Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 6. tammikuuta 2017

Munat tiskissä

On ihmisiä, joille vuoden vaihtuminen ei ole mitenkään erityinen tapahtuma, mutta itselleni uusivuosi on oikeastaan vuoden tärkein juhla. Vuoden vaihtuminen antaa ikään kuin luvan jättää menneet taakseen, nollata tilanteen ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Olisi ehkä hyvä myös pysähtyä pohtimaan mennyttä vuotta ja miettiä esimerkiksi sitä, mitä on kuluneen vuoden aikana oppinut. Itse en kuitenkaan osaa enkä halua menneissä viipyillä, vaan katson mieluummin eteenpäin. Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan, mitä vuosi 2017 tuo tullessaan! 

Uudenvuodenlupauksia en ole tänäkään vuonna tehnyt, vaikka periaatteessa niille olisi saattanut olla tilaustakin. Lupaus on jo sananakin sellainen, että se alkaa ahdistaa: se kun on jotakin, mikä pitäisi pitää. En halua kahlita itseäni lupauksen sallimiin raameihin, vaan haluan olla vapaa. Keskityn mieluummin itse matkaan kuin perille pääsemiseen, ja kuljen määränpäähän hitaasti, omia polkujani. Voi olla, että päädyn lopulta aivan muualle kuin minne olin ajatellut meneväni, mutta se ei haittaa, sillä silloin niin oli tarkoitettu.

Toivon tältä vuodelta ennen kaikkea henkistä ja fyysistä hyvinvointia, sillä kummastakaan ei ole viime aikoina ollut ylitarjontaa. En odota, että elämä levittäisi herkkunsa eteeni tuosta vain, vaan olen varautunut tekemään töitä asioiden puolesta. Helppoa se ei tule olemaan, se on jo nähty, mutta se on oikeastaan vain hyvä. Haasteet pitävät mielen virkeänä, ja vaikeudet opettavat. Jos kaikki olisi täydellisen hyvin, niin silloinhan ei olisi enää mitään kehittämisen varaa tai opittavaa. Käyn elämänkoulua ihan mielelläni joka päivä, ja vaikka joskus istuisinkin takimmaisessa pulpetissa ja ajattelisin omiani, niin olen kumminkin paikalla. Siitä on hyvä lähteä.

Aion siis panostaa tänä vuonna hyvinvointiin, ja se tulee varmasti näkymään blogissanikin jollakin tavalla. Toivottavasti edes sillä lailla, että saan joskus kirjoiteltua blogiin! Blogin uusi vuosi pitää kuitenkin aloittaa sieltä, missä vuosi vaihtuikin, eli Tallinnasta.


Tere, Tallinna!

Päätimme tällä kertaa lähteä matkaan autolla. Minä ajattelin, että nyt kun kerran olemme saaneet auton Viron puolelle, autoa pitäisi myös hyödyntää jotenkin. Ajattelin ensin raahaavani ukkelin katsomaan jotain autiota tönöä tai muuta yhtä mielenkiintoista, mutta mielenkiintoisimmat paikat tuntuivat olevan niin kaukana Tallinnasta, että niihin olisi huvennut koko päivä. Hylkäsin lopulta ajatuksen ja lohduttelin itseäni sillä, että voisinhan minä käydä kiertämässä ne Viron hylätyt paikat kesälläkin. (Itse asiassa olen päättänyt niin tehdäkin.) Seuraavaksi sain idean, josta arvelin ukkelinkin innostuvan: voisimme ajella Tallinnan eri asutusalueilla ja käydä ihmettelemässä tallinnalaista elämää. Vanhakaupunki kun tuntui niin moneen kertaan nähdyltä, että siellä pyöriminen ei jaksanut enää innostaa.

Suuntasimme ensimmäiseksi Lasnamäkeen, Tallinnan suurimmalle asutusalueelle, jolla asuu melkein kolmannes Tallinnan asukkaista. Lasnamäki on samalla myös Tallinnan venäjänkielisin kaupunginosa, sillä kaksi kolmasosaa lasnamäkeläisistä puhuu äidinkielenään venäjää. Lasnamäen talot ovat elementtikerrostaloja, jotka olivat kai hyvin tyypillisiä neuvostoajalle. Suurin osa taloista on valmistunut 70-luvulla, ja tuolloin taloja pidettiin moderneina ja huippumukavina, olihan asunnoissa keskuslämmitys, juokseva vesi ja vesivessa. Suurin osa taloista on päässyt rapistumaan pahasti, vaikka joitakin taloja on remontoitukin. Näkyi Lasnamäellä joitakin aivan uusia talojakin.


