät ja jugurtti kuulostavat hyvältä hätäratkaisulta. Täytyykin laittaa mieleen. Yleensä pidän kyllä tarkasti huolen siitä, että hotellissamme on aamiaista tarjolla, kun tiedän (ja ukkelikin tietää :-D) mitä siitä seuraa, jos aamiaista ei ole. :-)

      Poista
  4. Hmm, Merenkulkuoppilaitoksessa? Tuliko sinusta alan ammattilainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta piti tulla merikapteeni, mutta opiskelut jäivät matruusivaiheeseen. Elämä vei muualle, ja minun olisi pitänyt myös olla luonteeltaani hieman toisenlainen, jotta olisin jaksanut olla laivoilla niiden vanhojen "merikarhujen" keskellä. Kaikki nimittäin olettivat, että olen tyhmä bimbo, ja koko ajan piti todistella ukoille, että kyllä minä osaan. Ukkojen jututkin olivat todella rasvaiset – ja minä en ihan vähästä hätkähdä. Kaikein huippu oli se, kun yksi konepäällikkö tunkeutui yöllä väkisin hyttiini, kun kuvitteli kai kännipäissään, että minä olin siellä vain ukkoja viihdyttämässä.

      Poista
  5. Nämä olikin mainiot aakkoset. Varsinkin tuo Elossa tänäänkin :D Voisin allekirjoittaa lähes kaiken. Ruotsalaisen åånkin. Ja aamukahvi pitää kyllä saada heti eikä kohta. Eikä kuivakakun tarvi olla kuiva, esim piimäkakku on ihanan kostea ja maukas kun ei paista liikaa. Muuten hiekalta tuntuvia kakkuja en syö minäkään. Mikro- ja muita valmisaterioita tulee sen sijaan Suomi-lomalla syötyä, kun aina ei voi tai halua vieraissa paikoissa kokata.
    Vanhat kuvat ovat niin nostalgisia. Minäkin kun katson omaani, ajattelen miten olen voinut kuvitella olevani tuolloin lihava, nyt jos näyttäisin samalta pitäisin itseäni anorektikkona. Ei ihminen koskaan ole itseensä tyytyväinen, jälkeen päin sitten ihmettelee miksei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitää saada kahvi ihan heti, vaikka aamiaisen syöminen voikin odottaa monta tuntia. Lataan nykyään kahvinkeittimen jo illalla valmiiksi, niin ei aamulla mene ylimääräisiä minuutteja siihenkään. ;-D

      Piimäkakkua en ole tainnut koskaan maistaakaan. Kuivakakutkin menettelevät silloin, jos niissä on jokin kuorrutus päällä. Sitä kuorrutusta saa tosin mieluusti olla mahdollisimman paksu kerros.

      Nyt tuli mieleen, että olenhan minäkin syönyt joskus valmisaterioita! Sitä pakastepinaattikeittoa olen joskus ostanut, ja purkkihernekeittoa. Nyt rupesikin tekemään mieli purkkihernekeittoa. Harmi, kun pitää tehdä tänään niitä tacoja, kun tuli ostettua aineet.

      Minäkin muistan pitäneeni itseäni nuorena lihavana, ja hirveän paksut sääretkin minulla muka oli. Kun katsoin taannoin yhtäkin kuvaa, jossa minulla on shortsit jalassa, niin minullahan oli ihan hyvät sääret! Ihmisen mieli on tosiaan kummallinen.

      Poista
  6. No saitpa nämäkin kuulostamaan taas niin mukavilta, ettei ollut pahasta olosta lukijalla tietoakaan :D. Mutta nyt mun ei kyllä tarvi vastaavia edes harkita (enää), koska en mitenkään kykenisi keksimään mitään yhtä nerokasta. Paitsi aamupalaton aamu olis kyllä mullekin painajainen. Ja aina välillä sellasia tulee työmatkoilla eteen, koska en laske aamiaiseksi sokerikakun (kuivan...) palaa ja pikkurillin kokoista kupillista kahvia. Se on melkeinpä pahempi kuin se, ettei söisi mitään, mutta tää tuntuu olevan yleinen käytäntö mm. Kreikassa ja Espanjassa, josa usein on yövytty asiakkaitten kotona. Kyllä mun tekee aamullakin mieli syödä, vaikka iltamyöhään olisi vedetty vatsat täyteen. Oikeastaan on enemmänkin nälkä aamulla silloin.

