Seuratkaa tuota telkkaria

Nyt olisi vihdoinkin hieman aikaa kirjoitella, mutta en tiedä, mistä aloittaisin! Olen nähnyt ja kokenut viikossa niin paljon, että vie aikaa, ennen kuin saan ajatukseni (tai valokuvat!) järjestykseen. Kaikki on sujunut enemmän tai vähemmän suunnitelmien mukaan, ja aika on suorastaan lentänyt. Itselläni ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia minkään suhteen, mitä nyt vatsa ei ole aina ihan toiminut, ja kiloja on tullut lisää ainakin viisi! Olemme käyneet Agrassa, viettäneet Delhissä pari päivää, lentäneet Chennaihin, viettäneet Tirupatissa useamman päivän, ja saapuneet tänne Hyderabadiin. Tarkoitus on kirjoitella kaikenlaista, ja ehkä aikaakin löytyy sitten, kun muut ovat palanneet Amerikkaan ja kuka minnekin. Ihmiset ovat kumminkin tärkeämpiä kuin blogi.

Jos aloittaisin viimeisimmästä eli Tirupatista, kun se on tuoreimmassa muistissa. Matkasimme Tirupatiin Delhistä Chennain kautta, ja Delhissä matka lentokentälle oli vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä siskon mies oli tilannut meille amerikkalaiseen tyyliin "yellow cabin". Keltainen taksi osoittautui ikivanhaksi Ambassadoriksi, joita näki vielä joitakin vuosia sitten liikenteessä paljonkin mutta jotka ovat ainakin Hyderabadissa käyneet todella harvinaisiksi.

Kuva on vähän samea, kun en tajunnut kameran linssin menneen huuruun ulos tullessani.

Ambassadorin tavaratila oli niin pieni, että sinne ei mahtunut muuta kuin minun iso matkalaukkuni, mutta onneksi toisen auton tavaratila oli sen verran iso, että loput (yhdeksän ihmisen) tavarat mahtuivat sinne, kun vähän tetristä pelasi. Toisen auton käyttöoikeus kuului siskon perheen huonehintaan, sillä he asuivat sviitissä, koska sviitissä oli kaksi makuuhuonetta. Varsinkin siskon mies ja nuorempi tytär jaksoivat nurkua, että miksi heille oli pitänyt varata niin kallis huone, mutta minä näen asian niin, että kun kerran lähdetään yhdessä matkalle, niin silloin kaiken pitää olla viimeisen päälle.

Ambassadorkin kesti hyvin lentokentälle asti, vaikka se alkoikin aina jarrutustilanteissa vaappua, eikä ilmastointikaan oikein toiminut.

Tässä sitä mennään.

Meitä oli kymmenen siitä syystä, että matkalle mukaan oli lähtenyt yksi ylimääräinen matkustaja. Appiukon nuorempi sisko on nimittäin ollut Hyderabadissa auttelemassa koko sen ajan, kun ukkelin siskon perhe on ollut täällä. Appiukon siskon olisi pitänyt odotella yksin Hyderabadissa se aika, kun muu perhe oli Agrassa ja Delhissä, joten siskon mies oli päätynyt lopulta sellaiseen ratkaisuun, että oli tilannut lentoliput appiukon siskollekin. Hotellihuoneita oli varattu Agraan ja Delhiin vain kolme kappaletta, mutta sisko majoittui appiukon ja anopin kanssa samaan huoneeseen. Ruotsin-serkku puolestaan majoittautui siskon perheen sviittiin, vaikka meidänkin huoneessa olisi todellakin ollut tilaa. Kukaan ei edes ehdottanut lisäasukkeja meidän huoneeseemme, vaan saimme olla ukkelin kanssa ihan rauhassa kaksistaan. Olin siitä kovin kiitollinen, sillä vaikka olenkin viime vuosina muuttunut paljon joustavammaksi kuin joskus ennen muinoin, on silti asioita, joista en mielelläni tinkisi, ja yksi niistä on makuuhuoneen yksityisyys. En mielelläni jakaisi makuuhuonettani kenenkään vieraan kanssa, ja aamutoimetkin olisi kiva saada tehdä omassa rauhassa.

Ukkelin veli oli varannut Tirupatista kolme hotellihuonetta, kun miehet eivät olleet oikein tienneet, missä kukin tulisi yönsä viettämään. Lopulta asia kääntyi niin, että ukot nukkuivat kesämökillä ja minä nukuin yksinäni hotellissa. Minulle järjestely sopi paremmin kuin hyvin, sillä sain näin olla omassa rauhassani yöt ja aamut, mennä nukkumaan ja herätä, kun huvitti. Hotellin aamiaisetkin ovat kovasti mieleeni, vaikka kyseisen hotellin aamiaisissa ei ollut kyllä kehumista.