Lasnamäen jäähalli.






Mustakivi tee.

Lasnamäessä näytti vallitsevan aivan omat sääntönsä. Roskalavat tulvivat poikkeuksetta yli äyräiden, ja lavojen viereen oli tuotu kasoittain nuhjuisia huonekaluja, jopa kokonaisia sohvakalustoja. Autojen pysäköinnin kanssakaan ei näyttänyt olevan niin nuukaa, sillä autoja oli pysäköity esimerkiksi suojateille tai toisten autojen viereen niin, että ensiksi pysäköineellä ei ollut mitään mahdollisuutta saada autoaan parkista pois. Lasnamäki oli mielenkiintoinen, mutta vähän surullinen paikka. Pelottavakin se saattoi pimeällä olla; sen verran epäilyttävän näköistä väkeä kaduilla pyöri.

Seuraavaksi kävimme tutustumassa Väike-Õismäkeen, joka on hyvin samantyylinen asuinalue kuin Lasnamäkikin, sillä myös siellä asuu paljon venäläisiä, ja sekin koostuu korkeista elementtitaloista. Alueen kaavoitus on kuitenkin sillä tavalla poikkeuksellinen, että talot on rakennettu kehäksi alueen keskellä sijaitsevan tekojärven ympärille. Jos siis ajaa yhtä katua tarpeeksi kauan, päätyy täsmälleen samaan paikkaan, josta lähtikin. Ylhäältä päin katsottuna kaupunginosan erikoisen kaavoituksen hahmottaa kaikkein parhaiten. 

Väike-Õismäessä minua kiinnosti erityisesti 300 metriä pitkä kerrostalo, joka tunnetaan myös nimellä Kiinan muuri. Monet muutkin alueen kerrostalot olivat hyvin pitkiä.

Kiinan muuri.





Ajelimme myös Nõmmessa sekä Haaberstissa, tarkemmin sanottuna Tiskressä. Tiskre olikin jotain aivan muuta kuin neuvostolähiöt, sillä se oli täynnä hienoja lukaaleja, joista suurin osa oli tiheiden pensasaitojen tai korkeiden muurien takana piilossa. Monella asutusalueella oli vastassa puomit sekä ilmoitus valvontakameroista: tänne on turha tulla asiattomien pyörimään.

Tämä oli siinä mielessä viehättävä katu, että meri oli heti tuossa oikealla.

Nõmme oli yllätys siinä mielessä, että olin lukemani perusteella kuvitellut Nõmmen olevan idyllinen puutaloalue. Puutaloalue Nõmme olikin, mutta idylli oli siitä kyllä kaukana. Suurin osa taloista näytti nimittäin siltä, että ne olivat pikaisen remontin tarpeessa tai jopa sortumaisillaan.  Minulla ei ole Nõmmesta yhtään kuvaa, kun en jaksanut pysähtyä kuvaamaan. Aloin olla muutenkin niin väsynyt, että oli pakko päättää kierros tähän. Olisin halunnut käydä vielä ainakin Koplissa ja Kalamajassa, mutta ne jäivät seuraavaan kertaan, joka tulee ehkä joskus?

Vierailimme myös Tallinnan televisiotornissa eli Teletornissa, jonka korkeus on 314 metriä. Tornin pitäisi näkyä selkeällä säällä jopa Helsinkiin asti, jos havaintopaikka on tarpeeksi korkealla.


Tornin näköalatasanne on 170 metrin korkeudessa, ja määränpään lähestymistä saattoi tarkkailla hissin seinällä olevasta ruudusta.


Tasanne oli yllättävän suuri ja viihtyisä, ja kauniilla säällä siellä viihtyisi varmaan vieläkin pidempään.



Noista lattialla näkyvistä pyöreistä ruuduista saattoi katsoa (jos uskalsi), miltä näyttää 170 metrin pudotus maahan.