    Ja passikuvasta tuli mieleen se, kun vuonna -85 hain opiskelemaan ja hakemukseen piti liittää valokuva, mutta kuvaamossa oli vissiin täsmälleen samanvärinen passikuvatausta kuin mun hiukset, koska näytin kaljulta :). Kuvaaja oli vähän närkästynyt, kun joutui vaihtamaan sen takakankaan, että saatiin mulle tukka päähän. Onneksi opiskelupaikka heltisi, joten ei jäänyt passikuvasta kiinni, vaikka aina sitä onkin vähintään jonkun synkän massamurhaajan näköinen.

    Opiskelijakämppä ei näihin vuosiin näytä jostain syystä enää järin houkuttelevalta :D. Mutta teikäläinen sensijaan oli nätti näköjään jo silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, ettet pahoittanut mieltäsi näiden takia. :-) Kiitokset sinulle (ja myös Tarulle) ideasta! <3

      Tuommoinen kuivakakku-minikahviaamiainen kuulostaa aivan kamalalta. Minulla on aina mukana kassissa sellaisia välipalapatukoita, ja taitaisin vetää mieluummin niitäkin kuin kakkua aamiaiseksi. Mutta molempi huonompi: päivä alkaisi kurjasti kummallakin tavalla. Kunnon aamiainen sen olla pitää. Tosin ei se toinen ääripääkään eli hirveä ähky mikään maailman loistavin olotila ole. Se on kumminkin minulle huomattavasti tutumpi vieras lomamatkoilla kuin nälkäkuolema. :-D (Sinun työsi kuulostaa kyllä äärimmäisen mielenkiintoiselta, kun pääset yöpymään asiakkaiden kotona. Vai onko se, että "joudut yöpymään"...)

      Ai että nauroin tuota passikuvaepisodia! Miten sattuikin niin samanvärinen tausta! :-D

      Minä vähän ihmettelin, että edes hyväksyivät poliisilaitoksella ne minun kuvani, kun minulla ei ole niissä silmät edes kunnolla auki. Luulin, että hakemus tulisi bumerangina takaisin, mutta ei – sieltä tulikin uusi passi, ja pika-ajassa vielä. Ehkä he luulivat, että minä olen sellainen lurppaluomi oikeastikin.

      Tuo opiskelijakämppä on oikeasti ihan kamala! En ymmärrä, miten olemme pystyneet elämään tuollaisen sotkun keskellä. Vai olikohan tuossa jokin tilanne päällä? Sekin on paljon mahdollista. :-)

      Minun on hirveän vaikea ottaa vastaan minkäänlaista myönteistä ulkonäkööni kohdistuvaa kommenttia, sillä en itse usko, että naamassani olisi mitään myönteistä. Menneisyydessä saadut ikävät kommentit ovat kai luoneet minulle sellaisen järkyttävän ruman ihmisen identiteetin, josta minun on aivan mahdoton päästä irti. Olen mielessäni aina se rumin ja epäsuosituin, jonka on turha yrittää päteä millään ulkonäköön liittyvillä asioilla. Nykyään sentään osaan jo hyväksyä rumuuteni, ja siinä on auttanut paljon se, että olen laittanut kuviani blogiin: tällainen minä olen, ja tällaisena saan kelvata.

      Mutta kiitos sinulle! Arvostan, vaikka en uskoisikaan. <3

      Poista
    2. Se on kuule nyt parempi alkaa uskoa vaan, koska minä en turhia lätise.
      Ja tiedän niin ton tunteen. Olen itse aina ollut se mitätön ruma ankanpoikanen. Omasta (ja varmaan monen muunkin mielestä). Kunnes tapasin mieheni, joka on saanut mut lopulta uskomaan itsekin (ainAkin ajoittain), että itseasiassa olen ihan ok. Erityisesti silloin, kun olen erityisen onnellinen ja hyvinvoiva, se näkyy myös peilistä.
      Ja päinvastoin. Myös kurja olo heijastuu ulospäin.