Kesämökin ruoissakaan ei todellakaan ollut valittamista. Ukkelin veli oli nimittäin tuonut mukanaan vaimonsa veljen kokin, jolla on takanaan varsin menestyksekäs ura ja jolla on nyt oma pieni catering-yrityskin. Ruoka oli alusta loppuun erinomaista, ja palvelu pelasi.

(Hämyinen kännykkäkuva, mutta pointti tulee varmaankin selväksi.)

Herkkuja tuli keittiöstä jatkuvalla syötöllä. Valitettavasti. :-D

Astiat kuivumassa pihalla.

Iloinen perhetapahtuma kesämökillä.

 
Yhtenä päivänä ukkeli ja veljensä päättivät, että kesämökille piti saada uusi televisio, ja sitä lähdettiinkin ostamaan melkein koko porukan voimin. Tirupatin-kaveri ei jaksanut lähteä mukaan, sillä hänellä oli krapula, ja hän jäikin mökille odottelemaan. Kun palasimme kaupoilta, en meinannut uskoa silmiäni. Kaveri oli löytänyt jostakin itselleen hierojan, ja siellä hän nyt makasi puutarhan penkillä yltä päältä öljyttynä.

Mökille takaisin päin ajellessamme eteemme ilmestyi yhtäkkiä lava-auto, jonka kyydissä keikkui televisio. Siinähän se uusi telkkari menikin meidän edessämme!

Marketissa ihmettelin erikoista kylttiä. Oksentaminen kielletty?

Illanviettoihin kuului muun muassa ilotulitteiden kanssa leikkimistä. Mitä vaarallisemman näköistä touhua, sen hauskempaa!

Autoja ja sen semmoisiakaan ei viitsitty turhaan siirtää tieltä pois.

Nuotioon heitetyt ilotulitteet räiskyivät erityisen komeasti.

Appivanhempien vanha auto on nyt Tirupatissa, kun appivanhemmat saivat uuden auton pari kuukautta sitten, ja koska pihassa oli pari muutakin autoa (muun muassa New Yorkin serkun auto), appivanhempien auto oli minun käytössäni ja saatoin mennä ja tulla miten halusin. Oli kiva, kun saatoin lähteä illalla hotellille silloin kun halusin, eikä minun tarvinnut pyytää ketään kyytimään. Autolla ajaminen tosin rajoitti ikävästi alkoholin juomista, mutta oluen tai pari saattoi toki ottaa. Olen kerran nähnyt Intiassa poliisit puhalluttamassa autoilijoita, mutta onneksi partio ei ole koskaan osunut omalle kohdalle. (Onneksi äiti ei lue tätä.)

Ken yön pimeydessä vaeltaa...

... se kuun nähdä saa.

Mörkö on palannut luolaansa.

Näkymä hotellihuoneesta illalla.

Ja päivällä.

Arvostan kovasti sitä, että hotellihuoneeseen tuodaan aamulla päivän lehti. Näin pääsee heti aamusta lukemaan mielenkiintoisia uutisia.

Hihittelin yksinäni, kun näin, mitä siivooja oli keksinyt. Hän oli osoittanut erinomaista tilannetajua ja laittanut nallen viereen kaveriksi köllöttelemään avaimenperäni.

 
Yhtenä päivänä ukot keksivät, että kun siellä hotellissa on niitä huoneita tyhjillään, niin he voisivat lähteä hotellille uimaan. Huoneita voisi käyttää ainakin pukukoppeina.

"Ritz-Carlton" eli Grand Ridge Tirupati.

Uimalakitkin piti tietysti saada päähän, kun kerran semmoisia kaapeista löytyi.

Minä en välittänyt mennä uimaan (tuskin olisi ollutkaan soveliasta näyttäytyä uimapuvussa ukkelin kavereille), joten tehtävänäni oli toimia virallisena valvojana ja valokuvaajana.

Minusta tuntui, että hotellin henkilölökunta hieman kummasteli, mitä minä tein seitsemän intialaisen ukon seurassa, joten päätin hieman valaista asiaa ja kertoa, että yksi ukoista oli mieheni, ja loput olivat hänen kavereitaan ja sukulaisiaan. Tarjoilija oli tiedosta oikein ilahtunut ja innostui kyselemään lisää. Hän halusi tietää muun muassa, oliko minun ja ukkelin avioliitto rakkausavioliitto vai järjestetty avioliitto, mikä oli minusta äärimmäisen hupaisaa. En ole vielä tähän päivään mennessä kuullut järjestetystä avioliitosta, joka olisi solmittu suomalaisen ja intialaisen välillä.