Tasanteella oli paljon erilaisia infotauluja, joita minä en kylläkään jaksanut hirveästi lueskella. Sorry, guys.

Ukkeli päästi sisäisen taiteilijansa valloilleen. Unohdin kysyä, että mitähän eläintä tämän oli tarkoitus esittää.


Kaukana siintää Lasnamäki.

Vanhassakaupungissa tuli sielläkin pikaisesti piipahdettua. Torilla oli vielä joulutunnelma huipussaan.






Namutäti.

Anteeksi vain, viron kielen ystävät, mutta viron kieli se jaksaa tuottaa minulle aina yhtä suurta hupia.

Ruumide löhnastamiseks.
Üks piimakakao ja lisasuhkur.
Kodimaisii kanamunii. Suurii!



Joko koti näkyy?


Toivottavasti vuotenne on alkanut hyvin! Kaikkea hyvää loppuvuodelle!

 

30 kommenttia:

  1. Mukava kuulla sinusta pitkästäaikaa. Ihana nalle on reissussa mukana. Muuten oli tosi Satumainen Tallinnan katsaus :) Kiitos siitä.

    On noissa asuinalueissa eroja, ehkä raha ratkaisee.

    Mahtavia kerrostaloja, tuntuisi kyllä orvolta siellä keskellä jossain asua. Muuten Tampereellakin on Kiinanmuuri, Kalevassa sijaitseva muutaman talon yhtiö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että löysit vielä tänne, vaikka tässä tuli taas vähän tätä blogitaukoa!

      Raha tosiaankin varmasti ratkaisee. Harmittaa, kun en tullut ottaneeksi kuvia kaikkein ökyimmästä lukaaleista, mutta toisaalta, eipä niitä olisi paljon muurien ja aitojen takaa näkynytkään. Hauska tietää, että Tampereellakin on Kiinanmuuri! Ukkeli puolestaan totesi taas nuo Lasnamäen talot nähdessään, että "Hervanta buildings". :-)

      Rentoa loppiaista teille!

      Poista
    2. Kieltämättä Hervanta tuli minullekin mieleen, mutta kun en enää ole tamperelainen, niin en ilennyt sanoa :D

      Poista
    3. :-D

      Hervanta on tainnut tosin muuttua aika paljon siitä, kun ukkeli siellä asui (90-luvun alkupuolella)...

      Poista
  2. Et sitten ihan koko aikaa sohvalla löhöillytkään :) Kiva niin, päästiin näkemään muutakin kuin vanha Tallinna. Nuo lähiöt muistuttaa aika lailla täkäläisiä, ei ihan niin huonosssa kunnossa sentään. Rahalla tietty saa parempaa, täälläkin.
    Viron kieli naurattaa (varmaan suomikin naurattaa virolaista), piimakakaon jättäisin tilaamatta jos en tietäisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä sohvalta joskus päässyt ylöskin, vaikka aika paljon on siinä yhdessä kulmauksessa tullut löhnättyä. Huolestuneena jo tutkiskelin, onko sohva mahdollisesti jotenkin painautunut sisään siitä kohtaa. :-D

      Niin tosiaan, ihan yhtä laillahan suomi saattaa naurattaa virolaisia. Eipä tullut mieleenkään, että niinkin päin saattaisi olla. :-) Mä en tiedä edelleenkään, mikä on piimakakao...

      Poista
  3. Se eläin on ihan selvästi täkäläisen Bundesliga-klubin maskotti eli vuohi.
    Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumankekka, Allu, olet sinä tarkkasilmäinen! Kysyin juuri ukkelilta, että mitä eläintä tuo sinun piirustuksesi mahtaa esittää, ja hän vastasi, että vuohta! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sinulle! :-D

      Hyvää alkanutta vuotta sinullekin!