      Mutta taidetaan olla oikein oman elämämme kuivakakut :D

      Poista
    3. Oman elämämme kuivakakut.:-D No toivottavasti ollaan edes tiikerikakkuja, mur mur. :-D

      Mun ukkelillani oli varsinkin alkuaikoina tapana kiusoitella minua, ja kerrankin hän kommentoi nenääni niin, että läksin ulos ovet paukkuen. Eli hän ei ole sanottavasti tällä saralla auttanut, vaikka tyyli on toki vuosien saatossa muuttunut. On hän myönteisiäkin asioita sanonut, paljonkin, ja vaalinkin ennemmin niitä kertoja kuin noita alkuaikojen töksäytyksiä.

      Minä olen aina ollut sitä mieltä, että rumaa ihmistä ei oikeastaan olekaan, vaan että kaikki ovat omalla persoonallisella tavallaan kauniita. Tämä ei vain päde minuun, vaan minä olen se universumin poikkeusyksilö, johon mitkään maailman korulauseet eivät päde.

      Mutta en minä sinun kanssasi rupea väittelemään. :-) Ihana olet, kun jaksat yrittää saada minut näkemään asiat toisin. <3

      P.S. Ja se on niin totta, että sisäinen hyvinvointi ja onni näkyvät myös ulospäin. Vaikka sisäinen kauneus kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta totta se vain on.

      Poista
  7. Hih, huiput aakkoset!! :D Jaan myös tosi monta samaa ärsytystä :D Miten esmes tacot voikin olla niin hankalia syödä? Miksi niistä on tehty niin hankalan mallisia? En ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että tacot, tortillat ja muut vastaavat on kehitelty ihan vaan ihmisten kiusaksi. :-) Että ihmisiltä menisi hermo, kun tavara murenee käsiin tai kun sitä täytettä lentää ulos molemmista päistä. ;-D

      Poista
  8. Hurjan hauskoja havaintoja! Varsinkin täysksylitolista lähtee saman tien maku. Eikä ihme, että pelkäsit tuon näköisiä joulupukkeja (miten niitä alkujaankaan oli useampi?). Vaahtoavuus on kyllä tärkeää; harmillisen usein erilaiset ekosaippuat eivät vaahtoa, vaikka muuten olisivatkin niin paljon parempia luonnolle. Mehevät kuivakakut ovat ihania!

    Ja ai niin; en tiedä, olisitko muutenkaan ollut kiinnostunut ottamaan passikuvaa itse, mutta niin siis saa tehdä ja kuvasta tulee taatusti mieleinen: https://mielekasmiellekartta.wordpress.com/2016/01/17/passikuvan-ottaminen-itse/.

    Mainiot aakkoset kerrassaan, jaksat aina olla niin kekseliäs ja hauska sen lisäksi, että olet lahjakas kirjoittaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ilahduinkin kommentistasi! Kiitos sinulle ystävällisistä ja kannustavista sanoistasi. :-)

      Minusta tuntuu, että kahteen joulupukkiin liittyy jokin tarina, mutta en nyt muista sitä. Olisi pitänyt kysyä äidiltä, niin osaisin kertoa. Olisiko toinen ollut pukin muori tai jotain? Tosin ei noista kumpikaan kyllä pukin muorilta näytä. :-D

      Kiitos erinomaisista ja havainnollisista passikuvaohjeista! Eipä tullut mieleen ottaa kuvia itse, kun ajattelin, että vaatimukset ovat kuitenkin niin tiukat, että niitä on kotioloissa vaikea täyttää. Mutta eihän tuo nyt niin mahdottomalta todellakaan vaikuttanut. Täytyypä muistaa tuo sitten taas viiden vuoden päästä, ettei tarvitse pahoittaa mieltään valokuvausliikkeen ottamien passikuvien takia. ;-)

      Mukavaa päivänjatkoa!

      Poista
  9. Olen joskus kuullut, että ET-lehti olis ollut Elämän Taito... Onhan se paljon trendikkäämpi kuin aikaisemmin, ja silloin vuosia sitten sen todellakin mielsi eläkeikäisien lehdeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nyt kun sanoit, niin minusta tuntuu, että minäkin olen kuullut tuon saman. Kuulostaa tosin ihan joltain koulun oppiaineelta. :-)

      Poista