Sellaisiakin hetkiä mökillä tuli, että tylsistyminen uhkasi, ja silloin oli mukavaa, kun saatoin ottaa auton ja lähteä omille tutkimusmatkoilleni.

Rakastan autolla ajamista Intiassa, sillä tykkään siitä, että täällä ei ole ihan hirveän tarkkaa, millä kaistalla ajaa, tai ajaako ylipäänsä millään kaistalla, ja mitä nopeutta sattuu menemään. Minussa taitaa asua pieni anarkisti, ja intialainen sääntöjen soveltaminen sopii luonteelleni paremmin kuin hyvin.

Otin pienen videon matkalla Tirupatista kylään. Video tärähtelee varsinkin alussa aika pahasti (johtuu töyssyistä tiessä), mutta kyllä tämän ehkä katsomaan pystyy.



Oikeasti olisi pitänyt ottaa video Tirupatin keskustan iltaruuhkassa, jotta olisitte nähneet hieman hektisempää menoa, mutta ruuhkassa videoiminen on vähän hankalaa, kun silloin saattaisi tulla otettua hieman lähikontaktia kanssa-autoilijoiden kanssa.

Kylätie.

Pyykkinaru intialaiseen tyyliin.

Sokeriruokoa.

Järvikin mökin läheltä löytyi!

Riisiä istuttamassa.

Tältä riisipelto näyttää sitten, kun riisi on kasvanut.

Tie muuttui yhtäkkiä aika mielenkiintoiseksi.

Erään kylän raittia.

Toisella tutkimusmatkalla päädyin pyöriskelemään Tirupatin kaupunkiin, vaikka minun piti käydä vain automaatilla ja supermarketissa. Intiassa eteen voi tulla milloin tahansa jotain mielenkiintoista, ja niin kävi nytkin. Näin kadun reunassa väkijoukon, ja luonnollisesti minun oli mentävä paikalle norkoilemaan.

Laitan tästäkin videon, koska valokuvista ei oikein selviä, millainen tapahtuma paikalla oli meneillään. Katsokaapa ihmisten ilmeitä, miten iloisilta kaikki näyttävät!

Tämä hieman pullukka tyttö oli minusta erityisen suloinen.

Jokin katu Tirupatin laitamilla.

En tuntenut Tirupatin keskustaa olleenkaan, eikä minulla ollut mitään karttojakaan, mutta luotin suuntavaistooni, onneeni ja siihen, että joku tulisi pelastamaan minut, jos eksyisin. :-)

Tirupatissa oli erittäin kuuma, ja myös Delhissä oli aiemmin ollut kuuma. Olin vähän yllättynyt lämpötiloista ja siitä, että vettä ei ole tullut koko aikana nimeksikään.

Intialaiset kuntosalimainokset ovat usein melkoisen järkyttäviä, mutta tämä seuraava Tirupatissa näkemäni mainos taitaa olla tähänastisista kauhein.

Istun tällä hetkellä Hyderabadin Westin-hotellin loungessa, ja näkymät ikkunasta ovat tällaiset.

Ukkelin siskon perhe on huomisiltaan asti anoppilassa, ja siitä syystä me yövymme ukkelin kanssa hotellissa, kun anoppila on täynnä. Ukkelikin palasi veljensä ja Ruotsin-serkkunsa kanssa tänään Tirupatista.

Kun saavuin eilen illalla viiden aikaan hotellille, ensimmäinen kysymykseni oli, missä oli kuntosali ja milloin se olisi auki. Selvisi, että kuntosaleja oli kaksi (toinen ylimmässä kerroksessa hulppeilla näköaloilla) ja että salit olisivat auki 24 tuntia. Jippii! Suunnistinkin ensimmäiseksi salille, vaikka eihän salilla mitään kahvakuulia ollut, mutta käsipainot saivat toimia korvikkeena. Sykemittarinkin asettelin tunnollisesti paikalleen, vaikka tällä lepäämisellä ei pitäisi kyllä ylikunnon vaaraa olla! Sen jälkeen menin saunaan ja porealtaaseen, ja sitten siirryinkin nauttimaan loungen "ilmaisista" tarjottavista. Ajattelin, että loungen snackit olisivat olleet illalliseni, mutta sitten ukkelin sisko, siskon tyttäret ja appiukon sisko ilmestyivät hotellille, ja menimme yhdessä syömään. Loppu onkin sitten historiaa.  ¨

Minusta tuntuu, että tämä postaus on kauhea epämääräinen klöntsä, mutta tähän on nyt tyydyttävä. Kohta pitää taas varmaankin lähteä liikenteeseen, ja jos en pian paina julkaise-nappulaa, blogi ei päivity ikinä.

Heipat!