      Poista
  4. Jee! Kivaa, että olet palannut <3

    Viisaita sanoja ja tähtäimiä. Ja mielenkiintoisia kuvia! Mäkin tykkään katella muualle kuin siihen samaan kuin "kaikki" muutkin. Kalamaja on ehdottomasti vierailun arvoista seutua kans :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kovin iloinen, että löysit vielä tiesi tänne blogini savuaville raunioille. Täältä se Feeniks-lintu taas nousee. :-)

      Oletkin tuntunut minusta aina jotenkin sukulaissielulta, vähän sellaiselta omien polkujen kulkijalta, kuten minäkin. <3

      Harmittaa se Kalamaja, kun jäi näkemättä, mutta jospa sitten ensi Viron-reissulla!

      Poista
  5. No nyt oli kuule ihan viimeiset ajat ilmoittautua täällä, koska seuraavaksi olin jo valmistautunut lähtemään katsomaan, että onko sulle sattunut jotain, kun ei mitään kuulu. Oikeesti! Että kiitos kun näyttäydyit vihdoin <3

    Mua ei olis saanut tonne torniin kuin pyssyllä uhaten, jos sittenkään. Ihan liikaa korkeanpaikankammoiselle. Saati se lasin läpi alas katsominen. Hrrr.

    Kaikkea hyvää tähän vuoteen ja todellakin ilahduin, kun kirjoitit niin ei tarvi nyt sitä hätäkeikkaa järjestää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos välittämisestä, Annukka! <3 Viimeiset kuukaudet ovat menneet aika lailla sumussa ja sekopäisenä, mutta tällä hetkellä näyttää taas vähän paremmalta. Saa nyt nähdä, kuinka kauan tätä jatkuu. Aika kai näyttää?

      Täytyy sanoa, että itsekin mietin tuota tornia katsellessani, että aika huteralta näyttää. Kuvissa torni oli näyttänyt jotenkin paljon vakaammalta. Mutta nämä ajatukset unohtuivat näköjään heti kun sisään pääsin. :-)

      Onnekasta alkanutta vuotta sinulle!

      Poista
  6. Ai kun oli Virossa ankeaa ja harmaata. Mutta onneksi Tallinnan vanhassa kaupungissa näköjään kivan satumaista jouluvaloineen. Tuo tv-torni olisikin kiva vierailupaikka.
    Onnea uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, ja noiden lähiöiden ankeus oikein korostui tuollaisella harmaalla ilmalla. Mietin, mahtaisiko esimerkiksi Lasnamäki näyttää kovinkin erilaiselta kesällä.

      Onnea sinunkin uuteen vuoteesi! Ja perheellesi myös - Siriä tietenkään unohtamatta! :-)

      Poista
  7. Kiitokset kuvamatkasta ja hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää alkanutta vuotta sinullekin! :-)

      Poista
  8. Ihmettelinkin minne olit hävinnyt...KIvat reissukuvat,ja mielenkiintoista tarkastella tuota arkkitehtuuria matkan varrelta,Harmaalta näyttää mutta syynä voi olla myös luonnon harmaus kun ei ole vihreää puissa ym.
    MInä en erityisemmin vietä uutta vuotta täällä,ja uusi vuosi on aika normaali päivä täällä muutenkin kun kaupat ym. ovat auki. Mutta uusi vuosi on siitä hyvä tosiaankin että voi nollata vanhat asiat,ja aloittaa uuden jakson,joten onnea vaan terveeseen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin, että ehkä harmaa ilma ja alaston luonto tekivät nuo paikat vieläkin ankeamman näköisiksi. Eiväthän ne talot tietysti siitä miksikään muutu, vaikka kuinka olisi aurinkoista ja vihreää ympärillä, mutta kyllä se tunnelmaan kuitenkin vaikuttaa.

      Suomessakin arjen ja pyhän raja on nykyään vähän hämärtynyt, kun monet kaupat ovat pyhinäkin auki. Itsekin kävin uudenvuodenpäivänä Tallinnasta tultuamme Prismassa - siellä oli grillikin auki, ja sain grillikanaa. :-)

      Onnellista uutta vuotta sinullekin, Jael!

      Poista
  9. Hyvää Uutta Vuotta. Minua ei haittaa, vaikka elämä levittäisi kaikki herkut eteeni ilman, että joutuisin näkemään vaivaa. Olin vuoden alusta neljä päivää dieetillä ja se oli niin vaikeaa, että olen nyt kaksi päivää huilinut, jaksaakseni huomenna taas aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle! Joissakin asioissa olisi kieltämättä mukava, jos kaikki tulisi ilman ponnisteluja. Mutta semmoisia itsetutkiskelumatkoja harrastan ihan mieluusti, ja niiden takia saa nähdä vähän vaivaakin.

      Tsemppiä dieetille! Vaikka eikös joku ole joskus sanonut, että dieetit pitäisi unohtaa ja tehdä sen sijaan elämäntapamuutoksia. En tiedä, kumpi mahtaisi olla vaikeampaa?!

      Poista
  10. Kiva, kun olet taalla taas ! Suured Munad nauratti. Ihan kuin Rauman kielta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Rauman murre on tosiaan hauskan kuuloista sekin. :-) Onnellista alkanutta vuotta sinulle! <3

      Poista
  11. Lunastitko ruumiita? Aika ankeita kaupunginosia nuo pari ekaa. Onnellista tätä vuotta, kaima!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, no en sentään. :-D

      Onnellista uutta vuotta sinullekin! Ja terveyttä myös. <3

      Poista
  12. Ihanaa uutta vuotta! Mietin yksi päivä mitä elämä olisikaan, jos ei tulisi tällaista mahdollisuutta nolla ja aloittaa alusta :)

    Ankealta näyttää! Barcelonassa on muuten myös yksi tuollainen tosi pitkä kerrostalo, kattelin juuri googlen kartasta, että se taitaa olla n. 250m pitkä ja kadun nimi on osuvasti Moskovan katu (Carrer de Moscou). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa uutta vuotta sinullekin! Jos multa kysytään, niin uusivuosi saisi olla vaikka joka päivä. :-)

      Olipa hauska tietää tuosta Barcelonan talosta. Ja että kadun nimikin on vielä Moskovan katu! :-D

      Poista
  13. Kiva kun olet taas taalla, olenkin pari kertaa kaynyt katsomassa onko postausta. Olipa kiva paasta Tallinnan asuinalueille, naytti jotenkin lohduttomalta ja hiljaiselta. Toisaalta asuinalueet paivaaikaan ovat ehka monessa paikassa aika valjuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja harmaa sää tosiaan vielä korosti tuota valjuutta. Olisikin mielenkiintoista nähdä, millaista meno on noissa paikoissa iltaisin, vaikka en kyllä ihan välttämättä haluaisi noilla kulmilla ilta-aikaan liikkua.

      Poista
  14. Lasnamäestä tulee yhä ikävä fiilis; kun sain kerran työpaikan Tallinnasta (en lopulta ottanut työtä vastaan), jouduin tutustumaan asuntoihin ja asuinalueisiin. Palkka olisi ollut Viron keskitasoa, eli noin tonnin kuussa. Niinpä asuntoja piti katsella lähinnä vain Lasnamäestä (ts. halvimmalta ja hirveimmältä alueelta Tallinnassa). Jopa pelkissä ilmoituksissa halvimmat asunnot olivat puistattavia, ja aloin voida pahoin kuvitellessani eläväni Lasnamäessä. Niinpä kehnopalkkaiselle työlle olikin helppo sanoa ei.

    Silti kovin mukavaa, että lähditte noin omalaatuiselle Tallinnan-matkalle! Haluaisin oikeastaan itsekin nähdä kauniin Tallinnan lisäksi niitä vähemmän tunnelmallisia paikkoja; tietynlainen karmivuus on myös hyvin kiehtovaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taidan olla erikoistunut karmivuuteen, kun tykkään koluta kaikkia hylättyjä paikkojakin. :-) Toki perinteinen kauneuskin viehättää, mutta sitä jaksaa katsella vain tiettyyn rajaan asti. Monesti karmivuus herättää paljon enemmän kysymyksiä ja ajatuksia kuin kauneus ja tietyllä tapaa haastaa katselijan. Se minua kai karmivuudessa viehättää.

      En osaa kuvitella, millaista Lasnamäessä olisi ihan oikeasti asua. Minä varmasti masentuisin siellä ihan totaalisesti, ja tuskin asiaa auttaisi sekään, jos osaisi venäjää.

      Harmi, että työpaikka meni sinulta sivu suun, mutta teit varmasti oikean päätöksen.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3